Valta kuuluu kansalle, mutta kuitenkin meidän pitää miettiä hiukan sitä että millaista valtaa me haluamme kansan tai siis tavallisten ihmisten oikeasti käyttävän? Kuka on kansa? siis kun sanotaan että valta kuuluu kansalle, niin tarkoittaako kansa sitä tavallista työläistä, joka joka päivä menee töihin? Vai tarkoittaako kansa ehkä esimerkiksi pääministeriä ja hänen puolueensa jäseniä?
Siis onko esimerkiksi tavallisella ihmisellä jolla ei ole mitään koulutusta oltava oikeus tuomita yksittäisiä ihmisiä? Tuollaisia yleiseen mielipiteeseen perustuvia kansaa huudattamalla saatuja tuomioita ei voida pitää edes oikeusvaltion periaatteen mukaisena. Onko tavallisella "Matti meikäläisellä" valmiudet arvioida esimerkiksi tuomion suhdetta lakitekstiin sekä tuomioistuimelle esitettyjä todisteita ja niiden luotettavuutta? Jos menemme kysymään tätä Viktor Orbanilta, niin vastaus varmaan olisi "kyllä".
Kansaan voidaan vaikuttaa monella tavalla, ja yksi noista tavoista on suoraan lahjoa kansaa. Tuolloin voidaan vedota tunteisiin, ja kertoa että tuomio voisi tuoda vaikka 2000 uutta työpaikkaa. Mutta ongelma on siinä että oikeusvaltiossa pitää ymmärtää, että tuomion on perustuttava faktatietoon. Siis se mitä muuta kuin syytteeseen kuuluvia asioita tuo syytetty on tehnyt ei ole peruste tuomiolla. Samoin vain se mitä oikeudessa sanotaan voidaan ottaa mukaan tuomioon.
Kun Roomalaiset ottivat käyttöön edustuksellisen demokratian eli tasavallan, niin he loivat silloin valtiomuodon, joka on maailman yleisimmin käytetty valtiohallinnon muoto. Kun parlamentti perustettiin, niin silloin sen perustajien käsityksen mukaan valtaa pitää käyttää niin, että se on kansalle hyväksi. Eli nuo parlamentaarikot joutuivat joskus tekemään päätöksiä, jotka ovat vastoin yleistä mielipidettä, mutta tuolloin heidän piti ymmärtää yksi asia.
Kansan etu ei ole sama asia kuin kansan tahto. Kansa voi haluta asioita, jotka vievät sen turmioon. Ja esimerkiksi lainsäädännössä pitää pohtia myös päätösten pitkäaikaisia vaikutuksia. Jos ajatellaan että valtio esimerkiksi ottaa lainaa sata miljardia Euroa, niin silloin tietenkin sen pitää tuo laina maksaa joskus takaisin.
Jos laina maksetaan takaisin esimerkiksi 80-vuoden kuluttua, niin siitä tuleva lasku ei ehkä lankea sille sukupolvelle mihin kansanedustajat kuuluvat. Eli kansanedustajat sekä lainan ottajat voivat sanoa, että hei eivät kanna vastuuta tuosta lainasta. Mutta heidän lapsensa kyllä sitten saavat tuota lainaa maksella oikein urakalla.
Joskus on mediassa nähty sellaisia malleja valtion lainanottoon, että noita lainoja ei tarvitse maksaa takaisin. Ja sitten malliksi esitettiin esimerkiksi sitä, että säädetään lakeja, joiden mukaan valtion ottamaa lainaa ei tarvitse maksaa takaisin. Mutta mitä sitten jos tuo laina on otettu jostain ulkomailta? Onko silloin asia niin, ettei lainaa tarvitse maksaa? Tai jos laina jätetään maksamatta, niin onko sitten ehkä ulkomailta tulossa jotain suurta tahoa, joka rahoittaa valtiota?
Yksittäisen kansalaisen etu ei ole aina sama kuin kansallinen etu. Samoin lyhytjännitteinen kansallisen edun korostaminen saattaa myöhemmin kääntyä valtiota itseään vastaan.
Kansan etu ei ole myöskään aina valtion etu. Eli tällä hetkellä esimerkiksi asevoimien lakkauttaminen ei ole missään nimessä realistinen vaihtoehto, vaikka me kaikki varmaan toivomme päivää, jolloin ihmiskunta lakkaa sotimasta. Mutta tuo päivä ei vielä ole edessämme, joten hallitukset joutuvat pitämänä asevoimia, joiden tehtävänä on puolustaa valtiota.
Saattaa olla että joku kansalainen näkee myös esimerkiksi poliisivoimat sekä muut vastaavat asiat aivan turhana, mutta valtio toki tarvitsee poliisivoimiaan. Poliisivoimat sekä asevoima ovat osa niin sanottua tarpeellista pahuutta. Valtion on kyettävä puolustamaan itseään sekä kansalaisiaan sisäisiä tai ulkoisia vihollisia vastaan. Ja nykyinen monenkeskinen maailmankuva aiheuttavat tarpeen liittoutua. Esimerkiksi terroristit ja organisoitu rikollisuus saattavat pitää tukikohtia ulkomailla, ja noiden uhkien lyömiseen tarvitaan tietenkin monikansallista yhteistyötä.
Lainsäädännön ongelma on siinä, että se ei ole aina ajanmukainen. Nykyinen kansainvälisiä kriisejä säätelevä säädöskokoelma on tehty kolmea periaatetta noudattaen.
*Kansainväliset sodankäyntiä koskevat säännöt sekä kansallisen suvereniteetin kunnioittamista säädetyt lait ja asetukset perustuvat aina kansainvälisiin sopimuksiin.
*Ne on tehty valtioiden välisiä konflikteja ajatellen.
*Ja toiseksi nuo kansainväliset säädökset on tehty siltä kannalta ajatellen, että niitä myös noudatetaan.
Eli mitä tehdään jos joku ei noita sopimuksia aiokaan noudattaa, vaikka on ne allekirjoittanut? Tai mitä jos joku valtio antaa esimerkiksi terroristien ja organisoidun rikollisuuden operoida omalta alueeltaan ilman että puuttuu tuohon toimintaan?
Valtion tehtävä on puolustaa kansalaisiaan, ja siksi esimerkiksi terrorismi sekä organisoitu rikollisuus ovat asioita, joiden takia kansainvälinen lainsäädäntö vaatii ainakin tarkastelua. Esimerkiksi Venäjällä on katsottu läpi sormien niin sanottujen "patrioottisten" rikollisjengien toimia. Samoin saattaa olla että esimerkiksi GRU tai FSB ovat lahjoittaneet varusteita noille henkilöille, joiden toiminnan katsotaan palvelevan "Venäjän etua". Ja joissakin maissa on sellainen käsitys asioista, että niin kauan kuin ei rikollisjengi uhkaa valtiota itseään, niin sen toimintaan ei edes puututa.
Onko yleinen mielipide sama asia, kuin kansan todellinen etu? Eli voiko valtio jättää lainansa maksamatta, ja onko esimerkiksi kasansanäänestys oikea paikka päättää yksittäisten ihmisten tuomioista?
Turkki ja Unkari ovat aiheuttaneet viivyttelyllään Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden kanssa harmaita hiuksia monille poliitikoille. Noissa maissa valtaapitävät mielellään syyttelevät tuomioistuimia, että niiden päätökset eivät ole "kanan tahdon" mukaisia. Tuollainen populistinen näkemys siitä, että kansa on kaikkitietävä, tai että kansaa pitää miellyttää saattavat olla asioita, jotka vaikuttavat erittäin mukavilta. Mutta ongelma on siinä, että oikeusvaltiossa laki sekä todisteet saattavat näyttää asioita, jotka eivät ehkä niin paljon miellytä.
Me kaikki tiedämme että Unkari ja Turkki ovat saaneet moitteita esimerkiksi suhtautumisestaan oikeuden päätöksiin. Juuri se että ihmisten pitäisi päästä "paremmin vaikuttamaan" siihen, mitä oikeusistuimet päättävät ovat niitä suuria ajatuksia, joita populistit toistelevat. Ja paremman puutteessa sitten lähtevät ajamaan lakeja, joissa esimerkiksi päätös tuomioista pitäisi siirtää kansalle, mutta silloin unohtuu se paljon puhuttu kysymys, että kuka on "kansa"?
Onko kansa tavallisten ihmisten vai jonkun poliittisen eliittiryhmän titteli? Eli jos ajatellaan että esimerkiksi parlamentti haluaa saada näkyvän aseman aseman esimerkiksi tuomioistuimeen nähden, niin tuolloin pitää tietenkin kysyä, että kuka on se henkilö joka saa vaikuttaa oikeuden päätöksiin? Eli ketä silloin kuunnellaan jos esimerkiksi tuomioistuimen päätös vain ei satu miellyttämään jotain tahoa?
Jos ajatellaan että esimerkiksi parlamentti voisi yksinkertaisella enemmistöllään muuttaa tuomioistuimen päätöksiä, niin silloin tietenkin tuo oikeus muuttaa oikeuden päätöstä siirtyy hallituksen käsiin. Ja jos hallitus tuolloin esittää jonkun tuomion muuttamista, niin silloin tietenkin se tarkoittaa että periaatteessa hallitus voi tuolloin tuomita sekä pidättää kenet hyvänsä.
Oikeusvaltio ei ole puhdas demokratia. Eli oikeuden päätökset eivät ole riippuvaisia siitä, että mitä mieltä ihmiset ovat mistäkin oikeustapauksesta. Vain sillä asialla on merkitystä, mitä oikeudessa puhutaan, ja se tietenkin saattaa poiketa hyvin paljon siitä, mitä esimerkiksi kansalle asiasta kerrotaan julkisuudessa. Mutta me kaikki tiedämme, että väkijoukkoja on helppo hallita esimerkiksi kertomalla heille tunteisiin vetoavia asioita. Tunteisiin on helppoa vedota, mutta tuomioiden pitää aina perustua puhtaaseen faktatietoon.
Lainsäädännön ongelma on se, että se on pikkutarkkaa työtä. Lakiteksti on asia, mikä joko tuo tai ei tuo tuomioita. Ja oikeastaan esimerkiksi länsimaissa ei ole olemassa sitä paljon puhuttua kansanvaltaa ollenkaan. Meillä on voimassa edustuksellinen demokratia, jota kutsutaan tasavallaksi. Tasavalloissa kansa valitsee ehdokkaista joukon henkilöitä säätämään lakeja puolestaan. Syy tähän on se, että lakitekstin säätäminen vaatii todella tarkkaa pohdintaa.
Lain kirjain menee aina yli yksittäisen ihmisen sekä ihmisjoukon halun. Lakeja voidaan muuttaa mutta vain jos parlamentti katsoo sen olevan tarpeellista. Eli parlamentin rooli vallan kolmijaossa on se, että se säätää lakeja, joita sitten tuomioistuin sekä mahdollisesti lakeja toimeenpanevat viranomaisten edustajat tulkitsevat, kuten heidän ohjeistuksessaan sanotaan. Mutta parlamentin rooli ei ole asettua tuomitsemaan yksittäisiä kansalaisia tai maan alueella muuten oleskelevia.
Kommentit
Lähetä kommentti