Joulu saapui taas maahan outoon sohjoiseen. Ja sen mukana ainakin pitäisi ihmisille tulla hyvä mieli, ja myös halu jakaa hyvää mieltä muille. Joulu on juhla, jota voidaan kaikessa kaupallisuudessa pitää sen mittana, millaisia ihmisiä me olemme. Kun me toivotamme onnellista ja hyvää joulua, niin meidän kannattaa muistella sitä, että kaikilla ihmisillä ei ole onnellista joulua. Siis tietenkin mieleen tulee varmasti Ukraina, josta kirjoittelen melko paljon.
Tässä vähän aikaa sitten huomasin erään elokuvan mainoksen netissä. Tuossa elokuvassa joulupukki lahtaa ihmisiä. Syynä siihen on se, että tuolle, toivon mukaan fiktiiviselle hahmolle oli tehty lapsena ja nuorena psyykkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Eli kaikki varmaan arvaavat mistä elokuvasta on kyse. Tuo elokuva saa ainakin itseni miettimään joskus sitä, että miten monta traumaa joulun kaltainen juhla oikeasti on aiheuttanut.
Eli tuollainen väkivalta ei ehkä sovi perinteiseen jouluun. Mutta sitten kuitenkin joulun pitää olla sen näköinen, mitä ihminen itse sen ajattelee olevan. Siis ihmisen näköinen joulu on se, mitä me ehkä voimme toivoa. Mutta mikä on se paljon puhuttu "ihmisen näköinen joulu". Onko se kiirettä, pakkoa sekä huutamista? Vai onko se oikeasti rauhoittumista, lepoa sekä toisen huomioimista. Ja onko tuo joulu sellainen, että jokaisella on silloin hyvä ja turvallinen olo.
Miten upeasti muistamme Ukrainaa sekä Syyriaa. Me kuitenkaan emme ehkä kiinnitä koskaan huomiota siihen, miten naapurimme tai heidän perheensä käyttäytyvät jouluna. Siis me kyllä osaamme varmasti kytätä naapureitamme, haukkua heidän vaatteitaan sekä käytöstään. Mutta emme ehkä huomaa sitä, mitä meidän pitäisi huomata. Me emme huomaa naapurin kantavan ruskeita muovikasseja kotiinsa kiihtyvällä vauhdilla.
Mutta sitten kun asiaa vähän tarkemmin ajatellaan, niin me emme varmaan koskaan ajattele sitä, että meillä Suomessa on varmaan tuhansia ihmisiä, joilla ei ole onnellista joulua. Siis en tarkoita ihmisiä jotka ovat riippuvaisia jostain Pelastusarmeijan joulupadasta. Tai ihmisistä jotka eivät saa lahjoja, koska taloudellinen tilanne on heikko.
Vaan puhun siitä tavallisesta, ehkä ulkoisesti hyvin tavallisesta, hyvin toimeentulevasta perheestä, jonka joulua varjostaa väkivalta tai alkoholismi. Noita perheitä on varmasti jonkin verran. On perheitä joissa ei tiedetä, että onko perheenjäsen enää hengissä aamulla, kun hän lähtee illalla käymään kioskilla. Köyhiä ja huonosti pukeutuvia ihmisiä osataan aina seurata. Mutta ne pahimmat asiat tapahtuvat usein keskiluokkaisissa tai melko hyvin toimeentulevissa perheissä.
Tai joista lapset joutuvat lähtemään karkuun, kun vanhemmat ottavat vähän viinaksia. Naisiin kohdistuva väkivalta saa helposti feministit takajaloilleen, mutta miten sitten lapsia kohdellaan? Lapsiin kohdistuvaa psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa ei juuri ollenkaan käsitellä julkisuudessa, vaan jostain syystä suuri osa aikuisista näkee lapsiin kohdistuvan fyysisen tai psyykkisen väkivallan kasvatuksellisena asiana.
Siis vain aikuiseen kohdistuva solvaaminen ja pahoinpitely on joidenkin mielestä tuomittavaa. Ja tietenkin sekin asia voidaan ottaa huomioon, että jokainen valitsee itse oman seuransa. Näin sitten joku saattaa koko joulun istua ilman että hänelle sanotaan sanaa "moi". Näin sitten osoitetaan yhteenkuuluvuutta koko maailmalle. Samalla unohtaen että myös psyykkinen väkivalta on väkivaltaa, eikä yksin jättäminen ole mitään muuta kuin sitä psyykkistä väkivaltaa.
Kun lehdistössä kerrotaan tarinoita psykooseista sekä siitä, miten joku taksikuski meni eräänä iltana lääkäriin ja sitten huomattiin että hänen molemmat keuhkonsa olivat kasvaimen täyttämiä. Tai sitten kerrotaan siitä, että kun illalla 30 vuotias henkilö meni nukkumaan, niin aamulla hän ei enää tuntenut omia perheenjäseniään, niin tuollaiset uutiset sitten herkistävät ihmisiä seuraamaan kavereitaan tai perheenjäseniään.
Sitten kun muutaman oluen ja glögin jälkeen alkaa kasku kiertää, niin silloin tietenkin jostain perheenjäsenestä aletaan havainnoida esimerkiksi sarjamurhaajan luonteenpiirteitä. Sitten seuraavaksi häntä lähdetään kuljettamaan kohti suurta ja upeaa Kellokosken sairaalaa. Tai sitten tarinoissa käydään läpi kaiken kaikkiaan mukavia asioita kuten esimerkiksi erilaisia peräpukamia sekä visvasyyliä jotka ovat ilmaantuneet eräiden henkilöiden takapuoleen. Eli siinä sitten joulu menee rattoisasti kinkkua syöden.
Joulu on asia joka liitetään lahjoihin sekä aineelliseen hyvään. Mutta kuten varmaan tiedämme, niin joulu ei ole asia mikä liittyy paikkaan ja materiaan. Joulu on asia jonka ihmiset tekevät. Ihmiset ovat niitä jotka saavat joulun tuntumaan joululta, niin hyvässä kuin pahassa. Kun joulua vietetään, niin puitteet jouluun ovat moninaiset. Mutta aineelliset puitteet eivät ole niitä asioita, joita voidaan suoraan yhdistää iloiseen ja miellyttävään jouluun.
Aina kun puhutaan fyysisestä materiasta ja tilasta, niin edes täydellisin materia ei kykene korvaamaan sitä, mitä ihmiset voivat jouluna toisilleen antaa. Ihmiset sekä heidän asenteensa muihin ihmisiin ovat asioita joita ei voida korvata. Ja jos puhutaan siitä materialistisesta tai materiaaliin keskittyvästä joulusta, niin varmaa joulu olisi mukavampi jos se ei olisi riitojen ja vihan täyttämä.
Siis mikä on vähintään hyvä lahja omalle itselle? Olisiko se ehkä terveys? Siis jos ihminen tarvitsee jatkuvasti esimerkiksi sydänlääkkeitä, niin hän varmaan ei ole kovin onnellinen. Mutta jokainen meistä tekee itse päätöksen siitä, miten sattuu elämään. Jos ihmisen maksa tuhoutuu, niin silloin varmasti edessä on kuolema tai ehkä joku sitten kehittelee bioprintatun maksan tuhoutuneen maksan tilalle. Mutta ehkä joku sitten antaa joululahjaksi uuden maksan tuollaiselle henkilölle.
Kommentit
Lähetä kommentti