Uudenvuodenlupaukset ovat asioita, jotka vain kuuluvat uuteen vuoteen. Uutena vuotena lupaamme olla entistä kiltimpiä, polttaa vähemmän tupakkaa sekä tietenkin olla muutenkin avuliaita. Mutta kun vuosi sitten kuluu eteenpäin, niin emme sitten enää muistele sitä, kuinka paljon tai millaisia lupauksia olemme tehneet. Eli ilmeisesti emme myöskään niitä tänäkään vuotena aio pitää. Tai niin aina silloin tällöin käy, että tulee luvattua asioita, joita emme sitten jostain syystä muista tai halua muistaa.
Monissa työpaikoissa edessä on erilainen uusi vuosi. Eli on tehty kaiken maailman muistioita siitä, kuinka tasa-arvon pitäisi toteutua Usein noita suunnitelmia sitten esitellään esimerkiksi toimiston seinällä tai niitä lähetetään PDF-tiedostona alaisille. Siis kukaan työpaikalla töissä oleva henkilö ei ole ehkä istunut ollenkaan noissa kokouksissa, vaan ne on ilmeisesti tehnyt joku konsultti, jonka ei ole tarvinnut työpaikalla tehdä edes yhtään haastattelua, kun hän on sen upean muistion saanut tehtyä. Työpaikalla kuulemma sitten tasa-arvo toteutuu erittäin hyvin, lukuun ottamatta paria kehitettävää asiaa, joista sitten on pari liitettä. Ja sitten voidaan suoraan siirtyä puhumaan siitä, miten miesten ja naisten palkkakehitys toteutuu tällä kerralla.
Sitten huomautetaan vitseistä, jotka saattavat loukata jotain sellaista, jonka sukupuoli-identiteetti tai seksuaalinen suuntautuminen eivät edusta niin sanotusti valtaväestöä.
Mutta sitten kuitenkin voidaan sanoa, että tasa-arvo ei ole vain sitä, että huomioidaan naisten palkkausta, tai ollaan huomaavaisia sukupuolista suuntautumista käsittelevissä keskusteluissa tai vältetään koko asiaa. Mutta miten sitten tasa-arvo toteutuu muussa toiminnassa? Miten esimerkiksi vuokra- eli määrä-aikaisten työntekijöiden integroiminen muiden eli omien työntekijöiden joukkoon onnistuu? Voivatko he tulla esimerkiksi luottamusmiehen puheille ja kertoa huolistaan? Kutsutaanko heitä samalla tavalla esimerkiksi keilaamaan, tai kannustetaanko noita ihmisiä suoraan ottamaan kontakteja toisiin työntekijöihin?
Työpaikoilla tehdään paljon työtä sen eteen, että työpaikka koettaisiin viihtyisäksi. Tai ainakin paperien mukaan toimitaan. Mutta jostain syystä upeat visiot upeasta uudesta, sosiaalisesta työpaikasta muuttuvat muutamaksi kuivuneeksi pullan palaksi ja kahvipannuksi jossain sivuhuoneessa. Siis kaikki menee hyvin, kunnes pitäisi ryhtyä sanoista tekoihin. Syy miksi nuo sosiaaliset tilat saattavat olla hiukan nuhjuisia, koska niitä ei kukaan kuitenkaan kukaan viitsi käyttää. Vaan kahvit viedään suoran työpisteeseen, jossa ne niellään ja samalla lueskellaan jotain pörssilehteä. Eikä tuolloin henkilöä saa häiritä.
Tasa-arvo ja viihtyisyys ohjelmat ovat sellaisia, että niille käy kuten jossain koulussa on käynyt kaiken maailman "kiva koulu" hankkeille. On esitetty sitä, että jokainen ottaisi kaverin mukaan välitunnille ja sitten juttelisi hänen kanssaan koko välitunnin. Siinä sitten voisivat nuoret tutustua toisiinsa. Mutta jostain syystä sitten kun välitunnille lähdetään, niin siinä sitten tuollainen hiljainen kaveri unohdetaan taas kerran yksin. Eli välitunnille painetaan tukka suorana eikä edes halua muistaa sitä, mitä joku on jossain sanonut. Tuolloin idea on loistava, mutta teot sitten ikään kuin vain jäävät tekemättä.
Työyhteisöissä tasa-avo tarkoittaa usein vain sukupuolten välistä tasa-arvoa. Ja kun me ajattelemme tasa-arvoa sekä ihmisten itsekkyyttä, niin joka päivä kohtaamme tilanteita, joissa ihminen on jotenkin erilainen. Poikkeavuus valtavirrasta aiheuttaa aina kyräilyä sekä erilaisia puuhun koputtamista. Erilainen pukeutuminen on joidenkin mielestä asia, jota voidaan käyttää tekosyynä Esimerkiksi erään shakin pelaajan farmarit olivat asia, jonka takia hänet voitiin sulkea pois shakki turnauksesta.
Ja joskus työpaikalla riittää pelkkä väärä murre, niin silloin pomo mielellään kertoo suoraan missä kaappi seisoo. Mutta siis syrjintää aiheuttaa myös esimerkiksi se paljon puhuttu epätyypillinen työsuhde, eli jos joku on esimerkiksi toisissa tehtävissä kuin kaikki muut, niin hän sitten kohtaa koko työyhteisön asenteet siten, että hänen kanssaan ei kukaan viitsi edes puhua koko työpäivänä tai sitten häntä ei koskaan kutsuta esimerkiksi mihinkään työajan ulkopuolisiin tapahtumiin.
Eli tasa-arvo työpaikalla ei ole vain sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvo on muutakin kuin vain sukupuolten välistä palkkoja koskevaa tasa-arvoa. Se on sitä että toista kunnioitetaan myös silloin kun hänellä on pienempi palkka. Alaisella on tietenkin lojaalisuus velvoite. Mutta samalla kuitenkin myös esimiehen voidaan olettaa käyttäytyvän asiallisesti alaistaan kohtaan. Eli myös esimies voi toimia alaistaan kohtaan siten, että hänen toimintansa ei ole hyväksyttävissä.
Yhdenvertaisuus sekä tasa-arvo ovat lakiin kirjoitettuja asioita. Se että ihminen sattuu olemaan erilainen kuin toiset käytetään säälittä hyväksi. Erilaisuuden ei tarvitse olla mitään kovin erikoista. Se ei välttämättä liity esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen, ihon väriin tai mihinkään muuhun asiaan kuin siihen, että toinen vain sattuu jollain tavalla olemaan toisenlainen kuin toiset.
Kommentit
Lähetä kommentti