Ministeriön mukaan pakolliset yleissivistävät opinnot hidastavat opiskelijoiden siirtymistä työelämään, joten ministeriön asettaman mietinnön mukaan ammatillinen koulutus pitäisi typistää kahteen vuoteen, ja sitten tietenkin karsia nuo yleissivistävät aineet pois. Siis tietenkin ammattilista koulutusta vaivaava ongelma siitä, että siellä opetuksen taso sekä ammattikoulua käyvien motiivi voi olla erittäin huono. Ammatillisen kulutuksen ongelmakohta on se, että se ei periaatteessa itse valmenna jatko-opintoihin, minkä takia moni ammattikoululainen ei välitä siitä, millaisia numeroita he ainakaan noista yleis(sivistävistä) aineista saavat.
Eli on aivan sama että saako ammattikoululainen ykkösen vai kolmosen jostain aineesta, jota hän ei katso tarvitsevansa. Mutta sitten mennään siihen työelämään. Eli jokainen ammattikoululainen joutuu opintojensa lopulla työharjoitteluun, jonka pitäisi sitten tukea hänen ammatillista osaamistaan. Mutta tuon harjoittelun jälkeen tuo entinen ammattikoululainen joutuu lopulta hakemaan töitä. Ja siinä sitten edessä on kilpailu esimerkiksi vuosia töissä olleiden latvialaisten sekä virolaisten työmiesten kanssa.
Se mikä myös saattaa estää työelämään siirtymisen on se, että tuollaisella vastavalmistuneella ammattikoululaisella ei ole yhtään työkokemusta. Siis puhtaasti työnantajien asenne tuollaista ammattikoululaista kohtaan saattaa olla nuiva. Ja syy siihen että henkilö nyt ylipäätään menee johonkin ammatilliseen oppilaitokseen on se, että hän edes voi jotain papereita esittää, kun hän ensimmäistä kertaa mene johonkin työhaastatteluun. Se mikä sitten voisi auttaa ammattikoulutuksen kanssa on se, että esimerkiksi opiskelijan hyvinvointiin panostettaisiin entistä enemmän.
Tuolla tarkoitan siis jotain muutakin kuin sitä paljon puhuttua psykiatria, joka sitten kirjoittaa mukavasti sairaslomaa, jottei työtä tarvitse ollenkaan hakea. Sen kautta voi nuori henkilö tietenkin välttää työelämän, mutta kuitenkaan tuo asia ei varmaan ole minkään ministeriön tavoite. Kun henkilö voi pahoin, niin hänet siirretään pois mielestä ja pois silmistä. Eli pahimmillaan tuollainen henkilö sitten joutuu väärään seuraan, ja tekee asioita joita sitten kadutaan lopun elämää. Se että henkilö nyt saadaan pois jostain työttömyyskortistosta ei tarkoita että hänestä koituvat kulut yhteiskunnalle vähenevät. Ne vain siirtyvät toisen ministeriön maksettavaksi.
Lahden ammattikoulu vuodelta 1954. (Kuvituskuvaa)
Kun puhutaan rahoituksesta, niin olisi tietenkin tärkeää että tuo raha käytetään oikeasti siihen, että ammattikoulutus muuttuisi vähän houkuttelevammaksi. Samoin aloituspaikkojen määrä ei saisi olla itsetarkoitus, vaan myös esimerkiksi valmistumiseen sekä opiskeluviihtyvyyteen pitäisi panostaa. Nimittäin joskus olen myös kohdannut tapauksia, että ammattikoulun luokassa kiinnostaa kaikki muut asiat kuin opiskelu. Ja jostain syystä nuo joita opiskelu ei ole kiinnostanut ovat aina kaikkein suurimmassa roolissa kaikissa ohjelmissa, joita tehdään opiskelusta. Eli tuolloin sanotaan ettei mitään ole oppinut, mutta jos esimerkiksi koko päivä kuluu korttia pelatessa, niin en oikein usko että tuo koulu kovin paljon oppia antaa.
Tuolloin huonosti motivoidut henkilöt voivat eskaloida oman koulukielteisyytensä kaikkiin muihinkin. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, mikä asenne ihmisillä on ainakin joskus ollut ammatillista opiskelua kohtaan, niin ainakin joskus kauan sitten yleinen asenne ammattikouluun oli se, että sinne menivät ne, joilla ei ollut tarpeeksi hyvä keskiarvo lukioon, mutta myöskään töihin ei olla vielä päästy, koska suhteet työnantajiin puuttuvat. Tuolloin sitten ammattikoulua on joskus pidetty ikään kuin päivähoitolaitoksena, jossa joku on jopa impannut tai käyttänyt huumeita.
Ongelma on siinä, että 16-18-vuotiaat ovat hyvin alttiita nimenomaan negatiivisille vaikutuksille. Ja jos tuollainen varhasis-aikuinen jolla ei ole elämänkokemusta tai kypsyyttä hengailee päivät ostoskeskuksissa, niin se tuo varmasti todella paljon harmia. Nuo väärän seuran kautta tulevat harmit ovat yhteiskunnalle vielä kalliimpia kuin ammattikoulupäivä.
Vaikka tuo joukko on yleensä melko pieni, eikä moni noista henkilöistä ole ollenkaan edes käynyt koulussa, niin heidän oleilunsa joidenkin oppilaitosten pihalla leimaa noita kouluja. Siis puhun tässä noin 30 vuotta sitten tapahtuneista asioista, mutta jotenkin meidän pitäisi kyetä nostamaan ammattikoulutuksen arvostusta. Tuolloin omassa rakkaassa ammattikoulussani opettajat polttivat ketjussa tupakkaa työsalin puolella, ja rehtorin pöydällä oli iso läjä tupakannatsoja. Eli tuolloin kauan sitten ammattikouluissa oli oma tunnelmansa, joka saattoi sitten lisätä motivaatiota vaihtaa jonnkin muulle alalla.
https://yle.fi/a/74-20028051
Kommentit
Lähetä kommentti