Mitä varten me suhtaudumme seksuaalirikoksiin kuten suhtaudumme?
Seksuaalirikosten käsittely on todella vaikeaa. Ja jostain kumman syystä seksuaalirikosta pidetään jotenkin kaikkein alimpana tai iljettävimpänä rikollisuuden muotona, joka jostain syystä päihittää julmuudessaan tai halveksittavuudessaan jopa murhan tai jatketun törkeän pahoinpitelyn. Kun puhutaan super-luokan rikollisuudesta, niin me kaikki olemme lukeneet esimerkiksi siitä, kun pahamaineinen valtiotieteiden tohtori Oskar Dirlewanger tai hänen esikuntansa jäsenet olivat raiskanneet kiinniottamiaan naisvankeja jossain Saksan Toisen Maailmansodan itärintamalla.
Samoin Ukrainan sodassa raiskaukset ovat nousseet rikosten kärkikastiin, ja tietenkin kyseessä on asia, mitä voidaan pitää iljettävänä. Mutta samalla me emme jostain käsittele aivan yhtä antaumuksellisesti Tuckerin puhelimeksi kutsutun kidutusvälineen käyttöä tai hakkaamista sekä muuta väkivaltaa. Eikä esimerkiksi enemmän tai vähemmän mielivaltaisilla teloituksilla tai muulla väkivallalla retostella samalla tavalla.
Jostain syystä me suhtaudumme seksuaalirikolliseen eri tavalla kuin muihin rikollisiin. He ovat syyllisiä heti kun tutkinta aloitetaan, eikä edes vapauttava tuomio palauta seksuaalirikoksesta syytettyjen mainetta. Se mikä erityisesti mutkistaa asioita on se, että jos seksuaalirikos tapahtuu kotioloissa, eikä muita kuin omia lapsia ole todistajina, niin silloin voidaan aina muistella perheenjäsenen asemaa oikeuden edessä.
Normaalisti kun ihminen on pidätettyä, ja hänet tuodaan oikeuden eteen, niin hän on syytön kunnes toisin todistetaan, mutta sitten kun henkilö on syytteessä seksuaalirikoksesta, niin häneen suhtaudutaan toisin kuin esimerkiksi pahoinpitelijään tai murhaajaan. Kun esimerkiksi lapsen äiti tekee ilmoituksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vaikkapa avioerotapauksessa, niin asia on hyvin erikoinen tai mutkikas.
Eli jos lapsen äiti tekee ilmoituksen tuosta asiasta, ja sitä sitten lähdetään selvittämään, niin silloin pitää varmasti ajatella lapsen etua. Ja kaikki tapaukset pitää aina tutkia tarkoin. Mutta voiko ihminen koskaan vapautua epäilyksestä, vaikka hänet oikeudessa vapautettaisiin. Siis toinen osapuoli oli käyttänyt pätevää tai pätevän tuntuista asiantuntijaa, mutta oliko hän vähän... on kysymys jota tietenkin on mukava levitellä.
Avioerot ovat kaikille vaikeita asioita, ja esimerkiksi lapsen unettomuus voidaan tulkita peloksi, vaikka se ei sitä olisi.
Avioerossa meillä saattaa olla tarve demonisoida puolisoamme. Samoin jos lapsi oikeasti on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, niin me emme ehkä uskalla ajatella että tekijä on joku muu kuin lapsen oma isä tai äiti. Se mikä sitten varmasti lisää asian käsittelyyn liittyviä ongelmia on se, että kaikki kertovat asiat aina niin, että itse vaikuttavat vähän paremmilta mitä ovat. Ja esimerkiksi päihteiden käyttö saattaa herkistää henkilö harhaluuloille. Myös tilanne jossa uuden siipan kanssa on rynnitty "juttelemaan exän kanssa" saattaa kärjistää noita epäilyjä, varsinkin jos tuossa tapaamisessa on käyty kiinni tai jopa pahoinpidelty toista osapuolta.
Eli ajatus siitä, että lasta on hyväksikäytetty saattaa tulla avioeron osapuolten kaveripiiristä. Eikä jokainen joka epäilee hyväksikäyttöä ole myöskään lapsen äiti. Myös isä saattaa epäillä hyväksikäyttöä jonka tekijänä on lapsen äidin uusi aviopuoliso. Tuolloin avioeron toista osapuolta demonisoidaan sekä omassa mielessä että joskus kavereille kerrotuissa jutuissa. Esimerkiksi sellainen tapa käsitellä tuota asiaa, missä lapselle sanotaan, että "hän ei vain uskalla puhua tuosta asiasta" varmasti lisää painetta kertoa asiasta, niin että lapsi yrittää "miellyttää" tutkijaa tai omaa vanhempaansa, joka on raahannut lapsensa psykiatrille, koska epäilee tätä hyväksikäytön uhriksi.
Ihmisen pitäisi olla syytön kunnes toisin todistetaan.
Avioero sekä riidat kotona aiheuttavat varmasti lapsille unettomuutta sekä muita vastaavia ongelmia, joita on helppo luulla peloksi. Samoin jos henkilöä on syytetty, niin joskus käy niin, että vastakkaisia todisteita ei edes haluta kuunnella.
Kyseessä on tuolloin vähintäänkin mutkikas asia, koska lapsi ei ehkä ole esimerkiksi maininnut tästä asiasta kenellekään. Samoin myös äiti saattaa valehdella, koska hän haluaa ehkä mustamaalata lapsen isää. Rikos on aina monimutkaisempi kuin miltä se vaikuttaa. Ihmissuhteet ovat äärimmäisen monimutkaisia asioita, ja tietenkin ilmoitukseen seksuaalisesta hyväksikäytöstä pitää suhtautua kaikella vakavuudella. Mutta saattaa olla tilanteita joissa seksuaalirikoksiin onkin syyllistynyt esimerkiksi äidin uusi poikaystävä. Tai sitten lapsia voidaan painostaa valehtelemaan oikeudessa. Eli kuka oikeastaan on ilmoituksen takana?
Kun ihmiset eroavat niin silloin saattaa joku asia herkistää toisen osapuolen. Kun aikuisetkaan eivät aina osaa tai halua ymmärtää eroon johtavia syitä, niin miten esimerkiksi mykkäkoulu vaikuttaa lapseen? Eli lapselle saattaa tulla unihäiriöitä sekä ahdistusta, jos esimerkiksi toinen vanhemmista muuttaa pitkän matkan päähän. Eikä koti ole tuolloin koskaan sama kuin ennen. Tuo lapsen ahdistus sekä erityisesti unettomuus saatetaan jossain kaveriporukassa tulkita siten, että lapsi pelkää mennä toisen vanhemman luokse.
Ja sitten joku tuttava muuttuu suureksi profiloijaksi. Tuolloin joku toisen vanhemman kaveripiiriin kuuluva lähtee keittelemään tarinaa jostain lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ja sitten toinen vanhemmista ajattelee että "näin se on, minun lastani raiskataan". Seurauksena on se että asia alkaa paisua tuon henkilön päässä, ja joskus ihminen on hyvin subjektiivinen omaan toimintaansa nähden, eli kun asiat kerrotaan kavereille vähän siten, että kertoja itse on vähän parempi kuin mitä hän oikeasti onkaan, niin silloin alkaa kasku kiertää. Ja asia alkaa paisua päässä, ja henkilö saattaa kehittää itselleen sellaisen ajatuksen että oma lapsi on rikoksen uhri.
Siinä sitten aletaan lapselle hokea että häntä on käytetty hyväksi, ja samalla syyllistää lasta siitä, että hän ei uskalla kertoa "totuutta". Tämän jälkeen tilanne saattaa muuttua niin, että lapsi uskoo oikeasti tekevänsä jotenkin oikein. Tai jos sanotaan että lapsi on oikeasti hyväksikäytetty, niin avioeron kokijalla saattaa olla varsin ruusuinen kuva esimerkiksi uudesta elämänkumppanista. Eli häntä ei voi edes ajatella olevan pedofiili, koska juuri hänen takiaan on toinen jättänyt oman aviopuolisonsa.
Auerin tapaus
https://yle.fi/a/74-20019964
Postiluukusta putosi kirje, jossa erästä Ollia epäiltiin hyväksikäytöstä.
https://yle.fi/a/74-20017702
Kommentit
Lähetä kommentti