Stanfordin vankikoe: suljetussa tilassa voi yksikin sadismiin taipuvainen henkilö muuttaa suuren joukon elämän helvetiksi.

Sosiaalipsykologian tutkijan Philip Zimbardon oli kuuluisassa vankikokeessaan osoittaa, että oikea asetelma saa kaikissa ihmisissä aikaan sen, että hän muuttuu pedoksi. Tuossa kuuluisassa kokeessa osa koehenkilöistä oli olevinaan vankeja, ja osa taas oli olevinaan vartijoita. Osanottajille sanottiin, että he saavat milloin tahansa keskeyttää kokeen, mutta todellisuus oli toinen. Tuossa Stanfordin vankikokeena tunnetussa kokeessa vain jotkut "vanginvartijoista" alkoivat käyttäytyä sadistisesti vankejaan kohtaan, joten siltä osin Zimbardo oli väärässä. 

Mutta suljetuissa tilassa pienikin asia voi aiheuttaa ylireagointia. Siis riittää että yksi henkilö, jolla on väärä tai ylimitoitettu kuva omasta asemastaan sekä tavasta miten hän voi asemaansa käyttää muihin saattaa eskaloida pelon koko joukon päälle. Zimbardon kokeessa osallistujat jaettiin "vankeihin" ja "vartijoihin". Eli toinen joukko sai esimiesaseman toiseen joukkoon

Laatta paikalla, jossa koe suoritettiin. (Wikipedia, Stanfordin vankilakoe)

Hän ei saanut muutettua koko vartijajoukkoa pedoiksi, mutta kun tuota tulosta, jossa "vain" osa "vartijoista" käyttäytyi sadistisesti ajatellaan sitä taustaa vasten, jossa heidän uhrinsa olivat suljettuina äärimmäisen stressaavassa tilanteessa, niin tietenkin tuo tilanne, missä koetta ei saanutkaan lupauksesta huolimatta keskeyttää eikä uhri päässyt pakoon oli tavallisuudesta poikkeava tilanne, joka sattuessaan omalle kohdalle on erittäin epämieluisa asia. 

Jos ajatellaan että henkilö on oikeasti lukittu selliin, jossa hänelle annettu lupaus kokeen keskeyttämisestä on hylätty, niin silloin mieleen tulee kaikenlaisia ajatuksia, joita meistä kukaan ei halua kokea. Ja päällimmäisenä on tietenkin sellainen ajattelu, että henkilö pelkää oikeasti, että hänelle käy tuossa kokeessa jotain. Vai miltä itsestä tuntuisi se, että ensin kokeen keskeyttäminen on tehty mahdottomaksi, niin mieleen varmasti tulee erilaisia ajatuksia siitä, että onko oma loppu mahdollisesti jossain unohdetussa haudassa. 

 Se että kokeen järjestäjä on  pettänyt antamansa lupauksen lisää stressiä sekä tietenkin aiheuttaa epävarmuutta koehenkilöiden, sekä myös muiden kokeisiin osallistuneiden mieliin. Eli kuin alkujaan annettu lupaus petetään, niin mieleen tulee valitettavasti ajatus siitä, että kuinka pitkälle kokeen johtaja on valmis menemään? Vaikka kokeen johtaja oli itse paikalla, niin hänen roolinsa oli vankilan johtaja. Eli tuolloin Zimbardo oli toisen osapuolen "vartijoiden" puolella, tai niin nuo muut kokeeseen vankia esittävät henkilöt uskovat. Heillä oli täysi oikeus uskoa, että Zimbardo ei puutu vartijoiden toimintaan. 

Ja kun tätä vankikoetta lähdetään analysoimaan, niin me varmaan kaikki ymmärrämme sen, että yksikin sadisti sadan hengen joukossa saattaa muuttaa koko paikan helvetiksi. Eli mitä jos omalle kohdalle sattuisi yksi niistä harvoista sadisteista? Kun puhutaan esimerkiksi asevoimissa tapahtuneesta simputuksesta, niin usein simputtajia on vain 2-3 henkilöä. Mutta ongelma on siinä, että aivan kuten tässä Stanfordin kokeessa, niin myös asevoimissa simputtaja on esimiesasemassa.

 Samoin häntä ei pääse pakoon. Eli jos ihminen on jossain varuskunnassa, tai lukittuna johonkin selliin, niin hän ei vain voi lähteä kotiin tai muualle purkamaan paineita. Samoin hän on myös tavalla tai toisella alistajansa armoilla. Eli yksikin sadisti on liikaa, varsinkin jos omalle kohdalle sattuu tuollainen epäsopiva yksilö. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Stanfordin_vankilakoe

https://fi.wikipedia.org/wiki/Philip_Zimbardo