Trump teki diilin Tanskan kanssa Grönlannista

 

Grönlanti kuuluu ilmeisesti ainakin osittain jatkossakin Tanskalle. Mutta kuten varmaan olemme kaikki huomanneet, niin Trump sai todella paljon läpi tuon sopimuksen kohdalla. Se mikä sitten tekee tuosta sopimuksesta ongelmallisen on se, että mikään ei ole selvää ennen kuin nimet laitetaan sopimuspaperiin, ja sen jälkeen Trump voi lähteä vaatimaan hiukan lisää. Arktisten alueiden arvo sekä strategisessa että taloudellisessa mielessä on valtava. Suuri osa USAn ennakkovaroitusjärjestelmän tutkista sijaitsee Grönlannissa. Ja yksi peloista tällä hetkellä on se, että joku ydinaseita käyttävä sukellusvene tunkeutuu Grönlannin sekä Kanadan välissä olevaan salmeen, ja laukaisee ne aseet suoraan USAn Itärannikolla olevia kohteita vastaan. 

Grönlanti on myös tärkeässä asemassa kun ajatellaan valtamerten akustista valvontakaapelia eli SOSUS (Sound Surveillance System )-valvontaa. Nuo merenpohjassa olevien hydrofonien ketjut paikantavat sukellusveneitä sekä keräävät sellaista dataa, jonka avulla pyritään selvittämään esimerkiksi sukellusveneiden kuntoa. SOSUS äänittää myös esimerkiksi erilaisia seismisiä ääniä. Sekä keräävät muutakin dataa kuten valaiden ääntelyä. 

 Eli jos esimerkiksi jostain sukellusveneluokasta ei suoriteta vaikkapa laakereiden vaihtoa, niin se voi tarkoittaa että veneluokkaa ollaan pian korvaamassa uudella sukellusvenetyypillä. SOSUS voitaisiin tietenkin korvata lentokoneilla, laivoilla sekä muilla sukellusveneillä. Mutta mikään niistä ei ole niin kustannustehokas kuin SOSUS. Siis tässä tekstissä SOSUS tarkoittaa siis passiivista merenpohjaan sijoitettua kuunteluasemaketjua. Vuonna 1985 SOSUSin nimi muuttui integrated undersea surveillance systemiksi (IUSS). Samoin nykyään tuohon laitteistoon on liitetty monia muitakin komponentteja. 

 Esimerkiksi avaruusrakettien laukaiseminen Grönlannin pohjoisosista merkitsisi sitä, että nimenomaan kaukokartoitus- sekä  sotilaallisten vakoilusatelliittien käyttämille polaariradoille on sieltä helpompi päästä kuin mistään muualta. Samoin pohjoisen alueen luonnonvarat tietenkin kiinnostavat myös Trumpia, ja niiden pitäisi kiinnostaa myös Eurooppaa. Samoin Grönlanti on tärkeässä asemassa, jos ajatellaan mahdollisesti Punaisenmeren sekä Suezin kanavan korvaamista luoteisväylän kautta tapahtuvalla laivaliikenteellä.

Grönlanti on myös muuten strategisesti tärkeä alue, koska esimerkiksi Venäläiset ydinsukellusveneet partioivat pohjoisen jääpeitteen alla. Kun sitten ajatellaan sitä, että esimerkiksi Euroopan puolustus nojaa pitkälti USA:aan sekä sieltä ostettuun teknologiaan, niin silloin meidän pitää joko puhutella Trumpia kauniisti, tai ryhtyä kehittämään sellaisia välineitä ja menetelmiä, joilla voimme sitten irtaantua USA-riippuvuudesta. Mutta onko meillä sitten oikeasti sellaisia välineitä, joilla voimme haastaa USAn sekä sen tarjoaman sotilaallisen avun? Me ostamme aseita Amerikasta, ja samalla sitten asetamme itsemme asemaan, jossa me teemme itsestämme riippuvaisia Trumpista. Trump ei tee mitään diilejä pelkästään tekemisen ilosta. Hän haluaa vastiketta rahoilleen.  

Andøyan avaruuskeskuksesta Norjasta laukaistiin hiljattain Spectrum-2 raketti, joka vei hyötykuorman avaruuteen. Ruotsilla on myös suunnitelmia perustaa avaruuskeskus, joten voitaisiinko myös Suomeen perustaa oma avaruusasema? Periaatteessa Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan perustetut avaruuskeskukset voisivat oikeasti palvella EUn omia polaariratoja noudattavia avaruusohjelmia. 

Siis riippumattomuus on monitahoinen asia. Se on taloudellista sekä sotilaallista riippumattomuutta. Niin kauan kuin emme itse valmista esimerkiksi mikropiirejä tai muita huipputeknisiä komponentteja, niin emme voi kehittää mitään riippumattomuutta. Jos emme saa raaka-aineita, niin silloin jäävät korkean teknologian projektit paperiksi. 

Me olemme tällä hetkellä riippuvaisia sekä GPS että tiedustelulaitteistosta. Ilman omia GPS ja tiedustelusatelliitteja EU ei kykene tekemään mitään. Eli jos emme saa Trumpilta lupaa käyttää GPS-ohjattavia pommeja, niin silloin emme myöskään niitä voi käyttää. Toisaalta voisimme pyytää paikannuspalveluita Elon Muskilta. Raketteja tarvitaan esimerkiksi hypersoonisten ohjusten sekä muiden vastaavien aseiden kuljettamiseksi. 

EUn pitäisi siksi ryhtyä laaja-laisesti kehittää esimerkiksi omaa avaruusohjelmaa. EU tarvitsee oman tiedustelu- ja avaruusaseita koskevat  avaruusohjelman, jotta se voisi laukaista omia tiedustelusatelliitteja sekä suojaamaan omaa avaruusinfrastruktuuriaan. Jos siis haluamme laukaista satelliitteja ilman, että USA saa tietoa niiden tehtävistä, Jos taas haluamme että USA tietää kaiken esimerkiksi IceEye satelliiteista, niin voimme aina käyttää USAn tarjoamia laukaisupalveluita. Siis jos haluamme luoda esimerkiksi sotilaallista riippumattomuutta USAsta, niin meidän pitäisi silloin kehittää sellaisia todellisia välineitä, joilla tuota riippumattomuutta luodaan. Mutta jos haluamme luoda järjestelmän, joka on riippumaton USAsta, niin silloin meillä on oltava koko ekosysteemi. Drooneja varten pitää olla sellainen viestiverkosto, joka toimii myös silloin, kun olemme todellisessa tilanteessa. 

Eli pelkkä EUn oma hävittäjä, EU-tankki tai EU drone ei tuolloin riitä. Myös noiden järjestelmien tukijärjestelmät eli esimerkiksi tiedustelu, kohteen osoitus ja valmistusjärjestelmät ovat tärkeitä. Kriisitilanteessa varusteiden sekä varaosien tuotanto ja logistiikka eivät saa katketa. Mutta siis kriiseihin valmistautuminen on muutakin kuin pelkkiä ase-ja tiedustelusovelluksia. Meidän pitää turvata oma infrastruktuurimme sekä ekosysteemimme myös kriisitilanteessa. Meillä pitää olla sellainen koulutustaso, että voimme ylläpitää omia ekosysteemejämme. Samoin meillä pitää itsellämme olla valmiudet ylläpitää sekä kehittää sitä ekosysteemiä, jonka pitäisi taata alueemme koskemattomuus. Ja nykyään varusteet joilla ylläpidetään tuota asiaa ovat todella kalliita. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/asiantuntija-donald-trumpin-gr%C3%B6nlanti-diili-on-ennakkotapaus-yksi-asia-ratkaisee/ar-AA2cyuQL?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=6aaea9f5ca3c412eaf3bf982101e054c&ei=7

https://www.sss.fi/2026/09/voitaisiinko-suomesta-laukaista-satelliitteja-euroopan-rooli-rakettialalla-noussee-esille-huippukokouksessa/

https://en.wikipedia.org/wiki/SOSUS

Olisiko Olivia Oraksen kuolema voitu välttää?

Plastiikkakirurgiaa markkinoitaessa pitäisi muistaa, että kyseessä on lääketieteellinen operaatio. Jokaiseen lääketieteelliseen operaatioon liittyy aina jonkinlaisia riskejä. Eli miksi esimerkiksi silikoni-implantteja kaupataan kuin ne olisivat jotain paitoja. Nuoria naisia houkutellaan käymään kauneuskirurgialla, ja lupauksena on se, että hankkimalla botoxia ja implantteja tulee tytöstä suosittu. Rasvaimulla pääsee sitten rantakuntoon muutamassa tunnissa. Eikä muuta tarvita kuin luottokortti. 

Pojille tarjotaan kosmeettisia silikonilihaksia sekä peniksen pidennyksiä. Samoin rilleistä pääsee eroon sillä, että käy pienessä leikkauksessa. Näin ihminen taas muuttuu täydelliseksi, eivätkä rillit enää paina nenällä. Näin ihminen saa oikean itsetunnon takaisin, sekä poistuu kaiken maailman pelikonsolien tai nettipelien parista ulos. Tuollainen asia saattaa kuitenkin muuttua sellaiseksi, että henkilö saattaa jopa kuolla. Jos haavat steriloidaan huonosti, välineet joita käytetään ovat huonolaatuisia. Eli ne eivät ehkä ole auktorisoidun tahon valmistamia tai sitten niitä käytetään väärin. 

Olivia Oraksen tapaus on noussut erittäin näkyvästi pinnalle. Tuon tapauksen yhteydessä on kyseessä plastiikkakirurgian yhteydessä tapahtunut komplikaatio.Hän oli mennyt rasvaimuun, ja siellä oli joku asia mennyt vikaan. YLEn saamien tietojen mukaan ei ole tietoa oliko Olivia Oraksen kuolema johtunut siitä, että oli tapahtunut hoitovirhe. Mutta jokin aiheutti komplikaation, joka johti kuolemaan. Nyt kun Olivia Oras on kuollut, niin tuon operaation tehneeltä klinikalta oli löytynyt melko paljon huomautettavaa. Mutta miten paljon huomautettavaa pitää löytyä, jotta tuollaisen klinikan toiminnasta, että siihen puututaan?                                                                                                                                    

Hän oli mennyt puudutuksen aikana tajuttomaksi, ja sitten hänet oli kuljetettu HUSiin. Siellä ei hänen pelastamiseksi voitu tehdä mitään. Niin olisiko tämä voitu välttää? Rasvaimu on asia, jota esitetään usein ikään kuin liikunnan vaihtoehdoksi. Eli rasvaimua voi muka käyttää laihdutuksen nopeuttamiseksi. Rasvaimun ongelma on siinä, että jos noita rasvasoluja poistetaan väärin, niin se saattaa jopa lisätä ruokahalua. Samoin rasvaimua tekevän henkilön pitää olla tuohon toimenpiteeseen päteviä. Ja esimerkiksi Oraksen leikkauksesta vastanneen klinikan omistaja on koulutukseltaan yleislääkäri. 

 

Näitä asioita käsitteleviä uutisia oli yhteen aikaan lähes joka päivä lehdissä. Se ja tämä julkisuuden henkilö sijoitti rahaa omaan kauneuteensa ja tietenkin hänestä tuli “se” uusi “Marilyn Monroe” tai “Elvis Presley”. Tuo sitten oli asia joka varmasti ohjasi nuoria etsimään onnea plastiikkakirurgiasta. Kaikkiin leikkauksiin liittyy jonkinlainen riski. Silmäkirurgiassa instrumentti saattaa olla väärin kohdennettu. Vaikka tuota sattuu harvoin, niin joka tapauksessa riski on aina olemassa. Samoin jos henkilö ostaa piilolasit esimerkiksi ravintola-iltoja varten, ja sitten hän sattuu nukahtamaan piilolasit päässään, niin seuraavaksi voi olla asiaa silmäpoliklinikalle, jos piilolasit juuttuvat silmään kiinni. 

Usein kuitenkin unohdetaan se, että nuo silikoni-implantit ovat vierasesineitä. Ne pitää asettaa oikein. Ja ne pitää tietenkin valmistaa oikein. Kun sitten puhutaan kirurgiasta, niin plastiikkakirurgia ei poikkea muusta kirurgiasta. Eli myös plastiikkakirurgiassa pitää noudattaa niitä sääntöjä, joita muutkin kirurgit noudattavat. Kun esimerkiksi välineissä olevissa ohjeissa lukee, että ne ovat kertakäyttöisiä, niin silloin tietenkin se tarkoittaa sitä, että noita välineitä ei saa käyttää kuin kerran. Nimittäin jos noiden välineiden kautta ihmisen sisään menee kuolleita kudoksia, niin pahimmillaan edessä on kuolio. Samoin jos välineitä ei steriloida kuten niitä pitäisi steriloida, niin silloin edessä voi olla paha infektio, vaikka kuoliota ei synnykään.

Joten jos suoraan kysytään, niin onko tällainen liiketoiminta turvallista? Itse luin että plastiikkakirurgiaa saa harjoittaa yleislääkäri. Varsinaista plastiikkakirurgin koulutusta ei siis tarvita. Joten varmaan meistä jokainen miettii, että onko tässä asiassa parannettavaa? Esimerkiksi silikoni-implantti ei ole mikään paita, jonka voi riisua pois, jos se ei enää miellytä. Silikoni-implantti on siis asia, jonka hankinta ei saisi olla mikään heräteostos. Jos plastiikkakirurgiaa kaupataan kuin paitaa, niin silloin saattaa kyllä jäädä joku turvallisuusnäkökohta huomiotta. Turvallisuusnäkökohdat ovat asioita, joiden kanssa ei pitäisi leikkiä. 

Nukutuksiin ja puudutuksiin liittyy aina pieni komplikaation vaara. Tuo komplikaatio saattaa johtua esimerkiksi väärästä puudutteesta. Kirurgin pitäisi kysellä esimerkiksi siitä, että käyttääkö potilas huumeita tai jotain pysyvää lääkitystä. Hänen pitäisi myös varmistaa tuo mahdollinen asia verikokeella. Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille ihmisille. Eli myös väärät puudutteet ja nukutusaineet voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Ja osa näistä reaktioista on tappavia. Samoin myös se että henkilö unohtaa kertoa esimerkiksi jostain lääkkeistä tai huumeista, niin se saattaa aiheuttaa vakavia komplikaatioita. 

Myös implanteissa olevat ilmakuplat voivat aiheuttaa ongelmia. Lentokoneessa nuo implantit voivat alkaa paisua. Se voi aiheuttaa kudosten repeämistä. Samoin joskus on voinut käydä niin, että implantit ovat voineet lähteä liikkumaan kehossa. Tuo on saattanut aiheuttaa erittäin vakavia kipuja että myös vakavia esteettisiä vahinkoja. 

Se mikä näistä asioista tekee mielenkiintoisen on se, että esimerkiksi sen plastiikkakirurgian klinikan lääkärit, jossa Olivia Oraan kuolema tapahtui ovat ottaneet yhteyttä YLEeen. Mutta tuo yhteydenotto on tapahtunut vasta sen jälkeen, kun MOT oli tehnyt asiasta ohjelman. Eli jos klinikalla on meno ollut mitä on, ja siellä on laiminlyöty turvallisuutta, niin miksi noita ilmoituksia ei olla tehty aikaisemmin? Kun yksi lääkäri oli tehnyt ilmoituksen KRPlle asiasta, niin se on saatettu kuitata esimerkiksi katkeruutena, jos omistaja on irtisanonut tuon alaisen. Mutta ilmiannon tehneitä lääkäreitä oli kolme. Miksi heidän ilmoituksiinsa ei oltu reagoitu? 

Ja sitten yllättäen kun asiasta kerrotaan julkisuudessa, niin muutkin entiset työntekijät alkavat iloksemme aktivoitua. Hekin muistavat sitten klinikalla olleen jotain ongelmia. Joidenkin mielestä nuo lääkärit ovat ehkä halunneet nyt sitten noiden mahdollisten väärinkäytösten tultua ilmi ikään kuin pestä kätensä tuosta paikasta. Plastiikkakirurgia on liiketoimintaa siinä missä muukin liiketoiminta. Noita klinikoita pitäisi kohdella liikeyrityksinä. Voi olla että esimerkiksi harjoittelevat lääkärit tai muu henkilökunta eivät uskalla tehdä ilmoituksia työnantajastaan, kun he pelkäävät oikeusjuttuja. Eli jos he tekevät ilmoituksen, joka todetaan aiheettomaksi, niin edessä voi olla haaste oikeuteen. Ja vaatimukset ovat tuolloin 

https://yle.fi/a/74-20245040

https://yle.fi/a/74-20245188

Lukutaitoa ei opita, jos aika menee kaikkeen muuhun.

Kun kerran puhutaan lukutaidosta, niin ehkä meidän pitäisi samalla miettiä sitä, että onko lukutaito sitä, että osaa lukea tekstiä sekä kopioida sen jonnekin tietokoneen näytölle. Vai onko se sitä että ihminen myös ymmärtää lukemansa sisällön? Me kaikki osaamme lukea, mutta ymmärrämmekö me mitä luemme? Kun me menimme aikoinaan kouluun, niin koululla oli tehtävä. Sen tehtävä oli opettaa meitä lukemaan, laskemaan sekä tietämään jotain luonnontieteistä Mutta jostain syystä koulu on saanut myös muita tehtäviä kuin vain luokassa tapahtuva opetusta. Meillä puhutaan sosiaalisten taitojen merkityksestä. 

Meille puhutaan siitä, miten tärkeää on olla muiden kanssa. Mutta joku nyt vain ei ehkä ole aivan niin sosiaalinen, kuin ihmiset haluavat heidän olevan. Jos ihmisen pitää jatkuvasti pingottaa jotain asiaa koko päivän, niin silloin stressin määrä lisääntyy. Stressaavassa ja meluisassa ympäristössä, missä ihminen ei tunne oloaan turvalliseksi. Ei ihminen kykene myöskään oppimaan mitää. Keskittyminen ei ole mahdollista, jos ihminen joutuu jatkuvasti pelkäämään väkivaltaa. 

Turvallisuutta ei tuo se, että henkilöä osoitellaan pihalla, tai häntä uhataan lähettää jonnekin laitokseen. Jos ihminen ei saa olla yhtään erilainen kuin muut, niin se aiheuttaa ongelmia. Tietenkin hänen pitäisi etsiytyä muiden seuraan, mutta mitä jos joukko ei huoli häntä mukaan? Se että toinen jätetään pois joukosta on rumaa. Se on syrjintää ja kiellettyä. Mutta kuitenkin miten tuo tilanne hoidetaan? Käsketäänkö toisten ottaa tuo syrjitty mukaan?  Nuo joukon jäsenet  tietenkin sanovat että he ovat tuon henkilön kanssa siksi, että heidän on pakko. Eli kuulostaa kivalta. Eikö vain?

Mikäli koulun tehtävä ei ole tarjota muuta kuin paikan, jossa vietetään aikaa jos muuta tekemistä ei satu löytymään, niin on turha kysyä, miksi kukaan ei opi mitään. Jos koulua markkinoidaan sillä, että se on kuin valtava bilekeskus, niin silloin voi oppiminen olla vähän vaikeaa. Jos ihmisen ei tarvitse muuta kuin jutella tekoälylle, niin hän tuskin kohta osaa lukea tai kirjoittaa. Kyllä äänikomennot pian tuonkin asian tekee mahdolliseksi, että ihminen ei enää osaa lukea tai kirjoittaa siinä mielessä kuin me nuo asiat ymmärrämme. Ehkä etäkoulu sekä etätyö tekevät mahdolliseksi sen että istumme kotonamme kaiken aikaa alasti, kun esimerkiksi lähetti robotti juoksee asioilla sekä valmistaa ruokaa. 

Meistä jokainen oppii eri tavalla. Meistä jokainen myös omaa erilaisia kiinnostuksen aiheita. Samoin meillä jokaisella on arkoja paikkoja, asioita joista emme halua koskaan puhua. Mutta yksilöllisyys ei ole huonojen tapojen tai surkean koulumenestyksen peruste. Meidän pitää ymmärtää sekin asia, että jossain vaiheessa me joudumme tekemään valintoja. Me emme kaikki ole yhtä hyviä juoksijoita. Tai me emme kaikki ole yhtä hyviä matematiikassa. Mutta siis meidän pitäisi pystyä antamaan myös yksilöllistä ja positiivista palautetta. 

Turhan usein palautteet jäävät negatiivisiksi. Ja jos yritämme opettaa että kaikki ovat yhtä hyviä kaikissa asioissa, niin kohtaamme lopulta tilanteen, jossa me joudumme tuomaan itseämme esiin. Eli vaikka perussuomalaisten puoluekokouksessa sanotaan, että nykyään tavoite ei voi olla erilaisuuden tai erikoisuuksien tavoittelu, niin miten me sitten työelämässä tuomme omaa osaamistamme ja omia taitojamme toisten tietoon. Meidän pitää saada jotain sellaista, mikä tuo meitä esille positiivisella tavalla. Siis positiivisen määrittelee se, mitä mahdollinen työhönottaja pitää tärkeänä. 

Se mitä kouluissa kaivataan on kirjat, itse olen sitä mieltä että kirjat voisivat olla digimuodossa, mutta käsin tehtävät muistiinpanot voivat auttaa myös oppimisessa. Mitä suurempi osa hermostosta osallistuu oppimistapahtumaan, niin sitä paremmin oppilas oppii. Mutta kuten tiedämme, niin jos ihminen ei käytä jotain taitojaan, niin ne taidot pois opitaan. Muistiinpanojen tekeminen käsin merkitsee toisenlaista vapautta. Se merkitsee mahdollisuutta piirrellä vihon sivuille. Kun kirjoitamme koneella, niin meidän pitää huomioida sellainen asia, että kuka vain osaa kopioida tekstejä jostain kalvolta. Se mitä meidän pitäisi ihmisille opettaa on itsenäinen ajattelu. 

Kun menemme nykyaikaiseen kouluun, niin silloin meidän pitäisi nähdä tekniikka sellaisena, että se palvelee ihmistä. Tekniikka ei saa olla itseisarvo. Se ei saa olla esimerkiksi sitä, että tekoäly agentti kirjoittaa lapsen aineet. Kun me käytämme tekoälyä, niin silloin meidän pitäisi huomioida se, että jossain peruskoulussa asioita tehdään toisin kuin jossaiin finassialan suuryrityksessä. Aivoilla pitää olla aikaa oppia. Niillä pitää olla myös aikaa tallettaa asioita muistiin. Ja niillä pitää olla lepoa, jossa ne kykenevät oikeasti palautumaan päivän kiireistä. Jos kaikki mitä jossain paikassa tehdään perustuu tehokkuuteen, niin silloin aivoille ei jää aikaa työstää saamaansa tietoa. Mikäli ihmisen aivoihin työnnetään liikaa dataa, niin silloin ne eivät kykene käsittelemään sitä. 

Aivot eivät ehdi valita mitä tietoa ne tarvitsevat ja mitä ne eivät tarvitse. Kun ihminen tulee ensimmäiselle luokalle, niin hän tarvitsee kynän kumin ja paperia. Hän ei tarvitse monimutkaisia laitteita vaan paikan sekä tilaisuuden oppia perusasioita. Eli jos oppimisen välineenä käytettävien laitteiden käytön opiskelussa kuluu tuntikausia aikaa, niin silloin tuo aika on poissa varsinaisen aineen opiskelusta. Oppimisen pitäisi siis olla sellaista, että aine mitä käsitellään on ensin. Ja sitten vasta tulevat ne laitteet joilla opiskellaan. Kun tekniikka tulee keskiöön, ja muu oppiminen jää pois, niin tulokset alkavat varmasti pudota. 

Se missä pohja luodaan on peruskoulun ala-aste sekä esiopetus. Ilman perusasioiden hallintaa ei kukaan voi oppia mitään monimutkaisempaa. Meistä jokainen on joskus laskenut sen 1+1=2 laskun. Jos ei osata tai haluta aloittaa aivan perusasioista, niin silloin oppilaalle tehdään karhunpalvelus. Meidän koulussamme opetussuunnitelma etenee siten, että seuraavana vuotena tehdään aina hiukan entistä vaikeampia tehtäviä. Jos oppilas ei ole läpäissyt edellistä vuotta, niin hän ei kykene selviytymään seuraavan vuoden tehtävistä. Siis jos lapsi ei ole läpäissyt ensimmäistä vuotta koulussa, niin silloin hänen on vaikea läpäistä mitään muutakaan. Eli koko koulunkäynti rakentuu sen varaan että ihminen osaa tietyt asiat. 

Oppiakseen ihminen tarvitsee sellaisen kannustavan opiskeluympäristön. Tärkein asia oppimiseen on tietenkin asenne, jolla koulua käydään. Toinen asia minkä pitäisi olla selvä, on se, että nuorten on koettava, että koulusta on heille jotain hyötyä. Jos he eivät koe koulua muuten kuin välttämättömänä pahana, tai asiana jota käydään, kunnes jotain parempaa tekemistä löytyy, niin silloin ei kukaan varmaan opi yhtään mitään. Se että tuota asennetta, jossa pölynimurikauppias tienaa paremmin kuin opiskelija korostetaan, niin kuka edes viitsii lähteä yliopistoon. Me voimme tienata aivan yhtä hyvin esimerkiksi nakkikioskin myyjinä. 

Toki ennemmin tai myöhemmin me kohtaamme tilanteen, jossa meiltä loppuvat ammattilaiset, jotka osaavat tehdä vaativia työtehtäviä. Jos meiltä loppuvat ammattilaiset, niin silloin olemme pulassa.  Meidän pitää silloin palkata ammattilaisia ulkomailta. Tai sitten muututtava jotenkin monialaisiksi ihmisiksi. Mutta jos me emme ryhdy tukemaan opiskelua uudella tavalla, niin silloin me menetämme kaikki maamme osaajat. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Meidän kaikkien pitää opiskella jotain asioita, koska kenestäkään tuskin tulee myötäsyntyistä kirurgia. Eli perimä-aines saattaa määrätä monia asioita, mutta aivan kirurgin taidot eivät aivan varmasti periydy. 

Putin pelkää sotilasvallankaappausta, mutta pitääkö myös lännen pelätä sitä?

Putin pelkää  sotilaiden suorittamaa vallankaappausta. Mikäli asevoimat kaappaavat vallan Venäjällä, niin voidaan aina kysellä, että muuttuuko mikään tuossa valtiossa? Putin itse on koulutukseltaan KGB upseeri, eli periaatteessa hän on myös sotilashenkilö. Siis Neuvostoliitto samaistaa tiedustelupalvelun työntekijät asevoimiin, ja he käyttävät asevoimien sotilasarvoja. Heidän myös oletetaan noudattavan käskyjä samalla tavalla kuin normaaleiden sotilaiden. Eli tuolla tavoin arvioiden Venäjää johtaa tälläkin hetkellä jonkinlainen autoritaarinen sotilasjuntta, ja tietenkin meidän pitää muistella, että Putin on myös mielellään itsekin käyttänyt univormuja. Sotilasvallankaappauksen pelko on ollut keskeinen osa NKPn politiikkaa tai propagandaa. 

Eli jos NKPn eli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri menettää johtoasemansa, niin se merkitsee sitä että asevoimat ottavat maassa vallan. Tuolla asialla NKP perusteli sitä, että sen johto ei halunnut jakaa asemaansa kenenkään kanssa. Samoin Putinin propagandan keskeinen osa on se, että hänen syrjäyttämisensä johtaa sotilasvallankaappaukseen. Ja sen takia länsimaiden pitäisi tukea nimenomaan hänen omaa asemaansa.

Jos haluamme uskoa tuota ajatusta, niin silloin Putinin pitäisi saada paljon tukea, jotta hän "kykenee estämään" sotilaiden pääsyn valtaan. Se mitä sotilasvallankaappaus voisi tuoda tullessaan. Eli sotilaat voivat tuolloin saada esimerkiksi ydinaseiden laukaisukoodit sekä muut niihin liittyvät varusteet käsiinsä. Yleensä laukaisemiseen tarvittavia mikropiirejä sekä muita koodiavaimia säilytetään siten, että ne ovat turvallisuuspalvelun hallussa. Ja asevoimat vastaavat kuljetuslaitteiden kuten ohjusten raketteja sekä taktisia ja strategisia lentokoneita. Mutta varsinaisten kärkien laukaisimet ovat FSBn käsissä. 

Tuo järjestelmä on sellainen, että sen pitäisi taata se, ettei ydinaseita laukaista ilman lupaa. Jos sotilaat saavat vallan, niin se toisi nuo ydinaseiden laukaisimet periaatteessa yksiin käsiin. Mutta muuttaako se tilannetta miksikään?  Putin on julkistanut doktriinin jonka mukaan Venäjä ei käytä ydinaseita, jos niitä ei ensin käytetä sitä vastaan. Putin on myös miehittänyt asevoimien komennon "Jees miehillä", joilla ei ole joko haluja tai kykyä vastustaa Putinia. Periaatteessa Putin tarvitsee kahden kenraalin tuen ydinaseiden laukaisemiseen. Mutta hän on voinut salaa muuttaa tuota protokollaa. 

Eli hän on voinut ottaa nuo ydinaseavaimet omaan taskuunsa. Tai sitten hän on periaatteessa voinut nimittää esimerkiksi täysin sotilaallista koulutusta vailla olevia ihmisiä tuohon virkaan. Heidän tehtävänsä ei siis olisi tuossa mallissa muu, kuin kääntää avainta silloin, kun presidentti Putin käskee heidän niin tehdä. Putin lujittaa valtaansa pelolla. Hän siis ei välitä asevoimien jäsenistä yhtään sen enempää kuin muistakaan ihmisistä. Joten tietenkin tuo mies voi aina pelotella ydinaseiden käytöllä. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että Putin ei ole normaali ihminen. Hänet on aikoinaan koulutettu täyttämään käskyjä niitä kyseenalaistamatta. 

Kun hänestä on tullut Venäjän presidentti, niin hän on muuttunut alaisesta esimieheksi, joka vaatii alaisiltaan samaa, kuin häneltä itseltään on vaadittu. Aikoinaan KGB opetti hänelle, että Neuvostoliiton poliittinen johto on erehtymätön. Kun Putin nousi valtaan, niin silloin hän sai  aseman, joka oli hänelle esitetty erehtymättömän miehen asemana. Putin siis muuttui mielessään erehtymättömäksi, ja hän tietenkin vaatii muilta samanlaista kohtelua ja asennetta, mikä hänellä itsellään on ollut omaa presidenttiään sekä NKPn  pääsihteeriä kohtaan. Eli hän olettaa saavansa samaa kohtelua kuin Gorbatshov sekä hänen edeltäjänsä ovat saaneet. Putin kohtelee myös oppositiota samalla tavalla kuin häntä on opetettu KGB akatemiassa kohtelemaan toisinajattelijoita. Tuossa ideologiassa toisinajattelijat eli oppositio murtaa valtion yhtenäisyyttä. Siksi toisinajattelijat pitää murskata. 

Hän on käyttänyt väkivaltaa pitääkseen vallan omissa käsissään. Hän on aloittanut täysimittaisen sodan Ukrainassa. Joten saattaa olla, että Putin voi käyttää ydinaseita myös ensin, jos se auttaa häntä säilyttämään valtansa. Hän voi käyttää ydinseita myös omaa kansaansa vastaan, jos hän katsoo sen olevan välttämätöntä. Ja vain yksi asia on Vladimir Putinin mielestä välttämätöntä. Se on se, että valta Venäjällä kuuluu hänelle, ja hänen lähipiirilleen. Tuo Putinin lähipiiri on sillä tavoin orkestroitu, että jokainen heistä voidaan uhrata. Ja jos Putin pettyy lähipiiriinsä, niin seurauksena on putoaminen kaiteen yli tai liukastuminen suihkussa. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/professori-telle-vladimir-putin-pelkaa-jo-sotilasvallankaappausta/#36498dd2

Tiedustelun merkitys nykyisessä sodassa on olennainen.

Yllä: Lockheed U-2

Pekka Toverin mukaan poliitikot eivät usein ymmärrä tiedustelun merkitystä. Tiedustelun eli vakoilun sekä vastavakoilun merkitys on siinä, että sen avulla etsitään valtion sisäisiä sekä ulkoisia uhkia, Ilman tiedustelua ei tykistö tiedä mihin se ampuu. Tai valtion johto ei tiedä millaisiin sotilaallisiin uhkiin sen pitää varautua. Mitään asevoimaa ei voida pitää loputtomiin valmiudessa. Mutta nykyinen sodankäynti korostaa yllätyshyökkäyksen mahdollisuutta. Ja juuri tuo asia tekee strategisesta tiedustelusta erittäin olennaisen asian. 

Ilman tietoa siitä mitä välineitä vastapuoli aikoo käyttää, mitä joukkoja se aikoo lähettää ja mitkä ovat sen tavoitteet, on armeija pulassa. Esimerkiksi laskuvarjojoukkojen isku kannattaisi torjua niin, että noita joukkoja kuljettavat koneet ammutaan alas. Kyseisten joukkojen koulutus on erittäin hyvä, mutta esimerkiksi jopa huonosti koulutettu mies kykenee ampumaan nuo koneet alas IT tykeillä ja ohjuksilla. Siis noita joukkoja ei kannata päästää maahan asti. 

Eli sota ei ole mitään urheilua. Se on kilpailua siitä kumpi tuhoaa vastustajia tehokkaammin sekä siitä, kuka kykenee korvaamaan tappiot tehokkaimmin. Juuri noihin eliittijoukkoihin kohdistuvat tappiot ovat vaikeimpia korvattavia. Joukkojen koulutus kestää pitkään. Niihin kuuluvien pitää olla motivoituneita sekä pitää huolta kunnostaan. Sekä tietenkin osattava käyttää uusimpia varusteita. Mikään 6 viikkoa koulutettu mies ei ole samantasoinen kuin 2-3 vuotta koulutettu laskuvarjojääkäri. Eli pelkkä määrä ei riitä korvaamaan tappioita. Korvaavan kaluston sekä miesten pitää olla samalla tasolla kuin niiden jotka on menetetty rintamalla tai taistelussa rintaman takana. 

Tiedustelupalvelun tehtävä on hankkia tietoa vastustajan toiminnasta. Ja jos ajatellaan esimerkiksi sotilaallista toimintaa, niin monissa tapauksissa se, mitä vastapuoli ei halua muille kertoa on se, mikä pitäisi saada selville. Vastapuoli voi vakuutella rauhan tahtoaan, Ja kirjoitella alle mitä tahansa sopimuksia. Jos vastapuolena on Venäjä, niin Venäjä on valtava alue. Siis vaikka emme näkisi joukkojen keskityksiä rajan läheisyydessä, niin nuo joukot voivat valmistautumassa Siperiassa. Tuolta kaukaa ne voidaan tuoda alueelle joko rautateitse. Tai sitten ilmasiltaa käyttäen. 

Strategiset kuljetuslentokoneet voivat kuljettaa miehiä sekä jopa raskaita varusteita tuhansien kilometrien matkan. Tässä tapauksessa ei riitä, että suomalaiset ja muut NATO-joukot istuskelevat Suomen rajalla ja kiikaroivat vastustajien toimintaa. Ilman pitkälle vastapuolen alueelle ulottuvaa tiedustelua voidaan maassamme olevat joukot kohdata hyvinkin suuria tappioita, jos vihollinen pääsee yllättämään. 

Nykyaikaisten hybrdiuhkien aikaan ei hyökkäys välttämättä ala maan rajojen ulkopuolelta. Vastapuoli saattaa rekrytoida paikallisia rikollisia toimimaan omaksi hyödykseen. Sähköverkon vahingoittaminen, kansanedustajiin kohdistuva uhkailu sekä monet muut ilkeät asiat saattavat olla sellaisia, että niitä ei ehkä välttämättä osata tai haluta suoraan yhdistää esimerkiksi Venäjään. Kun tekijöinä on paikallisia tai kolmannesta maasta kotoisin olevia palkkasotureita, niin silloin voi Kremlin johto selvitä ilman, että sitä edes osataan epäillä näistä teoista. 

Tiedustelun ongelma on siinä, että ollakseen tehokas, sen pitää pystyä keräämään tietoa myös silloin, jos tekijöinä on oman maan kansalaisia. Tiedustelu perustuu pitkälti niin sanottuun laittomaan tiedonhankintaan. Ilman tuota tietoa ei varautuminen sekä uhilta suojautuminen ole mahdollista. Ilman taktista tiedustelutietoa eivät asevoimat  kykene iskemään tarkasti viholliseen. 

Tiedustelun tarkoitus on auttaa valtiota varautumaan uhkaan, mikä siihen ehkä kohdistuu. Tiedustelun toimialat ovat sotilastiedustelu, mikä tarkoittaa sitä, että hankitaan tietoa vastapuolen aseistuksesta, tuki-infrastruktuurista sekä mahdollisesti myös joukkojen keskittämisestä. Poliittisen tiedustelun tarkoitus on analysoida sitä, että luodaanko esimerkiksi rajan takana sellaista tahtotilaa, jossa hyökkäys pienempään naapurimaahan on mahdollinen. 

Vihollisen informaatio-operaatiot voivat antaa erittäin tarkan kuvan siitä, mikä on vihollisen heikkous. Siis jos ajattelemme että “siitä puhe, mistä puute”, niin tietenkin vastapuolella on intressi saada esimerkiksi tekoälyn kehitys loppumaan.Strategisen tiedustelun tarkoitus on siis havaita mahdollinen vihamielinen toiminta sekä välineet, joita siihen on varattu. Nykyaikaisen sodankäynnin silmiinpistävä piirre on nopeasti kehittyvät tilanteet. 

Eli strateginen kuljetuskalusto tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi nopeasti liikuteltavia ohjuksia voidaan nopeasti siirtää rajan tuntumaan. Samoin laskuvarjojoukkoja voidaan koota periaatteessa jopa tuhansien kilometrien päässä niiden kohteesta, ja nuo joukot voidaan pahimmassa tapauksessa havaita vasta, kun laskuvarjodivisioonan etjoukko hyppää koneesta ulos. Tuolloin voi reagointi olla muutamasta minuutista kiinni. Pahimmillaan tuo hyppy tapahtuu jonkun ilmavoimien tukikohdan päällä. Ja nopeasti alueelle siirrettävät ohjukset ja dronet voivat aiheuttaa hyvin pahoja tappioita.  

Periaatteessa Iskander ohjukset voidaan siirtää esimerkiksi Sortavalan, Viipurin ja Murmanskin lentokentiille Il-76 kuljetuskoneilla. Ne voidaan ajaa kentälle, ja sitten 500 kilometriä kantavat taktiset ohjukset voidaan saman tien laukasta. Sekä Tampere että Helsinki ja Turku ja myös Pori ovat merkittävistä lentokentistä Viipurista laukaistavien Iskanderien toimintasäteen sisällä. Ja jos osa noista ohjuksista laukaistaan Murmanskista, niin näin saadaan aikaan peittoalue, joka peittää käytännössä koko Suomen. Tällaiseen toimintaan pitää aina varautua. Kun ohjukset ovat matkalla, niin niitä ei enää sitten voida muuten torjua, kuin IT- ohjuksilla. 

Juuri tuo sodankäyntitapa jossa sotaa käydään pitkältä rintaman takaa  luo tarpeen myös tehdä iskuja pitkälle. Nykyiset nopeasti liikuteltavat asejärjestelmät kuten Iskander ovat erittäin vaikeasti löydettävissä. joten periaatteessa iskut kannattaa suunnata tehtaaseen, joka valmistaa noita ohjuksia. Ongelma on siinä, että nuo ohjukset saatetaan valmistaa jopa tuhansien kilometrien päässä sieltä, missä niitä  

Sodankäynnin muuttuessa pitää uusiin uhkakuviin pystyä vastaamaan. Jos niihin ei pystytä vastaamaan, niin seuraukset ovat oman valtion muuttuminen raunioiksi. Kun teemme päätöksiä, niin meidän pitää muistaa kokonaiskuva. Meillä voi olla omia arvojamme, meillä voi olla laki, mutta samalla meidän pitää muistella sitä, että maailmassa on toimijoita, joille sopimukset ja lakikirjat ovat pelkkää vessapaperia. Jos luotamme sokeasti siihen, että vastapuoli noudattaa sopimuksia, niin olemme sitten pahasti vipuun. 

Vaikka meillä olisi erilaisia Open skies sopimuksia, niin noiden sopimusten ongelma on aina niiden valvonnassa. Jos esimerkiksi ylilento pitää ilmoittaa esimerkiksi kolme tuntia ennen lentoa, niin ohjukset voidaan siirtää pois silmistä esimerkiksi kuljetuslentokoneisiin, jotka nostavat nuo ohjukset taivaalle. Eli tuolla tavalla voidaan ohjuksia siirtää pois tarkastajien silmistä. Tällaisella toiminnalla ei ole mitään tekemistä tiedustelun kanssa. Kun halutaan luotettavaa sekä käyttökelpoista tietoa vastapuolen toiminnasta, niin ainoa keino on suorittaa sitä oikeaa vakoilua. 

Voidaanko vaalitulos syrjäyttää?

 

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/E8KenT9vFw

Onko sosiaalisen median täyskielto väkivaltaa vai ei?

Kun keskustellaan sosiaalisen median käytöstä, niin toki voidaan sanoa että liika on aina liikaa. Mutta sitten toisaalta taas täyskielto ei ehkä ole myöskään järkevää. Eli kun sosiaalisen median käyttöä halutaan rajoittaa, niin helposti mennään toiseen ääripäähän nimeltään täyskielto. Kun mitään muuta välimuotoa ei edes voi ajatella kuin täyskielto, niin silloin toimitaan niin kuin mustavalkoisessa maailmassa toimitaan. On olemassa joko se kanta että sosiaalisen median käyttö sallitaan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Ja sitten tietenkin toinen ääripään vaihtoehto on sitten se, että sosiaalisen median käyttö kielletään täysin. 

Me haluamme varmasti varjella lapsiamme erilaisilta ikäviltä vaikutteilta. Mutta pahimmillaan kohtaamme tilanteen, missä suojelemme lapsiamme väärällä tavalla. Eli me emme valmista heitä maailmaan, jossa he kohtaavat erilaisia huijareita. Se että kiellämme sosiaalisen median käytön saattaa altistaa lapsemme toisenlaisille vaaroille. Eli tuolloin sosiaalisen median käyttö saattaa muuttua sellaiseksi, että sitä tehdään salaa vanhemmilta. Kun kukaan ei valvo niin kukaan ei puutu. 

Niin onko tuo sosiaalisen median kieltäminen tarpeen tai järkevää? Pahimmillaan siitä tulee asia, josta saa ostaa erivapauksia, kun esimerkiksi urheiluseura laittaa tärkeitä tiedotteita Facebook-sivuille. Parhaimmillaan siitä tulee asia, mikä muuttaa koulun yhteisöksi, jossa kaikki ovat läsnä. Ja sitten se paljon puhuttu ongelman ydin, eli sosiaalisen median liikakäyttö. Addiktio määritellään riippuvuus suhteeksi, joka vaikuttaa ihmisen toimintaan. Pahimmillaan addiktio on asia, joka syrjäyttää kaikki muut asiat ihmisten elämästä. 

Se mitä me sitten oikeasti unohdamme niin usein on se, että se millä perustelemme kieltoa on se, mikä motivoi noudattamaan sitä. Kun kiellämme sosiaalisen median, niin samalla meidän pitäisi pystyä valvomaan tuota kieltoa. Se että kieltoa valvotaan silloin kun mitään muuta tekemistä ei ole ei muuta asioita yhtään miksikään. Tai toinen vahingollinen tapa on se, että kieltoja annetaan mutta niitä ei viitsitä valvoa. Tai sitten kieltoja valvotaan vain yhden tai kahden oppilaan kohdalla. Eli ne jotka osaavat laittaa puhelimen äänettömälle ja pitää sen pois pöydältä tekevät niin ilman erillistä kieltoa. Mutta ne jotka muutenkaan eivät kieltoja noudata eivät tuotakaan kieltoa mitenkään erityisesti noteeraa. Kännykkä kiellosta voidaan joka tapauksessa tehdä show, jolla joku häirikkö voi saada suosiota tai aplodeja, kun hän esittelee uusia soittoääniä kaikelle kansalle. 

Tupakointi yläasteella oli silloin jo kauan sitten kiellettyä kun kävin yläastetta itse. Kuitenkin tupakointi oli jokaiseen välituntiin kuuluvaa “kansallisurheilua”, eli joka välitunti samat naamat olivat puskassa polttelemassa parit savukkeet, ja sitten taas joku oli jälki-istunnossa. Lopulta kävi niin ikävästi että opettajat eivät enää rankaisseet noita henkilöitä. Tuolloin 1980-luvulla ei sosiaalista mediaa oltu vielä keksitty. Eikä tupakoinnin vaaroista tiedotettu vielä tuolloin. Mutta se oli kiellettyä. Ja kun jälki-istuntoa tuli tarpeeksi, niin siihen tottuu. Mutta samalla meidän pitää huomioida sellainen asia. Että jokaiseen rikkeeseen voidaan suhtautua samalla tavalla kuin tupakointiin. Se että kielto perustellaan oikein varmasti vähentää tupakointia. Ja sitten eräänä päivänä eräässä luentosalissa katsottiin elokuvaa siitä, mitä tupakka tekee elimistölle. Silloin ainakin itse ymmärsin että tuo asia on oikeasti vaarallista. Ja ymmärsin tumpata. 

Eli perusteltu kielto sitten voisi olla paljon parempi asia kuin pelkkä kielto. Mutta siis se, että “minä sanon” ei ole se perusteltu kielto. Ehkä se olisi parempi kertoa oppilaille sosiaalisen median varjopuolista sekä siitä, että on olemassa pahoja miehiä, jotka palvelevat pahoja valtioita. Ja kaikki ihmiset tarvitsevat uudenlaista kriittisyyttä, mediakasvatusta sekä erityisesti tietoa siitä, että kaikki mikä näyttää hyvältä ei ole aivan niin hyvää kuin miltä me haluamme sen näyttävän. 

Jos vaihdamme amerikkalaisen palvelun johonkin tuntemattomaan palveluun, niin silloin me ehkä siirrämme tietomme niin sanotusti ojasta allikkoon. USAn tilalle voi karrikoiden tulla vaikka Pohjois Korea, Iran tai Venäjän mafia. Eli ennen kuin Microsoft tuotteet vaihdetaan pois, niin kannattaa hiukan tutustua uuden palveluntarjoajan taustoihin. Tai sitten edessä voi olla paljon pahempia ongelmia kuin se, että tietoa nyt sattuu vuotamaan NSAlle. 

Sosiaalisen median käyttö voi addiktoida ihmisen. Samalla tavalla kuin pelaaminen tai alkoholi sekä nikotiinivalmisteiden käyttö. Eli ihminen ei ehkä enää saa itseään irti sosiaalisesta mediasta, ja pahimmillaan tuo addiktio sitten alkaa dominoida tuon ihmisen elämää. Se mikä on oikein ja mikä on väärin riippuu ihmisestä. Sosiaalista mediaa syytetään kiusaamisen välikappaleeksi. Jos joku kirjoittaa hävyttömästi sosiaaliseen mediaan, niin hän varmasti loukkaa toista. 

Se että hän kuiskaa tuon asian toisen korvaan tai soittaa nimettömänä puhelinsoiton varmaan sattuisi aivan yhtä paljon. Mutta sosiaaliseen mediaan kirjoitetut asiat jättävät jäljen, jota voidaan käyttää todisteena. Toisten mielestä sosiaalisen median kieltäminen estää kiusaamista. Toisten mielestä sosiaalisen median kieltäminen taas ainoastaan lakaisee ongelmia pois ihmisten silmistä. Eli jos itse olisin kiusaaja, niin varmaan en toivoisi tekojani käsiteltävän jossain sosiaalisen median sivuilla. Tai ehkä se kuvaus mitä teoista kerrotaan jossain ehkä valtakunnallisessa sanomalehdessä pitää osittain paikkansa. Mutta kuvaus siitä, että tempaisi huivin jonkun tytön päästä. 

Tai tönäisi jotain poikaa pihalla ei ole teon koko kuva. Siis mitä jätettiin kertomatta? Ehkä se selviäisi paremmin, jos koko asia näytettäisiin suoraan, eikä siis kerrota vain sitä, mitä joku haluaa asiasta kertoa. Tai jutusta näytetään ehkä viimeiset viisi sekuntia, jossa voidaan todeta että joku löi toista. Tuolloin se mitä ennen tapahtui jää usein täysin selvittämättä. Jutuista voidaan sitten lukea sitä, mikä näyttää koulun johtokunnasta suotuisalta. Se että miten paljon sitä tai tätä on haukuttu, ärsytetty tai muuten kohdeltu huonosti ei useinkaan viitsitä näyttää. Me kaikki puutumme kiusaamiseen. Niin ainakin meistä jokainen sanoo. 

Aikuisten velvollisuus on siis puuttua kiusaamiseen. Mutta tuon velvollisuuden siirtäminen käytännön tasolle on jotenkin vaikeaa. Kiusaamiseen puututaan, mutta siitä saatavat rangaistukset ovat pieniä. Tunti tai kaksi jälki-istuntoa kerran pari vuodessa ei ole aivan sitä, mitä toivottaisiin. Pahimmillaan jälki-istunto tarjoaa jollekin kiusaajalle mahdollisuuden verkostoitua kaltaistensa kanssa. Ja se saattaa tuoda tuolle kiusaajalle kovaa mainetta sekä kunniaa. 

Se mitä tuo jälki-istunto sitten voi aiheuttaa on se, että kiusaaja muuttaa tuon jälki-istunnon keinoksi, jolla hän uhriuttaa itseään. Esimerkkitapauksissa väärin annettu rangaistus vain puhaltaa tuulta kiusaajan purjeiisiin. Eli jo seuraavana aamuna kiusaaja ilmaantuu koulun pihaan ja väittää että hänen uhrinsa on keksinyt kaiken. On helpompi sanoa että kiusattu on jotenkin ahdistunut. Ja että hänet suoraan paiskataan pois koulusta, kuin kysyä. Että miksi hän on ahdistunut. 

Kaikki tietävät että jeppe juo. Kukaan ei kysy miksi jeppe juo? Kaikki tietävät että “aimo” on ahdistunut. Kukaan ei kysy miksi “aimo” on ahdistunut? 

Samoin jos ihminen ryyppää, niin kaikki päivittelevät sitä, että hän ryyppää. Kukaan ei viitsi kysyä että miksi ihminen ryyppää? Ahdistus on asia joka johtaa joskus alkoholismiin. Me voimme aina määräillä lääkkeitä. Mutta samalla unohdamme kysyä että mikä esimerkiksi koulussa pelottaa? 

Ja siellä “opettajanhuoneessa vain kiusattua on uskottu”. Ja pahimmillaan kiusaaja muuttaa tuon kiusatun uhrista tekijäksi. Kun ajatellaan sitten noita kiusaamistapauksia, niin uskooko kukaan oikeasti sitä, että kiusaaja toimii yksin? Pääasiallinen räksyttäjä voi olla hyvinkin pienikokoinen, mutta hänellä saattaa olla erittäin paljon vanhempia ystäviä. Ja mikäs sen hauskempaa on kuin panna joku 12 vuotias hakkaamaan 16-17 vuotiasta koko koulun edessä. 

Jos sitten tuo vanhempi henkilö edes uskaltaa tehdä vastarintaa, niin tuon 12 vuotiaan taustavoimat ovat sekunnissa paikalla. Eli tällaista voidaan sitten tietenkin pitää jossain määrin muka oikeutettuna kun tuota hakattua  henkilöä kutsutaan “pedofiiliksi”. Siitä mitä hän on tuota ennen tehnyt lapsille ei tarvitse todistaa. Riittää että hän ei ole maksanut jotain “veroja”. Kun ulkomaalaisten rikollisten toimintamallit saapuvat myös Suomeen, niin voidaan hyvin olettaa, että myös alaikäisten tai jopa lasten käyttö rikollisten juoksupoikana tai jopa varsinaisina iskijöinä on ehkä muuttumassa yleisemmäksi. 

Muualla maailmassa rikolliset ovat antaneet reilusti alaikäisille aseita ja käyttäneet heitä myös kovien rikosten välineinä. Se että ihmiset vaikenevat ongelmista eivätkä puutu asioihin riittävän ajoissa saattaa aiheuttaa suuren luokan ongelmia. Asioihin puuttuminen ei ole sidoksissa sosiaalisen median kieltämiseen. Se on asia joka on sidoksissa yleiseen asenneilmapiiriin. Sosiaalisen median käytön kieltäminen oppituntien ajaksi ei liene vaikeaa. Se että sosiaalista mediaa käsitellään mustavalkoisesti saa aikaan sen, että sen käyttöä ryhdytään harjoittelemaan joskus aikuisiällä. Sama koskee myös esimerkiksi kulutusluottoja. 

Tuolloin ei kukaan voi siellä sitten enää suoraan laillisesti puuttua tuohon sosiaalisen median käyttöön. Suomessa ongelma on siinä, että kaikki aikuisten oikeudet saadaan samantien. Kun oikeuksien käyttöön kuuluvista velvollisuuksista ei juurikaan ehditty puhua. Niin kun herra tai rouva 18 vuotias saa oikeuden käydä ravintolassa, niin hän saa silloin oikeuden hakea lainaa pankista sekä samalla taata lainoja. Hän saa oikeuden käyttää sosiaalista mediaa. Ja sitä on sitten aikuisena mukava harjoitella.

Eli kun mitään oikeutta ei saa harjoitella vanhempien valvonnassa, niin silloin uudet vapaudet saattavat muuttua asioiksi, joista seuraa jopa vuosien piina. Sosiaaliseen mediaan kuuluu vaaroja. Mutta jos noita vaaroja ei tunnisteta, niin ne voivat viedä joko rahat tai sitten esimerkiksi munuaisen sekä hengen. Toisin sanoen netin vaaroihin pitäisi tutustuttaa paremmin. Kun ihminen opetetaan jo nuorena etsimään tietoa oikein sekä olemaan kriittinen näkemänsä suhteen. Niin silloin hän todennäköisesti pärjää paremmin. Sosiaalinen media on täällä jäädäkseen. Se että rajoitamme sen käyttöä voi olla hyväksi. 

Parempi tietenkin olisi se että tutustuminen sosiaaliseen mediaan tapahtuisi vanhempien valvonnassa sekä siten, että ihmiset opetetaan jo lapsesta pitäen liikkumaan internetissä sekä myös sosiaalisen median alustoilla varoen. Mutta se mikä sitten tietenkin pitää aina huomioida on se, että mikään kiusaaminen ei lopu sillä, että asioista vaietaan. Se että kiusaamiseen ei puututa vaan että sen annetaan jatkua ei lopeta kiusaamista. Pahimmillaan ainoa asia joka rajoittaa kiusaajia on pelko siitä, että joku kuvaa tuota toimintaa. Sekä jakaa sen jonnekin sosiaalisen median palveluun. Tai sitten tietenkin jokaisesta ihmisestä voidaan sosiaalisen median kautta tehdä aivan mitä hyvänsä. Eli pahimmillaan sosiaalinen media on väline, jonka avulla ihmistä voidaan mustamaalata rajattomasti.