Ukrainan tuki ammusten osalta on ikävä kyllä ongelmallista. Ukraina tarvitsee ammuksia, mutta EU ei niitä pysty toimittamaan. Samoin Ukraina tarvitsee miehiä, ja yksi asia tietenkin pitää huomioida. Se on Ukrainan asevoimien taistelijoiden korkea ikä. Eli yli 40-vuotiaat miehet puolustavat tuota maata, jonka tukeminen olisi erittäin tärkeää, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. USAn Ukrainalle lupaama tukipaketti seisoo senaatissa, ja se saattaa johtua siitä, että vaikka Ukraina saisi 10 miljardia dollaria rahaa, niin se ei voi saada tuolla rahalla ammuksia, jos niitä ei edes niiden toimittajille riitä.
Samoin tehokkaiden droonien tai niiden elektronisten komponenttien hankkiminen on ongelmallista, jos niitä ei ole kenelläkään tarjota. Siis Ukraina pystyy kyllä tuottamaan drooneja, mutta niitä pitäisi olla enemmän, ja dronet vaativat tietenkin erilaisia mikropiirejä sekä vastaavia komponentteja, joita Ukrainassa ei valmisteta.
Mutta kun katselemme uutisia, jotka koskevat Ukrainan sotaa sekä EUn mahdollisuuksia vastata esimerkiksi Venäjän uhkaan, niin huomaamme panikointia. Tuo paniikki johtuu siitä, että EU ei sitten enää omaakaan sellaisia tarvikevarastoja, että se kykenee vastaamaan Venäjän uhkaan. Tietenkin meidän pitäisi huomioida se, että esimerkiksi satelliittien avulla ohjattavia Dart yms. älykkäitä ammuksia tarvitaan vähemmän, mutta todellisuudessa myös perinteisiä kranaatteja tarvitaan.
EU sekä NATO kykenevät torjumaan Venäjän hyökkäykset, jos niillä on varusteita. Se miten NATO on suunnitellut puolustuksensa sekä välineistönsä kuvastaa länsimaista ajattelutapaa, jossa esimies välittää miehistään. Venäjällä esimiehen ei tarvitse välittää tappioista, joten siellä ajatellaan niin, että suuri miesmäärä riittää kohteiden valtaamiseen.
Nimittäin yleensä kalliimpia älyammuksia käytetään toisia tykkejä tai muita vastaavia kohteita vastaan, ja samalla sitten perinteisiä kranaatteja taas käytetään esimerkiksi vihollisen jalkaväkirynnäköiden torjuntaan. Niin sanottujen ihmisaaltojen torjuntaan on kehitetty rypäleammuksia sekä kammottuja termobaarisia ammuksia, joiden avulla voidaan suureen joukkoon vaikuttaa. Noiden aseiden käyttö on saanut kansainvälisen tuomion, mutta niiden tehon tietää jokainen. Ja kuten jokainen on myös nähnyt, niin Venäjää ei ilmeisesti koske esimerkiksi jalkaväkimiinojen kieltosopimus. Mutta sitten kun katsomme historiaa, niin 2000-luvun alussa puhuttiin jopa koko NATOn purkamisesta, sekä asevoimien alasajosta.
Tuolloin rauhantahtoa pursuava Vladimir Putin sääti jopa lain, jonka mukaan Venäjä ei käy hyökkäyssotaa, ja tuolloin ei ehkä täysin tajuttu, että Putin saattoi pelata aikaa. Venäjän hyökkäyssodan kieltävä laki on yksi esimerkki laeista, joiden avulla voidaan vastapuolta vakuutella, ja nyt olemme huomanneet, että Venäjällä laki on kuten sitä luetaan. Tuolloin 2000-luvun alussa uskottiin että laittomat mutta tarpeelliset vakoilulennot sekä vakoilusatelliitit voidaan korvata molemmin puolisella luottamuksella sekä "open skies" ohjelmalla, jossa luottamukseen perustuvat ennalta ilmoitetut valvontalennot korvaavat esimerkiksi U-2 ja muut vastaavat ohjelmat. Venäjä myös mielellään liittyi erilaisiin aseiden rajoitussopimuksiin.
Tuolloin ei ehkä täysin muistettu, että esimerkiksi Suomen rajan lähelle sijoitetut hävittäjä-pommittajat on helppo lentää pois tukikohdistaan siksi aikaa, kun valvontakone lentää yli. Ennalta ilmoitettujen valvontalentojen tehoa voidaan verrata esimerkiksi ennalta ilmoitettuun poliisiratsiaan. Siihen kohtaan missä poliisi ennalta ilmoittaa järjestävänsä puhalluskokeita ei varmaan yhtään rattijuoppoa ajele.
Salisburyn Novitšok iskut sekä Putinin vastustajien sekä heidän lääkäriensä kohtalot kertovat karua kieltään siitä, mikä on Putinin asenne sekä vastustajiinsa että kansainvälisiin sopimuksiin. Eli tulilinjalla ovat paitsi Putinin poliittiset vastustajat, niin myös ne joiden tehtävänä on auttaa esimerkiksi sairaskohtauksen saaneita henkilöitä. Joten voidaanko siihen ehkä luottaa, että Venäjä on luopunut kemiallisen aseen valmistuksesta, vaikka se on sopimuksissa kieltänyt kemialliset aseet. Eli Venäjä saattaa jatkaa tuota Foliant-nimellä kulkevaa ohjelmaa.
Mutta olisiko tämä tämän päivän tilanne voitu välttää. Olisiko EUn pitänyt huomioida Venäjän luisuminen Stalinistiseen diktatuuriin, ja ryhtyä uudelleen varustautumaan sotaa varten? Samoin olisiko Ukrainaa pitänyt lähteä auttamaan jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi tuohon mahan? Puheissaan joissa Putin on esitellyt suuren joukon uusia aseita kuten hypersoonisia ohjuksia, 100 megatonnin ydinkärkiä kuljettavia ydintorpedoita sekä esimerkiksi suuren luokan sotilasparaatien yhteydessä Putin ei ole osoittanut erityistä rauhantahtoisuutta. Olisiko Ukrainan tukeminen ja oma varustautuminen pitänyt sitten aloittaa silloin kun Krimin kriisi alkoi?
Toki tuolloin puhuttiin neutraalista suhtautumisesta, mutta sitten kaksi Ukrainan aluetta julistautuivat itsenäisiksi, ja sen jälkeen alkoivat mellakat. Tuo toiminta Donetskissa sekä Luhanskissa oli kuin toisinto vuoden 1938 tapahtumista, jolloin Natsi-Saksan provosoimat mellakat alkoivat Tshekkoslovakian saksalaisenemmistöisellä sudeettialueella. Sen jälkeen Hitler lähetti asevoimansa suojelemaan saksalaisia, ja samalla miehitti koko Tshekkoslovakian. Eli samanlainen tilanne periaatteessa oli voimassa Donetskissa sekä Luhanskissa.
Eli tämän näytelmän perusteella voidaan sanoa, että Putin ei erityisen luotettava ole ollut. Neuvottelujen edellytys on molemminpuolinen luottamus. Joten tietenkin pitäisi kysyä että onko Putin luotettava? Jos hän on luotettava, niin silloin pitäisi aloittaa neuvottelut, joissa kuitenkin pitäisi myös ukrainalaisten mielipidettä asioihin kysyä.
Kommentit
Lähetä kommentti