Me kaikki olemme joskus säästäneet. Säästämisen avulla voidaan rahan kulutusta pienentää, sekä esimerkiksi saada pankkitilillä olevat rahat riittämään pidempään. Mutta jos emme saa mistään tuloja, niin rahat loppuvat ennemmin tai myöhemmin. Eli me emme voi vain säästää, Meidän pitää myös hankkia jostain rahaa, jolla korvaamme menoja, joita jokaiselle meistä syntyy. Eli jokaisella meistä on menoja, joita emme voi mitenkään ohittaa. Eli meidän pitää ostaa ruokaa, vaatteita sekä maksaa sähkölaskuja yms.
Meidän pitää ostaa ruokaa, vaatteita sekä maksaa sähkölaskuja yms. Mutta jos säästämme, niin silloin emme osta mitään. Paikallinen market ei saa siitä yhtään tuloja, jos me emme käy ostamassa sieltä mitään.
Me ihmiset olemme siis mikrotason talouksia joista koostuu makrotalous nimeltään valtiontalous. Valtiontalouteen liittyy samankaltaisia mekanismeja kuin mikrotaluoksiin. Eli valtio ei voi suoraan leikata menojaan. Eli valtion täytyy maksaa tiettyjen ihmisten palkat sekä ostaa joitain asioita, joita ilman se ei tule toimeen. Joten sen takia mikrotalouden malleja voidaan ainakin osittain soveltaa valtiontalouteen.
Jos talous on velkakierteessä, niin silloin tulojen määrä pitää saada ylittämään menojen määrä. Tuo on ainoa tapa saada aikaan talouden tasapainotusta. Kyseinen malli toimii kuitenkin vain jos taloudella on tuloja. Tuolloin negatiivinen kassavirta eli menot mitoitetaan siten, että positiivinen kassavirta eli tulot ovat suurempia kuin menot. Mutta ongelmia tulee jos positiivista kassavirtaa ei ole, tai sitten positiivinen kassavirta on kovin paljon negatiivista kassavirtaa pienempi.
Maassamme on tapana, että valtiontaloutta korjataan korottamalla veroja sekä samalla irtisanomalla valtion palveluksessa olevia henkilöitä. Siis onko sinulla iso vai pieni palkka? Tuo kysymys on melko monimutkainen. Nimittäin se mitä rahalla saa, eli henkilön ostovoima on se, mikä ratkaisee palkan suuruuden. Jos palkalla ei saa juuri mitään, tai henkilö maksaa siitä esimerkiksi puolet veroa, niin sen ostovoima on vain puolet siitä, mitä henkilö saa bruttona käteen.
Brutto tarkoittaa sitä, että summasta ei ole vielä vähennetty esim. veroja. Ja vain se summa mitä henkilö saa käteensä verojen jälkeen on hänen käytettävissään, kun hän lähtee ostoksille. Sitten ostovoimaan vaikuttaa myös se, että mitä tavarat ja muut tuotteet maksavat. Kun puhutaan esimerkiksi ALVn korotuksista, niin kauppaketjut sitten siirtävät nuo korotukset mielellään suoraan kuluttajahintoihin. Se nostaa tuotteiden hintoja. Ja jos tuotteet maksavat liian paljon, niin ne jäävät kaupan hyllyille.
Tuo aiheuttaa sitten “kuoleman spiraaliksi” kutsutun ilmiön, jossa vähenevä asiakaskunta aiheuttaa tappioita, joita korjataan korottamalla tuotteiden hintoja. Ja sitten sen jälkeen taas joukko asiakkaita siirtyy käyttämään muiden kauppojen tuotteita. Pahimmillaan tällainen toimintatapa aiheuttaa lopulta kaupan konkurssin.
Mikäli asiakkaat siirtyvät ulkomaisten kauppaketjujen asiakkaiksi, niin silloin tietenkään nuo kauppaketjut maksavat tuloveronsa niihin maihin, joissa niillä on pääkonttorit. Ja ALV maksetaan sen mukaan, mitä kauppaketju on maksanut tuotteesta sekä laskenut henkilökunnan palkat, sekä muut kustannukset ja voittoprosentin, jota sen pitäisi tuotteesta saada. Kauppaketju laskee ALVn sen määrittelemän hinnan päälle. Eli hinta mikä kattaa tuotteeseen sisältyvät kustannukset sekä sisältää lasketun liikevoiton saa päälleen ALVn. Mutta jos ulkomainen kauppaketju myy tuotteita suomalaisille Suomessa, niin silloin Suomen valtio saa tuosta kauppaketjusta vain ALVn, ja muut verot kyseinen yhtiö maksaa kotimaahansa.
Muut tuotantoa koskevat tuoteverot sekä työläisten palkat ja verot kyseinen yhtiö maksaa sitten niihin maihin, missä se tuotteitaan tuottaa. Eli pahimmillaan maamme verottaja saa vain arvoketjun lupussa olevan myynnin ALVn käteensä noilta ulkomaisilta kauppaketjuilta. Ja se ei paljon valtion taloutta tasapainota.
Mutta sitten jos säästetään paljon ja samalla veroja nostetaan, niin käy niin, että raha ei enää liiku. Kun raha ei liiku, eikä kukaan osta mitään, niin siitä seuraa tilanne, missä valtion talous alkaa kääntyä laskuun. Rahan liikkuminen sekä se että ihmiset ostavat tuotteita, sekä maksavat niistä ALVn sekä käyvät töissä ja maksavat veroja tuo rahaa valtion kassaan. Mutta se että ihminen on töissä ei takaa sitä, että valtio saa tuosta työstä muuta kuin tappioita. Nimittäin jos palkan maksajana on valtio, niin silloin valtiolle tuollainen työpaikka on talouden kannalta ajatellen pelkkä menoerä.
Maamme hallitus on päättänyt tehdä lisää leikkauksia sekä etsiä uusia säästökohteita, joiden avulla hallituksemme sitten toivoo saavansa maamme talouden kuntoon. Eli kun säästetään paljon, niin saamme sitten rahaa, jolla valtion talous tasapainotetaan. Se saattaa olla ainoa oikea ratkaisu, mutta se mikä sitten unohdetaan on se, että säästäminen ei yksin tuo tuloja valtion kassaan. Säästöjen lisäksi valtion pitäisi jostain saada verotuloja, ja sen takia myös yritysten kehittäminen sekä muut vastaavat asiat kuten vientikauppa olisivat erittäin tärkeitä asioita. Se että maahamme rekisteröidään uusia startup yrityksiä on loistava asia.
Se että noiden yritysten tuotteet kiinnostavat ulkomaisia sijoittajia on vielä upeampi asia, mutta se mikä sitten ei ole upea asia valtion kannalta on se, että nuo yritykset myydään ulkomaille, ennen kuin niistä tulee sellaista voittoa, että valtio voi niistä periä veroja. Meillä on maassamme perinteisesti uskottu siihen, että esimerkiksi työvoimaa irtisanomalla voidaan tuoda valtavasti uusia säästöjä, ja niiden avulla saadaan yhtiöiden talous kuntoon, niin silloin on unohdettu se, että valtio ei ole mikään yritys. Jokainen työntekijä mitä yhtiöt erottavat päätyvät valtion elätettäviksi. Valtio ei noita ihmisiä voi suoraan ulkoistaa yhtään minnekään.
Se että veroja ja erilaisia palvelumaksuja korotetaan taas aiheuttaa sen, että ihmiset jäävät kotiin istumaan. Raha ei liiku eikä kukaan osta tuotteita, joiden hinta on liian kallis. Ja se aiheuttaa alijäämää varsinkin kauppojen sekä esimerkiksi elokuvateattereiden myyntiin. Ihmiset jättävät silloin ostamatta kaiken, mitä heidän ei välttämättä tarvitse ostaa, ja siitä sitten kärsii esimerkiksi ravintola-ala. Jos ihmisten ostovoima alenee liikaa, niin silloin eivät esimerkiksi ALV tai muut vastaavat verot tuota rahaa, kun ihmiset eivät enää osta tuotteita.
Kun sitten keskustellaan esimerkiksi siitä, miten paljon työllistettyjä valtion työllistämistoimet ovat tuottaneet tai tulevat tuottamaan, niin silloin meidän pitää muistaa se, että veroja maksava työllistetty on hiukan eri asia kuin työllistetty. Tai kaikki jotka saavat palkkaa kyllä maksavat veroja, mutta se tuoko tuo työllistäminen voittoa valtion kassaan onkin sitten aivan eri asia. Jos henkilö työllistetään valtiolle tai kuntasektorille, niin veronmaksajat maksavat silloin tuon henkilön palkan.
Maksaako valtio suoraan työllistetyn palkan vai maksetaanko se kunnan kautta on veronmaksajan kannalta aivan sama asia. Molemmissa tapauksissa valtio eli veronmaksajat maksavat tuon henkilön palkan. Ja vaikka siitä palkasta nyt veroja peritään, niin silti valtio tekee tuolla tavoin työllistettävien kohdalla tappiota. Eli onko tuollainen toiminta kannattavaa, tai onko se eettistä? Sitä voidaan yhdessä pohtia.
Kun sitten puhutaan työllistämisestä, niin toki valtio voisi vaikka heti työllistää kaikki työttömät vaikkapa kaupungin katuja lakaisemaan. Tuolloin törmäämme siihen malliin, missä työllistäminen sekä verotus ovat kaksi eri asiaa. Valtion maksaessa palkan, ei työläinen tuo valtion kassaan yhtään rahaa. Valtion pitäisi saada siis voittoa siitä, että henkilö työllistetään. Se että henkilö siirretään luukulta toiselle ei varmasti ratkaise valtion talouden ongelmia.
Tietenkin siirtämällä ihmisiä eläkkeelle saadaan aikaan muutos työttömyys lukuihin. Mutta se että henkilöt siirretään pois työvoimasta ei tarkoita sitä, että tuokaan asia ratkaisee valtiontalouden alijäämää koskevia ongelmia.
Kommentit
Lähetä kommentti