Tässä kirjoitan monimuotoisuudesta liike- ja talouselämän näkökulmasta. Usein yksipuoliset latistuneet näkemykset asioista ovat niitä, joiden takia lopulta koko liike-elämä kärsii. Kun amerikkalaisten autonvalistajien määrä putosi kolmeen, eli 1950 ja 1960-luvun kovan kilpailun jälkeen jäljellä olivat enää Ford, GM ja Chrysler, niin silloin Amerikan autoteollisuudesta katosi jotain. Kun valmistajien määrä väheni jyrkästi katosi tarve luovaan ja omaperäiseen innovaatioon. Eli autoista tuli periaatteessa toistensa klooneja.
Kun yksi automerkki menestyi, niin se sai sitten peräänsä suuren joukon matkijoita. Ja lopulta jäljellä oli vain joukko isokoneisia muskeliautoja, joiden moottorit kehittivät lähes 500 hevosvoimaa. Nuo muskeliautot kuten Chryslerin Plymouth Barracuda sekä Ford Mustang fastpack sekä Shelby Cobra 350- ja 427 ovat osa mielenkiintoisinta autohistoriaa. Mutta kun sitten iski öljykriisi, niin noiden autojen käyttö muuttui kalliiksi, koska bensiinin hinta nousi jyrkästi.
Sen jälkeen USAn autoteollisuus meni täysin uusiksi, koska noilla kolmella suurella autonvalmistajalla ei ollut tarjota vähän kuluttavaa autoa. Eli periaatteessa se että kaikki amerikkalaiset autot olivat samanlaisia merkitsi sitä, että diversiteetti hävisi kokonaan. Ja kun isokoneiset autot olivat muuttuneet liian kalliiksi ajaa, niin missään ei ollut korvaajaa. Amerikkalaisten autojen korkeat käyttökustannukset saivat ihmiset valitsemaan esimerkiksi japanilaisia autoja. Monimuotoisuuden puute siis aiheutti katastrofin USAn autoteollisuudelle.
Eli parhaimmillaan monimuotoisuus tuo uusia ideoita sekä osaamista yhtiöön tai yhteisöön. Pahimmillaan monimuotoisuus taas hajottaa kokonaisuuden sellaiseksi, että jokainen tekee ikään kuin omaa työtään välittämättä muista ja sellainen monimuotoisuus on hajottavaa sekä sellaista, että se aiheuttaa kiusaamista. Monimuotoisuus voi olla erittäin hieno asia, mutta vaikeus on siinä, että monimuotoinen työyhteisö pitäisi saada toimimaan yhteisen päämäärän eteen. Mutta miten monimuotoisuus ymmärretään, ja miten se pitäisi ymmärtää? Siinä vasta kysymys.
Meillä jokaisella on monimuotoisuudesta hiukan erilainen näkemys. Ja tuo näkemys saattaa olla hyvin monimuotoinen, eli siinä sitten saattaa esimerkiksi hetkellinen tunnetila vaikuttaa siihen, miten sillä kerralla suhtaudumme tai miten ylipäätään ymmärrämme monimuotoisuutta. Me ymmärrämme usein monimuotoisuuden esimerkiksi jonain sateenkaarikansan juttuna, eli monimuotoisuuteen on tällä hetkellä liitetty voimakas yhteys seksuaaliseen suuntautumiseen. Kuitenkin monimuotoisuus voi tarkoittaa esimerkiksi harrastuksia, musiikkimakua tai muuta vastaavaa.
Miten valjastan monimuotisuuden siten, että se tuottaa tulosta yhtiön kassaan?
Monimuotoisuus voi tarkoittaa myös tehtäviin liittyvää sekä ammatillista monimuotoisuutta. On tiettyjä asioita, joita koko työyhteisön on pakko sietää. Eli esimerkiksi on tiettyjä taiteellisia ammatteja, kuten arkkitehti tai taiteellinen suunnittelija, joiden harjoittajat voivat olla hyvin erikoisia ihmisiä. He eivät ehkä pidä siitä, että pomo kurkkii selän takana, vaikka pomolla on tähän oikeus. Pahimmillaan luovan työn tekijät ovat hiukan vaikeita persoonallisuuksia.
Tuollaisessa tapauksessa taitelijoiden käyttöön voidaan varata oma osasto, jossa ovessa on kyltti "ei saa häiritä". Ja jos suuret taiteilijat osoittavat mieltään toisilleen, niin heidät voidaan erottaa sadan metrin päähän toisistaan. Mutta silti heiltä voidaan vaatia esimerkiksi aikataulujen noudattamista sekä jonkinlaista käytöstä. Toisaalta taas esimerkiksi jos yhtiössä sattuu työskentelemään Alvar Aallon veroinen suunnittelija, niin, no päättäkää itse miten häntä lähestytte. Eli näillä ihmisillä on tapana olla hiukan erikoisia, mutta siis heitä ei tule aivan jokaisen oven takaa vastaan.
Mutta toki monimuotoisuus on muutakin kuin vain jotain pridea tai muuta vastaavaa. Meidän sosioekonominen elinympäristömme muokkaa käsityksiämme asioista. Mutta samalla työyhteisöön monimuotoisuutta tuovat myös erilaiset koulutukset sekä muut vastaavat asiat. Ja vaikka kaikilla meillä olisi täysin sama koulutus, niin me kaikki olemme voineet kohdata erilaisia myötä ja vastoinkäymisiä opiskelun tai työuran aikana.
Jokainen työyhteisö on omalla tavallaan monimuotoinen, koska jokainen sen jäsen on lähtöisin hiukan eri ympäristöstä. Eli erilainen tausta muovaa työyhteisöstä monimuotoista, ja esimerkiksi ihmisen lapsuus ja nuoruus muokkaavat meidän kaikkien ajattelutapaa, sekä sitä miten lähestymme ihmisiä, joilla on erilainen arvomaailma kuin mitä meillä on. Se mikä tekee monimuotoisuudesta vaikeasti hallittavan asian on se, että meistä jokainen osaa valehdella.
Ja jokainen meistä on myös joskus valehdellut. Se että ihminen peittelee jotain asiaa, ei tarkoita sitä. että tuo asia on olematon tai että sillä ei ole merkitystä. Kaikilla asioilla mitä me olemme kokeneet ja mitä me olemme nähneet on meille jonkinlainen merkitys.
Mutta monimuotoiseen työyhteisöön kuuluu myös se, että säännöt koskevat kaikkia. Eli kukaan ei ole sääntöjen yläpuolella. Me kaikki olemme erilaisia, mutta meidän pitää vain kyetä toimimaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Siis tärkein asia on se, että me kunnioitamme toisiamme. Mutta samalla emme tee asioita, jotka on kielletty. Työpaikan tarkoitus on olla sellainen, että siellä tehdään pääsääntöisesti työtä, joka tuottaa rahaa yhtiön kassaan. Eli vaikeus on siinä, miten monimuotoisuus valjastetaan tuottavaan työhön.
https://yle.fi/a/74-20100789
Kommentit
Lähetä kommentti