Kenen ehdoilla rauhaa rakennetaan Ukrainaan? Jos sitä rakennetaan.

Trump ilmeisesti haluaa rauhaa Ukrainaan, mutta samaa haluaa varmaan moni muukin. Mutta se millaisia ehtoja rauhalle asetetaan on taas asia, mikä jakaa maailmaa. Se mikä tästä sopasta sitten vielä on ponnahtanut esiin on se, että EU on kiinnostuneempi talouden tilanteesta kuin Ukrainan tukemisesta. Mutta se mistä tuo asia johtuu on se, että äänestäjät jotka jäävät työttömiksi kokevat ainakin poliittisen johdon näkökulman mukaan työttömyyden rajummin kuin Ukrainan pommitukset. 

Siis Trump haluaa varmaan monen muun kanssa rauhaa Ukrainaan, mutta mitä sitten Putin haluaa? Samoin tietenkin meidän pitää myös kysyä että mitä esimerkiksi Kim Jong-Un haluaa? Se että Putin sai liittolaisen toisesta diktaattorista tietenkin on hänelle itselleen mannaa. Tuo liittolainen on tärkeä propagandavaltti, jota Putin hyödyntää. 

Trumpin suunnitelma olisi varmaan se, että sota jäädytetään samaan malliin kuin se jäädytettiin aikoinaan Pohjois- ja Etelä-Korean rajalle. Ja se mitä siitä seuraa voi olla hyvin musertava uutinen sekä NATOlle, EUlle että koko maailmalle. Me tiedämme tai meidän pitäisi jo tietää että Putin on diktaattori, joka ei paljon alaisistaan tai mistään muustakaan vältä. Ja juuri se että hän ei välitä, eikä hänen tarvitse välittää muusta kuin omasta itsestään johtaa siihen, että teoriassa Putinilla on aina tällaisissa sota-asioissa etu puolellaan. 

Venäjän mukaan Trumpin puheet ovat pelkkää puhetta. Kun heidän etenemisensä kiihtyy, niin se tietenkin kohottaa myös Putinin voiman tunnetta. Eli miksi neuvotella, kun sota kuitenkin saadaan voitettua, kuluu tuo logiikka, joka ohjaa Venäjän hyökkäystä. Se mitä nuo hyökkäykset maksavat on yhdentekevää. Vain sillä mitä Putin saavuttaa on merkitystä. 

Hän ei ole riippuvainen lehdistöstä, eikä se että muutama ihminen kuolee ole asia, mistä hänen täytyy huolehtia. Juuri se että diktaattorin ei tarvitse kysellä mitään tekee hänestä vahvan. Ja sodissa diktaattorit ovat aina olleet aluksi vahvoja. Diktaattorit osaavat kyllä korostaa vastapuolen julmuutta, ja he voivat uhrata lähes rajattomasti miehiä omissa operaatioissaan. Nyt kun Kim Jong-Un on tullut mukaan Ukrainan sotaan, niin hän tietenkin tuo oman panoksensa tuohon soppaan. 

Eli käykö Ukrainassa kuten Afganistanissa? Alussa kaikki meni hyvin, mutta sodan pitkittyminen ja tappioiden kasvaminen  sai aikaan uskon loppumisen. Ja sitten kun usko ja tuki saatiin loppumaan, voivat Talibanin kannattajat marssia Kabuliin. 

Periaatteessa Putin saattaa käyttää samaa metodia kuin Taliban. Hän kohottaa tappioiden ja uhrien määrää sekä pitkittää sotaa. Samalla hän muistuttaa siitä paljonko sota maksaa länsimaisille veronmaksajille. Ja sillä tavalla hän saa aikaan tahtotilan, joka mahdollistaa tuen lopettamisen. 

Venäjän tapa sotia on se, että tappioista ei tarvitse välittää. Se että länsimaiden johtajat eivät ole tätä käsittäneet tekee heistä heikkoja. Putin voi pitkittää sotaa miten haluaa, jos hänellä vain on miehiä, joita voidaan uhrata. Sen takia NATOn on hankittava myös sellaisia aseita, että se kykenee iskemään tällaista vihollista vastaan. Afganistan on hyvä esimerkki jossa aluksi meni hyvin, mutta sitten alkoivat itsemurhaiskut, eli vastustaja ei välittänyt edes omasta hengestään. Samoin voi olla että Talibanin miehiä meni tarkoituksellisesti esimerkiksi koulujen sekä sairaaloiden lähelle esittelemään aseitaan, jotta he saisivat NATon hyökkäämään noita kohteita vastaan. 

Eli kuten varmaan tiedämme, niin jatkuvat uutiset siitä, kuinka NATO ja USAn lennokit olivat ampuneet siviilejä Afganistanissa olivat yksi syy siihen, miksi tuki Afganistanin operaatiolle loppui. Tuolloin ei kukaan muistanut edes kysäistä, että oliko noilla kuolleilla ollut ehkä aseita kun lennokki ampui. 

On nimittäin aivan mahdollista, että Talibanin miehet olivat keränneet aseet pois kuolleiden läheltä, kun lennokit ovat suorittaneet iskut. Uskoisin että myös muut äärijärjestöt seuraavat tätä toimintamallia, ja voi olla että esimerkiksi Hamas on tehnyt niin, että miespuoliset ruumiit on kerätty pois. Ja jäljelle jää vain naisten ja lasten ruumiita. Mutta siis 70 % Israelin tulituksen uhreista on kuulemma ollut naisia ja lapsia. 

Joten tietenkin tuollaisia uhreja Hamas mielellään myös esittelee kaikelle kansalle. Sairaaloiden pommitus on varmasti myös asia, mitä Hamas on mielellään korostanut. Toki sairaalaan on voitu kätkeä rynnäkkökivääreitä, tai sairaalaa varten hankittuja hakulaitteita voidaan käyttää myös terroristien väliseen viestintään. Syy miksi Hamas sekä Hizbollah ovat mielellään siirtyneet hakulaitteisiin ei ilmeisesti johdu pelkästään siitä, että nuo järjestöt pelkäävät Israelin peilaavan noita kännyköitä. Vaan tarkoitus on estää myös noiden järjestöjen jäseniä näkemästä asioita, jotka voivat edistää länsimaisen rappion etenemistä. 

Se kun on osoitus siitä, miten raakaa sotaa vastustajat käyvät. Mutta siis toimittajat tietävät mitä he näkevät, ja samalla aluetta hallitsevat tahot tietävät mitä heille kannattaa näyttää. Mutta kuka lopulta tietää totuuden. Ehkä sen tietää joku Teheranissa 5 tähden hotellissa asuva Hizbollah-pomo, joka päivittäin istuskelee paikallisten sotilaiden kanssa palaverissa. 

https://yle.fi/a/74-20010573

https://yle.fi/a/74-20123405

Voiko tekoäly olla parempi runoilija kuin Homeros?

 

Uskallammeko sanoa tekoläyn tekemää runoa hyväksi? Siis tekeekö kirjoittaja tuotoksesta huonon? Jos ajatellaan luovuutta, niin tekoäly voi tehdä tietenkin meille esimerkiksi runon tai jonkun onnittelukirjeen, mutta silloin me joudumme kysymään sellaisen kysymyksen, että onko tuo runo oman itsemme tekemä? Tai siis tekoäly varmaan osaa tehdä runoja tai mitä tahansa tekstiä, jos sitä käsketään tehdä noita asioita. Mutta sitten kohtaamme sen asian, että tekoäly ei ole itseasiassa luova. Se vain yhdistelee asioita, joita se löytää verkosta. Samalla voimme kysyä että onko myöskään oma mielikuvituksemme tai sen puute jotenkin tekoälystä poikkeavaa? 

Me ihmisetkin osaamme yhdistellä tekstejä, joita löydämme netistä uudeksi kokonaisuudeksi. Samoin mielikuvitus on tietenkin asia, joka yhdistelee muistikuvia uusiksi kokonaisuuksiksi. Ja oikeastaan mielikuvituksen toinen nimi on produktiivinen abstraktiivinen ajattelu, tai virtuaalis-produktiivinen ajattelu. Eli mielikuvituksessaan ihminen liittää kokoon hankkimaan tiedon paloja ja sitten muuttaa ne abstraktiiviseen muotoon, jolla ei ole ehkä vastiketta luonnossa. 

Mutta siis visuaalinen hahmottaminen sekä kyky tuottaa abstraktiivisia malleja ovat olleet asioita, jotka tekevät Homo Sapiensista tämän planeetan johtavan lajin. Mutta sitten kun palataan takaisin tekoälyyn sekä sen tuottamaan taiteeseen tai siis runous on  myös taidetta, niin kohtaamme sitten sellaisen kysymyksen, jossa voimme pohtia sitä, että voiko tekoälyn tuottama runous olla hyvää? No voitte itse päätellä tai tehdä tätä kysymystä koskevan ratkaisun käskemällä jotain tekoälyä luomaan jonkinlaisen runon, ja sitten siitä voitte itse vetää johtopäätökset. Siis meidän pitää muistaa että makuasioista ei voi kiistellä. Yksi pitää salmiakista ja toinen vihaa sitä yli kaiken. Mutta jos haluamme arvioida tekoälyn tekemää runoa, niin voimme tietenkin siirtää sen vaikkapa Homeroksen nimiin, ja sitten ilmoittaa sen johonkin runokilpailuun. 

Siellä tuo runo joko määritellään roskaksi tai sitten sitä ylistetään. Tai ehkä se on keskitasoa. Kysymys on siitä, että voiko tekoäly tehdä paremman runon kuin Homeros? Siinäpä vasta kysymys. Arvostellaanko runoa sen tekijän vai sisällön mukaan? Eli voimmeko ehkä verrata Homeroksen runoja mahdollisesti tilanteessa missä vastakkain ovat "Osmo Tavis" ja Homeros? Siis tuo Homeros on siis mies joka kirjoitti Iliaan ja Odysseian. Uskaltaako joku sanoa että Osmo Taviksen runo on parempi kuin Homeroksen runo? Kas siinä vasta kysymys. Reilu arvio vaatisi sitä, että arvioijat eivät olisi lukeneet Iliasta ja Odysseiaa kun he asettavat runot vastakkain. 

Mutta jos kerromme että runo on tekoälyn tekemä, niin silloin sen tekijä saattaa vaikuttaa pisteiden jakamiseen. Mutta palataan taas alkuun eli siihen, että tekoäly tekee puolestamme esimerkiksi onnittelukirjeen. Pitäisikö meidän ehkä tuolloin mainita se, että tekoäly on tehnyt tuon tekstin puolestamme? Maailma on täynnä ihmisiä jotka teettävät tekoälyllä lähes kaikkea mahdollista. Tekoäly on väline jonka saa ladattua kännykkään, ja sen takia sen käyttö on helppoa sekä nopeaa. Ja tekoälyn käyttö aiheuttaa sen, että meidän ei tarvitse ollenkaan vaivata niitä kuuluisia harmaita aivosolujamme sellaisten asioiden kuin kirjeiden sekä runojen keksimiseen. 

Mutta sitten tietenkin joku muistaa varmaan kysyä, että miten tekoälyn käyttö eroaa siitä että haemme kirjastosta tai kirjahyllystä jonkun Homeroksen kirjoittaman runokirjan, ja sitten vain kirjoitamme sieltä jonkun runon paperille? Siis onko tuo Homeroksen keksimä mutta itse kynän avulla kopioimamme runo itse kirjoitettu? Tai siis varmaan ne kirjaimet paperilla ovat itsemme kirjoittamia, mutta tuo runo kyllä on Homeroksen keksimä. Eli miten sen nyt sitten ottaa, pitäisikö meidän mainita tuon runon olevan Homeroksen aivoissa syntynyt tuote? Se että toisen työtä esitetään omana kutsutaan plagioinniksi. Mutta voiko tekoälyn tekemä runo olla oikeasti parempi kuin Homeroksen? Silloin tekoälyn ja Homeroksen runot pitäisi ilmoittaa runokilpailuun sekä sitten esittää salanimillä. Ja tuolloinkin kyseessä on vain yhden runokilpailun tuomarien ryhmän mielipide. 

Suomeen perustetaan ELLIS-instituutti tehostamaan tekoälyn tutkimusta

The European Laboratory for Learning and Intelligent Systems, ELLIS-instituutti on perustamassa toista toimipaikkaa ja tällä kerralla se perustetaan Suomeen. Kyseessä on laitos, joka on keittämässä tekoälyä sekä houkuttelemassa sen osaajia Eurooppaan. ELLIS-instituutin tarkoitus on siis ilmeisesti tutkia sitä, mihin tekoälyt pystyvät, sekä kehittää tekoälyjä eli laajoja kielimalleja. 

Samalla on myös tarkoitus kehitellä uusia mahdollisia sovelluksia, jotka hyödyntävät jo olemassa olevaa teknologiaa sekä erityisesti laajoja kielimalleja. Jos haluamme olla EU:ssa tai Suomessa sellaisia, että meillä on johtava asema esimerkiksi immateriaalisen teknologian kuten laajojen kielimallien (Large Language Models, LLM)  kehittämisessä, niin meidän pitää silloin tukea nimenomaan tätä teknologiaa tukevien tuotteiden kehittämistä sekä tietenkin saatava alan osaajat kiinnostumaan EUsta sekä mahdollisesti myös pohjoisesta Suomesta.

Se nopeuttaako sähkön tuottaminen kasvihuoneilmiötä tietenkin riippuu siitä, että miten sähköä tuotetaan. Tietokonesali on ekologinen jos sen tarvitsema sähkö tuotetaan muilla kuin fossiilisilla polttoaineilla. Ja on hyvä että myös ekologia otetaan huomioon tekoälystä puhuttaessa. Mutta toisaalta esimerkiksi urheilu- ja jäähallit eivät ilmeisesti vie yhtään wattia turhaa sähkövirtaa. 

Mutta jos haluamme kehittää tekoälyä, niin silloin meidän pitää käsittää pari asiaa. Ensinnäkin tekoälyn kehitystyössä pitää voida nähdä myös positiivisia asioita. Meillä Suomessa kriittinen suhtautuminen samaistetaan hyvin usein juuri negatiiviseen suhtautumiseen sekä muutosvastarintaan. Tekoälyn mahdolliset haittapuolet kyllä tulevat uutisissa ja kirjoituksissa hyvin esille. 

Yllä: (https://www.aalto.fi/fi/uutiset/vahva-sijoitus-tekoalyyn-suomeen-perustetaan-ellis-instituutti-tehostamaan-tutkimusta-ja)

Ollakseen tehokkaita pitää laajojen kielimallien ajaa tietoja useille tietokannoille samanaikaisesti. Se vaatii uusia ohjelmointimalleja sekä uusia tietokoneita, ja uutta arkkitehtuuria joka kykenee siirtämään suuria datamääriä useille tietokantapalvelimille samanaikaisesti. Nuo uudet tietokoneet vaativat tietenkin suurta määrää sähköä, jonka tuottaminen saattaa nopeuttaa kasvihuoneilmiötä. 

Mutta tekoälyn hyviä puolia ei muisteta juuri ollenkaan mainita. Kun tekoälyä otetaan käyttöön, niin silloin tietenkään kukaan ei ole seppä syntyessään. Tekoäly on väline jonka käyttöönotto pitää suorittaa siten kuin kaikki muutkin ICT-projektit. Eli ihmisten pitää harjoitella tämänkin välineen käyttöä. Me voimme aina syyllistää ihmisiä jotka tutkivat ja kehittävät tekoälyn kaltaisia tuotteita. Voi olla että jonkun mielestä “vanhassa vaan oli vara parempi”. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että maailmassa on tahoja, jotka haluavat tukea tekoälyn kehitystyötä. Ja tietenkin jonkun työläisen mielestä voi olla mukavampi tehdä työtä vaikkapa Kalifornian Piilaaksossa. 

Mutta kuitenkin tuollainen kehitys missä yhtiöt valuvat amerikkalaiseen omistukseen lisää EUn riippuvuutta amerikkalaisista tuotteista. Jos ajatellaan että emme voi tuoda mitään esimerkiksi USAn uusiin lentokone- tai muihin puolustusteollisuuden projekteihin, niin silloin olemme vielä enemmän USAn hyvän tahdon varassa kuin jos olisimme tuoneet esimerkiksi ohjelmistoja näihin välineisiin. Jos tuomme vain asiakkuuden eli rahaa, niin se merkitsee sitä, että maksamme silloin enemmän välineistä, joiden toimivuus on Atlantin takaisen toimijan käsissä. 

Se miten sitten tekoälyn kehitystä pitäisi valvoa tai johtaa on se, mitä kutsutaan tietoperäiseksi johtajuudeksi. Mikäli valvoja ei tunne tuotetta, jota hänen pitäisi valvoa, niin valvonta on tehotonta. 

Eli ELLIS-instituutti on väline jonka avulla voidaan kartoittaa myös laajojen kielimallien haavoittuvuuksia, joiden avulla kielimalli voidaan ohjelmoida tekemään haittakoodia. Kun me käytämme tekoälyä eli laajoja kielimalleja, niin silloin meidän pitää muistaa se, että “pahat pojat” voivat esimerkiksi hankkia käyttöoikeuden useisiin kielimalleihin, ja sitten jakaa pyyntönsä useille tekoälyille. 

Tuolloin esimerkiksi tapa, jossa tekoäly vertailee pyyntöjä jotka tulevat tietystä IP-osoitteesta on voimaton. Tai sitten pitää myös valvoa sekä tutkia sitä, kuinka paljon laajat kielimallit korruptoivat toisiaan. Tekoäly on uusi väline, jonka käyttöä ja mahdollisuuksia emme vielä tunne täysin. Se on käyttäjästä kiinni, mihin hän tietokonettaan käyttää. Mutta tietokoneiden väärinkäyttöön pitää aina varautua. Eli pitää varautua siihen, että tekoälyä käytetään asioihin, joihin sitä ei saisi käyttää. Me emme voi vain luottaa ihmisten hyväntahtoisuuteen sekä haluun noudattaa lakia, jos käytämme tietokoneita. Sen takia myös ikäviä asioita pitää voida kartoittaa. 

https://www.aalto.fi/fi/uutiset/vahva-sijoitus-tekoalyyn-suomeen-perustetaan-ellis-instituutti-tehostamaan-tutkimusta-ja

https://ellis.eu/news/launch-of-new-ellis-institute-finland-marks-another-milestone-in-driving-european-ai-leadership-forward

Kun tekoälyä kehitetään, niin silloin kehitystyössä pitää olla fokus.

 

Johtuuko negatiivinen kirjottelu, joka koskee tekoälyä muutosvastarinnasta vai siitä, että ollaan aidosti huolissaan esimerkiksi koodaajien työpaikoista?  Kun puhutaan tekoälyn kehittämisestä niin tietenkin meillä kaikilla on oma visio tuostakin asiasta. Eli voidaan sanoa että kukaan juniori ei suoraan muutu senioriksi sillä, että hän käyttää tekoälyä jossain ohjelmointitehtävissä. Kuitenkin jos puhumme siitä, mihin suuntaan ohjelmistokehitys on ollut menossa jo pidemmän aikaa, niin kohtaamme sen saman tilanteen jossa tekoäly vie junior-tason kehittäjien työpaikan toisessa muodossa. Eli ohjelmistotuotteiden tuotantoon on jo pitkän aikaa sitten ilmaantunut sellainen asia, että perustason koodaus on ollut ulkoistettu jonnekin kauas Kauko-Itään. Tuolloin eurooppalaiset koodaajat eivät ole muutenkaan päässeet keittämään taitojaan. 

Ikävä asia on se, että esimerkiksi junior-tason työpaikat, joissa aloittelevat koodaajat ovat päässeet kehittymään ovat oikeasti siirtyneet joko Intiaan tai Kiinaan, jossa koodarien palkat ovat huonot, ja samoin valtion pitää päästä näkemään jokainen koodirivi, jonka ohjelmoija tekee. Tuo aiheuttaa tietenkin tietoturvariskin, eli Kiinan ja Intian tiedusteluviranomaiset pääsevät katselemaan koodeja, joita sitten käytetään länsimaisten ohjelmistojen kehitystyössä. Siis tekoälyn käyttöönottoa pitää tietenkin kehittää, mutta samalla emme saa kuitenkaan vaatia tekoälyltä liikaa. Tekoäly ei ole vielä sillä tasolla, että pari sana riittää siihen, että tekoäly tuottaa turvallisen sekä monimutkaisen sovelluksen. Kuitenkin tekoäly tuottaa jo huomattavan osan esimerkiksi googlen käyttämästä koodista. 

Eli noin 25% Googlen ohjelmistokoodista on tällä hetkellä tekoälyn tuottamaa, ja vaikka tekoäly koetaan tietenkin jotenkin hankalana asiana, niin tekoälyn käyttöön vain pitää varautua. Ja samalla tekoälyn eli laajojen kielimallien käyttöönotossa pitää noudattaa samoja kaavoja kuin muissakin ICT-projekteissa. Tekoälyn käyttöön liittyy aina uusia asioita sekä uusia ulottuvuuksia, joten myös tekoälyn käskyttämistä pitää opetella. Tekoäly tuo tietenkin työttömyyttä tietyille aloille, eli esimerkiksi myyntityö saattaa tulevaisuudessa jäädä tekoälyn tehtäväksi. Kuitenkin jos ajattelemme vaikkapa puhelinmyyjien palkkausta, joka perustuu pitkälti provisioon, niin kuinka moni puhelinmyyjä oikeasti elää tuolla provisiopalkallaan? 

Tekoälyn käyttöönoton tarkoitus on siis oikeasti tehdä työstä nopeampaa sekä helpompaa. Se että tekoälyn käyttöä pitää opetella, jotta se antaa haluttuja tuloksia ei mitenkään eroa muidenkaan uusien järjestelmien käyttöönotosta. On aivan turha ajatella että tekoälyn käyttö onnistuu muutaman minuutin pituisen esitelmän jälkeen. Vaan tekoälyn käyttöön pitää oikeasti perehtyä. Kielimallien suurin ongelma ja siunaus on siinä, että tekoäly ei itse ajattele. Kun henkilö luo tekoälyn avulla kuvia tai jotain ohjelmistokoodia, niin silloin hänen pitää seurata ja ohjata tekoälyä tuottamaan koodia. Sekä aktiivisesti ohjata tekoälyä tekemään muutoksia koodiin. 

Tekoälyä on kritisoitu jatkuvasti siitä, että sen vaatimat palvelimet vievät valtavasti sähköä. No onneksi esimerkiksi erilaiset jäähallit eivät vie yhtään wattia turhaan energiaa. Tekoälyä sekä sen vaatimia laitteistoja kehitetään jatkuvasti. Mutta siis vieläkään tekoäly ei itse ajattele. Tietenkin tekoäly aiheuttaa suuren muutoksen monissa asioissa. Mutta siis muutos on välttämättömyys, tai sitten me saamme ulosliputtaa oman teknologiateollisuutemme hyvin nopeasti. Koodin siirtäminen esimerkiksi Kauko-Itään aiheuttaa varmasti tilanteen, jossa sen sekaan yritetään upottaa haittakoodia. Samoin se että ohjelmointityö siirretään Kauko-Itään ei kyllä anna suomalaisille koodaajille yhtään sen enempää tilaa kehittyä kuin tekoäly. 

Jopa USAn voimat ovat rajallisia, eli Tyynimeri sitoo yhä enemmän varusteita ja miehiä.

 

Ihmiset katselivat uutisia Pohjois-Korean ohjuskokeesta Soulissa Etelä-Koreassa 31. lokakuuta 2024. (Kuva: AFP / Lehtikuva) (Suomenmaa, Pohjois-Korea teki ohjuskokeen vain tunteja sen jälkeen, kun USA ja Etelä-Korea vaativat sitä vetämään joukkonsa pois Venäjältä)

Mikäli ajattelemme tilannetta, missä esimerkiksi Kiina alkaa oikeasti hyökätä Taiwaniin, niin silloin tietenkin meidän pitää muistaa, että USAlla on intressejä sekä liittolaisia myös Tyynellä Valtamerellä, joten voi olla niin, että USAn varusteet eivät riitä sekä Eurooppaan että Aasiaan samalla kertaa. Ongelma on siinä, että Kiina on viimeaikoina voimakkaasti lisännyt sotilaallista iskukykyään, joten sen takia USAn pitää keskittää Kiinaa vastaan kaikkein uusinta kalustoa, jota ei koskaan ole muutenkaan tarpeeksi. Hypersooniset ohjukset sekä uudet hävittäjät ovat asia, joka sitoo USAn kalustoa. 

Ja tuo kalusto on mitoitettu siten, että siinä ei olla otettu huomioon sitä, että Kiinalla saattaa olla käytössään hyvin iskukyisiä aseita. Joten sen takia USA ei ehkä kykene toimimaan täydellä voimalla Euroopassa. Vaan sen on siirrettävä esimerkiksi F-35 kalustoa myös itään, jossa tietenkin on myös Venäjän intressejä. Venäjällä on myös sota-aluksia sekä omia etujaan Tyynellämerellä. 

Se että Venäjä on löytänyt liittolaisekseen Pohjois-Korean joka myös on kehittänyt uusia ohjuksia, ja jonka asevoima ilmeisesti tukeutuu melko paljon tykistöön sekä maalle sijoitettuihin ballistisiin ohjuksiin on uusi epävarmuustekijä Kauko-Idän muutenkin hyvin vaikealla ja pirstaleisella alueella. Pohjois-Korea on ohjuskokeidensa sekä uusien hypersoonisten ohjustensa takia muuttunut pelottavaksi toimijaksi alueella, jota Kiina niin mieluusti dominoisi. Se että tuossa maailmankolkassa esimerkiksi Intia sekä muutamat muut maat ovat osoittaneet halua ryhtyä ainakin paikallisiksi suurvalloiksi tietenkin saattaa aiheuttaa suuren luokan ongelmia. 

Eli se että aloite jossain alueella irtoaa Venäjän tai Kiinan käsistä ei ainakaan tuo lisää vakautta tuolle ongelmalliselle alueelle. BRICS liittouma saattaa paperilla olla hyvin voimakas, tai sitten toisaalta voimme samalla korostaa tuon liittoutuman johtajien oman edun tavoittelua. Sekä tietenkin sitä, että noiden maiden keskinäiset suhteet eivät ole parhaat mahdollisen, mikä johtuu niiden johtajien omista itsekeskeisistä tarkoitusperistä, sekä tavasta ajaa ensisijaisesti oman itsen, sitten oman valtion ja vasta näiden jälkeen oman maansa etua. 

Kuitenkin BRICS on pahimmillaan asebasaari, jossa kaikki on kaupan mitä halutaan. Venäjän heikko asema eli sen huonot suoritukset alivoimaista Ukrainaa vastaan, joka ei ole kyennyt edes käyttämään parhaita aseitaan on tietenkin rohkaissut esimerkiksi Pohjois-Koreaa ja Irania tukemaan Venäjää vastapalveluksen toivossa. Ja voin olettaa että noiden maiden toivelistalla korkealla ovat tietenkin ydinaseiden valmistukseen tarvittavat komponentit. 

Tässä kohdassa logiikka nimittäin menee siten, että jos Venäjä on heikko, niin se ei kykene mitenkään puuttumaan liittolaistensa ydinase- tai ohjusprojekteihin. Ja Pohjois-Korea on tietenkin se, joka hyötyy tuosta yhteistyöstä enemmän kuin Kiina. Tietenkin Kiinan ja Pohjois-Korean suhteet ovat mitä ovat. Pohjois-Korean sekä Kiinan partioalukset ovat ottaneet yhteen, joten tietenkin se voi tarkoittaa sitä, että Pohjois-Korea aikoo hypätä Putinin syliin. 

Tai sitten nuo yhteenotot yhdessä ohjusprojektien kanssa ovat osa tarkoin suunnattua koreografiaa, jossa Pohjois-Korea ikään kuin osoittaa olevansa suvereeni valtio. Nimittäin se että Pohjois-Korea paljastuisi Kiinan käsinukeksi saattaisi aiheuttaa ongelmia sekä Kiinassa että Venäjällä. Pohjois-Korea on lähettänyt miehiään Ukrainan sotaan. Ja sanoo seisovansa Venäjän rinnalla "voittoon asti". Se tietenkin aiheuttaa sen, että myös Etelä-Korea lähettää tarkkailijoita Ukrainaan.  

Mikäli sitten käy niin, että Pohjois-Korean sotilaat palaavat ruumispusseissa, niin Kiinan kansanarmeija ei saa sitten tahraa kilpeensä. Kiinalle eduksi olisi heikko Venäjä ja Pohjois-Korea, jotka olisivat riippuvaisia Kiinan tuesta. Noin Kiina voisi sitten ohjata noita valtioita. Eli tuolloin Venäjä sekä Pohjois-Korea olisivat niitä paljon puhuttuja likaisen työn tekijöitä. Eikä Kiinan tarvitse uhrata miehiään tai länsisuhteitaan. Tai sitten valtioiden suhteet ovat oikeasti huonontuneet. 

Kiina uudet aseet vaativat paljon länsimaisia komponentteja. Jos noita komponentteja ei tule, niin silloin Kiina on pahoissa vaikeuksissa, jos se ei saa mikrosuorittimia omiin droneihin, joita Kiina myy molemmille puolille Ukrainan sodassa. 

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/pohjois-korea-teki-ohjuskokeen-vain-tunteja-sen-jalkeen-kun-usa-ja-etela-korea-vaativat-sita-vetamaan-joukkonsa-pois-venajalta/

https://www.verkkouutiset.fi/a/joutuuko-usa-vetaytymaan-euroopasta-kiinan-vuoksi/#0fbcd248

Mitä muistamme rikoksesta vaikuttaa tapauksen selviämiseen.

"Monet asiat vaikuttavat muistiin. Oikeuspsykologi Jasmin Kauniston mukaan silminnäkijän on vaikea pitää havaintojaan rikoksesta puhtaina ja autenttisina. Arkistokuva. Kuva: Anna Sirén / Yle" (Yle, Oikeuspsykologi ei pidä luotettavana silminnäkijähavaintoa, jonka poliisi saa yli 20 vuoden jälkeen)

Henkirikos on vakava asia. Ja jos sitten puhutaan esimerkiksi siitä tavasta tiedottaa rikoksesta jossa rikoksen uhreista maalataan lähes pyhimysmäinen kuva, niin se saattaa aiheuttaa sen, että joku ei uskalla kertoa negatiivisia asioita rikoksen uhrista. Ja juuri sellaiset asiat, jotka liittyvät laittomaan toimintaan voivat olla niitä, joiden avulla rikokset saadaan ratkaistua. 

Rikosten yhteydessä palataan usein asioihin, jotka ovat jotenkin traumaattisia. Tai ne saattavat olla muuten vaikeita käsitellä. Ja tietenkin tutkijoiden pitäisi saada käyttöönsä mahdollisimman tuoreita muistikuvia sekä muuta tietoa, joilla nuo muistikuvat saadaan muutettua sellaiseen muotoon, että niitä voidaan käyttää todisteena oikeudessa. 20 vuotta on pitkä aika, ja siinä moni muistikuva saattaa muuttaa muotoaan, jolloin niistä tulee tutkintaa sotkevia asioita. Kun ihminen muistelee 20 vuotta sitten sattuneita asioita, kuten esimerkiksi Raisa Räisäsen tau vaikkapa vanhempaa Kyllikki Saaren tapausta tai muita vastaavia asioita, niin meidän pitää heti käsittää se, että nuo mahdollisesti paljon julkisuutta saaneet tapaukset eivät vielä silloin kun mahdollisia havaintoja tuon ilmeisen henkirikoksen uhrin oletettavasti viimeisistä hetkistä tehdään, niin silloin mitään pahaa ei ole vielä tapahtunut. 

Eli miksi esimerkiksi joku autokuski on merkinnyt jonkun auton rekisterinumeron muistiin sinä päivän, kun teko tapahtui? Tai miksi joku asia ylipäätään palautui mieleen kymmenien vuosien päästä tuosta katoamis- tai kuolinpäivästä? Onko todistaja mahdollisesti merkinnyt niitä päiväkirjaan, ja jos on, niin mitä varten? Eli mitä epätavallista tuossa päivässä kauan sitten oli, kun silloin ei vielä rikostakaan tehty? Jos henkilö on nähnyt myöhemmin rikoksen uhrin, tai epäillyn uhrin kasvot mediassa, niin miten hän on yhdistänyt nuo kasvot esimerkiksi johonkin kahteen naiseen tai mieheen, jotka ovat ilmeisesti normaalisti kävelleet hänen kotinsa ohitse? Mitä epätavallista he olivat tehneet, jotta joku laittaa asioita muistiin?

Ei ole mitään syytä painaa mieleen tai kirjoittaa muistiin autojen rekisteritunnuksia tai valokuvata ihmisiä jotka ovat olleet rikoksen uhrin tai häntä läheisesti muistuttavien ihmisten lähellä. Ei ole mitään syytä lähteä tutkimaan tai katselemaan jotain kylätietä ajavaa autoa. Ja siksi usein käy niin että rikosten selviämisen kannalta tärkeitä tietoja jää saamatta. Rikos joka ei vanhene tarkoittaa sitä, että ihmistä vastaan voidaan nostaa syyte, jos on syytä epäillä hänen tehneen tai muuten sotkeutuneen rikokseen. Se että joku tunnettu pahantekijä kuolee saattaa aiheuttaa sen, että joku alkaa muistella jotain asioita, joista voi olla hyvinkin pitkä aika. Ja tuo asia sitten voi sotkea tutkintaa vielä lisää. Tässäkin tekstissä on asioita, jotka toivon mukaan voidaan liittää useampaan rikostapaukseen jotka ovat vielä auki. Eli niiden yhteydet eläviin tai kuolleisiin ovat yhteensattumia. 

Mutta vaikka muisti toimii erittäin hienosti, niin uskaltaako todistaja tuoda negatiivisia asioita tutkijoiden tietoon? Saattaa olla että todistaja ei vain uskalla tuoda tärkeitä asioita esille, koska pelkää itse joutuvansa joko naurettavaksi tai sitten syytetyksi mustamaalaamisesta. Eli jos esimerkiksi kadonneen koulukaverin kuva ilmestyy pornofilmin kanteen tai hän hyppii tuntemattomien limusiinien kyytiin, niin asiasta kannattaisi ehkä mainita viimeistään kuulustelijoille. 

Eli liian hienotunteiset ihmiset saattavat joko tieten tai tietämättään muistella asioita niin, että olennaiset asiat jäävät kertomatta. Kun joku murhataan tai kadotetaan, niin silloin tietenkin meidän kaikkien eteen muodostuu helposti kuva lähes enkelimäisestä naisesta tai miehestä, jolla oli paljon maailmalle annettavaa. 

Tuolloin media saattaa jostain syystä auttaa ihmisiä muodostamaan tuollaisen lähes yksiulotteisen kuvan tuosta uhrista. Hän ei ole koskaan tehnyt mitään väärää, kukaan ei edes voi kuvitella kantavansa tuolle henkilölle kaunaa, eikä hän edes voinut ajatella tuntevansa jotain väkivaltaisia ihmisiä. Joten mahdolliset päihde- tai muut vastaavat asiat saattavat "unohtua", kun poliisi tulee puhuttamaan henkilöä, joka on liikkunut uhrin seurassa tämän viimeisinä päivinä. 

Tuo henkilö saattaa väittää olleensa vain joku työ- tai harrastuskaveri, mutta unohtaa mainita maksaneensa esimerkiksi seksistä mahdolliselle murhan uhrille. Tuollaiset asiat mahdollisesti voivat auttaa tutkinnan etenemisessä. 

Jos puhutaan siitä että joku 15-vuotias käy säännöllisesti ravintoloissa ja juo niissä alkoholia, niin silloin olemme tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, jotka eivät ole täysin normaaleja. Jos henkilöllä on siskonsa tai veljensä paperit käytössään, niin silloin me kohtaamme sellaisen tilanteen, missä tuollainen ihminen saattaa lähteä kokeilemaan monia muitakin alaikäisiltä kiellettyjä asioita. Noissa piireissä varsinkin nuoret tytöt voivat saada sen paljon puhutun "vanhemman poikaystävän". Siis toki myös poika voi saada vanhemman miehen "suojelijakseen", mikä voi tarkoittaa sitä, että hän on joutumassa erittäin väärään seuraan. 

Se että nuori ei puhu näistä asioita kotonaan on täysin ymmärrettävää. Kuitenkin se että nuori on selvästi vanhempien henkilöiden seurassa kovin usein varmasti huomataan niissä piireissä, joissa liikkuu hänen itsensä ikäisiä henkilöitä. Vai mitä pidätte tapauksista, joissa joku 14-15 vuotias kävelee säännöllisesti kotiinsa kaljakassin kanssa, jota vanhemmat kaverit kantavat hänelle. Mutta uskaltako kukaan kertoa tällaisista asioista kotonaan? 

Jos peruskoululainen liikkuu jossain aikuisten miesten joukoissa kittaamassa kaljaa iltaisin, niin silloin asiasta pitäisi kyllä mainita jollekin. Ja jos joku teini vie tuollaisen miehen hänen tyttöystävältään, niin se kyllä herättää kaunoja. Eli monissa murhissa takana saattaa olla mustasukkaisuus. Tai sitten joku pelkää että rikoksen uhri tietää vähän liikaa joistain hämärämiesten toimista, ja päättää hänen päivänsä. Ja jos poliisi saisi noista asioista tietää, niin se varmaan auttaisi rikoksen ratkaisemisessa. 

https://yle.fi/a/74-20121900

Lapuan liike, vientirauha sekä uskonnollinen fasismi.

 

"Lapuanliikkeen johto tarjoamassa pääministeri Kyösti Kalliolle diktaattorin asemaa, Oki Räisäsen pilapiirros maalaisliittolaisessa Maakansa-lehdessä." (Wikipedia, Lapuan liike)

Me kaikki olemme kuulleet vuoden 1928 satamalakosta, sekä järjestöstä nimeltään “Vientirauha Oy”, joka oli 1920-luvun aikana voimakas lakon murto-organisaatio. Tuolloin lakon murto oli sallittua, ja Vientirauha Oy sekä sen johtaja Martti Pihkala olivat vaikutusvaltaisia järjestöjä. Se että “Vientirauha Oy” oli yhtiö panee ajattelemaan sellaista, että vientirauhan palvelukset eivät olleet ilmaisia. Se tarkoittaa sitä, että Pihkala ja vientirauhan johto lmeisesti ottivat palkkion vastaan tuosta avusta, jota Vientirauha Oy tarjosi Suomen Työnantajien Keskusliiton, STKn jäsenille. 

Seuraava teksti on poimuttu Vientirauha Oytä käsittelevältä Wikipedia sivulta. 

“Vientirauha Oy oli vuonna 1920 perustettu suomalainen lakonmurtajakaarti, johon kuului enimmillään 34 000 jäsentä. Suomalaiset kommunistit ja sosiaalidemokraatit kävivät 1920-luvun alussa valtataistelua Suomen Ammattijärjestön ja ammattiliittojen johdosta. Työnantajat eivät kuitenkaan tunnustaneet ammattijärjestöjä neuvottelukumppaneiksi ja perustivat Vientirauha Oy:n vuonna 1920 murtamaan lakkoja. Vientirauha Oy:n työntekijät pitivät lakkoilijoiden toimintaa Neuvostoliiton tukemana työmaaterrorina, kun taas lakkoilijat pitivät Vientirauha Oy:n työntekijöitä elinehtojensa polkijoina.” (Wikipedia, Vientirauha)

Keskeisiä henkilöitä Vientirauha Oy:n perustamisessa vuonna 1920 olivat Kymin Oy:n johtaja Einar Ahlman ja G. A. Serlachius Oy:n johtaja Gösta Serlachius. Vuorineuvos Serlachius oli käynyt opintomatkalla Yhdysvalloissa ja saanut ajatuksen lakonmurtajajärjestön perustamisesta. Perustamisen valmistelivat toimitusjohtaja, kenraali Rudolf Waldén, toimitusjohtaja Jacob von Julin, Gösta Serlachius ja toimitusjohtaja Carl Rosenlew. Perustava kokous pidettiin 28.2.1920 STK:n toimistossa, missä syntyi Valtakunnan Lentävien Työjoukkojen järjestö. Nimi muutettiin pian Yhtymä Vientirauhaksi. Toiminta käynnistyi nopeasti ja ilman sääntöjä; siitä kuitenkin pidettiin huoli, että kaikki palkattavat työntekijät olivat lakkoilun vastustajia.” (Wikipedia, Vientirauha)

“Vientirauha Oy:ta johti aktivisti ja jääkärivärväri Martti Pihkala, jonka mukaan järjestöä kutsuttiin myös Pihkalan kaartiksi. Aluksi Vientirauhan toimintaa rahoitti paperiteollisuus, mutta 1920-luvun kuluessa mukaan liittyivät kaikki keskeiset työnantajaliitot. Lakon murtaminen oli mahdollista niillä aloilla, joilla työssä ei tarvittu erityistä ammattitaitoa. Erikoisosaamista vaativien alojen lakkojen murtamista varten perustettiin rinnakkaisjärjestö Teknisen Työn Turva, mutta tämä järjestö jäi lyhytikäiseksi.” (Wikipedia, Vientirauha)

“Lakonmurtajat Vientirauha hankki joko suojeluskuntajärjestön kautta tai värvärien verkoston avulla. Lakonmurtajat olivat usein maalaistalojen poikia tai varakkaampia mökkiläisiä ja Etelä-Pohjanmaa oli keskeinen värväysalue. Mukana oli useita jääkäriliikkeessä toimineita sekä Suomen sisällissotaan valkoisten puolella osallistuneita. Yksi järjestön tunnetuimmista asiamiehistä oli Etelä-Pohjanmaalla Vihtori Kosola.” (Wikipedia, Vientirauha)

“1920-luvun lakot olivat usein erittäin pitkiä, esimerkiksi maanlaajuinen satamalakko 1928–1929 kesti kymmenen kuukautta, ja näiden lakkojen murtamista työnantajat koettivat toteuttaa Vientirauha Oy:n avulla. Vientirauhan toiminta päättyi lopullisesti vuonna 1940 talvisodan aikana työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä solmittuun tammikuun kihlaukseen.” (Wikipedia, Vientirauha)

 Suuri osa lakon murtoon osallistuneista miehistä oli aikoinaan maaseudulta kotoisin olevia talonpoikia. Ja samalla ne jotka lakkoilivat kommunistien käskystä olivat lähinnä aloilla, joissa ei kovin korkeaa koulutusta tarvittu, mutta jotka olivat Suomen talouden kannalta erittäin tärkeitä. Miksi SKP otti aikoinaan työkaluksi satamatyöntekijät, ja Lapuan liikkeen kantavana voimana olivat maanviljelijät? Periaatteessa molemmat toimijat olivat samanlaisia ihmisiä. Toiset tekivät palkkatyötä esimerkiksi satamissa, ja toiset taas työskentelivät pelloilla. 

Koska kumpikaan osapuoli ei ollut kovin korkeasti koulutettu, niin nuo piirit tietenkin loivat loistavan maaperän erityisesti ääriryhmien harjoittamalle kiihotukselle. Neuvostoliitosta johdettu propaganda nimitti esimerkiksi maanviljelijät suoraan kansan vihollisiksi, ja osittain sen takia erityisesti maanviljelijöiden parissa kommunisteihin suhtauduttiin hyvin nuivasti. Samoin tuolloin 1920-luvulla oli yhteiskunnassa vielä näkyvissä voimakasta kahtia jakautumista. Tuolloin sisällissodan arvet, eli punainen sekä valkoinen terrori aiheuttivat kipeitä arpia yhteiskuntaan, ja varsinkin kommunistien parissa oli vallalla voimakas revanssihenki. Tuota revanssihenkeä  ruokittiin Neuvostoliitosta. 

Toiset olivat pienempituloisia kuin toiset, ja maanviljelijöiden tulot olivat tuolloin suuremmat kuin työläisen. Sen takia maanviljelijät olivat ilmeisesti melko usein hankkineet aseita. Samoin maanviljelijät päätyivät usein Suojeluskuntiin, joissa sitten jaettiin “valkoisen Suomen valkeaa ideologiaa”. Samoin nuo suojeluskuntalaiset saivat aseita haltuunsa, mikä kasvatti tuon joukon itsetuntoa. Lapuan liike ja sen seuraaja IKL olivat aikansa tuotteita, fasistisia järjestöjä joiden ideologiaa johti tietenkin kommunismin vastaisuus sekä samalla myös antisemitismi.

Lapuan liike oli fasistinen järjestö, joka lakkautettiin ja kiellettiin vuoden 1932 Mäntsälän kapinan jälkeen, ja tuon jälkeen Lapuan liike jatkoi toimintaansa IKL eli Isänmaallisen Kansanliikkeen nimellä. Tuo Lapuan liikkeen toiminta vuonna 1932 saattoi johtua siitä, että tuo liike oli laantunut, kun sen pääasialliset vaatimukset eli Kommunistisen puolueen ja kommunistisen julkaisutoiminnan kieltäminen sekä kommunististen kansanedustajien pidätykset suoritettiin. Noita lainsäädännöllisiä toimia kutsutaan nimellä Kommunistilait. Kommunistilait tekivät kommunismista kiehtovan sekä se johti myöhemmin SKP:n aselinjan syntyyn.. Lapuan liikkeen seuraaja IKL ei koskaan saanut taakseen samanlaista voimaa kuin Lapuan liike. Kuitenkin sillä oli noin 100 000 jäsentä, mikä teki siitä maamme merkittävimmän fasistisen tai äärioikeistolaisen järjestön. 

 Puolueen käyttämä univormu eli mustat vaatteet sekä sininen solmio olivat asu, joka sai monet entiseen Lapuan liikkeen jäsenet kääntymään ovelta. Mutta myös IKLn tuki, joka tuli vanhoillislestadiolaisten piireistä koettiin varsinkin nuorempien ihmisten joukossa hiukan vieraaksi karkotti liikkeeltä sen kannattajia. IKL oli toki paljon suljetumpi järjestö kuin Lapuan liike, jolla ei ollut varsinaista univormua. IKLn takana oli oikeastaan Lapuan liikkeen ydinjoukko, joka radikalisoitui voimakkaasti. Joten joskus olen miettinyt sitä, että IKL oli oikeastaan yksi versio MC-jengeistä. Noissa piireissä ulkopuolisiin suhtaudutaan ylipäätään kielteisesti, eikä IKL ollut poikkeus. Radikaalit puheet sekä yhteyden vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen koettiin pelottavaksi. Toisin kuin Lapuan liike, niin IKL pyrki ainakin oman lausuntonsa mukaan muuttamaan yhteiskuntaa mieleisekseen parlamentarismin kautta. Tuon liikkeen tavoitteet olivat suur suomi sekä homogeeninen yksikielinen kansa. 

IKL oli myös sikäli erilainen kuin Lapuan liike, että se oli jossain vaiheessa muiden fasististen järjestöjen tavoin avoimen antisemitistinen. 1930-luvulla monet fasistiset järjestöt ottivat antisemitismin ohjelmaansa, ja tavoitteena saattoi olla Hitlerin miellyttäminen. Eli miellyttämällä Hitleriä nuo järjestöt toivoivat saavansa taloudellista sekä ainakin Keski-Euroopan fasististen liikkeiden tapauksessa aseellista tukea Hitlerin Natsi-Saksasta. 

“IKL:n esikuvia olivat Italian fasistit ja Saksan kansallissosialistit. Se toi suomalaiseen politiikkaan näkyvän sotilaallisen organisoitumisen, yhtenäiset asut ja järjestötunnukset. Liike luonnehti toimintaansa ja järjestäytymistään sotilaallisella kielellä: ”Järjestömme varsinainen poliittinen taisteluyksikkö on ryhmä.” Liikkeen omassa järjestölehdessä kirjoitettiin, miten ”me olemme fascisteja”. Myöhemmin lehden laajoissa artikkelikokonaisuuksissa esiteltiin ideologiaa, joka sisälsi vaikutteita kansallissosialisteilta, antisemitismiä ja rotuoppia. Italian Helsingin lähetystö pyrki saamaan IKL:n Italian fasistipuolueen vaikutuspiiriin toimittamalla sille italialaista fasismia ja Mussolinia esittelevää propagandamateriaalia. IKL:n aktiiveja oli mukana Italian lähetystön tukemassa Nuoret Italian Ystävät -järjestössä.” (Wikipedia, Isänmaallinen kansanliike)

“Tärkein ero suomalaisen äärioikeiston ja Saksan kansallissosialismin välillä oli suhde uskontoon. Suuri osa Suomen papistosta oli IKL:n kannattajia, kun taas natsit korostivat germaanista uuspakanuutta ja ahdistelivat Saksan kirkkoa. IKL:n taustalla oli myös lapuanliikkeen körttiläisyys, ja uskonnon ja kansallisuusaatteen yhteys oli liikkeen aatteelle keskeistä. IKL:n kannatus oli vahvaa herännäisseuduilla ja suuri osa puolueen kansanedustajista oli taustaltaan pappeja. Liikkeen ideologia ja kannatus perustuikin nimenomaan aitosuomalaiseen arvomaailmaan. IKL:n johto ja puolueen Ajan Suunta -lehti olivat julkisesti arvostelleet Saksan suorittamaa Tšekkoslovakian miehitystä, mikä vaikeutti myöhemmin jatkosodan aikana puolueen yhteistyötä Saksan kansallissosialistien kanssa.”  (Wikipedia, Isänmaallinen kansanliike)

IKLn tapauksessa voidaan sanoa, että kyseessä oli papistoon sekä uskontoon tukeutuva poliittinen liike. Eli IKLn suhde uskontoon oli hiukan saman tapainen kuin Ustashaan eli Kroatian itsenäisyyttä ajaneen fasistipuolueen suhde katoliseen kirkkoon. Ustashan kärkihahmoista monet vihasivat ortodokseja, Serbejä sekä tietenkin juutalaisia. Ustasha toimi Ensimmäisen ja Toisen Maailmansodan välillä Mussolinin suojeluksessa, mutta viimeistään Natsi-Saksan miehitettyä Jugoslavian tuo liike radikalisoitui entisestään, ja ajautui Hitlerin vaikutuspiiriin. Tuo mies piti enemmän aseista ja dynamiitista kuin propagandasta. Hän oli naimisissa juutalaisen naisen kanssa, mutta se ei estänyt tuota miestä suorittamasta mittavia juutalaisvainoja Kroatiassa, kun hän johti tuota nukkevaltiota. 

1920- ja 1930 luvulla syntyi uusi fasismin muoto, josta käytetään jossain paikoissa nimeä “kirkollinen” tai “pappien ylläpitämä fasismi”. Tuolloin papit käsittelivät asioita siten, että  juutalaiset ovat sama asia kuin kommunistit. Tuo fasismin muoto sai aikoinaan sellaisen julman sekä pelottavan piirteen, jossa fasismi samaistettiin uskontoon, ja jotkut fasistit ajattelivat että fasistien pyhä tehtävä oli kommunistien murskaaminen.  Ja varsinkin ainakin osan kristittyjen kirkkojen vanhoillisten piirien sisällä juutalaisia syytettiin mm. siitä, että he ristiinnaulitsivat Jeesuksen.

Samalla katolinen kirkko yhdessä protestanttisten kirkkokuntien kanssa samaistivat Venäjän ortodoksisen kirkon kommunistien toiminnan välikappaleeksi. Ja oikeastaan molemmin puolin papit saarnasivat helvetin tulta toisten päälle. Venäjällä tietenkään pappien ei sopinut vastustaa esimerkiksi salaisten poliisien pyyntöjä saarnata kommunistien hyväksymiä tekstejä, vaan jos pappi olisi kieltäytynyt, niin hän olisi kuollut. 

Tuo uskontoon sekoittunut fasismi kärjistyi myöhemmin Adolf Hitlerin hallinnon hirmutekoihin ja kansanmurhaan, jonka yhteydessä noin 6 miljoonaa juutalaista sekä juutalaiseksi katsottua murhattiin. Samoin se että Venäjällä tapahtui vallankumous, joka markkinoi itseään maailmalla työväen aatteella sai ihmiset samaistamaan mielessään Neuvostoliiton kommunismiin. Ja koska kommunismi oli virallisen fasismin mukaan tuhottava, niin silloin tietenkin myös kaikki venäläiset piti tuhota. Venäjällä taas vastavoimaksi nousi ortodoksinen kirkko, joka oli asettanut itsensä valtion käyttöön. 

Tuo kirkko oli yksi tsaarin vaikuttamiskanavista. Eli sen tehtävä oli tukea Venäjän johtajaa.Neuvostoliitossa papit raportoivat KGBlle.  Nykyään Vladimir Putin käyttää myös uskontoa oman politiikkansa julistamiseen. Sen mallin Putin on kopioinut suoraan tuosta kirkon suojissa toimineesta fasismista. 

Fasismi sekä kommunismi ovat toistensa kaltaisia aatteita. Molemmissa on pohjalla sellainen ajattelu, että mitään muuta kuin omaa agendaa ei edes saa yrittää ymmärtää. Ja kaikkia jotka ovat vähääkään eri mieltä asioista vainotaan armotta. 

Toisen Maailmansodan jälkeen poliittinen heiluri heilahti vasemmalle. Se mikä oli äsken ollut melkein pakollista muuttui silmänräpäyksessä rikokseksi. Kommunistilait purettiin, ja yllättäen entiset kommunistien vainoajat joutuivat kieltolistalle. Eli Suojeluskunnat sekä IKL muuttuivat Suomessa kielletyiksi järjestöiksi, ja samanlainen kehitys jatkui itäblokissa. 

 Eli 1950  ja -60-lukujen kommunismiin nojautuvat liikkeet olivat vastareaktio fasismille. Kuitenkin se että kommunistilait purettiin 1944 aiheutti sen, että Kommunismi menetti suuren osan glooriastaan. Kommunistisen ideologian mukaan papit ja omistava luokka olivat vastuussa työläisten huonosta asemasta. Samoin maanalainen toiminta oli asia, mikä tietenkin houkutteli nuoria kommunistien pariin. 

Mutta kun maanalaiseen toimintaan ei ollut enää tarvetta, niin silloin tietenkin tuo SKP muuttui tavalliseksi puolueeksi. Ja sen jälkeen maassamme ei ole ollut sellaista vastakkainasettelua kuin ennen sotaa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ante_Paveli%C4%87

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapuanliike

https://fi.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4nmaallinen_kansanliike

https://fi.wikipedia.org/wiki/Usta%C5%A1a

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vientirauha

Lapin yliopiston rehtori pitää Lauri Törhösen väitöskirjan tarkastusta oikein tehtynä.

Lapin yliopiston rehtori pitää Lauri Törhösen väitöskirjan tarkastusta oikein tehtynä. Eli kirjaimellisesti lainattuna. “Lapin yliopiston rehtorin päätöksen mukaan elokuvaohjaaja Lauri Törhösen väitöskirjan esitarkastuksessa ja ohjauksessa ei ole rikottu hyvää tieteellistä käytäntöä (HTK).”(STT/MSN.fi)

“Törhösen väitöskirja hylättiin joulukuussa 2023. Tiedekuntaneuvosto linjasi tuolloin, ettei työ täyttänyt väitöskirjalle asetettuja kriteerejä. Törhönen haki päätökselle oikaisua, jonka Lapin yliopisto hylkäsi tammikuussa 2024.” (STT/MSN.fi)

“Törhönen on hakenut muutosta väitöskirjan hylkäämispäätökseen. Yliopiston muutoksenhakulautakunnassa asian käsittely on kesken.” (STT/MSN.fi)

Eli Törhösen väitöskirjan esitarkastuksessa sekä ilmeisesti myös ohjauksessa on Lapin Yliopiston rehtorin mielestä noudatettu hyvää akateemista tapaa. Eikö kukaan ole huomauttanut Törhöstä siitä, että hyvää tieteellistä tapaa, HTK on mahdollisesti rikottu? 

Tarkastajista tai ohjaajista kukaan ei ollut Lapin Yliopiston rehtorin mukaan esteellinen. En tiedä että miten Törhönen on reagoinut ilmeisesti ohjaus- ja tarkastusvaiheessa esiin tulleisiin heikkouksiin, joista häntä olisi pitänyt huomauttaa. Tietenkin väitöskirjan hylkääminen on kova päätös, mutta kuten STT:n uutisessa mainitaan, niin Törhönen on hakenut päätökseen muutosta yliopiston muutoksenhakulautakunnalta. Se miten lautakunta tähän asiaan reagoi on vielä hämärän peitossa. Mutta jos tarkastajat ja ohjaajat ovat toimineet ohjeiden mukaan, niin silloin Törhönen tarvitsee ihmeen, jotta hän saisi tahtonsa läpi tuossa muutoksenhaku prosessissa. 

Tämä tarkoittaa sitä, että ilmeisesti Törhönen on saanut ohjausta, ja häntä on huomautettu siitä, että hän ei ole tarkastajien mielestä noudattanut hyvää tieteellistä käytäntöä, HTK. Eli onko olemassa mitään ohjeistusta siitä, miten on toimittava, jos väitöskirjan tekijä ei noudata HTK-käytäntöä sekä ohjeistusta? 

Se mitä tässä tapauksessa sitten pitäisi hiukan ihmetellä, on se että vaikka Törhösen väitöskirjaa on esitetty hylätyksi, niin hänet päästettiin väittelemään. Mutta kuitenkin tällaisessa tapauksessa pitää huomioida se, että Törhönen on erittäin julkinen henkilö. Eli Törhösen kohdalla voi olla niin, että väitöskirjan tarkastukseen osallistuneista henkilöistä osa on pelännyt saavansa jotain palautetta esimerkiksi henkilökohtaisella Facebook-tilillään. No oli miten oli, niin Törhösen väitöskirjan kaltaiset tapaukset ovat todella ikäviä. 

“Päätöksen mukaan ohjaajien toiminta ei ilmeisesti tai olennaisesti ole poikennut heille asetetuista vaatimuksista. Samoin esitarkastajienkaan toiminta ei ilmeisesti tai olennaisesti ole poikennut heille asetetuista vaatimuksista.”  (STT/MSN.fi)

“- Kuitenkaan vähäinenkään piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä ei ole suotavaa, päätöksessä todetaan.”  (STT/MSN.fi)

“Päätöksessä esitetään, että hyvän tieteellisen käytännön ohjeita olisi hyvä kehittää.” (STT/MSN.fi)

“- Lapin yliopistoon tehtävien väitöstutkimusten tulee olla asianosaisessa tiedekunnassa vahvistettujen kriteerien mukaisia, eikä akateemisia konventioita tule liiaksi sivuuttaa. Tätä tukisi HTK-ohjeen edelleen kehittäminen piittaamattomuus epäilyjen käsittelyn sekä hyvän tieteellisen käytännön vastaisen toiminnan tai laiminlyönnin vakavuusasteen arvioinnin osalta, päätöksessä sanotaan.”  (STT/MSN.fi)

Tässä kiteytyy koko asian ydin. Mitä tehdään jos väitöskirjan tekijä ei kuuntele eikä edes välitä siitä, mitä ohjaajat hänelle sanovat? Väitöskirjan hylkääminen on kova toimenpide. Kuitenkaan henkilöä, joka ei kuuntele tai välitä siitä, mitä hänelle sanotaan ei saisi päästää väittelytilaisuuteen. Eli väitöstilaisuuden edellytyksenä pitäisi olla hyväksytysti tehty kirjallinen työ, jonka avulla väittelijä osoittaa perehtymistään aiheeseen sekä aiheen hallintaa, kuten väitöksen vastaanottavassa tiedekunnassa vaaditaan. Jos asiaa ja aihetta ei hallita, niin silloin ei ole mitään järkeä lähteä väittelemään sekä osoittamaan osaamattomuutta koko kansan edessä. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/lapin-yliopiston-rehtorin-p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s-lauri-t%C3%B6rh%C3%B6sen-v%C3%A4it%C3%B6skirjan-esitarkastuksessa-ja-ohjauksessa-ei-rikottu-hyv%C3%A4%C3%A4-tieteellist%C3%A4-k%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6%C3%A4/ar-AA1tgYWd?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=d64bbc5ff7a44ba285fe99573e6cb2c5&ei=8

Putinin asevoimien eteneminen perustuu pitkälti siihen, että ainakaan kaikista omista miehistä ei välitetä.

Kuva: YLE

YLEn uutisissa on ollut juttu siitä, mitä kauheuksia Putinin sotilaat kohtaavat Ukrainassa, niin voidaan sanoa, että mitään uutta ei ole auringon alla. Venäjän asevoimilla on pitkät perinteet pelolla johtamisesta. Eli jo vuonna 1941 Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin ja hänen alaisena toimineet komentajat määräsivät omia miehiään hyökkäämään saksalaisten panssarivaunuja vastaan aseella uhaten. Eli jos omat sotilaat lähtivät vetäytymään, niin NKVD-joukot ampuivat vetäytyvät konekivääreillä.

Samaa taktiikkaa ja motivointia harrastaa myös nykyinen Putinin armeija. Noissa hyökkäyksissä tulee ilmi se, miten Putinin asevoimien tsaarin sekä Neuvostoliiton asevoimista peräisin oleva hierarkia muodostuu. Alimpana ovat vankiloista värvätyt rikolliset, joiden tehtävä on kerätä Ukrainan ampumia ammuksia itseensä Sen jälkeen tulevat mobilisaation kautta värvätyt miehet, ja ylimpänä ovat tietenkin ammattisotilaat. Hierarkiassa alimmat toimivat esimerkiksi miinan polkijoina, jotta ylempänä hierarkiassa olevia ei tarvitse uhrata. Samoin hierarkiassa ylempänä olevat ovat oikeutettuja esimerkiksi lääkintään ja ruokaan ennen hierarkiassa alempana olevia. 

Tuo järjestelmä on luotu ilmeisesti jo tsaarin aikana, ja sen tarkoitus on tehdä asevoimista vähemmän altis kapinoimaan. Eli jos asevoimaa johtaa vihattujen upseerien joukko, niin silloin asevoimat pysyvät uskollisena johtajalle. Tässäkin asiassa Venäjällä noudatetaan paljon puhuttua ja hyväksi todettua mallia, jonka on toiminut jo Rooman valtakunnassa, eli hajota ja hallitse on se malli, jota Putin ja hänen edeltäjänsä noudattavat Venäjän asevoimissa. 

Eli uskoisin että nuo vankiloista värvätyt miehet on määrätty rangaistus osastoihin, joiden asema on sama kuin esimerkiksi “Dirlewanger”-osastojen Saksan itärintamalla Toisen Maailmansodan aikaan. Venäläiseen ajattelutapaan kuuluu se, että kun ihminen on ollut vankilassa, niin hän on “rikollinen” lopun elämänsä ajan. Saattaa olla, että tuo henkilö ei saa töitä tai henkilöllisyystodistusta. Eli jos henkilö on tehnyt kovia väkivaltarikoksia, niin silloin nuo rikokset luetellaan. Jos henkilö on ollut vankilassa poliittisista syistä, niin hän on silloin “vain rikollinen”. Tuo tarkoittaa sitä, että rikoksia ei tuossa tapauksessa luetteloida. Ja kovat väkivaltarikolliset ovat tietenkin noiden rangaistus osastojen mannekiineja. 

Heidän avullaan noiden sotilaiden huonoakin huonompi kohtelu perustellaan. Eli varsinkin “poliittisten rikollisten”, eli Venäjän johdon poliittisten vastustajien kohdalla käytetään termiä “useita rikoksia”. Noiden osastojen tehtävä on ilmeisesti surmata juuri poliittisia vankeja, sekä niitä jotka tietävät asioista liikaa. Se että jokainen vanki esitetään olevan väkivaltarikollisista koostuva tietenkin yllyttää komentajia määräämään heitä itsemurhaa muistuttaviin hyökkäyksiin. Ja se tekee noiden sotilaiden lähettämisestä kuolemaan helpompaa.

Kun puhutaan siitä, miten Venäjän asevoimat kohtelevat omia sotilaitaan, eli ainakaan entisten vankien vammoja ei ole hoidettu, eikä myöskään mitään evakuointeja ei ole tehty etulinjassa, jossa hyökkäystä jatketaan tappioista välittämättä, niin kyseiset komentajat, joiden alaisuudessa hyökkäykset tapahtuvat toimivat samanlaisella tavalla kuin Stalinin armeija toimi saksalaisten hyökätessä Neuvostoliittoon. Syy miksi Putinin asevoimat ovat edenneet johtuu nimenomaan siitä, että niissä ei välitetä tappioista. Yhtään millään muulla kuin Putinin käskyillä ei ole merkitystä. 

Putin haluaa kuolleita sankareita. Hän haluaa kertoa muille, kuinka joku on uhrannut itsensä Putinin unelmien takia. Kuolleita on helppo palkita koska he eivät palaa kotiin kertomaan siitä, miten paljon Putinin komentajat ovat heidän puolestaan tehneet. Noin ei sitten Putinin asevoimien puhtoinen kilpi likaannu. 

https://yle.fi/a/74-20120659