Ajatuksia kahvikupin ääressä

Organisaatioiden kehityksessä pitäisi ihmisten olla aina keskiössä, mutta kuka tuo ihminen sitten on? Siis kuka ihminen tai millä tasolla työskentelevä henkilö on se, jonka mukavuudessa tai työviihtyvyydessä on fokus silloin, kun kehitämme organisaatioita. Me kaikki olemme kuulleet siitä, että johtamisen pitäisi olla ihmisläheistä sekä sellaista, että ihmiset ovat keskiössä tuossa johtamismallissa. Mutta jostain syystä organisaatiossa on erilaisia ihmisiä, joilla kaikilla on omat toimialueensa. Mikäli ajattelemme esimerkiksi rakennusyhtiöitä, niin totta kai meistä jokainen voi niissä työskennellä vaikka koko työelämän ajan, jos satumme työskentelemään tuon yhtiön toimistoissa. Mitä sillä on silloin väliä jos ulkona sattuisi satamaan vettä tai olisi kylmä.  Me toimistossa voisimme istua mukavasti katsomassa ulos ikkunasta, ja sitten vain voimme todeta että jopas on huono ilma tänään. Mutta jos sitten istumme talon perustuksia varten kaivetussa montussa mutaa kaulaan saakka, niin ehk...

Kuukkelin ruokavarasto tuhoutui Stora Enson hakkuiden takia. Ja siitä sitten taas joku otti aiheesta nokkiinsa.  Eli mikä mahtaa olla Stora Enson vastuu tällaisessakin tapauksessa. Tietenkin työtä on tehnyt alihankkija, joka ei ole ollut ilmeisesti tietoinen tuosta kuukkelin ruokavarastosta. Stora Enso kertoo tietenkin, että koko seutu on tutkittu mahdollisten rauhoitettujen lajien takia. Samalla kuitenkin mieleen tulee kysyä, että kuinka hyvin tuo tutkimus ylipäätään tehdään, eli kuka sitä tekee, kuka sitä valvoo sekä tietenkin voidaan samalla kysyä, että kuinka paljon aikaa tuohon lajien määrän sekä lajityypin eli diversiteetin määrittelemiseen käytetään? Ja kuinka monta henkeä sitä oikeasti on tekemässä?  Rauhoitetut lajit mielletään jossain metsätalouden tuotantoketjussa ylipäätään sellaisiksi, että ne alentavat puusta tai metsästä saatavaa tuottoa. Joten tietenkin me kaikki voimme aina ajatella sekä puhua hurskaasti siitä, että puuta kaadetaan noudattaen luontoarvoja sekä...

Yllä: Kommandopipo luo kasvottomuutta, ja henkilöllisyyden peittäminen on tietenkin joillekin lupa kaikkeen. Sen turvin voidaan tehdä rikoksia sekä simputtaa alaisia. Samalla tietenkin kommandopipon avulla sotilaan persoonallisuus saadaan poistettua, mikä tekee simputtamisesta sekä alaisten uhraamisesta helpompaa. Eikä kukaan myöskään näe sitä, jos miehet vaihtuvat joka kuvassa. Eli suuret tappiot voidaan peittää kätkemällä sotilaiden henkilöllisyys.  Miten tehdään omien miesten surmaamisesta helppoa? Peitetään miesten kasvot sekä väitetään heitä rikollisiksi. Tuolloin tietenkin rikosten lajit voidaan unohtaa mainita. Eli onko esimerkiksi Venäjän vangeista kootuissa osastoissa oikeasti väkivaltarikollisia vai onko mukana myös esimerkiksi Putinin vastustajia. Väkivaltarikollisten esitteleminen tekee tietenkin noiden miesten uhraamisesta helpompaa. Kun komentaja ajattelee lähettävänsä pahoja ihmisiä kuolemaan, niin se auttaa tukahduttamaan omantunnon.  Muutama päivä sitten oli I...