Miksi koskaan ei tehdä mitään, mitä työntekijät haluavat?
Meidän maassamme on aina ollut tapana se, että kaikkien asioiden mitä työpaikoilla tapahtuu pitää sopia yritysten johdolle tai omistajille. Tuolloin tietenkin esimerkiksi työpaikoilla tapahtuvat muutokset pitää vain niellä, tai sitten seuraa nopeat YT-neuvottelut, jotka tietenkin käsitetään siten, että työnantaja ilmoittaa kuinka paljon työnantajien edustajien mukaan pitää palkkamenoissa säästää. Sekä samalla ilmoitetaan vähennystarve. Siis yhtiön johto ei tee koskaan virheitä, vaan se on oikeutettu bonuksiin, vaikka muu yhtiö menisi konkurssiin.
Yhtiön johdolla on toki velvollisuus valvoa työtä, sekä samalla myös informoida omistajia, jos yhtiöllä menee huonosti. Samoin johdon työsopimuksissa ilmeisesti on jonkinlainen maininta siitä, että bonuksia tulee vaikka yhtiön tulos menisi miten alas hyvänsä. Eikä työnantajien tarvitse muuta kuin pyydellä, niin taas tulee laki, jolla heidän asemansa turvataan. Eli työntekijöiden pitää kyllä omaksua uusia toimintatapoja kiihtyvällä nopeudella, tai sitten heille ilmoitetaan että heidän ammattipätevyytensä on vanhentunut. Mutta mitä se työnjohdon tai työpaikan isojen pomojen osaaminen alaiselle kuuluu?
Kun maassamme tehdään uusia sopimuksia tai aloitteita, niin silloin tietenkin puhutaan ensin työnantajien sekä yritysten kilpailukyvystä. Eli johtajien palkat katsotaan ensin kuntoon, mikä tarkoittaa sitä, että maamme yhtiöiden johtajien pitää saada vähintään se palkka mitä General Motorsin presidentti saa, tai kukaan ei suostu johtamaan yhtiöitä. Suomalaisen työntekijän kohdalla kukaan ei edes viitsi kysyä, että mitä hän sattuu haluamaan. Vaan kaikki asiat käskytetään suoraan ylhäältä päin. Sama linja tietenkin on myös esimerkiksi työnvälityksessä, jossa työnhakijalle ilmoitetaan kaksi tai kolme paikkaa mitä hänen tulee hakea, tai sitten työttömyyskorvaus napsahtaa poikki.
Eli mitä sillä on väliä, jos vaikka siivooja käy joskus kahvilla? Kahvikuppi kun tulee vähän kalliiksi, jos sitä vertaa esimerkiksi siihen, mitä joku johtaja on sijoittanut johonkin Virnetin tai Apotin kaltaisiin ratkaisuihin. Siis tietenkin jos sijoitus on ollut vähän huono, ja tullut kalliiksi veronmaksajille, niin silloin on hyvä purkaa pahaa mieltä alaisiin, joiden tehtävä tuolloin on kuunnella mitä johtajalla on sydämellään. Alaisen oma ukkosenjohdatin sitten löytyy kotoa, ja hän voi tuon pomon purkauksen jälkeen siirtyä vaikka esimerkiksi huutamaan vaimolle tai lapsilleen, jotta saadaan lisää poliisijuttuja sekä huostaanottoja. Pomon ei noita purkauksia tarvitse kuunnella.
Eikä siis ole johtajan vika, jos alainen ei ole kouluttautunut järjestelmän käyttöön. Jos alainen sitten menee iltakouluun ja ryhtyy vaikka nousukkaaksi eli menee duunaritaustalla vaikkapa valtiotieteelliseen, johon kuulemma pääsee kuka tahansa, niin silloin herää suuri huoli tuon henkilön jaksamisesta. Miten silloin sattuu tulemaan mieleen kaiken maailman psykiatrit sekä monet muut ihmisen jaksamiseen liittyvät asiat.
Miksi kaikki leikkaukset muuten kohdistuvat nuoriin? Nuorilla ei ole vielä vakiintunutta työuraa eikä heillä ole vielä omaisuuttakaan. Onko nuorten tulojen leikkaaminen asia, joka pelastaa yhteiskunnan velkaantumiselta? Vai onko tarkoitus oikeasti ikään kuin varata opiskelupaikkoja niille, joilla on varaa niistä maksaa? Usein nuorella ei ole vielä myöskään työelämään liittyvää kokemusta, eikä heitä näy johtajien paikoilla ainakaan kovin paljon. Eikö olisi helpompaa leikata niiden tuloja, joilla on mistä antaa? Tai ehkä me haluamme palata siihen pimeään keskiaikaan, jolloin vanhin poika peri kaikki maat ja arvot mitä suvulle oli annettu.
Ruotsin mallista puhutaan kauniisti. Ja se että poliittiset lakot kielletään sekä monia muita asioita kuten valtakunnantason sopiminen poistetaan sekä työntekijän pakkoa ottaa töitä vastaan lisätään on varmaan hienolta näyttävä asia. Tuolloin saadaan esimerkiksi työttömyyskortistossa keikkuneet ekonomit työllistettyä siivoojiksi tai talonmiehiksi, eikä kenenkään tarvitse tietää mitään koko henkilöstä.
Mutta miten tämä asia vaikuttaa niihin, jotka ovat vasta tulossa työelämään. Työn vastaanottovelvollisuus tietenkin yhdessä omistusasunnon asumistuen menettämisen kanssa varmaan karsii myös turhia opiskelijoita, joiden aiheuttamat kustannukset maallemme on todettu todella suuriksi. Siis mieleen tulee se, että onko opiskelu jotenkin sellainen asia, että sitä halutaan leikata? Siis onko kaikkien työläisten oikeasti kouluttauduttava joidenkin kurssien ja pakon kautta? Miksi koskaan ei puhuta siitä, että opiskelu voi olla myös vapaaehtoista, eikä kaikesta aina makseta palkkaa. Mutta kuten varmaan huomasitte, niin lopussa on aina kiitos seisonut.
Jos ajatellaan että opiskelija ei sitten saakaan niitä osa-aikaisia töitä, joita kuulemma on todella paljon tarjolla, ja sitten hän jää opintotuen varaan, niin silloin hän menettää melko suuren osan tuloistaan. Samaan aikaan kun sitä pohditaan, että paljonko opiskelu sattuu maksamaan yhteiskunnalle, ja kuulutetaan sitä, kuinka opiskelijoiden pitää maksaa itse omat opiskelunsa, niin koskaan ei olla edes yritetty kysyä, että mitä esimerkiksi poliisikoulu sattuu maksamaan? Tietenkin opiskelijoiden asemaa kultalusikka suussa syntyneinä "hienostelijoina" korostellaan, sekä sitä tuodaan jatkuvasti esiin, että akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsista tulee useammin akateemisia kuin duunarien lapsista, mutta koskaan ei tätäkään asiaa mitenkään edes yritetä perustella.
Siis monet akateemiset ammatit ovat jotenkin virtuaalisia tai niihin kuuluvat työtehtävät tehdään tietokoneella. Eikä monelle ole selvillä edes mitä sellaiset henkilöt kuin juristit tai sosiologit, eli sosiaalitutkijat tekevät. Tai jos kyseessä on sosiaalipsykologi, niin nämä henkilöt valmistuvat ikävä kyllä Valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Monelle ihmiselle esimerkiksi yliopisto on sama asia kuin lääketieteellinen tiedekunta. Todellisuudessa oikeasta yliopistosta valmistuu muitakin henkilöitä kuin vain lääkäreitä.
https://www.helsinki.fi/fi/valtiotieteellinen-tiedekunta/tutkimus/tieteenalat-ja-tutkimusyksikot/sosiaalipsykologia
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ruotsin-malli-suoraan-suomeen-nyt-puhuu-valtakunnansovittelija-ty%C3%B6nantajat-tuskin-haluavat-kaikkine-karvoineen/ar-AA1kxoFr?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=73193426bc09475ca90d22222e3d2fb1&ei=9
Kommentit
Lähetä kommentti