Tärkeää ei ole se mitä sanotaan tai mitä tehdään. Vaan tärkeintä on se, mitä tekoja näytetään maailmalle. Se mitä ihmiset eivät näe tai mitä he eivät kykene liittämään yhteisöön tai yhtiöön on yhdentekevää. Vain sillä mitä ihmiset saavat tietää tai mitä voidaan todistaa on merkitystä.
Keskusteleva johtajuus tarkoittaa että yhtiön johdon pitäisi kuunnella sitä, mitä alaisella on sanottavanaan, mutta keskustelevan johtajuuden ongelma on siinä, että johtaja varmaan haluaisi välillä olla alaiselle mieliksi, mutta kuitenkaan hän ei voi omaa vastuutaan asioista sysätä toisille. Johtajan asema on toimia yrityksen omistajien sekä ylemmän johdon edustajana alaisiinsa päin. Ja normaalisti yhtiöiden tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, eli johtaja tietenkin on vastuussa toimistaan esimiehelleen.
Operatiivinen johtaja on usein puun ja kuoren välissä. Eli jos työt eivät suju, niin silloin voidaan aina syyttää johtajaa. Mutta jos parin johtajan jälkeen eivät työt vieläkään suju, niin syytä pitää lopulta lähteä hakemaan alaisesta. Johtajan tehtävä on aktiivisesti seurata alaistensa työskentelyä ja sen kautta sitten puuttua havaitsemiinsa virheisiin. Tuolla aktiivisella tarkkailulla pyritään selvittämään se, että osaako alainen työnsä, ja käyttääkö hän työaikaansa siten, että siitä on yhtiölle hyötyä.
Järjestelmän itseohjautuvuus tarkoittaa että apua ei pyydellä turhaan. Eli johtaja ei puutu työhön jos se tehdään oikein, sekä seuraten yhtiön sisäisiä sääntöjä sekä maan lakia. Jos työn kanssa ei ole ongelmia, niin silloinkin pitää aina välillä käydä tarkastamassa työ sekä samalla katsoa että henkilö todella tekee itse omat työnsä eikä ilman lupaa siirrä niitä jollekin työkaverilleen. Mutta siihen tietenkin pitää pyrkiä, että apua ja puuttumista tarvitaan mahdollisimman vähän. Kuitenkaan emme voi aivan pelkkään työntekijöiden rehellisyyteen luottaa, vaan tietenkin työ vaatii valvontaa. Eli yhtään johtajaa ei ole missään palkattu lukemaan Iltalehteä ja pelaamaan Tetristä.
Työtä pitää muistaa valvoa, koska jos valvonta pettää, niin joku saattaa unohtaa töiden tekemisen täysin. Hän saattaa uppoutua koko päiväksi esimerkiksi pelaamaan tietokoneellaan, mikä ei sitten varmaan tuo yhtään tulosta yhtiölle. Itseohjautuva työyhteisö on malli, mistä aina välillä puhutaan, mutta jos tuollaisessa yhteisössä joku alkaa toimia vastoin sääntöjä, niin silloin toimintaan pitää päällikön puuttua. Johtajan paikka on työyhteisön ulkopuolella, ja hänen tehtävänsä on selvittää sekä ratkaista ongelmat mitä työyhteisössä ilmenee.
Ja sitten kun lähdetään puhumaan itseohjautuvasta työympäristöstä, mikä tietenkin on teoreettinen ideaalitapaus, niin kohdataan tilanne, missä teoria ja käytäntö eivät ehkä kohtaa. Eli jotkut johtajat ymmärtävät tuon termin itseohjautuva järjestelmä siten, että heidän ei tarvitse tarkkailla sekä valvoa alaistensa työtä. Mikäli johtaja laiminlyö tuota velvollisuuttaan toimia työn valvojana, niin järjestelmän itseohjautuvuus muuttuu sellaiseksi, että jonkun kohdalla alkavat vaikeudet kasaantua. Ja lopulta tilanne muuttuu siten, että ongelmiin ei voida enää puuttua normaalein keinoin.
Työpaikan etu esimerkiksi tilanteessa missä työntekijällä on päihdeongelma saattaa olla eri kuin tuon ongelmatapauksen itsensä. Työntekijän passittaminen hoitoon ja uuden työntekijän ottaminen tilalle saattaa palvella työpaikan etua. Mutta palveleeko tuo asia sitten esimerkiksi tuon ongelmaisen ihmisen omaa etua on vähän eri asia. Eli onko ongelmaisen ihmisen oma etu se, että hän jää yksin kotiin ongelmiensa kanssa? Siitäkin asiasta voimme keskustella, mutta meidän on todettava että yhteisön sekä yksilön etu eivät aina ole sama.
Ratkaisevaa ei ole mitä sanotaan, vaan mitä tehdään. Periaatteessa riittää että yhtiössä noudatetaan lakia, eikä esimerkiksi suomalainen lainsäädäntö ole voimassa jossain kaukana Afrikassa. Samoin jos yhtiössä pidetään palavereja, joissa puhutaan yhtiön toiminnan etiikasta, niin silloin kuitenkin olemme tilanteessa, missä yhtiö saattaa suoraan kopioida jotkut etiikkaan liittyvät teesit suoraan kotisivuille, mutta muuten noita asioita ei edes haluta noudattaa.
Yhtiön kannalta riittää että lakia noudatetaan. Ja varmaan päätöstä kuvaillaan läpinäkyväksi toiminnaksi. Eli yhtiön johtokunta esittää varmaan mielellään joukon teesejä, joilla se saa oman toimintansa näyttämään hyvältä. Kuitenkin vain kokousten lopputulos esitetään. Ja siitä sitten puhutaan avoimena tapana lähestyä ongelmia.
Eli yhtiö korostaa laadukasta sekä ihmisläheistä sekä ekologista tuotantoa. Ja mitä muuta kukaan edes kuvittelee yhtiön voivan esittää julkisesti. Viherpesu on tietenkin erittäin upealta näyttävää toimintaa, mutta jos ajatellaan esimerkiksi taukohuoneen lajitteluastioita, niin kuitenkin mieleen tulee se, että käytetäänkö noita astioita oikeasti ja kuinka pitkään ne edes ovat olleet tuossa paljon puhutussa sosiaalisessa tilassa.
Tuolloin voidaan sanoa, että tärkeintä ei ole se, mitä me puhumme takahuoneissa vaan se mitä me puhumme ihmisille. Kaikki maailman yritykset sekä yhteisöt ilmoittavat julkisesti, että ne kannattavat esimerkiksi päätöksenteon läpinäkyvyyttä sekä toimintansa avointa tarkastamista. Mutta onko päätöksenteko organisaatiossa oikeasti avointa, jos vain päätös itsessään annetaan julkisuuteen? Vai pitäisikö ihmisten saada myös tietää esimerkiksi perustelut tuolle päätökselle, tai millaisia muita ehdotuksia on ollut asian tiimoilta esillä.
Mikäli puhutaan esimerkiksi jätteiden lajittelusta tai muista pehmeistä arvoista, niin tietenkin yhtiön pääkonttorin taukohuoneessa olevat lajitteluastiat sekä ohjeet voivat näyttää hyvältä. Mutta samalla sama yhtiö sitten voi jossain muussa maassa laskea puhdistamattomia jätevesiä vesistöihin. Ja yksi tällaisen kaksinaamaisen toiminnan ongelmista on se, että joissakin maissa saattaa olla erittäin puutteellinen ympäristölainsäädäntö. Tuolloin yhtiö ei lakia tietenkään riko, mutta samalla voidaan kuitenkin keskustella tuon asian eettisyydestä. Samalla yhtiön alihankkijat voivat surutta käyttää lapsia työntekijöinä, koska kaikki raaka-aineiden hankinta tapahtuu jossain toisella puolen maailmaa. Eli se mitä ei nähdä ei ole olemassakaan.
Jos ajatellaan että esimerkiksi yhtiössä tietyt perusarvot ovat asioita, joita nostetaan esille esimerkiksi yhtiön kotisivulla, niin kuka tietää että onko yhtiö esimerkiksi tehnyt oikeasti mitään noiden arvojensa eteen? Tietenkin meistä jokaisella on oma arvomaailmansa, mutta kuitenkin silloin meidän pitää muistaa se, että kaikilla meistä on oma versiomme juuri arvomaailmasta sekä moraalista että etiikasta. Moraali ja etiikka ovat aina olleet asioita, joiden nimeen olemme vannoneet. Mutta samalla kuitenkin me tiedämme, että jos alaisen sekä esimiehen arvot menevät ristiin, niin johtaja voittaa aina, koska hänellä on esimiehenä oikeus käskyttää alaisiaan.
Tietenkin kaikki yritykset ovat mielellään ilmoittaneet noudattavansa tiettyjä asioita sekä toimintatapoja. Tuolloin nuo asiat tuodaan hyvin helposti julkisuuteen, koska kukaan ei varmaan halua ainakaan julkisesti sanoa että hän ei välitä tippaakaan luonnosta tai sitten että lapsityövoiman käyttö on hänestä aivan yhdentekevä asia. Eli mediaan voidaan kirjoittaa mitä hyvänsä, mutta noudattaako yritys noita tapoja, joita se ehkä on kertonut pitävänsä liiketoiminnan perustana. Mutta meidän on muistettava se, että yritys sekä sen johto koostuvat ihmisistä. Yhtiön ainoa tehtävä on tuoda voittoa omistajilleen on mantra, jota hoetaan kaikilla kaupan alan koulutuksen portailla.
Kuitenkin yrityksen operatiivinen johto saattaa olla täysin erillään yhtiön johtokunnasta, ja se asettaa tietenkin yhtiö operatiivisen johdon välillä hankalaan välikäteen. Yhtiön ylin johto ei välttämättä edes ole koskaan käynyt sen tuotantotiloissa. Ja jos sitten seuraa ongelmia esimerkiksi julkisuuden kanssa, niin silloin tietenkin yrityksen operatiivinen johto on se, jonka vastuulla asiat ovat. Periaatteessa johtajuuden pitäisi olla keskustelevaa, ja myös alaista pitää kuunnella. Mutta kuitenkin viimekädessä päätöksen tekee yhtiön johto, joka voi katsoa että esimerkiksi operatiivinen johto ei ole täysin tehtäviensä tasalla.
Kommentit
Lähetä kommentti