Donitsitalous on merkillinen asia. Usein donitsitaloustieteellä tai donitsitaloudella tarkoitetaan toimintamallia, missä taloudelliset toimijat näyttävät ulospäin vain osan taloudesta tai toiminnoista. Tuolloin esimerkiksi yhtiön toiminta näyttää ulkoapäin katsottuna donitsilta. Eli ihmiset näkevät donitsin reunat, mutta esimerkiksi yhtiön toiminnan ydin jää ihmisiltä piiloon. Ja se mitä ei tuosta mallista kerrota saattaa olla tärkeämpää kuin se, mitä julkisuudessa käsitellään.
Mutta donitsimalli voi tarkoittaa myös yhtiöitä joilla ei ole varsinaisesti tuotetta. Se voi olla siis malli, jossa taloudelta puuttuu ydin. Eli niiden liiketoiminta rakentuu ikään kuin tyhjän mallin ympärille. Tuolloin yhtiö voi vaikuttaa houkuttelevalta sekä edustavalta, mutta sen tuote ikään kuin puuttuu. Tuollaisia yhtiöitä ovat esimerkiksi erilaiset kryptovaluuttayhtiöt, joiden tuote on periaatteessa osake, joka voidaan milloin vain ostaa takaisin. Ja se että ihminen voi hankkia kryptovaluuttaa, sekä myydä sitä sitten myöhemmin tekee kryptovaluutasta mielenkiintoisen tavan käydä kauppaa.
Periaatteessa esimerkiksi joku yhtiö saattaa maksaa palkkaa kryptovaluutassa, ja sitten palkan saaja vain vahtaa tarpeellisen määrän kryptovaluuttaa oikeaksi valuutaksi, kun palkan saaja sitä tarvitsee. Tuolloin kryptovaluutan vaihto tavalliseksi rahaksi tapahtuu siten, että kryptovaluutan omistaja vain myy nuo bitcoinit takaisin. Tuolloin voidaan periaatteessa suuri osa tuloista salata verottajalta.
Usein donitsimalli sekoitetaan viinerimalliin. Ideana molemmissa on se, että taloutta ohjaa ydinjoukko, jonka tapa ajatella asioista on sama.
Viinerimallin taloudessa kaikki saavat tietenkin osansa viineristä. Siis viineri symboloi taloutta tai hyödykejoukkoa, jonka kaikki voivat ostaa. Viineri voi kuulostaa hyvinkin loistavalta asialta, ja kaikki saavat siitä osansa. Kuitenkin jos katsomme viinerin kuvaa, niin monissa viinereissä on keskellä herkullinen hillo tai kastike, jonka takia niiden keskiosa on maukkaampi kuin reunus. Tuo viinerimalli tarkoittaa sitä, että jotkut saavat ottaa kastiketta enemmän kuin toiset. Ja sitten on niitä joille jää vain rapea reunus, joka on kuitenkin kuivaa taikinaa verrattuna viinerin keskustaan.
Viineritalouden keskeinen ajatus on segregaatio. Siinä rikkaat seurustelevat rikkaiden kanssa, ja muut jäävät rannalle ruikuttamaan. Juuri segregaatio jossa huippuluokan johtajien lapset seurustelevat toistensa kanssa saa aikaan sen, että huippujohtajien paikat menevät melko pienelle joukolle, mikä tietenkin kasaa rahaa tietyn joukon käsiin. Eli se miksi segregaatio takaa sen, että rikkaat rikastuvat johtuu siitä, että kun esimerkiksi huippuluokan johtajien lapset hakevat töitä, niin heillä on valmiit suositukset, suhteet sekä he ovat myös tunnettuja.
Tietenkin jokainen meistä voi saada periaatteessa melko hyvääkin palkkaa. Riittää että me käymme koulua, ja valmistumme insinööreiksi tai ekonomeiksi. Mutta huippuluokan johtajan paikat eli maailman suurimpien yhtiöiden johtajien paikat menevät tietyille ihmisille. Muut taas työskentelevät yritysmaailman keskiportaassa yleensä asiantuntijuutta kuten lain tuntemusta tai insinööritaitoja vaativassa työssä. Huippuluokan johtajilla on paljon valtaa. He päättävät siitä, mitä tuotteita esimerkiksi Walmart ja muut suuret tavarataloketjut ostavat myytäviksi. Ja kun puhutaan eduista, niin kukaan ei pysty tarjoamaan samoja etuja kuin maailman suurimmat yhtiöt.
Viineritaloudessa viinerin keskustassa häärivät miehet ja naiset, joilla on valtaa sekä rahaa. Se mikä tekee viineritaloudesta mahdollisen on segregaatio. Se tarkoittaa sitä, että ne joilla on varaa laittavat lapsensa esimerkiksi yksityiskouluihin, joihin tavallisilla kuolevaisilla ei ole varaa. Tämä rikkaiden eriytyminen muusta joukosta takaa sen, että heillä on jo lapsesta pitäen suhteita, joiden avulla päästään työelämässä pitkälle. Mutta tuohon asiaan liittyy muuan ongelma.
Nimittäin se, että koska talouden ja johtajuus kasaantuu saman joukon ympärille, niin se saattaa myös yksipuolistaa niitä näköaloja sekä toimintamalleja mitä tuotannossa sekä tuotannon kehittämisessä halutaan toteuttaa. Se että ihminen ympäröi itsensä henkilöillä, jotka ovat samanlaisia heidän itsensä kanssa saattaa aiheuttaa sen, että uusia toimintamalleja ei edes haluta ottaa käyttöön. Eli samanlaisilla ihmisillä on samanlaisia ajatuksia, joiden avulla asioita johdetaan.
Se mikä sitten tekee tuosta mallista, jossa kaikilla on samanlaisia ajatuksia vaarallisen on se, että jos joku malli vie suoraan katastrofiin, niin silloin katastrofi pitäisi estää kehittämällä uusia malleja. Mutta jos kaikkien niiden ihmisten ajatusmaailma on homogeeninen, jotka voivat tehdä päätöksiä, niin silloin ei saada aikaan uusia malleja.
Kommentit
Lähetä kommentti