Mielenterveystyön suurin ongelma on se, että mielenterveyspotilaita ei kohdella potilaina, jotka ovat oikeasti sairaita. Vielä nykyäänkin mielenterveyden häiriöitä kohdellaan demonisoiden. Eli mielenterveyspotilaita ei jostain syystä lähestytä siten, että heillä on sairaus, joka voidaan parantaa. Itse olen joskus miettinyt, että mitä jos me oikeasti kohtelisimme maksakirroosi tai keuhkosyöpäpotilaita samalla tavalla kuin kohtelemme mielenterveyspotilaita. Mielenterveyspotilaat kohdataan jotenkin toisin kuin ns. muut potilaat. Mielenterveystyössä keskiössä pitäisi olla se, että mielenterveyspotilas palaa työelämään kuten kaikki muutkin potilaat palaavat. Mutta jostain syystä mielenterveyspotilaat kohdataan toisin kuin monia muita potilaita.
Heitä kohdellaan ihmisinä, jotka ovat tehneet väkivaltaa, pilanneet toisten elämän sekä myös toimineet vastoin yhteiskunnan pelisääntöjä. Tämä tarkoittaa vähättelyä sekä ennen kaikkea syyllistämistä. Eli potilaille kerrotaan että he voivat olla vaarallisia. Kun taas alkoholistit eivät sitä ole. He saavat tapella sekä toikkaroida mielensä mukaan, eikä heitä kuulemma saa pitää vaarallisina. Alkoholin aiheuttamaa häpeää korostetaan kaikkialla, mutta mielenterveyspotilaan kohdalla ei edes yritetä peitellä tai selitellä sitä, mitä joku skitsofrenia tai depressio oikeasti tarkoittaa.
Eli mielenterveyden ongelmista kärsivä henkilö ei voi puhua omasta sairaudestaan kuten kaikki muut sairaat ihmiset. Mielenterveyspotilas ei jostain syystä voi soittaa omalle esimiehelleen työpaikalla, että hän kuulee ääniä päänsä sisällä, eikä tuo äänten kuuluminen ole edes hänen omaa syytään.
Tietenkin aina silloin tällöin puhutaan stressihaavoittuvuusmallista tai muista vastaavista asioista, mutta jostain syystä aina päädytään siihen, että kuormittava työ tai joku muu kuormittavuus aiheuttavat sen, että tietyt ihmiset sairastuvat psykoosiin. Ja sitten unohdetaan mainita se, että esimerkiksi geneettinen häiriö tai poikkeama perimäaineksessa on se asia, joka altistaa mielenterveyden ongelmille. Eli kyseessä on perimään liittyvä sairaus, joka saattaa aktivoitua äärimmäisen stressaavissa tilanteissa. Tai sitten tuo geneettinen häiriö saa aikaan sen, että tietynlainen kuormitus saa aikaan psykoottisen reaktion.
Esimerkiksi stressihaavoittuvuutta lisää ylimääräinen stressi, kuten koulukiusaaminen sekä se, että henkilö menettää työpaikkansa tai joku muu asia kuten avioero. Siis psykoosit tai muut mielenterveyden ongelmat ovat useista tekojöistä johtuvia asioita. Mutta sitten kun keskustellaan siitä, miten mielenterveyden ongelmia käsitellään julkisuudessa, niin mieleen tulee lähinnä joukko kauhuelokuvia, joissa leipäveitset heiluvat. Ja sitten uutisissa esiin nousee sellainen mies, kuin Veikko "Jammu" Siltavuori, joka tappoi kaksi lasta. Tällaiset uutiset sekä elokuvat varmasti kannustavat avoimuuteen juuri mielenterveysasioissa.
Muuten ei mielenterveysasioista juurikaan puhuta. Se mikä sitten saa aikaan ongelmia esimerkiksi hoidossa, on se että potilaan tulevaisuuteen ei juurikaan panosteta. Kaikki hoito pyörii sen hetkisen tilanteen ympärillä, ja se on lähinnä oirekeskeistä. Oireista on helppo puhua, kun erilaisissa perhetapaamisissa äidin kanssa selvitellään sitä, kuinka usein potilas masturboi tai muuta vastaavaa.
Eli henkilö heitetään lattialle, sidotaan käsistä, siirretään lukittuun huoneeseen, ja sitten hänet laitetaan siteisiin. Pari valkotakkista miestä saapuu paikalle, ja antaa injektion takapuoleen, ja tämän jälkeen henkilö makaa sängyssä sidottuna. Tai joskus tuo piikki annetaan suoraan paikalla, jolloin potilas ehkä tuntee olevansa jotenkin stressaantunut. Stressiä saattaa lisätä päänsärky sekä se, että kukaan ei juurikaan informoi potilasta siitä, mitä hänellä nyt voisi olla. Avohoidossa kuormittavuutta lisää se, että eläke tai kuntoutustuki ei ole kovin suuri, ja sillä sitten pitää pärjätä.
****************************************************************
Kumpi aiheuttaa enemmän kuluja työpaikoille, päihteiden liikakäyttö vai psykiatriset potilaat?
Oletteko koskaan kuulleet kenenkään soittavan työpaikalle, että hän kuulee ääniä päässään? Oletettavasti kovin usein tällaista ei pääse tapahtumaan kovin usein. Mutta usein lomien jälkeen joku soittaa yrityksen johtajille, että hänellä nyt sattuu olemaan krapula, ja sitten hänelle ojennetaan välittömästi etätyöpäivä.
Miksi alkoholisti voi soittaa työpaikalle, ja sanoa että hänellä on krapula? Mutta mielenterveyspotilas ei voi kertoa pomolleen, että hän kuulee ääniä, ja sen takia pitäisi olla kotona? Tuossa tapauksessa usein soitetaan psykiatrille, ja uusi työntekijä otetaan taloon muitta mutkitta. Mutta joku alkoholisti saa pitää etätyöpäiviä miten haluaa, vaikka niiden aikana ei ehkä kaikkia töitä ole edes ehditty aloittaa.
Krapulassa oleva henkilö voi maata rauhassa kotonaan, ja tehdä "etäpäiviä", ilman että se vaikuttaa yhtiön tuottavuuteen tai maineeseen. Kun taas mielenterveyspotilaiden kohdalla nuo etäpäivät ja vapaat ovat kohtuuttomia pyyntöjä, joihin ei missään nimessä voida suostua. Eikö mielenterveyskuntoutujan ja alkoholistin poissaolo työpaikalta ole saman arvoista?
Mielenterveyspotilas taas ei voi soittaa pomolleen, että hän kuulee ääniä päässään. Eli hänet erotetaan siksi, että hän on se, joka vaikuttaa negatiivisesti yhtiön maineeseen tai vaarantaa lähipiirinsä turvallisuuden. Samoin se että masennuspotilas haluaisi joskus jäädä kotiin, koska hän on rikki koetaan jostain syystä työelämässä kohtuuttomaksi haitaksi.
Rumasti sanoen, alkoholisti itse aiheuttaa krapulansa. Kun taas skitsofreenikon kuulemat äänet eivät ole hänen itsensä syytä. Kuitenkin skitsofreniaa käsitellään usein vakavampana asiana kuin alkoholismia. Alkoholistien viettämät krapulapäivät eivät siis aiheuta mitään vaikeuksia yrityksille. Eli kun alkoholisti pyörii puoli neljään iltapäivällä krapulassa sängyssään, niin hänen poissaolonsa ei ole ollenkaan ongelmallinen asia.
****************************************************************
Eli oikeastaan mitään muuta kuin päivän ruoan ei tuo avohoidossa saatava tuki tuo pöytään. Ja siinä sitten pukeudutaan esimerkiksi Tokmannilta ostettuihin vaatteisiin, jotka antavat hyvään kuvan kantajastaan.
Mutta se mikä ainakin itseäni joskus ihmetyttää on se, että tuo esimerkiksi mielenterveysongelmia sekä mielenterveyspotilaita syyllistetään asioista, joihin he eivät ole syyllisiä. Kun taas jostain syystä me kaikki voimme soittaa pomollemme sanoen, että olemme krapulassa. Ja suomalaisessa työelämässä krapulaa ymmärretään paremmin kuin psykoosia. Krapula sekä alkoholismi ovat asioita, joita ei suorastaan tuomita.
Eli alkoholisti tai huumeiden käyttäjä ei voi olla mitenkään vaarallinen lähipiirilleen. Alkoholista tai huumeista puhutaan aina tragediana, eli sen traagisuutta sekä alkoholistin tai muun addiktin itsensä sekä hänen lähipiirilleen, mutta jostain syystä tuo keskustelun sävy ei ole samalla tavalla leimaavaa kuin mielenterveysongelmia koskeva keskustelu.
https://yle.fi/a/74-20083238
Kommentit
Lähetä kommentti