Joulupukki on jo matkalla, ja tässä aluksi tietenkin meillä on kaikilla aikaa ihailla joulukuusta, jonka joku on jo hankkinut nurkkaan. Mutta jos joku sitten ehkä päättää viettää joulun vaikkapa maalla, niin hän ei ehkä ole kuusta hankkinut. Joulu on siis periaatteessa juhla, joka vietetään perheen parissa ja kaikilla pitäisi olla mukavaa. Mutta kuten tiedämme, niin joillekin ihmisille joulu on ahdistava juhla. Siis tätä tekstiä ei tarvitse lukea, jos ei halua. Eli tietenkin on ihmisiä, joille alkoholinkäyttö sekä perheen sisäinen vallankäyttö ja joulun lieveilmiöt kuten perheriidat, tulipalot sekä syrjäytyminen ovat asioita, joista he eivät halua kuulla tai lukea jouluna. Eli jos olet sitä mieltä että et tätä halua lukea, voit kääntää tämän tekstin pois, ja vaikka ryhtyä katsomaan "Samu Sirkan joulutervehdystä".
On ihmisiä joille joulu on tilaisuus osoittaa omaa suoriutumista. Siinä joulukuusen koristelusta lähtien kerrotaan siitä, miten hyvin ihmisellä voi mennä. Jos kaikki ei ole aivan niin kuin tuon supersuoriutujan mielessä niiden pitäisi olla, niin silloin tietenkin on raivo suurta. Tuollainen ihminen tietenkin on sitä mieltä, että jouluna pitää olla paljon ihmisiä ympärillä, että naapurikin näkee että hänellä on paljon ystäviä. Ja tietenkin esimerkiksi konjakkipullot ja muut vastaavat asiat varmasti ovat lahjoja, jotka ovat tuolle lämpimälle ihmiselle mieleen. Niistä tulee lämmin ja hyvä olo koko perheelle ja ystäville, joita käy koko illan tuon henkilön kotiovella tuomassa tuliaisia.
Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät halua esimerkiksi nähdä lapsia ympärillään. Nuo ihmiset ovat sellaisia, että tietenkin heille kutsutaan lapsia kylään vanhempien kanssa. Mutta jos lapset sitten sanovat jotain, niin silloin siitä seuraa välittömästi raivokohtaus. Heidän mielestään lapsi joka ei ole hiljaa on huonosti kasvatettu, ja tietenkin se että tuollaista ihmistä itseään on kasvatettu kovalla kädellä tarkoittaa sitä, että myös muiden pitää samoja kasvatusmenetelmiä noudattaa. Ja jos joku sitten kuuntelee myös esimerkiksi heikompaa, niin se tekee henkilöstä heikon.
Se että esimerkiksi Jipun konsertista oli ihmisiä lähtenyt pois, kun hän puhui joulusta, joka on joillekin ihmisille arkea osoittaa että kaikki ihmiset eivät halua kuulla siitä joulusta, jota ei kovin paljon mainostella missään mainoksissa. Eli osa ihmisistä saa jouluna muita kuin toivottuja vieraita, ja joidenkin ovella käyvät poliisi, palomies sekä sosiaalivirkailija ja ruumisauto, kun joku on kokenut joulun vähän liian raskaaksi. Eli joidenkin ihmisten kohdalla joulu on hyvin ahdistava.
Yhteiskunta on paikka, jossa meidän kaikkien tulee elää. Yhteiskuntaan missä me elämme kuuluu keskustelu, jossa kaikki ihmiset voivat keskustella asioista, sekä ilmaista mielipiteitään ilman että heidät naulataan johonkin seinään tai että ovella seisoo poliisi, joka raahaa henkilön mielipiteensä takia putkaan, ja tietenkin sananvapaus on osa länsimaista arvomaailmaa, jota korostetaan kaikissa juhlapuheissa.
Mutta sitten me kohtaamme sananvapauden sekä sen arvomaailman, mitä jotkut ihmiset mielellään tuovat esiin kotonaan. Heistä on mukavaa kuunnella kaikuna sitä, mitä he ovat juuri sanoneet. Eli tietenkin heidänkin elämäänsä kuuluu mielipiteenvapaus, mutta vain silloin kun mielipiteet tukevat heidän omia käsityksiään siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Joissakin tapauksissa kohtaamme sellaisen keskustelijan, jolla on tapana tuoda esiin paljon mukavia asioita, ja muutkin saavat sitten yhtyä tuohon mukavaan keskusteluun, kunhan vain muistavat että kuka on illan päällikkö.
Jos päällikkö mikä tietenkin on kypsyyden sekä johtajuuden ilmentymä haluaa pelata esimerkiksi lasten kanssa Uunoa, niin silloin mikäli hän sattuu pelin häviämään, niin silloin kortit lentävät seinään. Samoin illan päällikkö päättää tietenkin suuressa ylhäisyydessään, että kenelle suoraan sanottuna vittuillaan koko illan. Eli joidenkin ihmisten perheeseen kuuluu rituaali, missä joukosta valitaan se, musta lammas, jolle koko illan ollaan vähän keljuja,
Heidän mielestään kenenkään ei kotonaan tarvitse kuulla mitään mikä ei heitä miellytä. Jos joku on eri mieltä, niin hän löytää varmaan oven aivan itse. Nimittäin isäntä on talossa isäntä. Eikä isännän tarvitse kuin ovea osoittaa, niin johan muuttuu keskustelu mieleiseksi. Siis kuinka paljon me oikeastaan tukahdutamme sanan ja ilmaisunvapautta sillä perusteella, että ne ovat vastoin jonkun ihmisen vakaumusta tai uskonnollisia käsityksiä?
Kyky kuunnella toisia on hyvin erikoinen asia. Olen saanut sellaisiakin palautteita, että olen jotenkin säälittävä, koska Twitterissä jakelen linkkejä. Kysyin tuolta henkilöltä, että onko hän klikannut yhtään linkkiä, jonka olen jakanut? Vastaus oli että hän ei ole noita linkkejä klikannut, mutta siis olen hänen mielestään säälittävä. Jostain syystä sitten estin tuon henkilön, koska en tällä kertaa halunnut kuulla hänen mielipiteitään siitä, kuinka säälittävä oikeastaan olen. Eli syyllistyön wokeen, minkä tässä ilomielin myönnän.
Mutta joillekin ihmisille keskustelu on paikka, missä osoitetaan arvovaltaa. Siinä näytetään kaikille, että kuka on kuka. Jos toinen ei halua alistua kaikessa tällaisen superaivon ja superjohtajan edessä, niin silloin tuo toinen on kykenemätön keskustelemaan asioista. Keskusteluun kuuluu myös se, että kaikilla on mahdollisuus sanoa oma mielipiteensä, ilman että kukaan loukkaantuu. Mikäli joku sanoo asioista toisin kuin mitä toinen on odottanut, niin se saattaa aiheuttaa repliikin, että toisen kanssa ei voida keskustella mistään. Eli tuollaisen henkilön tapa keskustella on joku armeijan komentotapa, missä toinen vain istuu ja kuuntelee toisen vuodatusta.
Kommentit
Lähetä kommentti