Lähes jokainen viikko on tässä viimeaikoina alkanut uutisella etätyöstä. Etätyö vie kuulemma aidon yhteisön ihmisen ympäriltä, eikä siinä enää pysty keskittymään, ja varmaan jokainen itseään kunnioittava johtaja komentaa alaisensa takaisin toimistolle, koska se ja se suuren luokan yritys on näin tehnyt. Mikäli sitten lähdetään etätöitä koskaan enää tekemään, niin silloin varmaan kysytään kaikilta maailman ihmisiltä, että miten teidän yhtiössä etätöitä tehdään?
Ja jos lähikaupan kassa tai metsuri eivät noita etätöitä kykene tekemään, niin mitä varten myöskään naapurin kirjapitofirman pitäisi sallia etätyöt. Siis työtehtäväthän ovat aivan samat kuin metsureilla, joten miksi kenenkään edes kannattaa yrittää ajatella etätyötä, kun niitä ei tehty edes 1990-luvulla. Jokainen itseään kunnioittava työnjohtaja tietenkin tekee kaikki työskentelyä koskevat päätökset vähintään myyntiosaston mukaan. Eli jos joku myyntimies ei osaa tehdä työtä etänä, niin silloin ei kukaan muukaan saa tehdä etänä töitä.
Nyt on 1990-luku eli ysäri pop. Eikä mikään saa muuttua missään työssä. Siis vastustetaanko etätyötä siksi, että periaatteessa kaikkea muutosta pitää vastustaa loppuun asti? Vai vastustetaanko etätyötä siksi, että se ei vain sovi yhtiömme työtehtäviin? Vai vastustetaanko etätyötä siksi, että joku johtaja voi menettää esimeriksi työsuhdeauton sen takia, että yhtiö siirtyy etätyöhön?
Jos sitten ajatellaan sitä, että miksi etätyön tai yhtiön kannalta ei asioita kannata ottaa aina mustavalkoisesti, niin syy tähän on se, että nykyään on pulaa työvoimasta. Siis osaavista ammattilaisista on aina pulaa. Joten sen takia kannattaa aina muistaa, että rekrytoinnissa käytetään nykyään hyväksi myös esimerkiksi erilaisia etuja, joista yksi on tietenkin lupa etätyöhön. Vaikka jonkun yhtiön edustaja sanoo viisaasti jossain haastattelussa, että heidän yhtiönsä komentaa ihmiset toimistolle, niin silloin kannattaa muistella muutamia asioita.
Tärkein niistä on se, että kaikki ihmiset eivät kykene edes tekemään etätyötä, koska heidän työtehtävänsä ovat sen luonteisia, että niissä käsitellään fyysisiä tuotteita. Esimerkiksi varastotyöntekijä ei voi tehdä työtään etänä. Mutta merkonomi taas voi helposti siirtää omat työnsä verkkoon.
Ensinnäkin mikään ICT tiimi tai kirjanpitoyhtiö ei ole lähikauppa. Eli merkonomin on huomattavasti helpompi siirtyä etätyöhön kuin esimerkiksi lähikaupan hyllyttäjän. Samoin suurissa yhtiöissä on erilaisia työtehtäviä. Se että koulutetut kirjapitäjät tai juristit sekä ICT-insinöörit saavat tehdä etätyötä ei tarkoita sitä, että esimerkiksi myyntitiimin kaksi tuntia perehdytetty peruskoulupohjalla työskentelevä henkilö omaa automaattisesti samat oikeudet kuin 4-6 vuotta koulun penkillä viihtyneet korkeakoulutetut henkilöt.
Toiseksi kilpailijoilta ei kannata lähteä kysymään sitä, miten heillä tehdään etätyötä? Kilpailijan antamiin ystävän neuvoihin kannattaa suhtautua varauksellisesti. Kilpailijoilla ei ole mitään velvollisuutta lähteä tukemaan kilpailijoiden liiketoimintaa. Eli voi olla että haastattelussa tulee sanottua vähän mitä sattuu, ja esimerkiksi koulutettujen työntekijöiden sopimukset voivat olla hiukan toisen näköisiä kuin kouluttamattoman työntekijän. Eli koulutettujen ihmisten työsopimukset saattavat olla sellaisia, että niistä on vaitiolovelvollisuus.
Tosin sanoen saattaa olla että noissa koulutettujen ihmisten sopimuksissa tai niiden tulkinnassa saattaa olla suuri ero sen kanssa, miten kouluttamattoman työntekijän vastaaviin asioihin kuten etätyöhön suhtaudutaan. Eli etätyölupia saattaa tulla toiselle pelkästään kysymällä. Kun taas toisen kohdalla saattaa vaatimus olla "pääsääntöisesti toimistolla".
Kolmas asia on se, että me kaikki olemme erilaisia ihmisiä. Me emme kaikki omaa hyvää sosiaalista osaamista. Eikä jokaisen ihmisen keskittyminen ole samalla tasolla. Se miten suhteutua etätyöhön riippuu tietenkin tapauksesta. Mutta joka tapauksessa joudumme tekemään sen päätöksen, miten työntekijöitä kuunnellaan ihan itse. Ja tietenkin silloin pitää miettiä myös sitä, että jos koulutettu sekä hyvin työnsä osaava työtekijä työntekijä ei viihdy työssään, niin hän voi ehkä hyvinkin nopeasti saada uuden työpaikan.
Ja silloin hänen tilalleen on vain löydyttävä uusi sekä samalla yhtä osaava työntekijä, jolla pitää olla halu tulla työhön "meidän firmaan". Hänellä saattaa olla sille päivälle toisiakin työhaastatteluja, ja tuollaiset miehet ja naiset tietävät arvonsa. Eli jokaisella ovenavauksella ei sisään tule valmiita asianajajia tai tai data insinöörejä. Joten se kummassa yhtiössä on paremmat edut varmaan ratkaisee myös tuollaisen henkilön valinnan. Jos kumpikin lupaa saman palkan, niin silloin muut edut ratkaisevat valinnan. Tuolloin on hyvä muistaa, että jotkut varsinkin korkeasti koulutetut vanhemmat työntekijät saattavat kokea toimistopakon holhoamisena tai niskaan hengittämisenä tai muuten alentavana.
Siis yleensä aikuisen ihmisen pitäisi kyetä etä- tai muuhun ammattiinsa kuuluvaan työhön ilman, että häntä vahditaan jatkuvasti. Eikä toimistollakaan kukaan varmaan istu kaiken aikaa koneen ääressä, vaan jokainen varmaan käy joskus täyttämässä kahvikupin tai vessassa. Eikä esimerkiksi tiskikone niin paljon häiritse, että sitä ei voi käyttää työaikana. Ja sen voi tietenkin tyhjentää ruokatunnilla, kun vain kääntää vedet pois kun kone on käynyt.
Missään tapauksessa ei kannata käydä jokaisessa yhtiössä kyselemässä sitä, että miten heillä asiat on järjestetty. Me emme voi milloinkaan luoda mallia, joka kelpaa aivan jokaiselle ihmiselle maailmassa. Me emme kaikki ole päälliköitä Googlen tekoälyn kehittämisestä vastaavassa ICT-tiimissä, mutta samalla meidän pitää huomioida se, että ihmisillä on erilaisia valmiuksia tehdä töitä. Me emme voi aina kulkea töissä sen mukaan, että naapurin metsuri nyt joutuu käymään työpaikalla. Tai me emme ehkä aina voi noudattaa työsopimuksissa ja etätöissä jonkun puhelinmyyjän tapaa toimia.
https://www.verkkouutiset.fi/a/yritykset-haluavat-tyontekijat-takaisin-toimistolle-yksi-virhe-voi-tulla-kalliiksi/#7143a0f1
Kommentit
Lähetä kommentti