Kun kansa laman alla nyyhkii..

Kun kansa laman alla nyyhkii.. 

Suomen talous on taantumassa, eikä sitä auta mikään. Talouden nousu- ja laskusuhdanteet ovat asioita, jotka seuraavat toisiaan sekä mikro että makrotalouksissa. Mikrotalous on siis yksilöiden taloutta, ja kuten tiedämme niin lopulta meillä on kaikkea. Kaikki taloudet yksilöiden talouksista, kansallisen tason sekä lopulta globaaliin talouteen riippuvat tosistaan. Siis yksilön talous on kaiken talouden perusta, ja tietenkin meidän pitää muistaa, että myös valtiot sekä niiden laitokset ovat tavallaan yksilöitä, eli superorganismeja, jotka koostuvat kuitenkin yksilöistä. 

Kansallisen talouden reaktiot sekä toimintamallit ovat samoja kuin globaalin talouden, ja lopulta edessä on aina väistämättömästi lama, halusimme sitä tai emme. Kuin markkinoille tehdään tuotteita, niin ihmisten tarve sekä halu ostaa niitä ratkaisevat sen, että menestyykö tuote vai ei. Samoin jos tuotetta on tehty paljon, niin lopulta sitä on kaikilla, ja tuote ei enää mene kaupaksi. 

Tuota asiaa sanotaan markkinoiden tukkeutumiseksi, ja lopulta ennemmin tai myöhemmin tuotteita ei enää osteta. Se miten nopeasti markkinat tukkeutuvat tai täyttyvät riippuu siitä, että kuinka paljon ja monipuolisesti tuotteita ostetaan. Jos talous lepää yhden tuotteen varassa, niin silloin sitä on helppo horjuttaa. Talouden ongelma on se, että kukaan ei tiedä että miellyttääkö joku tuote ostajia. Mikäli ostajat eivät osta tuotetta, niin silloin pitää löytyä varasuunnitelma eli joku tuote tai asia, joka korvaa flopanneen tuotteen. 

Jos tuote ei mene kaupaksi, niin silloin kaikki siihen sijoitetut rahat ja aika menevät hukkaan. Ja mikäli tietyn yhtiön tuota ei toistamiseen mene kaupaksi, niin se tarkoittaa ovia aikoja tuolle yhtiölle. Talouden kannalta on aivan sama mistä syystä tuote ei mene kaupaksi. Se että tuote ei miellytä tarkoittaa että kauppiaat kääntyvät toisen toimittajan puoleen, koska he eivät halua ostaa tuotteita koristamaan hyllyköitä. Ja jos ostajien luottamus tuotteen toimittajaan menee, niin tuota luottamusta on vaikea saada takaisin. Eli jos luottamus tuotteen valmistajaan menee, niin silloin valmistaja menee konkurssiin, koska se ei kykene vastaamaan tuotteen ostajien asettamiin vaatimuksiin. 

Adam Smith (1723-1790)

Skotlantilainen filosofi sekä

modernin taloustieteen isä

Vaikka puhumme aina siitä että taloudessa vaikuttavat samat mekanismit vuodesta toiseen, niin emme kuitenkaan voi sanoa, että talous olisi samanlainen kuin joskus 1990-luvulla. Nykyään tieto liikkuu nopeammin, ja samalla myös negatiivinen tieto leviää verkossa helposti. Se että tieto leviää verkoissa ei tarkoita että kaikki tieto olisi oikeaa. Mutta myös väärällä tiedolla on merkitystä. Me emme tiedä onko tieto oikeaa vai väärää. Ja jos joku sitten lähettää viestin, jossa joku yhtiö mainitaan negatiivisessa mielessä, niin se saattaa väärin tulkittuna aiheuttaa talouden taantuman. 

Ja ajatelkaa mitä tapahtuisi, jos esimerkiksi kryptovaluutat muutettaisiin laittomiksi. Se tarkoittaisi sitä, että ihmiset alkavat kotiuttaa pääomiaan eli muuttaa kryptovaluuttoja oikeaksi rahaksi. Silloin saattaisi tapahtua niin että valtava määrä valuuttaa tulee tuolloin makkinoille. Silloin seurauksena on ehkä jopa hyperinflaatio. 

Se mikä tekee taloudesta erilaisen ovat erityisesti BitCoinin tyyppiset kryptovaluutat, joihin on saatettu sijoittaa vaikka miten paljon valuttaa. Ja jos kryptovaluuttoihin on sijoitettu paljon rahaa, niin silloin se merkitsee sitä, että tuo raha merkitsee uhkaa koko talousjärjestelmälle. Kryptovaluuttoihin sijoitetun rahan päästessä takaisin markkinoille se saattaa merkitä sitä, että valuuttaa on tulossa markkinoille liikaa. Ja tuolloin edessä on hyperinflaatio. Inflaatio eli rahan arvon heikkeneminen johtuu siitä, että keskuspankin pitää tuottaa aina jonkin verran lisää rahaa markkinoille. Koska osa tuosta rahasta jää jonnekin, niin se aiheuttaa raha arvon alenemisen. 

Kryptovaluutat ovat vain yksi osa nykyaikaista taloutta, mutta ne ovat kaikkein näkyvin uusista sijoituskohteista. Kryptovaluutat luotiin aluksi helpottamaan rahan siirtoa valtiosta toiseen, mutta nykyään ne ovat myös itse sijoituskohteita. Internetin aikaan nopea tiedonvälitys takaa sen, että oikea ja väärä tieto leviävät nopeasti verkossa. Kun sijoittaja tekee päätöksiä pelatessaan niin sanottua lyhyen tähtäimen sijoituspeliä, jossa voitot sekä tappiot voivat olla hyvin suuria, niin hän ei voi analysoida kaikkea mahdollista tietoa. Sijoittajan pitää osata ennakoida miten hänen hallussaan olevat osakkeet käyttäytyvät sekä mikä niiden arvo on tietyn ajan sisällä. Jos hän tekee virhearvion, niin silloin voivat tappiot olla hyvin suuret. 

Eli jos osakkeiden arvo lähtee laskemaan, niin sijoittaja voi odottaa muutaman hetken, mutta se saattaa aiheuttaa suuren tappion. Ja jos sijoittaja huomaa että hänen osakkeidensa arvo kohoaa, niin hänen pitää muistella että mikään osake ei kallistu loputtomiin, joten jossain kohdassa hänen pitää myydä osakkeet. Tuolloin jos kyseessä on suursijoittaja, niin silloin hän saattaa aiheuttaa ketjureaktion, joka kaataa koko yhtiön. Jos keskeinen toimija kaatuu, eli joutuu konkurssiin, niin silloin se saattaa vetää hyvin monia muitakin yhtiöitä mukanaan. Pahimmassa tapauksessa koko talousjärjestelmä romuttuu. 

https://www.iltalehti.fi/talous/a/560e3631-c649-46f9-a35a-bdf0319c59b7

Voiko Venäjä hävitä tämän sodan?

Eräs suomalainen upseeri, joka ei halua kasvojaan näyttää on sanonut, että koska Ukrainalta puuttuu kyky tehdä vastaiskuja, niin siksi Venäjä ei tule sotaa häviämään. Eli hän lyttää Ukrainan sotataidot, mutta samalla hän unohtaa sen, että myöskään Venäjän taktiikka ei ole yhtään parempaa, kuin Ukrainan sotataidot, eli tuolla olisi silloin huono ja vielä huonompi vastakkain. Jos siis lähdemme pohtimaan tätä näkemystä, niin sodassa riittää että toinen sotaa käyvä osapuoli on parempi kuin toinen, eli sen takia voidaan sanoa että sota voidaan voittaa myös erittäin huonolla taktiikalla, mikäli se taktiikka on perempi kuin vastapuolen käyttämä. 

Ja sitten me voimme lähteä pohtimaan sitä, mitä tarkalleen tarkoittaa termi "Venäjän tappio"? Eli meidän pitää aina myös määritellä se, mitä tarkoitetaan tappiolla? Jos lähdemme siitä, että Ukraina miehittää Venäjän, niin silloin emme varmaan tuollaista tilannetta tule näkemään, mutta jos taas Venäjän voitto määritellään sillä, että se saa pitää osan siitä alueesta minkä se on valloittanut sekä Krimin, niin silloin meillä on edessä huono vaihtoehto. Nimittäin tuo voisi merkitä Venäjän halua vaikuttaa esimerkiksi Moldovaan, ja me tiedämme nyt että Putin ei paljon tappioista välitä. Mutta siis Venäjän voitto tarkoittaisi sitä, että se voisi pitää valloittamiaan alueita, ja tuohon saattaa Putin pystyä. 

Nimittäin sota tuolla Ukrainassa on sitä paljon puhuttua asemasotaa, jossa puolustaja eli Ukraina kykenee uusien panssarintorjunta-aseiden sekä tykistön massakäytön- ja muun aseistuksen avulla pysäyttämään vihollisen hyökkäykset, mutta sitten kun tulee hyökkäyksen aika, niin silloin tilanne kääntyy ympäri. Eli Venäjä kykenee murtamaan Ukrainan hyökkäykset voimakkaan tykistön sekä heittimien avulla, ja se aiheuttaa tappioita Ukrainalle. Tilanne on vähän samanlainen kuin Ensimmäisessä Maailmansodassa. Vihollisen hyökkäykset lyödään takaisin, mutta vastaiskut epäonnistuvat. 

Yllä GLSDB (Gound-Launched Small-Diameter Bomb) 

Mutta pääasiallinen ongelma on siinä, että Ukraina ei kykene hyökkäämään Venäjän alueella olevia ase- ja ammustehtaita vastaan. Tietenkin tehokkaiden täsmäaseiden avulla voidaan tuhota Venäjän tykistöä, mutta se hakee vain lisää varusteita, joita sitten jaellaan joukoille ilmeisesti niiden tason mukaan. 

Jossain C-luokan rykmentissä saatetaan käyttää jotain 1950-luvun varusteita, ja sitten noiden valiojoukkojen kalusto on parempaa. Siis tällaisessa taktiikassa reserviläiset, joita on kutsuttu sotaan liikekannallepanon avulla käytetään tykinruokana, ja Ukrainan on pakko reagoida myös vanhemman kaluston avulla tehtyihin iskuihin. Se mikä lisää ongelmia on se, että Ukraina on täysin länsimaisen aseavun varassa. Venäjällä luotetaan siihen, että sen harjoittama propaganda puree myös lännessä. 

Sitten tietenkin meidän pitää huomioida se, että lännen antama aseapu Ukrainalle merkitsee joka tapauksessa puuttumista tuohon sotaan. Jos emme olisi puuttuneet, niin sitten Putin olisi siitä saanut signaalin, jonka mukaan hän voi tehdä mitä huvittaa. Ja seuraavana listalla olisi ollut Baltia ja varmaan hän olisi huomannut venäjänkielisen väestön kaltoinkohtelua monissa muissakin maissa. Me emme voi päästä enää irti Ukrainan sodasta, joten siksi meidän pitää myös oman itsemme takia tukea Ukrainaa, koska tätä toimintaa ei Putin varmaan heti anna anteeksi. Ja hän on kehunut kostavansa jokaisen kuolleen venäläisen verisesti. 

 Switchblade 600.© Toimittanut Uusi Suomi

Ja taas on USA antanut aseapua Ukrainalle. Mukana on myös uusia lennokkeja, joiden avulla toivotaan Ukrainan saavan yliotetta. Noihin lennokkeihin kuuluu myös 40 km kantava kamikaze-lennokki. Samoin esimerkiksi GLSDB (Ground-Launch Small-Diameter-Bomb) tyyppiset aseet ovat tehokkaita esimerkiksi lentokenttiä tai komentokeskuksia vastaan. Noiden aseiden tarkkuus riittää jopa yksittäisten autojen tuhoamiseen. 

Mutta ongelma on siinä, että Venäjän kaukotoimintailmavoimat ovat noiden aseiden kantaman ulkopuolella. Kuitenkin noiden täsmäaseiden pääasiallinen tarkoitus on bunkkerien sekä pistemäisten maalien tuhoaminen. Eli niitä ei ole tarkoitettu tuhoamaan esimerkiksi joukkojen keskityksiä. Venäjä ei ehkä välitä yhtään mistään, ja roiskii droneja pitkin taivasta toivoen että joku niistä osuisi. Siis mikään suuri osumaprosentti ei noilla iranilais-valmisteisilla kamikaze-lennokeilla ole, mutta Ukraina ei saa päästää yhtään niistä läpi. 

Ja se että Venäjä luottaa suureen miesmäärään tarkoittaa sitä, että Ukraina tarvitsee niin sanottuja BLU (Bomb Live Units) eli elävää voimaa vastaan valmistettuja rypäleammuksia, joita pidetään hyvin likaisina aseina, koska niiden pääasiallinen kohde ovat vihollisen sotilaat. Se että esimerkiksi joku reserviläinen ei sisimmässään kannata sotaa ei tarkoita että hän kantaessaan asetta ei tukisi Putinia. Ja se tekee juuri näistä asioista äärimmäisen vaikeita. Tiedetään että suuret tappiot eivät hetkauta Venäjän johtoa, ja se sitten ankkuroi Kremliä tiukemmin sotaan. Mutta jos me sitten lopetamme Ukrainan tukemisen, niin se on Kremlille signaali, että se voi jatkaa tätä samaa rataa. 

Mutta onko tuolla aseavulla jotain rajaa? Ukraina tarvitsisi nyt kiivaasti hävittäjiä sekä raskaita takkeja, joiden avulla se voisi yrittää läpimurtoa sekä tehdä iskuja myös Venäjän selustaan. Mutta lännessä pelätään sodan eskaloitumista. Toisaalta jos Putin saa pitää alueet, mitä hän on havitellut, niin silloin hän saattaa jatkossa toimia samalla tavalla. Mutta jos sitten Putin joku päivä jättää paikkansa Venäjän johtajana, niin se ei takaa Venäjän linjan muuttuvan. Enkä usko että Putin tuohon asemansa heikentämiseen suostuu vapaaehtoisesti. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/usan-asepaketista-paljastui-yllatys-ukrainalle-taysin-tuntematon-drone-ja-vaaniva-ohjus-jonka-kantama-on-40-km/db4ba90c-4e2f-4aad-a13a-e448cecadf17

Suomalaisen upseerin lausunto.

https://yle.fi/a/74-20019659

Käihkön ja Toverin vastaus

https://yle.fi/a/74-20020165

Ketä uskotaan avioero tai hyväksikäyttötapauksessa tai epäillyssä hyväksikäyttötapauksessa?

Mitä varten me suhtaudumme seksuaalirikoksiin kuten suhtaudumme? 

Seksuaalirikosten käsittely on todella vaikeaa. Ja jostain kumman syystä seksuaalirikosta pidetään jotenkin kaikkein alimpana tai iljettävimpänä rikollisuuden muotona, joka jostain syystä päihittää julmuudessaan tai halveksittavuudessaan jopa  murhan tai jatketun törkeän pahoinpitelyn. Kun puhutaan super-luokan rikollisuudesta, niin me kaikki olemme lukeneet esimerkiksi siitä, kun pahamaineinen valtiotieteiden tohtori Oskar Dirlewanger tai hänen esikuntansa jäsenet olivat raiskanneet kiinniottamiaan naisvankeja jossain Saksan Toisen Maailmansodan itärintamalla. 

Samoin Ukrainan sodassa raiskaukset ovat nousseet rikosten kärkikastiin, ja tietenkin kyseessä on asia, mitä voidaan pitää iljettävänä. Mutta samalla me emme jostain käsittele aivan yhtä antaumuksellisesti Tuckerin puhelimeksi kutsutun kidutusvälineen käyttöä tai hakkaamista sekä muuta väkivaltaa. Eikä esimerkiksi enemmän tai vähemmän mielivaltaisilla teloituksilla tai muulla väkivallalla retostella samalla tavalla. 

Jostain syystä me suhtaudumme seksuaalirikolliseen eri tavalla kuin muihin rikollisiin. He ovat syyllisiä heti kun tutkinta aloitetaan, eikä edes vapauttava tuomio palauta seksuaalirikoksesta syytettyjen mainetta. Se mikä erityisesti mutkistaa asioita on se, että jos seksuaalirikos tapahtuu kotioloissa, eikä muita kuin omia lapsia ole todistajina, niin silloin voidaan aina muistella perheenjäsenen asemaa oikeuden edessä. 

Normaalisti kun ihminen on pidätettyä, ja hänet tuodaan oikeuden eteen, niin hän on syytön kunnes toisin todistetaan, mutta sitten kun henkilö on syytteessä seksuaalirikoksesta, niin häneen suhtaudutaan toisin kuin esimerkiksi pahoinpitelijään tai murhaajaan. Kun esimerkiksi lapsen äiti tekee ilmoituksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vaikkapa avioerotapauksessa, niin asia on hyvin erikoinen tai mutkikas. 

Eli jos lapsen äiti tekee ilmoituksen tuosta asiasta, ja sitä sitten lähdetään selvittämään, niin silloin pitää varmasti ajatella lapsen etua. Ja kaikki tapaukset pitää aina tutkia tarkoin. Mutta voiko ihminen koskaan vapautua epäilyksestä, vaikka hänet oikeudessa vapautettaisiin. Siis toinen osapuoli oli käyttänyt pätevää tai pätevän tuntuista asiantuntijaa, mutta oliko hän vähän... on kysymys jota tietenkin on mukava levitellä. 

Avioerot ovat kaikille vaikeita asioita, ja esimerkiksi lapsen unettomuus voidaan tulkita peloksi, vaikka se ei sitä olisi. 

Avioerossa meillä saattaa olla tarve demonisoida puolisoamme. Samoin jos lapsi oikeasti on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, niin me emme ehkä uskalla ajatella että tekijä on joku muu kuin lapsen oma isä tai äiti. Se mikä sitten varmasti lisää asian käsittelyyn liittyviä ongelmia on se, että kaikki kertovat asiat aina niin, että itse vaikuttavat vähän paremmilta mitä ovat. Ja esimerkiksi päihteiden käyttö saattaa herkistää henkilö harhaluuloille. Myös tilanne jossa uuden siipan kanssa on rynnitty "juttelemaan exän kanssa" saattaa kärjistää noita epäilyjä, varsinkin jos tuossa tapaamisessa on käyty kiinni tai jopa pahoinpidelty toista osapuolta. 

Eli ajatus siitä, että lasta on hyväksikäytetty saattaa tulla avioeron osapuolten kaveripiiristä. Eikä jokainen joka epäilee hyväksikäyttöä ole myöskään lapsen äiti. Myös isä saattaa epäillä hyväksikäyttöä jonka tekijänä on lapsen äidin uusi aviopuoliso. Tuolloin avioeron toista osapuolta demonisoidaan sekä omassa mielessä että joskus kavereille kerrotuissa jutuissa. Esimerkiksi sellainen tapa käsitellä tuota asiaa, missä lapselle sanotaan, että "hän ei vain uskalla puhua tuosta asiasta" varmasti lisää painetta kertoa asiasta, niin että lapsi yrittää "miellyttää" tutkijaa tai omaa vanhempaansa, joka on raahannut lapsensa psykiatrille, koska epäilee tätä hyväksikäytön uhriksi. 

Ihmisen pitäisi olla syytön kunnes toisin todistetaan. 

Avioero sekä riidat kotona aiheuttavat varmasti lapsille unettomuutta sekä muita vastaavia ongelmia, joita on helppo luulla peloksi. Samoin jos henkilöä on syytetty, niin joskus käy niin, että vastakkaisia todisteita ei edes haluta kuunnella. 

Kyseessä on tuolloin vähintäänkin mutkikas asia, koska lapsi ei ehkä ole esimerkiksi maininnut tästä asiasta kenellekään. Samoin myös äiti saattaa valehdella, koska hän haluaa ehkä mustamaalata lapsen isää. Rikos on aina monimutkaisempi kuin miltä se vaikuttaa. Ihmissuhteet ovat äärimmäisen monimutkaisia asioita, ja tietenkin ilmoitukseen seksuaalisesta hyväksikäytöstä pitää suhtautua kaikella vakavuudella. Mutta saattaa olla tilanteita joissa seksuaalirikoksiin onkin syyllistynyt esimerkiksi äidin uusi poikaystävä. Tai sitten lapsia voidaan painostaa valehtelemaan oikeudessa. Eli kuka oikeastaan on ilmoituksen takana? 

Kun ihmiset eroavat niin silloin saattaa joku asia herkistää toisen osapuolen. Kun aikuisetkaan eivät aina osaa tai halua ymmärtää eroon johtavia syitä, niin miten esimerkiksi mykkäkoulu vaikuttaa lapseen? Eli lapselle saattaa tulla unihäiriöitä sekä ahdistusta, jos esimerkiksi toinen vanhemmista muuttaa pitkän matkan päähän. Eikä koti ole tuolloin koskaan sama kuin ennen. Tuo lapsen ahdistus sekä erityisesti unettomuus saatetaan jossain kaveriporukassa tulkita siten, että lapsi pelkää mennä toisen vanhemman luokse. 

Ja sitten joku tuttava muuttuu suureksi profiloijaksi. Tuolloin joku toisen vanhemman kaveripiiriin kuuluva lähtee keittelemään tarinaa jostain lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ja sitten toinen vanhemmista ajattelee että "näin se on, minun lastani raiskataan". Seurauksena on se että asia alkaa paisua tuon henkilön päässä, ja joskus ihminen on hyvin subjektiivinen omaan toimintaansa nähden, eli kun asiat kerrotaan kavereille vähän siten, että kertoja itse on vähän parempi kuin mitä hän oikeasti onkaan, niin silloin alkaa kasku kiertää. Ja asia alkaa paisua päässä, ja henkilö saattaa kehittää itselleen sellaisen ajatuksen että oma lapsi on rikoksen uhri. 

Siinä sitten aletaan lapselle hokea että häntä on käytetty hyväksi, ja samalla syyllistää lasta siitä, että hän ei uskalla kertoa "totuutta". Tämän jälkeen tilanne saattaa muuttua niin, että lapsi uskoo oikeasti tekevänsä jotenkin oikein. Tai jos sanotaan että lapsi on oikeasti hyväksikäytetty, niin avioeron kokijalla saattaa olla varsin ruusuinen kuva esimerkiksi uudesta elämänkumppanista. Eli häntä ei voi edes ajatella olevan pedofiili, koska juuri hänen takiaan on toinen jättänyt oman aviopuolisonsa.  

Auerin tapaus

https://yle.fi/a/74-20019964

Postiluukusta putosi kirje, jossa erästä Ollia epäiltiin hyväksikäytöstä. 

https://yle.fi/a/74-20017702

Auerin tuomio ehkä puretaan, ja siinä on kyllä maamme oikeusjärjestelmällä mutta myös medialla peiliin katsomisen paikka.

Miksi tuo Ulvilan murhana tunnettu rikostapaus on niin julkinen asia? Miksi media kiinnostui tuosta tapauksesta sekä seurasi sitä niin intensiivisesti? 

Anneli Auerin lapset ovat peruneet todistuksensa, jossa he syyttävät äitiään seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja silloin tietenkin voidaan hyvällä syyllä kysyä, että mitä muita todisteita tuosta hyväksikäytöstä oikeastaan on paitsi tietenkin lasten lausunnot. Anneli Auerin tapaus on oikeastaan hyvin erikoinen sikäli, että ensin häntä epäiltiin aviomiehensä murhasta tai taposta. Ja sitten jostain syystä tuo tapaus sai valtavasti mediahuomiota, ja samalla kyseiseen vieläkin avoinna olevaan surmaan liittyy esimerkiksi surmatun sukulaisen, jonka tarkkaa sukulaisuussuhdetta en muista julkisuuteen lähettämä, hyvin selkeästi tunteisiin vetoava kirje, jossa hän syytti Aueria murhasta. 

Siinä sitten Auerin tapausta käsiteltiin puolin ja toisin, ja esimerkiksi poliisi oli käyttänyt soluttautujaa saadakseen tietoja siitä, mitä Auer oli tuona murhailtana tai yönä puuhaillut. Mutta tärkein asia tässäkin soluttautumisessa oli se, että oliko poliisimies mennyt Auerin kanssa sänkyyn vai ei? Tuolloin ainakin itselleni tuli mieleen, että onko poliisin erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan sekä tiedustelutoimintaan tarkoitetut menetelmät oikeastaan oikeita tapoja hankkia tietoja tuosta henkirikoksesta? Eli oliko julkisuuden takana joku suurempi asia, kuten esimerkiksi jonkun "isokenkäisen" pelko siitä, että joku saisi tietää esimerkiksi jostain kaksoiselämästä, kuten siitä että arvostettu toimija olisikin huumekauppias tai jotain vielä pahempaa? 

Luuliko joku että Ulvilassa surmatun Jukka S. Lahden nimi oli "Auer"? Eli kuka oli aiottu uhri?

Vai epäiltiinkö Aueria myös organisoidun rikollisuuden eli jonkun jengin jäseneksi? Tai jos jossain televalvonnassa on vilahtanut Auerin nimi, niin kumpaa tai ketä Aueria on oikeastaan tarkoitettu? Toki surmatun nimi on Jukka S. Lahti, mutta jos joku on sanonut, että hän on Auerin mies, niin ehkä joku toinen on käsittänyt, että Jukka S. Lahden nimi olisi oikeasti "Auer". Tällä tarkoitan sitä, että jos jos joku perheenjäsen kuuluu johonkin jengiin, niin se ei tarkoita että muut perheenjäsenet tietävät tästä asiasta.

Vai oliko tarkoitus osoittaa että soluttautuminen sekä televalvonta eivät olleet oikeita toimintatapoja poliisille, joka voi niiden kautta saada tietoja, joita jotkut eivät halua leviteltävän. Ennenhän poliisi operoi noissa piireissä vasikoiden kautta, joiden välittämät tiedot olivat ainakin joissakin tapauksissa helposti kiistettäviä. Telekuuntelu tai muutkaan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan käytettävät menetelmät eivät ole tehokkaita yksin toimivan rikollisen kiinniottoon. Eli sen takia nämä menetelmät eivät ole ehkä kaikkein sopivimpia murhatutkintoihin.  

Teollisuusyrityksen kehittämispäällikkönä työskennellyt Jukka S. Lahti murhattiin Ulvilan Tähtisentiellä sijaitsevassa omakotitalossa. Kuva: Porin poliisi ja Yle, kuvankäsittely: Asmo Raimoaho (Yle/Joku murhasi Jukka S. Lahden kotonaan Ulvilassa 15 vuotta sitten – nyt poliisi saa enemmän vihjeitä kuin aikoihin). Tässä mainitaan että Jukka S. Aalto on toiminut teollisuudessa kehittämispäällikkönä, joten voidaan kysyä että löytyykö syy hänen kuolemaansa ammatista, vai onko syy hänen yksityiselämässään? Eli onko kyseessä viharikos vai joku asia mikä liittyy Jukka S. Lahden työhön? Ja miten joku päätyi surmaamaan Jukka S. Lahden? 

Surmattiinko Ulvilassa väärä henkilö? 

Auerin tapausta käsittelevistä mediajutuista syntyi sellainen outo vaikutelma, että Auer oli jotenkin pakko tuomita. Se mikä tuosta Ulvilan murhasta jää mieleen on se, että media jatkuvasti teki selväksi sen, että Auerin omallatunnolla olisi jotain sellaista, minkä takia häntä pitäisi pitää syyllisenä. Tuosta murhasta tuli juttu, joka peittosi monia paljon pahempia tekoja, joissa oli kokonainen perhe surmattu. 

Eli jotenkin mieleen jäi sellainen mahdollisuus, että joku asia oli mennyt jotenkin pieleen, ja sitten väärä mies olisi tapettu. Eli oliko joku kutsuttu ansaan, eli tarkoitus oli lavastaa joku vihamies murtomieheksi, ja sitten vain surmata tämä henkilö itsepuolustukseen vedoten. Ja sitten tuo henkilö olikin tehnyt vastarintaa tai osannut jotain itsepuolustuslajeja. Siis miksi tämän kirjoitin? Tuon Auerin tapauksen saama julkisuus oli aivan mieletöntä. 

Olisiko täydellinen murhaaja Virpi Butt tehnyt myös tuon Ulvilan henkirikoksen? Kun hän on kuollut, niin ihmisten mieliin muistuu outoja asioita, joita ei kuitenkaan Virpi Buttin elinaikana muistettu käydä kertomassa poliisille.  Koska Butt on kuollut, niin hän ei voi enää antaa lausuntoa noista asioista. 

Ja tässä sitten eteen tulee kysymys, että olisiko Virpi Butt nyt tämänkin murhan tai surman takana. Virpi Butt oli väkivaltarikollinen, joka oli syyllistynyt vakavaan henkirikokseen. Hän on niin sanottu "täydellinen syyllinen". Ja siksi hänet on julistettu syylliseksi Raisa Räisäsen murhaan, vaikka tuosta teosta ei ole varmaan kovin paljon todisteita. Kun Butt on kuollut, niin jostain syystä on ihmisten mieliin palannut outoja asioita, joita ei koskaan voida todistaa. 

Näet jos ajatellaan Virpi Buttin mahdollista syyllisyyttä Raisa Räisäsen katomamiseen, niin varmaan Buttin tuttavapiireissä esimerkiksi huumeita sekä hormoneja käytettiin melko paljon, mutta olisiko Raisa Räisänen oikeasti mennyt tapaamaan tai jotenkin juttelemaan Virpi Buttin kanssa, joka varmaan ei kovin sosiaalinen ihminen ollut. Ja nyt kun hän ei enää kykene puolustautumaan, niin varmaan hänen päälleen voidaan kaataa puolet maamme murhista. 

https://yle.fi/a/3-12191939

https://fi.wikipedia.org/wiki/Raisa_R%C3%A4is%C3%A4sen_katoamistapaus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma

https://yle.fi/a/74-20019755

Ruma sana sanotaan niin kuin se käsikirjoituksessa lukee.

Kun sensuuri vei repliikin, niin kenen on vastuu repliikistä? Näyttelijä vain lukee tekstiä, jonka hän näkee edessään. Tekstin mitä näyttelijä lukee työstetään käsikirjoituksesta, jonka joku filmiyhtiö ostaa tuotantoaan varten. Noissa sopimuksissa mitä tuotantoyhtiö tekee määritellään millaisia muutoksia käsikirjoitukseen saadaan tehdä, ja sitten vielä mainitaan, että pitääkö tuo muutos näyttää käsikirjoittajille sekä pitääkö käsikirjoittajan hyväksyä nuo muutokset. 

Kun näyttelijä tekee työtään kameran edessä, niin hänen on työssään noudatettava sopimusta, ja samalla tietenkin seurattava käsikirjoitusta. Jos käsikirjoitukseen on merkitty repliikkejä, joiden tiedetään ärsyttävän yleisöä, niin tietenkin silloin voidaan käsikirjoitusta muuttaa. Tuolloin vastuu muutoksesta on elokuvan ohjaajalla, mutta kuitenkin hänen pitäisi keskustella muutoksesta käsikirjoituksen tekijän kanssa tuosta muutoksesta. 

Jos kameran edessä tapahtuu jotain, mikä ei kuulu käsikirjoitukseen, niin silloin tietenkin tuo asia voidaan suoraan leikata pois. Kuitenkin joka tapauksessa vaikka näyttelijä tekisi miten monta virhettä hyvänsä, niin se ei vapauta ohjaajaa vastuusta, vaikka hän sysäisi vastuun esimerkiksi repliikistä näyttelijälle. Ohjaaja on se joka viimekädessä päättää siitä, että mitä elokuvassa näytetään yleisölle, ja mitä siitä jätetään pois. 

Kukaan ei kuitenkaan voi tehdä elokuvia tai muutakaan taidetta ärsyttämättä jotain henkilöä. Siis on mahdotonta miellyttää jokaista ihmistä maan päällä. Ja jos kaikkia ihmisiä yritetään miellyttää, niin silloin ei miellytetä yhtään ketään, eli jos joku katsoo toisen naamaa koko elokuvan ajan, ja kuuntelee jotain sinfonioita, niin silloin voi yleisö kyllä vaatia rahojaan takaisin. Tai ehkä me teemme elokuvan näyttämällä pysäytyskuvaa valkokankaalla, ja sitten jokainen saa kuunnella mielimusiikkiaan omalla kännykällään. Tuolla tavalla ehkä taataan elämys, joka ei elokuvallisesti tuo mitään mielenkiintoista, mutta sitten yleisö saattaa jossain vaiheessa siirtyä pois salista. 

Siis elokuva joka ei ärsytä on elokuva jossa ei tapahdu mitään. Jos elokuvissa ei myöskään ole mitään muuta rävähtävää kuten hyvää supliikkia, niin se saa varmaan maininnan siitä, että elokuvasta puuttuu sisältö.  Elokuva missä ei tapahdu mitään on tylsä elokuva. joten taas puhutellaan lukijaa, ja kysytään että "kävisitkö itse katsomassa tylsiä elokuvia"? Vaikka elokuva olisi kuinka taiteellinen, niin se voi olla tylsä, ja jos sitten käy niin, että yleisö ei satu siitä pitämään, niin hyvin nopeasti alkavat teatterit tyhjentyä. 

Joskus elokuvan tuottajat pyrkivät skandaaleihin, jotta elokuvat saisivat julkisuutta. Samoin elokuvan kohdeyleisö voi olla punkkarit, joiden kielenkäyttö on muutenkin hiukan toisenlaista, mihin joku prinsessasatujen harrastaja on tottunut, ja silloin saattaa tietenkin tulla negatiivista palautetta. Toisaalta tuottajat vastaavat, että heidän tuotostaan ei tarvitse kenenkään katsoa, ja elokuvien katseleminen on muutenkin 

Eli periaatteessa näyttelijä voidaan tuon käsityksen mukaan vapauttaa vastuusta, jos hän tekee asioita, joista joku ei satu pitämän. Mutta toisaalta jos ajatellaan esimerkiksi ohjaajia, ja erityisesti filmiyhtiöitä, niin joku noista toimijoista saattaa tietoisesti tehdä repliikkejä, jotka aiheuttavat skandaaleja. Skandaalit tuovat elokuville julkisuutta, ja julkisuus tuo maksavia katsojia. Siis jossain elokuvissa rajat vedetään todella tiukoille, ja sitten tietenkin tulee mieleen esimerkiksi käsikirjoittajien sekä ohjaajien joukko, jotka viljelevät skandaaleja, kuten kanan pään puremista poikki, ja sitten noiden skandaalien avulla tuodaan lisää julkisuutta omalle tuotannolle. 

Siis mieleen tulee se, että jos esimerkiksi joku suuri elokuvatuottaja viljelee lähes roskakoriluokan elokuvia, niin hän saattaa tietenkin oikeastaan toivoa sitä, että hänen tuotantonsa joutuisi sensuurin poistamaksi. Tuolloin lahjaton elokuvantekijä tekee oikeastaan elokuvia siksi, että ne joutuvat sensuurin kouriin. Ja silloin voidaan huonosta tuloksesta syyttää elokuvatarkastamoa, joka "tiukkapipoisesti" leikkaa elokuvista torsoja, joita ei yleisölle kehtaa esittää. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n-tv-ss%C3%A4-vuoden-1980-kotimainen-kohuelokuva-joutui-sensuurin-kouriin-kati-outisen-roisi-repliikki-mykistettiin-vuosiksi/ar-AA17UqRJ?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=be4e1e40f0214ac9862f96ad2f6dcf8e&ei=751

Miksi talouspolitiikka on niin vaikea laji?

Onko kivaa maksella veroja? En usko että se on kivaa, mutta samalla kuitenkin verojen maksu on välttämättömyys, koska valtio tarvitsee verorahoja omien toimiensa ylläpitoon. Eli valtion on perittävä veroja, koska se on valtion ainoa kestävä tulonlähde. Valtio ei voi loputtomiin myydä esimerkiksi maata, tai sitten käy niin, että valtiolta loppuu omaisuus. 

Tämän takia talouspolitiikka on hyvin vaikea laji, koska valtion varallisuus on aina jossain määrin rajallista. Valtiolla ei siis ole rahaa loputtomasti, vaikka niin paljon muuta toivoisimme. Sen takia me olemme aina jotenkin riippuvaisia talouspolitiikaksi kutsutusta asiasta, jossa suuntaviivojen määritteleminen on helppoa, mutta niiden toteuttaminen on aina hiukan vaikeaa. Nimittäin talouspolitiikka on kokonaisuus, johon kuuluvat palkat, sekä palkkaratkaisut. Sitten tietenkin jos työvoima on liian kallista, niin silloin yhtiö siirtää tuotannon ulkomaille, mikä ei tuo yhtään henkilöveron maksajaa maahamme. 

Eli jos tuotanto siirretään Kiinaan, niin silloin maassamme ei tavalliselle työläiselle enää töitä ole tarjolla, ainakaan tuon yhtiön taholta. Henkilöveron ja yritysveron suhteuttaminen on vähän hankalaa, koska yhtiöt tuovat maahamme suurempia tuottoja kuin keskimääräinen veronmaksaja. Mutta samalla myös jokaisen pitää muistaa, että oikeushenkilö eli yritys ei äänestä vaaleissa. Ja jostain valtion pitää saada se pääoma, jolla se ostaa tarvitsemiaan tuotteita ja palveluita. 

Mutta samalla tietenkin meidän pitää huomioida se, että valtio saa rahaa oman toimintansa rahoittamiseen veroista. Ja jos verotusta lähdetään pohtimaan, niin tietenkin verojen pitää olla sopusoinnussa hintatason kanssa. Mutta siis myös verotus on hyvin monimutkainen asia, eikä se ole pelkkää yksityisten ihmisten tulojen verottamista. Yksityisten ihmisten tulovero ja yritysten sekä yhteisöjen tulovero ovat kaksi aivan eri asiaa. Samoin pankkien verottaminen vaikuttaa yhteiskuntaan eri tavalla kuin esimerkiksi jonkun ohjelmistoalan yrityksen verottaminen. 

Se mikä sitten tekee tuon verotuksen sovittamisen yhteen vaikeaksi on se, että jos yritysten tulovero nostetaan korkeaksi, niin se karkottaa yritykset pois maastamme, ja jos taas nostamme kotitalouksien verotusta, niin mitä mieltä itse olet? Pidätkö verojen maksusta? Jos poliitikko lupaa korkeaa henkilöverotusta, niin silloin hän voi sanoa hyvästit omalle parlamenttipaikalleen. Mutta sitten kuitenkin verojen kautta maksetaan kaikki valtion menot, joista tällä hetkellä näkyvin osa ovat puolustusvoimain ase- ja muut välinehankinnat. 

Mutta myös esimerkiksi tieverkostoa, rautateitä ja muita asioita pitää huomioida, jo ihan maanpuolustuksellisesta näkökulmasta. Ja maanpuolustus on muutakin kuin vain logistiikkaa, se on kokonaisuus, mihin kuuluu kansan "rokottaminen" ulkomaiden trolleja vastaan. Tuo asia vaatii tietenkin sen, että henkilö erottaa disinformaation oikeasta ja luotettavasta informaatiosta. Samoin yhteiskuntarauha, jossa sisäistä turvallisuutta hoidetaan myös siten, että kansalaisten ei tarvitse lähteä mellakoimaan on yksi asia, joka meidän pitää huomioida.

Ostovoima ei ole sama asia kuin palkka.

Mutta tietenkin myös tavallisia palveluita kuten katujen kunnossapitoa,  kirjastoja ja muita vastaavia asioita pitää olla terveydenhuollon lisäksi. Aina välillä puolueet lupaavat niin sanottuja "vappusatasia" verojen kevennysten muodossa. Mutta jos puolueet alentavat työssäkäyvien verotusta 100 eurolla kuussa, niin jostain sen pitää hankkia tuo menetetty raha jostain muualta. 

Ja silloin tuo vappusatanen siirtyy helposti esimerkiksi arvonlisäveron tai polttoaine sekä ajoneuvoveron kautta perittäväksi. Ja jos tuo veronkevennys on prosentuaalinen, niin silloin tietenkin se vaikuttaa kaikkein positiivisimmalla tavalla kaikkein suurituloisimpien maksamiin veroihin. Mutta sitten kun puhutaan palkoista, niin meidän pitää huomioida se, että palkka ei ole sama kuin ostovoima. Me voimme saada paperilla erittäni suuria palkkoja, mutta jos hintataso on muutenkin korkea, niin silloin me emme ehkä voi ostaa kovin paljon tuotteita tuolla palkalla. Hintataso voi olla korkea siksi että valuutan arvo on matala. 

Ja sitten tietenkin rahan sisäinen arvo voi olla matala, eli kova sisäinen inflaatio voi saada aikaan tilanteen, jossa kaikki on kallista, ja tuollainen tietenkin vaikuttaa ostovoimaan negatiivisesti. Mutta samalla myös voimme huomioida sen, että myös tilanne missä henkilö joutuu ostamaan paljon työhönsä liittyviä asioita, joita ei muualla voi käyttää itse vaikuttaa ostovoimaan. Ostovoimaan vaikuttavat lisäksi esimerkiksi korot, ja jos henkilöllä on asuntovelkaa tai tai yrityslainoja, niin noiden lainojen hoitaminen on tietenkin asia, joka rajoittaa pääoman käyttöä. 

Autioituminen lisää ostovoiman katoa ja kohottaa veroja. 

Autioituminen vaikuttaa negatiivisesti alueen houkuttelevuuteen. Se lisää negatiivista muuttoliikettä, eli alue tyhjenee. Ja tyhjille alueille ei ole enää tarjolla samalla tavoin palveluita, koska ne eivät ole kannattavia. Samoin tyhjeneviltä asuinalueilta ei ole ääniä tulossa, joten poliitikot harvoin mitään noille alueille lupaavat. Kuitenkin tyhjenevät asuinalueet vaativat kunnossapitoa, tai sitten ihmiset pitää majoittaa jonnekin muualle. Ja jos esimerkiksi isännöitsijätoimistot menevät konkurssiin, niin nuo kiinteistöt jäävät valtion hallintaan, jolloin niiden kunnossapidosta maksavat veronmaksajat. 

Ostovoimaan vaikuttavat sellaiset asiat jotka rajoittavat pääoman käyttöä. Esimerkiksi lainat, korkeat toimitilamaksut sekä muuten korkea hintataso vaikuttavat negatiivisesti ostovoimaan. Juuri toimitilojen maksut vaikuttavat erityisesti pienten sekä keskisuurten yritysten ostovoimaan sekä haluun investoida laajennuksiin. Tämän takia erityisesti autioituvat kivijalat ovat ongelmallisia. Jos yhtiöitä lähtee paljon tietyltä alueelta, niin niiden toimitiloja koskevat velvoitteet jäävät yhä harvemman yrityksen hoidettavaksi. Ja usein pieni yritys ei itse omista tuota toimitilaa, vaan se saattaa olla jonkun välityspalvelun omaisuutta. 

Tuon toimitilan pitää tietenkin tuoda välityspalvelulle sen kaikki tulot, joten jos vuokralaisia lähtee, niin silloin pitää jäljelle jäävien vuokralaisten vuokria korottaa, jotta tuo välityspalvelu saa omat maksunsa kuten noita tiloja koskevat vastikkeet hoidettua. Vastikkeilla katetaan taloyhtiöiden huolto- ja muut kustannukset. Jos liikekiinteistöjä jää paljon tyhjilleen, niin silloin se saattaa vaikuttaa negatiivisesti koko asuinalueen väkimäärään. 

Jos väkeä on vähän, niin se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi vähittäiskaupan liikkeet saavat vähemmän asiakkaita, ja ne joutuvat nostamaan hintoja. Ja lopulta myös ihmisille tulee tarve lähteä kohti jotain muuta asuinpaikkaa, jossa elämä olisi halvempaa. Suuri määrä tyhjillään olevia toimitiloja luo vaikutelman alueen rappiosta, ja sen takia se vaikuttaa negatiivisesti myös muuttohaluun tuollaiseen lähiöön, missä seiniä koristavat graffitit ja rikotut ikkunat viestivät rappiosta. 

Samoin jos ihmisiä lähtee kovin paljon pois vuokrataloista, niin se aiheuttaa vastikkeiden ja sitä kautta myös vuokrien kohottamista. Näet jos vaikka esimerkiksi joku vuokranantaja omistaa osakkeita ja vuokraa omistamiaan asuntoja, niin silloin hän varmasti siirtää vastikkeet suoraan vuokraan. Mutta jos toimitila sijaitsee taloyhtiössä missä on lähinnä omistusasuntoja, niin silloin tietenkin voidaan taas kysyä se, että kumpaa tuo taloyhtiö mieluummin verottaa sen asukkaita vai tuota toimitilaa? 

Miten Putin pääsi yllättämään?

 

Uskoimmeko että hyökkäyssodan kieltävä laki estää Putinia hyökkäämästä?

Olimmeko me länsimaiset ihmiset oikeasti sitä mieltä, että hyökkäyssodan kieltävä laki olisi estänyt Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa? Kukaan ei varmaan osannut olettaa että tuo laki oli ilmeisesti säädetty vain siksi että Putin saa sen kautta aikaa valmistella asevoimiaan. Tarkoitus oli tyynnytellä länttä sekä osoittaa Venäjän rauhantahtoa sekä saada aikaan tilanne, missä länsi lähtisi purkamaan aseistustaan. 

Kun me ajattelemme nyt Putinin valtaa, niin voisin kysyä, että missä vaiheessa hän teki päätöksen lähteä hyökkäämään Ukrainaan. Se mikä tietenkin pönkittää Putinin valtaa on se, että hänen presidenttikautensa eivät ole rajattuja. Kuten olemme huomanneet, niin Putin saattaa tehdä tai puhua aivan mitä tahansa, mutta samalla hän saattaa kuitenkin tehdä aivan toisia asioita. Meillä länsimaissa ei kovin usein tapaa tuollaista henkilöä. Meillä on totuttu siihen, että meidän lehdistömme paljastaa, jos joku valtion johtoon pyrkivä ei puhu totta. 

Venäjällä lehdistö on valjastettu palvelemaan valtion johtoa sekä valtiojohdon etua. Venäjällä myös lakien tehtävä on myös tukea erityisesti valtion johtoa. Eli käytännössä myös tuomioistuin järjestelmä on Venäjällä osa poliisikoneistoa. Se tarkoittaa että jos ihminen viedään Venäjällä tuomioistuimeen, niin hänet on tuomittu jo kun hän astuu sisään ovesta.  

Asenne lakeihin on se, että niitä noudatetaan niin kauan kuin ne palvelevat Putinin tai hänen turvallisuuspalvelunsa etua. Jos laki ei palvele hänen etuaan, niin silloin sitä joko muutetaan tai sitä ryhdytään tulkitsemaan toisin. Samoin on oikeusjärjestelmän laita. Venäjällä tuomarien tehtävä on ensisijaisesti ajaa valtion sekä sen valtiojohdon etua. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi poliittiset pidätykset pannaan toimeen alta aikayksikön. Mutta erityisesti se että Putin saattaa valehdella luvatessaan jotain on länsimaisessa politiikassa jotenkin vierasta. 

Eli olisiko Putin patologinen valehtelija, ihminen joka nauttii valehtelemisesta sekä pettämisestä? Tuolloin se että hän solmii jonkun sopimuksen, ja sitten menee kuitenkin kehittelemään uusia aseita tai suunnittelemaan jonkun maan valtausta saisi aikaan sadistista mielihyvää. Hän siis nauttisi tuolloin toisten huijaamisesta. Ja kun toinen on huijattu uskomaan johonkin asiaan, niin sitten hänet voidaan pettää lopulta. Äärimmäinen petos tietenkin on murha tai sodanjulistus. 

Meidän löyhä suhtautumisemme Venäjään saattoi johtua suomettumisesta. Mutta länsimaiden tie kohti tätä tilannetta, jossa Venäjä sitten lähti hyökkäykseen Ukrainaa vastaan alkoi jo oikeastaan Potsdamin konferenssista vuonna 1945. Tuolloin etupiirijako pantiin toimeen sekä samalla myös luotiin edellytykset sille, että Neuvostoliitto tai Venäjä omi itselleen Toisen Maailmansodan voiton sekä samalla aloitti Neuvostoliiton sekä myöhemmin Venäjän voimakkaan militarisoitumisen. 

Putinin aikaan esimerkiksi Voitonpäivän nostaminen tärkeimmän juhlan asemaan on osoitus siitä, kuinka voimakkaasti venäläinen yhteiskunta on militarisoitunut. Voiton päivää juhlistetaan 8.Toukokuuta Hitlerin Saksan antautumisen ja fasismin tai natsismin kukistumisen muistoksi. Koska Hitler teki Venäjällä paljon hirveitä tekoja, niin meidän on ollut vaikea tajuta sitä, että myös Putin on tavallaan natsi. Hän haluaa liittää kaikki slaavilaiset kansat omaan alaisuuteensa. Samalla tavalla Hitler halusi liittää kaikki saksalaiset yhden komennon alle. Eli melko paljon yhteistä myös Putinilla ja Hitlerillä on. 

Kun sota Euroopassa päättyi, niin Neuvostoliitto hyökkäsi Mantshuriaan. 

Miksi Venäjä pääsi asemaan missä sen johto kuvitteli, että se voi tehdä mitä huvittaa? Tuohon kysymykseen on olemassa vastaus, eli tuo tie alkoi jo kauan ennen vuotta 2014. Se alkoi siitä päivästä, kun Toinen Maailmansota Euroopassa päättyi. Tuolloin maailman huomio oli kääntynyt tietenkin Japaniin, ja vuonna 1945 Neuvostoliitto hyökkäsi lopulta Japanin miehittämään Mantshuriaan. 

Syy miksi Eurooppa ei tuolloin halunnut keskustella Stalinin rikoksista samaan sävyyn, kuin keskusteltiin Hitlerin tekemistä hirmuteoista johtui siitä, että Neuvostoliitto lupasi tuolloin hyökätä Japanin kimppuun, mikä tietenkin lievitti painetta Burman sekä Tyynenmeren rintamilla, joissa sota oli paikoin erittäin kiivasta, ja varsinkin japanilaisten tapa sotia viimeiseen asti tietenkin sai aikaan sen, että Neuvostoliiton hyökkäys Mantshuriaan oli toivottu operaatio.

 Sen avulla USA sekä sen Tyynenmeren alueen liittolaiset, eli Britit sekä Ranskalaiset ja Hollantilaiset saattoivat keventää omia tappioitaan. Tuolloin Sahalin saaren katsottiin kuuluvat Neuvostoliiton etupiiriin, ja en oikeastaan tiedä että sovittiinko tuolloin samalla siitä, että Stalinin GULAG leireistä sekä teloituksista vaietaan. Mutta tuolloin Potsdamissa sovittiin siitä, että Eurooppa jaetaan kahteen etupiiriin, joista toisessa noudatetaan länsimaista ja toisessa Neuvostoliiton sanelemaa järjestelmää. 

Lännessä ei tuolloin tajuttu sitä, että Neuvostoliiton johto oikeastaan omassa propagandassaan alkoi omia Toisen Maailmansodan voittoa itselleen. Eli virallisen propagandan mukaan Neuvostoliitto oli ratkaiseva toimija tuossa Natsismin kukistamisessa. Se miksi tuota asiaa ei koskaan kyseenalaistettu johtuu osittain siitä, että tuo totuus on tarkoitettu vain neuvostokansalaisille. Natsien hirmuteoista oli paljon todisteita, koska liittoutuneiden komissiot pääsivät tutkimaan natsien keskitysleirejä koskevia arkistoja , mutta koska Neuvostoliitto oli tuolloin voittajien puolella, niin sen arkistot pysyivät kiinni, ja KGB ei päästänyt muita kuin omia miehiään noihin esimerkiksi suomalaisia ammuttuja koskeviin tietoihin. 

Se että henkilö joka esitti että myös Neuvostoliitto olisi pitänyt tuomita vaiennettiin erittäin tehokkaasti, eli vaikka kaikki tiesivät että Neuvostoliitossa toisinajattelijoita pidätettiin, niin jostain syystä lännessä haluttiin uskoa että nuo henkilöt saivat pienen, eli lähinnä muodollisen tuomion. Mutta todellisuudessa olot Neuvostoliiton leireillä olivat samat kuin Saksalaisten keskitysleireillä. 

Tuolloin saksalaisten tekemät sotarikokset sekä rikokset ihmisyyttä vastaan olivat olleet suuresti esillä mediassa. Jos joku sattui puhumaan GULAGista sekä NKVDn tekemistä vastaavista asioista merkitsi, että hänet leimattiin natsiksi.

GULAG on muuten hyvä esimerkki Venäläisestä tavasta lukea lakia. Vaikka jo Neuvostoliitossa oli laki, jonka mukaan esimerkiksi vankeja ei saanut kiduttaa, niin esimerkiksi vankeja saatettiin pitää ilman vettä sekä erittäin huonoissa hygienia oloissa ja heitä lyötiin pampuilla sekä potkittiin erittäin ikäviin paikkoihin. Myös huumeiden tai muiden kemikaalien sekä unenpuutteen avulla tapahtuvat tunnustusten kiristämiset olivat ilmeisesti arkipäivää KGBn tiloissa myös Stalinin kauden jälkeen. 

Ongelmia esimerkiksi tuon asian paljastamisessa oli se, että lähteet eivät halunneet esiintyä omilla nimillään, ja KGB antoi asioita koskevia lausuntoja vain Neuvostoliitossa, mikä tarkoitti että ihmiset jotka puhuvat vääristä asioista saatettiin pidättää. Samoin jos lähteet mainittiin, niin siitä saattoi seurata hyvin vakavia asioita. 

Myöhemmin Venäjän peri Neuvostoliiton paikan maailmassa. Ja me lännessä uskoimme että tuo valtio tulee muuttumaan. Muutamassa vuodessa Venäjällä oli vallalla uudet tuulet, ennen kuin KGB nosti valtaan oman miehensä Vladimir Putinin. Se että turvallisuuspalvelu uudelleen nimettiin FSBksi ei tarkoittanut että sen toimintatavoissa olisi mitään eroja KGBhen verrattuna. 

Putin tietenkin esiintyi tarmokkaana katujen puhdistajana, koska tuolloin hänen noustuaan valtaan oli rikollisuus todella voimissaan. Ja Putin käytti tietenkin KGBn verkostoja katurikollisuuden poistamisessa. Mutta samalla hän kuitenkin jätti rikollisjärjestöjen johtajat valtaan. Eli hän ikään kuin vajosi kohti korruptiota. Kun Putinin edeltäjä Boris Jeltsin kuoli oudossa sydänkohtauksessa oli tie auki Putinille. Moni Putinin vastustaja on kuollut oudosti, ja sen takia häntä olisi pitänyt epäillä. 

Yllä Syyskuun 11. päivän terroriteot vuonna 2001 olivat Putinille kuin tavaan lahja. Näin median huomio kääntyi pois hänen toimistaan. 

Syyskuun 11. päivän terroriteot 2001 tulivat Putinille kuin taivaan lahjana. Näin maailman huomio kääntyi pois Tshetseniasta. 

Syy miksi länsi tuli Putinia johtui siitä, että hän lupasi palauttaa järjestyksen maahansa. Samoin hän lupasi vakautta sekä alussa myös vapaita vaaleja. Samalla Putin järjesti länsimaille halpaa energiaa sekä suuria lupauksia. Ja sitten vuonna 11.9.2001 tapahtui WTC-isku, jossa joukko arabiterroristeja lensi kaapatuilla matkustajakoneilla suoraan pilvenpiirtäjiä päin New Yorkissa. 

Tuo isku oli kuin lottovoitto Putinille, joka kävi silloin sotaa Tshetsenian separatisteja vastaan. WTC-iskut aiheuttivat tilanteen, missä lännessä levisi suuri viha muslimeja kohtaan, ja siksi lännessä alettiin hyväksyä Putinin toimet, jotka eivät kyllä mitenkään mediakelpoisia olleet. 

Sitten Putin hyökkäsi suoraan Georgiaa vastaan vuonna 2008. Tai siis tuolloin tietyt alueet Georgiasta julistautuivat itsenäiseksi. Ja sitten Venäjä tietenkin riensi puolustamaan noita alueita, joista toinen sijaitsi Mustameren rannalla. Tuolloin tuon alueen menetys olisi merkinnyt sitä, että Georgia olisi menettänyt rannikkonsa separatisteille. Ja voidaan olettaa että tuo Georgian sota 1-12.8.2008 oli ehkä Ukrainan sodan kenraaliharjoitus. Tuolloin käsikirjoitus oli sama kuin Ukrainan sodassa. 

Tuolloin pari aluetta julistautui itsenäiseksi 99% kannatuksella, ja kun Georgia yritti palauttaa alueita hallintaansa, aloitti Venäjä oman kielenkäyttönsä mukaan "Operaation Georgian rauhaan pakottamiseksi". Tuolla operaatiolla Venäjä toivoi ilmeisesti estävänsä Kaukasuksen öljyn pääsyn Eurooppaan. 

Tuolloin Putinia ei haluttu pysäyttää voimalla, koska häntä ilmeisesti pidettiin varmana voittajana. Syy tuohon hyökkäykseen oli ilmeisesti se, että Georgian rannikon haltuunotto takaisi sen, että Mustameren kautta ei Kaukasuksen öljyä ja kaasua voitaisi kuljettaa Eurooppaan. 

Samoin Syyrian valtion ottaminen Venäjän hallintaan tarkoitti sitä, että Venäjän johto saisi estettyä Irakin öljyn ja kaasun viennin Välimeren kautta Eurooppaan. Jos Venäjä saisi monopolin Euroopan energialähteisiin, niin silloin se voisi sanella asioita, eli pakottaa EU maat tekemään myönnytyksiä esimerkiksi mikropiirejä sekä korkean teknologian tuotteiden myynnissä. 

Juuri halpa öljy sekä kaasu ovat asioita, joiden avulla Venäjä sai aikaan sen, että länsimaat tukivat Putinia. Se että Putinin tukijoukot pelottelivat länsimaita sillä, että Putinin valta takaisi sen, että Venäjän ydinaseet eivät joudu kansankiihkoisten ainesten käsiin saivat länsimaat ummistamaan silmänsä siltä, että Putin ei ehkä ole sellainen johtaja, mitä hän muille esittää olevansa. 

Venäjän uudet aseet eivät vieläkään avanneet silmiämme

Me uskoimme Putinia vaikka hän kasasi jatkuvasti valtaa omiin käsiinsä. Me uskoimme Putinin rauhatahtoon, vaikka hän rehvasteli jatkuvasti uusilla aseilla kuten mannertenvälisillä ohjuksilla sekä "Status-6" tai "Poseidon" torpedoilla, joiden 100 mt. ydinräjähde peittäisi puolet Euroopasta ja molemmista Amerikoista hyökyaaltoon, jos se sattuisi räjähtämään keskellä Atlantin valtamerta. Sitten lopulta Putin hyökkäsi Ukrainaan. 

Ehkä meillä länsimaissa oli hiukan ruusuinen kuva siitä, että esimerkiksi Venäjällä säädetty hyökkäyssodan kieltävä laki olisi pysäyttänyt Putinin. Tuolloin kauan sitten uskottiin että lait koskevat Putinia samalla tavalla kuin ne koskevat länsimaisia johtajia. Eikä Putin rikkonut itse lakeja ollenkaan. Hän perusti kaksi tasavaltaa Ukrainan rannikolle, ja sitten nuo tasavallat pyysivät Venäjän joukkoja puolustamaan itseään sekä sitten liittyivät Venäjään. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4ab5cde8-94c8-4796-b4fa-1ce9b78e5132

https://fi.wikipedia.org/wiki/Georgian_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelu_Mant%C5%A1uriasta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Potsdamin_konferenssi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Syyskuun_11._p%C3%A4iv%C3%A4n_terroriteot

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toinen_T%C5%A1et%C5%A1enian_sota

Tasavallan presidentti on sanonut, että emme voi estää erillistä NATO-hakemuksen käsittelyä

 

Meidän suomalaisten tai ainakin maamme johdon mielestä on ollut maamme etu, että menemme NATOoon yhdessä Ruotsin kanssa. Mutta jostain syystä meidän on valmistauduttava siihen, että ehkä menemme NATOoon kuitenkin eri aikaan. Syynä tähän on se, että Ruotsin sekä Turkin suhteissa ongelmia on tuottanut PKK sekä Ruotsin löysä suhtautuminen ääriryhmiin. Ruotsissa ei ole ääriainesten toimiin puututtu, koska poliitikot ovat pelänneet menettävänsä ääniä. Mikäli Ruotsi olisi puuttunut PKKn toimintaan, niin silloin joku olisi voinut vaatia että myös ruotsalaisten ääriainesten toimiin olisi puututtu. 

Siis olemme menossa NATOoon joka tapauksessa, eli emme enää voi perääntyä, ja toinen asia sitten on hyvin tärkeä muistaa. Vaikka haluaisimme päästä NATOoon samaan aikaan Ruotsin kanssa, niin päätös tuosta asiasta tehdään kuitenkin Unkarissa sekä erityisesti Turkissa. Me olemme tehneet asian eteen voitavamme, ja se mitä Ruotsin pitää tehdä on joka tapauksessa Turkin, Unkarin sekä Ruotsin välinen asia. Me suomalaiset emme voi marssia Tukholmaan muuttamaan Ruotsin lainsäädäntöä, vaikka ehkä sen haluaisimme joskus tehdä. Meidän valtioidemme pitää valitettavasti itse tehdä ne päätökset, ja vaikka Turkin johto ei ehkä suoraan hylkää kummankaan maan NATO hakemuksia, niin se voi kuitenkin lykätä äänestyksiä omassa parlamentissaan loputtomiin. 

Olemme joka tapauksessa itsenäisiä valtioita, joiden pitää saada turvatakuut sen varalle, jos Venäjä päättää että sen etuun kuuluu maamme liittäminen osaksi jotain Karjalan autonomista aluetta. Vaikka maamme johtoa ei ehkä saisi näissä asioissa neuvoa, niin kuitenkin olen itse sitä mieltä, että missään tapauksessa ei kovin jyrkkiä mielipiteitä pitäisi sanoa, koska silloin voi käydä niin, että niitä joudutaan muuttelemaan. Putin tietää mitä mediassa on sanottu, ja hän tietenkin pelaa omaa peliään. 

Siihen kuuluu mediavaikuttaminen, kyberhyökkäykset sekä lahjominen. Lahjuksiin kuuluu tietenkin halpa öljy ja maakaasu, joilla lahjotaan niitä, jotka ovat valmiit syömään hänen kädestään. 

Syy miksi olemme liittymässä NATOoon on se, että tunnemme itsemme uhatuiksi. Me koemme että uhka, joka kohdistuu maahamme tulee tällä hetkellä idästä. Se mikä meitä pelottaa on se, että Venäjää hallitsee mies, joka ei välitä mistään muusta kuin omasta vallastaan. Ja Kremlin johto on esittänyt sellaisen mallin, missä kaikkien muiden pitää tanssia sen pillin mukaan. Mikäli tanssi ei onnistu, niin silloin Kremlin johto suorittaa suoran hyökkäyksen toiseen maahan. 

Siis tuo hyökkäys ei Venäjän mielestä ole hyökkäys, koska sen tukemat separatistit ovat ensin perustaneet maahan pari tasavaltaa, ja sitten Kreml on ne käynyt tunnustamassa. Tuon tunnustamisen jälkeen nämä tasavallat ovat pyytäneet Venäjältä apua, ja tilanne on muuttunut sellaiseksi, että nämä tasavallat ovat sitten päättäneet liittyä Putinin hallitsemaan Venäjään. 

Ruotsin asema on aina vähän toinen kuin Suomen, vaikka maidemme ystävyys on varmasti aivan yleisesti tunnettua. Se että meidän maamme on yhdessä Baltian kanssa Ruotsin ja Venäjän välissä tietenkin aiheuttaa sen, että meidän turvallisuustilanteemme on hiukan erilainen kuin mitä Ruotsin turvallisuustilanne on. 

Venäjän hyökkäys Ukrainassa ei ole sujunut kuten sen olisi pitänyt. Vaikka Venäjän konventionaaliset joukot ovat alisuoriutuneet, niin meidän on muistettava se, että niin kauan kuin Putin ja hänen hengenheimolaisensa ovat vallassa, niin on olemassa mahdollisuus että Venäjän asevoimat suunnittelisi uusia operaatioita. 

Se miten nämä operaatiot sujuisivat on sitten varmaan aivan toinen asia. Mutta aina on mahdollista että Venäjän asevoimat ottaa opikseen näistä virheistään, mitä se on tehnyt Ukrainassa, ja sitten toinen asia on se, että ottaako Putin opikseen. Tai välittääkö Putin enää mistään muusta kuin omasta vallastaan. 

Eli jos Venäjä hyökkää Ruotsiin, niin se suorittaisi hyökkäyksen Baltian sekä ehkä myös Suomen kautta. Tuolla operaatiolla Venäjä siis pyrkisi varmistamaan Kaliningradin alueen huollon, sekä hankkimaan lisää aluetta tuota operaatiota varten. Tuolloin operaation tavoite olisi ehkä Tanskan salmien sulkeminen. Mutta siis pystyisikö se tuohon operaatioon on kyseenalaista. Kuitenkin valta Venäjällä on Putinilla, ja sitten tietenkin tämä asia tuo uusia ongelmia. Jos Putin ei välitä tappioista tai kuuntele muita kuin itseään, niin silloin koko Eurooppa on vaarassa, mikäli hän saa jatkaa toimintaansa. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/sauli-niinisto-pitaa-nato-tilannetta-perin-omituisena-pitaisiko-meidan-ilmoittaa-etta-me-kiellamme-heita-ratifioimasta/e6bd2ced-fbaf-49e3-8f65-2093b961800f

Valkoisen talon tiedottamisessa alasammuttujen ilmapallojen tapauksessa herättää kysymyksiä

Onko tämä ihan ensimmäinen kerta, kun Kiina lähettää vakoilupalloja toisen maan ilmatilaan? Ennen kuin noiden kiinalaisiksi väitettyjen ilmapallojen alkuperä on todella selvitetty ne ovat mysteerejä, joista varmasti on kiinnostavaa kuulla jatkossakin. Totuus on että hyvin lyhyellä aikavälillä Pohjois-Amerikan yläpuolella on ammuttu alas neljä vakoilupalloa, joista ainakin osan alkuperä on oikeasti hämärän peitossa. Ja vaikka UFOt aiheuttavat joidenkin mielestä hilpeyttä, niin kyseessä on asia, joka vaatii tutkimusta. 

Tutkimuksessa mitään mahdollisuutta kuten maan ulkopuolista alkuperää ei voida sulkea pois ilman todisteita. Se mikä sitten varmaan kiinnostaa monia ihmisiä ovat ne UFOt joiden käyttäytyminen ilmakehässä on outoa. Eli nämä laitteet voivat tehdä suorakulmaisia käännöksiä tai jotain muuta vastaavaa sekä katoavat oudosti näkyvistä ovat hiukan erikoisia. Nimittäin kukaan ei myönnä olevansa noiden laitteiden omistaja. 

Se mikä sitten varmaan pistää myös silmään on se, että jos noiden UFOjen takana olisi Vladimir Putin, niin silloin me varmasti saisimme nähdä nuo venäläisen insinööritaidon ihmeet suorassa lähetyksessä, missä Vladimir Suuri kättelee koko joukon suuria tekijöitä, jotka ovat taas kerran murskanneet lännen. Se että myöskään kaikkia noita vakoilupalloja ei olla näytetty julkisuudessa kertoo omaa karua kieltään asiasta, joka tällä hetkellä on erittäin ikävä. Eli kuka on noiden pallojen takana. 

Vakoilupallot ovat loistavia laitteita, jos halutaan hankkia esimerkiksi vakoilla toisen maan aluetta halvalla. Mutta kysymys on siitä, että miksi nuo pallot ovat lentäneet noin 10 000 m korkeudessa. Miksi eivät 36-75 km korkeudessa, jossa niitä olisi ollut vaikeampi havaita? Samoin meidän pitää huomioida se, että nämä vakoilupallot pitivät sisällään moottorit ja myös muita lennonhallintajärjestelmiä. Ne ovat saaneet sähköä ainakin aurinkopaneeleista, jotka voivat toimia myös purjeena. Tai sitten noissa palloissa on voinut olla myös tuuligeneraattori, joka takaa järjestelmän toiminnan myös yöaikaan. 

Ja esimerkiksi helium tai vety-pallojen korkeutta voidaan säädellä yksinkertaisesti imemällä kaasua suljettuun säiliöön, jonka avulla pallo saadaan lentämään alempana. Ja sitten kun palloa halutaan nostaa korkeammalle sitä päästetään ilmapalloon. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/valkoisen-talon-ufo-lausunto-heratti-hilpeytta-oikeasti-viesti-on-hammentava-ja-aarimmaisen-vakava/a4a120f7-c698-412f-ae38-e2a327bbd06b

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Venäjän propaganda puree.

  

Venäjällä on kaksi etua puolellaan, sen johdon ei tarvitse välittää kritiikistä eikä sen komentajien tarvitse pelätä sotaoikeutta. Eikä myöskään venäläisten komentajien tarvitse välittää siitä miten paljon tappioita he tekevät. Se tietenkin erottaa länsimaisten sotilaiden ajattelutavan venäläisen sotilaan ajattelutavasta. Eli jos venäläinen komentaja saa tehtävän, niin silloin hän suorittaa tehtävänsä välittämättä siitä, miten monta miestä tai muuta asiaa hän menettää. Ukrainan sota on muuttunut kulutussodaksi, jossa Venäjä käyttää miehiään tykinruokana. Sillä että jos venäläinen komentaja menettää 300 miestä yhtä ukrainalaista kohtaan ei ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä että komentaja pääsee tavoitteeseensa. 

Venäjän etu Ukrainaan nähden on se, että tuo maa on valtavan suuri, ja jos Ukraina ei kykene vaikuttamaan Venäjän sotateollisuuteen, niin silloin se varmasti häviää sodan, tai joutuu tekemään suuria myönnytyksiä. Ukraina on täysin länsimaisen aseavun varassa, ja sen asian tietää myös Vladimir Putin. Hän tietää sen, että Ukrainan saamat varusteet ovat kalliita, ja siksi niiden hintaa korostetaan. Samoin Putin tietää että pelottelemalla sodan eskaloitumisella sekä ydinaseilla hän saa länsimaat empimään tarjottua apua. 

Ja silloin olemme vaarallisessa tilanteessa, koska Venäjän johto saa siitä signaalin, että sodalla voidaan vastapuolta eli länsimaita kiristää mihin tahansa myönnytyksiin. Lännessä pelätään tietenkin sodan eskaloitumista, ja kuten olemme huomanneet, niin esimerkiksi talouden uutiset ovat peittäneet Ukrainan tilanteen, ja tietenkin sama linja jatkuu. Meillä on keväällä parlamenttivaalit, ja tuo kampanjointi tietenkin vaikuttaa Ukrainaa koskevaan uutisointiin. Se mikä sitten koskee meitä kaikkia on se, että Putin ilmeisesti pyrkii juuri tähän. 

Sotaa pitkittämällä hän kykenee turruttamaan länsimaisen median, ja sitä kautta hänen propagandansa alkaa purra. Siis turruttamalla mediaa sekä samalla lupaamalla kultaa ja mirhamia Venäjän propagandakoneisto sekä sen johto ajattelevat että lopulta länsi lopettaa Ukrainan aseistamisen, koska se on jotenkin "turhaa". Meillä länsimaissa on vaarallinen harhaluulo siitä, että esimerkiksi suuret tappiot saavat Venäjän luopumaan sodasta. Länsimaiseen ajattelutapaan kuuluu se, että ihmishenget merkitsevät paljon. Venäläiseen ajattelutapaan kuuluu se, että ihminen on olemassa valtiotaan varten, ja jos valtio sitä vaatii, niin silloin henkilön pitää luopua jopa elämästään.

Venäläiseen tapaan kuuluu se, että nuo sodassa kaatuneet miehet palvelevat maansa poliittisen johdon tarkoitusperiä myös kuoltuaan. Eli kuolleita sankareita ylistetään pilviin, ja se mikä tekee kuolleesta sankarista loistavan sankarin on se, että kuollut sankari ei levittele tietoa siitä, miten onneton heidän johtajansa on ollut.

Jos ajattelemme esimerkiksi juuri Ukrainassa sekä ilmeisesti myös muualla tehtyjä sotarikoksia, niin silloin me unohdamme kolme asiaa. Joissakin tapauksissa sotarikosten tehtävä on tehdä välimatkaa sotilaiden sekä paikallisen väestön välille. Näin omia joukkoja "suojellaan haitalliselta informaatiolta". Samoin sotarikosten tarkoitus voi olla myös pelon herättäminen.  Eli vastarintaa nujerretaan sillä, että vastapuolta pelotellaan kauhealla kohtalolla, jos he vastustavat miehittäjiä. Samoin ne saavat ihmiset pitämään suunsa kiinni siitä, mitä sodassa on tapahtunut. 

Me emme ehkä käsitä täysin sitä, että myös nuo rikokset palvelevat Vladimir Putinia sekä Kremlin johtoa. Se että erityisesti raiskauksia korostetaan, saa aikaan sen että ne miehet, jotka ovat palvelleet Ukrainassa pitävät suunsa kiinni siitä, mitä siellä on tapahtunut. Sota on nimittäin loistava tilaisuus murhata omia miehiä sekä poliittisen opposition kannattajia. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Kriittinen ja vaarallinen näkemys Ukrainan sodasta on se, että Venäjä on jo voittanut.

Positivismi on hyvin tärkeä asia, kun käsitellään kriisejä. Ja esimerkiksi se että “vaikutusvaltaiseksi” kutsuttu amerikkalainen konservatiivi on sanonut, että Ukraina häviää sodan edustaa erittäin ikävää näkökulmaa Ukrainan konfliktiin. Venäjä on edennyt kaksi kilometriä, ja se tietenkin voidaan tulkita voitoksi. Mutta silloin unohdetaan hinta, jonka Venäjä on valmis maksamaan etenemisestään. Se minkä me unohdamme on se, että Venäjän johtajien ei tarvitse välittää siitä, miten paljon omia tappioita hän tekee. Eli vain päämäärä merkitsee jotain. Sillä mitä tuo eteneminen sekä päämäärän saavuttaminen maksaa ei ole niinkään merkityksellistä. 

Negatiivinen ajattelu eli pessimismi merkitsee sitä, että Venäjän todetaan jo voittaneen, ja se että Ukrainaa lähdetään ajamaan kohti rauhaa, missä sen pitää luovuttaa alueitaan merkitsee sitä, että me voimme sanoa länsimaiden hyväksyvän Venäjän toimet.

Venäjä on tietenkin erittäin ongelmallinen tapaus, koska maalla on monia asioita, joilla se vakuuttaa länsimaita siitä, että Ukrainaa ei kannata tukea. Venäjällä on ydinaseita, sekä paljon luonnonvaroja ja muita asioita, joilla se voi ostaa hyväksyntää, kuten me kaikki tiedämme. Venäläinen työvoima on halpaa, ja samalla tuo maa voi tarjota monia asioita paljon länsimaita halvemmalla. Sen takia tietenkin kauppasuhteiden katkaisemista Venäjän kanssa pidetään vähintään ongelmallisena. 

Se että Venäjällä voi tehdä hyvin paljon rahaa sekä myös muita asioita, jotka ovat länsimaissa kiellettyjä. Ja sen takia Venäjä on joidenkin ihmisten mielestä hyvin tärkeä kumppani. Ongelma Venäjän kaupan kanssa on se, että tuossa maassa rehottaa korruptio, mikä tarkoittaa sitä että Venäjällä operoivien yrittäjien pitää maksaa erilaisia lahjuksia. Toisin sanottuna Venäjällä toimivat yrittäjät tukevat Putinin sorto- ja sotakoneistoa, mikä tietenkin on erittäin ikävä asia. 

Meillä Suomessa on vielä tuoreessa muistissa suomettuminen. Tuolloin ei Neuvostoliitosta tai sen seuraajasta, Venäjästä saanut puhua yhtään pahaa sanaa. Joskus aina lehdistössä tuo suomettuminen nostaa päätään. Putin vetoaa ihmisten itsekkyyteen, ja hänellä on paljon mitä hän voi tarjota. Sen takia Venäjä on ongelmallinen tapaus. Jossain historian kuluessa olemme alkaneet ajatella että se, mitä Venäjän rajojen sisällä tapahtuu on venäläisten oma asia. 

Tuolloin olemme unohtaneet sen, että jos tuollaisia varsinkin ydinaseiden kannalta voimakasta valtioita, joilla on tapana pelotella ydinaseilla johtaa despootti, niin silloin hän muuttuu vaaralliseksi ympäristölleen. Me olemme unohtaneet että Putinin ei tarvitse koskaan välittää julkisesta mielipiteestä. Eli hän tekee Venäjällä mitä huvittaa. Ja juuri tuo ajattelutapa tekee hänestä ja hänen kaltaisistaan paljon vaarallisemman toimijan kuin jostain länsimaisesta valtionpäämiehistä. 

Ukrainan riippuvuus länsimaisesta avusta on kaikkien tiedossa. Ja Putin mielellään muistuttaa länsimaisia toimijoita siitä, mitä nuo aseet joita Ukrainaan lähetetään maksavat. Ongelma on siinä, että jos Putin saa sen mitä haluaa, niin hän saattaa muutaman vuoden päästä kokeilemaan samaa jossain muualla. 

Mutta miksi me pelkäämme Putinin jälkeistä aikaa? 

Me länsimaiset toimijat saamme ainakin osittain kiittää itseämme siitä, että Vladimir Putin on saanut rakentaa valtarakenteitaan Venäjällä. Se saattaa länsimaat sellaiseen asemaan, mikä aiheuttaa ongelmia. Nimittäin saattaa olla että Venäjällä on oppositioon kuuluvia ihmisiä, jotka syyttävät myös länsimaita sekä länsimaisia toimijoita siitä, että Putin on kyennyt rakentamaan itseään ympäröivän diktatuurin siihen pisteeseen, missä se tällä hetkellä on. 

Se merkitsee sitä, että vaikka Putinin seuraaja olisi opposition edustaja, niin hän saattaa kostaa niille toimijoille, jotka hän samaistaa Putinin tukijoihin. Siis se että opposition edustaja nousee valtaan ei ehkä tarkoita muutosta venäläisessä yhteiskunnassa. Mutta toisaalta tuo ajattelutapa on sellainen, mitä Putin ja hänen lähipiirinsä haluavat ihmisten ajattelevan. Tuo kyseinen ajattelutapa, että Putinin seuraaja saattaa olla häntä radikaalimpi tai fanaattisempi merkitsee sitä että meidän tukemme ohjataan Putinille. 

Ukrainan sota palvelee Putinin hallintoa monella tavalla.

Me olemme uskoneet että suuret tappiot saavat Venäjän lopettamaan hyökkäyksensä. Mutta kuitenkin nuo tappiot eivät merkitse mitään. Eli Putin kokee tarpeelliseksi vain vallata huomattavan osan Ukrainan rannikkoa, jotta hän voisi estää Kaukasuksen öljyn ja kaasun toimittamisen EUn alueelle. Tuo sota tietenkin palvelee Putinin toimintamallia monella tavalla. Sota on loistava tilanne, jos halutaan perustella esimerkiksi kovan luokan lehdistöä ja muuta julkaisutoimintaa koskevaa sensuuria. 

Samoin sota on hyvä keino hankkiutua eroon poliittisista vastustajista. Tuolloin esimerkiksi mielenosoitukseen osallistuneet voidaan uhrata rintamalla tai teloittaa, ja sitten heidän kuolemaansa voidaan väittää vihollisen tulenkäytön aiheuttamiksi tappioiksi. 

Siis periaatteessa Putinille on aivan sama että kuinka paljon tappioita hänen kenraalinsa tekevät Ukrainassa. Nuo tappiot ovat tietenkin hänelle sellainen väline, jolla hän perustelee sitä, että sotatoimet jatkuvat Ukrainassa. Tuolloin argumentti on se, että “jos taistelutoimia ei jatketa, niin silloin nuo kaatuneet toverit ovat kuolleet turhaan”. Mutta kuitenkin Putinin tapauksessa “kuollut sankari on hyvä sankari” on vallitseva. Kuolleen sankarin ylistäminen on tietenkin loistavaa propagandaa, ja tuo kuollut mies ei koskaan tule arvostelemaan Vladimir Putinia hänen tavastaan toimia. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/interfax-ven%C3%A4j%C3%A4n-joukot-edenneet-kaksi-kilometri%C3%A4/ar-AA17pwkg?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=e1f9674f699c4ae1a0a7510eee96a1df

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/ukraina-on-haviamassa-sodan-tyly-nakemys-amerikkalaiselta-konservatiivilta/22c747ad-fe6e-4477-a877-ca7253a6573f

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/professori-lansi-ylittanyt-jo-monta-venajan-punaista-viivaa-missa-raja-kulkee/233d95f6-a7f4-4929-808e-3cdde62e9739

https://yle.fi/a/74-20010573

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Mietteitä koulutuksesta ja penkkareista

 

Tänään taas oli penkkarit, ja ne saivat tietenkin aikaan ajatuksia koulutuksen tulevaisuudesta. Eli onnea abeille kirjoituksia ajatellen. Mutta sitten mieleeni tulee sellainen asia, että meidän pitää ryhtyä panostamaan uudelleen koulutukseen, ei vain rahallisesti vaan myös laadullisesti. Ensimmäisen kerran meidän sodanjälkeisten sukupolvien historiassa nuoret ovat vähemmän koulutettuja kuin vanhempansa, ja siksi meidän pitää ryhtyä miettimään sitä, miten saisimme taas sitten tuon koulutuskäyrän nousemaan. Tavoite kuulemma on se, että 50% ikäluokasta saisi korkeakoulutuksinnon. Mutta jostain syystä tuosta tavoitteesta on ryhdytty tinkimään. 

Eli mistä johtuu se, että koulutusta ei enää arvosteta samalla tavalla kuin ennen? Koulutus sentään on tärkeää oman kansallisen hyvinvointimme sekä myös kansallisen turvallisuuden säilymäisen kannalta. Koulutus rokottaa ihmiset kaikkein törkeimpiä informaatio-operaatioita vastaan, ja myös se että koulutettuja ihmisiä vaaditaan myös esimerkiksi maanpuolustusta tukevan teknologian kehittämiseen. Kun olemme menossa kohti NATOa, niin tietenkin meilläkin pitää jotain olla sinne päin tarjolla, ja yksi noista asioista olisivat ehkä korkean teknologian tuotteet, kuten miniatyyrisatelliitit sekä tekoälypohjaiset ratkaisut. 

Se että voimme tarjota NATOlle muutakin kuin vain omaa aluettamme tietenkin nostaa arvostustamme tuossa yhteisössä sekä samalla maailmanlaajuisella kentällä. Mutta sitten korkeaa osaamista vaaditaan myös tavallisissa tuotteissa. Ja varmasti suomalaiselle tietotaidolle löytyy ostajia. Se että olemme ikään kuin joutuneet tilanteeseen, jossa koulutusta on ikävä kyllä ajettu alas saattaa joutua esimerkiksi 1980-luvun niin sanotusta juppi-ajasta, jolloin oli tärkeää tehdä rahaa, ja koulussa istumista pidettiin jotenkin turhana asiana, ja esimerkiksi TVstä tulvi sellaisia ohjelmia, joissa markkinoitiin puhelinmyyjän työtä tapana ansaita tuloja, joihin ei edes korkeasti koulutettu päässyt. 

1980-luvulla oli niin sanottu "kapakkateekkari" tai "kapakkaylioppilas" jotenkin muotia. Kun menit kapakkaan, niin silloin vähintään joka kolmannella vastaantulijalla oli "kauppis kesken" tai "opinnäyte oli tekemättä". Ja se "oma juttu" oli löytynyt jostain puhelinmyyntifirmasta. 

Kasinotalous vahingoitti koulutukseen perustuvaa ansaintalogiikkaa. Termillä kasinotalous tarkoitetaan onneen perustuvaa ansaintalogiikkaa. Tilannetta voidaan verrata siihen, että henkilö menee rulettipöydän ääreen, ja laittaa rahaa tietylle numerolle. Saattaa olla että hän saa paljon rahaa kerran, mutta onko joku rulettipöytä sitten sellainen paikka, että sieltä saatava tulo täyttää kestävän kehityksen määritelmän? Eli voiko tuollainen pelaaja sitten oikeasti luottaa, että rulettipöytä antaa hänelle jatkossakin jokapäiväiseen elämään vaadittavat tulot? 

Eli lehdistö oli täynnä barometrejä, joiden mukaan kouluttamaton voi tienata paremmin kuin korkeasti koulutettu, ja tuollainen ajattelutapa tietenkin tarttui joihinkin henkilöihin. "Mitä he koulutuksella tekevät, kun puhelinmyyjä ansaitsee paremmin"? Kyseinen toimintamalli tunnetaan nimellä kasinotalous. Kasinotalous tarkoittaa sitä, että toimijoiden ansaintalogiikka perustuu puhtaasti onneen. Siis jos laitan tietyn summan tiettyyn kohtaan rulettipöydällä, niin silloin voin voittaa hyvin paljon rahaa. 

Mutta onko tuo satunnaisiin voittoihin perustuva ansaintamalli sitten sellainen kestävän kehityksen periaatteeseen nojaava rahan ansaitsemisen malli? Mutta sitten jos me lähdemme siitä, että me emme halua myydä pystymetsää tukkeina esimerkiksi Amerikkaan, niin silloin meillä pitää olla sellaiset edellytykset, että pystymme kehittämään uusia tuotteita, ja tuo kehitystyö vaatii osaamista. Ilman osaamista emme varmasti saa mitään myytyä ulkomaille. Ja ulkomaankauppa on asia, mikä pitää elintasomme hyvänä. Ja hyvä elintaso takaa sitten sen, että meillä on yhteiskuntarauha. 

Tietenkin me voimme hoitaa työttömyyttä esimerkiksi palkkaamalla lisää rajavartijoita, mutta se ei tuo lisää rahaa meidän kansantalouteemme. Se haluttu raha jolla pidetään yhteiskunta pyörimässä on tietenkin ulkomaailta saatua rahaa. Mutta sitten meillä pitää olla tuotteita joita me myymme toisiin maihin, ja silloin pitää ostajalta löytyä kiinnostusta tuotteiden ostamiseen. Eli tuotteiden pitää olla edustavia ja laadukkaita, ja tuollaisten tuotteiden valmistus vaatii tietenkin paljon osaamista. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Alati muuttuva maailma vaatii uusia välineitä. Ja myös drone-vaaralle löytyy lääke.

Aseiden kehitys on aina samanlaista. Eli alussa on tehokas hyökkäysväline, jota vastaan kehitetään sitten vasta-aseita. Ja taas sitten tuohon kehitykseen vastataan kehittämällä uusia ja tehokkaita hyökkäysvälineitä. 

Aikoinaan droneja sekä droneparvia pidettiin aseina, joiden torjunta on hyvin vaikeaa. Mutta tilanne on muuttumassa. Eli mikroaalto- sekä EMP-aseet ovat tulossa käyttöön, ja niiden avulla pitäisi drone-parvien toiminta saada hallintaan. Juuri radio- ja mikroaaltoaseet ovat käyttökelpoisia siksi, että niiden avulla voidaan luoda torjuntavyöhyke, jonka läpi dronet eivät kykene lentämään. Mikroaallot ovat käyttökelpoisempia kuin laser, koska se luovat laajemman keilan sekä sitä kautta suuremman vaikutusalueen, jolla koko droneparvi voidaan tuhota kerralla. 

EMP- ja radiohäirintä ovat myös välineitä joilla droneparvet saadaan muuttumaan melkein vaarattomiksi. Droneparvien itsenäinen toiminta perustuu siihen, että nuo dronet voivat jakaa tietoja keskenään. Jos tuo tiedonsiirto saadaan keskeytettyä esimerkiksi radiohäirinnän tai jonkinlaisen plasmakentän avulla, niin droneparvi ei ehkä kykene toimimaan tehokkaasti. Mutta juuri mikroaaltoaseet ovat tehokkaita siksi, että ne tuhoavat dronejen elektroniikan sekä sulattavat sen rungon. 

Suuri joukko nelikoptereita voi peittää erittäin laajan alueen. Ja niiden avulla voidaan johtaa tykistön tulta tai nuo helikopterit voivat pudotella räjähteitä vihollisen päälle. Yksikin kranaattia kantava nelikopteri voi olla tuhoisa, jos se pääsee lentämään esimerkiksi vihollisen lentotukikohdan tai ammusvaraston päälle. 

Se mikä tekee dronesta houkuttelevan aseen on juuri sen halpa hinta. Eli suuri määrä droneja takaa sen, että aina muutama osuu kohteisiin, vaikka noiden aseiden pudotusprosentti on ehkä lähes sata. Jos sadasta dronesta 90 tuhotaan, niin kymmenen niistä silti vaikuttaa kohteisiin. Johtuen suuresta määrästä sekä alhaisesta hinnasta ei droneja vastaan kannata käyttää suuria ohjuksia. Juuri suuri määrä noita välineitä aiheuttaa sen, että niitä kannattaa ampua konekivääreillä sekä tykistön käyttämillä sirpale-ammuksilla, joista jotkut ovat itseasiassa valtavia haulipanoksia. Dronien käytön filosofia on siinä, että jos kohdetta vastaan lähetetään tarpeeksi monta dronea, niin se lopulta aiheuttaa myös tilanteen, jossa viholliselta loppuvat ammukset. 

Ja myös kamikaze-dronessa voi olla aliammuksia eli ohjuksia, joilla tuo ase voi hyökätä esimerkiksi it-ohjusasemia vastaan. Droneja voidaan käyttää samanaikaisesti miehitettyjen hävittäjien ja pommikoneiden kanssa. Eli dronparven tehtävänä voi olla se, että vihollinen pakotetaan ampumaan omat IT-ohjukset loppuun, tai paljastamaan omat tuliasemansa. Ja puolustajan kannalta ongelmallista on se, että kaikki hyökkääjän ohjukset ja pommikoneet pitää ampua alas, eli yhtään edes halpaa dronea ei saa päästää läpi. 

Isku voisi tapahtua niin, että ensin suuri määrä droneja lentää kohti kohdettaan. Ja sitten tuo droneparvi pakottaa puolustajaa ampumaan omia aseitaan sitä kohti. Tuota droneparvea seuraavat pommi- ja rynnäkkökoneet sitten hyökkäisivät vihollisen asemiin, kun kaikki IT asemat ovat noiden koneiden lentäjien tiedossa. 

Dronejen torjunnan kannalta ongelmallista on se, että yhtään noista hyvin halvoista aseista ei saa päästää läpi. Yksi dronejen tehtävistä on ollut pakottaa vihollinen ampumaan omia IT-ohjuksiaan noihin droneihin, ja sitten yhdessä droneparvien kanssa käytetään kehittyneempiä täsmällisiin iskuihin kykeneviä risteilyohjuksia. Yksi syy dronejen aseistamiseen johtuu tästä toimintamallista. 

Tuolloin aseistettu drone voi tuhota vihollisen varusteita, ja jos droneen on sijoitettu ohjuksia, niin niitä on silloin pakko ampua. Ja jos korkealla lentävä drone on kohteena, niin silloin tietenkin tarvitaan isoja, pitkälle kantavia ohjuksia, joita on patteristolla kuitenkin rajoitettu määrä. Ja aseistettukin drone voi ohjata tykistön tulta tai täsmäaseita kohteeseensa. 

Mutta siis on ongelma on siinä, että samantyyppiset kamikaze-dronet mitä Iran on toimittanut Venäjälle voidaan varustaa samanlaisilla kohteentunnistusvälineillä mitä käytetään Javelin-ohjuksissa. Ja onni onnettomuudessa että noita järjestelmiä ei ole Venäjän käytössä. 

https://www.talouselama.fi/uutiset/tyrmistyttavaa-sotateknologiaa-usa-kehitti-mikroaaltoaseen-joka-ampuu-koko-drone-parven-kerralla-alas-tallainen-se-on/c9e424a3-0692-4481-b0ba-49d09c51f63f

Mika Aaltolan Twitter-toiminta tutkintaan.

   

Mika Aaltolan Twitter-toiminta tutkintaan. 

Ulkopoliittisen instituutin eli UPI:n johtaja Mika Aaltola on joutunut tilanteeseen, missä hänen Twitteriin lähettämiään Twiittejä tai niiden sisältöä pyydetään tarkastettavaksi. Syynä tuohon tarkastukseen esitetään se, että Aaltola on esittänyt sellaisen näkemyksen, että Suomen sekä Ruotsin NATO-hakemukset pitäisi erottaa toisistaan. Ja siitä sitten on kehittymässä pienimuotoinen myrsky. Tuossa myrskyssä on oikeastaan kysymys siitä, että manipuloiko Aaltola totuutta tai yrittikö hän jotenkin vaikuttaa ulkopoliittiseen johtoon tai maamme asemaan NATOoon nähden. 

Siis itse en tiedä, onko tuo tutkintapyyntö tehty Ulkoasianvaliokunnan päätöksellä mutta tuon tarkastuksen pyytäjän nimi löytyy alla olevasta jutusta. No siis onko Mika Aaltolan kommentti, minkä hän on tehnyt Turkin matkallaan asia, mikä on vaikuttanut negatiivisesti maamme asemaan? Tai onko Aaltolan kommentti siitä, että maamme pitäisi erottaa oma sekä Ruotsin jäsenhakemuskäsittely toisistaan oikeastaan aikomus manipuloida ulkoasiainvaliokuntaa tai tasavallan presidenttiä, jonka johdolla ainakin toistaiseksi ulkopoliittisia päätöksiä tehdään? Kysymys on siitä että onko Mika Aaltola unohtanut sanan "mielestäni" pois tuosta noista viesteistä, siis onko kyseessä tutkittu tieto vain mielipide? 

Kysymys on tästä: 

1) Tutkijan tehtävä on tuottaa tutkittua tietoa asiakkaan eli tässä tapauksessa Eduskunnan käyttöön.

2) Saako tutkija ilmoittaa myös oman mielipiteensä asiasta?

3) Voiko tutkija olla koskaan täysin puolueeton?

4) Tai siis voiko tutkija erottaa mielipiteensä tutkitusta tiedosta? Siis onko olemassa "yksityishenkilö-tutkijaa", joka voidaan erottaa ammattitutkijasta? 

5) Ja jos sitten pyydetään sellaista tutkittua tietoa, niin saako tutkija esittää jotain mahdollista kantaa tuohon toimittamaansa tietoon? Tietenkään tiedon vastaanottajan ei ole pakko huomioida tuota tutkijan kantaa asiaan, koska päätös toimintaan on tietenkin tiedon tilaajalla. 

Mika Aaltola on ollut paljon julkisuudessa. Hän on esiintynyt paljon, ja hänestä on jopa puuhattu presidenttiehdokasta. Mutta tuo hyvä asema varmaan saa aikaan myös kateutta. Eli on ihmisiä joiden mielestä Aaltolalle olisi hyvä näyttää kaapin paikkaa. Ja Ulkopoliittisen instituutin tarkoitus on tuottaa tutkittua ja varmennettua tietoa Eduskunnan käyttöön. Se että Aaltola on kirjoittanut Twiitit, jotka ovat tähän tekstiin liitetyssä kuvassa tietenkin saa aikaan kysymyksen siitä, mikä on tutkitun tiedon sekä oman mielipiteen ero? Siis onko Aaltola oikeasti erottanut tutkitun tiedon sekä oman mielipiteensä, ja sitten induktiokysymys onkin se, että saako tutkija jonka tehtävä on tuottaa tutkittua tietoa ilmaista omaa mielipidettään tällaisessa yhteydessä? 

Yllä Twiitit, jotka ovat MTV3:n uutisten mukaan aiheuttaneet tutkinnan. (Lähde: MTV3.fi)

Mika Aaltola on kohdannut paljon painetta tässä Ukrainan sodassa. Ja silmiinpistävää on se, että hänen vaimonsa on ilmoittanut olevansa huolissaan miehestään. Eli pelkääkö hänen vaimonsa jotain tapahtuvan? Siis maailmassa on paljon ihmisiä, joiden mielestä tutkijan tehtävä ei ole olla missään julkisuudessa vaan jossain takahuoneessa, missä häntä ei kukaan koskaan näe. Tutkija etsii sekä analysoi tietoa, ja hän esittää analyysinsä käyttäen tuolla hetkellä käytettävissä olevaa hyväksyttävästä lähteestä hankittavaa tietoa. Siksi jotkut tutkijoiden analyysit ovat menneet pieleen. Ja siitä sitten on ollut seurauksena pahimmillaan ajojahti. 

Siis tutkijaa on helppo syytellä aina jos joku asia menee vähän huonosti. Tutkija ei todennäköisesti näe tulevaisuuteen, vaan hänen pitää seuraamalla esimerkiksi Venäjän joukkojen liikkeitä tehdä analyysi siitä, mitä Venäjä aikoo tehdä. Ja tuolloin hänen pitää käyttää niitä resursseja joita hänellä sattuu olemaan. Eli jos hän ei saa käyttöönsä esimerkiksi satelliittikuvia, niin hän on silloin riippuvainen muista lähteistä, kuten tiedustelupalveluiden lehdistötiedotteista. Tietenkin tutkijan pitää etsiä useita lähteitä, eli käyttää Reutersia tai muita selontekoja kantansa tukena, mutta kuitenkin nuo muut lähteet ovat toissijaisia. Ja pahimmillaan ne on kirjoitettu kaikki yhden lähteen pohjalta. 

On tietenkin ihmisiä joiden mielestä kyseessä on näpäytys. Ikään kuin sellainen leuto tuulahdus YYA-ajoilta, jolloin tutkija saa kyllä näkyä tai oikeastaan hänen työnsä saa näkyä. Mutta samalla häntä itseään ei muiden tarvitse katsella. Siis tuon näkökulman mukaan Aaltola on tehnyt virheen, koska hän on puhunut tai julkaissut asioita, jotka ovat virallisen ulkopoliittisen linjan vastaisia. Ja sitten tietenkin tuo antaa mahdollisuuden näpäyttää Aaltolaa. Mutta sitten tietenkin voidaan taas kysyä että mitä varten Aaltolaa näpäytetään? Onko hänen kirjoituksensa Suomen edun vastaista, vai onko syynä se että Aaltola on kirjoittanut omaavansa mielipiteen, joka ei ole maamme ulkopoliittisen johdon virallisen kannan mukainen? 

Kun ihminen kirjoittaa paljon asioita julkisuuteen, niin silloin ennemmin tai myöhemmin alkavat höyhenet pöllytä. Me emme voi koskaan julkaista yhtään mitään astumatta jonkun tehokkaamman tai meidän yläpuolellamme olevan "paremman" tahon varpaille. Me kaikki jota jotain julkaisemme joudumme joskus tilanteeseen, että joku saa kohtauksen. Eli meiltä kysytään että "kuka sinulta mitään on kysynyt"? Siis Mika Aaltolan kohdalla on kyse twiitistä jota ei ole ilmeisesti pyydetty. Ja sitten surauksena on ollut sellainen tulkinta, että nuo viestit ovat sellaisia että ne vaativat tarkastusta. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kansanedustaja-puuttui-mika-aaltolan-twitter-kommentteihin-upin-neuvottelukunta-kasittelee-turkin-matkan/8628776

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Voiko suunnitelmatalous saada aikaan romahduksen?

Ministeri Tuppurainen pelkää EU:n uuden valtion tukia koskevan linjauksen saavan aikaan ongelmia taloudessa tai siirtymisen kohti suunnitelmataloutta. Suunnitelmatalous on asia, mikä aikoinaan tuhosi Neuvostoliiton talouden, eli kun valtio ja varsinkin byrokraattinen sekä autoritaarinen valtio rakentaa suunnitelmia esimerkiksi viiden vuoden jaksolle, niin silloin tietenkään ei olla koskaan ajateltu sitä, että tuo suunnitelmatalous on kykenemätön vastaamaan markkinatalouden haasteisiin. Suunnitelmatalouden ongelma on siinä, että sitä koskevat laskelmat tehdään ehkä yhden viiva viiden vuoden haarukassa. Ja kukaan ei tiedä mitä esimerkiksi maailmantalouteen kuuluu viiden vuoden kuluttua. 

Yhtiöiden ongelma on siinä että niiden pitää saada voittoa myynnistä, jotta ne voivat kattaa toimintansa kulut. Mikäli yhtiöiden tuotteistaan saatavat tulot pienevät radikaalisti, niin silloin niiden pitää löytää uusi tulonlähde. Tai sitten ne menevät konkurssiin. Mutta jos sanotaan että yritys myy toimitilojaan, niin millaisen signaalin se antaa esimerkiksi sijoittajille tai tuotteiden tilaajille? 

Yhtiöiden menot koostuvat esimerkiksi henkilöstömenoista, toimitiloista koituvista kustannuksista sekä tuotteiden valmistamiseen tarvittavista raaka-aineista. Ja tuo asia tietenkin on hiukan ongelmallinen, koska jos esimerkiksi kaupungin keskusta tai joku muu alue autioituu, eli yrittäjät lopettavat tai muuttavat toiseen paikkaan, niin se edellyttää sitä, että esimerkiksi toimitilojen vuokraajien pitää nostaa vuokria. Ja tuo vuokrien nostaminen tietenkin vaikuttaa tuotteiden hintaan, ja kuka ostaa mieluummin kallista kuin halpaa tuotetta. 

Hintojen nostaminen saa joskus aikaan sen, että tuotteen myynti putoaa hyvin alas. Ja sitten on yrittäjän joko etsittävä halvempi liiketoimintaympäristö tai hakeuduttava konkurssiin. Siis nimenomaan toimitilojen vuokraajien kannalta on sama että muuttaako yrittäjä johonkin ostoskeskukseen vai lopettaako hän toimintansa. Nimittäin tuosta yrityksestä saatavat tulot ovat joka tapauksessa mennyttä, ja kuitenkin myös toimitilojen vuokraajien pitää saada katetta noista toimitiloista, jotka vaativat kuitenkin kunnossapitoa sekä vastikkeen maksua. Joten tuon yrityksen eli tulonlähteen menetys sitten saa aikaan painetta kohottaa muiden toimitilojen vuokria. 

Yhden keskeisen toimijan katoaminen saa aikaan vaikutuksen, mikä saattaa ulottua useisiin muihin yhtiöihin. Yhtiöiden on vastattava haasteisiin sekä suunnattava markkinointiaan niin, että ne voivat reagoida mahdollisimman tehokkaasti keskeisen asiakkaan katoamiseen. Mutta uusien asiakkaiden haaliminen ei ehkä sitten enää onnistukaan. Ja jos entinen varma asiakas joka voi olla esimerkiksi jonkun alueen suurin yrittäjä muuttaa ulkomaille, niin se saattaa vaikuttaa myös siivouspalveluita myyvien yritysten tilauksiin sekä myös ruokatoimittajiin, jotka ovat myyneet catering-palveluita tuon keskeisen toimijan henkilökunnalle. 

Mikäli sitten keskeisessä roolissa oleva yhtiö vie tuotannon ulkomaille, niin se voi vaikuttaa useiden ihmisten työpaikkoihin, mikäli esimerkiksi isoja halleja ei enää tarvitse siivota tai suuri joukko työläisiä irtisanotaan, jolloin he eivät enää tarvitse jotain keskitettyä ruokatoimittajaa. Liiketoiminnan A ja O on kyky reagoida tarpeeseen hyvin nopeasti. 

Jos suunnitelmia ei kyetä muuttamaan tarpeeksi nopeasti, niin joitakin tuotteita valmistetaan yli kysynnän tarpeen, ja silloin tuotteita jää varastoon valtavia määriä, jos tuotantoa ei kyetä suuntaamaan kohti sitä tuoteryhmää, joka kiinnostaa ostajia. Se mikä tekee markkinataloudesta vahvan on sen kyky reagoida nopeasti markkinoiden muutokseen sekä erityisesti ihmisten ostohalukkuuteen. 

Mutta toisaalta juuri se että ihmiset saattavat muuttaa ostokäyttäytymistään melko nopeasti tekee markkinataloudesta melko arvaamattoman. Suunnitelmatalouden tarkoitus oli aikoinaan korjata se markkinatalouden ongelma, että kukaan ei tiedä mikä huomenna myy. Eli suunnitelmatalouden tarkoitus on ollut kasvattaa markkinoiden ennakoitavuutta, mutta koska tuohon toimintaan on kuulunut tuotantotavoitteet, joista ei olla joustettu, niin se on aiheuttanut käsittämättömän raaka-aineiden tuhlauksen sekä tiettyjen tuotteiden ylituotannon. 

Tuo tuotteiden ylituotanto on se asia, mikä tekee suunnitelmataloudesta hyvin tehottoman. Tehottomuus tietenkin tarkoittaa sitä, että esimerkiksi raaka-aineita kuluu valtavia määriä, ja tuotteita joudutaan lopulta ajamaan suoraan kaatopaikoille, jossa ne eivät suinkaan tuo varallisuutta tuottajille. Se että tuotteita valmistetaan suoraan roskiin aiheuttaa erittäin suuria raaka-aineiden sekä samalla myös työtuntien menetyksiä työnantajille. 

Eli joka kerran kun työläinen valmistaa tuotteen suoraan kaatopaikalle, niin siinä menetetään sekä työtunnit että myös raaka-aineet joita tuotteeseen on käytetty. Tuolloin raaka-aine, sekä sen hankkimiseen ja kuljetukseen käytetyt varat menevät myös suoraan kaatopaikalle. Samoin työntekijän tunnit, jotka tuohon tuotteeseen käytetään olisi voitu käyttää jotenkin hyödyllisemmin. Eli myös työntekijän palkka tuolta ajalta menee käytännössä suoraan kaatopaikalle. Kun työntekijän tekemä työ ei hyödytä yhtiötä, niin silloin hänen saamansa palkka menee myös käytännössä piipun kautta harakoille. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/tytti-tuppurainen-brysseliss%C3%A4-muhivista-suunnitelmista-voi-johtaa-er%C3%A4%C3%A4nlaiseen-suunnitelmatalouteen/ar-AA17aAkN?ocid=msedgntp&cvid=3f5b7985dcb248f39bdd9690e3acc277

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/