Valtion ongelma on siinä, että myös sen rahapussissa on pohja. Samoin myös suurinkin mahdollinen talous kohtaa joskus tilanteen, jossa sen kehitys kääntyy laskuun.
Valtio tarvitsee aitoja tuloja, joita se saa yksityisiltä oikeus- tai luonnollisilta henkilöiltä. Se että valtio luo muutamia poliisivirkoja ei auta valtiota saamaan lisää katetta sen velkojen maksuun. Tietenkin poliisi voi sakottaa ihmisiä, ja sen kautta valtio voisi saada sakkotuloja. Mutta valtion ongelma on se, että jos ihmiset eivät tee mitään, mistä voidaan sanottaa, niin noita sakkotulojakaan ei ole silloin tulossa, tai jos ihmiset kokevat että esimerkiksi autoilla ajaminen sekä auton omistaminen on kallista, niin silloin ei myöskään ajoneuvoista saa tuloja.
Meillä Suomessa on yksi asia tietenkin selvää. Ihmiset tarvitsevat jonkin verran rahaa myös elääkseen, ja ongelma on siinä, että jos tuloverotusta nostetaan liikaa, niin silloin ihmiset eivät enää kuluta rahaa ostoksiin. Ja jos kukaan ei osta mitään, niin silloin esimerkiksi vähittäiskaupan käy hyvin äkkiä köpelösti, eli vaikka tuotteita ei kukaan ostaisi, niin kaupan tilojen vuokra ja muut siihen liittyvät maksut peritään aina oikeaan aikaan. Siis yksi laman suurimmista ongelmista on se, että ihmiset säästävät liikaa. Raha ei silloin liiku eli tulot eivät valu yksityisten yritysten kassaan, vaan se jää ikään kuin odottelemaan parempaa aikaa. Ja se sitten vaikuttaa erityisesti vähittäistavaramyyntiin. Kun kaupat eivät saa tuotteita kaupaksi, niin silloin se aiheuttaa painetta nostaa hintoja. Ja hintojen nosto sitten saa aikaan sen, että entistä vähemmän ihmisiä tulee ostamaan tuotteita.
Kun tuotteita ei saada myytyä, niin silloin kauppiaan pitää nostaa hintoja, koska hänen pitää hoitaa omat maksunsa, ja tuo saattaa johtaa ilmiöön, josta taloustieteilijät käyttävät nimeä "kuoleman spiraali". Tuolloin tuotteiden hintojen nosto aiheuttaa ilmiön, missä entistä vähemmän ihmisiä ostaa tuotteita, ja silloin tietenkin seuraa ketjureaktio missä hintojen nostoa seuraa asiakkaiden väheneminen ja se sitten aiheuttaa myynnin vähenemistä. Ja kun tuota myyntikatteen vajetta korjataan sitten nostamalla hintoja, niin seurauksena on sitten lopulta tilanne, missä ihmisillä ei ole yksinkertaisesti varaa ostaa tuotteita. Kun valtion verotusta suunnitellaan, niin tietenkin on mahdollisuus jättää vaikka tulovero rauhaan.
Mutta sitten valtion pitää hankkia jostain uusi tulonlähde, ja tuo uusi tulonlähde pitäisi olla sellainen, että siitä saadaan takuutuloa. Se että ihmiset istuvat kotona kirjoittavat raportteja sekä pitävät etäpalavereja voi varmaan kuulostaa hyvältä, ainakin jos sattuu olemaan joku yrittäjä, joka kykenee siirtämään kaiken työn etänä tehtäväksi. Tuollaisia yrityksiä ovat esimerkiksi ICT- sekä kirjanpitoalan yritykset. Mutta ongelma valtion kannalta on se, että nuo henkilöt eivät tuo rahaa sen taskuihin ainakaan polttoaine- tai matkalippujen verojen muodossa.
Jos taas esimerkiksi polttoaineveroja ajatellaan, niin sähköautojen sekä julkisen liikenteen käyttö ei tuo polttoaineveroja ainakaan henkilöautoista valtion taskuun, vaikka kyseessä on tietenkin ekologinen vaihtoehto. Eikä myöskään se että ihmiset istuvat vaikkapa bussin tai metrojunan kyydissä tuo valtiolle esimerkiksi sakkotuloja ylinopeussakkojen muodossa. Siis ongelma on siinä, että tulonlähteenä henkilöverotus voisi tuoda maahamme lisää verotuloja, mutta liika verotus taas aiheuttaa kysynnän laskua, mikä näkyy suoraan vähittäiskaupan hinnoissa. Samoin se että tuloveroon ei kosketa voi pahimmillaan tarkoittaa että ruuan sekä bussilippujen hinnat nousevat pilviin. Toisaalta taas liian kova yhtiöverotus saa aikaan sen, että työ sekä työn teettäjä lähtevät pois maasta.
Tuolloin yhtiö vain ulosliputtaa itsensä johonkin Tallinnaan, ja teettää kaiken työn virolaisilla tai latvialaisilla työntekijöillä. Eli ongelma on siinä että edes voimakas talouskasvu ei tee meistä onnellisia. Tuolloin työ saatetaan ulkoistaa suoraan ulkomaille. Jos eroamme EUsta, niin se saattaa aiheuttaa yhtiöiden joukkopaon maastamme, sekä suuria vaikeuksia vientiteollisuudellemme. Vientiteollisuus on se, joka tuo maahamme ulkomaista valuuttaa, jolla voimme maksaa lainojamme takaisin. Se että me pyörittelemme rahaa jossain maamme sisäisillä markkinoilla ei tuo meille yhtään ulkomaista rahaa. Merkantilismin periaate tietenkin on se, että maahan tuodaan niin vähän ulkomaisia tuotteita kuin vain mahdollista.
Valtion talous on kuin Roope-Ankan rahasäiliö. Vaikka rahaa näyttää olevan loputtomasti, niin kuitenkin jossain vaiheessa myös suurin talous kohtaa tilanteen, missä rahasäiliön pohja tulee vastaan.
Maamme taloudellinen tilanne on seurausta politiikasta, jossa luotettiin nousukauden jatkuvan loputtomasti. Siis mikään talous ei voi kasvaa loputtomasti, vaan lopulta pisinkin nousukausi päättyy lamaan. Eli voidaksemme ratkaista talouden ongelmat, meidän olisi luovuttava mallista, jossa talouden pitää kasvaa loputtomasti. Inflaatiolla eli rahan arvon alenemisella on jossain vaiheessa ajateltu olevan sellainen merkitys, että se pitää valuutan eli rahan liikkeessä.
Kuitenkin inflaation eli rahan arvon alenemisen ongelmana on se, että se nostaa hintoja. Hintojen nousu sitten alentaa ostovoimaa, ja esimerkiksi lama saa aikaan sen, että ihmiset eivät enää kuluta. Se että ihmiset eivät osta tuotteita tarkoittaa että raha seisoo ihmisten tileillä, mikä johtaa sitten laman tai ainakin työttömyysasteen nousuun. Eikä silloin auta se, että taloutta tuetaan ottamalla lainaa, joka syydetään sitten erilaisiin valtion rahoittamiin työllistämismalleihin, joissa työntekijöitä palkataan valtion rahalla töihin. Samoin se ei vähennä valtion velkaa tai pienennä valtion menoja, että valtio työllistää ihmisiä rajavartiolaitokselle tai lähettää heitä eläkkeelle.
Eläkkeellä oleva henkilö ei tuo yhtään rahaa valtion taskuun, vaikka tietenkin se kaunistaa tilastoja työttömien osalta. Eikä rajavartija joka istuu passintarkastuksessa ole järin tuottava henkilö, jos ajatellaan että hänen pitäisi tuoda rahaa valtion taskuun. Valtion töissä on sellainen ongelma, että niistä valtio ei saa verorahoja. Valtion luoma työpaikka ei siis oikeasti paranna taloutta ollenkaan.
Merkantilismin ideana on se, että vienti maksimoidaan mutta tuonti minimoidaan. Mutta merkantilismin ongelma on siinä, että jos ei maahan saada ulkomaisia sijoituksia eikä ulkomaille saada vientiä, joka tuo valtiolle tuloja, niin silloin se ajaa valtion vararikkoon. Valtion ongelma on siinä, että se ei voi heittää kansalaisiaan pois. Yhtiö voi aina irtisanoa työläisen, joka ei tuota tarpeeksi. Mutta sitten tuo työläinen vain putoaa valtion elätettäväksi. Jos valtio ei miellytä jotain yritystä, niin se vain muuttaa osoitteensa ulkomaille, ja silloin jäävät verotulot sen kautta saamatta.
Ja jos ulkomainen yritys siirtää myös tuotannon pois suomalaisten käsistä, niin silloin eivät myöskään työläiset enää maksa veroja maahamme. Eli tässä taas huomaamme sen, että tällä hetkellä ei ole olemassa mitään helppoa lääkettä tuohon talouden ongelmaan. Jos lähdemme toteuttamaan lyhytnäköistä politiikkaa, niin silloin tuosta politiikasta on ehkä seurauksena pitkällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä.
"Merkantilismi eli merkantiilijärjestelmä oli itsevaltiuden ajan kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa, jota toteutettiin 1500-luvulta 1800-luvulle. Tavoitteena oli ylijäämäinen kauppatase, eli viennin oli oltava tuontia suurempi. Tämä saavutettiin monopoleilla, tulleilla ja kauppakielloilla, jotka estävät merkantilismin mielestä haitallista kilpailua. Lisäksi pyrittiin voimakkaasti edistämään teollisuutta, erityisesti tuonnin korvaamiseksi kotimaisella tuotannolla. Merkantilismin taustalla oli käsitys, jonka mukaan maailman varallisuus (ennen kaikkea jalometallivarat) on vakio, ja jokainen itseään kunnioittava valtio pyrkii haalimaan siitä itselleen mahdollisimman suuren osan". (Wikipedia/Merkantilismi).
Tuo talousjärjestelmä oli vallitseva esimerkiksi Ruotsin vallan loppupuolella, mutta ero tuohon merkantilismin kulta-aikaan on se, että Ruotsi-Suomella ei ollut saman luokan valtiovelkaa, kuin mitä nykysuomella on. Samoin tuolloin ei ollut olemassa esimerkiksi sosiaaliturvaa eikä myöskään maamme väkiluku ollut niin suuri kuin nykyään. Merkantilismin perusajatus on siis se, että vienti maksimoidaan, ja tuonti minimoidaan. Kuitenkin ongelma sitten on siinä, että voidakseen maksimoida ulkomaan viennin, pitää valtiolla olla jokin vientituote, joka menee takuuvarmasti kaupaksi. Ilman tuota vientituotetta ei valtio voi saada rahaa. Valtio voi siis hankkia rahaa myymällä tuotteita ulkomaille. Tai sitten valtio voi ottaa lisää velkaa.
Patriotismi on loistava asia. Mutta kuten brexit on osoittanut, niin patriotismi saattaa kostautua ikävällä tavalla.
Velkarahalla tapahtuneen talouden tai taloutta koskevien tilastojen parantamisen seuraukset olemme sitten kaikki nähneet. Yksityishenkilöiden rahoittaessa lainojen takaisinmaksuja uusilla lainoilla puhutaan velkaongelmaisesta henkilöstä. Valtion kohdalla ei kuitenkaan olla koskaan ajateltu, että valtion rahoittaessa toimintaansa velkarahalla, niin talouden mekanismit toimivat samalla tavoin kuin yksityishenkilön kohdalla. Jos esimerkiksi taloutta elvytetään velkarahalla, niin toki silloin saadaan tilastot näyttämään vähän paremmilta.
Mutta ennemmin tai myöhemmin tuo velka joudutaan maksamaan takaisin. Jos otamme 2 miljardia lainaa ulkomailta, niin silloin se näyttää tietenkin hyvältä, jos halutaan näyttää tilastoja, joissa tuo kaksi miljardia esitetään kassavirtana. Mutta jos tuon kahden miljardin euron summan alkuperä pitäisi näyttää, niin antaisiko se sitten aivan yhtä positiivisen kuvan talouden hoidosta. Siis jos siirrämme tuon mallin koskemaan yksityistä kansalaista, niin silloin me voisimme ajatella, että joku yrittäjä esittäisi kahden miljoonan euron alkupääomaa.
Tuo pääoma varmaan näyttäisi hienolta, mutta jos sen alkuperää kysytään, ja kyseessä olisi lainaraha, niin olisiko tuo yritys niin vakavaraisen näköinen kuin sen omistaja haluaisi sen olevan? Tai sijoittaisiko joku tuollaiseen yritykseen rahaa? Jos joku lainaa yhtiölle rahaa, niin hän haluaa vastinetta rahalleen. Samoin jos joku lainaa rahaa valtiolle, niin tuo rahan lainaaja haluaa varmasti jotain vastineeksi. Ja jos lainaa ei makseta takaisin, niin se vaikuttaa tietenkin yhtiön tai valtion luotettavuuteen. Eli jos lainoja ei hoideta, niin silloin tietenkin tulevaisuudessa niitä ei enää myönnetä, kun luottotiedot ovat menneet.
Toisaalta valtion pitää houkutella ulkomaisia yrityksiä jotta se saisi pääomaa. Ja siinä sitten on ongelma. Miten me voimme tehdä maastamme sellaisen, että joku yhtiö perustaisi maahamme päämajan sekä harjoittaisi menestyksekästä ulkomaankauppaa? Tai ehkä sitten me voimme lähteä sille tielle, että karkotamme ulkomaiset sijoittajat sekä myymme kaiken työn ulkomaille. Siis se että me teemme urakoita Suomessa ulkomaisten työntekijöiden voimin ei tarkoita että tuosta urakasta tulee meille yhtään verotuloja. Eli jos esimerkiksi rakennusyhtiö sekä rakennusmiehet tulevat ulkomailta ei kukaan maksa noista urakoista veroja maahamme. Samoin jos tuon työn teettäjä on julkinen toimija, jonka toiminta rahoitetaan verorahoista, niin silloin tuo urakka vie vain rahaa ulkomaille.
Mutta mikään tuote ei suoraan tuo rahaa valtion taskuun, vaan meidän talousjärjestelmässämme kaikki tuotteet valmistetaan yksityisten yritysten toimesta. Jos maamme ei ole houkutteleva sijoituskohde, niin silloin yritykset katoavat ulkomaille. Tuolloin myöskään yritys ei maksa veroja maahamme. Se että eroamme EUsta voi aiheuttaa myös sellaisen ongelman, että yritykset kokevat tarpeen siirtyä toiseen valtioon. Ja silloin yhtiötä ei enää veroteta maamme veroviranomaisten toimesta.
Kun me käymme esimerkiksi ilmailumuseossa niin siellä huomaamme sen, mikä on maamme innovaatioiden ongelma. Se että kaikissa maassamme valmistetuissa sekä suunnitelluissa lentokoneissa on käytetty ulkomaisia moottoreita tietenkin rajoittaa noiden tuotteiden markkinointia. Eli jos tuotteen ratkaiseva osa valmistetaan ulkomailla, niin silloin se aiheuttaa valtavasti rajoituksia tuotteen myynnille sekä markkinoinnille.
Kun talouden nykypohjaa rakennettiin, niin elettiin aikaa jolloin paperi oli takuuvarma myyntiartikkeli. Samoin Neuvostoliittoon suuntautuva tavaran transito- eli läpikulkuliikenne toi maallemme suurenmoiset tulot. Mutta kun sitten Neuvostoliitto hajosi ja tietoverkot yleistyivät kävi niin, että esimerkiksi kauttakulkuliikenne maamme kautta tyrehtyi, kun tuotteita vietiin nyt Venäjälle suoraan Keski-Euroopasta. Samoin paperi ei enää ole aivan niin takuuvarma tuote kuin me halusimme sen olevan. Ukrainan sota on aiheuttanut myös esimerkiksi viljan hinnan nousua, ja tuo sota on sitten osoittanut että mikään ei ole ikuista.
Eli sodan vuoksi Ukraina ei enää voi toimittaa viljaa maailmalle, mikä aiheuttaa painetta hinnankorotuksiin, jotka näkyvät jo kauppojen hyllyillä, eli ruoan hinta on jo nyt kohonnut. Se että me emme voi enää palata entiseen varmaan on asia, jonka kaikki ymmärtävät. Valtio ei voi myöskään muodostaa työpaikkoja, jotka tuovat sille aitoja verotuloja. Vain oikeassa yrityksessä tehtävä työ tuo ihmisille rahaa, josta he tai me voimme maksaa veroja. Valtion luoma työpaikka on oikeastaan rahan kierrätystä. Eli se ei tuo sitä voittoa, jota valtio tarvitsee voidakseen maksaa velkansa.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/petteri-orpo-kahdessa-asiassa-verotusta-ei-voi-kiristaa-tulojakin-tarvitaan/5122a798-5e0b-4de0-a68e-4f1f6d986e07
https://fi.wikipedia.org/wiki/Merkantilismi
Kommentit
Lähetä kommentti