Euroopassa on havaittavissa voimakas oikeistolainen aalto, joka on ehkä kulminoitunut siihen, että Italiassa on ensimmäistä kertaa vallassa oikeistopuolue, ja pääministeriksi tulee ensimmäistä kertaa nainen. Siis onko tämä puolue oikeastaan äärioikeistolainen, ja voiko se muuttua yhtä upeaksi suoritukseksi, kuin Silvio Berlusconin avoimen populistinen "Forza Italia"? Siis onko tämänkertainen vaali oikeastaan vain vallansiirtoa populisteilta oikeistolle? Tai oikeastaan meidän pitäisi kysyä, että onko oikeastaan enää olemassa sellaista asiaa kuin oikeisto tai vasemmisto?
Nykyään on havaittavissa muutamia ilmiöitä, jotka suosivat varsinkin värikkäitä puolueita, jotka erottuvat joukosta. Se on matala äänestysvilkkaus. Poliittinen kenttä on lähestynyt kaiken aikaa keskustaa, koska se asia mikä on tuonut ääniä jollekin puolueelle tätä ennen on kopioitu hyvin nopeasti kaikkien muidenkin puolueiden vaaliohjelmiin. Ja kun äänestäjä lukee vaaliohjelmia, niin hän voi sitten valita usean puolueen välillä, joiden ohjelmat ovat pääpiirteissään aivan samanlaisia. Erona on vain maahanmuutto sekä ehkä Suomen tapauksessa suhteutuminen pakkoruotsiin.
Kaikkia uusia yrittäjiä, jotka tulevat poliittiselle kentälle on syytetty ääriaineksiin turvautumisesta. Ja vaikka sitten aivan alussa puolue saattaa saada muutamia äärioikeiston tai äärivasemmiston edustajia parlamenttiin, ryhtyvät ne jossain vaiheessa sitten muuttamaan ohjelmiaan sellaiseksi, että se miellyttää suurta enemmistöä.
Mutta voiko puolue olla oikeastaan keskustassa? Puolue ei voi koskaan luvata kaikille kaikkea, vaan sen on jossain vaiheessa otettava fokus. Eli sen pitää valita kohderyhmä, jolle sitten luvataan asioita, ja sen jälkeen pitää valita ne henkilöt, joille ei niin paljon luvata. Parlamentaarisessa demokratiassa ongelma on aina siinä, että vain ne äänet, jotka annetaan uurnalla ovat merkitseviä.
Nukkuvien puolue ei sen sijaan voi vaikuttaa politiikkaan ainakaan kovin paljon. Vasemmiston nostetta Euroopassa on ajanut se, että kyseiset puolueet mielletään työväen eli tavallisen kansan puolueiksi. Mutta ongelma on siinä, että nuo puolueet ovat lähteneet joukolla ajamaan alas sitä, mitä me kutsumme hyvinvointivaltioksi. Nuo puolueet ovat esimerkiksi tuoneet terveyskeskusmaksut, sekä myös ajaneet alas julkisia palveluita, jotka ovat kaikille olleet ilmaisia, ja syyksi tähän on ilmoitettu säästötarve.
Puolueet voivat luvata hyvinkin paljon erilaisia asioita. Mutta lopulta sitten tulevat elämän realiteetit vastaan. Eli vaikka puolue nyt sitten lupaa veroalea, niin tietenkin joku asia varmaan on sellainen, että se ainakin ajattelee saavansa nuo rahat takaisin. Yksi asia on se, että tuo veronalennus kompensoidaan kohottamalla yleistä ALVtä pari prosenttia. Se tarkoittaa sitä, että tuotteiden ja palveluiden hinnat nousevat, mutta kauppiaat eivät saa sitten mitään voittoja, vaan kaikki menee veroihin.
Kun puolue lupaa jotain, niin sen pitää huomioida sellainen seikka, että valtion varallisuus on noiden lupausten kannalta rajoittava tekijä. Valtiolla ei ole rahaa loputtomiin. Eli jostain pitää varmasti tinkiä. Ja jos se tinkiminen osuu suoraan siihen omaan lempipalveluun, niin silloin seuraa varmasti harkinta siitä, että ketä seuraavalla kerralla äänestetään? Se että puolue aiheuttaa pettymyksen vallassa ollessaan on pahempi asia, kun ei olisi luvattu yhtään mitään.
Se että ihmiset äänestävät näitä uusia liikkeitä johtuu siitä, että ne eivät vielä ole aiheuttaneet pettymyksiä tavallisille ihmisille. Ne ihmiset jotka ovat pettyneitä vallitsevaan järjestelmään menevät mielellään äänestämään, kun taas ihmiset, jotka ovat pitäneet vallitsevaa olotilaa itsestäänselvyytenä eivät viitsi vaivautua vaaliuurnille. Ja sitten käy näin, että uusi toimija nousee valtaan. Jos ihmiset miettivät näitä tuloksia tarkasti, niin heidän kannattaa myös miettiä sitä omaa asennettaan asioihin, joita on pidetty muuttumattomana.
https://brandeistajamenestyksesta.wordpress.com/2022/09/26/miksi-aarioikeisto-jyraa-euroopassa/
Kommentit
Lähetä kommentti