Nuorten hyvinvointi on tärkeässä asemassa, mutta mitä se tarkoittaa?

Kannattaisiko meidän ehkä samalla kun pohdimme sitä, että opiskelijat sekä työläiset uupuvat työssään sekä tehtäviensä ääreen pohtia myös sitä, että kuinka voisimme puuttua syihin, joiden takia ihminen uupuu. Mikäli ajattelemme opiskelijoiden uupumista, niin syy tähän voi olla se, että henkilö bilettää kaiket yötä ja päivät. Ei jos ei koskaan ehdi nukkua, niin silloin tietenkin edessä on lopulta yliväsymys, ja jos sitten tuohon bilettämiseen liittyy erilaisia sosiaalisia paineita, niin silloin se varmasti rasittaa moninkertaisesti. Mikäli bilettäminen on jotenkin pakollista, niin se sitten aiheuttaa lisästressiä. Varsinkin nuorilla on tietenkin kaiken maailman ulkonäköpaineita sekä tietenkin pelko siitä, että jos he putoavat joukosta suuresta. 

Opiskelun ongelma on siinä, että jotkut näkevät sen pysyvänä olotilana. Tuota vaihetta elämässä ei ole tarkoitettu pysyväksi, vaan että henkilö suorittaisi opinnot sekä siirtyisi sen jälkeen suoraan työelämään. Mutta ongelma on siinä, että joidenkin ihmisten asenne opiskeluun on se, että se tarjoaa vain sopivat raamit kaiken maailman bileisiin. Nuo henkilöt eivät paljon opintoihinsa ehdi panostaa, kun on kaikkea muuta tekemistä. Heille opiskelu tarjoaa halvan asumisen, sekä tietenkin loistavan joukon, jonka kanssa voi piipahtaa parilla oluella. Eli nuo henkilöt eivät pidä koskaan mitään kiirettä sen valmistumisen kanssa, ettei elämää olisi vain lyöty lukkoon liian aikaisin. 

Tietenkin myös yliopistoissa sekä korkeakouluissa on ihmisiä joilla on tavoitteena valmistua vähän laskettua aikaisemmin. Mutta he jäävät usein tuon äänekkään sekä näkyvän bilettäjien joukon varjoon. Eli oikeasti sellaista opiskelijaa joka hoitaa asiansa sekä opintonsa tuskin kukaan tulee haastattelemaan, kun hän ei tarjoa sitä tosi-elämän draamaa. Eli kuka noista tylsistä ihmisistä edes haluaa mitään ohjelmaa tehdä, kun tarjolla on bilenuorisoa, joka ahmii pillereitä kaksin käsin, ja joiden kautta voidaan vielä järjestää paneelikeskusteluja esimerkiksi nuorten huume- sekä mielenterveydellisistä ongelmista. 

Mitä tarkoittaa nuorten hyvinvointi?

Yhteiskunnassamme on noussut esiin uusi ilmiö, eli nuorten hyvinvointiin ollaan taas panostamassa. Eli tietenkin meitä kaikkia pelottaa esimerkiksi nuorten uupumus sekä heidän mielenterveydelliset ongelmansa. Mutta sitten kun noita uupumusta sekä mielenterveys-ongelmia tai niiden hoitoa tarkastellaan vähän lähemmin, niin mieleen tulee se, että tarkoittaako termi "nuorten hyvinvointi" ehkä sitä, että jos nuori kokee uupumusta tai pahaa oloa, niin hänen opintonsa keskeytetään sekä käteen isketään purkki lääkkeitä. 

Ja sitten taas on kaikilla muilla hyvä olo, kun tuo pahaa oloa tuntenut opiskelija jättää opinnot kesken sekä tietenkin siirtyy erilaisille poliklinikoille asiakkaaksi. Ja ehkä tuo malli toimii jonkin aikaa, mutta sitten myöhemmin edessä on joka tapauksessa sellainen suuri pettymys, kun esimerkiksi unelma asianajajan ammatista vaihtuu siivoojan vaativaan työhön. 

Noissa lääkkeissä saattaa tietenkin olla pieni sivuvaikutus, mikä tarkoittaa tietenkin pientä ylipainoa, mikä varmasti saa aikaan sen, että henkilö viihtyy mukavasti sisätiloissa, ja kaikki varmaan arvaavat miksi tällaista kirjoitan. Kun puhutaan työ- tai opikelu-uupumuksesta, niin silloin aina muistetaan enemmistön oikeus harjoittaa opintojaan tai ammattiaan ilman että heitä häiritään. Mutta onko enemmistöllä sitten aina oikeus pilata vähemmistöön kuuluvan päivä tai estää häntä opiskelemasta tai harjoittamasta ammattiaan? 

Samoin ihminen ei ehkä tiedä itse olevansa masentunut, mutta mikään ei tuolloin auta, ja ehkä se että hän itkee itsensä uneen häiritsee muita. Joten masentuneet sekä uupuneet ihmiset on mukava siivota nurkista pois, jotta he eivät häiritse Mutta siis syytä masennukseen tai uupumukseen ei varmaan kukaan halua edes kuulla. Jos ajatellaan että henkilö on jotenkin masentunut tai uupunut, niin aina voidaan ajatella että hänellä saattaa olla yksinkertaisesti liikaa töitä. Jos henkilö yrittää opiskella sekä työskennellä täysipainoisesti samaan aikaan, niin siinä sitten varmasti seuraa jonkinlainen väsymys. Samoin jos tuohon toimintaan sitten lisätään esimerkiksi vielä ryyppääminen sekä non-stop biletys, jossa tuo opiskelija verkostoituu, niin varmaan se saattaa aiheuttaa jonkinlaista uupumusta. 

Voisiko syrjintä tai yksin jättäminen olla ainakin jossain tapauksissa syy tuohon paljon puhuttuun uupumukseen?

Ongelma esimerkiksi syrjinnän kohdalla on se, että uhrin on usein vaikeaa lähteä tekemään asiasta ilmoitusta. Nimittäin periaatteessa kaikilla on oikeus valita vapaa-aikanaan seuransa, mutta mitä jos yhtä henkilöä ei koskaan kutsuta mukaan mihinkään muualle kuin tilaisuuden "viralliseen osaan". Tai mitä jos kukaan ei vain puhu tuollaisen henkilön kanssa? Eli aina kun hän yrittää jotain sanoa, niin silloin käännetään selkä tai sitten häntä kohdellaan kuin ilmaa. 

Maassamme on laki, joka kieltää syrjinnän. Samoin maassamme on sellainen tapa, että edes suuri tekijöiden joukko ei tee rikoksesta mitenkään hyväksyttävää. Varsinkin tapauksissa missä henkilö on opiskeluaikana ollut syrjinnän kohteena ei hänelle ole oikeastaan ollut muuta kuin opiskeluun liittyvää puhuttavaa muiden kanssa. Samoin kaikkeen mitä tuollainen henkilö on sanonut liittyy jotenkin sellainen alentuva tai vähättelevä asenne, mikä on ominaista koulukiusaajille. Tuolloin kiusaamisen uhrille tehdään selväksi, että hänen kanssaan ollaan vain siksi, että "se on pakko". Se että tuollaista tapahtuu jossain ammatillisessa oppilaitoksessa tai korkeakoulussa on vakava asia, koska noissa kouluissa odotetaan opiskelijoilta tiettyä kypsyyttä. 

Tässä taas kohta on vappu. Tuo opiskelijoiden tarunhohtoinen juhla, jolloin valloitetaan kaupunki. Tuota kaupungin valloittamista on joskus harjoiteltu erittäin perusteellisesti. Ja kun siinä toiminnassa on sitten ollut erittäin paljon erilaisia virvokkeita mukana, niin kielenkäyttö on saattanut olla sellaista "suoraa kotimaista", mikä tarkoittaa että asiat sanotaan aivan niin kuin se on. Ja tuolloin asiat saatetaan sanoa jollekin henkilölle vähän turhan suoraan. Eli siellä sitten toisen ulkonäköä, vaatteita tai puhetapaa kommentoidaan erittäin suorasanaisesti. 

Ja "ilonpilaajalle" kerrotaan, että hänen ei enää tarvitse toisten mukana olla. Eli tuollainen erittäin hyvä suoritus, jolla enemmistöön tehdään vaikutus kuitenkin saa tuon yhden ihmisen mielen pahaksi. Tietenkin tuo asia varmaan unohtuu sen sanojalta aivan välittömästi, mutta sitten se joka pudotetaan pois joukosta saattaa olla koko lopun opiskeluaikansa yksin. Mutta tietenkin enemmistö on se, jonka mukaan noissa joukoissa mennään. Tuolloin sitten alkaa sellainen toiminta, jossa tuon yhden henkilön kanssa ei enää kukaan viitsi puhua, kun hän on niin kaamea ihminen. Ja sitten jos joku tuosta syrjinnästä sitten huomauttaa, niin kyseinen ilonpilaaja toimitetaan joko psykiatrille tai sitten hänen kanssaan ei sitten muuten olla. 

Samoin tuollaisissa bilehirmujen joukossa joku varmaan joskus todetaan "oudoksi" tai "ilonpilaajaksi", mikä tarkoittaa että kaikkien kanssa ei tarvitse olla. Ja sitten seuraavaksi pitää muistaa että myös jatkuva yksin jättäminen sekä ryhmän ulkopuolelle jääminen saattavat masentaa ihmistä melko tavalla. Jos ei ryhmästä löydy ketään, jonka kanssa voi keskustella muistakin asioista kuin koulusta, niin se saattaa myös stressata. Eli samalla kun perustetaan uusia auttamismalleja esimerkiksi uupumusta tai masennusta vastaan, niin meidän pitäisi ehkä jossain vaiheessa ryhtyä puhumaan myös syistä, jotka ovat ajaneet nuoren tai vähän vanhemmankin henkilön uupumustilaan. 

https://yle.fi/a/74-20027861