Hyvinvointivaltion kohtalo

Totuus, emävale sekä tilasto ovat asioita, joilla käydään nykyään enemmän kauppaa kuin millään muilla asioilla maailmassa. Työvoiman uupuminen on asia, mikä varmaan jokaista meistä huolettaa, ja tietenkin työttömyystilastot ovat rumia. Ja jokaisella työvoimavirkailijalla on noin 100 asiakasta, joten siinä ei sitten jokaisen tilanteeseen ehditä puuttua. Tuolloin kaikkein tärkein asia on se, että henkilö todetaan työttömyyden takia masentuneeksi, niin hän sitten voi siirtyä suoraan esimerkiksi sairaslomalle tai jonnekin psykiatrian poliklinikalle, jolloin hän ei enää rumenna tilastoja. 

Tietenkin hänestä koituvat kustannukset ovat ennallaan, mutta ne siirtyvät tuolloin toisella nimikkeellä maksettaviksi. Ja silloin voidaan sanoa, että taas on yksi työtön saatu pois jonosta, kun hänelle sitten tilattiin joku B-lausunto jostain lääkäriltä, joka hänet sitten on todennut syvämasentuneeksi. Tuolloin henkilö ei sitten enää hae töitä, mutta silloin ongelmaksi tulee se, että jos hän on jotain kouluja sattunut käymään. Silloin valtio ei tietenkään saa tuosta koulutuksesta rahojaan takaisin. Eikä kenenkään tarvitse katsella mitään työttömiä rakennusmestareita tai arkkitehtejä tilastoissa, eikä kenenkään tarvitse silloin pelätä että mitä jos vaikka entinen työtoveri joka joskus 21 vuotiaana on saanut lähteä rakennuksilta palaa takaisin töihin. 

Eli varmaan kaikille on tullut selväksi tuolloin että mitään kouluja ei kannata käydä, koska se ei näytä jossain piireissä hyvältä. Ei ole mitään järkeä kehittää itseä sekä omaa osaamista, koska se ei näytä jonkun toisen mielestä hyvältä. Ja ainoa asia jota meidän kannattaa tehdä on lähteä harrastamaan jotain potkunyrkkeilyä. Kun esimerkiksi luetaan lehtiä, niin silloin jokainen meistä voi huomata sen, että kaiken maailman vartijat ja siivoojat ovat niitä tehtäviä joihin kannattaa panostaa. Mitään kouluja ei kannata käydä koska se saattaa vähentää madollisuuksia päästä siivoamamaan jotain pizzerioita eikä muillakaan vartijoilla ole koulutusta. Joten miksi viettää 1,5-5 vuotta jossain ammattikoulussa, kun voi käydä esimerkiksi siivoamassa tai petaamassa jonkun vanhuksen sänkyä? 

Tietenkin koulutettu sairaanhoitaja voisi saada vähän parempaa palkkaa, mutta se ei näytä hyvältä paikallisessa kapakassa, että joku nyt olisi jotain kouluja käynyt. Siis töitä varmasti löytyy jos ei kouluja ole käyty, mutta noista töistä maksettava korvaus voi olla melko pieni. Eli maassamme tarvitaan työvoimaa, mutta työvoimalle ei haluta maksaa palkkaa, ja työvoiman irtisanomisen pitää olla niin helppoa, että työnjohtaja jolla on aina kiire vain ilmoittaa että "tuossa on ovi". 

Meillä Suomessa on sellainen ongelma, että meillä tarvitaan työvoimaa. Mutta alat joissa työvoiman tarve on suurta eivät ole kovin arvostettuja. Itseasiassa joissakin noista tehtävistä, jotka ovat aina auki ainoa palaute on se, että kuinka huonosti työ on tehty. Ja mitään muuta palautetta ei edes yritetä antaa, koska hyvin tehty työ on itsestään selvyys. Eli tuollainen ilmapiiri varmaan saa aikaan sen, että joku palaa työpaikalla loppuun tai kokee syvämasennusta. 

Hyvinvointivaltio on tietenkin asia, joka on päällimmäisenä meidän kaikkien puheissa. Mutta sitten kun lähdetään puhumaan esimerkiksi hyvinvointivaltiosta, niin jokaisella ihmisellä on vähän oma näkemys siitä, mitä tuo termi milloinkin tarkoittaa. Kun puhutaan esimerkiksi ilmaisesta terveydenhuollosta, niin kuitenkin meiltä peritään jatkuvasti terveyskeskusmaksuja, jotka eivät ole mitään nimellisiä summia, vaan kyseessä on melko suuresta summasta rahaa, varsinkin jos ne joutuu joku työtön maksamaan omasta pussistaan. Tuolla maksulla halutaan tietenkin kannustaa ihmisiä tekemään työtä oman terveytensä eteen, mutta sitten taas kysytään sitä, että montako kertaa vuodessa keskiverto ihminen ylipäätään käy terveyskeskuksissa? 

Kun taas puhutaan kirjastoista, niin tietenkään meistä kenenkään ei tarvitse lukea mitään, koska esimerkiksi lukeminen ei ole sellainen asia, mikä vie keneltäkään henkeä. Kukaan ei siis kuole, jos hän ei saa kirjaa luettavakseen, joten tuollaisesta asiasta on joidenkin poliitikkojen mielestä hyvä karsia menoja. Mutta sitten on tietenkin joukko ihmisiä jotka käyvät kirjastoissa, koska heillä ei muuta ajanviettopaikkaa ole. Eli kyseessä on ihmisiä joilla ei ole rahaa eikä haluja istua esimerkiksi kaljaremmissä tai kapakoissa. 

Tai ihmisiä joille kirjasto tarjoaa mahdollisuuden päästä hetkeksi pois kotoa viettämään hetken aikaa ilman vanhempien tai puolison valvovaa silmää. Tuolloin kyseessä on se paljon puhuttu psykofyysinen kokonaisuus. Vaikka ihminen olisi kuinka loistavassa ja läheisessä suhteessa toiseen ihmiseen, niin aina välillä sitten tarvitaan myös ihan omaa aikaa. Eli kukaan ei varmaan jaksa joka päivä istua ja tehdä töitä esimerkiksi puolison kanssa. 

Meillä Suomessa on markkinatalousmalli. Siinä korostuu sosiaalinen sekä taloudellinen darwinismi, jossa kysyntä karsii epäkelvot toimijat pois markkinoilta. Tuon mallin mukaan toimittaessa valtio sekä sen edustaja kunta tarjoavat vain niitä palveluita, joita niiden on pakko tarjota. Siis valtion rooli yhteiskunnan jokapäiväisessä toiminnassa on tässä mallissa minimaalinen. Ja suuri osa esimerkiksi vapaa-aikaan kuuluvista palveluista ostetaan yksityisiltä toimijoilta. 

Ongelma meillä Suomessa on resurssien kohdentaminen. Jos jonnekin annetaan jotain, niin se on joltain toiselta pois. Meidän yhteiskunnassamme ei ole rajattomiin resursseja. Eli vaikka me kuinka haluaisimme vastata esimerkiksi siihen tarpeeseen, mitä työmarkkinoilla on, niin kuitenkaan me emme voi aina olla muille mieliksi. Meidän pitää aina tasapainotella sen välillä, että kykenemmekö tekemään jotain työtä, olemmeko tuohon työhön sopivia tai jaksammeko me tehdä kyseistä työtä. Jos esimerkiksi kioskin työntekijä karjuu asiakkaalleen, niin se tietenkin karkottaa heidät pois. Kun asiakkaita ei ole, niin kioski menee konkurssiin. 

Meillä Suomessa on pulaa esimerkiksi sairaanhoitajista, mutta kaikki vain eivät ole tuolle alalle sopivia. Mutta samaan aikaan tarvitaan siivoojia, sekä muita vastaavia toimijoita. Eli kukaan ei vielä ole tarvinnut sähkömiestä, putkimiestä tai automekaanikkoa. Kun me katsomme esimerkiksi sitä, miksi nimenomaan sairaanhoitajista on pulaa, niin johtuukohan se siitä, että työ on huonosti palkattua, sekä vastuunalaista ja osittain myös rasittavaa. Eli kun keskustellaan siitä, että joku menettää esimerkiksi työkykynsä tai kohtaa työuupumusta, niin silloin tietenkin meidän pitää muistaa, että työuupumusta koetaan aivan jokaisessa työssä. 

Työuupumus tietenkin tarkoittaa sitä, että henkilö siirtyy sairaslomalle ja sitä kautta eläkkeelle. Todella loistava vaihtoehto, joka varmaan saa tilastot näyttämään hyvältä, kuten alussa kirjoitin. Jos työ- tai työttömyysuupunut henkilö lähetetään sairaslomalle, niin hän ei enää rumenna esimerkiksi työvoimatoimistojen tilastoja. Mutta sitten hän varmasti siirtyy toiselle luukulle, eli valtion kannalta katsottuna hänestä koituvat kustannukset ovat vain siirtyneet toiselta luukulta toiselle.