Sanotaan että yleiset säännöt eivät muka koske joitain ihmisiä. No ehkä tuollaisten väitteiden esittäjä sitten hiukan yksilöi sitä, mitkä säännöt eivät muka koske joitain ihmisiä, sekä tietenkin olisi mukavaa jos henkilö vielä kertoisi, että mitä henkilöitä eivät säännöt koske? Jos joku on ikään kuin vapautettu yleisten sääntöjen noudattamisesta, niin silloin tietenkin pitää tuollainen vapautus perustella. Esimerkiksi jakeluauto saa ajaa bussikaistaa siksi, että se tekee liikenteestä sujuvampaa.
Mutta sitten tietenkin olisi hyvä määritellä konteksti tai tausta, jota varten joku sääntö on tehty. Esimerkiksi kerrostaloissa meidän pitää huomioida se, että toisen taloyhtiön säännöt on tehnyt toisen taloyhtiön asukkaiden joukko, ja se että me toisen taloyhtiön asukkaat ryhdymme noudattamaan tuota toisen taloyhtiön asukkaiden hyväksi näkemää mallia vaatii tietenkin sen, että asiasta pidetään yhtiökokous. Eli mitään toisen joukon malleja ei voida suoraan siirtää mihinkään toiseen joukkoon.
Yleisten sääntöjen ongelma on siinä, että aina on yksi joka jostain syystä joko kokee itse nuo säännöt ikäviksi tai toimimattomiksi. Eli mitkään yleiset säännöt eivät ota huomioon jokaista toimijaa, ja mitä suurempia kokonaisuuksia yhteiset säännöt koskevat, sitä suurempi joukko ihmisiä jää sellaiseen asemaan, että heitä ei voida tai edes haluta ottaa huomioon. Kun puhutaan taloyhtiöistä, niin me kaikki olemme kohdanneet tilanteita, joita voimme sanoa jopa syrjinnäksi. Taloyhtiöiden äänivaltaisten jäsenten määrä ei ole ehkä oikeasti sidoksissa asukkaiden määrään. Ja tietenkin jos lähdetään asiaa käsittelemään valtiollisella tasolla, niin silloin me kohtaamme tilanteen, jossa sääntöjä on entistä vaikeampi sovittaa kaikille mieleiseksi, ja se kaikille mieleisin asia ei ehkä ole paras asia.
Suomessa on sellainen malli että vain täysivaltaiset kansalaiset äänestävät. Ja äänestyksen tulos, olipa se valtiollisten vaalien tulos tai taloyhtiöiden äänestyksen tulos on oikeasti niiden mielestä hyvä, jotka sitä päätöstä ovat halunneet tehdä. Eli vain kokoukseen saapuneet ovat äänivaltaisia, jos ei sitten jotain muita lappuja jaeta. Ja noihin kokouksiin saapuu usein vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat aktiivisia ottamaan kantaa taloyhtiön asioihin. Eli taloyhtiön vaaleja voidaan sikäli verrata valtiollisiin vaaleihin, että niissä oma aktiivisuus ratkaisee.
Ihminen voi joko lähteä äänestämään uurnalle tai ennakkoon, tai hän voi lähteä mukaan politiikkaan. Samalla tavalla ihminen voi joko käydä kerran vuodessa taloyhtiön yhtiökokouksessa, tai sitten hän voi mennä mukaan taloyhtiön hallitukseen. Tuolla hallituksessa kuitenkin vallitsee demokratia. Taloyhtiön hallituksen tai maan hallituksen jäsenyys eli ministerin työ ei tarkoita sitä, että henkilö saisi yhtään omaa tai itselleen tärkeää asiaa läpi.
Se mikä sitten aktivoi sen että haluaako ihminen vaikuttaa esimerkiksi taloyhtiön valintoihin saattaa olla joku ikävä kokemus. Samoin se haluaako ihminen julkaista mielipiteitään silläkin ehdolla, että hänet lytätään maan rakoon on jokaisen oma asia. Mutta varmaan joku kipinä on ollut kaikilla, jotka haluavat kirjoitella internetiin silläkin uhalla, että heiltä ei kukaan asiasta muista kysyä.
Yhteisten päätösten ongelma on se, että ne on tehty huomioimaan enemmistön tahto. Tuo enemmistö on se joukko, joka käyttää äänivaltaa. Eli se on niin sanottua demokratiaa. Kuitenkaan ei ole mukavaa olla se vähemmistö, jota ei äänestys ja sen tulos huomioinut.
Kommentit
Lähetä kommentti