Kuinka yksi ihminen voi pilata paljon

Siis onko murhapoltto sekä konsertin häiriköinti hätähuuto, vai narsismin ylin olemus? 

Himos Areenalla sekä Rautjärvellä on tapahtunut asioita, joita varmaan kukaan ei toivo kohdalleen. Teot ovat eri ihmisen tekemiä. Mutta näiden tekojen tekijöiden tai tekijöiksi epäiltyjen nimet tulevat varmaan ilmi. Samoin netti täyttyy "todennäköisten" epäiltyjen nimistä, ja aina silloin tällöin tulee eteen kysymys, että pitäisikö viranomaisten reagoida noihin huhuihin tai asenteisiin perustuviin "tietoihin"?

Nimittäin yhteisön ulkopuolelle joutuminen altistaa ihmisen tuollaisille huhuille, jotka eivät yleensä edes ole totta. Jos ihminen on erilainen kuin muut, niin silloin hän kerää jostain syystä negatiivista huomiota. Eli hänet nähdään "outona" tai jotenkin vaarallisena. Noilla huhuilla perustellaan usein syrjimistä, joka saattaa aiheuttaa hyvin ikäviä asioita syrjityn elämässä. Eli syrjitty henkilö saatetaan esimerkiksi pahoinpidellä siksi, että "häntä halutaan kouluttaa". 

Kun puhutaan esimerkiksi Rautjärven kirkon murhapoltosta, niin tekijän on kerrottu olleen "erakko". Mutta sitten kuitenkin mieleen tulee että onko tuo "erakko" yksin omasta vapaasta tahdostaan, vai onko hänet eristetty yhteisöstä?

Eli Rautjärven kirkossa tapahtui murhapoltto, missä kirkon ovet oli lukittu ulkoa narulla, kun joku halusi tehdä selväksi, että hän ei voi jotain asioita hyväksyä. Kyseinen teko oli varmasti sellainen, että sen tekijä joutuu tästä murhapoltosta vastaamaan pitkään jossain vankimielisairaalassa. 

Himos Areenalla oli taas artisti, jonka nimen voitte lukea alla olevasta linkistä joutunut lopettamaan keikkansa kesken, kun lavalle oli heitelty juomia. Heittelijä oli yksittäinen henkilö yleisön joukossa, joka ei ilmeisesti pitänyt touon artistin musiikista, joten hän päätti sitten pilata kaikkien muidenkin illan. Kaikissa ravinoloissa on ihmisiä, jotka luulevat omistavansa kaiken päällä maan. 

Nuo henkilöt eivät aina ole täysin perillä siitä, mikä on esimerkiksi konsertti, vaan he saattavat huutaa haluavansa AC/DC:tä joltain Meiju Suvakselta. Tai jonkun henkilön paita ei heitä miellytä, ja silloin alkavat nyrkit heilua. 

Kun puhutaan ihmisten turvallisuudesta, niin turvallisuus on tietenkin kaikkialla päällimmäisenä, mutta sitten kun lähdetään keskustelemaan esimerkiksi ihmisten käytöksestä, niin on tietenkin hyvin ikävää, että lavalle heitellään juomia, ja varmaan tuo yksittäinen henkilö tuolla yleisön seassa saa sitten kuulla tästä asiasta ainakin oikeudessa, jos ja kun häneltä vaaditaan korvausta tuon keikan pilaamisesta. 

Mutta mitä yhteistä näillä kahdella tapauksella on? Mikä saa ihmisen pinnan palamaan niin, että hän vaarantaa yleistä turvallisuutta? Toisin sanoen kaikilla ihmisillä ei ole vain mukavia muistoja niistä asioista, jotka on tarkoitettu mukaviksi. 

Yhteinen tekijä on se, että henkilö joka ei vain ehkä sattunut hyväksymään jotain asiaa, mikä tapahtui päätti sitten pilata muutamien ihmisten illan tai elämän. Tuo yksittäinen ihminen ajatteli että koko maailman pitää kuunnella hänen ajatuksiaan sekä omata hänen kaltaistensa tavan ajatella ja että kellään muulla ei saa olla samanlaisia mielipiteitä kuin tällä yhdellä ihmisellä. Nykyään mediassa puhutaan näistä erilaisista häiriköistä hyvin paljon enemmän kuin koskaan ennen. Häiriköinti julkisissa tapahtumissa ei ole mikään uusi ilmiö. 

Vaan ennenkin on esimerkiksi musiikkitapahtumiin soiteltu pommi-uhkia tai sitten paiskottu pulloja lavalle. Saattaa olla että ennen ei näistä asioista olla puhuttu, mutta nykyään saattaa tekijän nimi vilahtaa keskustelupalstoille ennen kuin poliisi edes ehtii kunnolla tehdä etsintäkuulutusta. Se että tapahtumissa tapahtuva häiriköinti on tullut julkiseksi toivon mukaan hillitsee näitä ikäviä tapahtumia, jotka voivat johtua esimerkiksi häiriköijän yksityiselämästä. 

Trauma voi laukaista väkivaltaisen reaktion. 

Se että joku kokee oikeudekseen pilata toisten illan tai tapahtuman kuitenkin kertoo jotain hänen luonteestaan. Tuollainen ihminen kokee olevansa muiden yläpuolella, ja sen takia jokaisen pitää häntä seurata. Eli ihminen kokee tuolloin tekonsa olevan oikeutettu. Mustasukkaisuus tai joku muu asia saattavat saada aikaan tekoja, joissa ihminen ei kykene tai halua toimia kuten muut. Eli hän toimii rationaalisen ajattelutavan vastaisesti, kuten akateemisesti asia ilmaistaan. 

Mutta sitten meidän pitää myös mennä vähän sellaiselle alueelle, missä me emme ehkä halua koskaan liikkua. Nimittäin jollekin ihmisille uskonnolliset tapahtumat sekä konsertit ovat ahdistavia asioita. Saattaa olla että joillekin syntyy tuolloin traumoja siitä, kun heitä on ehkä joskus kohdeltu niin sanotusti epäkunnioittavasti tai suoraan sanottuna halventavasti jossain tapahtumassa. Eli teko joka vaarantaa ihmisten hengen tai muuten pilaa erityisesti suuren ihmisjoukon illan pitää kyllä aina tutkia, jotta syy tuohon toimintaan voidaan löytää.  

https://yle.fi/a/74-20010989

https://yle.fi/a/74-20010988

Taas on vuosi takana, ja voisimmeko ehkä tehdä joskus jotain positiivista?

 

Voisiko meidän kaikkien uudenvuoden lupaus olla sellainen, että me sanomme yhden positiivisen asian tai kehitämme yhden positiivisen tai rakentavan asian jokaista kymmentä negatiivista asiaa kohden, joita teemme jatkuvasti. Siis me emme voi miellyttää jokaista ihmistä maailmassa, minkä varmaan jokainen meistä myöntää. Eli aivan niin positiivinen en sentään ole, että lopettaisin nettikirjoittelun, vaikka se niin kauhean ikävältä jonkun ihmisen mielestä saattaa tuntua. 

Nyt vuoden viimeisenä päivänä, kun sataa vettä on hyvä miettiä sitä, miksi me olemme niin kauhean masentuneita. Tai miksi negatiiviset asiat dominoivat meidän elämäämme? Jos katsomme esimerkiksi uutisia, niin niissä kuvaillaan katastrofeja, sotia sekä kaikkea muuta hyvin ikävää. Samoin tekniikan kehityksessä kuten sosiaalisessa mediassa, internetissä, tekoälyssä sekä robotiikassa ei ole ilmeisesti muuta kuin huonoja ominaisuuksia, eli niitä käytetään aina johonkin negatiiviseen asiaan, eikä tekoäly edes voi tehdä mitään hyvää. 

Kun ajatellaan esimerkiksi ihmisyyttä, niin tietenkin luova tekoäly on ihmisten haastaja, mutta jos puhumme ihmisyyden ytimestä, niin itse kysyisin sellaisen kysymyksen, että onko suhteutumisemme tekoälyyn kielteistä siksi, että se on uutta? Vai siksi että se vie ihmisiltä työpaikat, ja jos sitten tekoäly vie nuo työpaikat, niin mitä töitä ihmiset ovat siirtämässä roboteille? 

Siis olisiko joku meistä tai teistä ehkä halukas tekemään noita töitä, jotka siirretään ehkä joskus tekoälylle? Vai onko tekoälyn vastustamisessa kyse siitä, että tekoäly vie työpaikoilta ja kaduilta sen työn, jota me pidämme jotenkin alentavana? Eli onko tekoäly viemässä meiltä mahdollisuuden katsoa toista ihmistä alaspäin? 

Jos siivoojan sijasta rappukäytävässä häärisi robotti, niin me emme voi silloin kohdata ihmistä ihmisenä, vaan meidän pitää kohdata kone koneena. Ihmisen kohtaaminen on asia, mistä aina puhutaan positiiviseen sävyyn, mutta jos ajatellaan esimerkiksi juuri rappusiivoojaa, niin kuinka kauan tämä kohtaaminen kestää? Kestääkö se ehkä pari sekuntia, ja sanommeko ehkä silloin edes sanaa "moi"? 

Tai ehkä meistä muista on mukavaa, kun saamme kävellä ihmisen ohi, jota voimme käyttää esimerkkinä keskustelussa, jolla motivoimme nuorisoa käymään kouluja. Siis oletteko muuten ajatelleet että siivoja ei ehkä jaksa töissä, koska häntä katsotaan vähän alaspäin, vaikka hän ehkä onkin jossain koronarintamassa. Joillekin ihmisille siivoojat ovat ikään kuin ukkosenjohdattimia, joille avaudutaan silloin kun itsellä menee vähän huonosti. 

Siis siivoojalle voi esimerkiksi antaa läksytyksen, jos hän ei ole tehnyt asiakkaan mielestä työtään kunnolla. Ja tuon rakentavan palautteen takia ei siivooja ehkä jaksa töissä.  Jos rapussa olisi robotti, niin voisimme purkaa siihen sitten pahaa mieltämme, kun oma esimies on ollut meille vähän ikävä, ja jättänyt meidät vaille ylennystä. Mutta siis tämä asia sitten kielii siitä eräiden ihmisten keskustelutaidoista tai sosiaalisista taidoista ylipäätään. 

Nykyaikaisessa työelämässä painotetaan kaiken aikaa esimerkiksi sitä, että sosiaalisten taitojen pitää olla hyvät. Mutta samalla joidenkin ihmisten asenne keskusteluun on se, että hänen pitää jotenkin päästä tämän toisen henkilön yläpuolelle. Eli keskustelu on tuolloin vallan sekä auktoriteetin näyttämistä varten. Jos toinen ei saa näyttää toiselle olevansa pomo, niin silloin tietenkään tuo alainen on kyvytön keskustelemaan asioista, mikä tarkoittaa että toinen osapuoli ei kykene tuolloin käskyttämään toista koko ajan, kun muut katselevat pilkallisesti vierestä. 

Itse olen kyllä oppinut joskus että termi keskustelu tarkoittaa sitä, että mielipiteitä voidaan vaihtaa tasa-arvoisesti, ilman että toinen jyrätään koko auktoriteetin voimalla. Siis mielipiteiden ja neuvojen kuunteleminen ei tarkoita että niitä tarvitsee kenenkään noudattaa. Kuitenkin jos mielipiteitä kysytään, niin silloin pitää ymmärtää että joku saattaa olla eri mieltä jostain asiasta. Jos alaisen mielipide ei kiinnosta, niin neuvo on se, että älä kysy niitä. 

Siis jos halutaan kysyä ihmisten mielipiteitä, niin silloin ihmisten mielipiteitä pitää myös voida kuunnella. Tietenkin johtaja tekee päätökset yksin, koska hän niistä vastaa. Ja vaikka hän tai hänen esimiehensä ovat tehneet päätöksen jo valmiiksi, mutta kokoukselle on varattu tunti, niin tietenkin myös alaisten mielipidettä voidaan kysyä, mutta siis neuvoja ei tarvitse noudattaa. Mutta jos sijoituskohteena olevan mökkikylän vieressä on lipeälampi, niin sitä kannattaa käydä katsomassa ennen kauppakirjan kirjoittamista. Eli älä osta sikaa säkissä. 

Miksi muuten vain toisen haukkumiseen sekä tehtyjen virheiden läpikäymiseen nähdään kaikkialla vaivaa? Miksi positiiviseen palautteeseen ei käytetä saman verran energiaa kuin negatiiviseen palautteeseen? Tai miksi ylipäätään jaetaan vain sitä negatiivista palautetta? Onko esimerkiksi satunnainen kehujen jakaminen joidenkin ihmisten mielestä jotenkin alentavaa? Jos alainen ei koskaan saa mitään muuta kuin haukkuja sekä kommentteja siitä että miten surkeaa työtä hän tekee, niin hän varmaan aivan itse sitten vaihtaa työpaikkaa tai alaa, koska kokee olevansa väärässä paikassa tai tekevänsä väärää työtä. 

Mutta sitten palataan taas ihmisluoteen pyhimpään osaan eli ihmisten keskinäiseen kateuteen. Kateus on asia, mikä varmasti edesauttaa konflikteja. Kateus on myös asia, mikä saa aikaan erilaisia reaktioita, joita emme aina voi ymmärtää. Kun esimerkiksi taiteilija tekee maalauksen tai kirjailija kirjoittaa kirjan tai esseen, niin silloin noista asioista löytyy aivan käsittämätön määrä erilaisia epäkelpoja yksityiskohtia, ja kukaan ei niistä mitään hyvää edes voi ajatella löytävänsä. Kuinka moni taitelija tai kirjailija on muuten lopettanut uransa siksi, että heidän työnsä on ollut "säälittävä kyhäelmä"? Tuollaista palautetta kutsutaan ilmeisesti jossain rakentavaksi. Eli jos ihminen antaa toiselle palautetta, niin olisi varmaan oletettavaa, että hän antaisi myös sen positiivisen osan. 

Kun kehitysehdotuksia tehdään, niin tietenkin silloin pitää tehdä lista niistä asioista, jotka ovat hyvin, ja joita ei tarvitse muuttaa. Sitten tehdään esitys asioista, joita pitää tarkastella tarkemmin, eli tämä osa koskee esimerkiksi päällekkäisiä toimintoja. Ja lopuksi listataan ne asiat joissa on tehtävä välittömästi parannus. Tietenkin noiden listojen perusteleminen on asia, mikä tietenkin tekee niistä uskottavia. 

Eli jos rakentava palaute tarkoittaa kehitysehdotusta, niin silloin tietenkin pitää muistella sitä, että vaikka kaikissa ihmisissä löytyy aina jotain parannettavaa, niin kuitenkaan myöskään sellaista ihmistä ei ole olemassa, jossa on vain vikoja. Eli myös hyvien puolien ja hyvin tehdyn työn kehumiseen pitäisi löytyä yhtä paljon aikaa kuin toisen vikojen kaiveluun sekä toisen haukkumiseen. 

Sitten tietenkin muut muistuttavat kyvystä kestää kritiikkiä. Kritiikin kestämistä tietenkin vaaditaan monissa paikoissa, mutta kuitenkin mitä jos kriitikko ei näe työssä mitään hyvää? Jos ajatellaan että työelämässä joku saa vain negatiivista palautetta, eikä isä ole mitään opettanut, niin silloin saattaa käydä niin, että tuon rakentavan palautteen saaja ei enää uskalla edes tulla töihin. 

Millainen kulttuuri turvallisuusalalla oikein vallitsee?

Avarn-yhtiön sisäistä toimintakulttuuria kuvaillaan YLEn uutisissa seuraavalla tavalla "Liiallista voimankäyttöä esihenkilöiden katsoessa toimintaa läpi sormien, tilanteiden tietoista kärjistämistä, kameroiden katvealueiden hyödyntämistä ja tapahtumien kaunistelua poliisille. Kielletyillä haalarikameroilla väkivallan kuvaamista ja kovilla otteilla leveilemistä". (YLE.fi/https://yle.fi/a/74-20010575)

Vaikka Avarn yhtiön vartijat ovat tässä rikosvyyhdissä pääepäiltyinä, niin poliisi pitää tätä ongelmaa paljon syvempänä, kuin vain näiden muutamien toimijoiden toimintana. Järjestyksenvalvojien eli vartijoiden ja ennen aikaan varsinkin portsarien eli ovimiesten toiminta on ollut sellaista, että siinä on noiden henkilöiden puututtua tilanteeseen seurauksena ollut murtuneita ranteita sekä sijoiltaan väännettyjä olkaniveliä, jotka ovat syntyneet "juopuneen asiakkaan rauhoittamisen yhteydessä". 

Kun varsinkin juopunut henkilö joutuu järjestyksenvalvojien käsittelyyn, niin hän ei ehkä muista tapauksesta kaikkea. Järjestyksenvalvoja saattaa väittää henkilön käyneen kiinni johonkin toiseen, tai sitten hän "ehkä kaatui". Saattaa olla että ehkä juopunut henkilö ei uskalla tai kehtaa tehdä noista järjestyksenvalvojista ilmoitusta, vaikka hänet raudoitetaan kovakouraisesti. 

Lehtijutun mukaan kovilla otteilla kerätään pisteitä, ja samalla luodaan tietenkin kovaa mainetta. Itse ihmettelen että haalarikameroita ei käytetä, koska niiden avulla voitaisiin osoittaa että onko ainakin osa otteista oikein mitoitettuja. Mutta esimerkiksi katvealueiden hyödyntämisellä ilmeisesti pyritään luomaan "respektiä" eli kunnioitusta noita miehiä ja naisia kohtaan, jotka omasta mielestään täysin oikeudenmukaisesti valvovat järjestystä rautatieasemilla sekä monissa muissa julkisissa tiloissa. 

Olisi muuten kiva tietää paljonko Avarn tienaa esimerkiksi julkisten tilojen valvonnalla? Eli paljonko veronmaksajien rahoja tuohon toimintaan käytetään vuodessa?

Kun me olemme töissä, niin emme ole eri henkilöitä kuin työajan ulkopuolella. Siis tämän asian voimme todeta, kun keskustelemme siitä, että jos ihminen haluaa pitää työ- ja vapaa-ajan erillään. Tämä asia pitää aina muistaa, jos puhumme esimerkiksi ammatinvalinnasta. Se että ajamme auton kotipihaan, ja sitten vain suoraan menemme suihkuun, ja haluamme unohtaa sen, mitä töissä tapahtui, ei varmaan ole kuitenkaan täysin mahdollista. 

Me kaikki olemme niitä aivan samoja ihmisiä, joita muut kohtasivat työajalla, ja kaikki työ vaikuttaa jollain tavoin ihmisen vapaa-aikaan. Vaikka monet meistä kuvittelevat, että työ ja vapaa-aika on mahdollista erottaa, niin kuitenkin se mitä työaikana tapahtuu saattaa seurata meitä myös vapaalle. 

Ja sitten tietenkin kun lähdemme esimerkiksi purkamaan sellaisia ikäviä asioita kuin vartijoiden harjoittama väkivalta, niin tietenkin silloin keskustellaan sellaisista yhtiöistä kuin Avarn, jossa jo viides järjestyksenvalvoja on vangittu. Tuossa yhtiössä ilmeisesti on kulttuuri ollut väkivaltaa ihannoivaa, ja sen takia juuri tästä vartijoiden harjoittamasta väkivallasta pitäisi puhua vähän enemmän. 

Avarnia syytetään sellaisesta työkulttuurista, jossa väkivaltaa pidetään oikeutettuna tai tehokkaana toimintamallina, jolla alueet saadaan "siistittyä". Siis jos ajatellaan että yhtiössä esimerkiksi turvakamera on käännetty pois, tai että vartijoille näytetään alueet mitä voi käyttää, jos kiinniotettua halutaan "kouluttaa". 

Siis voiko tällainen toiminta oikeasti tapahtua ilman että yhtiön johto on asiasta täysin tietämätön? En tiedä että miten se on tullut ilmi, että kamera on käännetty pois jostain kohteesta, mutta voidaan sanoa, että tuon kohdan tietäminen on varmasti houkutellut jotain henkilöitä käyttämään tavallista kovempia otteita. 

Jos ajatellaan että Avarnin yrityskulttuuri suosii niin sanottuja "lyhyttukkaisia" vartijoita, niin kuitenkin voidaan kysyä että missä nuo otteet on oikeasti otettu käyttöön? Siis onko Avarinin linja ollut se, että sinne haalitaan kovia poikia, joiden tehtävä on näyttää että "kuka on tämän kaupungin kingi". Se että turvakamera käännetään pois jostain kohteesta voi aiheuttaa tilanteen, missä joku ehkä puukottaa vartijaa eikä silloin kamera näe tilannetta. 

Avarnin tapauksessa merkittävää on se, että tuon yhtiön asiakkaisiin kuuluu myös valtiollisia toimijoita, eli tuo yhtiö vartioi myös ministeriöitä, joissa ei huomautettavaa ole ollut. Mutta sitten kun ajatellaan että yhtiön toimintatapoihin kuuluu esimerkiksi kameroiden kääntely toiseen suuntaan, niin silloin ei kyllä olla tekemisissä aivan kaikkein ammattimaisimpien henkilöiden kanssa. 

Jos ajatellaan että Avarn on yhtiö, joka vartioi valtiollisia kohteita, niin tietenkin silloin pitää ymmärtää että valvontakamera on kaikkien ihmisten, eli myös vartijoiden turvaksi. Mutta tietenkin olisi mukavaa saada tietää, että miten tämä vartijoiden harjoittama väkivalta on tullut ilmi? Onko joku sitten puhunut ohi suunsa jossain sosiaalisessa mediassa vai mitä tuon yhtiön työntekijät ovat tehneet, kun poliisi on aloittanut tutkimukset asiasta, joka varmasti vaatii selvittämistä. 

https://yle.fi/a/74-20010575

https://yle.fi/a/74-20010688

https://yle.fi/a/3-12687072

Tarvitseeko yhteiskunta jatkuvaa talouskasvua?

Länsimaisen talousopin perustana on ollut jatkuva talouskasvu. Jatkuva talouskasvu merkitsee sitä, että uusia yrityksiä perustetaan jatkuvasti, ja tietenkin tuo jatkuva yritysten perustaminen takaa esimerkiksi fyysisten tietotekniikan komponenttien myynnin. Samoin jatkuva talouskasvu merkitsee sitä, että esimerkiksi yritysten toimitilat menevät kaupaksi, ja noista tiloista kiinteistöyhtiöt saavat tuloja. Koko talouden perusajatus on se, että kun ihmiset ja varsinkin yritykset ostavat tuotteita niin tuotteista saadaan verotuloja. Tietenkin esimerkiksi tietokoneet ovat monelle yritykselle verovapaita, mutta yritysten verot peritään ALV- eli arvonlisäverotilityksinä. 

Samoin yritykset joutuvat maksamaan normaalia tuloveroa. Mutta jos sitten ajatellaan sitä, että yritykset ovat ikään kuin vapautettuja valmiste, ja ALV-veroista, niin kuitenkin valtion tai sen talouden kannalta olisi hyvä, jos maassa olisi joukko hyvin toimeentulevia yrityksiä. Nimittäin verotuksen ongelma on se, että veroista eivät äänestäjät pidä. Kun yhtiöitä verotetaan, niin silloin ei ainakaan periaatteessa tuo veronkorotus vaikuta esimerkiksi äänestäjien tuloihin. 

Mutta sitten jos ajatellaan tilannetta, missä talouselämä pyörii yhden toimijan ympärillä, niin sitä voidaan verrata kolmen suuren tai sixpack hallituksen eroihin. Jos esimerkiksi yksi tai vain muutama toimija dominoi koko talouselämää, niin tuo toimija voi varsin helposti kiristää maata, eli jos se ulosliputtaa itsensä, niin silloin tuosta toimijasta saatavat tulot jäävät saamatta. Mikäli tulonlähteitä on monia, niin silloin yhden toimijan poistuminen ei aiheuta niin suurta lovea verotuloihin. 

Ongelma yritysverotuksen tai verotuksen kohdentamisessa on se, että kukaan ei halua maksaa veroja. Yritysverotuksen ongelma on siinä, että yritysten pääasiallinen tehtävä on tuottaa tuloja omistajilleen. Ja jos yritysverotus nostetaan liian korkeaksi, niin silloin yritykset pakenevat ulkomaille. Jos taas henkilöverotus nostetaan liian korkeaksi, niin silloin poliitikot menettävät äänestäjiä. Mikäli valtio ei saa verotuloja, niin silloin sen pitää saada jostain rahoitus, mikäli se mielii ostaa jotain tuotteita ulkomailta. 

Jos maassamme lasketaan henkilöiden tuloveroa, niin silloin meidän pitää hankkia jostain uusi rahoitusmuoto. Mikäli tulovero laskee, niin silloin tietenkin tuo vero voidaan siirtää ALV:hen tai polttoaineveroihin. Eli tuolloin se että henkilö saa enemmän rahaa käteen saa aikaan sen, että hinnat kohoavat maassamme. Polttoaineveron ongelma on siinä, että jos ihmiset siirtyvät sähköautoihin, niin se laskee polttoaineen myyntiä. Jos polttoainetta ei myydä, niin silloin siitä ei saada tuloja. 

En tiedä paljonko valtion tulot laskevat jos esimerkiksi polttoainetta ei enää myydä henkilöautoihin lyhyitä matkoja varten? Juuri lyhyillä matkoilla missä sähköpisteiden sijainti on tiedossa ja lataus voidaan ennakoida täysin sähköauto on paras valinta. Eli kuinka paljon valtio menettää tuloja, jos kaikki jotka asuvat alle 20 km päässä työpaikoista siirtyvät sähköautoon? Samoin laajeneva etätyö saa aikaan polttoaineesta saatavien verotulojen laskua. 

Suomen ongelma on se, että tämä on varsin kallis maa muutenkin elää. Talvella esimerkiksi sähkö ja lämmitys ovat suuri menoerä. Mutta jos esimerkiksi ilmastonlämpeneminen jatkuu, niin silloin pitää esimerkiksi kaupunkien rannikkoalueita ryhtyä suojelemaan myrskyiltä. Suomen perinteinen tulonlähde on ollut metsät. Ongelma juuri hakkuiden kanssa on se, että maamme on varsin pieni. Eli jos haluamme paikata valtion kassassa olevaa vajetta myymällä puuta, niin meidän pitää pohtia kuinka paljon puuta metsistämme voidaan hakata. 

Kun puuta myydään maailmalle, niin silloin suomalaisten toimijoiden pitää tietenkin kilpailla esimerkiksi Kanadasta kaadettujen puiden kanssa. Ja Kanadassa on paljon enemmän puuta kuin Suomessa. Ja jos sitten jossain tulevaisuudessa kauppasuhteet Venäjään normalisoidaan, niin silloin mukaan kilpailuun tulee venäläinen puu. Venäjän kilpailukyky erityisesti raakapuun myynnissä on erittäin hyvä, koska siellä kustannukset kuten palkat ovat paljon Suomea matalammat. 

Siis kysymys on siitä, että missä muodossa puuta myydään? Maassamme on korkeatasoista puunjalostusteollisuutta, mutta ongelma on myös siinä, että tuotantokustannukset sekä palkkataso maassamme on verraten korkea. Mutta samoin myös hinnat maassamme ovat todella korkeat, joten palkkatasossa emme ehkä voi tinkiä. 

Suomi, sauna, ja kyberturvallisuus. Emme voi hetkeksikään unohtaa kyberturvallisuuden tärkeyttä.

Hakkerit etsivät jatkuvasti uusia hyökkäystapoja, joten meidän pitää seurata sekä kehittää vastatoimia hakkerien sekä kyberiskujen varalta. 

Energia-infrastruktuuri on yksi länsimaisen yhteiskunnan kriittisimmistä sekä haavoittuvimmista osista. Ja juuri tähän infrastruktuurin osaan voidaan vaikuttaa aivan liian helposti, kun Venäjän drone-iskut ovat osoittaneet. Mutta vaikuttaminen voi tapahtua myös kyberiskujen kautta, eli voimaloihin tai muuntajiin voidaan sujauttaa haitta-ohjelmia. Kybersodankäynti voi olla keino, jolla vaikutetaan vihollisen kykyyn puolustaa itseään. 

Eli se on toimintaa, jolla saadaan infrastruktuuri sekaisin juuri ennen varsinaista operaatiota. Ja sen takia meidän kaikkien pitää muistaa että emme saa jäädä lepäämään laakereille kybertuvallisuuden kohdalla. Hakkerit ovat kekseliäitä ihmisiä, ja vaikka yksi reikä olisi tukittu, niin pian hakkerit löytävät jo uuden aukon. 

Se että isku on tapahtunut tarkoittaa että tiedot on saatettu dumpata nettiin. Siis vahinko voi jatkua vaikka hakkeri saadaan kiinni. Kyberhyökkäyksen kannalta katsottuna mikään tieto ei ole tarpeetonta, eli haittaohjelmien latauslinkkejä voidaan jakaa kenen hyvänsä sähköpotista tai sosiaalisen median kanavien kautta. 

Netissä ei ole merkityksetöntä tietoa. 

Alati uudistuva vihollinen tietenkin vaatii uusia keinoja, ja esimerkiksi se että hakkerit käyttävät yhä enemmän esimerkiksi tilavalvontamikrofoneja tai muita välineitä sekä koko toiminnan ammattimaistuminen tietenkin asettaa uusia vaatimuksia myös hakkerien torjuntaan. Nykyään hakkerointi on myös muuttunut ammattimaiseksi rikollisuudeksi, jossa pyörii miljoonia tai jopa miljardeja dollareita. 

Joten tuo rikollisuus tuo tietenkin myös tappavia aseita ja muita kovia otteita tuhon toimintaan. Eli esimerkiksi tietoturvayhtiöiden johtoa tai työntekijöitä voidaan kiristää,  uhkailla, kidnapata sekä pahoinpidellä aivan kuten muunkin rikollisuuden yhteydessä toimitaan. Samoin myös esimerkiksi Venäjän poliisi tai turvallisuuspalvelu voi urkkia salasanoja ja myydä tai muuten luovuttaa niitä patrioottisille hakkereille, jotka saavat sitten vastapalvelukseksi oikeuksia joita muilla netin käyttäjillä ei tuossa maassa ole. 

Nuo hakkerit iskevät länsimaisiin kohteisiin, ja heidän tehtävänsä voi olla esimerkiksi anastaa sosiaalisen median tilien salasanoja, jotta trollaajat voivat sitten käyttää noita tilejä omiin operaatioihinsa. Eli heidän toimintansa saattaa kohdistua kehen hyvänsä länsimaiseen netin käyttäjään, joten meidän pitää muistaa, että merkityksetöntä tietoa ei ole. 

Kyber- ja informaatio-sodankäynti eivät ole erillisiä asioita. Eikä niitä pidä missään tapauksessa erottaa oikeilla aseilla kuten tykeillä ja kivääreillä käytävästä sodasta. 

Kyberturvallisuus on maassamme hoidettu melko hyvin. Mutta meillä ei ole varaa tuudittautua siihen ajatukseen, että tilanne säilyy samana loputtomiin. Meidän täytyy tutkia sekä mukautua alati muuttuvaan kyberturvallisuuden maailmaan. Siis me emme voi vain istua aloillamme, vaan meidän pitää tunnistaa uudet uhat, jotta voimme vastata noihin uhkiin. 

Se asia mihin emme enää voi missään maassa tai toiminta-alueella luottaa automattisesti on se, että esimerkiksi hakkerointiin puututaan silloin kun sitä tapahtuu. Kiinan sekä Venäjän yhteistyö esimerkiksi "patrioottisten" hakkerijengien kanssa ovat asioita, joiden takia kukaan ei voi enää luottaa siihen, että rikosilmoitus hakkereista johtaa mihinkään toimenpiteisiin. 

Uusi uhka ovat niin sanotut "patrioottiset hakkerijengit", joiden toiminta tapahtuu valtiollisessa valvonnassa. 

Ja vaikka esimerkiksi hakkeri saadaan pidätettyä, niin kuitenkin tiedot mitä hän on saanut voidaan myydä eteenpäin, ja sen takia hakkeroinnissa pääpaino oltava ennaltaehkäisyssä. Jos tiedot on viety, niin silloin ei tekijän rankaiseminen välttämättä merkitse itse teon tai sen motiivin kannalta yhtään mitään. Eli tiedot voidaan myydä netissä vaikka esimerkiksi iskun tekijä istuu poliisin putkassa. Mutta jos hakkerien toiminta tapahtuu vaikkapa FSBn tai GRUn suojeluksessa, niin heitä ei aivan helposti saada oikeuteen ainakaan Venäjällä tai Kiinassa.

Nykyään kyberhyökkäyksillä sekä erilaisilla informaatio-operaatiolla yritetään vaikuttaa esimerkiksi vaalien tuloksiin. USA:n presidentinvaaleihin liittyvät kytkösten sekä Brexit-jupakan olisi pitänyt avata ihmisten silmät, eli informaatio- sekä kybervaikuttamisen rajat ovat hyvin häilyvät. Hybridivaikuttaminen taas tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kriittiseen infrastruktuuriin kuten energiantuotantoon vaikutetaan yhdessä informaatiosodan kanssa. 

Kybersodankäynti voidaan jakaa kahteen tai kolmeen päätyyppiin. Kybersota ei sulje informaatiosotaa pois, ja myös esimerkiksi oikeita aseita voidaan käyttää kohteiden kiristämiseen. Eli esimerkiksi pienimuotoista sabotaasia tai kidnappauksia voidaan käyttää salasanojen hankintaan. Sekä samalla myös perinteiset kuuntelulaitteet ja muut vastaavat asiat voivat antaa tietoja, joiden leviäminen on hyvin vahingollista. 

*Kyberhyökkäykset eli hakkerointi sekä muu tiedostosodankäynti. Noihin menetelmiin kuuluu myös  esimerkiksi haittaohjelmien levittäminen sekä jossain määrin myös esimerkiksi tiedonhankinta, jota käytetään vaikkapa vaalitulosten manipulointiin voidaan käsittää kybersotana. Mutta kuten nykyään niin usein on tapahtunut, niin kyber- ja informaatiosodan rajat eivät ole täysin selvät.

*Esimerkiksi joku "patrioottinen hakkeri" voi yrittää ujuttaa haittaohjelman esimerkiksi F-35 Lightning II hävittäjän ohjaustietokoneeseen. Vaikka hän ei onnistuisikaan, niin yritys ei maksa mitään, ja kiusa se on pienikin kiusa. Joka sekunti, jonka tuo hävittäjä on maassa ratkaisevalla hetkellä, kun joku selvittää että onko noissa tietokoneissa virusta vai ei, voi saada aikaan tilanteen, missä vihollisen hyökkäys onnistuu. 

*Nykyaikaisten aseiden teho perustuu pitkälle kehitettyihin tietokonepohjaisiin ratkaisuihin, ja avainasemassa ovat tietenkin ohjelmistot. Jos noita ohjelmistoja vahingoitetaan, niin esimerkiksi Javelin-ohjuksen kyky vaikuttaa kohteeseen saattaa alentua ratkaisevasti. Tai sitten ratkaisevalla hetkellä hakkeri voi yrittää saada aikaan liikennekaaosta, juuri ennen hyökkäystä maahan. Tuo liikennekaaos voi muodostua kohtalokkaaksi. 

*Informaatiosodankäynti. Tuolloin levitetään joko yksipuolista tai valheellista informaatiota. Samoin joidenkin mukaan esimerkiksi äänestäjien manipulointi sekä sitä varten kerätty tieto ovat myös informaatiosotaa. Samoin myös esimerkiksi huhujen levittäminen mahdollisista haittaohjelmista ydinvoimaloissa ovat informaatio-operaatioita. Samoin esimerkiksi hakkerit voivat ottaa haltuunsa sosiaalisen median tilejä, joiden avulla levitetään noita haitta-ohjelmia. 

*Mutta esimerkiksi ns. oikeilla aseilla tehdyt iskut voidaan kytkeä kybersotaan. Yksi esimerkki noista hybridi-iskuista voisi olla Venäläiseen, Putinin epäsuosioon joutuneeseen diplomaattiin suunnattu murha, jossa on käytetty NATO-kivääriä. Samoin myös panttivankeja voidaan ottaa salasanojen hankkimista varten, tai yrityksen avainhenkilö voidaan kaapata ja häneen käyttää esimerkiksi fyysistä väkivaltaa tai jotain huumeita salasanojen nyhtämiseksi. 

Samoin esimerkiksi infrastruktuuriin voidaan tehdä pieniä iskuja, joilla avataan tie kohteeseen, jotta sinne voidaan korjausmiehinä esiintyen asentaa valvontalaitteita, joilla kohteen käsittelemään tietoon voidaan päästä käsiksi. 

Tuolloin vaikkapa muuntoasemaan tai talojen verkkojakamoihin voidaan järjestää tulipalo, tai sähköverkkoa voidaan vahingoittaa vaikkapa pienillä ilkivallaksi naamioidulla iskuilla. Noiden iskujen avulla pyritään hankkimaan tilaisuus ujuttaa esimerkiksi WLAN-tukiasemia taloihin, joita informaatio-sekä kyberiskujen tekijät voivat käyttää hyväkseen. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi hakkerit haluavat saada salasanoja haltuunsa, niin he voivat asentaa tarkkailulaitteita kohteena olevan yhtiön toimitiloihin. Se miten tehokkaita nuo välineet ovat riippuu siitä, kuinka paljon hakkerit haluavat käyttää rahaa noihin varusteisiin. 

Kyber-iskujen malli on oikeastaan vain uudelleen muotoiltu internet-markkinoinnin malli. 

Mutta ongelma on myös siinä, että esimerkiksi kukaan ei ole ennakoinut sitä että myös yksityiset tahot kuten organisoitu rikollisuus voivat toimia yhteistyössä valtiollisten toimijoiden kanssa. Samoin kun ajatellaan esimerkiksi venäläistä palkkasoturijoukkoa, Wagner Groupia, niin tietenkin on mahdollista, että samanlaiset yhtiöt suorittavat kyber- ja informaatio-iskuja myös yksityisten toimijoiden laskuun, eli aivan samalla tavoin kuin Internet-markkinoinnissa, jossa myös pieni toimija voi saada hyvin suuren kattavuuden samalla tavoin kuin suuret toimijat. 

Se millaiset kotisivut toimijalla on ratkaisee sen, että lukeeko kukaan tuota tietoa. Mutta toisin kuin internet-markkinoijalla, niin kyberhyökkäyksen tekijällä on yksi etu puolellaan. Hänen ei tarvitse saada ketään ostamaan yhtään mitään. Ideaalinen tapaus hyökkääjän kannalta on se, että hän saa uhrin lataamaan esimerkiksi palomuuriksi naamioidun vakoiluohjelman jollekin tietokoneelle, ja tuo ohjelma voi valvoa koneen koko viestiliikennettä. Informaatio-operaattorille riittää että hänen kotisivujaan luetaan, eikä niiden kautta tarvitse ladata mitään. 

Niin kyberhyökkäysten ja informaatio-sodan kautta tapahtuva vaikuttaminen on mahdollista ilman suuria taustavoimia. Riittää että yhdellä toimijalla tuossa joukossa on hallussaan tarpeelliset taidot sekä välineet, jolla hän voi hankkia tietoja tai levitellä väärää tietoa kohteestaan. 

Informaatiosodan yksi tuntomerkeistä on se, että sen yhteydessä jaettu informaatio on täysin mustavalkoista. Eli joko olet meidän puolella tai meitä vastaan, on se sanoma mitä noihin operaatioihin sisällytetään. 

Tuolloin saatetaan energian tuotantoa vastaan tehdä terrori-iskuja kuten vahingoittaa muuntajia tai muuten levitellä tietoja esimerkiksi haittaohjelmista ydinvoimaloissa. Tuolloin tarkoitus on aiheuttaa reaktorien alasajo sekä energiapula. Informaatio-operaatiot voivat olla maan sisäisiä, eli niillä pyritään saamaan maan sisäinen mielipide kääntymään esimerkiksi sotilasoperaation taakse. Tai sitten ne voidaan kohdentaa ulkomaihin. Tuolloin tarjotaan keppiä ja porkkanaa. Eli "jos olet kiltti poju, niin saat tikkarin eli halpaa kaasua". Ja jos olet "tuhma eli meitä vastaan, niin silloin kaasuhanat käännetään kiinni". 

Meidän on käsitettävä se että mikään tieto ei ole merkityksetöntä. Tavallinen ihminen saattaa joutua hakkerien uhriksi siksi, että hänellä on sosiaalisen median tilejä, ja hakkerit tai trollaajat voivat käyttää mitä hyvänsä tiliä hankkiakseen tietoa kohteestaan. Eli mitä hyvänsä sosiaalisen median tiliä voidaan käyttää hyväksi, kun tehdään kartoitusta kohteesta. Tuolloin etsitään henkilöitä, jotka voisivat olla valmiita kertomaan yksityiskohtia kohteesta, ja yksi kohde tietenkin ovat työntekijät, jotka jätetään yhteisön ulkopuolelle. 

Nuo henkilöt voivat olla niin masentuneita, kun ei sitä jatkoa kesätyöhön ole tulossa, että he eivät välitä siitä mitä he kertovat. Ja seuraavassa vaiheessa esimerkiksi pomo tai joku muu henkilö jolla on paljon valtaa on henkilö, johon halutaan vaikuttaa. Eli jos tietohallinnon pomo vaikka soittelee alaisilleen tunnuksia mikrotuesta käyttäen pöytäpuhelinta, niin silloin hakkeri voi ujuttautua tuohon toimistoon ja soittaa itselleen nuo tunnukset kun pomo käy vessassa. Sen takia esimerkiksi uusista käyttäjätunnuksista pitäisi tulla kuittaus johonkin tiedostoon, jotta sitten tiedetään että onko tuollaista henkilöä olemassa. 

Tai istua tuohon pomon tuoliin, ottaa muutamia selfieitä, ja sitten jos pomo ei ole sosiaalisen median käyttäjä, niin alkaa esiintyä sosiaalisessa mediassa tuona pomona. Sen takia olisi hyvä seurata sitä, että ilmaantuuko tuonne nettiin oma kaksoisolento, joka esittää jotain mitä itse ei ole. 

Se miten hakkeri saa ihmiset putoamaan ansaan on yksinkertaisesti luottamus sekä auktoriteetti. Jos kukaan ei uskalla sanoa pomolle, että hän on ehkä väärässä, niin silloin tuollaista pomoa ei ehkä uskalleta suoraan lähestyä sekä kysyä suoraan, että saako jotain tehdä tai saako tunnuksia jakaa puhelimessa. Jos joku väittää kyseisen pomon pyydelleen uusia tunnuksia tai kulkulupia uudelle työntekijälle, niin silloin häneltä pitää kyllä voida kysyä varmistus tuohon asiaan. 

Mutta kuten tiedämme niin kybervaikuttaminen on asia, mitä varmasti tässä voimme odotella. Venäjän informaatio-operaatiot varmasti tulevat kiihtymään kevään aikana, ja syynä tähän ovat tulevat vaalit. Venäjän informaatio-sekä kyberoperaatiot ovat siitä ikäviä asioita, että niiden yhteydessä jaettujen materiaalien yhteydessä ei ole mainintaa siitä, että niiden tuottaja on Venäjän asevoimien informaatiosodankäynnin eli propaganda-yksikkö. 

Voiko Venäjä tuhota Patriot-järjestelmän?

Yllä: Patriot-ohjus lähtee alustaltaan. (Eurasian Times.com/A $3 Million Missile To Strike A $20,000 Drone? Experts Say Patriot Air Defense Missile No ‘Panacea’ For Ukraine!)

Voiko Venäjä tuhota Patriot-järjestelmän? Vastaus on ikävä kyllä että "kyllä", jos sillä on oikeita välineitä. Saattaa olla että jotkut iranilaiset kamikaze-dronet on varustettu järjestelmällä, joka saa ne hakeutumaan radiolähettimiin. Tuolloin drone lentää operaatioalueelle GPS tai GLONASS-järjestelmää käyttäen, ja siellä se aktivoi samanlaisen järjestelmän, mitä AGM-88 HARM-käyttää hakeutuessaan tutkamaaleja vastaan. 

Patriot on korkeasti mobilisoitu järjestelmä. Sen lavetit voidaan pitää jatkuvasti liikkeessä, joten isku noita aseita vastaan tietenkin vaatii sen, että aseen sijaiti tiedetään tarkasti. Joten onnistunut isku tavallisella ohjuksella tai dronella, mikä on hitaan risteilyohjuksen nimitys on melko epävarma suoritus, jos ohjus tai drone käyttävät ainoastaan perinteistä GPS/GLONASS-paikanninta. 

Venäjän media tietenkin vähättelee Patriotia, sekä samalla suitsuttaa sen omaa S-300-järjestelmää. Tai niin ainakin Turonzamin.com-sivusto väittää. Eli sen mukaan Patriot ei kykene puolustamaan aluetta ohjussadetta vastaan. Tuolloin ohjusten suuri määrä takaa sen, että ainakin osa ohjuksista osuu kohteisiin.. Samoin Eurasian Times-sivustolla korostetaan sitä, että patriot on 3 miljoonan  dollarin ohjus, mitä käytetään 2000 dollarin droneja vastaan, ja tietenkin esimerkiksi normaaleja ohjuksia kuten Iskanderia voidaan käyttää yhdessä dronejen kanssa, niin että molempia ammutaan suuri määrä. Tuolloin saattavat Patriotit loppua kesken. 

Vladimir Putin tai hänen lähipiiriinsä kuuluvat sanovat mielellään, että jos lännen aseapu Ukrainalle lopetetaan, niin silloin Venäjä on halukas neuvottelemaan. Siis Venäjän  kohdalla on aivan sama, kuka jakaa noita lausuntoja, koska ne pitää kuitenkin hyväksyttää Putinilla. Ja sen takia Venäjän virallinen kanta asioihin on tietenkin se, että sen sodalla on oikeutus, joka sitten oikeuttaa uhraamaan suuren määrän tavallisia ihmisiä. Samalla tietenkin Venäjän johtajalla on tarjolla lahjuksia, kuten esimerkiksi suuria määriä halpaa kaasua, jonka avulla hän sitten voi rahoittaa omaa sekä lähipiirinsä elämää. Mutta mitä jos Venäjän kanssa lähdetään keskustelemaan? 

Siis mitä jos vaikka lähdemme siitä, että länsi lopettaa Ukrainan tukemisen sitä vastaan että Venäjä ei jatka hyökkäystään? Ongelma on siinä, että Putin saattaa käyttää tuota taukoa hyväkseen saattaakseen ja ryhtyä valmistamaan aseilta omille miehilleen, eli tuolloin tulitauko vain tietenkin tarjoaa mahdollisuuden vetää henkeä sekä varustaa armeijaa. 

Tai siis varmaan joillakin suomalaisilla, joilla on ollut paljon bisneksiä Venäjän kanssa varmaan ovat sitä mieltä, että Ukrainan tukemiselle on tultava päätös. Venäjän sekä sitä tukevien tahojen yksi toimintamalleista on se, että esimerkiksi aseavun turhuutta korostellaan. Nuo aseet tietenkin on aivan mielettömän helppo tuhota sanoo Vladimir Putin.

 Kuten Venäjä on tähänkin asti tehnyt, niin länsimaiden asevoimat sekä länsimaiset varusteet tuhotaan aivan viimeiseen mieheen, ja esimerkiksi Stinger-ohjus on helppo tuhota lentämällä vaikkapa joku Suhoi Su-24 sen eteen, niin johan ohjus varmasti tuhotaan. Samoin Javelin on helppo tuhota ajamalla tankki sitä kohti, ja kun Javelin törmää siihen, niin silloin varmaan ohjus tuhoutuu. 

Mutta varsinkin kamikaze-drone eli hitaasti lentävä risteilyohjus on vaarallinen Patriot-ohjukselle. nimittäin jos kamikaze-lennokki varustetaan sellaisella maaliin hakeutumislaitteistolla, että se voi ohjautua  radiolähteisiin, niin silloin tuo laite voi olla vaarallinen Patriotille. Tuolloin kamikaze-drone lentää kohdealueelle GPSn ohjaamana, ja sitten se etsii radiolähteen samalla tavoin kuin muutkin tutkamaaleja vastaan tarkoitetut ohjukset. Sen jälkeen tuo ase lentää päin tutkaa ja räjäyttää sen kappaleiksi. 

Se miten Venäjän asevoimat ovat toimineet saattaa olla vähän eri asia, kuin miten niiden olisi sitten pitänyt oikeasti toimia. Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että Venäjän pommikoneista pääosa on edelleen iskuvalmiina, niin silloin me voimme samalla todeta, että noita raskaita pommikoneita ei ole ehkä käytetty juuri ollenkaan Ukrainassa. Suurin osa Venäjän hyökkäyksistä on tapahtunut ohjuksin, joiden tuhoamiseen juuri Patriot on melko hyvä järjestelmä. 

Mutta tietenkin suuren ongelman ovat aiheuttaneet myös Iranilaiset kamikaze-dronet, jotka lentävät ilmeisesti satelliittipaikantimen avulla kohteisiin. Nuo dronet voidaan varustaa esimerkiksi ARM (Anti Radiation Mission) paketeilla. Silloin nuo ohjukset voivat lentää päin Patriot-ohjusten tutkalaitteita, ja sitä kautta tuhota noita laitteita. 

Venäjän asevoimien menestystä painotetaan jokaisessa uutisessa, eli Venäjä on tietenkin voittanut sodan jo valmiiksi, joten mitä kukaan enää Ukrainaa edes tukee. Venäjän uutistoimistojen mukaan tietenkin länsimaiden tuki vain pitkittää sotaa, jossa jokainen venäläinen tietää oman paikkansa. Suuri miesmäärä ei tietenkään tarkoita sitä, että nuo miehet saisivat minkäänlaisia varusteita, mutta se että asevoimiin on komennettu 350 000 miestä näyttää hyvältä. Samoin se että nuo miehet ovat armeijassa antaa mahdollisuuden estää heidän kommunikointiaan muiden kanssa. Eli noiden henkilöiden viestivälineet ovat silloin helposti takavarikoitavissa. 

Samoin tietenkin toimitaan kuten kaikissa muissakin propagada-operaatioissa toimitaan, eli vastarinta tietenkin leimataan täysin turhaksi, lahjoitettujen aseiden teho kiistetään, sekä tietenkin korostetaan kaikessa sitä, että Venäjä tulee sodan voittamaan. Samalla varmaan muistutetaan myös sellaisista asioista kuin humanitaarinen apu, joka sitten on tietenkin sellaista, mitä Venäjän asevoimat mielellään ilmoittautuvat jakamaan. Venäjän toiminta on varmaan tuttua jo muinaisesta Roomasta. Tavallisille ihmisille riittivät leipä sekä sirkushuvit, eli mitä kukaan mitään tavalliselta kansalta edes halusi kysyä, kun tavallisen kansan tehtävä on palvella suuria johtajia. 

Leipä on siis se vodka sekä muut asiat, joita muut kantavat esimerkiksi Venäjän sotaveteraanien pöytään. Ja sirkushuvit ovat urheilutapahtumien kaltaisia asioita, joilla sitten ostetaan suosiota sekä huudatetaan kansaa. Tietenkin nuo urheilutapahtumat olisivat mahdollisia, jos aseapu Ukrainalle lopetetaan ja tuo valtio jätetään yksin. Tietenkin NATO aiheuttaa myös uudelleenarvioinnin esimerkiksi suomalaisten urheilijoiden asemaan Venäjällä.

https://eurasiantimes.com/a-3-million-missile-to-strike-a-20000-drone-experts-say-patriot-air-defense-missile-no-panacea-for-ukraine/

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/venajan-taistelutapa-ukrainassa-yllatti-suomen-ilmavoimien-komentajan-tuntuu-jarjettomalta/0df032a9-f0e6-4e23-8956-119386a0ae8e

https://turonzamin.com/better-than-patriot-russian-media-hails-s-300-says-us-defense-systems-will-not-save-ukraine-from-missile-rain

https://yle.fi/a/3-12314941

Ihmisoikeudet, oikeusvaltio sekä demokratia.

Valta kuuluu kansalle, mutta kuitenkin meidän pitää miettiä hiukan sitä että millaista valtaa me haluamme kansan tai siis tavallisten ihmisten oikeasti käyttävän? Kuka on kansa? siis kun sanotaan että valta kuuluu kansalle, niin tarkoittaako kansa sitä tavallista työläistä, joka joka päivä menee töihin? Vai tarkoittaako kansa ehkä esimerkiksi pääministeriä ja hänen puolueensa jäseniä? 

Siis onko esimerkiksi tavallisella ihmisellä jolla ei ole mitään koulutusta oltava oikeus tuomita yksittäisiä ihmisiä? Tuollaisia yleiseen mielipiteeseen perustuvia kansaa huudattamalla saatuja tuomioita ei voida pitää edes oikeusvaltion periaatteen mukaisena. Onko tavallisella "Matti meikäläisellä" valmiudet arvioida esimerkiksi tuomion suhdetta lakitekstiin sekä tuomioistuimelle esitettyjä todisteita ja niiden luotettavuutta? Jos menemme kysymään tätä Viktor Orbanilta, niin vastaus varmaan olisi "kyllä". 

Kansaan voidaan vaikuttaa monella tavalla, ja yksi noista tavoista on suoraan lahjoa kansaa. Tuolloin voidaan vedota tunteisiin, ja kertoa että tuomio voisi tuoda vaikka 2000 uutta työpaikkaa. Mutta ongelma on siinä että oikeusvaltiossa pitää ymmärtää, että tuomion on perustuttava faktatietoon. Siis se mitä muuta kuin syytteeseen kuuluvia asioita tuo syytetty on tehnyt ei ole peruste tuomiolla. Samoin vain se mitä oikeudessa sanotaan voidaan ottaa mukaan tuomioon. 

Kun Roomalaiset ottivat käyttöön edustuksellisen demokratian eli tasavallan, niin he loivat silloin valtiomuodon, joka on maailman yleisimmin käytetty valtiohallinnon muoto. Kun parlamentti perustettiin, niin silloin sen perustajien käsityksen mukaan valtaa pitää käyttää niin, että se on kansalle hyväksi. Eli nuo parlamentaarikot joutuivat joskus tekemään päätöksiä, jotka ovat vastoin yleistä mielipidettä, mutta tuolloin heidän piti ymmärtää yksi asia. 

Kansan etu ei ole sama asia kuin kansan tahto. Kansa voi haluta asioita, jotka vievät sen turmioon. Ja esimerkiksi lainsäädännössä pitää pohtia myös päätösten pitkäaikaisia vaikutuksia. Jos ajatellaan että valtio esimerkiksi ottaa lainaa sata miljardia Euroa, niin silloin tietenkin sen pitää tuo laina maksaa joskus takaisin. 

Jos laina maksetaan takaisin esimerkiksi 80-vuoden kuluttua, niin siitä tuleva lasku ei ehkä lankea sille sukupolvelle mihin kansanedustajat kuuluvat. Eli kansanedustajat sekä lainan ottajat voivat sanoa, että hei eivät kanna vastuuta tuosta lainasta. Mutta heidän lapsensa kyllä sitten saavat tuota lainaa maksella oikein urakalla. 

Joskus on mediassa nähty sellaisia malleja valtion lainanottoon, että noita lainoja ei tarvitse maksaa takaisin. Ja sitten malliksi esitettiin esimerkiksi sitä, että säädetään lakeja, joiden mukaan valtion ottamaa lainaa ei tarvitse maksaa takaisin. Mutta mitä sitten jos tuo laina on otettu jostain ulkomailta? Onko silloin asia niin, ettei lainaa tarvitse maksaa? Tai jos laina jätetään maksamatta, niin onko sitten ehkä ulkomailta tulossa jotain suurta tahoa, joka rahoittaa valtiota? 

Yksittäisen kansalaisen etu ei ole aina sama kuin kansallinen etu. Samoin lyhytjännitteinen kansallisen edun korostaminen saattaa myöhemmin kääntyä valtiota itseään vastaan. 

Kansan etu ei ole myöskään aina valtion etu. Eli tällä hetkellä esimerkiksi asevoimien lakkauttaminen ei ole missään nimessä realistinen vaihtoehto, vaikka me kaikki varmaan toivomme päivää, jolloin ihmiskunta lakkaa sotimasta. Mutta tuo päivä ei vielä ole edessämme, joten hallitukset joutuvat pitämänä asevoimia, joiden tehtävänä on puolustaa valtiota. 

Saattaa olla että joku kansalainen näkee myös esimerkiksi poliisivoimat sekä muut vastaavat asiat aivan turhana, mutta valtio toki tarvitsee poliisivoimiaan. Poliisivoimat sekä asevoima ovat osa niin sanottua tarpeellista pahuutta. Valtion on kyettävä puolustamaan itseään sekä kansalaisiaan sisäisiä tai ulkoisia vihollisia vastaan. Ja nykyinen monenkeskinen maailmankuva aiheuttavat tarpeen liittoutua. Esimerkiksi terroristit ja organisoitu rikollisuus saattavat pitää tukikohtia ulkomailla, ja noiden uhkien lyömiseen tarvitaan tietenkin monikansallista yhteistyötä. 

Lainsäädännön ongelma on siinä, että se ei ole aina ajanmukainen. Nykyinen kansainvälisiä kriisejä säätelevä säädöskokoelma on tehty kolmea periaatetta noudattaen. 

*Kansainväliset sodankäyntiä koskevat säännöt sekä kansallisen suvereniteetin kunnioittamista säädetyt lait ja asetukset perustuvat aina kansainvälisiin sopimuksiin. 

*Ne on tehty valtioiden välisiä konflikteja ajatellen. 

*Ja toiseksi nuo kansainväliset säädökset on tehty siltä kannalta ajatellen, että niitä myös noudatetaan. 

Eli mitä tehdään jos joku ei noita sopimuksia aiokaan noudattaa, vaikka on ne allekirjoittanut? Tai mitä jos joku valtio antaa esimerkiksi terroristien ja organisoidun rikollisuuden operoida omalta alueeltaan ilman että puuttuu tuohon toimintaan? 

Valtion tehtävä on puolustaa kansalaisiaan, ja siksi esimerkiksi terrorismi sekä organisoitu rikollisuus ovat asioita, joiden takia kansainvälinen lainsäädäntö vaatii ainakin tarkastelua. Esimerkiksi Venäjällä on katsottu läpi sormien niin sanottujen "patrioottisten" rikollisjengien toimia. Samoin saattaa olla että esimerkiksi GRU tai FSB ovat lahjoittaneet varusteita noille henkilöille, joiden toiminnan katsotaan palvelevan "Venäjän etua". Ja joissakin maissa on sellainen käsitys asioista, että niin kauan kuin ei rikollisjengi uhkaa valtiota itseään, niin sen toimintaan ei edes puututa. 

Onko yleinen mielipide sama asia, kuin kansan todellinen etu? Eli voiko valtio jättää lainansa maksamatta, ja onko esimerkiksi kasansanäänestys oikea paikka päättää yksittäisten ihmisten tuomioista? 

Turkki ja Unkari ovat aiheuttaneet viivyttelyllään Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden kanssa harmaita hiuksia monille poliitikoille. Noissa maissa valtaapitävät mielellään syyttelevät tuomioistuimia, että niiden päätökset eivät ole "kanan tahdon" mukaisia. Tuollainen populistinen näkemys siitä, että kansa on kaikkitietävä, tai että kansaa pitää miellyttää saattavat olla asioita, jotka vaikuttavat erittäin mukavilta. Mutta ongelma on siinä, että oikeusvaltiossa laki sekä todisteet saattavat näyttää asioita, jotka eivät ehkä niin paljon miellytä. 

Me kaikki tiedämme että Unkari ja Turkki ovat saaneet moitteita esimerkiksi suhtautumisestaan oikeuden päätöksiin. Juuri se että ihmisten pitäisi päästä "paremmin vaikuttamaan" siihen, mitä oikeusistuimet päättävät ovat niitä suuria ajatuksia, joita populistit toistelevat. Ja paremman puutteessa sitten lähtevät ajamaan lakeja, joissa esimerkiksi päätös tuomioista pitäisi siirtää kansalle, mutta silloin unohtuu se paljon puhuttu kysymys, että kuka on "kansa"? 

Onko kansa tavallisten ihmisten vai jonkun poliittisen eliittiryhmän titteli? Eli jos ajatellaan että esimerkiksi parlamentti haluaa saada näkyvän aseman aseman esimerkiksi tuomioistuimeen nähden, niin tuolloin pitää tietenkin kysyä, että kuka on se henkilö joka saa vaikuttaa oikeuden päätöksiin? Eli ketä silloin kuunnellaan jos esimerkiksi tuomioistuimen päätös vain ei satu miellyttämään jotain tahoa? 

Jos ajatellaan että esimerkiksi parlamentti voisi yksinkertaisella enemmistöllään muuttaa tuomioistuimen päätöksiä, niin silloin tietenkin tuo oikeus muuttaa oikeuden päätöstä siirtyy hallituksen käsiin. Ja jos hallitus tuolloin esittää jonkun tuomion muuttamista, niin silloin tietenkin se tarkoittaa että periaatteessa hallitus voi tuolloin tuomita sekä pidättää kenet hyvänsä. 

Oikeusvaltio ei ole puhdas demokratia. Eli oikeuden päätökset eivät ole riippuvaisia siitä, että mitä mieltä ihmiset ovat mistäkin oikeustapauksesta. Vain sillä asialla on merkitystä, mitä oikeudessa puhutaan, ja se tietenkin saattaa poiketa hyvin paljon  siitä, mitä esimerkiksi kansalle asiasta kerrotaan julkisuudessa. Mutta me kaikki tiedämme, että väkijoukkoja on helppo hallita esimerkiksi kertomalla heille tunteisiin vetoavia asioita. Tunteisiin on helppoa vedota, mutta tuomioiden pitää aina perustua puhtaaseen faktatietoon. 

Lainsäädännön ongelma on se, että se on pikkutarkkaa työtä. Lakiteksti on asia, mikä joko tuo tai ei tuo tuomioita. Ja oikeastaan esimerkiksi länsimaissa ei ole olemassa sitä paljon puhuttua kansanvaltaa ollenkaan. Meillä on voimassa edustuksellinen demokratia, jota kutsutaan tasavallaksi. Tasavalloissa kansa valitsee ehdokkaista joukon henkilöitä säätämään lakeja puolestaan. Syy tähän on se, että lakitekstin säätäminen vaatii todella tarkkaa pohdintaa. 

Lain kirjain menee aina yli yksittäisen ihmisen sekä ihmisjoukon halun. Lakeja voidaan muuttaa mutta vain jos parlamentti katsoo sen olevan tarpeellista. Eli parlamentin rooli vallan kolmijaossa on se, että se säätää lakeja, joita sitten tuomioistuin sekä mahdollisesti lakeja toimeenpanevat viranomaisten edustajat tulkitsevat, kuten heidän ohjeistuksessaan sanotaan. Mutta parlamentin rooli ei ole asettua tuomitsemaan yksittäisiä kansalaisia tai maan alueella muuten oleskelevia. 

Hyvää Joulua!!!!

 

 

Joulupukki on jo matkalla, ja tässä aluksi tietenkin meillä on kaikilla aikaa ihailla joulukuusta, jonka joku on jo hankkinut nurkkaan. Mutta jos joku sitten ehkä päättää viettää joulun vaikkapa maalla, niin hän ei ehkä ole kuusta hankkinut. Joulu on siis periaatteessa juhla, joka vietetään perheen parissa ja kaikilla pitäisi olla mukavaa. Mutta kuten tiedämme, niin joillekin ihmisille joulu on ahdistava juhla. Siis tätä tekstiä ei tarvitse lukea, jos ei halua. Eli tietenkin on ihmisiä, joille alkoholinkäyttö sekä perheen sisäinen vallankäyttö ja joulun lieveilmiöt kuten perheriidat, tulipalot sekä syrjäytyminen ovat asioita, joista he eivät halua kuulla tai lukea jouluna. Eli jos olet sitä mieltä että et tätä halua lukea, voit kääntää tämän tekstin pois, ja vaikka ryhtyä katsomaan "Samu Sirkan joulutervehdystä". 

On ihmisiä joille joulu on tilaisuus osoittaa omaa suoriutumista. Siinä joulukuusen koristelusta lähtien kerrotaan siitä, miten hyvin ihmisellä voi mennä. Jos kaikki ei ole aivan niin kuin tuon supersuoriutujan mielessä niiden pitäisi olla, niin silloin tietenkin on raivo suurta. Tuollainen ihminen tietenkin on sitä mieltä, että jouluna pitää olla paljon ihmisiä ympärillä, että naapurikin näkee että hänellä on paljon ystäviä. Ja tietenkin esimerkiksi konjakkipullot ja muut vastaavat asiat varmasti ovat lahjoja, jotka ovat tuolle lämpimälle ihmiselle mieleen. Niistä tulee lämmin ja hyvä olo koko perheelle ja ystäville, joita käy koko illan tuon henkilön kotiovella tuomassa tuliaisia. 

Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät halua esimerkiksi nähdä lapsia ympärillään. Nuo ihmiset ovat sellaisia, että tietenkin heille kutsutaan lapsia kylään vanhempien kanssa. Mutta jos lapset sitten sanovat jotain, niin silloin siitä seuraa välittömästi raivokohtaus. Heidän mielestään lapsi joka ei ole hiljaa on huonosti kasvatettu, ja tietenkin se että tuollaista ihmistä itseään on kasvatettu kovalla kädellä tarkoittaa sitä, että myös muiden pitää samoja kasvatusmenetelmiä noudattaa. Ja jos joku sitten kuuntelee myös esimerkiksi heikompaa, niin se tekee henkilöstä heikon. 

Se että esimerkiksi Jipun konsertista oli ihmisiä lähtenyt pois, kun hän puhui joulusta, joka on joillekin ihmisille arkea osoittaa että kaikki ihmiset eivät halua kuulla siitä joulusta, jota ei kovin paljon mainostella missään mainoksissa. Eli osa ihmisistä saa jouluna muita kuin toivottuja vieraita, ja joidenkin ovella käyvät poliisi, palomies sekä sosiaalivirkailija ja ruumisauto, kun joku on kokenut joulun vähän liian raskaaksi. Eli joidenkin ihmisten kohdalla joulu on hyvin ahdistava. 

Yhteiskunta on paikka, jossa meidän kaikkien tulee elää. Yhteiskuntaan missä me elämme kuuluu keskustelu, jossa kaikki ihmiset voivat keskustella asioista, sekä ilmaista mielipiteitään ilman että heidät naulataan johonkin seinään tai että ovella seisoo poliisi, joka raahaa henkilön mielipiteensä takia putkaan, ja tietenkin sananvapaus on osa länsimaista arvomaailmaa, jota korostetaan kaikissa juhlapuheissa. 

Mutta sitten me kohtaamme sananvapauden sekä sen arvomaailman, mitä jotkut ihmiset mielellään tuovat esiin kotonaan. Heistä on mukavaa kuunnella kaikuna sitä, mitä he ovat juuri sanoneet. Eli tietenkin heidänkin elämäänsä kuuluu mielipiteenvapaus, mutta vain silloin kun mielipiteet tukevat heidän omia käsityksiään siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Joissakin tapauksissa kohtaamme sellaisen keskustelijan, jolla on tapana tuoda esiin paljon mukavia asioita, ja muutkin saavat sitten yhtyä tuohon mukavaan keskusteluun, kunhan vain muistavat että kuka on illan päällikkö. 

Jos päällikkö mikä tietenkin on kypsyyden sekä johtajuuden ilmentymä haluaa pelata esimerkiksi lasten kanssa Uunoa, niin silloin mikäli hän sattuu pelin häviämään, niin silloin kortit lentävät seinään. Samoin illan päällikkö päättää tietenkin suuressa ylhäisyydessään, että kenelle suoraan sanottuna vittuillaan koko illan. Eli joidenkin ihmisten perheeseen kuuluu rituaali, missä joukosta valitaan se, musta lammas, jolle koko illan ollaan vähän keljuja, 

Heidän mielestään kenenkään ei kotonaan tarvitse kuulla mitään mikä ei heitä miellytä. Jos joku on eri mieltä, niin hän löytää varmaan oven aivan itse. Nimittäin isäntä on talossa isäntä. Eikä isännän tarvitse kuin ovea osoittaa, niin johan muuttuu keskustelu mieleiseksi. Siis kuinka paljon me oikeastaan tukahdutamme sanan ja ilmaisunvapautta sillä perusteella, että ne ovat vastoin jonkun ihmisen vakaumusta tai uskonnollisia käsityksiä? 

Kyky kuunnella toisia on hyvin erikoinen asia. Olen saanut sellaisiakin palautteita, että olen jotenkin säälittävä, koska Twitterissä jakelen linkkejä. Kysyin tuolta henkilöltä, että onko hän klikannut yhtään linkkiä, jonka olen jakanut? Vastaus oli että hän ei ole noita linkkejä klikannut, mutta siis olen hänen mielestään säälittävä. Jostain syystä sitten estin tuon henkilön, koska en tällä kertaa halunnut kuulla hänen mielipiteitään siitä, kuinka säälittävä oikeastaan olen. Eli syyllistyön wokeen, minkä tässä ilomielin myönnän. 

Mutta joillekin ihmisille keskustelu on paikka, missä osoitetaan arvovaltaa. Siinä näytetään kaikille, että kuka on kuka. Jos toinen ei halua alistua kaikessa tällaisen superaivon ja superjohtajan edessä, niin silloin tuo toinen on kykenemätön keskustelemaan asioista. Keskusteluun kuuluu myös se, että kaikilla on mahdollisuus sanoa oma mielipiteensä, ilman että kukaan loukkaantuu. Mikäli joku sanoo asioista toisin kuin mitä toinen on odottanut, niin se saattaa aiheuttaa repliikin, että toisen kanssa ei voida keskustella mistään. Eli tuollaisen henkilön tapa keskustella on joku armeijan komentotapa, missä toinen vain istuu ja kuuntelee toisen vuodatusta. 

Oikeusvaltio vs. yleinen oikeustaju, vs. Donald Trump vs. Mika Moring

Yksilön oikeusturva julkisuudessa sekä lain edessä on merkillinen asia. Tiedättekö mikä yhdistää Donald Trumpia ja kahden naisen surmasta pidätettyä Mika Moringia, joka on vapautettu mutta sitten pidätetty uudestaan toisesta surmasta. Se että molempien asioita on käsitelty erittäin suurella volyymilla julkisuudessa. Ja molemmat on ainakin joidenkin ihmisten mielestä mestattu jo ennen käsittelyä. Mutta aloitetaan Trumpilla ja jatketaan sitten Moringiin. Molempien henkilöiden kohdalla tilanne on se, että heitä vastaan on nostettu julkiset syytteet, ja jutut ovat saaneet aikaan suurta julkisuutta. 

Trumpin kohdalla ollaan huolissaan tapauksen vaikutuksesta USAn demokratiaan. Mutta sitten voidaan kysyä että onko demokratia ja oikeusvaltio sitten oikeastaan sama asia? Demokratiaan kuuluu se, että enemmistö on periaatteessa aina oikeassa. 

Mutta kun puhutaan yleisestä oikeustajusta, niin silloin meidän on kysyttävä itseltämme, että onko yleinen oikeustaju sama asia kuin yleinen mielipide? Siis onko yleinen mielipide sama asia kuin oikeustaju, kas siinä vasta hyvä kysymys.  

Oikeusvaltion periaate on se, että henkilön asema ei saa vaikuttaa tuomioon tai siihen miten viranomaiset suorittavat tutkintaa. Vain se mitä henkilö on tehnyt joutuakseen oikeuteen sekä se että todetaanko hänet syylliseksi vai ei on merkityksellistä. Eli tämän periaatteen mukaan esimerkiksi FBI ratsiat Trumpin kotiin ovat laillisia, jos samanlaiset tiedot olisivat aiheuttaneet ratsian myös muiden ihmisten koteihin, joilla on pääsy salaiseen materiaaliin. 

Kun taas oikeusvaltiossa lain asema on vahvempi kuin enemmistön. Siis kyse on siitä että onko joku teko sellainen, että se on lain kirjaimen vastainen? Se että ihmiset eivät välttämättä pidä jostain henkilöstä ei tarkoita sitä, että hän on lain edessä syyllinen. Oikeusvaltiossa siis tuomioistuimen päätös voi olla yleisen mielipiteen vastainen, koska syyttäjien pitää osoittaa että henkilö on tehnyt rikoksen. Ja rikoksen tuntomerkit on kirjattu lakiin. 

Siis katuparlamentti voi olla oikeusvaltiossa tuomioistuimen kanssa eri mieltä ihmisten syyllisyydestä, mutta ainoa asia mikä merkitsee on tuomarin perustelu tuomiolle, minkä on tietenkin perustuttava lakiin. Ja joskus tuomio on "yleisen oikeustajun" tai yleisen mielipiteen vastainen, mutta jos henkilöä ei voida liittää rikokseen, niin hän on silloin syytön, vaikka hän olisi kuinka epämiellyttävä tai epäasiallinen hyvänsä. 

Onko yleinen mielipide aina sama asia kuin oikeustaju tai oikeudenmukaisuus? 

Oikeusvaltiossa oikeuden päätös voi olla yleisen mielipiteen tai oikeustajun vastainen. Eli jos jostain asiasta ei ole kirjattu mitään lakiin, niin se merkitsee sitä, että henkilö on syytön. Tai sitten jos kyseessä on asia jota ei ole kirjattu esimerkiksi liittovaltion lakiin, tai USAn perustuslakiin jos kyseessä on USA, niin silloin vastuu tuosta lainsäädännön osasta siirtyy suoraan osavaltioille. 

Muuten USAn korkeimman oikeuden päätös abortista on sellainen, että siinä oikeus voitti yleisen mielipiteen. Siis tämä abortin kieltävä tuomio on monen ihmisen mielestä nimenomaan naisten  ihmisoikeuksien vastainen, mutta samalla pitää muistaa että USA:n perustuslaissa ei ole aborttia koskevia pykäliä. Joten sitä kautta ajatellen korkeimman oikeuden päätös on ollut lain mukainen, mutta (ainakin osittain) yleisen mielipiteen sekä ehkä myös yleisen oikeustajun vastainen. 

Suomalaistutkija pitää  pahimpana mahdollisena asiana, että Donald Trumpia vastaan nostetaan syytteet yllytyksestä väkivaltaan, koska hän yllytti kannattajiaan lähtemään marssille kohti Senaatin taloa ja ottamaan aseet mukaan. Jos Tumpin syytteet hylätään, niin silloin hän kyllä tulee nostamaan metelin, ja syyttää kaikkia mahdollisia tahoja poliittisesta ajojahdista. Toki sama tilanne tulisi varmaan eteen myös silloin kun jos Trump nyt sattuu saamaan syytteet ja hänet tuomitaan. 

Trumpin mukaan häneltä vietiin toinen kausi USA:n presidenttinä sekä myös tietenkin kaikki hänen kotiinsa tehdyt ratsiat ovat varmasti poliittista vainoa. Ja tietenkin FBI on Trumpin mielestä täysin politisoitunut ja ajaa vain poliittista vainoa, kun nuo miehet kävivät etsimässä Trumpin kotoa esimerkiksi salaiseksi luokiteltuja asiakirjoja. 

Ja johan oli kritiikki myös FBI:tä kohtaan erittäin kovaa, kun se oli lähtenyt tekemään kansallisen turvallisuuden nimissä etsintää USAn entistä presidenttiä vastaan, joka on paitsi ilmaissut halunsa toiselle kaudelle, sekä myös ilmaissut ettei hän hyväksy vuoden 2020 vaalien tulosta ja samalla myös ilmaissut halunsa muuttaa USAn perustuslakia niin, että siinä ei enää rajattaisi presidentin istuntokausia. 

Se miksi muuten USAn perustuslaissa presidentin istuntokaudet on rajattu kahteen johtuu siitä, että ennemmin tai myöhemmin presidentinvaaleissa on vastakkain kaksi huonoa ehdokasta. Ja tuolla kahdella kaudella pyritään minimoimaan presidentin virheiden aiheuttamat vahingot USAn liittovaltiossa sekä tuon valtion suhteissa ulkovaltoihin. 

Joidenkin ihmisten mielestä on muuten ikävää, että USAn presidentin valtaoikeuksia ylipäätään rajataan, koska kansa ilmeisesti aina on oikeassa. Siis FBI ei saisi tutkia presidenttien taustoja tai tehdä kotitarkastuksia presidentin kotiin, koska tämä on laittanut muutaman salaisen tai luottamuksellisen asiakirjan salkkuunsa. Mutta kuten tiedämme, niin "tapaus Trump" on nostanut sellaisia asioita esiin, kuten se että kuinka pitkälle poliittiset toimijat sekä poliisi saavat mennä. 

Sitten tietenkin meidän pitää miettiä, että mitä jos joku tavallinen ihminen olisi laittanut samanlaisia julkaisuja sosiaaliseen mediaan mitä Trump on laittanut? Olisiko hän saanut yhtä paljon julkisuutta kuin D. Trump ja hänen humppaorkesterinsa? Eli tuolloin varmaan FBI olisi piipahtanut myös tuon tavallisen amerikkalaisen kotona. 

Kuvat: YLE

Mutta FBIn Suomen serkku KRP myös piipahtelee välillä ihmisten kotona. Ja erään Mika Moringin jutussa on yhdestä tai kahdesta taposta tai murhasta epäillyn henkilön eli Moringin kasvot näytetty koko kansalle. Mohring vapautettiin sitten käräjäoikeudessa toisesta henkirikoksesta, mutta poliisi pitää häntä epäiltynä ainakin toiseen murhista, joista häntä aluksi epäiltiin. Siis vaikka Moring olisi tehnyt toisen tapoista tai murhista, niin toinen noista murhista olisi siinä tapauksessa avoinna. 

Tästä sitten voimme siirtyä siihen, että mikä on tavallisen kansalaisen oikeusturva meidän kotoisessa Suomessamme? Siis tässä sitten tietenkin pitää pohtia sitä, että onko Mika Moring tehnyt ne kaksi naisiin kohdistunutta tappoa tai onko hän tehnyt toisen noista tapoista tai murhista, mistä häntä epäillään. Tietenkin me kaikki olemme saaneet lukea miten ikävä narsistinen ihminen Moring on ollut naisiaan kohtaan. 

Mutta kuitenkin se että poliisi julkaisi Moringin kuvan, ja sitten hänet vapautettiin ja pidätettiin uudestaan nyt toisesta henkirikoksesta kertoo jotain siitä, millainen oikeusturva ihmisillä nyt ylipäätään on. Siis onko Moring tehnyt murhia tai tappoja on avainkysymys. Tietenkin julkinen sana on tuominnut hänet suoraan ikäväksi ihmiseksi, mutta jotenkin itseäni alkaa vähän hämmästyttää se, että kuinka Moringin kasvot paljastettiin ennen vangitsemisoikeudenkäyntiä? 

Samoin esimerkiksi se että lehdessä kerrottiin Moringin käytöksestä on jotenkin ihmeellistä. Itse olisin kyllä pitänyt korrektimpana että tuo kuva ja jutut Moringin käytöksestä olisi julkaistu vasta kun tuo mies olisi vangittu. Se että vangitseminen koskee ilmeisesti toista henkirikosta ei välttämättä anna kovin hyvää kuvaa tapausta koskevasta tiedottamisesta. Nimittäin jos vain toinen henkirikos olisi epäillyn tekemä, mutta toinen ei, niin silloin edelleen olisi viranomaisilla edessään toinen selvittämätön henkirikos. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/suomalaistutkijat-pahinta-usa-n-kannalta-olisivat-liian-heppoiset-syytteet-ja-trumpin-vapautuminen-niist%C3%A4-tuomioistuimessa/ar-AA15uxjG?ocid=msedgntp&cvid=1b2c3fb517b84e8683891d4fb5f59d79

Moringin tapaus. 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009271284.html

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/karajaoikeus-vapautti-kahdesta-taposta-epaillyn-mika-moringin-poliisi-pidatti-heti-uudestaan/8594984

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/5599018

https://yle.fi/a/74-20009412

NATO-joukkojen sijoittelu sekä lännen yhtenäisyys

Yllä on suomalainen propagandajuliste, jossa käsketään jättää juorut levittämättä. Eli jos ajatellaan tämän päivän informaatiosotaa, niin noiden propagandistien tarkoitus on saada aikaan tappiomielialaa, eli he mielellään levittelevät sellaista tietoa, että vastarinta on turhaa. Tai että NATO ei kuitenkaan tule puolustamaan pieniä jäseniään. Eli meidän kaikkien pitää ymmärtää että jokaista meistä voidaan käyttää hyväksi propagandassa. Meille voidaan jakaa valheellista tietoa, ja jos lähetämme tuota tietoa eteenpäin, niin silloin me tuemme Venäjän propagandaa. 

Kun katselen tuota informaatiosotaa tai propagandaa, niin esimerkiksi seniori-maanpuolustajat varmaan voisivat olla suureksi avuksi nykyisille sotilaille kertomalla millaista sisältöä nuo Neuvostoliittolaiset laittoivat omaan propagandaansa. Eli millaisin argumentein Neuvostoliitto aikoinaan perusteli toimiaan, ja tuo tieto voisi varmasti auttaa tunnistamaan tappiomielialan sekä Venäjän propagandan levittäjän paremmin. 

Tuo yllä oleva juliste on sellainen, että se kiteyttää vastapropagandan ajatuksen. Mitään juoruja eikä tappiomielialaa lietsovia asioita ei saisi koskaan jakaa eteenpäin. Juorut ovat vihollisen aseita, joilla se saa ihmiset epäröimään asiaansa. Eli kuten Napoleon Bonaparte on sanonut, "se joka omistaa sotilaan mielen omistaa armeijan". 

Se että Suomen sekä muiden Venäjän rajanaapurien alueelle ei ehkä riitä pysyviä NATO-joukkoja merkitsee ehkä pettymystä. NATO:n ongelmana on se, että se toimii alueella, mikä ei ole sidottu mihinkään valtion, ja jos joukkoja on sijoitettu liian lähelle oletettua vihollista, niin se sitten aiheuttaa tilanteen, missä vihollinen voi yllättäen ampua noita joukkoja ohjuksilla. Mutta sitten tietenkin meidän pitää huomioida sekin asia, että NATO on kaikkien siihen kuuluvien maiden järjestö, ja jokainen maa varmasti haluaa myös osansa tuosta liitosta. 

NATOssa on paljon pieniä valtioita, jotka eivät ehkä kykene samalla tavoin edes puolustamaan omaa aluettaan, kuin isommat NATO-maat. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin jokainen maa tuo NATOon oman osansa, ja esimerkiksi NATOn päälentotukikohta sijaitsee Luxemburgissa. NATO siis luottaa operaatioissaan nimenomaan lentokoneiden avulla kuljetettavaan kalustoon, ja raskaat kuljetuskoneet voivat vallan mainiosti kuljettaa myös panssarivaunuja sekä tykistöä. Noita joukkoja sitten tuetaan ilmavoimien avulla. 

Yrittääkö Putin luoda Ukrainaan tilanteen, mikä muistuttaa Suomen jatkosodan asemasotavaihetta? Eli luodaan kuva siitä, että hyökkäys on saavuttanut tavoitteen, ja asevoimat jäävät asemiin. Sitten vain toteutetaan nopea sekä väkivaltainen eskalaatio kuten Stalin toteutti Suomessa Puna-armeijan suurhyökkäyksen alkaessa vuonna 1944. Tuolloin iskun rajuus sai suomalaiset puolustajat paniikkiin, ja sitä kautta sitten Neuvostoliiton armeija pääsi tunkeutumaan pitkälle Kannaksen alueella. 

Mutta sitten siitä lännen yhtenäisyydestä. Eli on aivan selvää että oman maan ongelmat nousevat ennemmin tai myöhemmin ohi Ukrainan tilanteen. Sodan pitkittyminen voi aiheuttaa vaarallisen tilanteen, kuten olen ennenkin kirjoittanut. Eli jos Putinin sota muuttuu valesodaksi, jossa kumpikin osapuoli on kovin passiivinen ja luottaa asemasotaan, niin silloin saattaa yllättävä tykistön tuli-isku sekä väkivaltainen sekä voimakas isku asemiin aiheuttaa todella suurta tuhoa. 

Eli saattaa olla niin, että Putinin aikomus on yksinkertaisesti jähmettää tilanne, ja sitten kun tarpeeksi kauan on tullut ilmoituksia, että "rintamalta ei mitään uutta", niin suoritetaan yllättävä sekä väkivaltainen rynnäkkö. Tuon valesodan tarkoitus olisi siis saada länsimaat kääntämään huomion pois Ukrainasta sekä lopettamaan aseavun tuolle maalle. Ja sitten suoritetaan se nopea ja väkivaltainen hyökkäys. 

Mutta kestääkö lännen yhtenäisyys? Se on tässä asiassa hyvin vakava kysymys. Jos emme ole vahvoja yhdessä, niin silloin meidät hukka perii. Kun lähdemme tekemään rintamaa Venäjää vastaan, niin meidän pitää tietenkin huolehtia siitä, että meillä on kotipesä puhtaana. Eli emme saa sallia omaa aluettamme käytettävän trollaamiseen. Emmekä myöskään saa koskaan unohtaa, että Putinilla on paljon asioita, joilla hän voi lahjoa ihmisiä. 

Noiden lahjusten tarkoitus on saada kotirintama sekä Ukrainassa että sitä tukevissa maissa säröilemään, mikä tekisi mahdolliseksi jatkaa noita laittomia hyökkäysoperaatioita muita maita vastaan. Eli luodaan kuva siitä, että NATO voi jättää jäsenensä sekä jäseneksi pyrkivät maat ilman tukea, koska ne eivät muka ole tärkeitä. Eli se että tuollaista tietoa lähdetään levittelemään on asia, mikä voidaan katsoa Putinin tukemiseksi. 

https://yle.fi/a/74-20009475

https://yle.fi/a/3-12314941

https://yle.fi/a/74-20009278

Siis kuinka meillä on ylipäätään otettu käyttöön silkkihansikkaat nuoriso- tai oikeastaan katurikollisuuden hallinnassa?

Siis mitä meidän pitäisi tehdä katujengeille? 

Me emme saa leimata suoraan kaikkia maahanmuuttajia rikollisiksi, sanoo Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen. Meidän pitää myös käsittää se, että katujengit eivät ole mitään uusia asioita. Ne ovat vain uudelleen nimettyjä nuorisojengejä. Me voimme aina pestata vähän lisää poliiseja, antaa heille välineitä sekä tarkastaa se, että lainsäädäntö on kunnossa. Mutta sitten niihin silkkihansikkaisiin, eli meidän pitää tehdä selväksi se, että nuorisorikollisuus ei ole oikea vaihtoehto kenellekään. Mutta miten sitten tuo asia tehdään selväksi? 

Rankaiseminen ja poliisit ovat ratkaisu silloin kun rikoksia on jo tehty. Mutta esimerkiksi puukotusta tuo asia ei saa enää tekemättömäksi. Varsinkin aikuisten johtamissa katujengeissä on sellainen ongelma, että aikuiset selittävät nuorelle että "häntä ei voida rangaista" esimerkiksi huumekaupasta. Rikolliset käyttävät alaikäisiä esimerkiksi osoittamaan poliiseja tai hankkimaan tietoja esimerkiksi lakimerkiksi sitä, että onko jonkun kaveripiiriin kuuluvan vanhempi poliisi tai joku muu heitä kiinnostava henkilö kuten  syyttäjä tai lehtimies. 

Lehtimiesten kautta esimerkiksi moottoripyöräjengit Hell's Angels sekä Bandidos saivat aikoinaan vakuutettua suuren yleisön siitä, että heitä vainottiin elämäntavan takia. Eli lehtimiehiä kutsuttiin jengien tarjoamille illallisille missä viini virtasi ja pihvejä kannettiin selkä vääränä pöytiin. Tuolloin ei median edustajille tullut mieleenkään kysyä, että mistä rahat tuohon illanviettoon oli hankittu? 

Samoin katujengien vähemmistöihin kuuluvat edustajat tietenkin ovat aina vedonneet siihen, että poliisi on rasistinen. Toki tuo vähemmistöön kuuluva on saattanut jäädä kiinni huumekaupasta tai varkaudesta, mutta jostain syystä vain siitä puhutaan, miten rasistinen yhteiskunta on häntä kohtaan. 

Joillakin nykyajan huumenuorista on takanaan sukupolvien verran huumetaustaisia ihmisiä. Eli he saattavat olla 1960 ja -70 lukujen huumenuorten lapsenlapsia. 

Kun puhutaan esimerkiksi meidän maassamme olevasta huume- ja päihdeongelmaista, niin meidän pitää huomioida sellainen asia, että ainakin jotkut tämän hetken huumekoukussa olevista (nuorista) henkilöistä ovat ehkä sellaisia henkilöitä, että heillä on useamman sukupolven verran huumeiden käyttöä takanaan. 

Eli he saattavat olla esimerkiksi 1960 ja -70-lukujen ensimmäisen sekä toisen aallon narkomaanien lapsia, joilla on kahden tai kolmen sukupolven verran huumeiden käyttäjiä taustallaan ennen kuin he ovat itse aloittaneet käytön. Kun kotona ei huumeisiin ole suhteuduttu kielteisesti, tai niiden käyttöä ja kauppaamista on jopa tuettu vanhempien taholta, niin silloin yhteiskunnan käyttämät keinot ovat väissä, mikäli ne vaativat vanhempien puuttumista rikolliseen toimintaan. 

Esimerkiksi osassa Ruotsin mellakoista on ollut sellainen asetelma, että erikoiskoulutettuja poliiseja joilla on varusteet ja taidot hoitaa mellakoita on ollut liian vähän töissä. Ja sen takia sitten mellakat ovat päässeet leviämään. Eli osassa suuren luokan tapauksista on ongelmia ollut siinä, että poliisi ei ole ajoittanut vapaitaan tai lomiaan oikein. 

Katujengeihin on vaikea puuttua, mutta miksi?

Esimerkiksi ulkomaalaisten maahanmuuton estäminen on keino pitää ulkomaalaiset pois Suomesta. Mutta täällä jo asuvien ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin ei tällä tavoin voida puuttua. Eikä myöskään katurikollisuuteen voida puuttua estämällä maahanmuuttoa, mikä on kotimaisten rikollisten tekemiä. Ongelma on se, että katujengejä johtaa usein täysi-ikäinen henkilö, joka ostelee nuorille alkoholia sekä esimerkiksi tupakkaa sekä huumaavia lääkkeitä. 

Syy miksi katujengeihin on vaikea puuttua on se, että niitä ei nähdä. Koska katujengit harvoin käyttävät univormuja kuten MC-kerhoille eli moottoripyöräjengien tyypillistä liiviä missä on jengin logo, niin katujengejä on tietenkin vaikeampi tunnistaa katukuvasta kuin MC-miehiä. Todellisuudessa ainakin osalla katujengeistä on samanlainen jäseneksi ottamista koskeva hierarkia sekä seremonia kuin  MC-jengeillä. Ja joidenkin ihmisten mielestä katujengit ovat vain MC-jengien yksi olemus. 

Tänään taas on sanottu, että katujengejä ei saada kuriin silkkihansikkain. Samalla tietenkin vedotaan Ruotsin mellakoihin, vaikka meidän maassamme ei onneksi vielä ole samaa tapahtunut. Mutta tietenkin meidän pitää muistaa se, että poliisi tarvitsee oikeat välineet sekä valtuudet ongelmien hoitoon, mutta miksi katujengit ovat muodostuneet ongelmiksi? 

Tässä kohtaa meidän pitää muistaa se, että katujengit eivät ole vain yksi toimija. Nuo näennäisen itsenäiset toimijat ovat oikeastaan vain MC-jengejä, joilla ei ole moottoripyöriä. Esimerkiksi takavuosien pahamaineinen "Rogues Gallery", joka operoi muistaakseni Lahden seudulla käytti samanlaisia tunnuksia kuin MC- eli "moottoripyöräjengit". Samoin tuon jengin jäseneksi tulossa käytettiin samanlaista hierarkiaa kuin moottoripyöräjengit käyttävät. Eli katujengi on oikeastaan vain yksi noiden Hell's Angels tai Bandido-jengien muunnoksista, ja katujengeillä saattaa olla yhteisiä bisneksiä noiden MC-miesten kanssa. 

Ongelma on siinä, että noita nuorisojoukkoja johtaa ilmeisesti täysi-ikäisten henkilöiden muodostama ryhmä, joka mielellään teettää rikoksia alaikäisillä, ja samalla tietenkin ottaa asemastaan kaiken irti. Ja ongelmia kärjistää tietenkin se, että noiden katujengien jäsenet eivät koe kuuluvansa oikeastaan yhtään mihinkään. 

Tuollaiset toimijat ovat esimerkiksi terroristijärjestöjen kannalta niitä niin sanottuja "hyödyllisiä hölmöjä". Eli heille kerrotaan siitä, miten hienon aseman he voivat saada tekemällä työtä terroristeille, jotka tarvitsevat samoja asioita kuin esimerkiksi FSB. Nuo asiat ovat esimerkiksi asuntoja, joissa iskuryhmä voi odottaa H-hetkeä. 

Mutta ovatko katujengit ja huumekauppa aivan uusia ilmiöitä, ja onko se että täysi-ikäinen henkilö hakee alkoholia sekä liimaa ja muita asioita aivan uusia ilmiöitä, vaikka ne ehkä ovat tulleet ihmisille tietoon vasta nyt. Ennenkin on maassamme saatu turpiin, kun ei oma olemus tai mielipide ole jotain suurta ja mahtavaa jengipomoa miellyttänyt. Eikä suojelurahan periminen eli kiristys ole myöskään meillä Suomessa ollut täysin tuntematon asia. Itse muistelen että 1980 ja -90 luvuilla oli kouluissa kiristystä, eli oppilaita pakotettiin antamaan viikkorahojaan kiristäjille, tai sitten tuli turpiin. 

Mutta mieleen tulee se, että miksi niistä vasta nyt on tullut sellainen asia, mistä halutaan laajemminkin keskustella? Samoin se että miksi meillä on rikollisuuteen sekä varsinkin alkavaan rikollisuuteen suhtauduttu jotenkin leväperäisesti? 

Me olemme aina jostain syystä lähteneet ajattelussamme siitä, että rikollinen on meidän kaltaisemme ihminen. Me olemme jostain syystä aina halunneet luottaa ihmisiin sekä uskoa siihen, että ihmisestä löytyy jotain hyvää, ja että hän haluaa aina irti rikollisesta elämäntavasta. Me olemme varoneet rasistisia puheita, ettemme vain vahingossa loukkaa muita ihmisiä. Mutta yhdestä asiasta me emme koskaan ole keskustelleet. Rikollinen ei ole kuin me niin sanotut rehelliset ihmiset. 

Varsinkin etniseen vähemmistöön kuuluvat ammattirikolliset varmasti osaavat vedota rasismiin. Eli heitä on muka syynätty liian paljon, kun sitten on käynyt niin, että hänet tavataan jostain koulun läheltä amfetamiinipussi taskustaan. Siis moni rikollinen sekä varsinkin rikollisten järjestöjen, joihin myös katujengit kuuluvat johtajat eivät ehkä edes ajattele tekevänsä väärin, kun heidän alaisensa kauppaavat huumeita jossain kotibileissä tai koulujen lähellä. Mutta sitten kun lain koura laskeutuu noiden henkilöiden olkapäälle, niin silloin tietenkin vakuutetaan halua parannukseen sekä kerrotaan siitä, kuinka rasistisia ihmiset voivat olla. 

Millaisia suhteita katujengeillä on organisoituun rikollisuuteen? 

Katujengeillä on oma asemansa järjestäytyneessä rikollisuudessa. Niiden tehtävänä on raivata kilpailevia huumekauppiaita pois alueelta sekä rahastaa niitä huumekauppiaita, joiden tehtävä on tuoda rahaa noille organisaatioille. Organisoitu rikollisuus on asia, minkä kanssa on opittava elämään, ja tuota asiaa voidaan hoitaa vain antamalla poliisille sekä muille viranomaisille enemmän oikeuksia esimerkiksi televalvonnan suhteen, sekä tietenkin sellaisia voimankäyttöön liittyviä välineitä, joilla se voi hoitaa ongelmia. 

Mutta miten esimerkiksi kaukainen pohjola liittyy mafian kaltaisiin organisaatioihin? Mafia saattoi pestä vielä 1980-luvulla valtavan määrän rahaa pohjoismaisissa pankeissa, koska pohjolasta puuttui rahanpesua säätelevä lainsäädäntö. Eli mafia vain lähetti rahat Pohjoismaissa asuville yhteyshenkilöilleen, jotka veivät ne omalle pankkitililleen. Ja sitten mafia tyylikkäästi laskutti noita yhteyshenkilöitä tekaistujen laskujen avulla. 

Jos esimerkiksi katujengit solmivat suhteet USA:ssa olevaan ryhmittymään, niin USA.ssa toimiva joukkio voi ostaa aseita tuolle pohjoismaiselle jengille. Ja vastapalvelukseksi pohjoismainen jengi on sitten ehkä valmis pesemään rahaa, jota tuo USAn katujengi lypsää huumekauppiailta, joiden aluetta se valvoo. 

Tuolloin mafia tai joku muu organisoidun rikollisuuden ryhmittymä ehkä huomasi että Pohjoismaissa saatettiin tehdä myös muuta bisnestä. Eli paikallinen katu- tai moottoripyöräjengi solmi mafian kanssa sopimuksen, että mafia toimittaa heille aseita sekä huumeita myytäväksi. Samoin myös esimerkiksi Suomen hyvät suhteet Neuvostoliittoon takasivat sen, että myös Venäjän mafia saattoi pestä rahaa Suomalaisissa pankeissa. Samoin myös seteleitä saatettiin vaihtaa jossain Pietarilaisessa rahanvaihtokioskissa. 

https://yle.fi/a/3-12685561

Miksi meillä sellaiset asiat kuin katujengit täyttävät median, vaikka suurempiakin kysymyksiä on edessä?

Tänään Saska Saarikosken kolumnissa kysyttiin että miksi meidän mediamme täyttyy nimenomaan uutisista katujengeistä, vaikka maailmassa on paljon suurempia ja tärkeämpiä kysymyksiä kuin tämä katujengien väkivalta? Ehkä katujengit tarjoavat joillekin ihmisille tilaisuuden katsoa pois maailman suurista asioista, ja ehkä nuo katujengit tarjoavat sellaisen ongelman, mihin on helpolta näyttävä ratkaisu, joka ei vahingoita esimerkiksi jonkun kansanedustajan suosiota. 

Tietenkin maassamme voidaan ajatella olevan paljon suurempia ongelmia kuin katujengit, kuten esimerkiksi päivystysten riittävyys jouluna. Tai ehkä edelleen jatkuvat epidemiat ovat sellaisia, joista voisi tulla suuri keskustelun aihe. Ehkä myös sellaiset arat aiheet kuten yksinäisyys sekä joidenkin ihmisten päihteiden käyttö sekä yleinen paha mieli voisivat olla aiheita, joista voidaan tehdä juttuja lehtiin. 

Mutta noiden ongelmien hoito ei ole sellaista, että siinä voidaan sanoa olevan mitään muuta dramatiikkaa, kuin että henkilö istuu ikkunan edessä ja kertoo että hän ei ole ehkä pariin kymmeneen vuoteen saanut yhtään vierasta, tai ehkä hän makaa sängyssä sekä kertoo kaatuneensa otettuaan muutaman oluen liikaa. Nuo asiat tietenkin ovat vakavia, mutta niihin liittyvä dramatiikka on kaukana siitä, mikä voisi myydä. 

Se että joku on tullut umpihumalassa pikkujouluista kadulle, ja kaatunut murtaen ehkä muutamia luitaan ei ole asia, mikä tuo suuria uutisia. Eikä esimerkiksi se että joku yksinäinen istuu yksin joka ilta, ja sitten jouluksi etsiytyy jonnekin poliklinikalle, että saisi edes jutella jonkun kanssa, eivät ole uutisia. Se että joku nainen murhataan jossain Ullanlinnassa on suuri uutinen. 

Kun viisi ihmistä kaatuu portaissa Helsingin Kalliossa otettuaan muutaman oluen liikaa ei ole uutinen, vaikka jokainen noista kaatuneista murtaisi kallonsa. Se on dramatiikkaa että joku katujengi on potkinut jonkun ihmisen, joka kertoo normaaleille ihmisille kuinka hänet hakattiin. Ja sitten normaali ihminen taas päivittelee, että miksi kukaan ei tee asialle mitään. Kuitenkin esimerkiksi katujen hiekoittamatta jättäminen auraamisen jälkeen voi olla samalla tavalla vaarallista, ja jos ihminen kaatuu maahan, niin hän voi jopa kuolla saamiinsa vammoihin. Mutta tällaisista asioista ei kukaan viitsi lukea, kun ihmiset vaativat dramatiikkaa. 

Mutta seuraavaksi sitten kerron yhden asian. Jos jotain tapahtuu ihmisen elämän päähenkilölle, eli hänelle itselleen, niin se ei ole pikkujuttu. Ei ole mukavaa ottaa bootsin korkoa naamaan tai maata putkassa, kun joku on kehitellyt ajatuksen, että oman elämän päähenkilö on esimerkiksi gangsteri tai jotain vastaavaa. Vaikka tuollaiset asiat näyttävät ulkopuolisesta pieniltä, ne ovat varmaan isoja juttuja niiden mielestä, joille tuollaista tapahtuu. Eli jos jonkun suusta sattuu katkeamaan pari kolme hammasta, niin se ei ole mikään mukava tai pieni juttu ainakaan uhrin omasta mielestä, kun tuo uhri makaa muutaman kerran hammaslääkärissä. 

Vaikka tuosta asiasta ehkä työpaikalla puhutaan siihen tyyliin että "tuossa vastapäisen kapakan edessä oli pari iltaa sitten tappelu, ja voi kuinka en saanut sitten yöllä unta kun satuin huutoon heräämään". Ja sitten keskustelu kääntyy muihin aiheisiin. Mutta en oikein usko että ainakaan tappelussa alakynteen jäänyt tuosta asiasta puhuu samaan sävyyn tai suhtautuu tulevaan hammaslääkärikierteeseen kovin vähättelevästi. 

Tässä seuraavaksi käsittelen syytteestä vapautetun kansanedustaja Wille Rydmanin tapausta. Eli kuten jossain vaiheessa olen joskus kirjoittanut, niin mediassa julkaistuissa poliisiraporteissa oli yliviivattuja kohtia, mitkä olisivat sisältäneet juuri sen ratkaisevan tiedon, siitä mitä Rydman teki alaikäisen kanssa eräässä asunnossa. Eli nuo yliviivatut kohdat olisivat kertoneet, että onko Rydman tehnyt rikosta vai ei. 

Dramatiikkaa on tietenkin monissa medioissa tarjolla yllin kyllin. Eli esimerkiksi kansanedustaja Rydman sai syytteen lapseen tai alaikäiseen kohdistuneesta seksuaalisesta haureudesta, mutta hänet vapautettiin juuri. Lehdistö innostui tapauksesta, ja sitten tietenkin Rydman oli mestattu julkisesti, mutta kuitenkin tilanne muuttui siten, että Rydman vapautettiin. No asia on niin, että kansanedustajan kohdalla julkisuus oli todella musertava, mutta samalla kun lueskelen Rydmanin tapauksesta, niin mieleen on tullut asia, minkä olen jossain aikaisemmin kirjoittanut. 

Nimittäin kuinka monta kertaa tavallinen ihminen siis "Matti Meikäläinen", joka ei ole julkisuuden kanssa paljon tekemisissä on saanut tuollaisen syytteen, missä häntä epäillään jostain rikoksesta. Ja sitten vaikka tuomio on ollut vapauttava, niin henkilö on suljettu pois yhteisöstä? Kun ihminen saa syytteen, niin jostain syystä joidenkin muiden mielestä hän on syyllinen. Siis pelkkä syyte riittää leimaamaan ihmistä. Se mitä tuomari sanoo mistäkin tapauksesta on jostain syystä aivan yksi ja sama. Ihmisen leimaamiseen riittää pidätys sekä joissain tapauksissa että poliisi käy ovella. 

Ja itseäni joskus mietityttää että mitä jos vaikka joku tavallinen ihminen olisi pidätetty samalla tavalla kuin Rydman pidätettiin? Rydman menetti välittömästi puolueensa jäsenyyden, eikä silloin kovin paljon todisteita tarvittu. Mutta toisaalta taas meidän pitää muistaa se mitä nuo rikoksen väitetyt uhrit olivat sanoneet. Eli kun media käsitteli tapausta, niin juuri niissä kohdissa missä oli mustaa viivaa olisi ollut se tieto, että mitä Rydman oli lausuntojen mukaan tehnyt alaikäisen henkilön kanssa. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/syyttaja-wille-rydmania-ei-syyteta-raiskauksesta/8593252

Informaatiosodan tarkoitus on saada vastapuoli tuntemaan olevansa pulassa.

Kun informaatiosotaa lähdetään käymään, niin silloin tietenkin propagandan tekijät valitsevat sen osan totuutta, mikä palvelee heitä. Eli informaatio-operaatioiden tarkoitus on kylvää tappiomielialaa sekä samalla saada vastapuoli sekä vastapuolen tukijat vakuuttumaan siitä, että taistelutoimet ovat aivan turhia, ja sotaa vain pitkitetään sillä, että heikommalta näyttävää osapuolta tuetaan. Ja silloin kun lähdetään hakemaan poliittista tukea omalle suunnitelmalle, niin käytetään mielellään näyttäviä lukuja, joiden avulla sitten selitetään, miksi vihollinen tulee häviämään. 

Ja yksi vaikuttavimmista luvuista on tietenkin Ukrainan sodassa Venäjän asevoimien mobilisoima suuri miesmäärä, joka on 350 000 miestä. Mutta kysymys sitten taas on siitä, että miten nuo miehet on varustettu, eli onko heillä aseita tai koulutusta suorittaa tuota tehtävää? 

Kun Venäjä tuo rintamalle 150-300 000 miestä, niin se voi olla hyvin epämiellyttävä tilanne. Mutta toisaalta sitten nuo miehet tarvitsevat aseita sekä muita varusteita, joten tietenkään pelkkä suuri miesvoima ei merkitse niin paljon kuin miltä se ensisilmäyksellä saattaa vaikuttaa. Eli jos miehillä ei ole koulutusta, aseita tai muita varusteita, niin silloin nuo henkilöt ovat kuolleita jo kun he tulevat kentälle tuonne kaukaiseen Ukrainaan. 

Mutta jos sitten lähdetään suorittamaan 350 000 miehen tuhoamista, niin silloin se varmasti vaikuttaa ainakin ihmisten psyykeen. Eli kuten tiedämme, niin tankkien ampuminen on eri asia kuin surmata suuri joukko jalkaväkeä, olkoonkin niin, että nuo jalkaväkimiehet ovat aseistettuja. Ihmisten surmaaminen on sodan ruminta työtä. Siinä käytettävät välineet kuten rypäleammukset on järjestäen tuomittu epäinhimillisiksi. Nuo aseet ovat sellaisia, että ne on tehty nimenomaan surmaamaan vihollisen sotilaita eli ihmisiä. 

Syy miksi esimerkiksi Venäjän rypälepommit surmaavat paljon siviilejä johtuu siitä, että noita aseita roiskitaan pitkin vastapuolen aluetta välittämättä paljon siitä, mihin ne oikeasti osuvat. Rypälepommit ovat aseita, jotka on tuomittu järjestelmällisesti, ja yksi syy on se, että monet noista aseista jäävät räjähtämättä. Rypälepommit aiheuttavat vammoja vielä vuosia taistelutoimien päättämisen jälkeen, ja siksi noista ammuksista halutaan eroon. Nykyään on myös esimerkiksi panssarivaunujen tuhoamiseen tarkoitettuja "älykkäitä" rypälepommeja, joiden aliammukset hakeutuvat kohteeseen. Eli periaatteessa vihollisen tankki on laillinen kohde. Mutta kuten tiedämme, niin jalkaväen massakäyttö saattaa pakottaa käyttämään myös aseita, jotka on tuomittu epäinhimillisiksi kautta koko maailman. 

Venäjän asevoimien ongelma Ukrainassa on pelko. Tuota asevoimaa epäillään järjestelmällisistä siviileihin kohdistetuista väkivallanteoista. Samoin Venäjä on suorittanut Ukrainassa väestön pakkosiirtoja eli niin sanottua etnistä puhdistusta. Se tekee Venäjän asevoimista pelätyn, ja osa noista rikoksista siviilejä kohtaan saattaa tapahtua siksi, että se estää venäläisten kommunikoinnin sekä Putinin kannalta haitallisen informaation leviämisen joukkojen keskuudessa. 

Ongelma on siinä, että Putin on omassa maassaan ehdoton. Kuten olen monesti aikaisemmin kirjoittanut, niin Putinin toimintaa eivät ohjaile julkinen mielipide, eikä häntä saa mediassa arvostella. Eli median rooli Venäjällä on erilainen kuin Suomessa. Sen tehtävä on tukea hallitusta sekä toimia osana hallintokoneistoa. Joten julkisessa sanassa tuossa maassa tuskin kuullaan mitään, mikä saattaisi Putinin kiusalliseen tilanteeseen. 

Iskut Ukrainan infrastruktuuria vastaan voidaan perustella sillä, että esimerkiksi voimalaitokset toimittavat energiaa Ukrainan aseille. Ja noilla iskuilla on tietenkin myös psykologinen vaikutus. Eli niiden avulla pyritään tuhoamaan Ukrainan moraali sekä saamaan ihmiset painamaan päätään. Samoin se että länsimaissa on edessä mahdollinen sähköpula sekä sähkön hinta on korkealla pelaa myös Putinin pussiin. Eli hän pyrkii tuhoamaan lännen yhtenäisyyden tarjoamalla kaasua sekä öljyä halvalla, jos asiakas suostuu lopettamaan Ukrainan tukemisen. 

Ihmiset ovat joskus erittäin itsekkäitä. Ja juuri tuo asia merkitsee sitä, että sodan pitkittyminen palvelee Putinia. Venäjä saattaa esimerkiksi jähmettää tilanteen valesodan kaltaiseksi toiminnaksi, ja sitten kerätä voimia rakentamalla uusia tankkeja sekä mobilisoimalla lisää joukkoja. Ja sitten yhtenä päivänä tuo asevoima aloittaa samanlaisen operaation, kuin mitä se teki sodan alussa. Valesota eli tilanne missä ei ehkä kuukausiin tapahdu mitään maksimoi tykistön ja pommitusten shokki-efektin, jos ne alkavat yllättäen. 

Valesota tai asemasotavaihe, missä molemmat osapuolet ovat passiivisia on vaarallinen. Nimittäin jos valesota on kestänyt muutamia kuukausia, niin joukot alkavat tottua siihen, että mitään ei tapahdu. 

Silloin tarkkaavaisuus herpaantuu, ja jos sitten vihollinen lähtee hyökkäämään voimakkaan tykistökeskityksen turvin, niin toinen osapuoli on silloin ehkä hyvin ikävässä tilanteessa, eli shokki-efekti tekee vastarinnasta mahdottoman. Ja meidän pitää muistaa että valesotana tunnettu tilanne edelsi esimerkiksi Hitlerin hyökkäystä Ranskaan, Belgiaan sekä Hollantiin vuonna 1940. Samoin valesota edelsi myös Suomen rintaman osittaista romahdusta Koivistolla vuonna 1944, kun yllättäen alkanut tykistön tulitus lamautti puolustajat välittömästi hyökkäyksen alkaessa. 

Kuten tiedämme, niin Venäjän johtaja ei välitä omista miehistään ollenkaan. Ja se mikä sitten tekee tuosta asiasta hyvin ikävän on se, että Venäjällä kukaan ei saa vastustaa V. Putinin hallintoa. Putin kuuntelee kuulemma vain itseään, eikä edes halua mitään muuta kuin voittoa. 

Se kuinka paljon voitto hänelle itselleen tai Venäjälle maksaa merkitse mitään. Siis tietenkin nuo mobilisaation kautta haalitut  350 000 miestä voivat aiheuttaa suuren shokin, mutta nuo ehkä hyvinkin puutteellisesti varustetut joukot tulevat myös kokemaan suuria tappioita. Ja mikä on se hinta, minkä Putin voi hyväksyä? Siis montako miestä hän voi vielä menettää tuolla kaukana Mustameren rannalla? Sitä ei kukaan tiedä. 

Mutta sen voimme kyllä varmasti tajuta, että Ukrainan sodan pitäisi avata silmät lännessä. Mutta valitettavasti myös Venäjä ottaa varmasti opikseen tästä sodasta, kun se jossain vaiheessa alkaa purkaa taistelussa hankittuja kokemuksia. Ja noita kokemuksia hyödyntäen se tulee omaa asevoimaansa kehittämään. Ukrainan onni on ollut se, että Venäjällä ei koulutus ole vastannut sitä, mitä sen pitäisi olla, eivätkä esimerkiksi täsmäaseet ole toimineet kunnolla. 

Tai Venäjä ei ole panostanut samanlaiseen teknologiaan kuin länsimaat, mutta ikävä kyllä Venäjä tulee varmasti korjaamaan tilanteen. Ja sen takia me emme voi uskoa pysyvään rauhaan ennen kuin Putin on poistunut valtionsa johdosta. Mutta se että muuttuuko Venäjän linja lännen suhteen ei ole aivan varmaa. Venäjällä on ennenkin vaihdettu johtajia, mutta kuitenkaan tuossa maassa ei mikään koskaan muutu. 

https://yle.fi/a/74-20009125