Johtajuudesta, laista sekä yhtiön etiikasta.

Tärkeää ei ole se mitä sanotaan tai mitä tehdään. Vaan tärkeintä on se, mitä tekoja näytetään maailmalle. Se mitä ihmiset eivät näe tai mitä he eivät kykene liittämään yhteisöön tai yhtiöön on yhdentekevää. Vain sillä mitä ihmiset saavat tietää tai mitä voidaan todistaa on merkitystä. 

Keskusteleva johtajuus tarkoittaa että yhtiön johdon pitäisi kuunnella sitä, mitä alaisella on sanottavanaan, mutta keskustelevan johtajuuden ongelma on siinä, että johtaja varmaan haluaisi välillä olla alaiselle mieliksi, mutta kuitenkaan hän ei voi omaa vastuutaan asioista sysätä toisille. Johtajan asema on toimia yrityksen omistajien sekä ylemmän johdon edustajana alaisiinsa päin. Ja normaalisti yhtiöiden tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, eli johtaja tietenkin on vastuussa toimistaan esimiehelleen. 

Operatiivinen johtaja on usein puun ja kuoren välissä. Eli jos työt eivät suju, niin silloin voidaan aina syyttää johtajaa. Mutta jos parin johtajan jälkeen eivät työt vieläkään suju, niin syytä pitää lopulta lähteä hakemaan alaisesta. Johtajan tehtävä on aktiivisesti seurata alaistensa työskentelyä ja sen kautta sitten puuttua havaitsemiinsa virheisiin. Tuolla aktiivisella tarkkailulla pyritään selvittämään se, että osaako alainen työnsä, ja käyttääkö hän työaikaansa siten, että siitä on yhtiölle hyötyä. 

Järjestelmän itseohjautuvuus tarkoittaa että apua ei pyydellä turhaan. Eli johtaja ei puutu työhön jos se tehdään oikein, sekä seuraten yhtiön sisäisiä sääntöjä sekä maan lakia. Jos työn kanssa ei ole ongelmia, niin silloinkin pitää aina välillä käydä tarkastamassa työ sekä samalla katsoa että henkilö todella tekee itse omat työnsä eikä ilman lupaa siirrä niitä jollekin työkaverilleen. Mutta siihen tietenkin pitää pyrkiä, että apua ja puuttumista tarvitaan mahdollisimman vähän. Kuitenkaan emme voi aivan pelkkään työntekijöiden rehellisyyteen luottaa, vaan tietenkin työ vaatii valvontaa. Eli yhtään johtajaa ei ole missään palkattu lukemaan Iltalehteä ja pelaamaan Tetristä. 

Työtä pitää muistaa valvoa, koska jos valvonta pettää, niin joku saattaa unohtaa töiden tekemisen täysin. Hän saattaa uppoutua koko päiväksi esimerkiksi pelaamaan tietokoneellaan, mikä ei sitten varmaan tuo yhtään tulosta yhtiölle. Itseohjautuva työyhteisö on malli, mistä aina välillä puhutaan, mutta jos tuollaisessa yhteisössä joku alkaa toimia vastoin sääntöjä, niin silloin toimintaan pitää päällikön puuttua. Johtajan paikka on työyhteisön ulkopuolella, ja hänen tehtävänsä on selvittää sekä ratkaista ongelmat mitä työyhteisössä ilmenee. 

Ja sitten kun lähdetään puhumaan itseohjautuvasta työympäristöstä, mikä tietenkin on teoreettinen ideaalitapaus, niin kohdataan tilanne, missä teoria ja käytäntö eivät ehkä kohtaa. Eli jotkut johtajat ymmärtävät tuon termin itseohjautuva järjestelmä siten, että heidän ei tarvitse tarkkailla sekä valvoa alaistensa työtä. Mikäli johtaja laiminlyö tuota velvollisuuttaan toimia työn valvojana, niin järjestelmän itseohjautuvuus muuttuu sellaiseksi, että jonkun kohdalla alkavat vaikeudet kasaantua. Ja lopulta tilanne muuttuu siten, että ongelmiin ei voida enää puuttua normaalein keinoin. 

Työpaikan etu esimerkiksi tilanteessa missä työntekijällä on päihdeongelma saattaa olla eri kuin tuon ongelmatapauksen itsensä. Työntekijän passittaminen hoitoon ja uuden työntekijän ottaminen tilalle saattaa palvella työpaikan etua. Mutta palveleeko tuo asia sitten esimerkiksi tuon ongelmaisen ihmisen omaa etua on vähän eri asia. Eli onko ongelmaisen ihmisen oma etu se, että hän jää yksin kotiin ongelmiensa kanssa? Siitäkin asiasta voimme keskustella, mutta meidän on todettava että yhteisön sekä yksilön etu eivät aina ole sama. 

Ratkaisevaa ei ole mitä sanotaan, vaan mitä tehdään. Periaatteessa riittää että yhtiössä noudatetaan lakia, eikä esimerkiksi suomalainen lainsäädäntö ole voimassa jossain kaukana Afrikassa. Samoin jos yhtiössä pidetään palavereja, joissa puhutaan yhtiön toiminnan etiikasta, niin silloin kuitenkin olemme tilanteessa, missä yhtiö saattaa suoraan kopioida jotkut etiikkaan liittyvät teesit suoraan kotisivuille, mutta muuten noita asioita ei edes haluta noudattaa. 

Yhtiön kannalta riittää että lakia noudatetaan. Ja varmaan päätöstä kuvaillaan läpinäkyväksi toiminnaksi. Eli yhtiön johtokunta esittää varmaan mielellään joukon teesejä, joilla se saa oman toimintansa näyttämään hyvältä. Kuitenkin vain kokousten lopputulos esitetään. Ja siitä sitten puhutaan avoimena tapana lähestyä ongelmia. 

Eli yhtiö korostaa laadukasta sekä ihmisläheistä sekä ekologista tuotantoa. Ja mitä muuta kukaan edes kuvittelee yhtiön voivan esittää julkisesti. Viherpesu on tietenkin erittäin upealta näyttävää toimintaa, mutta jos ajatellaan esimerkiksi taukohuoneen lajitteluastioita, niin kuitenkin mieleen tulee se, että käytetäänkö noita astioita oikeasti ja kuinka pitkään ne edes ovat olleet tuossa paljon puhutussa sosiaalisessa tilassa. 

Tuolloin voidaan sanoa, että tärkeintä ei ole se, mitä me puhumme takahuoneissa vaan se mitä me puhumme ihmisille. Kaikki maailman yritykset sekä yhteisöt ilmoittavat julkisesti, että ne kannattavat esimerkiksi päätöksenteon läpinäkyvyyttä sekä toimintansa avointa tarkastamista. Mutta onko päätöksenteko organisaatiossa oikeasti avointa, jos vain päätös itsessään annetaan julkisuuteen? Vai pitäisikö ihmisten saada myös tietää esimerkiksi perustelut tuolle päätökselle, tai millaisia muita ehdotuksia on ollut asian tiimoilta esillä.

Mikäli puhutaan esimerkiksi jätteiden lajittelusta tai muista pehmeistä arvoista, niin tietenkin yhtiön pääkonttorin taukohuoneessa olevat lajitteluastiat sekä ohjeet voivat näyttää hyvältä. Mutta samalla sama yhtiö sitten voi jossain muussa maassa laskea puhdistamattomia jätevesiä vesistöihin. Ja yksi tällaisen kaksinaamaisen toiminnan ongelmista on se, että joissakin maissa saattaa olla erittäin puutteellinen ympäristölainsäädäntö. Tuolloin yhtiö ei lakia tietenkään riko, mutta samalla voidaan kuitenkin keskustella tuon asian eettisyydestä. Samalla yhtiön alihankkijat voivat surutta käyttää lapsia työntekijöinä, koska kaikki raaka-aineiden hankinta tapahtuu jossain toisella puolen maailmaa. Eli se mitä ei nähdä ei ole olemassakaan. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi yhtiössä tietyt perusarvot ovat asioita, joita nostetaan esille esimerkiksi yhtiön kotisivulla, niin kuka tietää että onko yhtiö esimerkiksi tehnyt oikeasti mitään noiden arvojensa eteen? Tietenkin meistä jokaisella on oma arvomaailmansa, mutta kuitenkin silloin meidän pitää muistaa se, että kaikilla meistä on oma versiomme juuri arvomaailmasta sekä moraalista että etiikasta. Moraali ja etiikka ovat aina olleet asioita, joiden nimeen olemme vannoneet. Mutta samalla kuitenkin me tiedämme, että jos alaisen sekä esimiehen arvot menevät ristiin, niin johtaja voittaa aina, koska hänellä on esimiehenä oikeus käskyttää alaisiaan. 

Tietenkin kaikki yritykset ovat mielellään ilmoittaneet noudattavansa tiettyjä asioita sekä toimintatapoja. Tuolloin nuo asiat tuodaan hyvin helposti julkisuuteen, koska kukaan ei varmaan halua ainakaan julkisesti sanoa että hän ei välitä tippaakaan luonnosta tai sitten että lapsityövoiman käyttö on hänestä aivan yhdentekevä asia. Eli mediaan voidaan kirjoittaa mitä hyvänsä, mutta noudattaako yritys noita tapoja, joita se ehkä on kertonut pitävänsä liiketoiminnan perustana. Mutta meidän on muistettava se, että yritys sekä sen johto koostuvat ihmisistä. Yhtiön ainoa tehtävä on tuoda voittoa omistajilleen on mantra, jota hoetaan kaikilla kaupan alan koulutuksen portailla. 

Kuitenkin yrityksen operatiivinen johto saattaa olla täysin erillään yhtiön johtokunnasta, ja se asettaa tietenkin yhtiö operatiivisen johdon välillä hankalaan välikäteen. Yhtiön ylin johto ei välttämättä edes ole koskaan käynyt sen tuotantotiloissa. Ja jos sitten seuraa ongelmia esimerkiksi julkisuuden kanssa, niin silloin tietenkin yrityksen operatiivinen johto on se, jonka vastuulla asiat ovat. Periaatteessa johtajuuden pitäisi olla keskustelevaa, ja myös alaista pitää kuunnella. Mutta kuitenkin viimekädessä päätöksen tekee yhtiön johto, joka voi katsoa että esimerkiksi operatiivinen johto ei ole täysin tehtäviensä tasalla. 

Miksi menestyvä johtaja saa potkut?

Mitä yhteistä on ICT-alalla ja jääkiekkovalmentajalla? Molemmat tekevät paljon asioita siellä missä kukaan ei heitä näe. Kukaan ei ole työelämässä turvassa. Ja vaikka joukkueen tai yhtiön tulos olisi kuinka hyvää tahansa, niin silti sieltä voi joku saada potkut. Siis oikeastaan voidaan sanoa että jääkiekkojoukkue on yksi malli työelämän tiimeistä. Jääkiekkojoukkueen valmentaja on samassa asemassa kuin muutkin työnjohtajat. Hänen tehtävänsä on hitsata kokoon joukkue, joka voittaa pelejä. SM-liigassa voitot ovat tulos, johon pyritään. Ja jääkiekkovalmentajan tehtävä on ratkaista joukkueen sisäisiä ongelmia. Johtaja on siis tässä tapauksessa palkattu henkilö, jonka tehtävä on edustaa yhtiön tai joukkueen johtokuntaa alaisiinsa eli pelaajiin tai työläisiin nähden. 

Niin sanottu keskusteleva johtajuus on asia, mitä pidetään jotenkin pehmeänä. Maailma on täynnä ihmisiä, joiden käsitys johtajuudesta on se, että johtajan pitää karjua kurkku punaisena. Ja jos sitten johtajan työtapa ei sovi itselle, niin silloin tietenkin seurauksena on potkut. Koskaan ei mikään johtamistyyli miellytä kaikkia. Eli johtajan pitäisi olla "kovempi", "pehmeämpi", suurempi tai pienempi auktoriteetti. Se millainen johtajan pitäisi olla riippuu siitä, keneltä asiaa kysytään. Ja jos johtamistyyli ei miellytä yhtiön johtoa, niin silloin tietenkin voidaan aina antaa potkut. 

Potkujen antaminen on helppo vaihtoehto. Silloin päästään eroon henkilöstä, jonka työtapa ei itseä miellytä. Ja jos tuo henkilö joka ei pidä johtamistyylistä sattuu olemaan tuon johtajan esimies, niin silloin hän saattaa ajatella, että päättämällä työsuhteen, pääsee kyseinen henkilö helpolla. Mutta meidän ongelmamme kaikissa asioissa on se, että meillä on tunteet. Me emme voi tunteillemme mitään. Ja jos olemme ottaneet jonkun ennakkokäsityksen jostain asiasta, niin saattaa olla, että näemme asiat värillisten lasien läpi. Eli haluamme nähdä toisen tekemät virheet korostetusti. Se mikä vahvistaa tuota, ehkä hyvinkin haitallista toimintaa on se, että olemme ehkä ottaneet hyvinkin voimakkaan näkemyksen johonkin asiaan. 

Helppojen vaihtoehtojen lisäksi tai sijasta meidän pitää miettiä aina sitä, että miten potkujen jälkeen jatkamme asioita. Se että päädymme yhden henkilön kohdalla johonkin päätökseen saattaa vaikuttaa organisaatioon sekä sen kykyyn jatkaa toimintaansa. Jos johtaja on kaikkein huonoin eli hänen johtamansa tiimi on huono, niin silloin tietenkin potkut ovat perusteltuja. Mutta sitten jos tiimi on paras, niin potkuilla ei ole ehkä kaikkein toivottavinta vaikutusta. Se miten muut ihmiset kuten mahdolliset tarjokkaat, jotka tulevat hakemaan töitä suhtautuvat edeltäjänsä potkuihin riippuu tiedoista mitä he saavat edeltäjänsä toiminnasta sekä erottamiseen johtavista syistä. Jos ainakin näennäisesti hyvää tulosta tekevän tiimin johtaja saa lähteä, eikä syytä kerrota, niin se tietenkin vaikuttaa siihen, millaiset henkilöt tarjoutuvat tuon erotetun johtajan paikkaa hakemaan. 

Jos tuota paikkaa tai asemaa pidetään kovin tuulisena, niin kukaan ei uskalla sitä hakea. Kun henkilö korvataan toisella, niin silloin tietenkin ainakin alaisten pitää opetella uuden henkilön toimintatavat sekä mieltymykset. Ja uuden henkilön kanssa kestää aina jonkin aikaa, ennen kuin voidaan rakentaa dynaaminen johtajuusrakenne sekä sen kautta luottamuksellinen suhde. Jos jossain osassa organisaation hierarkiassa on luottamuksen puutetta, niin se vaikeuttaa aina keskittymistä työhön, jota tiimi tekee. Jos alaisten pitää kaiken aikaa miettiä sitä, että mitä he voivat sanoa tai tehdä, niin se aiheuttaa tietenkin ylimääräistä stressiä. 

Samoin jos alaiset pelkäävät kertoa esimerkiksi liian suuresta työmäärästä tai muista henkilökohtaisista ongelmista, joihin johtaja voi puuttua, niin silloin se vaikuttaa organisaation tehokkuuteen. Eli tuollaiset asiat aiheuttavat tarkkaavuuden herpaantumista varsinaisesta toiminnasta. Mutta tietenkään johtajakaan ei voi kaikkiin asioihin vaikuttaa. Ja jos esimerkiksi aloite johtajan erottamisesta on tullut alaiselta, niin silloin johtajan vaihtuessa olisi uuden johtajan aikana työtehon oltava vähintään parempi kuin entisen johtajan aikaan. Eli kerran voi kaikki asiat laittaa johtajan piikkiin, eli häntä voidaan syyttää niskaan hengittämisestä tai alaisen painostamisesta, mutta jos sitten omat työt eivät onnistu, niin silloin seurauksena on varmasti alaisen työsuhteen uudelleen arviointi. 

Lehtijutun perusteella hänen olisi haluttu olevan pelaajille kovempi, ja jos tuon halun takana on joukkueen johto, niin silloin alaisen pitää taipua. Eli oliko se että Myrrä ei ollut kovempi oikeasti syy siihen, että hänen työsuhteensa päätettiin? Eli oliko syy noihin potkuihin se, että joukkueen johto päätteli Myrrän kapinoivan heitä vastaan? 

Jääkiekkovalmentaja Jouko Myrrä sai potkut Ilveksen peräsimestä, vaikka joukkue oli SM-liigan johdossa. Syy potkuihin oli se, että hänen toivottiin olevan kovempi alaisiaan kohtaan. Ja sen takia hänen esimiehensä päättivät Myrrän uran, koska hän ei vain ollut oikea henkilö. Syy potkuihin voidaan muotoilla siten, että Myrrällä oli näkemyseroja esimiehensä kanssa, mikä sitten johti siihen, että joukkueen johto antoi Myrrän lähteä. Se mikä sitten johti potkuihin on jäänyt hämärän peittoon. Mutta toki jotain luottamuspulaa pitää olla, jotta alainen saa lähteä, varsinkin jos hän on luotsannut joukkueen liigan kärkeen. Eli tuolloin tietenkään sitä mikä potkuihin johti on jäänyt hämärän peittoon. 

Kuten me kaikki tiedämme, niin olemme jokainen joko kokeneet tai seuranneet sivusta tilannetta. missä koko joukkueen paras toimija on saanut lähteä, ja syy on jäänyt jotenkin hämärän peittoon. Kun ihmisellä menee hyvin, niin silloin hän luo ympärilleen kateutta. Ja tietenkin on ihmisiä jotka eivät hyväksy niin sanottua pehmeää tai keskustelevaa johtajuutta. Jääkiekkovalmentaja on joukkueensa työnjohtaja, jonka panos on erittäin tärkeää, jotta joukkue saadaan toimimaan kokonaisuutena. Eli valmentajan työ on ikään kuin back-office työtä, joka ei juurikaan näy peleissä. Valmentajaa ei useinkaan muuten huomioida, kuin että häntä saatetaan haastatella muutamia sekunteja ottelun jälkeen. 

Eli monet toimijat pitävät häntä ikään kuin turhana "pukumiehenä", joka ei juurikaan tee muuta kuin syö purukumia. Jääkiekkovalmentaja on vähän kuin joku ICT-alan pomo. Hän työskentelee poissa ihmisten silmistä, ja sen takia häntä ei juurikaan osata tai haluta arvostaa. Se mitä ihmiset edessään näkevät tietenkin liittyy usein peliin, joka pelataan suuren yleisön edessä. Ja tietenkin jos joukkue tekee paljon maaleja, ja voittaa paljon, niin silloin kiitetään joukkuetta. Mutta jos joukkue sattuu häviämään, niin silloin syntipukiksi kelpaa valmentaja.  

Mutta sitten tietenkin tullaan tilanteeseen, jossa jonkun yksittäisen ryhmän jäsenen suoritus on jotenkin huono. Tuolloin on helppo syytellä johtajaa, joka ei anna alaiselleen tarpeeksi tilaa. Toisaalta siis alaisen pitäisi tehdä työ kuten se pitää tehdä. Ja kaikessa johtamisessa pitää huomioida se, että kaikki ihmiset ovat yksilöitä. Vastuu johtamisesta sekä sen tuloksesta on työnjohtajalla. Mutta jos sitten joku toimija kokee johtajan toiminnan kiusallisena, niin silloin tietenkin on helppo ratkaisu lähettää johtaja pois joukkueesta. 

https://yle.fi/a/74-20028821

https://yle.fi/a/74-20028974

Olkiluoto 3 ei välttämättä takaa halpaa sähköä

Mitä yhteistä on Olkiluoto 3 ydinreaktorilla ja Länsimetrolla? Molemmat ovat uusia investointeja.  Olkiluoto 3 ei välttämättä takaa halpaa sähköä, koska kyseessä on uusi investointi. Kun investointeja tehdään, niin silloin tietenkin lasketaan kaikki tulot, mitä siitä voidaan saada, ja samoin tietenkin pitää ottaa huomioon investoinnin käyttökulut. Erityisesti julkisen rahoituksen avulla toteutetut projektit ovat sellaisia, että niiden pitää reaaliajassa alkaa muuttua voitollisiksi sekä tuoda rahaa sijoittajien sekä valtion taskuun. 

Jos investointiin on sijoitettu valtion tai veronmaksajien rahaa, niin silloin meidän pitää muistaa että kaikelle valtion tai kunnan rahalle on olemassa tuhansia kohteita. Joten sen takia pitää suunnitelmat sekä hankkeen positiiviset sekä negatiiviset seuraukset punnita hyvin tarkkaan. Tai sitten poliitikot eivät myönnä rahoitusta hankkeelle. Julkisen vallan kohdalla pitää hankkeen hyöty erityisesti veronmaksajille perustella erittäin hyvin, koska he ovat niitä jotka sitten vaaleissa valitsevat kunnanvaltuustoa sekä kansanedustajia maamme Eduskuntaan. 

Tietenkin investointi pitää maksaa takaisin. Sama koskee myös esimerkiksi Länsimetroa. Kun uusia investointeja tehdään, niin niiden avulla pitää saada tuloja, jotta nuo investoinnit saadaan kannattamaan. Kun noita investointeja suunniteltiin, niin silloin tehtiin tietenkin myös pitkän tähtäimen rahoitussuunnitelma. 

Tuon suunnitelman laadinnassa on tietenkin laskettu että paljonko rahoituksesta saadaan lainojen, ja paljonko muiden sijoittajien avulla. Kun sitten lainoja maksellaan takaisin, niin silloin pitää huomioida myös korko, joka lainan maksuun liittyy aina. Jos sitten ajatellaan esimerkiksi sitä paljonko investoinnin pitää jatkossa tuottaa, niin ensin investoinnin tilit eli käyttökate ovat rankasti miinuksella. Eli saadakseen käyttökatteen positiiviseksi, pitää investoinnin tuottaa rahaa. Ja tuon tulon pitää kattaa myös investoinnin käyttökustannukset, ja samasta tulosta pitää hoitaa myös lainanlyhennys. 

Kun lähdetään tekemään suunnitelmaa siitä, että koske tuohon investointiin liittyvä kassavirta saadaan muutetuksi positiiviseksi, niin että investointiin syydetty raha alkaa tuottaa voittoa, niin silloin tietenkin pitää luoda rahoituspohja. Eli kuinka suuren summan uuden investoinnin tai hyödykkeen käyttäjä joutuu maksamaan sen käytöstä, ja jos kyseessä on julkisen infrastruktuurin rakenne, niin silloin pitää päättää kuinka paljon esimerkiksi veronmaksajat joutuvat tuosta investoinnista saatavasta tuotteesta maksamaan. 

Tuon takia esimerkiksi Olkiluoto 3 ei tuo ehkä aivan heti halpaa uutta sähköä verkkoon, koska tuohon laitokseen investoidut rahat pitää ensin saada takaisin. Samoin aluksi Länsimetro saa aikaan sen, että Pääkaupunkiseudun bussiliikenteen liput kallistuvat, koska tuohon investointiin sijoitetut varat halutaan muuttaa tuloksi, jolla HSL voi kehittää alueen palveluita. Eli aluksi pitää investoinnista saatavien tulojen muuttaa investoinnista johtuvat menot positiiviseksi. 

Syy miksi esimerkiksi julkisella rahalla rahoitetun investoinnin pitää alkaa tuottaa voittoa sekä kyetä kuittaamaan itse siihen sijoitetut rahat on se, että poliitikot eivät myönnä helposti lupia julkiseen investointiin, joka on kauan tappiollinen. Ja tappiollinen sijoitus on niin kauan kunnes siitä saatavan positiivisen kassavirran käyrä ylittää nollakohdan. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/takaako-olkiluoto-3-halvan-sahkon-suomessa-asia-ei-ole-yksiselitteinen/bf780373-dde2-41dd-b08d-94183bedeb5a

https://yle.fi/a/3-12568217

Suurin osa suomalaisista suhtautuu myönteisesti työperäiseen maahanmuuttoon

Siis työperäinen maahanmuutto on tarpeellista, eikä sitä asiaa voida kiistää. Mutta kuten tiedämme, niin mikään asia ei ole puhtaasti mustavalkoista. Eli myös työperäiseen maahanmuuttoon liittyy aina jonkin verran ongelmia. Mutta ilmeisesti suurin työpaikkojen viejä EU-alueella on kuitenkin se, että tuotantoa siirretään kauko-itään tai muihin halpatuotantomaihin. Siis periaatteessa tuo tuotannon ulkoistaminen Kiinaan on aivan yhtä suuri, jos ei suurempi työpaikkojen viejä kuin se että maahamme tulee joitakin ulkomaalaisia. Mutta kuten tämän päivän uutisista voidaan lukea, niin suurin osa suomalaisista kannattaa työperäistä maahanmuuttoa. Samoin me kaikki tiedämme, että maassamme on myös sellainen tilanne, missä työnantaja sekä työntekijä eivät vain kohtaa. 

Tuo työnantajan sekä työntekijän kohtaaminen tai kohtaamatta jättäminen voi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Kainuussa asuva henkilö ei ehkä halua jättää omakotitaloaan ja muuttaa Helsinkiin kaksioon, jonka kustannukset ovat yhtä korkeita kuin tuon Kainuussa sijaitsevan omakotitalon. Maassamme on sellainen ongelma, että tarjolla on työtä. Mutta tarjottava työ vaihtelee alueittain. Eli esimerkiksi paperikoneen käyttäjän koulutus ei ole sellaista, että sen avulla voidaan siirtyä suoraan ICT-alalle. Samoin yksi ongelma tietenkin on siinä, että meistä kukaan ei ole oikeastaan kouluun mennessämme edes tiennyt sitä, että millaista työtä olisi tarjolla, kun joskus valmistuimme. Seuraavan tapauksen todenperäisyyttä kannattaa epäillä, koska sen joskus kapakassa kuulin. 

Kuva: https://yle.fi/a/74-20028910

Kun keskustellaan esimerkiksi ammattikoulutuksesta, jossa yleisaineet ovat joidenkin mielestä olleet sellaisia, että he eivät niiden takia voineet valmistua, niin olen joskus tavannut myös tapauksen, joka epäili että joku olisi jättänyt tarkoituksella yleisaineiden opiskelun väliin, eli jättänyt käymättä noilla tunneilla, jotta hän olisi "halutumpi" työntekijä. Tuolloin ajatuksena lienee ollut se, että hän olisi saanut opin esimerkiksi työkalujen käytöstä, mutta kuitenkaan hän olisi ollut ammattimies sanan virallisessa merkityksessä. Mutta kuten tiedämme, niin kaiken maailman huhuja liikkuu. Eikä kukaan voi oikeasti tietää millaisia töitä omalta alalta löytyy kolmen vuoden kuluttua. 

Ja jos ajatellaan että henkilö on 12 vuotta koulun penkillä ennen kuin hän saa ammattimiehen paperit, niin kukaan ei edes vakavissaan yritä ennustaa yhteiskunnan sekä talouselämän ja työelämän kehitystä tuolla aikajanalla. Siis miten sain tuon 12 vuotta? Siis päästäkseen ammattikouluun tulee henkilöllä olla peruskoulu käyty. Eli aluksi henkilö on 9 vuotta peruskoulussa ja sitten 3 vuotta ammattikoulussa, jos hän menee peruskoulupohjaiselle linjalle. 

Eli se että me emme aina kykene vastaamaan siihen, mitä yhteiskunta vaatii saattaa johtua siitä, että opiskelu vaatii aina jonkinlaista motivaatiota. Jos opiskelija ei koe opiskelua mielekkäänä, niin silloin seuraa varmaan työ- tai opiskelu-uupumus. Yhteiskunnassa esimerkiksi trendit vaihtuvat joskus yksinkertaisesti liian nopeasti. Mikäli ajatellaan esimerkiksi yhteiskunnallisen infrastruktuurin kehitystä, niin vaikka meillä olisi rakennustyömaa aivan vieressämme, kun menemme ammattikouluun, niin kun valmistumme, niin tuo rakennus on silloin valmis. 

Tuolloin kohtaamme sellaisen tilanteen, että vaikka olisimme rakennusalalle menneet, ja ajatelleet että tuo rakennus olisi ensimmäinen työpaikkamme, niin kuitenkin joudumme työpaikan jostain muualta hakemaan. Eli tuo kiinteistö tietenkin työllistäisi kiinteistönhoitajia sekä siivoojia, mutta kuitenkaan rakennusmiehille ei enää työtä olisi tarjolla. Tällä tarkoitan sitä, että yhteiskunnassa tarpeet muuttuvat kaiken aikaa. Ja kukaan ei voi oikeasti ennustaa sitä, että miten työmarkkinat kehittyvät jatkossa. Työtehtävät muuttuvat kaiken aikaa, ja sen takia kukaan meistä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja vaikka joku ala vaikuttaa olevan loistava työllistäjä, niin kuitenkaan tuon alan näkymiä ei kukaan voi tietää. Tuon takia me emme voi tietää että pitääkö meidän kouluttautua uudelleen jossain vaiheessa elämäämme. 

https://yle.fi/a/74-20028910

Emmanuel Macronin toiminta on saanut aikaan lumipalloefektin

Emmanuel Macronin Kiinan vierailulla antamat lausunnot, joiden mukaan esimerkiksi EU:n pitäisi luoda uusi Kiinan politiikka, joka ei ole yhteydessä USAaan sekä varottava kärjistämästä Taiwanin tilannetta on tulkittu Kiinassa siten, että Macron sekä EU tukevat Kiinan Taiwan-näkökulmaa. Ja tuo asia sitten on näkynyt esimerkiksi kiinalaisen diplomaatin puheissa, joissa kyseenalaistetaan Neuvostoliitosta eronneiden valtioiden itsenäisyys. Siis saattaa olla että Macronin puheet ovat olleet ajattelemattomuutta, mutta syy-seuraussuhdetta ajatellen, ne ovat kuitenkin aiheuttaneet näkyvän reaktion. Siis Kiinan kansantasavalta tulkitsee asioita sen mukaan mitä toiset sanovat, ja Macronin kommentit tietenkin otetaan tuossa maassa riemuiten vastaan, koska ne tulkitaan siksi, että Kiinan toiminta on hyväksytty. 

Se mikä meiltä on usein unohtunut, kun ajattelemme Kiinaa on se, että Kiinan kansantasavalta on hyvin paljon samanlainen autoritariaan uskova valtion kuin Venäjä. Se että Kiina ei ole suoraan tukenut esimerkiksi Vladimir Putinia antamalla tälle aseita ei johdu ilmeisesti ainakaan Kiinan altruismista. Se että Ukrainan sota jatkuu Kiinan näkökulmasta katsottuna toisella puolen maailmaa on tietenkin antanut sille mahdollisuuden toimia esimerkiksi Taiwania vastaan, koska maailman huomion keskipiste on jossain muualla kuin Taiwanin salmessa. Mutta kuten tiedämme, niin EUn ongelma Kiinan suhteen on se, että Kiinassa valmistetaan valtava määrä tuotteita, joita myydään sitten EUn alueella. Eli tuote suunnitellaan EU-maassa, mutta sen massatuotanto on suoraan siirretty Kiinaan tietenkin saa aikaan tilanteen, missä Kiinan suhteet mutkistuvat. 

Kiina on nousemassa maailmassa yhdeksi johtavista valtioista. Sen talous on valtavan suuri, mikä tarjoaa loistavan markkina-alueen. Mutta tuon valtion rasite on yksipuoluejärjestelmä. Samoin Kiinan asevoimien kehitys on rohkaissut maan johtoa hankkimaan liittolaisia, ja yksi Kiinan vakoilupallojen tarkoitus lienee "markkinoida" Kiinaa liittolaisena, jolla on globaali vaikutuskenttä. Mutta kuten esimerkiksi lausunnosta, jossa Kiinan johto ilmoittaa kunnioittavansa entisten neuvostotasavaltojen suvereniteettia voimme huomata, että myöskään Kiina ei halua ärsyttää kumppaneitaan. Kiina on hyvin riippuvainen länsimaisista mikropiireistä, joten sen takia se ei voi loputtomiin venytellä muiden pinnaa. Nimittäin myös EUn sisällä on painetta tarkastaa suhdetta Kiinaan. 

Tuo paine johtuu Kiinan tavasta kohdella oppositiota, mutta samalla myös Kiinassa tapahtuva halpatuonti, mikä aiheuttaa EUssa työttömyyttä lisää painetta Kiinaa vastaan. Tuota painetta lisää tietenkin myös ruoan hinnan nousu, joka tarkoittaa sitä, että EU-kansalaiset sekä varsinkin työelämän ulkopuolella olevat äänestäjät ovat hiukan tavallista tuohtuneempia. Samoin Ukrainan sota tietenkin muutenkin lisää painetta asennoitua erityisesti Venäjään uudella tavalla, mutta samalla tuo uusi asenne voi kohdistua myös Kiinaan. 

************************************************************

Yllä:) Kiinalainen vakoilupallo. Saattaa olla että Kiinan vakoilupallot ovat olleet ikään kuin "mainos", jolla tuo maa markkinoi omaa osaamistaan. Eli olisiko noiden pallojen tarkoitus ollut jäädä kiinni? Samoin noiden vakoilupallojen avulla voidaan periaatteessa hankkia tietoja esimerkiksi ohjusten sekä erityisesti tutkien toiminnasta. Nuo pallot voivat välittää tietoja esimerkiksi lentokoneiden sekä ohjusten tutkien impulsseista sekä aaltopituuksista, joita ohjukset sekä kohteenetsintätutkat käyttävät. Sekä ehkä myös viestinnästä, jota lentäjät käyvät maa-asemien kanssa ennen kuin he laukaisevat aseensa. 

************************************************************

Kiinan johdon asenne oppositiota kohtaan yhdessä EU-alueen työttömyyden kanssa aiheuttavat painetta tarkastaa asennetta Kiinaan. Eli periaatteessa tuolloin Kiinan asenne Taiwaniin sekä Kiinan johdon tapa kohdella oppositiotaan toimisivat keppihevosina sekä peittäisivät todellisen syyn, eli keinon jolla luodaan lisää työpaikkoja EU-alueelle. Kun Kiinassa valmistetaan valtava määrä tuotteita, joita suunnitellaan EU-alueella, niin silloin nuo tuotteet vievät tietenkin työpaikkoja EUsta, mikä näkyy EU johtajien kannatuksessa. 

Se mikä on uusien työpaikkojen luomisessa ongelmallista on se, että noiden työpaikkojen pitäisi olla aidosti tuottavia. Valtio voi tietenkin luoda työpaikkoja jotka eivät tuota mitään. Tuollaisia työpaikkoja ovat esimerkiksi poliisi, rajavartija sekä upseeri, jotka tietenkin ovat tarpeellisia. Mutta nuo henkilöt eivät tuo verorahoja valtion kassaan. Samoin valtio voi maksaa vaikka tuhannen siivoojan palkat, mutta se aiheuttaa valtiolle vain menoja, kuten esimerkiksi äsken luetteloitujen ammattien palkat. 

Puhtaasti valtiotalouden kannalta järkevää olisi luoda työpaikkoja yksityiselle sektorille. Ja jos tuo yksityisen sektorin työpaikka olisi vientiteollisuudessa, niin kyseessä olisi ideaalinen ratkaisu, koska vientiteollisuus tuo rahaa valtion ulkopuolelta. Sisämarkkinoilla toimiva yritys sen sijaan kierrättää valtion alueella olevaa rahaa, mikä ei ole kaikkein paras tapa saada tuloja valtiolle. Aidossa työpaikassa työläisen palkan maksaa työnantaja, joka ei ole valtio. 

Tuolloin työläinen saisi palkan työstään ja maksaisi siitä veroja. Tuolloin kyseessä ei ole esimerkiksi työpaikka, jossa valtio maksaa työläisen palkan sekä sitten kierrättää osan tuosta palkasta takaisin itselleen näennäisten verojen muodossa. Aito työpaikka on kansantaloudessa sellainen että se tuo rahaa sekä työntekijälle itselleen sekä valtiolle verorahojen muodossa. 

Kiinassa on voimassa samanlaisia median toimintaa rajoittavia lakeja kuin Venäjällä, ja samaan aikaan esimerkiksi EU kansalaiset eli Macronin kaltaisten poliitikkojen äänestäjät ovat alkaneet vaatia asenteen muutosta eli myös valtion sisäiset asiat voivat saada aikaan sen, että äänestäjät muuttuvat kriittisemmiksi myös kansainvälisiä suhteita kohtaan, vaikka tietenkin virallisesti ihmisoikeudet sekä opposition asema ovat valtioiden sisäisiä asioita. Mutta samalla kun esimerkiksi Venäjällä sekä Kiinassa mellakkapoliisi hakkaa oppositiota pampulla päähän, niin EU pitää tai ainakin ennen on pitänyt mielellään yllä hyviä suhteita noihin maihin, koska niissä voidaan erilaisia tuotteita tuottaa halvalla, mikä tarjoaa omalle teollisuudelle loistavan kilpailuvaltin. 

Mutta kuten varmaan tiedämme, niin valtioiden suhteet ovat mutkikkaita. EU kansalaiset ovat niitä, joita EU poliitikkojen pitää vakuuttaa. Ja se mikä tietenkin aiheuttaa EUssa ongelmia on työttömyys. Jos tuotanto viedään Kiinaan, niin silloin EU-kansalainen jää ilman työpaikkaa. Ja juuri tämä yhdistelmä, missä valtio pamputtaa poliittista oppositiota yhdessä sen kanssa, että tuossa valtiossa tuotetaan tuotteita, jotka vievät työpaikkoja EUsta saavat aikaan painetta nimenomaan EU-johtajia kohtaan. En tiedä kuinka altruistista tuollainen asia sitten on, mutta kuitenkin EU-työväki varmaan huomioi myös Kiinan sekä Venäjän asenteen hallituksen poliittista vastustusta kohtaan. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009540637.html

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009539408.html

https://www.ku.fi/artikkeli/4603472-kiina-nousee-maailman-johtavaksi-taloudeksi-ja-geopoliittiseksi-suurvallaksi

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/cnn-kiinan-vakoilupallo-pystyi-lahettamaan-tietoja-pekingiin/8668904

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/miksi-kayttaa-vakoilupalloja-kun-satelliittejakin-on/8627396

 https://www.uusisuomi.fi/uutiset/tata-suomalaiset-pelkasivat-tutkija-kiina-kohusta-macronin-puheilla-nyt-seuraus/ec6fdd53-ae80-4485-840f-7e3caac0d744

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/taysi-tyrmistys-baltiassa-nyt-kommentoi-kiina/c6bcdb16-f1d9-4157-9b00-339436206673

Dmitri Medvedev käyttäytyy sosiaalisessa mediassa kuin lapsi

Dmitri Medvedevin käytös sosiaalisessa mediassa on herättänyt hiukan erikoisia ajatuksia. Hän käyttää fasistista sekä samalla täysin valtion johtoon sopimatonta kieltä. Tietenkin voidaan sanoa, että Medvedevin kaltaisilla ihmisillä on erityinen suhde omaan herraansa, jonka nimi Medvedevin tapauksessa on Vladimir Putin. Medvedevillä saattaa olla suuri tarve todistaa uskollisuuttaan Putinille, jota hän saa kiittää omasta asemastaan Venäjän johdossa. Medvedevin ongelma on sitten siinä, että hän ei ehkä muita vallankahvasta kiinni pitäviä henkilöitä niin kamalasti miellytä, ja kaiken lisäksi hän on muita Venäjän ylimpään johtoon kuuluvia henkilöitä nuorempi. 

Putinin lähipiirissä on sellainen silmiinpistävä seikka, että he ovat kaikki hyvin paljon hänen itsensä ikäisiä. Medvedev on syntynyt vuonna 1967, eli hän on erittäin paljon esimerkiksi Putinia nuorempi. Ja jos Putin ei nimitä häntä seuraajakseen, on Medvedev suurissa vaikeuksissa. Mikäli Putin ja hänen lähipiirinsä poistuvat vallasta, niin Medvedevin on vaikea koota yksin samanlaista verkostoa, minkä Putin on turvakseen luonut. 

Ja jos sitten sattuisi tapahtumaan niin, että Medvedev ei saisikaan tuota Venäjän presidentin asemaa, niin hänet ehkä sitten tuomitaan jos Putinin hallintoon kuuluneita tuolloin saatetaan oikeuteen. Venäjän historiaan liittyy asia, mistä ei juuri koskaan olla puhuttu. Aina kun tuon maan johtaja väistyy, niin seuraavan johtajan valtaannousuun liittyy puhdistus. Eli vanhan vallan edustajia, mikä tarkoittaa edellisen johtajan alaisia tuomitaan tuomioistuimessa ikään kuin kansan lepyttämiseksi. Venäjällä johtajat tulevat ja menevät, ja vain KGB eli nykyinen FSB on pysyvä. 

Toki sen nimi voi olla toinen, mutta sen asema Venäjällä on yhä se sama kuin mitä Neuvostoliiton turvallisuuspalvelulla oli. Venäjää ei kukaan hallitse ilman turvallisuuspalvelun lupaa. Eli vaikka turvallisuuspalvelun nimi on FSB, niin sen nimellä ei ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä että tuo palvelu on valtio valtiossa, joka päättää itse siitä, mikä on sallittua sekä kiellettyä tuossa suuressa maassa. Samoin se päättää koska hallinon on aika vaihtua. Ja silloin seurauksena on vatsanväänteitä sekä närästystä. 

Tällä tarkoitan sitä, että vaikka tuon edellisen valtiopäämiehen hallinto olisi ollut kokonaisuudessaan miten korruptoitunut tai mielivaltainen hyvänsä, niin kuitenkin sieltä yleensä tuomitaan vain muutamia henkilöitä, mutta sitäkin kovempiin rangaistuksiin. Nuo muutamat henkilöt ovat siis syntipukkeja, joiden avulla kansaa rauhoitetaan. 

Syntipukit valitaan siten, että he ovat sopivassa asemassa sekä sopivan julkisia, jotta heidän päälleen voidaan kaataa ainakin osa synneistä, mitä edellisen hallinnon aikaan on tehty. Ja sitten taas sama meno jatkuu uuden hallituksen kanssa. Medvedev tietää että kun hallinto tulee Venäjällä vaihtumaan, niin hän on sen verran korkeassa ja näkyvässä asemassa Putinin hallinnossa, että tuo mies kelpaa syntipukiksi, jonka käskystä kaikki vääryydet ovat tapahtuneet. 

https://yle.fi/a/74-20027212

Olli Rehnin mukaan Suomi ei pärjää ilman työperäistä maahanmuuttoa

Nykyään nopean tiedonvälityksen ansiosta yhtiö voi ulkoistaa koko toimintansa ulkomaille, koska kaikki asiat voidaan hoitaa sähköpostitse sekä pikaviestinten avulla. Jos koko yhtiön toiminta lukuun ottamatta sen pääkonttoria ulkoistetaan jonnekin kauas meidän rajojemme ulkopuolelle, niin emme tarvitse silloin yhtään maahanmuuttajaa. Tai tietenkin maahanmuuttajia voi palkata esimerkiksi siivoojiksi tai marjan poimijoiksi, joita sitten maassamme tarvitaan. 

Ja kun nuo oman maansa palkkatasoon nähden hyvää palkkaa saavat työläiset palaavat määrä-aikaisen työsuhteen jälkeen heidän omiin kotimaihinsa, niin silloin nuo henkilöt eivät suoraan kävele ketään entistä pomoaan vastaan kaduilla. Suomalainen työläinen joutuu aina työsuhteen jälkeen jäämään kotimaahan, missä hän voi kävellä jotain entistä pomoaan vastaan kadulla. Ulkomainen työntekijä on poissa mielestä ja poissa muutenkin kuvioista, kun hänen työsuhteensa päättyy. 

Työperäisen maahanmuuton tarkoitus on se, että maamme yritykset saavat tarpeellista eli koulutettua sekä osaavaa työvoimaa. Tämän asian tarkoitus on tietenkin taata maamme yritysten työvoiman saanti, mutta vaikka kyseessä on niin sanottu välttämätön paha, niin juuri tuo työperäinen maahanmuutto estää joissakin tapauksissa vastavalmistuneita saamasta töitä. 

Eli ongelma on siinä, että jos henkilö ei pääse työhön, niin hän ei voi kehittyä ammattilaisena, mikä sitten aiheuttaa erittäin suuria ongelmia. Mikäli ajatellaan esimerkiksi ICT-alan erityispiirteitä, joissa korostuu immateriaalisen tuotteen markkinointi sekä kehittäminen, niin tuolla alalla vastavalmistunut on kaikkein huonoimmassa asemassa. Yhtiöillä on aina kiire, eikä niillä ole aina aikaa edes yrittää kouluttaa uutta työntekijää, vaan jos sitten ei työtä heti satu osaamaan, niin ovi varmaan löytyy hyvin nopeasti. 

Ja ICT alan työntekijät ovat usein kielitaitoisia sekä koulutettuja, joten uutta työvoimaa on aina tarjoilla. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin sähköpostin kautta voidaan lähettää ohjeet tuotteen valmistamisesta vaikka Intiaan, ja tuolloin intialainen koodarifirma hoitaa asian alihankintana. Tuolloin ei työ maksa juuri mitään, ja sitten kun kaikki asiat ovat kohdallaan, niin tuote eli ohjelma lähetetään sähköpostin liitteenä tuolta kaukaa toiselta puolen maailmaa. Työn ulkoistaminen halpatuotantomaihin tietenkin vie töitä suomalaisilta. Tällä esimerkillä vain haluan selvittää sen, että ICT-alalla ei edes tarvita maahanmuuttoa. 

Riittää että lähetetään työtilaus jonnekin kauas Intiaan, missä asiat hoidetaan paikallisten taksojen mukaan. Oikeastaan me voimme olla siinä tilanteessa, että tuotteiden ideointia myöten kaikki muidenkin alojen työt voidaan siirtää mukavasti ulkomaille. Tuolloin myös fyysisiä tuotteita kuten takkeja, koneita sekä jalkineita ja huonekaluja voidaan suunnitella jossain Tallinnassa, Riikassa tai Vilnassa. Eli suomalaiset voivat piirtää tuotteen ulkoasun, mutta sitten sen käytännön piirustukset sekä valmistusmenetelmien ja materiaalien valinnan hoitaa sitten joku latvialainen tai virolainen insinööri, ja sen jälkeen nuo asiakirjat lähetetään suoraan sähköpostitse jonnekin Kiinaan,

Siis jos ajattelemme sitä, että oikeasti kaikki työ mitä vain voidaan ulkoistaa on ulkoistettu jonnekin Kiinaan, niin silloin me emme tietenkään tarvitse mitään maahanmuuttoa. Kaikki asiat voidaan hoitaa vaikka Keilaniemessä olevista toimistoista sähköpostin avulla. Tuolloin Kiinalainen kumppani sitten hoitaa tuotantopuolen järjestelyt sekä sen, että tilaus on tehty kuten se pitäisi tehdä. Eikä suomalaisten toimijoiden tarvitse lähteä pois omasta kotoaan. Tuolloin ei töitä synny ainakaan meidän maahamme, mutta sitten ei myöskään tarvita maahanmuuttajia, koska kaikki työt voidaan tehdä suoraan jossain toisella puolella maailmaa. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/nain-olli-rehn-korjaisi-talouden-suunnan-suomi-ei-parjaa-ilman-tyoperaisen-maahanmuuton-lisaamista/4f341f72-46f0-498f-9d64-9d4d1f3d8fea

Valtiovarainministeriö haluaa leikata ammattikoulutuksesta

Ministeriön mukaan pakolliset yleissivistävät opinnot hidastavat opiskelijoiden siirtymistä työelämään, joten ministeriön asettaman mietinnön mukaan ammatillinen koulutus pitäisi typistää kahteen vuoteen, ja sitten tietenkin karsia nuo yleissivistävät aineet pois. Siis tietenkin ammattilista koulutusta vaivaava ongelma siitä, että siellä opetuksen taso sekä ammattikoulua käyvien motiivi voi olla erittäin huono. Ammatillisen kulutuksen ongelmakohta on se, että se ei periaatteessa itse valmenna jatko-opintoihin, minkä takia moni ammattikoululainen ei välitä siitä, millaisia numeroita he ainakaan noista yleis(sivistävistä) aineista saavat. 

Eli on aivan sama että saako ammattikoululainen ykkösen vai kolmosen jostain aineesta, jota hän ei katso tarvitsevansa. Mutta sitten mennään siihen työelämään. Eli jokainen ammattikoululainen joutuu opintojensa lopulla työharjoitteluun, jonka pitäisi sitten tukea hänen ammatillista osaamistaan. Mutta tuon harjoittelun jälkeen tuo entinen ammattikoululainen joutuu lopulta hakemaan töitä. Ja siinä sitten edessä on kilpailu esimerkiksi vuosia töissä olleiden latvialaisten sekä virolaisten työmiesten kanssa. 

Se mikä myös saattaa estää työelämään siirtymisen on se, että tuollaisella vastavalmistuneella ammattikoululaisella ei ole yhtään työkokemusta. Siis puhtaasti työnantajien asenne tuollaista ammattikoululaista kohtaan saattaa olla nuiva. Ja syy siihen että henkilö nyt ylipäätään menee johonkin ammatilliseen oppilaitokseen on se, että hän edes voi jotain papereita esittää, kun hän ensimmäistä kertaa mene johonkin  työhaastatteluun. Se mikä sitten voisi auttaa ammattikoulutuksen kanssa on se, että esimerkiksi opiskelijan hyvinvointiin panostettaisiin entistä enemmän. 

Tuolla tarkoitan siis jotain muutakin kuin sitä paljon puhuttua psykiatria, joka sitten kirjoittaa mukavasti sairaslomaa, jottei työtä tarvitse ollenkaan hakea. Sen kautta voi nuori henkilö tietenkin välttää työelämän, mutta kuitenkaan tuo asia ei varmaan ole minkään ministeriön tavoite. Kun henkilö voi pahoin, niin hänet siirretään pois mielestä ja pois silmistä. Eli pahimmillaan tuollainen henkilö sitten joutuu väärään seuraan, ja tekee asioita joita sitten kadutaan lopun elämää. Se että henkilö nyt saadaan pois jostain työttömyyskortistosta ei tarkoita että hänestä koituvat kulut yhteiskunnalle vähenevät. Ne vain siirtyvät toisen ministeriön maksettavaksi. 

Lahden ammattikoulu vuodelta 1954. (Kuvituskuvaa)

Kun puhutaan rahoituksesta, niin olisi tietenkin tärkeää että tuo raha käytetään oikeasti siihen, että ammattikoulutus muuttuisi vähän houkuttelevammaksi. Samoin aloituspaikkojen määrä ei saisi olla itsetarkoitus, vaan myös esimerkiksi valmistumiseen sekä opiskeluviihtyvyyteen pitäisi panostaa. Nimittäin joskus olen myös kohdannut tapauksia, että ammattikoulun luokassa kiinnostaa kaikki muut asiat kuin opiskelu. Ja jostain syystä nuo joita opiskelu ei ole kiinnostanut ovat aina kaikkein suurimmassa roolissa kaikissa ohjelmissa, joita tehdään opiskelusta. Eli tuolloin sanotaan ettei mitään ole oppinut, mutta jos esimerkiksi koko päivä kuluu korttia pelatessa, niin en oikein usko että tuo koulu kovin paljon oppia antaa. 

Tuolloin huonosti motivoidut henkilöt voivat eskaloida oman koulukielteisyytensä kaikkiin muihinkin. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, mikä asenne ihmisillä on ainakin joskus ollut ammatillista opiskelua kohtaan, niin ainakin joskus kauan sitten yleinen asenne ammattikouluun oli se, että sinne menivät ne, joilla ei ollut tarpeeksi hyvä keskiarvo lukioon, mutta myöskään töihin ei olla vielä päästy, koska suhteet työnantajiin puuttuvat. Tuolloin sitten ammattikoulua on joskus pidetty ikään kuin päivähoitolaitoksena, jossa joku on jopa impannut tai käyttänyt huumeita. 

Ongelma on siinä, että 16-18-vuotiaat ovat hyvin alttiita nimenomaan negatiivisille vaikutuksille. Ja jos tuollainen varhasis-aikuinen jolla ei ole elämänkokemusta tai kypsyyttä hengailee päivät ostoskeskuksissa, niin se tuo varmasti todella paljon harmia. Nuo väärän seuran kautta tulevat harmit ovat yhteiskunnalle vielä kalliimpia kuin ammattikoulupäivä. 

Vaikka tuo joukko on yleensä melko pieni, eikä moni noista henkilöistä ole ollenkaan edes käynyt koulussa, niin heidän oleilunsa joidenkin oppilaitosten pihalla leimaa noita kouluja. Siis puhun tässä noin 30 vuotta sitten tapahtuneista asioista, mutta jotenkin meidän pitäisi kyetä nostamaan ammattikoulutuksen arvostusta. Tuolloin omassa rakkaassa ammattikoulussani opettajat polttivat ketjussa tupakkaa työsalin puolella, ja rehtorin pöydällä oli iso läjä tupakannatsoja. Eli tuolloin kauan sitten ammattikouluissa oli oma tunnelmansa, joka saattoi sitten lisätä motivaatiota vaihtaa jonnkin muulle alalla. 

https://yle.fi/a/74-20028051

Nuorten hyvinvointi on tärkeässä asemassa, mutta mitä se tarkoittaa?

Kannattaisiko meidän ehkä samalla kun pohdimme sitä, että opiskelijat sekä työläiset uupuvat työssään sekä tehtäviensä ääreen pohtia myös sitä, että kuinka voisimme puuttua syihin, joiden takia ihminen uupuu. Mikäli ajattelemme opiskelijoiden uupumista, niin syy tähän voi olla se, että henkilö bilettää kaiket yötä ja päivät. Ei jos ei koskaan ehdi nukkua, niin silloin tietenkin edessä on lopulta yliväsymys, ja jos sitten tuohon bilettämiseen liittyy erilaisia sosiaalisia paineita, niin silloin se varmasti rasittaa moninkertaisesti. Mikäli bilettäminen on jotenkin pakollista, niin se sitten aiheuttaa lisästressiä. Varsinkin nuorilla on tietenkin kaiken maailman ulkonäköpaineita sekä tietenkin pelko siitä, että jos he putoavat joukosta suuresta. 

Opiskelun ongelma on siinä, että jotkut näkevät sen pysyvänä olotilana. Tuota vaihetta elämässä ei ole tarkoitettu pysyväksi, vaan että henkilö suorittaisi opinnot sekä siirtyisi sen jälkeen suoraan työelämään. Mutta ongelma on siinä, että joidenkin ihmisten asenne opiskeluun on se, että se tarjoaa vain sopivat raamit kaiken maailman bileisiin. Nuo henkilöt eivät paljon opintoihinsa ehdi panostaa, kun on kaikkea muuta tekemistä. Heille opiskelu tarjoaa halvan asumisen, sekä tietenkin loistavan joukon, jonka kanssa voi piipahtaa parilla oluella. Eli nuo henkilöt eivät pidä koskaan mitään kiirettä sen valmistumisen kanssa, ettei elämää olisi vain lyöty lukkoon liian aikaisin. 

Tietenkin myös yliopistoissa sekä korkeakouluissa on ihmisiä joilla on tavoitteena valmistua vähän laskettua aikaisemmin. Mutta he jäävät usein tuon äänekkään sekä näkyvän bilettäjien joukon varjoon. Eli oikeasti sellaista opiskelijaa joka hoitaa asiansa sekä opintonsa tuskin kukaan tulee haastattelemaan, kun hän ei tarjoa sitä tosi-elämän draamaa. Eli kuka noista tylsistä ihmisistä edes haluaa mitään ohjelmaa tehdä, kun tarjolla on bilenuorisoa, joka ahmii pillereitä kaksin käsin, ja joiden kautta voidaan vielä järjestää paneelikeskusteluja esimerkiksi nuorten huume- sekä mielenterveydellisistä ongelmista. 

Mitä tarkoittaa nuorten hyvinvointi?

Yhteiskunnassamme on noussut esiin uusi ilmiö, eli nuorten hyvinvointiin ollaan taas panostamassa. Eli tietenkin meitä kaikkia pelottaa esimerkiksi nuorten uupumus sekä heidän mielenterveydelliset ongelmansa. Mutta sitten kun noita uupumusta sekä mielenterveys-ongelmia tai niiden hoitoa tarkastellaan vähän lähemmin, niin mieleen tulee se, että tarkoittaako termi "nuorten hyvinvointi" ehkä sitä, että jos nuori kokee uupumusta tai pahaa oloa, niin hänen opintonsa keskeytetään sekä käteen isketään purkki lääkkeitä. 

Ja sitten taas on kaikilla muilla hyvä olo, kun tuo pahaa oloa tuntenut opiskelija jättää opinnot kesken sekä tietenkin siirtyy erilaisille poliklinikoille asiakkaaksi. Ja ehkä tuo malli toimii jonkin aikaa, mutta sitten myöhemmin edessä on joka tapauksessa sellainen suuri pettymys, kun esimerkiksi unelma asianajajan ammatista vaihtuu siivoojan vaativaan työhön. 

Noissa lääkkeissä saattaa tietenkin olla pieni sivuvaikutus, mikä tarkoittaa tietenkin pientä ylipainoa, mikä varmasti saa aikaan sen, että henkilö viihtyy mukavasti sisätiloissa, ja kaikki varmaan arvaavat miksi tällaista kirjoitan. Kun puhutaan työ- tai opikelu-uupumuksesta, niin silloin aina muistetaan enemmistön oikeus harjoittaa opintojaan tai ammattiaan ilman että heitä häiritään. Mutta onko enemmistöllä sitten aina oikeus pilata vähemmistöön kuuluvan päivä tai estää häntä opiskelemasta tai harjoittamasta ammattiaan? 

Samoin ihminen ei ehkä tiedä itse olevansa masentunut, mutta mikään ei tuolloin auta, ja ehkä se että hän itkee itsensä uneen häiritsee muita. Joten masentuneet sekä uupuneet ihmiset on mukava siivota nurkista pois, jotta he eivät häiritse Mutta siis syytä masennukseen tai uupumukseen ei varmaan kukaan halua edes kuulla. Jos ajatellaan että henkilö on jotenkin masentunut tai uupunut, niin aina voidaan ajatella että hänellä saattaa olla yksinkertaisesti liikaa töitä. Jos henkilö yrittää opiskella sekä työskennellä täysipainoisesti samaan aikaan, niin siinä sitten varmasti seuraa jonkinlainen väsymys. Samoin jos tuohon toimintaan sitten lisätään esimerkiksi vielä ryyppääminen sekä non-stop biletys, jossa tuo opiskelija verkostoituu, niin varmaan se saattaa aiheuttaa jonkinlaista uupumusta. 

Voisiko syrjintä tai yksin jättäminen olla ainakin jossain tapauksissa syy tuohon paljon puhuttuun uupumukseen?

Ongelma esimerkiksi syrjinnän kohdalla on se, että uhrin on usein vaikeaa lähteä tekemään asiasta ilmoitusta. Nimittäin periaatteessa kaikilla on oikeus valita vapaa-aikanaan seuransa, mutta mitä jos yhtä henkilöä ei koskaan kutsuta mukaan mihinkään muualle kuin tilaisuuden "viralliseen osaan". Tai mitä jos kukaan ei vain puhu tuollaisen henkilön kanssa? Eli aina kun hän yrittää jotain sanoa, niin silloin käännetään selkä tai sitten häntä kohdellaan kuin ilmaa. 

Maassamme on laki, joka kieltää syrjinnän. Samoin maassamme on sellainen tapa, että edes suuri tekijöiden joukko ei tee rikoksesta mitenkään hyväksyttävää. Varsinkin tapauksissa missä henkilö on opiskeluaikana ollut syrjinnän kohteena ei hänelle ole oikeastaan ollut muuta kuin opiskeluun liittyvää puhuttavaa muiden kanssa. Samoin kaikkeen mitä tuollainen henkilö on sanonut liittyy jotenkin sellainen alentuva tai vähättelevä asenne, mikä on ominaista koulukiusaajille. Tuolloin kiusaamisen uhrille tehdään selväksi, että hänen kanssaan ollaan vain siksi, että "se on pakko". Se että tuollaista tapahtuu jossain ammatillisessa oppilaitoksessa tai korkeakoulussa on vakava asia, koska noissa kouluissa odotetaan opiskelijoilta tiettyä kypsyyttä. 

Tässä taas kohta on vappu. Tuo opiskelijoiden tarunhohtoinen juhla, jolloin valloitetaan kaupunki. Tuota kaupungin valloittamista on joskus harjoiteltu erittäin perusteellisesti. Ja kun siinä toiminnassa on sitten ollut erittäin paljon erilaisia virvokkeita mukana, niin kielenkäyttö on saattanut olla sellaista "suoraa kotimaista", mikä tarkoittaa että asiat sanotaan aivan niin kuin se on. Ja tuolloin asiat saatetaan sanoa jollekin henkilölle vähän turhan suoraan. Eli siellä sitten toisen ulkonäköä, vaatteita tai puhetapaa kommentoidaan erittäin suorasanaisesti. 

Ja "ilonpilaajalle" kerrotaan, että hänen ei enää tarvitse toisten mukana olla. Eli tuollainen erittäin hyvä suoritus, jolla enemmistöön tehdään vaikutus kuitenkin saa tuon yhden ihmisen mielen pahaksi. Tietenkin tuo asia varmaan unohtuu sen sanojalta aivan välittömästi, mutta sitten se joka pudotetaan pois joukosta saattaa olla koko lopun opiskeluaikansa yksin. Mutta tietenkin enemmistö on se, jonka mukaan noissa joukoissa mennään. Tuolloin sitten alkaa sellainen toiminta, jossa tuon yhden henkilön kanssa ei enää kukaan viitsi puhua, kun hän on niin kaamea ihminen. Ja sitten jos joku tuosta syrjinnästä sitten huomauttaa, niin kyseinen ilonpilaaja toimitetaan joko psykiatrille tai sitten hänen kanssaan ei sitten muuten olla. 

Samoin tuollaisissa bilehirmujen joukossa joku varmaan joskus todetaan "oudoksi" tai "ilonpilaajaksi", mikä tarkoittaa että kaikkien kanssa ei tarvitse olla. Ja sitten seuraavaksi pitää muistaa että myös jatkuva yksin jättäminen sekä ryhmän ulkopuolelle jääminen saattavat masentaa ihmistä melko tavalla. Jos ei ryhmästä löydy ketään, jonka kanssa voi keskustella muistakin asioista kuin koulusta, niin se saattaa myös stressata. Eli samalla kun perustetaan uusia auttamismalleja esimerkiksi uupumusta tai masennusta vastaan, niin meidän pitäisi ehkä jossain vaiheessa ryhtyä puhumaan myös syistä, jotka ovat ajaneet nuoren tai vähän vanhemmankin henkilön uupumustilaan. 

https://yle.fi/a/74-20027861

Niin, mikä on rasistisen hyökkäyksen tuntomerkki?

Kansanedustaja- silloiseen kansanedustajaehdokas Ben  Zyskowicziin kohdistettuun hyökkäykseen liittyvä esitutkinta on saatu poliisin osalta päätökseen. Ja sitten syyttäjä alkaa pohtia syytteeseen asettamista, ja  syytteeseen voidaan ehkä kirjata  ainakin julkisella paikalla tapahtuva pahoinpitely sekä muutamia muita syytteitä. Tässä sitten vielä pohditaan että pitääkö tuon hyökkääjän saada syyte rasistisesta rikoksesta? 

Rasistinen teko nostaa muiden tekojen rangaistavuutta, ja ainakin lehtijutun mukaan epäilty on huutanut juutalaisiin sekä NATOoon kohdistuvia vihanlauseita, joten itse hiukan ihmettelen että mikä on rasistisen teon tai rasistisen motiivin tuntomerkki? Riittääkö että huutaa hyökätessään toisen päälle esimerkiksi ihonväriin tai johonkin muuhun seikkaan kuten uskontokuntaan kuuluvia herjauksia. Vai mikä on sitten oikeasti rasistisen teon tuntomerkki? 

Tietenkään tuo  Zyskowiczin pahoinpitelystä epäilty mies ei varmaan rasistista tekoa myönnä, mutta jos siinä on huudettu kaiken maailman huomioita juutalaisuudesta, niin silloin kyllä ihmettelen että miksi tuohon syytelistaan lisätä epäiltyä rasistista motiivia. "Asia on siirtynyt syyttäjälle syyteharkintaan pahoinpitelynä, laittomana uhkauksena ja poliittisten toimintavapauksien loukkaamisena" (STT/Poliisi sai valmiiksi Zyskowicziin kohdistuneen hyökkäyksen tutkinnan – hyökkääjää epäillään muun muassa pahoinpitelystä ja poliittisten). 

Mutta miksi tuohon syytteeseen ei lisätä rasistista tausta-ajatusta tai motiivia. Olisiko ehkä parempi että siihen lisätään se, että henkilö ei sattunut pitämään Ben Zyskowiczin naamasta, ja siksi löi häntä. 

Siis jos motiivi lyömiselle oli se, että henkilö nyt vain ei satu pitämään Kokoomuspuolueesta, Eduskuntavaaleista, NATOsta tai Ben Zyskowiczin silmälaseista, niin silloin kyllä on jossain vikaa. Vai näkeekö joku tällaisen motiivin oikeasti sellaisena että se oikeuttaa lyömään julkisella paikalla. 

Eli olisiko sitten mahdollista että se, että henkilö nyt vain ei sattunut pitämään toisen naamasta sekä siksi hyökkäsi tämän päälle, niin onko tuo muka sitten joku lieventävä peruste. Entä jos kaikki muutkin ryhtyisivät toimimaan vastaavalla tavalla? Lyöminen julkisella paikalla on vakava asia, oli kyseessä rasismi tai vain se, että henkilö ei satu pitämään toisen naamasta tai rilleistä. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/poliisi-sai-valmiiksi-zyskowicziin-kohdistuneen-hy%C3%B6kk%C3%A4yksen-tutkinnan-hy%C3%B6kk%C3%A4%C3%A4j%C3%A4%C3%A4-ep%C3%A4ill%C3%A4%C3%A4n-muun-muassa-pahoinpitelyst%C3%A4-ja-poliittisten-toimintavapauksien-loukkaamisesta/ar-AA1a2VR6?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=fec4e8612fb24354a67df4dac2cbc89e&ei=16

Myös professorit voivat suuttuessaan tilata järeitä maansiirtokoneita yliopiston pihalle.

Irtisanominen on aina sellainen asia, että se aiheuttaa vihaa sekä pettymyksen. Irtisanottu henkilö saattaa tuolloin purkaa pettymystään johonkin jolla ei ole mitään tekemistä irtisanomisen kanssa. Siis irtisanottu saattaa olla joko vihainen itselleen tai työnantajalleen, joka ei häntä katsellut pidempään. Joissain tapauksissa irtisanottu saattaa kehitellä sellaisia suojamekanismeja, joilla hän uskottelee itselleen että hän on toiminut täysin oikein. 

Eli muut vain eivät ymmärrä tuota henkilöä. Kun henkilö irtisanotaan, niin usein varsinkin jos kyseessä on arvostettu tehtävä, niin tuo erotettu työntekijä saa joskus päähänsä tehdä pieniä "kepposia" entiselle työnantajalleen. Tuolloin esimerkiksi kapakan työntekijä saattaa tilata järeitä maansiirtokoneita kapakan pihalle.  Tai sitten joku voi tilata muutamia satoja pizzoja entiselle pomolleen. 

Se miten ihminen reagoi irtisanomiseen sekä siihen millaista kiusaa hän voi tehdä riippuu siitä, että millaisessa asemassa hän on ja millainen asenne hänellä irtisanomiseensa on. Kaikki eivät tilaa maansiirtokoneita tai 500 kpl. pizzoja entiselle pomolleen. Vaan jotkut aivan oikeasti nielevät irtisanomisensa sekä soittavat liittoon varmistaakseen että irtisanominen tapahtui kuten pitäisi. 

Kun professori sai potkut, niin sitten hän teki joukon ilmoituksia tieteellisen tavan tai tieteellisen käytännön loukkaamisesta. Nuo ilmoitukset olivat kiusantekoa sekä ilmeisesti myös kosto erottamisesta. 

https://yle.fi/a/74-20027184

Tuolloin kyseinen professori ilmeisesti halusi purkaa pettymystään muihin. Ja sitten tuo pettymyksen purkaminen aiheutti kiusallisen tilanteen, koska se vaikuttaa tuon ilmoituksen kohteen uraan sekä uskottavuuteen akateemisena toimijana. Ja pelkkä epäilys akateemis-empiirisen työn tekemisestä niin, että sitä ei voida hyväksyä on hyvin vakava. Se mikä sitten tekee tästä ilmoittelusta hyvin ikävän on se, että noiden aiheettomien kanteluiden tekijä on kansainvälisesti tunnustettu tiedemies. 

Se on saattanut aiheuttaa sen, että joku uusi tieteen harjoittaja on niiden takia saanut kohtuuttomasti vaikeuksia. Ja se että noiden valitusten tekijä on ollut itse ikään kuin tunnustettu tiedemies saa aikaan sellaisia ajatuksia, että kyseessä on yritys käyttää omaa asemaa vilpillisesti eli tuomittavasti. Ja ehkä tämä on sitten aiheuttanut pahaa mieltä jollekin hänen vihansa kohteelle, tai opiskelijoille, joista joku on ehkä ajatellut myös ryhtyä tiedemieheksi. 

Kyseinen professori nimeltään Sillanpää toimi Lappeenrannan-Lahden Teknisessä Yliopistossa (LUT), ja hän kuului maamme siteeratuimpiin tieteen harjoittajiin. Mutta sitten seurasi jonkinlainen luottamuspula, ja tuota henkilöä sitten syytettiin mm. esimiesaseman väärinkäytöstä. Se mistä sitten erotus johtui ilmenee liitteenä olevasta lehtijutusta. Mutta tämä asia ei ole maassamme ainutlaatuinen. Siis se mikä tästä asiasta tekee erilaisen, johtuu siitä että tuo henkilö joka toimi tällä tavoin on professori. Muuten kyllä erotetut työntekijät ovat osanneet tehdä entisen työnantajansa elämän hyvin ikäväksi. 

Professorin irtisanominen on aina hyvin ikävä prosessi, koska hän joutuu tuolloin suuren julkisuuden kohteeksi. Mutta samalla myös se että jos professorin käytös on ollut loukkaavaa tai muuten hän on toiminut vastoin hyvää tieteellistä käytäntöä sekä asemalleen sopimattomalla tavalla, niin silloin hänen toimintansa on paljon tuomittavampaa kuin jonkun ravintolan työntekijän käytös. Professorien tehtävänä on toimia esimerkkinä muille, jotka valmistuvat vastuunalaisiin akateemisiin ammatteihin. Ja jos he toimivat esimerkiksi vastoin akateemista tapaa tai hyviä tapoja, niin se tietenkin on täysin tuomittavaa, ja siitä on tietenkin tultava rangaistus. 

https://yle.fi/a/74-20027184

Niin, pitääkö työntekijät saada aina takaisin toimistolle?

Media täyttyy aina välillä lähityöhön kannustavista paimenkirjeistä, joiden sanoma on se, että kaikkien johtajien pitää komentaa alaisensa työpaikalle tai sitten hän joutuu yhtiön johtajien boot-campille, jossa häntä koulutetaan tekemään kovia päätöksiä. Kaikki maailman yhtiöt eivät ole media-alan yhtiöitä. Samoin kaikki ihmiset eivät osaa tai halua tehdä luovaa työtä. On ihmisiä jotka haluavat noudattaa perinteisiä malleja, joissa aamulla lähdetään työpaikalle, kunhan auton ikkunat on ensin raavittu puhtaaksi lumesta ja jäästä. 

No varmaan me kaikki ymmärrämme että työpaikalla johtaja voi antaa käskyjä, joita muiden on noudatettava. Eikä kukaan saa koskaan edes ajatella sitä, että hän tekisi jotain mitä ei ole käsketty etukäteen. Etätyö oli asia mihin jouduttiin poikkeustilan takia. Ja kun poikkeustila on ohi, niin silloin tietenkin pitää ihmisten palata työpaikalle, ja unohtaa menneet vapaudet. Eli aamulla vedetään puku päälle, ja lähdetään raapimaan auton ikkunoita puhtaaksi. 

Eipä enää kukaan pääse esimerkiksi tekemään töitä verkkareissa tai shortseissa ja kravatti kaulassa. Vapaudet ovat mennyttä ja vanhat tavat ovat palaamassa. Tietenkin alaiset voivat vähän nurista, mutta mitäs siitä, kun esimies käskee, niin silloin alaiset hyppäävät. Ja jos sitten alaiset eivät tottele, niin heidät korvataan sellaisilla alaisilla jotka tottelevat. Tietenkin esimies varmaan muistaa oman arvonsa sekä asemansa. Mutta toisaalta yhtiön omistajat voivat aina löytää jonkun pienen leikkauskohteen, ja etätyö sitten aiheuttaa sen, että esimerkiksi yhtiön toimitilojen tarvetta voidaan arvioida. 

Tai siis voitaisiin arvioida, jos etätyö ei olisi niin suuri punainen vaate kaiken maailman toimijoille. Eli johtuuko etätyön vastustaminen periaatteesta, jonka mukaan kaikkea uutta on vastustettava? Vai aidosta huolesta esimerkiksi tietoturvaa kohtaan. Siis työntekijöillä pitäisi olla tietyt ICT-taidot, ja välineiden osalta ei etätyön pitäisi olla mahdotonta. Mutta kuitenkaan siitä ei olla löydetty muuta kuin vain negatiivisia asioita, joten ehkä kaikkien pitäisi nyt sitten ymmärtää paimenkirjeistä, että oikea toimisto sekä yritys ovat asioita, jotka vaativat sitä, että henkilö on töissä klo 7-15.30, ja jos mitään muuta edes ajatellaan, niin seuraavaksi edessä on uuden työpaikan hakeminen. 

Ja kun J.P Morgan tekee jotain, niin kaikkien muidenkin pitää tehdä samoin. J.P.Morgan on siis amerikkalainen suurpankki, jolla on varmaan hiukan toisenlainen toimintaympäristö kuin esimerkiksi jollain media-alan yhtiöllä. Samoin J.P Morganin yrityskulttuuri on varmaan toisenlainen kuin esimerkiksi jollain kotisivuja tekevällä yhtiöllä. Samoin J.P Morgan ei varmaan ole aivan samanlainen yhtiö kuin joku Wall Streetin sijoitusyhtiö. Mutta toki J.P Morganista voi aina ottaa mallia. 

Poikkeustilan takia määrätyt vapaudet ovat sellaisia, että niitä ei enää tarvittaisi, joten tietenkin meidän pitää palata toimistolle. Ja varmaan kaikki maailman johtajat katsovat vihreinä kateudesta kun J.P Morgan eli vanhoillisuuden esitaistelija sitten päättää kutsua työntekijät takaisin toimistolle. Kaikki maailman yhtiöt ole J.P Morganeita. Yhtiön johdon pitää aina kyetä antamaan käskyjä, myös silloin kun käskyjä ei haluttaisi noudattaa. 

Kun johtaja tekee päätöksiään, niin silloin hän on myös vastuussa päätöksistä, joita hän tekee. Etätyö on asia, mikä on jostain syystä alkanut herättää närästystä varsinkin joidenkin yhtiöiden johdossa, joten työntekijöitä aletaan ilmeisesti paimentaa kohti toimistoja. Tuolloin tietenkin johtajan valta on sellainen, että hän voi määrätä alaisensa saapumaan toimistolle, mutta kuitenkin meidän pitää muistella sitä, että etätyö nähdään toisissa yhtiöissä mahdollisuutena eikä uhkana. Mutta kuitenkaan jostain syystä etätyöstä ei haluta ottaa sen tuomia hyötyjä esille. Eli etätyö nähdään uhkana jollekin, johon olemme tottuneet, eikä sitä ilmeisesti haluta oikeasti hyödyntää. 

Tietenkin työntekijät jostain syystä haluavat pitää tuota etätyötä saavutettuna etuna, josta he eivät mieluusti luovu. Mutta kuitenkin etätyö on asia, johon suhtaudutaan avoimen kielteisesti, koska se jotenkin sotii joidenkin ihmisten johtajuus-näkemystä vastaan. Joten aina on parempi lähteä aamulla perinteisesti työhön toimistolle, kuin jäädä kotiin koneen ääreen. Mutta kuten varmaan kaikki tietävät, niin etätyö sitten laskee esimerkiksi kunnallisten liikennevälineiden sekä autojen käyttöastetta sekä tietenkin alentava kaiken maailman sakkotuloja. Joten sen takia meidän kaikkien on nyt sankoin joukoin lähdettävä töihin, jotta naapuri ei luule että olemme vaikka työttömiä. Se ala missä itse työskentelen sopii vallan hyvin etätyöntekijöille. 

Mutta kuitenkin me kaikki tiedämme että on olemassa yhtiöitä, joissa etätyöhön suhtaudutaan hyvin kielteisesti. Tuollaiset yhtiöt eivät siis ole media-alan tai ainakaan minkään huippudynaamisen ICT-bisneksen turmelemia malleja, joissa akateemisesti koulutetut henkilöt tulevat töihin jossain T-paidoissa tai huppareissa, vaan niissä vannotaan perinteisen johtajuuden nimiin. Noissa yhtiöissä kaikilla on tietenkin oma tarkasti määritelty osaamisalue, jonka ylittämisestä seuraa vähintään puhuttelu. Tai kysely siitä, että "kuka on tuon työtehtävän käskenyt", ja sitten taas palataan takaisin siihen vanhaan arkeen. 

Elon Musk iskee jälleen, nyt hän on perustanut AI-start upin

Elon Musk on monitahoinen mies, joka saattaa olla ehkä maailman parhaita business-miehiä. Tai en tiedä hänen hyvyydestään tai huonoudestaan, mutta menestystä tuolla miehellä kyllä on. Eli ottakaa Elonista mallia. Hän osaa hyödyntää julkisuutta sekä tehdä asioita, jotka tekevät tuosta miehestä ja hänen tuotteestaan X-corp yhtiöstä mielenkiintoisia. Ja julkisuus sekä mielenkiinto saavat aikaan sen, että myös sijoittajat löytävät Elon Muskin sekä hänen yhtiönsä. 

Kun Elon Musk on allekirjoittanut sekä varoitellut tekoälystä, niin hän on sitten samaan aikaan kehitellyt ajatusta siitä, että hän voisi perustaa oman tekoälyyn erikoistuneen X.AI yhtiön, joka on tietenkin erikoistunut tekoälyn kehittämiseen, ja tietenkin Elon Musk sanoo, että hän haluaa haastaa ChatGPT:n sekä Open AI:n jota Musk on kritisoinut sen olevan hiukan vähemmän avoin sekä sen päätymistä Microsoftin käsiin. 

Musk itse on joskus toiminut Open AI:n johtajana, mutta sitten myynyt yhtiön pois. Siis tämän takia meidän kannattaa vähän miettiä sitä, miten reagoimme kaiken maailman papereihin sekä varoituksiin, joita mediassa jaellaan. Esimerkiksi se että keinoälystä tai sosiaalisesta mediasta varoitellaan tai niiden kehitystä halutaan jarrutella saattaa johtua siitä, että joku toimija pelaa itselleen aikaa, jotta se saa tuoda uuden tuotteen markkinoille. 

Tietenkin meidän pitää olla huolissamme ihmisten tietojen pääsystä kolmansille osapuolille tai siitä, että joku trollaaja voi muuttaa sosiaalisen median supervallan mediaoperaatioiden alustaksi. Kuitenkin sosiaalinen media varmaan kuitenkin demokratisoi kaiken maailman tietojen levittelyt. Eli nykyään aivan jokainen voi levitellä toisten ihmisten henkilökohtaisia asioita, eikä kyseessä ole enää toimittajien yksinoikeus. Samoin jos ihminen haluaa teettää oman opinnäyteyönsä ChatGPT:n avulla, niin silloin voidaan aina ajatella että hän varmaan sen joka tapauksessa teettäisi jollain muulla. Toisin sanoen tekoäly demokratisoi huijaukset. 

Enää ei tarvita suhteita, jotta tuon opinnäytteen voi teettää jollain muulla. Eikä sitä että joku opiskelija on opinnäytteen teettänyt muilla eli plagioinut tai suomeksi varastanut tuon työn ole ennen koettu mitenkään ongelmalliseksi. Siis tietenkin meidän kaikkien pitää ymmärtää se, että jos ihminen on epärehellinen, niin hän todennäköisesti huijaa joka tapauksessa. 

Mutta kuitenkin jos ajattelemme esimerkiksi tekoälysovellusten kieltämistä, niin ainakin osassa noista kielloista on kysymys lähinnä siitä, että ihmisiä ohjataan käyttämään maksullisia VPN-sovelluksia, joilla sitten noita kieltoja voidaan kiertää tehokkaasti. Kun puhutaan sopimuksista sekä laeista, niin niihin perustuvat suojaukset ovat hyvin hataralla pohjalla. Se että emme hyödynnä uusimpia teknisiä välineitä saa aikaan sen, että teollisuutemme ei kykene kilpailemaan ulkomaisten toimijoiden kanssa. 

Kun puhutaan nuorista sekä VR-laitteista, niin se juuri missä he tuota virtuaalitodellisuutta käyttävät on ongelmallista. Virtuaalitodellisuus estää ihmistä näkemästä asioita ympärillään, mikä voi tuntua jotenkin kiusalliselta. Samoin VR-laitteita ei juurikaan voi käyttää esimerkiksi lenkillä. Ja jos sitten puhutaan AU- eli lisätystä todellisuudesta, niin sille löytyy hyvin vähän käyttöä tavallisten ihmisten elämästä. Samoin AU-laitteiden korkea hinta rajoittaa niiden käyttöä. Mutta VR-laitteisiin voi tietenkin kytkeä infrapunakameran tai jonkun muun havaintolaitteen, ja sen avulla voi sitten esimerkiksi lääkäri tutkia ihmisen verisuonia. 

Uusi teknologia on mielenkiintoista. Eli se tuo sijoittajia yhtiölle. Mikäli yhtiö saa paljon julkisuutta, niin siellä tulee ihmisiä käymään. Ja siksi julkisuus sekä sen hyödyntäminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, kun lähdetään kehittämään liiketoimintaa tuotteiden ympärillä. Lehtijutut tuovat julkisuutta ja julkisuus tuo asiakkaita. Tuo ajatus on ymmärretty esimerkiksi Ikeassa. 

Ikean omistaja saattaa olla taka-alalla sekä varjella omaa yksityisyyttään, mutta samalla Ikea kuitenkin ottaa kaiken irti mediahuomiosta. Voidaan sanoa että Ikean omistajan ympärille on rakennettu salaperäisyyden kupoli, jonka avulla voidaan saada aikaan mediajuttuja, joissa Ikea näkyy. Ja se tuo tuotteelle tietenkin myös asiakkaita. Eli on ihmisiä jotka haluavat tulla Ikeaan käymään, ja sitten he voivat jotain myös ostaa. 

GPS on JDAM-täsmäpommien akilleenkantapää

"Jdam-er-täsmäpommin pitkän kantomatkan selittävät pommiin liitetyt siivet. KUVA: AUSTRALIAN PUOLUSTUSVOIMAT" (HS.fi/16.4.2013)

Myös Suomi käyttää amerikkalaisvalmisteisia JDAM (Joint Direct Attack Munition) täsmäaseita. Nuo aseet ovat GPS-ohjattavia, mikä on niiden suurin heikkous. Tietääkseen mihin täsmäaseen on lennettävä pitää aseen tietää kaksi pistettä. Piste A on se, mistä ase laukaistaan. Ja piste B on se mihin aseen on lennettävä. Jos GPS-laitteen toiminta estetään, niin silloin tietenkään GPS-hakeutuva pommi ei osu kohteeseensa. 

Ukrainan sodassa Venäjän asevoimat ovat onnistuneet häiritsemään näiden aseiden GPS-paikanninta, niin että ainakin pidemmän kantomatkan JDAM-ER (Extended Range) pommeista on huomattava osa eli 4/9 mennyt sivuun kohteestaan. Pentagonin papereiden perusteella noiden täsmäaseiden tehokas käyttö edellyttää sitä, että Venäläiset jammerit eli häirintäasemat tuhotaan maasta tapahtuvalla tulituksella ennen kuin JDAM aseita voidaan käyttää. Jammereita vastaan voidaan käyttää tavallisia tykistön ammuksia mutta myös säteilymaaleihin hakeutuvat AGM-88  HARM-ohjukset käyvät erittäin hyvin tuohon tehtävään. 

Periaatteessa myös esimerkiksi JDAM tai maasta laukaistava ballistinen ohjus voidaan muuttaa myös sellaiseksi, että se hakeutuu noihin jammer-laitteisiin. Eli kyseessä on silloin vain uusi versio tutkamaaleja vastaan tarkoitetuista ohjuksista ja niiden kohteita. Jammer-laitteiden suurin ongelma on siinä, että niiden sijainti kyetään melko helposti paljastamaan kolmioimittaimen avulla. Tuolloin radiosuuntimalaitteet jotka säädetään toimimaan GPS-laitteen taajuudella suuntivat tuon jammer-lähettimen kohdan, ja sitten sinne voidaan lähettää joko ballistinen ohjus kuten GLSDB (Ground Launched Small-Diameter Bomb), joka on muutettu etsiytymään radiolähettimiin. Tuollaisten aseiden käyttö tietenkin saa aikaan sen, että noita jammer-järjestelmiä ei voida pitää päällä jatkuvasti. 

Mutta esimerkiksi plasmakerrokseen perustuvat järjestelmät jotka estävät kaiken radioliikenteen voivat estää tehokkaasti myös GPS-laitteen käytön. Samalla toki plasmaan perustuva jammer-järjestelmä estää myös kaiken muun radioaaltoihin perustuvan viestinnän sekä sokaisee tutkat. GPSn häirintää voidaan tietenkin vaikeuttaa myös esimerkiksi koodaamalla tuota GPS-signaalia, jolloin sitä on vaikeampi erottaa "valkoisen melun" keskeltä. Ja joka kerta kun jammer-asema lähettää signaalia, jonka tarkoitus on peittää GPS, niin silloin se peittää myös oman radioviestinnän. Syy miksi USA ei ole toimittanut Ukrainaan koodattuja GPS-hakeutuvia pommeja on jäänyt pimentoon. Ehkä USAssa on pelätty että nuo tärkeät koodit sekä taajuudet voivat päätyä Venäjän käsiin. 

Mutta kuitenkin tuohon GPS häirintään ollaan myös lännessä heräämässä. Esimerkiksi Israel on kehitellyt sellaisia täsmäaseita, joiden häirintä on äärimmäisen hankalaa, koska niiden suuntaaminen kohteisiin ei ole riippuvainen GPS-laitteista. Noissa aseissa saattaa olla esimerkiksi inertia-navigaatiojärjestelmä, mikä on yhdistetty tekoälypohjaiseen kuvan vertailuun. Tuollainen järjestelmä on käytössä kehutuissa Javelin-ohjuksissa. Samoin niitä ilmeisesti käytetään myös Israelilaisessa "Spice"-järjestelmässä. Tuollaisessa järjestelmässä inertia suorittaa alkulennon navigoinnin, ja sitten kameraan sekä kuvavertailuun perustuva järjestelmä hoitaa aseen lennon viimeisen vaiheen. 

Aseen laukaiseva lentokone voi määrittää sijaintinsa esimerkiksi TERCOM-laitteen avulla. TERCOM on kohteeseen hakeutumislaitteisto joka on kehitetty alkujaan risteilyohjuksia varten. Niiden avulla voi laukaisevat lentokone tietää tarkalleen missä se on, mikä lisää aseen tarkkuutta.  Tuollaiset välineet ovat immuuneja GPS-häirinnälle, ja noiden aseiden pitää ainoastaan tietää missä kohdassa niiden kohde on suhteessa koneen sijaintiin sen laukaistessa aseet. 

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009523087.html?share=1da4782c6de8a703580d5d944e0a4289

https://en.wikipedia.org/wiki/AGM-88_HARM

https://en.wikipedia.org/wiki/TERCOM

Kun puhutaan päätöksenteon avoimuudesta sekä läpinäkyvyydestä, niin Venäjällä tuo toiminta on varmaan eritäin läpinäkyvää.

Nykyisin suuri vitsaus ovat erilaiset tietomurrot. Tietomurtojen takana voivat olla jotkut hakkeriryhmät, tai sitten niistä voi vastata henkilö, joka työskentelee kohdeorganisaatiossa. Tuolloin tietoja haluava taho lähestyy organisaatiossa työskentelevää henkilöä, ja sitten hänet tavalla tai toisella houkutellaan antamaan tietoja, joita ei pitäisi jaella. 

Kun ajatellaan esimerkiksi Wikileaks-vuotoa sekä NSAta koskevia paljastuksia, niin huomattavan suuri osa noista paljastuksista liittyy juuri länsimaiden harjoittamaan tiedonkeruuseen. Venäjän toiminnasta ei sitten olla niin kauhean tarkkoja, kun siellä kaikki asiat ovat niin avoimia. Venäjän johto esimerkiksi korostaa yksilönvapauksia eli vapautta ajatella sekä toimia kuten mieleen sattuu juolahtamaan, ja erittyisen hyvä esimerkki on se, että Venäjällä avioliitossa tapahtuva raiskaus sekä kotiväkivalta ovat asioita, joihin ihminen saa ryhtyä aina kun hän sattuu haluamaan. Jos sitten sattuu sanomaan jotain ikävää Vladimir Putinista, niin Venäjän poliisikoneisto toimii myös täysin avoimesti sekä läpinäkyvästi.

Pari poliisia käväisee hakemassa tuon henkilön joka saattaa kyllä olla jonkun muun lavastama oikeuteen, jossa sitten juttu on jo valmiiksi päätetty. Sen jälkeen henkilö viedään muitta mutkitta vankilaan, missä häntä saa hakata ja potkia niin paljon kuin huvittaa. Tietenkin kuuluisat henkilöt kuten Aleksei Navalnyi saavat näennäisesti kevyet tuomiot, mutta sitten kun nenään tulee vähän hermokaasua, niin siitä sitten saadaan aikaan sydänkohtaus. Kun koomassa oleva henkilö ei sitten pääse ehdonalaistapaamiseen, niin tuomari heittää hänet vankilaan. Ja siellä sitten evätään kaikki mahdollinen lääkitys sekä muut oikeudet. Mutta kuten tiedämme, niin se on Venäjällä täysin avointa. Siellä ei edes yritetä salailla korruptiota sekä viranomaisväkivaltaa. 

Eikä Venäjällä aikaa tuhlata sellaiselle toiminnalle, jossa edes yritetään selvittää että onko joku viesti syytetyn oikeasti lähettämä. Riittää että viesti löytyy jostain palvelusta tai joku soittaa nimettömän puhelinsoiton, niin johan on OMON-ryhmä uhrin kotiovella. Ja juuri tämä asenne tekee Venäjästä vaarallisen. Joku voi suoraan avata tilin vihamiehensä nimiin jossain sosiaalisen median palvelussa, ja sitten sinne vain lähetetään pari sotaveteraaneja tai Putinia herjaavaa tai kritisoivaa viestiä. Sen jälkeen viranomaiset käyvät hoitamassa tuon kilpailijan pois tieltä. 

Pentagonin tietovuoto todistaa sen, että kaikkein suurimman vaaran järjestelmälle aiheuttaa inhimillinen tekijä. On ihmisiä, jotka salaa uskovat esimerkiksi Putinin propagandaan, ja tuollaiset ihmiset ovat helppoja kohteita esimerkiksi Venäjän tiedustelulle. Jostain syystä kaiken maailman salaliittoteoriat yhdistetään usein esimerkiksi USAn lainvalvontaorganisaatioon, mutta jostain syystä Venäjän valtioon sekä sen tapaan komennella ihmisiä suhtaudutaan myötämielisemmin kuin valtioon, joka vain kerää tietoja ihmisistä. Eli Venäjällä ei paljon tietoa kerätä, vaan pamppu heiluu välittömästi, jos joku vain uskaltaa edes älähtää Putinin hallintoa vastaan. 

Esimerkiksi Aleksei Navalnyin kohtalo venäläisessä vankilassa on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten Venäjällä ajatellaan esimerkiksi vapauksista. Mitään tarkkailua tai tiedonhankintaa ei tuossa maassa edes yritetä käyttää, vaan ihminen voidaan pidättää sekä lähettää vankilaan pienestäkin teosta, jos ne tulkitaan valtion vastaiseksi toimeksi. Eli Venäjä varmaan noudattaa vapaan tahdon periaatteita erittäin läpinäkyvästi, kun siellä suoraan hakataan sekä surmataan henkilöitä, jotka ovat Putinin mielestä aiheuttaneet hänelle tai joillekin hänen suojateistaan ongelmia. 

https://www.shorenewsnetwork.com/2020/01/05/street-crime-public-jobs-contracts-are-the-new-brown-envelopes-of-ocean-countys-organized-legalized-political-crime/

Mitä sinä teet työpäivän aikana?

Montako ihmistä me tunnemme, joka työskentelee tunnin viikossa?

Kun keskustelemme työnteosta, niin silloin meidän pitäisi erotella se, että menemmekö aamulla työpaikalle, ja se että teemmekö siellä yhtään mitään. Montako ihmistä me tunnemme, joka työskentelee tunnin viikossa? Timo Harakka esitti YLE:n keskusteluohjelmassa tuon kysymyksen Laura Huhtasaarelle. Siis montako tunnin viikossa tai Laura Huhtasaari tai me muut tunnemme. Siis tunnemmeko ihmisen joka käy työpaikalla mutta tekee siellä kaikkea muuta kuin sitä työtä, mistä hän saa palkkaa? Eli meneekö jonkun henkilön koko työaika kaikkeen muuhun kuin työntekoon?

Tuollainen henkilö saattaa kävellä aamulla työpaikalle, ja sitten hän ei siellä mitään enää teekään. Tai siis tämä meidän kuvitteellinen henkilömme saattaa vaikuttaa hyvinkin touhukkaalta ja hän tekee paljon asioita tietokoneellaan, mutta mikään noista asioista mitä kyseinen henkilö tekee ei suoranaisesti liity yhtiöin eli työpaikan ansaintalogiikkaan. Hän saattaa nojailla kahviautomaattiin, käydä syömässä sekä tietenkin nukkua koneen ääressä, mutta mitään yhtiön kannalta tuottavaa kyseinen henkilö ei ehdikään sitten enää tehdä. Tämän tarinamme veijarin yhteydet eläviin ja kuolleisiin hahmoihin on pelkkää sattumaa.

 Jos hän sattuisi työskentelemään esimerkiksi sijoitusyhtiössä, niin tietenkin hän saattaisi pelata omilla osakkeillaan, mutta asiakkaan osakkeilla hän ei enää ehdikään tehdä mitään. Eli tuon henkilön toiminta ei tuota yhtiölle yhtään senttiä, vaikka hän istuisi tuolissaan sata vuotta. 

Tässä tekstin yllä näkyvässä kysymyksessä ei ole eritelty tarkoittaako tuo "työskentely tunnin viikossa" sitä että henkilö tekee työtä, josta työnantaja maksaa hänelle korvausta, vai tarkoittaako kysymys sitä, että oleskeleeko henkilö työpaikalla, ja tekee tunnin viikossa töitä, joista hänelle maksetaan? Tietenkin meistä jokainen voi vaikka muuttaa työpaikalle asumaan eikä siinä paljon ehdi rasittua, jos koko päivänä ei tule yhtään mitään tehtyä. 

Työnteko ei ole aivan sama asia kaikille ihmisille. Suurimmalle osalle ihmisistä työ tarkoittaa sitä, että aamulla mennään työpaikalle, mutta siihen nuo yhtäläisyydet saattavat jäädä. Osa ihmistä tietenkin tekee sitä työtä, mistä työnantaja hänelle maksaa, mutta sitten osa työntekijöistä saattaa käyttää päivänsä esimerkiksi sosiaalisten suhteiden hoitamiseen. 

Se että henkilö kävelee työpaikalle aamulla ja sitten kuluttaa suurimman osan päivästä lueskellen Iltalehteä sekä nojailemalla kahviautomaattiin saattaa olla jonkun näkemys siitä, että hän tekee työtä. Siis jos ajattelemme että henkilö menee aamulla työpaikalleen sekä leimaa kellokortin ei tarkoita, että hän tekee siellä yhtään mitään. Tietenkin henkilö voi olla näennäisesti täysin työllistetty sekä tehdä säntillisesti 8 palkallista tuntia työtä joka arkipäivä, mutta mistä oikeastaan kukaan tietää, mitä hän oikeasti tuolla työssä tekee? 

Eli vaikka henkilö sanoisi olevansa koko päivän jossain palaverissa, niin hän ei ehkä tee siellä yhtään mitään. Pahimmassa tapauksessa henkilö ei edes viitsi kuunnella mitä palavereissa puhutaan, koska kaikki asiat kuitenkin laitetaan hänen kalenteriinsa. Etätyöt ovat asia johon palataan aina silloin tällöin. Tuo työtapa, jossa kaikki istuvat kasvot kameraan suunnattuna, katsellen toistensa kasvoja saattaa olla toisista hyvinkin kiusallinen. Etätyössä kaikki tuohon ryhmään osallistuvat henkilöt näkevät, jos joku on tuppisuu eikä mitenkään seuraa sitä, mitä ryhmässä pitäisi tehdä. 

https://yle.fi/a/74-20027038

Kuva: https://hs.mediadelivery.fi/img/468/468fec769a1948f9b2ada8798726c4c9.jpg

Hyvinvointivaltion kohtalo

Totuus, emävale sekä tilasto ovat asioita, joilla käydään nykyään enemmän kauppaa kuin millään muilla asioilla maailmassa. Työvoiman uupuminen on asia, mikä varmaan jokaista meistä huolettaa, ja tietenkin työttömyystilastot ovat rumia. Ja jokaisella työvoimavirkailijalla on noin 100 asiakasta, joten siinä ei sitten jokaisen tilanteeseen ehditä puuttua. Tuolloin kaikkein tärkein asia on se, että henkilö todetaan työttömyyden takia masentuneeksi, niin hän sitten voi siirtyä suoraan esimerkiksi sairaslomalle tai jonnekin psykiatrian poliklinikalle, jolloin hän ei enää rumenna tilastoja. 

Tietenkin hänestä koituvat kustannukset ovat ennallaan, mutta ne siirtyvät tuolloin toisella nimikkeellä maksettaviksi. Ja silloin voidaan sanoa, että taas on yksi työtön saatu pois jonosta, kun hänelle sitten tilattiin joku B-lausunto jostain lääkäriltä, joka hänet sitten on todennut syvämasentuneeksi. Tuolloin henkilö ei sitten enää hae töitä, mutta silloin ongelmaksi tulee se, että jos hän on jotain kouluja sattunut käymään. Silloin valtio ei tietenkään saa tuosta koulutuksesta rahojaan takaisin. Eikä kenenkään tarvitse katsella mitään työttömiä rakennusmestareita tai arkkitehtejä tilastoissa, eikä kenenkään tarvitse silloin pelätä että mitä jos vaikka entinen työtoveri joka joskus 21 vuotiaana on saanut lähteä rakennuksilta palaa takaisin töihin. 

Eli varmaan kaikille on tullut selväksi tuolloin että mitään kouluja ei kannata käydä, koska se ei näytä jossain piireissä hyvältä. Ei ole mitään järkeä kehittää itseä sekä omaa osaamista, koska se ei näytä jonkun toisen mielestä hyvältä. Ja ainoa asia jota meidän kannattaa tehdä on lähteä harrastamaan jotain potkunyrkkeilyä. Kun esimerkiksi luetaan lehtiä, niin silloin jokainen meistä voi huomata sen, että kaiken maailman vartijat ja siivoojat ovat niitä tehtäviä joihin kannattaa panostaa. Mitään kouluja ei kannata käydä koska se saattaa vähentää madollisuuksia päästä siivoamamaan jotain pizzerioita eikä muillakaan vartijoilla ole koulutusta. Joten miksi viettää 1,5-5 vuotta jossain ammattikoulussa, kun voi käydä esimerkiksi siivoamassa tai petaamassa jonkun vanhuksen sänkyä? 

Tietenkin koulutettu sairaanhoitaja voisi saada vähän parempaa palkkaa, mutta se ei näytä hyvältä paikallisessa kapakassa, että joku nyt olisi jotain kouluja käynyt. Siis töitä varmasti löytyy jos ei kouluja ole käyty, mutta noista töistä maksettava korvaus voi olla melko pieni. Eli maassamme tarvitaan työvoimaa, mutta työvoimalle ei haluta maksaa palkkaa, ja työvoiman irtisanomisen pitää olla niin helppoa, että työnjohtaja jolla on aina kiire vain ilmoittaa että "tuossa on ovi". 

Meillä Suomessa on sellainen ongelma, että meillä tarvitaan työvoimaa. Mutta alat joissa työvoiman tarve on suurta eivät ole kovin arvostettuja. Itseasiassa joissakin noista tehtävistä, jotka ovat aina auki ainoa palaute on se, että kuinka huonosti työ on tehty. Ja mitään muuta palautetta ei edes yritetä antaa, koska hyvin tehty työ on itsestään selvyys. Eli tuollainen ilmapiiri varmaan saa aikaan sen, että joku palaa työpaikalla loppuun tai kokee syvämasennusta. 

Hyvinvointivaltio on tietenkin asia, joka on päällimmäisenä meidän kaikkien puheissa. Mutta sitten kun lähdetään puhumaan esimerkiksi hyvinvointivaltiosta, niin jokaisella ihmisellä on vähän oma näkemys siitä, mitä tuo termi milloinkin tarkoittaa. Kun puhutaan esimerkiksi ilmaisesta terveydenhuollosta, niin kuitenkin meiltä peritään jatkuvasti terveyskeskusmaksuja, jotka eivät ole mitään nimellisiä summia, vaan kyseessä on melko suuresta summasta rahaa, varsinkin jos ne joutuu joku työtön maksamaan omasta pussistaan. Tuolla maksulla halutaan tietenkin kannustaa ihmisiä tekemään työtä oman terveytensä eteen, mutta sitten taas kysytään sitä, että montako kertaa vuodessa keskiverto ihminen ylipäätään käy terveyskeskuksissa? 

Kun taas puhutaan kirjastoista, niin tietenkään meistä kenenkään ei tarvitse lukea mitään, koska esimerkiksi lukeminen ei ole sellainen asia, mikä vie keneltäkään henkeä. Kukaan ei siis kuole, jos hän ei saa kirjaa luettavakseen, joten tuollaisesta asiasta on joidenkin poliitikkojen mielestä hyvä karsia menoja. Mutta sitten on tietenkin joukko ihmisiä jotka käyvät kirjastoissa, koska heillä ei muuta ajanviettopaikkaa ole. Eli kyseessä on ihmisiä joilla ei ole rahaa eikä haluja istua esimerkiksi kaljaremmissä tai kapakoissa. 

Tai ihmisiä joille kirjasto tarjoaa mahdollisuuden päästä hetkeksi pois kotoa viettämään hetken aikaa ilman vanhempien tai puolison valvovaa silmää. Tuolloin kyseessä on se paljon puhuttu psykofyysinen kokonaisuus. Vaikka ihminen olisi kuinka loistavassa ja läheisessä suhteessa toiseen ihmiseen, niin aina välillä sitten tarvitaan myös ihan omaa aikaa. Eli kukaan ei varmaan jaksa joka päivä istua ja tehdä töitä esimerkiksi puolison kanssa. 

Meillä Suomessa on markkinatalousmalli. Siinä korostuu sosiaalinen sekä taloudellinen darwinismi, jossa kysyntä karsii epäkelvot toimijat pois markkinoilta. Tuon mallin mukaan toimittaessa valtio sekä sen edustaja kunta tarjoavat vain niitä palveluita, joita niiden on pakko tarjota. Siis valtion rooli yhteiskunnan jokapäiväisessä toiminnassa on tässä mallissa minimaalinen. Ja suuri osa esimerkiksi vapaa-aikaan kuuluvista palveluista ostetaan yksityisiltä toimijoilta. 

Ongelma meillä Suomessa on resurssien kohdentaminen. Jos jonnekin annetaan jotain, niin se on joltain toiselta pois. Meidän yhteiskunnassamme ei ole rajattomiin resursseja. Eli vaikka me kuinka haluaisimme vastata esimerkiksi siihen tarpeeseen, mitä työmarkkinoilla on, niin kuitenkaan me emme voi aina olla muille mieliksi. Meidän pitää aina tasapainotella sen välillä, että kykenemmekö tekemään jotain työtä, olemmeko tuohon työhön sopivia tai jaksammeko me tehdä kyseistä työtä. Jos esimerkiksi kioskin työntekijä karjuu asiakkaalleen, niin se tietenkin karkottaa heidät pois. Kun asiakkaita ei ole, niin kioski menee konkurssiin. 

Meillä Suomessa on pulaa esimerkiksi sairaanhoitajista, mutta kaikki vain eivät ole tuolle alalle sopivia. Mutta samaan aikaan tarvitaan siivoojia, sekä muita vastaavia toimijoita. Eli kukaan ei vielä ole tarvinnut sähkömiestä, putkimiestä tai automekaanikkoa. Kun me katsomme esimerkiksi sitä, miksi nimenomaan sairaanhoitajista on pulaa, niin johtuukohan se siitä, että työ on huonosti palkattua, sekä vastuunalaista ja osittain myös rasittavaa. Eli kun keskustellaan siitä, että joku menettää esimerkiksi työkykynsä tai kohtaa työuupumusta, niin silloin tietenkin meidän pitää muistaa, että työuupumusta koetaan aivan jokaisessa työssä. 

Työuupumus tietenkin tarkoittaa sitä, että henkilö siirtyy sairaslomalle ja sitä kautta eläkkeelle. Todella loistava vaihtoehto, joka varmaan saa tilastot näyttämään hyvältä, kuten alussa kirjoitin. Jos työ- tai työttömyysuupunut henkilö lähetetään sairaslomalle, niin hän ei enää rumenna esimerkiksi työvoimatoimistojen tilastoja. Mutta sitten hän varmasti siirtyy toiselle luukulle, eli valtion kannalta katsottuna hänestä koituvat kustannukset ovat vain siirtyneet toiselta luukulta toiselle.