Ministeri Honkonen haluaa lopettaa YO-kokeet

 

Ministeri Honkosen mielestä on kohtuutonta, että 16-17 vuotiaat joutuvat päättämään tulevaisuudestaan. Samalla hän pitää YO-koetta liian stressaavana, joten siitä pitäisi hänen mielestään luopua. No tämä varmaan vaikuttaa hyvin modernilta ajatukselta, jolla nuoria kannustetaan siirtämään lopullista päätöstä urasta vähän pidemmälle, mutta sitten mieleen vain tuli se, että itsekin olen nuo kirjoitukset käynyt läpi, ja niistä ei niin kamalaa stressiä ollut. Mutta sitten kuitenkin meidän pitää muistaa se, että YO-kirjoitukset on tehty sellaiseksi, että niissä mitataan kaikkien lukion päättävien kykyä omaksua tietoa sekä käsitellä sitä, kuten yliopistossa vaaditaan. 

Joten me voimme sitten kysyä, että kuinka nuo ylioppilaskirjoitusten poistamiset nyt aivan yllättäen ovat tulleet mieleen? YO-tutkinto on ollut koko itsenäisyytemme ajan yksi korkeakoulujen pääsyn kulmakivistä, ja nyt sitten tätä mallia, jossa lukiolainen ilmoittautuu kirjoituksiin suoritettuaan lukion päättötodistuksen hyväksytysti halutaan muuttaa. YO-koe on kuitenkin vapaaehtoinen, ja jos ei vielä tiedä mitä aikoo tehdä, niin silloin tuota koetta voi lykätä muutamalla vuodella. Eli sinne ei mikään pakko ole mennä. 

Siis miten Honkonen aikoo sitten tuon korkeakouluopiskelun pääsyvaatimusten täyttymisen varmistaa? Aikooko hän siirtää YO-kokeen samalla yliopiston tiloihin, vai miten tuo perusvaatimustaso määritellään tuossa Honkosen mallissa? Ja eivätkö nuo kirjoitukset ennen ole ketään stressanneet?

Tietenkin YO-koe on ollut stressaava. Mutta sitten voidaan kysyä, että eikö mikään muu asia, mitä nuori tulee kohtaamaan ole mitenkään stressaava? Ihminen kokee stressiä läpi koko elämänsä. Tai ehkä pääsykokeista tehdään muutaman viikon kestävä tapaus, jossa ensin kokelas tekee niin YO-kokeen jossain urheiluhallissa sekä sen jälkeen siirtyy kohti pääsykokeita? Tuolloin vastuu YO-kokeesta sekä sen valvonnasta siirtyy suoraan yliopistoille. Tai ehkä tästä ennen niin helposta mahdollisuudesta on tarkoitus tehdä monimutkaisempi sekä myös kalliimpi ja vaikeampi prosessi. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/lukiolaisten-liitto-jyr%C3%A4ht%C3%A4%C3%A4-ministeri-honkonen-poistaisi-ylioppilaskokeet-liitto-ei-n%C3%A4in-osapuolet-perustelevat-n%C3%A4kemyksi%C3%A4%C3%A4n/ar-AA12nGPF?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=9ad8a2e9ffb546e0a2746b92e9603677

Syvän apatian valtakunta

 

Kuva: Lapin Kansa

Toimittajan analyysi Venäjän tilanteesta on se, että suurin osa nuorista miehistä on lähdössä kohti Ukrainan rintamaa. Houkuttimena tähän on se paljon puhuttu keppi ja porkkana. Jos ihminen on kiltisti, niin silloin hän saa tuntuvia bonuksia siitä, että hän lähtee Ukrainaan sotimaan, ja palvelemaan Vladimir Putinin hallintoa. Mutta miksi näin on? 

Kun poliisi pamputtaa, ja korruptio rehottaa, niin me länsimaiset ihmiset mielellämme kyselemme, että miksi kukaan ei tee mitään? Syy tähän on syvälle mieleen iskostunut ajattelutapa, että on parempi olla puuttumatta asioihin, jotka eivät tavallisille ihmisille mitään kuulu, kuin hankkia vihamiehiä vääristä paikoista. Eli on helpompi kääntää katse pois, kun naapuria hakataan tai keskellä yötä pidättäjät vievät serkun, koska hän on lähettänyt pari viestiä nettiin, jotka poliisi on tulkinnut olevan valtion tai sen johdon edun vastaisia. 

Se on totuus mihin Venäjän valtio haluaa ihmisten uskovan. Tavallisten ihmisten ei ole sopivaa puhua politiikkaa eikä heidän ole sopivaa myöskään arvostella poliisia tai ketään, joka kuuluu Venäjän eliittiin. Ja jos joku eliittiin eli Nomenklatuuraan kuuluva uskaltaa sanoa jotain Kremlin herroja vastaan, niin siitä rangaistus on erittäin kova. Venäjän eliitti ei siedä vastaansanomista. Mikäli tuo eliittiliikemiesten eli oligarkkien sekä salaisen poliisin johtajien klubi on jotain antanut, niin silloin tuo organisaatio odottaa myös uskollisuutta kaikissa asioissa. Jos tuota uskollisuutta ei osoita, niin silloin henkilö voi liukastua rapuissa ja lyödä päänsä. Pelko on asia, mikä pitää rivit suorina. 

Venäläisiin on useiden sukupolvien ajan iskostettu herranpelkoa. Heille on kerrottu tarinoita suuresta salaisesta poliisista, joka saattaa viedä henkilön suoraan vankileirille, jos herranpelkoa ei ole tarpeeksi sisäistetty. Joten herranpelko pitää rivit ojennuksessa. Mutta kysymys on siitä, että miksi kukaan ei toimi ja vastusta liikekannallepanoa? Siis kyseessä on tilanne, missä jonkun pitäisi pystyä tai uskaltaa toimia ensin. Vasta jos joku uskaltaa ryhtyä "prime moveriksi", niin se saisi aikaan rivien repeämisen. Mutta jos joku sellaiseksi ryhtyy, niin silloin tietenkin on vaara että tulee syyte. 

Venäjän ero Suomeen on se, että Venäjän media on valtion osa. Sen tehtävä on toimia valtion äänitorvena, eikä suinkaan valvoa valtion toimintaa. Ja Venäjällä ei ole vapaata tiedonvälitystä. Ihmisille on ehkä kerrottu, että ulkomailla Putinin toimet ovat täysin hyväksyttyjä. Jos joku ryhtyy esimerkiksi "Prime moveriksi" eli vastustamaan ja näyttämään esimerkkia Kremlin hallinnon vastustajana, niin silloin häntä voidaan melko ikävällä tavalla uhkailla sekä muutenkin eristää. Eli kyseisen ihmisen elämä saattaa muuttua hyvin tylsäksi, ja tuo tylsyys saattaa sitten levitä kaikkiin, jotka pitävät yhteyttä tuohon henkilöön. 

Venäjän ongelma on matalampi koulutusaste kuin Suomessa. Kouluttamatonta henkilöä on helpompi johtaa kuin koulutettua. Hän uskoo ja pelkää auktoriteetteja enemmän kuin koulutettu. Ja yksi propagandan muoto jolla Kreml lisää uskottavuuttaan on se, että "ihmisille riittää viina sekä jääkiekko", eikä heitä edes kiinnosta politiikka tai vaikuttaminen. 

Liikekannallepano on loistava tapa rajoittaa yhteiskuntaa vielä enemmän. Kun ihmisten liikkumista sekä sitä vähäistäkin tiedonkulkua rajoitetaan vetoamalla siihen, että pienikin lipsahdus voi maksaa Venäläisten sotilaiden hengen, niin se tietenkin on helpompi perustella liikekannallepanolla. Ja myös poliittiset pidätykset ja poliittisten vastustajien likvidointi varmasti on helpompi suorittaa sodan varjolla. 

Eli miehet viedään Ukrainan rintamalle ja sitten joko tapatetaan Ukrainan armeijalla. Tai sitten heidät viedään metsään ja ammutaan omien toimesta. Eli myös tällainen tarkoitus voi liikekannallepanolla olla. 

Kun puhutaan mielenterveydestä...., niin keskiössä pitäisi olla potilas.

 

Melkein jokaisella ihmisellä on ainakin jossain elämänsä vaiheessa jonkinlaisia mielenterveysongelmia, joista osa johtaa ainakin jonkinasteiseen työkyvyttömyyteen. Mielenterveystyössä puhutaan hyvin usein esimerkiksi stressihaavoittuvuudesta, tai madaltuneesta stressinsietokyvystä. Mutta kuitenkaan ei huomioida sitä, että esimerkiksi kiusaaminen tai syrjintä saavat aikaan sen, että yleinen stressitaso henkilön elinympäristössä on kohonnut. 

Jos ajatellaan kiusaamista, niin jatkuva väkivallan pelko saa varmasti ainakin nuoren henkilön mielenterveysongelmat kärjistymään. Mielenterveysongelmien kärjistyminen johtaa usein alkoholin sekä muiden päihteiden liikakäyttöön. 

Viimeaikoina mediassa on ollut paljon puhetta masennuksesta. Meillä kaikilla on kausia jolloin "emme ole parhaimmillamme". Mutta aina välillä masennukseen on mediassa oikein panostettu. Tuolloin korostetaan sitä, kuinka ihmisen pitäisi mennä sairaslomalle, koska "masentunut ei jaksa töissä". Tai että mielenterveyspotilas ei itse tiedosta hoidon tarvetta, ja silloin omaisten pitää laittaa hänet pois töistä ja kotoa jonnekin laitokseen, ja kaikkialla on korostettu nimenomaan omaisen jaksamista. 

Mutta onko sittenkään oikein että masentuneen ei "tarvitse käydä töissä"? Mikäli ihminen jää yksin kotiinsa, niin silloin seuraa se, että henkilö jää yksin oireidensa kanssa, ja osastolla hänet ympäröidään muilla potilailla, joista osa saattaa olla väkivaltaisia tai käyttäytyä aggressiivisesti, ja siinä joukossa ne oireet kärjistyvät entisestään. 

Kuitenkin se mikä ainakin itseäni pistää silmään lähes jokaisessa jutussa, jonka olen tästä aiheesta lukenut se, että niissä kannetaan huolta omaisten jaksamisesta. Siis siitä että mielenterveyspotilaan pitää joku päivä palata töihin tai yhteiskuntaan ei ole niin suurta väliä. Vain sillä on väliä että mitä tuon potilaan omaiset asiasta ajattelevat. 

Mielenterveydestä puhuttaessa on aina tullut vastaan jonkinlaisia ennakkoluuloja. Jostain syystä mielenterveysongelmia ei pidetä "oikeina sairauksina", vaan mielenterveysongelmiin suhtauduttiin ainakin ennen sellaisella asenteella, että ihminen jolla on mielenterveyden ongelmia kuten aistiharhoja kuuluu laitokseen, ja pitkäksi aikaa. Eli jos ihmisellä oli esimerkiksi skitsofrenia tai muu vastaava asia, niin hänet eristettiin yhteiskunnasta, ja mitään muuta paikkaa ei edes yritetty etsiä kuin mielisairaalan suljettu osasto, missä tuo henkilö oli poissa silmistä ja poissa mielestä. 

Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi keuhkosyöpä, sekä maksakiroosipotilaita ymmärrettiin, ja heidän hoitoonsa satsattiin todella paljon. Sitä tapaa miten nuo sairaudet on hankittu ei ole kovin paljon ymmärretty. Kun ihminen kuolee maksakirroosiin, niin hän ei ole ryyppäämistä edellisellä viikolla aloittanut. Noita huonoja elämäntapoja on jatkettu vähän pidempään. Joten eikö kukaan oikeasti ole huomannut mitään, jos henkilön maksa on tuhoutunut esimerkiksi viinan takia? Vai onko hänen luonaan oikeasti käyty ollenkaan vierailulla?

Kun alkoholisti joka oli paiskannut perheensä lumihankeen kuoli, niin hänen kuolinvuoteensa ympärillä oli iso joukko ihmisiä, joiden mielestä tuo henkilö oli täysin puhdas pulmunen, ja moni on muistaakseni ainakin televisiossa syyttänyt päihteiden käytöstä omien vanhempiensa mielenterveysongelmia. 

Mutta vaikka alkoholismi tai muut päihteet ovat sekä alkoholistille itselleen sekä hänen läheisilleen suuri tragedia, niin alkoholismi ei ole sairaus vaan oire. Aina kun päihteiden käyttäjiä tai ongelmakäyttäjiä lähestytään, niin pitää kysyä että "miksi Jeppe juo"? Ilman tuota tietoa ei mikään hoito auta. 

Päihteiden väärinkäyttäjä päätyy usein johonkin aidalle istumaan, ja ihmiset ohittavat hänet erittäin nopeasti, mutta meidän kaikkien pitää aina kysyä, miksi hän on tuohon päätynyt? Ei se enää voi olla mitenkään upeaa, että ihminen istuu haisevana raatona kaikkien "ihailtavana". Eli ennen kuin sosiaaliviranomaiset voivat hänelle mitään tehdä, pitää tietää miksi tai miten hän on tuohon tilanteeseen päätynyt? 

Eli missään nimessä esimerkiksi liikaa päihteiden käyttöä ei ole koskaan edes ajateltu aiheuttaneen mielenterveyden ongelmia kuten harhoja. Ja ilmeisesti keuhkosyöpäkin on aina sellainen asbestin aiheuttama sairaus, jossa syyllinen on muualla kuin siinä sairasvuoteella. Alkoholi ei siis pilaa läheisten elämää samalla tavoin kuin esimerkiksi skitsofrenia. Mutta mitä siitä, kun kaikki asiat saadaan aina panna jonkun muun kuin oman itsen syyksi. 

Mutta kun pohditaan esimerkiksi ulkoisten tekijöiden sekä erityisesti stressihaavoittuvuuden kohoamista, niin itse olen sitä mieltä että stressi on yleensä aina ulkoapäin tulevan stressin aiheuttama. Eli jos puhutaan esimerkiksi jatkuvasta negatiivisesta kokemusmaailmasta sekä uhkailusta, niin silloin meidän pitää huomioida se, että kiusaaminen sekä jatkuva väkivallan pelko lisää stressin aiheuttamaa kuormitusta. 

Jos ihminen saa jatkuvasti pelätä esimerkiksi sitä että hänet hakataan tai että hänen omaisuudelleen tehdään jotain, niin se varmasti saa aikaan mielenterveyden ongelmia. Varsinkin jos tuo pelko on pitkään jatkuvaa. Mutta sitten kun me lähdemme keskustelemaan esimerkiksi kiusaamisesta, niin kiusaamisen roolia mielenterveyden ongelmissa sekä erityisesti niiden kärjistymisessä ei varmasti ole koskaan käsitelty ainakaan kovin paljon. 

Kun ihmiset puhuvat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kiusaamisesta, niin jotkut laittavat nuo puheet vain julkisuuden kaipuun piikkiin. Mutta sitten meidän pitää myös huomioida sitä, että kiusaajan etu varmasti on se, että asioista vaietaan. Kiusaaja varmasti haluaa että ihmiset joille hän on ollut ilkeä ovat tuosta asiasta hiljaa. Mielenterveys saattaa olla veruke laittaa henkilö mielisairaalaan tai sulkea hänet pois yhteiskunnasta, jos esimerkiksi kiusaajana on ollut oma esimies. 

Mikäli ihminen on esimiesasemassa, ja hän on osallistunut kiusaamiseen, niin silloin tietenkin saattaa mielessä käydä, että jos tuota tekoa vähän peittelisi? Eli alainen leimataan liian herkäksi, ja sitten hänet lähetetään suoraan mielenterveyspoliklinikalle, jotta hänestä päästään mukavasti eroon. Sitä kautta sitten saadaan ihmiset vaikenemaan jostain kaukana menneisyydessä tapahtuneesta kiusaamis- ja syrjintätapauksesta. Tuolla tavoin henkilön omaa todistusarvoa voidaan laskea muiden ihmisten silmissä. 

Alla linkki YLEn juttuun aiheesta mielenterveys. 

https://yle.fi/aihe/a/20-10003159

"Meidän äiti tekee tärkeämpää työtä kuin sinun äitisi"

Pekka Seppäsen kolumni YLE:n kotisivuilla 29.9.2022 ottaa kantaa siihen, miten EK eli Elinkeinoelämän Keskusliitto mainostaa yksityistä sektoria, joka toki maksaa valtion työntekijöiden palkan. Linkki artikkeliin on tekstin lopussa.  No, kun me ajattelemme työelämää, niin ainakaan nykyisessä työelämässä on sellainen aspekti, että siellä ei seisoskelijoita kaivata. Jos työtä ei satu löytymään, niin silloin alkavat välittömästi YT-neuvottelut, koska työnantajien ei kannata maksaa palkkaa seisoskelijoille, vaan heidät lähetetään suoraan kohti työvoimatoimistoa. 

Esimerkiksi työnantajien kannattaa mieluummin ottaa kesätöihin henkilöitä, jotka palkataan jonkun työvoimapalvelun kautta määrä-aikaiseen työsuhteeseen, kuin palkata heitä suoraan, koska se takaa sen, ettei turhia kuluja tule. Ja sitten kun työntekijää ei enää tarvita, niin hän voi lähteä vaikka kohti uutta työpaikkaa, koska tarpeettomia työläisiä ei kaivata yhtään missään. Kun sitten henkilö tulee töihin kesäksi, niin hänelle voidaan teettää töitä siihen tahtiin, että taukoa ei juurikaan ehdi pitää, ja kun luvataan mahdollista vakinaistamista, niin silloin saadaan henkilö yrittämään kaikkensa. 

Työelämän vakiintuneisiin pelisääntöihin kuuluu se, että työpaikat maksavat joskus bonuksia ansioituneille työntekijöille. Työpaikoilla ei tällä hetkellä ole lakiin perustuvaa palkka-avoimuutta, mikä tarkoittaa että kukaan ei tiedä paljonko työkaveri tienaa. Lakiin perustuva palkka-avoimuus on asia, mikä varmasti kuulostaa hyvältä. Kuitenkin se että pitäisikö esimerkiksi vuokratyömiehen saada tietää vakituisen, samassa tehtävässä työskentelevän palkka on varmasti asia, mikä aina välillä aiheuttaisi keskusteluja.

Palkka on paljon enemmän kuin pelkkää rahaa. Se on myös erilaisia muita palkkioita, kuten yhtiön maksamia hemmotteluviikonloppuja kylpylöissä tai ilmaisia parkkipaikkoja. 

Mutta kun puhutaan tilanteesta, missä keskustellaan bonuksista, niin niiden kanssa yhtiöt voisivat olla vähän avoimempia. Palkka ja bonukset ovat kuitenkin paljon suurempia asioita, kuin pelkkä palkka. Saattaa olla että ansioituneita työntekijöitä palkitaan esimerkiksi ilmaisilla lounailla jossain ravintoloissa, ilmaisella parkkipaikalla, kuntosalikorteilla, oikeudella käyttää mökkiä Saimaan rannalla tai leasing autoilla, joiden käytölle ei ole mitään rajoituksia. Eli näennäisesti kaksi työntekijää voivat saada rahallisesti samaa palkkaa, mutta toinen saa sitten paljon muita etuja tuosta työstä, josta toinen voi saada vain palkkaa. 

Eli olisi varmaan parempi, että bonusten myöntämisen perusteet olisivat esimerkiksi lapulla seinällä. Tuolloin työläiset voisivat katsoa suoraan että mitä heidän pitää tehdä, jotta he voisivat saada noita haluttuja palkankorotuksia. Tuolloin kaikille tulisi selväksi, mitä tarkoittaa se paljon puhuttu "ansioitunut työntekijä", ja kaikki voisivat ainakin yrittää täyttää tuon asteikon sekä sen normit. Itse olen monta kertaa kuullut siitä, että esimerkiksi projektiryhmästä vain yhtä tai kahta on palkittu, ja muut eivät ole saaneet palkkioita. Joten olisi hyvä että kaikki tietäisivät mitä heidän pitäisi tehdä, jotta myös he voisivat saada bonuksia. 

https://yle.fi/uutiset/3-12640055

Nord Stream-kaasuputken räjäyttämisestä sekä ydinaseen käytön mahdollisuudesta

Itse äskeisessä kirjoituksessa kysyin, että miksi Venäjä ei kääntänyt kaasuputken venttiiliä kiinni, vaan räjäytti tuon putken. Ehkä tarkoitus oli lavastaa esimerkiksi Ukrainaa tukevat tahot syylliseksi tuohon tekoon. Venäjän johto ehkä uskoi että tämä teko saisi EUn lopettamaan aseavun Ukrainalle, sekä samalla myös saisi EUn taivuteltua siihen, että se päättäisi Venäjän vastaiset pakotteet. Mutta sitten kun me lähdemme pohtimaan esimerkiksi valtaa sekä sen problematiikkaa, niin meidän pitää muistaa että esimerkiksi vallankäyttö on venäjällä aivan erilaista, ja tuon valtion suhde valtaan on erilainen kuin EUssa ja länsimaissa on totuttu. 

Saattaa olla niin, että jotkut venäläiset oikeasti uskovat, että Sauli Niinistö on aivan samanlainen presidentti kuin Vladimir Putin. Eli tämän mallin mukaan he uskoisivat siihen, että EUssa vain leikitään demokratiaa, ja kulissien takana on samanlainen poliisivaltio, joka tuo rikkautta vain harvoille ja valituille. Muistakaa että Venäjällä ei ole vaihtoehtoista mediaa, ja saattaa olla että FSB sekä muut viranomaiset ovat väärentäneet muiden maiden hallitusten ja valtiopäämiesten kotisivuja, jotta ne tukisivat paremmin Putinin agendaa. 

Ydinaseiden käyttö on mahdollista aina jos noita aseita on olemassa. 

Jos ydinaseita on olemassa, niin on olemassa riski että niitä käytetään. Kuten olen monesti kirjoittanut, niin monissa skenaarioissa ydinsota alkaa konventionaalisesta sodasta, jossa toinen osapuoli jää pahasti alakynteen. Silloin tuon alakynteen jääneen osapuolen johto saattaa nähdä ydinase-iskun ainoana keinona jolla se voi pelastaa tilanteen.

Mikäli toinen osapuoli on tehnyt sotarikoksia, eli kiduttanut sekä surmannut vankeja ja osoittanut julmuutta myös siviiliväestöä kohtaan, niin se tietenkin lisää kynnystä saada aikaan rauha. Ja jos valtiojohto on pitänyt valtaa käsissään kyseenalaisin keinoin, niin se saattaa peloissaan käyttää ydinaseita selvitäkseen tilanteesta voittajana. 

Venäjän kohdalla ongelmia lisää se, että ydinaseita saatetaan käyttää myös oman kansan sekä asevoimien uhkailuun. Ja jos Putin päättää hyökätä ydinasein jotain kapinoivaa joukko-osastoa vastaan, niin hän saattaa silloin väittää ulkovaltojen tehneen tuon iskun. 

Kapinan riskiä lisää se, että asevoimiin värvätään pakolla miehiä, joista osa saattaa vihata sekä pelätä Putinia. Mikäli nuo miehet muuttuvat epätoivoisiksi, niin he eivät ehkä näe muuta mahdollisuutta kuin jättää käskyt noudattamatta. Tai sitten he voivat jopa ampua omia upseereitaan, mikä tulkitaan varmasti Kremlissä kapinaksi. 

Tietenkin me kaikki tiedämme että Venäjä on ydinasevalta. Me tiedämme että venäjän johto ei ajattele samalla tavalla asioista, kuin esimerkiksi Sauli Niinistö ajattelee. Joten sen takia meidän on aina otettava huomioon mahdollisuus siitä, että Venäjä iskee ydinaseilla. 

Ydinaseet ovat aseita, vaikkakin hyvin tuhovoimaisia aseita. Se mikä tekee noista aseista vaarallisia sekä mahdollistaa niiden käytön ensi-iskussa on nimenomaan se, että noita aseita on olemassa. Jos ase on kaapissa, niin aina on riski siihen, että sitä käytetään väärin. Mutta aina on ajateltu, että ydinaseiden kohdalla tuo riski on aina ollut verraten pieni. 

Mutta verraten pieni riski tarkoittaa että riski on olemassa. Jos Putinin armeija kokee valtavan suuria tappioita kaluston sekä miehistön osalta, niin silloin hän saattaa muuttua epätoivoiseksi. Epätoivoinen ihminen ei ehkä ajattele asioista, kuten me hänen toivoisimme ajattelevan. Putin saattaa ajatella ydinaseiden käytöstä kahdella tavalla. Toinen on se, että hän käyttää noita aseita Ukrainaa vastaan, ja toinen on se, että hän käyttää niitä "poliisivälineenä". Eli hän uhkaa tuolloin omaa kansaansa ydinaseilla, jotta saisi pitää vallankahvasta kiinni. 

Jos Putin käyttää noita aseita esimerkiksi omia joukkojaan vastaan, niin hän saattaa silloin väittää että joku ulkovalta on tehnyt tuon hyökkäyksen. Ja sitten tuo mies voi lähteä hakemaan suuren luokan ydinsotaa. 

Nord Stream-kaasuputken räjäyttämisestä sekä sodan laajenemisesta.

 Nord Stream-kaasuputken räjäyttäminen on jotenkin erikoinen teko, koska tuo putki toimittaa pääosin kaasua Venäjältä, joten eikö pelkän venttiilin sulkeminen olisi riittänyt. Jos putki on rikki niin sitä kautta ei kaasua paljon toimiteta. Eli Venäjän johto sahaa tällaisilla teoilla omaa oksaansa poikki, ja vaikka Venäjä ryhtyisi rauhaa rakentamaan, vaikka se ei kyllä kovin realistiselta mahdollisuudelta vaikuta, niin silloin Venäjä ei kykene kaasua Eurooppaan toimittamaan, vaikka EU haluaisi sitä ostaa. Mutta vaikuttaa vähän siltä, että Venäjän johto ei välitä paljonko tappioita sen asevoimille aiheutuu, vaan lähettää lisää miehiä tuohon sotaan uhrattavaksi. 

Voiko esimerkiksi valekansanäänestys muuttaa sodan kulkua? Vastaus on se, että kyseisen kansanäänestyksen tulosta eivät edes Venäjän läheiset toverit suostu enää hyväksymään. Joten tämän takia Venäjän kansainvälisiin suhteisiin ei ainakaan sitä kautta tule mitään muita kuin negatiivisia muutoksia. Ja tietenkin se ajaa Venäjää aina enemmän eristyksiin muusta maailmasta, sekä lisää valtion väestökatoa. 

Venäjän tapa pelotella ydinaseilla on tietenkin seuraava askel. Eli voiko Venäjä suorittaa ydiniskun Ukrainassa? Vastaus on että "kyllä voi". Mutta se että onnistuuko tuo isku sitten vakuuttamaan ketään on eri asia. Mikäli Venäjän ydinaseet ovat samaa laatua kuin sen muut varusteet, niin noihin iskuihin sisältyy aina riski, että ase vaikuttaa myös omiin joukkoihin, tai jos noita paljon puhuttuja aseita ei ole huollettu, niin saattaa olla että niiden kantoraketti räjähtää lähdössä. Tai asetta kuljettava pommikone ammutaan alas. 

Venäjän kyky käyttää ydinaseita tarkasti on ilmeisesti paljon heikompi kuin lännellä, joten jos ydinaseita päätetään käyttää, niin pahimmillaan ne vaikuttavat molempiin taistelujen osapuoliin, eli kummankin osapuolen joukkoja tuhoutuu tuollaisessa iskussa, joka suunnataan sotilaalliseen kohteeseen. Tai sitten tuo ydinase voidaan toki räjäyttää vaikka jonkun kaupungin keskustassa, ja se aiheuttaa tuolla tavoin käytettynä suuren määrän siviiliuhreja. 

Putinille itselleen olisi ehkä mukavampaa, jos hän saisi opposition muuttamaan pois maasta. Sodan kannalta myös tavalliset ihmiset ovat potentiaalisia sotilaita. Eli jokainen joka menee asevoimien palvelukseen on myös valmis lähtemään rintamalle. 

Putinille itselleen olisi ehkä mukavampaa, jos hän saisi opposition muuttamaan pois maasta. Ja sen takia rajojen avaaminen tai sulkeminen ovat hyvin monimutkaisia asioita. Siis on mahdollista että rajan yli tulee joko omasta vapaasta tahdostaan tai pakotettuna toimivia Putinin trollaajia.  Tuloksen kannalta on aivan sama toimiiko trolli vapaasta tahdostaan eli hankkiakseen etuja itselleen tai pakotettuna. Trolli on trolli vaikka hänen motiivinsa olisi mikä hyvänsä. 

Onko Putinin päämäärä yhteiskunnan poliittinen yhdenmukaistaminen? Jos hän saa opposition muuttamaan pois maasta, niin silloin Putin jää kannattajiensa keskelle. Mikäli oppositio pakotetaan muuttamaan maasta, niin silloin sen vaikutusmahdollisuudet voidaan karsia minimistä nollaan. Eli jos oppositio saadaan jättämään Venäjä, niin sen julkaisutoiminta voidaan estää kansallisen palomuurin avulla. 

Mutta pitäisikö meidän jättää rajat auki tavallisille venäläisille? Tavalliset venäläiset ovat niitä, jotka lähtevät sotaan. Eli heitä ei voi erottaa valtiostaan, vaikka he eivät sotaa haluakaan. Ja aina on mahdollista että muuttajien mukana tulee ihmisiä, jotka joko vapaaehtoisesti tai kiristettynä toimivat Putinin trolleina. 

Toisten mielestä rajan pitäisi pysyä auki, jotta nuo miehet olisivat poissa asevoimista, mikäli he ovat poissa maastaan. Toisten mielestä taas olisi parempi pitää rajat kiinni, koska näin estetään esimerkiksi Venäjän trollien saapuminen Suomeen. Samoin rajan sulkeminen saisi myös aikaan sisäistä painetta Putinin hallintoa vastaan. Saattaa olla että Putinin hartain toive on saada Venäjän oppositio muuttamaan pois maasta. Tuolla tavalla hän pääsisi eroon ihmisistä, jotka eivät tuota mistä miellytä. 

Siis Putinin liittolainen Aleksandr Lukashenka sanoi, että "anna heidän mennä". Hän ilmeisesti tarkoitti, että Putin saisi näin "dumpattua" epämieluisia henkilöitä länteen. Eli onko Putinin liikekannallepano tarkoitettu myös siihen, että Venäjän oppositio saadaan muuttamaan pois maasta, joka on heille vaarallinen? 

Ongelma on siinä että tavallisten Venäläisten asia on myös tehdä itse jotain oman asemansa parantamiseksi. Jos Putin saa kaikki hänen vastustajansa vain jättämään Venäjän, niin silloin hän saisi toteutettua yhteiskunnan poliittisen homogenoinnin eli yhdenmukaistamisen. Mikäli hänen vihamiehensä muuttavat ulkomaille, jättää Putinin kannattajiensa keskelle, ja ilman maan sisäistä oppositiota hän ei ehkä saa edes niitä vähiä sora-ääniä.  

Se että Putinin vastustajat muuttavat pois maasta tietenkin on heille itselleen mukavampaa, mutta jos nuo samat ihmiset saataisiin vaikuttamaan Putinia vastaan heidän omassa maassaan, niin tämä asia voisi auttaa hänen syrjäyttämisessään. Venäjän presidentti ei varmaan halua vapaaehtoisesti asemastaan luopua, koska se tietää ehkä oikeudenkäyntiä sekä tutkimuksia siitä, miten hän puhdisti Venäjän katuja noustessaan valtaan.

Ongelma on siinä että tavallisten Venäläisten asia on myös tehdä itse jotain oman asemansa parantamiseksi. Jos Putin saa kaikki hänen vastustajansa vain jättämään Venäjän, niin silloin hän saisi toteutettua yhteiskunnan poliittisen homogenoinnin eli yhdenmukaistamisen. Mikäli hänen vihamiehensä muuttavat ulkomaille, jättää Putinin kannattajiensa keskelle, ja ilman maan sisäistä oppositiota hän ei ehkä saa edes niitä vähiä sora-ääniä.  

Kaikki jotka äänestävät muuta kuin omaa puoluetta äänestävät "väärin"

 Puolueet ovat myös brändejä. Jos äänestäjä valitsee toisen puolueen, niin se on aina jonkun puolueen kohdalla väärä valinta. Samalla tavoin jos joku valitsee muun kuin oman tuotteen, niin se on tuotteen markkinoijan kannalta katsottuna väärä valinta.

Onko vasemmistopuolueilla sellainen kanta, että ihmiset jotka äänestävät oikeistoa äänestävät väärin? No asia on niin että jokaiselle puolueelle, jokainen ääni joka menee muille puolueille on periaatteessa väärin annettu ääni. Mutta sitten kun me mietimme sitä, että kuka äänestää oikein ja kuka väärin, niin kohtaamme sen, että mikä on oikein ja mikä väärin riippuu siitä, kuka äänestäjä on. Siis äänestäjän mielestä joku puolue voi ajaa hänen asiaansa vähän paremmin kuin toinen, ja siksi hän ehkä valitsee toisen puolueen kuin mitä joku toinen olisi valinnut.

Nykyään poliittisen liikkeen ohjelmissa on niin vähän eroja, että eroavaisuuksia pitää etsiä suurennuslasilla noiden puolueiden ohjelmista. Yksi kriteeri mitä äänestäjä saattaa käyttää valitessaan ehdokkaita on heidän asuinpaikkansa. Eli jos edustaja tai ehdokas on kotoisin jostain tietyltä alueelta, niin varsinkin sellainen joka ei kuulu puolueeseen saattaa ajatella, että kyseinen ehdokas ajaa nimenomaan hänen asiaansa, koska tuntee tuon alueen paremmin. Ja sen takia äänestäjä ei ehkä sitten lue mitään mitä asioita kyseinen ehdokas on tuonut esille.

Nykyisen politiikan ongelma on siinä, että puolueet taktikoivat ehdokasasettelulla. Jonnekin alueelle muuttaa tunnettu puolueen jäsen, eli poliitikko jonka avulla sitten pyritään nostamaan muita ehdokkaita eduskuntaan. Se mikä sitten tekee tällaisesta toiminnasta ongelmallisen on se, että noita muita ehdokkaita ei ehkä edes käydä vilkaisemassa. Ja kun parlamenttiin mennään, niin myös nuo "hiljaiset ehdokkaat" äänestävät tuolla parlamentissa. Parlamentissa kaikilla siellä istuvilla on periaatteessa äänioikeus, elleivät he sitten ole jossain tapauksessa jäävejä.

Nimenomaan noilla hiljaisilla ehdokkailla on suuri rooli tuossa äänestyksessä. Jos he äänestävät jotenkin toisin, kuin mitä on aikoinaan luvattu äänestäjille, niin silloin se saattaa viedä puolueen ääniä. Mutta päästäkseen vallan kahvaan eli saadakseen ministereitä puolueen pitää saada aikaan myös sopimus muiden puolueiden kanssa. Jos muut puolueet eivät tuota ohjelmaa hyväksy, niin se muuttaa asetelmia hyvin paljon.

Toinen mahdollisuus on se että yksi puolue saisi yksinkertaisen enemmistön parlamenttiin. Silloin se voisi yksin säätää lakeja. Ongelma on sitten siinä, että tuolloin saattaa puoluetta vaivata se "dominoivan leijonan syndrooma". Eli joku sitten ryhtyy vastarannankiiskeksi tai puolueen dominoiva asema muuttuu puolueen sisäiseksi riitelyksi. On eri asia antaa muille neuvoja, kuin tehdä oikeasti päätöksiä, joiden hinta voi olla ainakin omien äänten menetys, ja sitten uuden työpaikan etsiminen. Pahimmillaan väärä päätös voi viedä maan sotaan muita maita vastaan, eli myös tätä asiaa kannattaa miettiä.

https://brandeistajamenestyksesta.wordpress.com 

Miksi "äärioikeisto" jyrää Euroopassa

Euroopassa on havaittavissa voimakas oikeistolainen aalto, joka on ehkä kulminoitunut siihen, että Italiassa on ensimmäistä kertaa vallassa oikeistopuolue, ja pääministeriksi tulee ensimmäistä kertaa nainen. Siis onko tämä puolue oikeastaan äärioikeistolainen, ja voiko se muuttua yhtä upeaksi suoritukseksi, kuin Silvio Berlusconin avoimen populistinen "Forza Italia"? Siis onko tämänkertainen vaali oikeastaan vain vallansiirtoa populisteilta oikeistolle? Tai oikeastaan meidän pitäisi kysyä, että onko oikeastaan enää olemassa sellaista asiaa kuin oikeisto tai vasemmisto?

Nykyään on havaittavissa muutamia ilmiöitä, jotka suosivat varsinkin värikkäitä puolueita, jotka erottuvat joukosta. Se on matala äänestysvilkkaus. Poliittinen kenttä on lähestynyt kaiken aikaa keskustaa, koska se asia mikä on tuonut ääniä jollekin puolueelle tätä ennen on kopioitu hyvin nopeasti kaikkien muidenkin puolueiden vaaliohjelmiin. Ja kun äänestäjä lukee vaaliohjelmia, niin hän voi sitten valita usean puolueen välillä, joiden ohjelmat ovat pääpiirteissään aivan samanlaisia. Erona on vain maahanmuutto sekä ehkä Suomen tapauksessa suhteutuminen pakkoruotsiin.

Kaikkia uusia yrittäjiä, jotka tulevat poliittiselle kentälle on syytetty ääriaineksiin turvautumisesta. Ja vaikka sitten aivan alussa puolue saattaa saada muutamia äärioikeiston tai äärivasemmiston edustajia parlamenttiin, ryhtyvät ne jossain vaiheessa sitten muuttamaan ohjelmiaan sellaiseksi, että se miellyttää suurta enemmistöä.

Mutta voiko puolue olla oikeastaan keskustassa? Puolue ei voi koskaan luvata kaikille kaikkea, vaan sen on jossain vaiheessa otettava fokus. Eli sen pitää valita kohderyhmä, jolle sitten luvataan asioita, ja sen jälkeen pitää valita ne henkilöt, joille ei niin paljon luvata. Parlamentaarisessa demokratiassa ongelma on aina siinä, että vain ne äänet, jotka annetaan uurnalla ovat merkitseviä.

Nukkuvien puolue ei sen sijaan voi vaikuttaa politiikkaan ainakaan kovin paljon. Vasemmiston nostetta Euroopassa on ajanut se, että kyseiset puolueet mielletään työväen eli tavallisen kansan puolueiksi. Mutta ongelma on siinä, että nuo puolueet ovat lähteneet joukolla ajamaan alas sitä, mitä me kutsumme hyvinvointivaltioksi. Nuo puolueet ovat esimerkiksi tuoneet terveyskeskusmaksut, sekä myös ajaneet alas julkisia palveluita, jotka ovat kaikille olleet ilmaisia, ja syyksi tähän on ilmoitettu säästötarve.

Puolueet voivat luvata hyvinkin paljon erilaisia asioita. Mutta lopulta sitten tulevat elämän realiteetit vastaan. Eli vaikka puolue nyt sitten lupaa veroalea, niin tietenkin joku asia varmaan on sellainen, että se ainakin ajattelee saavansa nuo rahat takaisin. Yksi asia on se, että tuo veronalennus kompensoidaan kohottamalla yleistä ALVtä pari prosenttia. Se tarkoittaa sitä, että tuotteiden ja palveluiden hinnat nousevat, mutta kauppiaat eivät saa sitten mitään voittoja, vaan kaikki menee veroihin.

Kun puolue lupaa jotain, niin sen pitää huomioida sellainen seikka, että valtion varallisuus on noiden lupausten kannalta rajoittava tekijä. Valtiolla ei ole rahaa loputtomiin. Eli jostain pitää varmasti tinkiä. Ja jos se tinkiminen osuu suoraan siihen omaan lempipalveluun, niin silloin seuraa varmasti harkinta siitä, että ketä seuraavalla kerralla äänestetään? Se että puolue aiheuttaa pettymyksen vallassa ollessaan on pahempi asia, kun ei olisi luvattu yhtään mitään.

Se että ihmiset äänestävät näitä uusia liikkeitä johtuu siitä, että ne eivät vielä ole aiheuttaneet pettymyksiä tavallisille ihmisille. Ne ihmiset jotka ovat pettyneitä vallitsevaan järjestelmään menevät mielellään äänestämään, kun taas ihmiset, jotka ovat pitäneet vallitsevaa olotilaa itsestäänselvyytenä eivät viitsi vaivautua vaaliuurnille. Ja sitten käy näin, että uusi toimija nousee valtaan. Jos ihmiset miettivät näitä tuloksia tarkasti, niin heidän kannattaa myös miettiä sitä omaa asennettaan asioihin, joita on pidetty muuttumattomana.

https://brandeistajamenestyksesta.wordpress.com/2022/09/26/miksi-aarioikeisto-jyraa-euroopassa/ 

Ukrainan hämäyksen tehokkuudesta

Kartta: YLE

Kun Ukraina uskotteli, että sen vastahyökkäys tapahtuisi rintaman eteläosissa, se sai Venäjän asevoimat keskittämään valiojoukkonsa rintaman eteläosiin. Ja jotkut asiantuntijat pitävät mahdollisena, että nuo rintaman eteläosissa olevat joukot voivat hyökätä Ukrainan joukkojen sivustaan. Yllä näette Ukrainan kartan, missä tuo tilanne on nähtävissä, mutta on tietenkin mahdollista että Ukraina saattaa hyökätä keskeltä rintamaa Mariupolin kohdasta tai rintaman pohjoisosissa, jotta se saisi sitten noiden etelässä olevien joukkojen maayhteydet katkaistua, mikä vaikeuttaa noiden joukkojen huoltoa. 

Jos Ukraina olisi lähtenyt liikkeelle rintaman eteläosista, niin se olisi merkinnyt sitä, että Ukrainan asevoimien olisi pitänyt edetä noita valiojoukkoja vastaan, mikä olisi tietenkin aiheuttanut enemmän tappioita. Se miten Ukrainan tilanne muuttuu riippuu sen saamasta aseavusta. 

Venäjän taktiikka on se, että tuo maa on ainakin tähän asti luottanut analogiseen tulivoimaan. Se tietenkin on yksinkertaisempaa, ehkä toimintavarmempaa, mutta myös hitaampaa käyttää. Eli vaikuttaakseen tehokkaasti tuon venäläisen tykistön pitää käyttää suuria ammusmääriä. Ja jos ajatellaan että yhdessä tulitehtävässä käytetään satoja kranaatteja, niin niiden asettaminen valmiiksi tietenkin vie oman aikansa. 

Mikäli tuolloin nuo ammukset sekä tykit havaitaan, voidaan niitä vastaan hyökätä. Samotaan että jos kuukaudessa Venäjän asevoimat käyttää 1000-100 000 ammusta suorittaakseen  tykistön avulla tapahtuvia tulivalmisteluja, niin aktiivisessa vaiheessa jatkuvaa rumputulta ammuttaessa tuo ammusten kulutus voi olla jopa miljoona kranaattia. Tuollainen ammusten kulutus vaatii tietenkin valtavan määrän kuljetuskapasiteettia. Ja jos johonkin noista kranaateista osuu esimerkiksi valojuova-ammus, niin silloin voi tuho olla suurta. 

Syy miksi lännessä ollaan siirrytty älykkäisiin ammuksiin on se, että noita ammuksia tarvitaan vähemmän. Niiden suuntaaminen on myös helpompaa sekä nopeampaa. Riittää että tiedustelukone tai drone tai vaikka erikoisjoukkojen sotilas suuntaa kameran kohteeseen, ja sitten tuo kohteen paikka välittyy välittömästi tykille, joka suuntautuu kohteeseen automaattisesti. Eli ampujan täytyy vain painaa nappia, kun tykin elevaatio-atsimuutti on saatu kohdelleen. Ja tietenkin myös ammuksen oma elektroniikka auttaa osumaan. Tuo väline on niin nopea ja tehokas, että viholliset eivät ehdi reagoida. 

Älyteknologiaa käyttävä telatykki voi ajaa tulietäisyydelle ampua GPS kranaatteja kohteisiin ja vetäytyä vihollisen tykistön ulkopuolelle nopeammin kuin analoginen tykki. Ja GPS kranaatteja tarvitaan kahdesta kolmeen jopa pitkän matkan päässä olevan kohteen tuhoamiseen. Eli syyt tähän älykkäisiin aseisiin panostamiseen on se, että nuo aseet ovat tehokkaampia kuin perinteiset aseet. Ja älykäs asejärjestelmä voi tuhota nopeasti vihollisen tykit sekä muut heittimet. 

Ukrainan sodassa on edessä uusi vaihe, mikä tarkoittaa että Ukraina on ottamassa aloitetta käsiinsä. Se mitä sitten seuraavaksi tapahtuu on tietenkin arvoitus eikä kukaan tiedä mitä esimerkiksi Putinin arvovallalle on maan sisällä tapahtumassa, mutta kuitenkin jo se että ilmassa on sora-ääniä tarkoittaa että Putinin arvovalta on jotenkin murentumassa. Kun saksalainen kenraali sanoi pelkäävänsä Venäjän hyökkäävän länteen, niin tietenkin tuo mahdollisuus pitää ottaa aina huomioon. Eli Putin ei ole rationaalinen ihminen, vaan muuttumassa jotenkin arvaamattomaksi. Kuitenkin Putin on maksanut melko kovan hinnan tuosta Ukrainan seikkailustaan. Ja sitten voidaan kysyä että olisiko Venäjän asevoimien toiminta Suomessa tai Euroopassa yhtään sen parempaa tai tehokkaampaa kuin Ukrainassa? 

Lähteet: YLE

Yksi tapa lisätä omaa uskottavuutta on korostaa omaa ammatillista ylevyyttä.

 Me kaikki olemme kohdanneet ihmisiä, joiden esitys on uskottava, ja jotka jakelevat mielellään muille neuvoja. Kun sitten olemme noudattaneet noita neuvoja, niin seuraavaksi olemme tilanteessa, missä kaikki on mennyt pieleen. Siis miksi olemme uskoneet tuota ihmistä? Syy on siinä että hän on ollut vakuuttava.

Lääkärit ovat ammattikunta, johon meidän pitää aina välillä luottaa. Lääkäri ei voi ehkä tehdä oikeaa diagnoosia, jos potilas ei kerro hänelle esimerkiksi siitä, että hän tupakoi tai potilas aloittaa päivänsä parilla lasillisella väkevää viinaa. Mutta joskus mennessäni lääkäriin mietin sitä, että monesko potilas olen tuolle ihmiselle. Kun hän tulee ovelle hymyillen sekä sanoo, että "tänne päin" sekä aloittaa toimenpiteen, niin joskus haluaisin kysyä, että montako kertaa tätä ennen hän on tuon toimenpiteen tehnyt?

Siis eihän kukaan halua tunnustaa että edessä seisoo se ihan ensimmäinen asiakas. Ja potilas on lääkärin asiakas. Tämän takia jotkut yhtiön aloittavat esimerkiksi laskujen numeroinnin jostain numerosta 4562, jotta ei paljastu että kyseessä on yhtiön ensimmäinen lasku. Siis tässä kohdassa tietenkin sanon, että en ole lääkäri vaan ihan tutkija. Mutta jos ajatellaan luotettavuutta, niin kaikissa muissakin ammateissa sekä työpaikoilla voidaan tietyillä asioilla buustata omaa asemaa sekä luoda kuva siitä, että kyseessä on "kova tekijä".

Rakennuksilla tuo kuva luodaan likaisten maalin tahraamien työvaatteiden, likaisen lippalakin sekä parran avulla. Tuo henkilö kävelee usein ympäri rakennuksia kertomassa, miten "se ja se mestari olisi tuonkin asian tehnyt toisin". Lääkäri tekee saman asian täyttämällä rintataskut jollain laatikoilla, rynnimällä pitkin käytäviä sekä tietenkin hokemalla sanoja "katsotaan", ja siellä jotain upeaa ja apeaa piileskelee. Se mitä tuo piileskelevä asia on tietenkin jää vähän hämäräksi, koska hän sanoo sen latinaksi. Tai siis kielellä jota kukaan ei muuten käytä.

Kun ovessa lukee esimerkiksi lääkäri, ja sitten edessä seisoo valkoiseen takkiin pukeutuva henkilö nimilappu rinnassa, niin koemme silloin alemmuuden tuntoa kyseistä henkilöä kohtaan. Hän on mies tai nainen, jolla on pitkä koulutus ja loistava osaaminen. Hän varmasti tietää kaikki asiat paremmin kuin me muut.

Ja onhan tuo lääkäri sentään tiedekunnassa, mihin on vaikea päästä. Hän ei ole mikään valtiotieteellisen tai matemaattis-luonnontieteellisen nörtti tai hippi, vaan rautainen ammattilainen, jonka aika ei kulu mihinkään tietokonepelien pelaamiseen, vaan aikuiseen opiskeluun. Siis se on asia, minkä me kaikki varmaan ainakin joskus koemme. Tai sitten emme vain halua suututtaa lääkäriä, joka lastoittaa kättämme.

Lääkäri on yksi ihminen joka lisää vakuuttavuuttaan univormulla. Eli valkea työtakki on osoitus ammattitaidosta. Mutta muutenkin me varmaan olemme huomanneet, kuinka vaatteet tekevät miehen, sekä ovat osa rautaista ammattitaitoa. Univormu lisää uskottavuutta, ja oikeastaan kaikki työvaatteet ovat univormuja. Lääkäri ei ole toki ainoa ihminen, joka lisää uskottavuuttaan rintataskussa olevan nimilapun, taskussa olevan paperikasan sekä kaikkien muiden välineiden kuten hakulaitteiden avulla.

Lääkärin arvovaltaa tietenkin lisää se, että hän on vaitiolovelvollinen. Tuo asia korostaa lääkärin asemaa sekä estää potilasta kysymästä siitä, että miten vastaavissa tapauksissa on käynyt. Samoin se että lääkäri puhuu virkalatinaa korostaa hänen asemaansa sekä osaamistaan. Me muut pakenemme virka- tai ammattislangin taakse, mutta lääkäri sen sijaan puhuu latinaa sekä on kaikesta vaitiolovelvollinen. Ja jos lääkäri ei tiedä vastausta eli löydä syytä vaivaan ja vapinaan, niin hän lähettää potilaan erikoislääkärille.

Lääkäri on arvostettu ammatti. Sitä en kyllä kiellä. Mutta jos ammattia arvostetaan liikaa, niin ihminen menettää kriittisen näkökulman. Tai sitten hän muuttuu sen suhteen sokeaksi, että lääkäri on myös vain ihminen. Myös lääkäri saattaa tehdä virheitä. Tai sitten lääkäri saattaa myös tehdä tarkoituksella väärin. Eli myös lääkäri voi olla ahne tai yrittää peitellä vaikkapa alkoholiongelmaa.

https://yle.fi/uutiset/3-12617407

Valeuutista on vaikeaa vastustaa, koska se vetoaa tunteisiin.

Tänään luin Helsingin Yliopiston kotisivuilta jutun, missä käsiteltiin valeuutisia. Siis valeuutinen on totuutena esitetty valhe, joka saattaa perustua täysin tekaistuun tietoon. Me kaikki tiedämme että on olemassa valeuutisia, joita on tehty pelkästään siksi, että ne tukevat jonkun tahon agendaa. Valeuutiset sekä propaganda ovat asioita, joita käytetään sodassa yleisesti mielipiteen muokkaamisessa. Eli kuten Napoleon Bonaparte on sanonut, niin se joka omistaa sotilaiden mielen omistaa armeijan. Tai tähän väittämään voidaan tehdä laajennus, se joka omistaa kansan mielen omistaa valtion. 

Valeuutinen ei välttämättä ole valtioon liittyvä asia, Myös esimerkiksi tavallisissa rikostapauksissa saatetaan turvautua tunteisiin vetoamiseen. Eli jos korkean profiilin jutussa henkilö vapautetaan syytteestä siksi, että todisteet eivät riitä, niin uhrin omainen saattaa kirjoittaa tunteikkaan kirjeen julkiseen levitykseen, missä hän "tietää toisen olevan syyllinen", ja kuvailee niitä upeita hetkiä tuon uhrin kanssa. Ja sitten tietenkin hoetaan, että miksi toinen ei voinut tunnustaa? 

Yksi osa valheellista tiedonvälitystä on tietenkin yksipuolinen tiedonvälitys. Se että toisesta osapuolesta etsitään vain vikoja ja toisen osapuolen rikoksista vaietaan kertoo tietenkin karua kieltään kirjoittajien asenteesta. Propagandan eli tarkoitushakuisen valeuutisen tuntomerkki on se, että se yksinkertaistaa, sekä kaikki jotka sitä vastustavat leimataan. Samoin propagandan levittäjä usein vetoaa johonkin vakaumukseen tai asiaan mikä ei liity aiheeseen. Tai sitten hän tyrmää vastaväittäjän suoraan vetoamalla auktoriteettiin. Eli hän ei halua puhua asiasta. Tai sitten hän levittelee kaiken maailman juoruja vastapuolesta. Hän saattaa ryhtyä puhumaan vastaväittäjien terveydentilasta, vaikka se ei mitenkään liity asiaan, mitä käsitellään. 

Syy miksi meidän on vaikeaa vastustaa nimenomaan valtiollista propagandaa on se, että tuo propaganda perustuu tunteisiin. Tunteisiin perustuva propaganda saattaa olla esimerkiksi yksipuolista tiedonvälitystä, mikä on sitä, että esimerkiksi Hitlerin keskitysleirit ovat jotenkin hyväksyttävämpiä tai natsismi on jotenkin hyväksyttävää, koska Putin hyökkää Ukrainassa. Siis se että joku toinen tekee rikoksia ei tee toisen ihmisen rikoksista sen hyväksyttävämpiä. 

Kun ajatellaan esimerkiksi sotatoimia- tai sotarikoksia koskevaa uutisointia, niin jostain syystä vain länsimaisia sotilaita syytellään näistä teoista. Esimerkiksi Venäjän asevoimien toimintaan Syyriassa ei ole otettu samalla tavalla kantaa kuin NATOn toimintaan Afganistanissa. Eli kysyisin vain, että onko länsimainen sotilas helpommin tuomittavissa kuin venäläinen? Eli aluepommitukset joissa ei siilejä paljon erotella ovat hyväksyttävämpiä kun ne tekee venäläinen. Samoin termobaaristen eli aerosoliräjähteiden käyttö asutuskeskuksissa on ilmeisesti täysin hyväksyttävää kun sen tekee venäläinen. 

******************************************************************

Osama Bin-Laden ei ollut yksin Al Quaida. Tässä joskus on tullut mieleen, että kuinka paljon huumeita hän aikoinaan salakuljetti länteen? Bin-Ladenin kuolema tietenkin olisi ollut kuin taivaanlahja niille, jotka olivat järjestelleet huumekuljetuksia hänen kanssaan. Eli en tiedä onko Bin-Laden kaupannut tai salakuljettanut huumeita, mutta kuitenkin Afganistan on maailman suurimpia oopiumin tuottajia, ja nuo terroristit saavat huomattavan osan tuloistaan esimerkiksi juuri huumekaupasta. 

Samoin ne jotka ovat esimerkiksi järjestelleet asuntoja terroristeille sekä värvänneet heitä pääsivät silloin pälkähästä.  Kun hänet surmattiin, niin hänen alaisiaan saattoi päästä livahtamaan pakoon, koska häntä ei päästy kuulustelemaan. Samasta syystä ei entisiä natsirikollisia surmattu Mossadin eli Israelin tiedustelun toimesta.

Heidät haluttiin tuoda oikeuteen sekä kuulusteltaviksi, jotta noiden miesten kautta saadaan jäljitettyä muita natseja. Siksi esimerkiksi Eichmannin pidätykseen ei osallistunut entisiä keskitysleirivankeja, jotta he eivät surmaisi tuota miestä, jonka kautta voitiin jäljittää muita holokaustiin osallistuneita. 

*****************************************************************

Samoin jos ajatellaan viranomaistyötä ylipäätään, niin silloin me kohtaamme kansainvälisen lain suuren ongelman. Mitä jos valtio ei välitä mistään säännöistä. Jos valtion johto pamputtaa omaa kansaansa jatkuvasti sekä kiduttaa ja pelottelee poliittista oppositiota sekä murhailee valtiojohdon vastaehdokkaita, niin siihen ei tietenkään kansainvälinen lehdistö ole ennen puuttunut. Mutta ennemmin tai myöhemmin tuollainen valtio sitten hyökkää naapurimaahan. 

Esimerkiksi Talibanin tukijat näyttivät mielellään kuvia siitä, kuinka lennokit olivat surmanneet siviilejä. Noin saatiin sitten USA:n ja sen liittolaisten keskeiset toimijat epäröimään, sekä uhkailemaan sotilaita oikeudenkäynneillä sekä nimittämään lennokkien käyttöä sotarikokseksi. Samalla yleisö unohti sen syyn, miksi Afganistaniin oli lähdetty. Vieläkään ei kukaan kysynyt, että olisiko mahdollista, että Talibanin miehet olisivat keränneet aseet pois ennen kuin lehdistö kutsutaan paikalle? Tai että Talibanin miehet olisivat tulleet kuokkimaan johonkin juhliin? 

Afganistan on tällä hetkellä yksi maailman suurimmista oopiumin tuottajista, ja Taliban on rajoittanut yksilönvapauksia oikein kiitettävästi. Eikä tuon liikkeen toiminta ennen miehitystä myöskään ole ollut mitään kovin miellyttävää katsella. Mutta kukaan ei muista muuta kuin sen, että lennokit surmasivat joukon ihmisiä. 

Kun lennokki-iskuista puhuttiin, niin samalla tietenkään ei kukaan muistanut Talibanin omia toimia, eli kyseessä ei ole mikään kovin helläkätinen liike. Eikä kukaan muistanut muuta kuin lasten ruumiit, joita esiteltiin mielellään kansainväliselle lehdistölle. Kun Osama Bin Laden surmattiin Pakistanissa, niin jostain syystä joidenkin ihmisten mielestä kyseessä oli laiton operaatio. Siis henkilön omasta käskystä surmattiin muutamia tuhansia ihmisiä jossain toisessa maassa, mutta häntä ei olisi saanut yrittää hakea oikeuteen? Osama Bin Laden ei ollut yksin tuo järjestö, joka suoritti iskut. Hänelläkin oli tukijoita joista osa varmasti on jatkanut uraansa Talibanin sekä Isisin riveissä. 

Riitti että joku vakuutti ettei kylässä ollut Talibaneja. Tällaisilla asioilla sitten saatiin aikaan tilanne, missä tahtotila operaation läpiviemiseksi laski tasolle, missä se oli mahdotonta viedä läpi. Ketään ei enää kiinnostanut esimerkiksi Talibanin valvonnassa kasvatettava oopium tai se että joukko miehiä oli surmannut muutamia tuhansia amerikkalaisia eräänä syyskuun päivänä 2011 lentämällä kaapatuilla koneilla erästä pilvenpiirtäjää ja toimistotaloa päin. 

Tai siis ehkä joku poikkeus voi olla, ja se on esimerkiksi kosto siitä, että rikoksen uhri on ensin rikkonut rikoksen tekijää itseä vastaan. Mutta sitä sitten voidaan puhua oikeudenkäynneissä, eikä omankäden oikeus ole sitä, mihin nykyisessä yhteiskunnassa pitäisi pyrkiä. Rikollinen pitäisi tuoda oikeuteen, ja tapaukset pitää tutkia kunnolla. Adolf Hitler ei toki yksin vainonnut juutalaisia. Osama Bin Laden ei ollut ainoa terroristi maailmassa, Al Capone ei ole ainoa gangsteri maailmassa, eikä Putin yksin ole Venäjän asevoimat. Myös ne jotka ovat ryöstelleet tai muuten osallistuneet siviilien surmaamiseen pitäisi tuomita. Mutta kun järjestöjen napamiehet surmataan, niin moni pääsee silloin karkuun. 

Miksi suomalainen ei äänestä?

 YLE:n tietojen mukaan Suomi häviää selvästi äänestysinnossa muille pohjoismaille. Ihmiset tuntuvat pitävän demokratiaa itsestäänselvyytenä. Mutta esimerkiksi Donald Trumpin ja Vladimir Putinin toiminta osoittaa että näin ei suinkaan ole. Eli maailmassa vain epävarma asia on varmaa. Vaikka demokratia onkin istutettu johonkin valtioon, niin kuitenkaan se ei ole itsestäänselvyys. Eli aina silloin tällöin eteen tulee ihminen, joka käyttää demokratiaa väärin. Tuolloin lait jotka on tehty puolustamaan kansaa muuttuvat aseeksi diktaattorin kädessä

Se että ihmiset eivät käy äänestämässä varmasti ei ole hyvä asia demokratialle. Alhainen äänestysinto suosii nimenomaan "puseropuolueita" joiden agendaan kuuluu se, että "asiat sanotaan suoraan". Nuo puseropuolueet joilla on selvä univormu edustavat usein ääriryhmiä, jotka saattavat edustaa hyvinkin pientä osaa kansaa. Mutta ongelma on siinä, että nuo puolueet ovat hyvin näkyvä osa poliittista kenttää. Eli ne ovat oikeastaan aktivistien miehittämiä järjestöjä, jotka järjestävät mielellään suuren luokan näyttäviä demonstraatiota, joissa joukko puolueen tunnuksia kantavia henkilöitä heiluttaa banderolleja sekä laulaa täyttä kurkkua jotain taistelulauluja. 

Noilla asioilla sitten voidaan tietenkin tehdä suurta vaikutusta jokaiseen vastaantulijaan. Tuollaisilla liikkeillä saattaa olla hyvinkin tunteisiin vetoava sanoma, eli ne saattavat nostaa ulkomaalaiset kynnyskysymykseksi vaaleissa, ja tietenkin silloin varmasti muistellaan kaiken maailman raiskauksia ja muita asioita, joita ennen ei ole koskaan käsitelty mediassa. 

Kuka olisi muuten uskonut, että Donald Trumpin kaltainen ihminen nousisi USA:n johtoon? Se että hän teki tuon tempun osoittaa sen, että hänen kaltaisensa ihminen joka sanoo asiat suoraan varmasti saa myös äänestäjät motivoitua käymään uurnilla. Ja se että hän tappionsa hetkellä pyytää äänestäjiään kaduille aseet mukana varmasti saa aikaan keskustelua siitä, millaisia ihmisiä presidentit ovat oikeasti. Ja presidenttikin on vain ihminen. 

Hän saattaa olla kiero, valehteleva sekä täysin asiaton ihminen. Mutta hän on presidentti. Se mikä sai ihmiset äänestämään Trumpia on hänen multipersoonansa. Hän sanoo asiat suoraan. Ja se sitten saa jokaisen ihmisen joka tuntee tarvetta seurata vahvaa johtajaa marssimaan kaduille. Sama asia on saanut aikanaan aikaan sen, että venäläiset ovat joskus kannattaneet V. Putinia. 

Diktaattorin nostaa aina valtaan sama asia. Valtion ollessa heikko ja viranomaisten kyvyttömyys toimia tarkoittaa kaaosta. Kaaos luo tilaisuuden säätää valtalakeja, joilla heikkoa valtiota sekä sen organisaatioita tuetaan. 

Ihmisten halu seurata vahvaa johtajaa luo otollisen tilaisuuden. Ja sitten kun lakeja säädetään siten, että johtajalla on paljon valtaa kuten rajaton erotusoikeus, niin se luo otollisen ilmapiirin sille, että valtioon säädetään lakeja, joilla korostetaan presidentin valtaa. Niin tuo asia sitten saa aikaan sen, että joku käyttää tilaisuutta hyväkseen ja ryhtyy käyttämään valtalakeja väärin. Niin teki myös V. Putin. 

Kun puhutaan ääriliikkeistä sekä esimerkiksi Donald Trumpin sanomasta, niin hänen kaltaisensa ihmiset saattavat pyytää kannattajiaan ottamaan aseet mukaan mielenosoituksiin. Tuon tarkoitus on tietenkin näyttää kaapin paikkaa muille. Mutta samalla tarkoitus on osoittaa että suuri osa amerikkalaisista on ainakin vapaan aseenkanto-oikeuden puolestapuhuja sekä moni amerikkalainen omistaa aseen. 

Mutta sitten tietenkään mikään tilasto ei noissa tapauksissa merkitse mitään, kun tuo aitojen amerikkalaisten joukko marssii kadulla, ja kantaa aseita, jotka on suunnattu esimerkiksi viranomaisia vastaan. Se miten moni amerikkalainen oikeasti omistaa aseen on varmasti aivan samantekevää. Samoin se moniko amerikkalainen oikeasti kannattaa Trumpia on kaikille samantekevää. Vain sillä on vaaleissa merkitystä, että kuinka moni amerikkalainen sitten käy äänestämässä. Ja jos ihmisiä voidaan pelotella pysymään poissa vaaliuurnilta, niin silloin tietenkin se suosii noita pelottelijoita. Tilanne missä valtiossa kaapataan valta uhkailemalla ei ole koskaan tuonut mitään hyvää kenellekään. 

https://yle.fi/uutiset/3-12619308

Miksi me annamme toisten hämätä itseämme?

Me kaikki olemme joskus elämämme vaiheessa tulleet huijatuiksi. Olemme uskoneet johonkin ihmiseen sokeasti, mikä sitten on aiheuttanut meille suuria kustannuksia tai ainakin vihaa sekä katkeruutta. Vladimir Putin onnistui hämäämään kaikkia ihmisiä, mutta hänen vaikutuksensa meihin on äärimmäinen.  Hän on valtion johtaja, ja kun puhumme Putinista, niin sanomme, että "Venäjä on huijannut meitä". 

Siis uskottelemme itsellemme, että Vladimir Putin ei meitä huijaa. Vaan huijari on valtio, joka huijaa muita valtioita. Ehkä tuo ajattelutapa pelastaa meidät siltä ajatukselta, että Putin olisi meitä älykkäämpi. Mutta me voimme myös ajatella, että Putin on meitä häikäilemättömämpi. Se että me itse emme kykenisi samaan kuin hän, ei tarkoita että hän olisi meitä älykkäämpi. Hän vain tekee asioita, joita me emme kehtaisi tehdä. 

Voimme aina syyttää valtioita tai taloja kuten Kremliä kaikesta. Mutta silloin unohdamme sen, että valtiot eivät huijaa. Eikä myöskään mikään talo ei huijaa. Ne ihmiset jotka johtavat valtioita huijaavat muita. Ihminen  on aina huijari eikä mikään kasvoton koneisto, vaikka se ei ehkä aina tunnu siltä. Kasvottomat koneistot ja virastot koostuvat ihmisistä, jotka tekevät päätöksiä. 

Siis päätöksen tekijä on aina ihminen, mutta meitä ehkä kiinnostaa, miksi joku tekee joitakin päätöksiä, jotka vaikuttavat vääriltä? Onko päätöksen tekijä tehnyt päätöksen oma-aloitteisesti? Vai onko päätöksen tekijä ehkä tehnyt väärän päätöksen, koska muut ovat kertoneet hänelle satuja? </p>

Päätösten pitäisi perustua tietoon, ja jos annettu tieto on väärää, niin silloin niihin perustuva päätös on väärä. Me elämme yhteiskunnassa, missä päätösten perustana pitäisi olla tutkittu tieto. Mutta me unohdamme että on yhteiskuntia, joissa päätösten perustana on esimiesten tahto.

Noissa yhteiskunnissa esimiesten tahto on laki, eikä sitä saa koskaan vastustaa. Ja alaisen tehtävänä on juosta vaikka suohon, jos esimies käskee. Eli käskyjä pitää noudattaa, vaikka ne tiedetään vääriksi tai tiedetään että niiden perustana on vääristelty tieto.

Joskus huijaria ajaa eteenpäin tunne siitä, että hän on toisten yläpuolella. Huijaus antaa hänelle ikään kuin valtaa sekä tunteen omasta älyllisestä ylivertaisuudestaan. Huijari joutuu tutkimusten mukaan useammin huijatuksi, kuin tavallinen ihminen. Syy tähän on se, että huijarin kaveripiiri on samanlaista kuin hän itse on. Eli myös he huijaavat sekä valehtelevat useammin kuin muut. 

Mutta joskus myös huijarin oma kuva omista valehtelutaidoistaan on yliampuva.  Ja varsinkin esimerkiksi jengipomon kohdalla "huijaus" saattaa perustua enemmänkin pelkoon voimankäytöstä kuin varsinaiseen huijaukseen. Eli toiset saattavat uskoa häntä siksi, että jos ei tottele, niin silloin hän saattaa lyödä tuota "epäilevää Tuomasta" vaikkapa pesäpallomailalla. 

Me kaikki kohtaamme kuitenkin joskus ihmisiä, joiden vaikutus meihin jokaiseen yksilöllisellä tasolla saattaa olla suurempi kuin Vladimir Putin, jos ajattelemme sitä, mitä yksilöt saavat kokea. Siis Putinin vaikutus on kollektiivinen. Mutta me kohtaamme monesti mikrotason vaikuttajia, jotka vievät meiltä naiset, miehet sekä ehkä kaikki ystävät. 

Yksi Putinin valteista on se sama, mikä tekee esimerkiksi Auervaarasta loistavan huijarin. Hänen olemuksensa on poikamainen, ehkä hiukan ujon oloinen. Ja se tekee tuosta miehestä niin pettävän rehellisen tuntuisen. Hänen ulkonainen olemuksensa ei ole mitenkään väkivaltainen, joten sen takia häntä on aluksi vaikea uskoa esimerkiksi diktaattoriksi. Ja juuri tuo ominaisuus toistuu kaikissa huijareissa. He osaavat antaa itsestään luotettavan sekä hyvän ja välittömän vaikutelman. Ja he osaavat käyttää noita ominaisuuksia hyväkseen. 

Oletteko koskaan muuten kirjoittaneet kaverinne puolesta esimerkiksi rakkauskirjettä tai työhakemusta? Siinä sitten on tietenkin osoitettu kaveruutta, ja olemme ehkä ajatelleet tekevämme hyvän työn kaverillemme.  Tuon jälkeen olemme kuulleet kuinka "ihana tuo kirje oli", ja myöhemmin kuulemme kaverimme väittäneen tuota tuotosta omakseen. Tai sitten kaverimme tulee vastaan tuon firman haalarit päällä, mihin myös itse olemme lähettäneet hakemuksen, mutta tulleet hylätyiksi. 

Olemme tietenkin olleet vihaisia,  mutta kuka on vihan kohde? Onko vihan kohde me itse, koska olemme antaneet kaverimme johtaa itseämme harhaan? Vai onko vihan kohde kaveri, joka ei ole maininnut sitä, että hän aikoo väittää kirjettä omakseen, ja iskeneen henkilön, jota itse olisimme halunneet lähestyä?

Olisiko meidän pitänyt ehkä ajatella, että meidän kannattaisi mainita tuosta asiasta tuolle naiselle? Mutta ketä se hyödyttää? Uskoisiko hän meitä? Siis siinä vasta kysymys.  Nimittäin on olemassa sellainen asia kuin tahto uskoa. Tahto uskoa toisesta hyvää saattaa sulkea silmämme väärällä hetkellä. Emme ehkä osaa tuolloin toimia oikein, vaan ajattelemme että teemme kaveriimme vaikutusta tai muuten toimimme ajattelemattomasti. 

Toinen mahdollinen tapaus sitten on sellainen, missä laitamme välit poikki pitkä-aikaiseen kaveriin, koska joku jota pidämme luotettavana kertoo meille, että kaverimme on ollut petollinen.  Kun joku kertoo selän takana jotain pahaa toisesta, niin emme ehkä aina muista kysyä motivaatiota. 

Siis miksi joku kertoo siitä, kuinka kaveri juoruilee selän takana? Tai miksi joku pyytää kirjoittamaan rakkauskirjettä tai työhakemusta puolestaan? Nuo asiat kannattaa selvittää itselleen, ennen kuin mitään outoa tai peruuttamatonta tapahtuu. Sama mikä koskee mikroyhteiskuntaa koskee myös kokonaisia kansoja.

Jos joku tarjoaa ilmaisia lounaita, niin meidän pitää muistella niitä vanhoja sananlaskuja sekä viisauksia. Eli kauppakorkeakoulussa opettaja aina sanoo, että "ilmaisia lounaita ei ole". Tuo sama asia pätee jokaisessa asiassa, missä kohtaamme toisia ihmisiä. Tai valtiot kohtaavat toisiaan. Meidän pitää kysyä itseltämme, että antaako joku valtio meille ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi maakaasua, öljyä tai mitään muitakaan tuotteita? 

Kuvitteliko joku EUssa ehkä että herra Vladimir Putin tarjoilee kaasua sekä öljyä täysin pyyteettömästi? Tai kuvitteliko se joku nuori ja sanotaan vaikka naiivi poika oikeasti, että joku kaveri pyytää häneltä rakkauskirjettä tai työhakemusta? Siis ajatelkaa tilannetta, että kaveri on päässyt unelmatyöpaikkaan toisen kirjoittamalla hakemuksella, kun taas tämä hakemuksen kirjoittaja on jäänyt nuolemaan näppejään. 

Siinä kyllä sitten pinna palaa. Ihminen on itselleen vihainen, mutta ehkä tuollaiset pienet pettymykset kasvattavat oikeasti. Jokainen meistä tekee virheitä. Virheet ovat luonnollisia asioita. Mutta meidän pitää ottaa opiksi virheistämme. Siis emme uudestaan saisi mennä tuohon samaan halpaan, jota me sitten kadumme ehkä vuosikaudet. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2022/09/06/miksi-me-annamme-toisten-hamata-itseamme/