Venäjä saattaa haluta sijoittaa ydinseita avaruuteen.

Ajatus avaruuteen sijoitetusta ydinaseesta ei ole uusi. Jo 1960-luvulla Neuvostoliitossa kehiteltiin Fractional Orbital Bombardment System (FOBS)-nimellä kulkevaa ydinasetta. Tuo ase piti ilmeisesti sijoittaa johonkin satelliittiin, ja eräiden arvioiden mukaan tuosta laitteesta olisi olemassa kaksi versiota. Toinen olisi laite, jonka tarkoitus olisi räjähtää kiertoradalla. Kyseinen ase olisi siis samanlainen kuin James Bond elokuvassa "Goldeneye" oleva  kuvitteellinen ase. 

Kun ydinase laukaistaan maapallon kiertoradalla se aiheuttaa voimakkaan EMP pulssin, joka tuhoaa tehokkaasti sähkölaitteita. Vuonna 1962 Yhdysvallat suoritti ydinkokeen nimeltään Dominick Starfish Prime. Kyseinen ase laukaistiin Oahun yläpuolella, ja se aiheutti massiivisen sähköhäiriön tuossa kaupungissa, jossa sähköt katkeilivat sekä murtohälyttimet laukesivat. 

Yllä: Mig-151 "Spiral"

Yllä Neuvostoliiton BOR 4 sukkulan paluu Intian valtamereen vuonna 1983. 

Starfish Prime synnytti skenaarion ydinsodan syttymisisestä, missä avaruudessa laukaistava ydinase aiheuttaisi sähköpiikin, mikä tuhoaisi esimerkiksi NORADin tietokoneet. Tuossa mallissa EMP impulssi pyyhkäisisi vastapuolen puolustuksen olemattomiin, eli se tuhoaisi esimerkiksi viestiyhteydet sekä myös lentokoneiden ja aseiden elektroniikan. Sen jälkeen normaalit ydinaseet pääsisivät iskemään kohteisiin vapaasti. 

Toinen vaihtoehto olisi se, että FOBS ase olisi konventionaalinen ydinase, joka laukaistaan kohteeseensa maapalloa kiertävältä radalta. Yleensä ajatellaan, että FOBS olisi jotenkin suurikokoinen ase, joka olisi siksi helppo havaita. FOBS aseet voivat olla oikeastaan hyvin pienikokoisia, ja ne ovat siksi erittäin suuri uhka. 

W9 280mm Artillery Fired Atomic Projectile (AFAP) eli ydinkranaatti (Wikipedia, Upshot-Knothole Grable)

Mikäli ajatellaan että vuonna 1952 operaatio Upshot-Knothole Grable-testissä  USAn asevoimat laukaisivat 280mm.  15 kt. Artillery Fired Atomic Projectile (AFAP) ammuksen eli ydinkranaatin, joka käytti sitä paitsi uraania polttoaineenaan, niin nykyaikainen ydinteknologia varmasti tekee mahdolliseksi sen, että hyvinkin paljon tuota pienempiä ydinaseita voidaan valmistaa. Periaatteessa on erittäin helppoa valmistaa satelliitti, joka kykenee pudottamaan pienikokoisia ydinräjähteitä sellaisella tarkkuudella, että ne voivat tuhota kaupungin. 

Yllä: Dream  Chaser

Kansainväliset sopimukset kieltävät avaruuteen sijoitetut ydinaseet. Mutta samalla tavalla ne kieltävät mm. kemialliset aseet. Kuitenkin kaikki ydinasevaltiot ovat ilmeisesti tehneet tutkimustyötä tuollaisten aseiden kehittämiseksi. Kiertoradalle sijoitetut ydinaseet varmasti antavat niiden omistajille etulyöntiaseman, sekä lisäävät samalla myös ydinsodan riskiä. 

Yllä: Boeing X37B

Eräissä muunnelmissa esimerkiksi hypersooninen ase siirretään maapalloa kiertävälle radalla, ja sitten kun asetta tarvitaan sen rakettivaihe käynnistetään ja ase syöksyy ilmakehään. Tuo laite voi olla hypersooninen liitokone tai scramajet-vaiheella varustettu risteilyohjus, joka syöksyy suoraan kohteeseensa. Eräissä skenaarioissa miniatyyri- eli pienoissukkulat voivat toimia hypersoonisina ohjuksina, jotka ammutaan ensin maata kiertävälle odotusradalle. Ja sitten ase laitetaan syöksymään kohteeseensa. Periaatteessa pienoissukkula voi ottaa vetypommin lastitilaansa. Eli yksi X37B sukkulan tehtävistä voisi olla tuollaisen vetypommin kantaminen kohteeseensa. 

Yllä: Polyus Energija-raketin selässä. 

Nuo aseet vievät kilpavarustelun avaruuteen, ja pakottavat kehittämään uusia tappaja-satelliitteja sekä avaruushävittäjiä kuten X37B, Dream Chaser, MiG-105 "Spiral" sekä Kiinan uusi miniatyyrisukkula. Nuo pienet sukkulat voivat myös kuljettaa ydinaseita kiertoradalle, ja joko pudottaa noita aseita lastitilastaan tai sitten nuo minisukkulat voivat toimia "super-kamikaze" droneina. Periaatteessa tuollaisen aseen laukaisu ei ole mikään vaikea prosessi, ja nuo sukkulat voivat palauttaa ydinräjähteen takaisin maahan, jos sitä ei tarvita. 

Yllä: Buran-sukkula Antonov-229 kuljetuskoneen selässä. 

Vaikka Venäjän sanotaan peruneen esimerkiksi MiG-151 ohjelman, niin 1980-luvun alussa tuo valtio teki lupaavia koelentoja BOR-4 nimellä kulkevilla sukkuloilla. Noita koelentoja tehtiin 4 kappaletta, joista kaksi ensimmäistä palautettiin Intian Valtamereen ja kaksi viimeistä Musta Mereen. Noiden sukkuloiden epäiltiin tuolloin olevan avaruushävittäjiä, mutta saattaa olla niin, että noista välineistä olisi myös ajateltu tehdä jonkinlaisia ohjuksia. 

Myöhemmin Neuvostoliitto laukaisi avaruuteen Polyus-nimellä kulkevan laitteen. Tuolloin 1987 Neuvostoliitolla oli mittavat sukkula-ohjelmat, joiden epäiltiin olevan pitkälti sotilaallisia. Eli Buran oli hyvin paljon NASAn sukkuloiden kaltainen, mutta sen epäiltiin kykenevän kuljettamaan ja pudottamaan ydinkärkiä. Samoin Polyus-ohjelmaa epäiltiin vastaavista tarkoitusperistä. Pääpiirteissään epäiltiin, että Buran olisi tehty varastamaan satelliitteja maan kiertoradalta. 

https://www.nuclearweaponarchive.org/Usa/Tests/Dominic.html

https://www.nuclearweaponarchive.org/Usa/Tests/Upshotk.html

https://spacecraft.fandom.com/wiki/Polyus

https://en.wikipedia.org/wiki/Boeing_X-37

https://en.wikipedia.org/wiki/BOR-4

https://en.wikipedia.org/wiki/Buran_(spacecraft)

https://en.wikipedia.org/wiki/Dream_Chaser

https://en.wikipedia.org/wiki/Fractional_Orbital_Bombardment_System

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan-Gurevit%C5%A1_MiG-105

https://en.wikipedia.org/wiki/Starfish_Prime