Meillä Suomessa on eniten koulutettuja sairaanhoitajia koko EUn alueella. Mutta miten sitten meillä on pulaa hoitajista? Pula sairaanhoitajista on ikään kuin krooninen ongelma koko terveydenhoitoalalla. Vaikka sairaanhoitajia koulutetaan jatkuvasti, niin he eivät jostain syystä halua jäädä alalle. Missä siis on vika, jos ihminen ei halua jäädä alalle, jonne hän on kouluttautunut? Tai mihin nuo sairaanhoitajat, jotka valmistuvat ylipäätään menevät töihin? Onko tuossa työssä sitten sellaisia elementtejä, että ne eivät kiinnosta tai ne koetaan niin stressaavina, että ei vain jakseta töissä.
Onko vika ehkä palkkauksessa tai siinä, että sairaanhoitajan työsuhde-asiat, työolot tai joku muu asia ei kiinnosta tai houkuttelee vaihtamaan uraa? Siis jos ajatellaan sitä, että hoitajilla on joku musta lista, jonne päätyvät hoitajat, jotka eivät sovi alalle, niin voidaan miettiä sitä, että mitä tarkoittaa esimerkiksi "ammattiin soveltumaton"? Tarkoittaako se ehkä sitä, että esimiehen kanssa on mennyt sukset ristiin. Siis johtuuko se että henkilö valmistumisensa jälkeen etsii uuden ammatin siitä, että häntä pelotellaan esimerkiksi juuri sinne mustalle listalle päätymisestä? Onko asia niin, että hoitajan erottaminen on niin helppoa, että se on syy, miksi he eivät viihdy alalla?
Jos keskustellaan terveydenhoidon työvoiman tarpeesta, niin onko mahdollisesti käynyt niin, että terveydenhoidossa on pula koulutetuista sairaanhoitajista vain hoitoapulaisista? Hoitoapulainen on siis se, joka kantaa joskus titteliä apuhoitaja, ja joka esimerkiksi vaihtaa lakanat. Hän ei ole käynyt sairaanhoitokoulua. Siis kumpia siellä sairaalassa oikeastaan tarvitaan? Koulutettuja vai kouluttamattomia työntekijöitä? Tietenkin sairaala-apulaisen palkka on hoitajan palkkaa pienempi, eli heitä saa kaksi yhden hinnalla, kuten huonossa vitsissä kerrotaan. Mutta sitten tietenkin pitää miettiä sitä, että kumpaan kannattaa panostaa laatuun vai määrään?
Kommentit
Lähetä kommentti