Digitaalisuus on valtava mahdollisuus edistää sananvapautta. Mutta samalla se on sananvapauden suurin uhka. Se antaa ennennäkemättömät mahdollisuudet julkistaa tekstejä, kuvia sekä mielipiteitä, mutta tähän liittyy myös valtavia uhkia. Mutta se antaa myös mahdollisuuden etsiä ja poistaa tekstejä, jotka eivät jotain miellytä. Tuo joku voi olla salaisen poliisin agentti, hän voi olla uskonnollisen yhteisön johtaja tai jonkun ryhmän moderaattori. Ja sensuuri antaa mahdollisuuden tehdä uskomattoman paljon vahinkoa jollekin josta ei satu pitämään.
Pelko ja viha oikeuttavat sensuuriin. Pelko ja viha kulkevat käsi kädessä, ja varsinkin autoritaarisissa maissa pelko naamioidaan vihaksi, väkivallaksi sekä virkavaltaisuudeksi. Jos ihminen tapetaan kirjoituksensa takia, niin silloin kyse on siitä, että tuo ihminen tietää liikaa. Siis miksi esimerkiksi poliittisen murhan uhria ei ole tuotu oikeuteen, johon valtiolla on täysi ote, ja jossa ei yhtään puolueetonta istuntoa olla pidetty?
Mitä varten poliittisen murhan uhrilla ei ole oikeutta puolustukseen tai sanoa sanottavaansa varsinkin jos murhan on tehnyt joku autoritaarisen järjestelmän työntekijöistä? Mitä hän olisi voinut sanoa tuossa oikeudessa, mikä vahingoittaa ihmisiä, joilla on kaikki valta tuossa valtiossa?
Esimerkiksi Venäjällä kuka vain voi avata toisen nimiin sosiaalisen median tilin, ja sitten vain lähettelemään tervehdyksiä koko Venäjän maalle. Sen takia sensuuri on vaarallista. Siis kaikkinainen julkaisemisen estäminen on sensuuria.
Meillä on enemmän tietoa käytettävissämme kuin koskaan ennen. Mutta meillä pitää olla taidot ja tiedot miten tietoa analysoidaan. Eli meidän on opittava se, että mitään tietoa ei saa koskaan pitää itsestään selvänä asiana. Tietoa pitää tutkia, analysoida sekä sitä pitää lähestyä monelta eri suunnalta, ja myös kirjoittajan tai oikeastaan kertojan itsensä näkemyksiä ja motiiveja pitäisi myös kyetä arvioimaan, kun lähdetään kirjoittamaan erilaisia tekstejä, joissa käytetään kertojaa tai lähdettä. "Miksi hän kertoo sen, mitä hän kertoo" tai miksi hän tekee sen, mitä hän tekee" on hyvä kysymys kun lähdetään pohtimaan motiiveja.
Digitaalisuus on lisännyt valtaapitävien mahdollisuutta valvoa ihmisten toimintaa. Samoin se on lisännyt myös sensuuria. Eli vaikka digitaalisuus mahdollistaa erittäin laaja-alaisen julkaisutoiminnan hyvin pienellä budjetilla, se mahdollistaa myös ennenäkemättömän tehokkaan sensuurin. Sensuuri on asia mistä harvoin puhutaan. Se saattaa näkyä ihmisille esimerkiksi sellaisena viestinä, että "toimintasi on verkko-yhteisömme sääntöjen vastaista" tai sitten Facebook-tili napsahtaa kiinni.
Sensuurin tunnetuin muoto on tietenkin tekstien tai julkaisun poistaminen, mutta sensuuri on myös paljon muutakin. Se on esimerkiksi henkilön silmitöntä haukkumista, tappokäskyjen jakamista sekä sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa kiusaamista sekä kohteeksi valitun ihmisen luottamuksellisten tietojen kuten terveystietojen, salasanojen sekä muiden asioiden julkistamista, cancel kulttuuria ja muuta vähemmän mukavaa. Cancel-kulttuuri tarkoittaa sitä, että kun joku henkilö on toisen mielestä "tylsä", niin hänen kanssaan ei kukaan muukaan saa puhua, ettei tylsyys vain tartu.
Woke tarkoittaa henkilöä, joka tiedostaa yhteiskunnan epätasa-arvon sekä rasismin, ja haluaa toimia niitä vastaan sekä niiden poistamiseksi. Se on saanut alkunsa "Black Live Matter"-liikkeestä. Woke on myös leimattu joskus halveksittavaksi asiaksi nimenomaan konservatiivisen oikeiston toimesta. Sitä on syytetty arvoliberalismista, sosialismista sekä vasemmistoon liittyvistä kytköksistä. Mutta ollaan wokesta mitä mieltä hyvänsä, niin jos ihminen ei tiedosta omaa rasismiaan tai tarvetta korjata omia ajatusmallejaan, niin silloin hän ei myöskään kykene käsittelemään omia ennakkoluulojaan.
Sananvapaus on itse oma suuri vihollisensa. Sen nimissä tehdään usein myös vääryyttä sekä edistetään sensuuria. Eli sananvapaus merkitsee joillekin oikeutta uhata toisen henkeä tai terveyttä. Sekä oikeutta julkistaa toisen yksityisasioita netissä.
Se että esimerkiksi lainsäädäntö on jossain maassa liberaali tai että sananvapautta tuetaan ei riitä sensuurin poistamiseen. Ihmisten asenteet ovat asia, mikä tekee sensuurista aivan arkipäiväistä myös länsimaissa. Sensuuria ovat myös esimerkiksi sellaiset asenteet, että kun minä olen jotain mieltä asioista, niin silloin mitään muita mielipiteitä ei sallita. Ihmisten sulkeminen mielipiteidensä takia pois yhteisöstä on myös sensuuria, vaikka me emme ehkä sitä aina tiedosta. Pahimmillaan "väärä kirja" voi aiheuttaa sen, että henkilö laitetaan boikottiin. Hänelle ei enää puhuta tai häneen ei pidetä yhteyttä muutenkaan. Pahimmillaan tuo johtaa uhkailuun sekä väkivaltaan.
Puukotus ja väkivalta osoittavat että kirjoituksella on merkitystä. Kukaan ei varmaan kevein mielin puukota toista, koska se tietää pitkää vankeustuomiota. Joten tietenkin väkivallan pitää silloin liittyä jotenkin siihen, että kirjoitus pitää sisällään asioita, jotka pelottavat väkivallan tekijää. Siis mitä sellaista kirjailija on sanonut, mikä aiheuttaa tarpeen vahingoittaa häntä? Pelko ja viha kulkevat käsi kädessä. Usein pelko naamioidaan vihaksi, kuten alussa kirjoitin.
Salman Rushdien puukotus on asia, mikä on hyvin ikävä osoitus siitä, mitä sensuuri pahimmillaan on. Se on puhdasta väkivaltaa, jota ei tietenkään kukaan valtiollinen toimija koskaan tunnusta. Mutta jos lehdistö on täysin valtion kontrollissa, niin että pieninkin sana varsinkin hallitusta tai jotain uskonnollista johtajaa vastaan tuo välittömästi vankeutta, ja se ilmoittaa suureen ääneen iloitsevansa, kun joku puukotti jotain kirjailijaa uskonnon nimissä, niin voidaan kyllä sanoa että ainakin valtion johto on tällaista tekoa tukenut.
https://yle.fi/uutiset/3-12577681
Kommentit
Lähetä kommentti