Kuukkelin ruokavarasto tuhoutui Stora Enson hakkuiden takia. Ja siitä sitten taas joku otti aiheesta nokkiinsa. Eli mikä mahtaa olla Stora Enson vastuu tällaisessakin tapauksessa. Tietenkin työtä on tehnyt alihankkija, joka ei ole ollut ilmeisesti tietoinen tuosta kuukkelin ruokavarastosta. Stora Enso kertoo tietenkin, että koko seutu on tutkittu mahdollisten rauhoitettujen lajien takia. Samalla kuitenkin mieleen tulee kysyä, että kuinka hyvin tuo tutkimus ylipäätään tehdään, eli kuka sitä tekee, kuka sitä valvoo sekä tietenkin voidaan samalla kysyä, että kuinka paljon aikaa tuohon lajien määrän sekä lajityypin eli diversiteetin määrittelemiseen käytetään? Ja kuinka monta henkeä sitä oikeasti on tekemässä?
Rauhoitetut lajit mielletään jossain metsätalouden tuotantoketjussa ylipäätään sellaisiksi, että ne alentavat puusta tai metsästä saatavaa tuottoa. Joten tietenkin me kaikki voimme aina ajatella sekä puhua hurskaasti siitä, että puuta kaadetaan noudattaen luontoarvoja sekä korostaen ekologisuutta. Mutta ainakaan itselläni ei ole sitä niin sanottua talousmetsää omistuksessa. Eli me voimme aina puhua hurskaasti kaiken maailman asioista, kunhan me itse emme ole niitä, joiden tuloja tuo hurskas ajatus alentaa. Mikäli puhumme luontoarvoista sekä monista muista asioista, niin tietenkin me voimme arvottaa luontoa monella tavalla.
Yksi tapa on ihailla ikimetsiä sekä niissä eläviä eliöitä, sekä vaarojen ja tunturien laelta näkyviä jylhiä maisemia, joita voimme sitten käydä kuvaamassa jokamiehen oikeuden turvin. Tai sitten me voimme suoraan arvottaa luontoa siitä saatavan rahallisen hyödyn perusteella. Me voimme laskea esimerkiksi tukkien hintoja, ja sitten piirtää käyriä, joissa metsän hoitoon käytetyt summat kohtaavat metsästä saatavan tuoton.
Kun metsästä saatava tuotto nousee siihen sijoitetun summan yläpuolelle, niin silloin voimme käydä hakkaamassa tuon metsän pois. Ja nopein tapa hoitaa nuo hakkuut on poistaa diversiteetti. Tuolloin jäljellä on vain mäntymetsää. Se tietenkin altistaa metsän korostetusti esimerkiksi virusten sekä ripsieläinten ja mäntymittarien kaltaisille eliöille, jotka ovat toki valikoivia, mutta jos paikalla on vain mäntyjä, niin silloin ei metsästä jää paljon jäljelle.
Me voimme siis laskea kuinka paljon rahaa esimerkiksi joku retkeilijä jättää paikalliselle kioskille, sekä voimme ryhtyä sitä mukaan miettimään sitä, kuinka paljon ihania karvaturreja saadaan tuonne metsään asumaan. Mikäli ajatellaan esimerkiksi sitä, että erilaiset luonnonsuojelua edistämään tarkoitetut dokumentit esittelevät meille joukon karhun poikasia sekä muita söpöjä eläimiä, niin emme varmaan koskaan huomaa sitä, että yksikään etana tai kotilo ei kuulemma tarvitse erikseen suojelua. Suojelua eivät tarvitse loispistiäiset, eivätkä muutkaan hiukan inhottavalta näyttävät olennot, tai olennot joilla on tapana niin sanotusti kaivaa nenäänsä paremmissa piireissä.
Kun sitten ajattelemme luontoarvoja, niin varmaan matkailusta elantonsa saavat ihmiset olisivat varsin iloisia, jos metsät olisivat täynnä susia, karhuja sekä ahmoja. Mutta nuo eläimet eivät varmaan lämmittäisi kovin paljon niitä, jotka harjoittavat karjan hoitoa, lähettävät lapsiaan aamulla kouluun tai muutenkin joutuisivat suurpetojen tielle. Samalla meidän pitää muistaa sekin asia, että suurpedot tasapainottavat meidän metsiemme peurojen määrää, joka sitten voi kasvaa liian suureksi. Tai sitten ei, nimittäin peurat ovat tärkeitä riistaeläimiä, joiden määrää voidaan mukavasti säädellä metsästyksen avulla.
Kommentit
Lähetä kommentti