Terapia on muotia, mutta ongelma on siinä, että mielenterveyden ongelmista ei uskalleta puhua.

Kun ihminen on mielenterveysongelmien vallassa, niin hän on kuin vankilassa. Tuo vankila on ihmisen oma mieli. Mielenterveyden ongelmat eristävät ihmistä yhtä tehokkaasti kuin vankila.  Hän saattaa eristäytyä kokonaan muusta yhteiskunnasta. Ihmisten asenne mielenterveyden ongelmia kohtaan on usein negatiivinen. Mielenterveyden ongelmat liitetään usein väkivaltaan, mikä lisää tietenkin negatiivisia asenteita mielenterveysongelmista kärsiviä kohtaan. Se että ongelmista ei voida puhua esimerkiksi työnantajan kanssa, aiheuttaa sen että ne pääsevät kärjistymään. Ja jos ihminen lähetetään sairaslomalle, niin hän jää yksin kotiin miettimään syntyjä syviä. Kun ongelmia jää kotiin miettimään yksin, niin ne kasvavat valtavan suuriksi, ja alkavat dominoida omaa elämää. 

Mielenterveyspalveluista supistaminen on asia, mikä ei varmasti ole kovin järkevää. Eli onko mahdollisesti helpompaa ja halvempaa puuttua mielenterveyden ongelmiin sitten kun muutama ihminen on kuollut tai vammautunut eliniäksi. Se mikä maamme mielenterveyskuntoutuksessa ei toimi on hoidon jälkeinen paluu normaaliin elämään. Ihminen joka tulee takaisin kotiin osastolta vaatisi nyt niitä positiivisia kokemuksia, joiden avulla hän pääsee yli siitä mahdollisesti hyvin traumaattisesta kokemuksesta, jonka ansiosta hän joutuu sairaalaan eli osastolle. 

Kun ihminen tulee takaisin, on hän usein aivan yksin ongelmiensa kanssa. Siis toki on olemassa kaiken maailman avohoidon tukimuotoja, mutta varsinaisesti tuota kaikkein tärkeintä, eli paluuta työelämään ei juurikaan tueta. Henkilö siis tulee kansaneläkkeen perusosa tai kuntoutustuki taskussaan takaisin kadulle, ja noilla rahoilla ei kovin leveästi elellä. Eikä mahdollinen merkinnällä "psyykelääke" merkitty lääkepurkki taskussa ole asia, mikä kannustaa ketään solmimaan mitään läheisiä suhteita tuollaiseen ihmiseen. Eli päästessään pois sairaalasta jää potilas käytännössä täysin yksin. Hänen seuransa vain ei satu enää kenellekään kelpaamaan, vaikka hän kuinka yrittäisi olla sosiaalinen. 

Voidaan ajatella, että terapia on nykyään muodissa, mutta siinä on ongelma. Terapian aikana ihmisen pitää kertoa kaikki asiat, mitkä hänen mieltään painaa. Ja juuri terapian kohdalla se, että ihmisen pitäisi olla täysin rehellinen sekä kertoa kaikki täysin rehellisesti on asia, mikä varmasti saa aikaan tilanteen, mitä oikeastaan normaali ihminen ei käsitä. Tai sitä ei ainakaan paljon ajatella. Terapia on asia, mikä perustuu täydelliseen luottamukseen. Ja jos luottamus petetään, niin tilanne muuttuu sikäli, että henkilö ei kykene enää luottamaan yhteenkään terapeuttiin. Jos siis luottamus tuhoutuu, niin se on sitten asia, mikä vaikuttaa kaikkeen, mitä henkilö tekee myöhemmin elämässään. Eli terapiaa kannattaa harkita, jos elämä on solmussa. Mutta miten sitten tehdään, jos terapiaa ei maksakaan KELA? 

Nykyaikainen psykiatria nojaa pitkälti lääkehoitoon. Ja juuri tuo lääkehoito on erittäin ongelmallista. Nimittäin juuri se että lääkäri voi määrätä suuren määrän lääkkeitä suurelle määrälle potilaita samassa ajassa, kun joku terapeutti hoitaa yhtä potilasta. Kuitenkaan nuo lääkkeet eivät auta esimerkiksi stressihäiriöihin. Tai siis ne auttavat näkyviin oireisiin, mutta eivät poista esimerkiksi syytä stressiin. Eli kyseessä on periaatteessa sama asia kuin nukutus- Potilas on ulkoisesti rauhallinen. 

Osa psykiatrista sairauksista (lue "ongelmista") on endeemisiä ja osa taas ulkoa tulevia. Jälkimmäiset ongelmat johtuvat siis ympäristön vaikutuksesta. Mutta hänen ongelmiensa syytä ei vain löydy. Siis jos henkilön käytöksen takana on esimerkiksi fobia, niin tietyissä fobioissa on olemassa tekijä, joka laukaisee pelkoreaktion. Siis joku kokemus lapsuudessa on asia, mikä saa aikaan tietynlaisen pelon. Eli hissipelko saattaa johtua jostain pelottavasta kokemuksesta joka on tapahtunut samanlaisessa hississä, kuin missä henkilö kokee pelkoa. Jos ihminen kokee oman kotinsa uhkaavaksi, niin lääkkeet eivät tuota ongelmaa poista, eikä sitä poista terapeuttikaan, jos pelon takana on väkivaltainen asuinkumppani. 

Toisaalta esimerkiksi aivovaurio, huumeiden käyttö, aivokasvain ,kehittyvä dementia yms. ovat asioita, jotka aiheuttavat muutoksia ihmisen käyttäytymiseen. Addiktio taas voidaan määritellä käyttäytymiseksi, joka dominoi tai muuten vaikuttaa henkilön käytökseen tai hänen elämäänsä "epäsopivalla tavalla". 

Terapia perustuu suurelta osin juuri keskusteluapuun, mutta samalla tietenkään se ei saisi olla paikka, missä vietetään aikaa. Sanotaan että kukaan joka ei itse ole kokenut jotain asiaa kuten terapiaa, ei sitä kykene antamaan. Terapian yksi olomuoto on psykoanalyysi, jonka  tarkoitus on siis olla väline, jonka avulla asiakkaan mieltä sekä edistymistä seurataan. Eli tämän tyyppisen terapian antamiseen on olemassa tarkat säännöt. Siinä henkilöä rangaistaan, jos hän antaa ei toivottavan vasteen. Ja palkitaan jos hän antaa toivotun vasteen. Tällaiset terapiat perustuvat usein lääkkeen sekä kognitioterapian yhdistämiseen. Ja niiden antamista säädellään erittäin tarkasti. 

Mutta siis mikä on terapian tarpeen määrittely? Eli milloin ihminen tarvitsee terapiaa, ja milloin taas hän ei sitä tarvitse? Merkillinen kysymys. Nimittäin kukaan ei voi oikeasti tietää, miltä toisesta tuntuu. Psykiatriaa sekä psykologiaa on aina käytetty väärin. Eli niitä on käytetty omien vihamiesten vaientamiseen. Naisia joita on pahoinpidelty kotona on leimattu hysteerikoiksi. Samoin henkilöitä jotka ovat vastustaneet diktaattoreita on nimitetty sairaiksi. Terapioita on taas käytetty esimerkiksi töistä lintsaamiseen. 

Ja toisaalta sanotaan että todella sairaat ihmiset kuten sarjamurhaajat vaikuttavat aivan normaaleilta. Siis nämä asiat eivät koskaan ole niin helppoja kuin miltä ne näyttävät. Ihminen voi tehdä itselleen tai muille jotain, jos hän ei kykene hallitsemaan tunteitaan. Ihminen joka ei kykene hallitsemaan itseään on aina jotenkin vaarallinen.  

https://yle.fi/a/74-20221734

Me emme voi loputtomiin rakentaa vanhan päälle.

EKn väistyvä toimitusjohtaja Häkämies ehdotti, että maassamme pitäisi tehdä enemmän töitä. Hieno ajatus muuten, mutta siis jos tilauksia ei vain satu olemaan, niin työpäivän pidentämisellä tai arkisten vapaapäivien poistaminen ei vain sitten tuo sitä elvytystä. Eli jos tehdas ei tuota mitään, niin silloin se että työpäiviä lisätään ei vain tuota mitään tuloja. Työpaikalla oleskelu maksaa palkan verran rahaa yhtiöltä, joka voisi käyttää sitä muuten omistajiensa palkitsemiseen. 

Tehtaiden tehtävä ei ole toimia sosiaalitoimistona. Niiden tehtävä on tuottaa voittoa niiden omistajille. Ja jos kaikki työt teetetään roboteilla, niin työläiset muuttuvat turhaksi menoeräksi. Siis tässä vaiheessa pitäisi muuten sanoa, että oleskelu työpaikalla ei ole sama asia kuin tehdä työtä. Mikäli tuotanto automatisoidaan tai sitten se siirretään Kauko-Itään, niin se että suomalaiset tekevät pitkää päivää ei paljon lohduta, jos sitten työtä vain ei ole. Jos yhtiö tekee paljon tappioita, niin sen ei tarvitse maksaa veroja. Mikäli yhtiön koko tilauskanta tulee valtiolta, niin silloin valtion pitää maksaa tilaamansa tuotteet. Se ei tuo yhtään rahaa valtion taskuun. 

Työ jota työpaikalla tehdään pitäisi olla sellaista, että yhtiö saa siitä rahaa. Rahaa yritys saa tilauksista, eli tuotteista joista asiakas maksaa. Valtio saa sitten verotuloja yhtiöstä, joka tekee voittoa. Mutta ongelma tulee sitten siitä, että tuotteiden tilaajan pitäisi olla joku muu kuin valtion. Siis parhaassa tapauksessa tilaukset tulevat ulkomailta. Jolloin ulkomaista rahaa tulee yhtiöön, ja sitä kautta valtion kassaan.  On kaksi eri asiaa tehdä tuottavaa työtä. Tai oleskella työpaikalla. Jos tilauksia ei ole, niin yhtiö ei varmaan sitten tee voittoa vaikka työläiset istuvat työpaikalla koko päivän soittelemassa haitaria. 

Ja sitten itse asiaan. Eli siihen että me emme voi loputtomiin rakentaa tyhjän päälle. Yllä on taulu, joka esittää höyrykonetta nostamassa vettä jostain kaivoksesta. Sen ympärillä on eläimiä kuten hevosia, joiden tehtävä on tuoda puuta ja hiiltä tuon höyrykoneen polttoaineeksi. Taulu kuvaa siis vanhan ja uuden kohtaamista. 

Syy miksi höyrykone syrjäytti hevoset ja härät. Ensin pumpun varresta ja sitten myöhemmin myös kuljetuksessa on se, että höyrykonetta ei tarvitse ruokkia. Höyrykone ei tarvitse tuoretta ruokaa eikä höyrykone saa esimerkiksi suu- ja sorkkatautia, joka vie eläimet teuraaksi saman tien. Höyrykone ei kapinoi, se tekee työnsä aina eikä pidä lepotaukoja. Syy miksi me siirryimme höyrykoneeseen toistuu sitten muissakin koneissa, ja viimeksi roboteissa. Eli korvaamme sanan "höyrykone" sanalla "kone". Koneet eivät kapinoi. Ne eivät lakkoile, eivätkä ne sairastu. Joten yhä suurempi osa meidän työstämme siirtyy joka tapauksessa koneen tehtäväksi. 

Historiasta voidaan kaivaa monta esimerkkiä siitä, miten alkuun vanha on voittanut uuden, mutta sitten kun tekniikka kehittyy, niin silloin tekniikka on voittanut eläimen. Esimerkkinä vaikka rautatie sekä höyryveturi. Kun ensimmäinen höyryveturi otettiin käyttöön, niin hevonen voitti sen nopeudessa. Tuota laitetta pilkattiin. Mutta sitten lopulta höyryveturi otettiin käyttöön kaikissa maissa. Syy ei ollut aluksi nopeus vaan kestävyys. Höyryveturi jaksoi pitää samaa nopeutta päällä koko matkan ajan. Hevonen taas väsyi. Nykyiset veturit ovat niin nopeita, että niiden kanssa ei mikään eläin käy hippasille. Tai ainakaan kukaan ei noiden eläinten puolesta lyö vetoa. 

BBCn tutkimus osoitti että tekoäly pilaa aivomme. Siis tekoäly tekee virheitä. Jopa kymmenen prosenttia tekoälyn tuotoksista on virheellisiä. Ja että sillä tavalla. Toki kun istumme toimistossa, niin ehkä sitten saamme paljon tehtäviä. Mutta monta kertaa päivässä me oikeasti tarkistamme lukemiemme tekstien lähteitä. Kuinka monta kertaa päivässä kirjanpitäjä tarkastaa kirjaustensa paikkansapirtävyyttä soittamalla sille, joka luvut lähetti? Siis ihminen ei tee virheitä. Mutta jostain syystä työelämässä vaaditaan tehokkuutta. Tekoäly kehittyy kaiken aikaa. Sen virhemarginaali ei ehkä ole kauaa kymmentä prosenttia. Ja tässä täytyy sanoa, että suurin osa työntekijöistä käsittelee määrämuotoon tallennettua melko suppeaa dataa. Eli kun teemme raportteja jossain toimistossa, niin emme nyt aivan joka kerran tee mitään tohtorin väitöskirjan tasoisia esityksiä. 

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011968385.html

Oleellisen todisteen pois jättäminen ei kerro hyvää asian käsittelytavasta.

 

https://yle.fi/a/74-20218738

Sofia Tuomi on voittanut oikeusjutun, jossa häntä oli syytetty sairauden teeskentelemisestä. Hän oli kaatunut työpaikallaan rapuissa, ja diagnoosina oli krooninen kipuoireyhtymä. Tapausta ei olla hoidettu niin kuin pitäisi.  Erittäin merkittävä asia Sofia Tuomen jutussa on se, että valtaosa todisteista on syntynyt tai tuotettu vakuutusetsivien kautta.  Tuolloin yksityisetsivät olivat varjostaneet kohdetta, jota oli epäilty siitä, että hän nosti aiheetta eläkettä. Vakuutusyhtiö oli katkaissut kaikki tuet. Ja sitten lähtenyt käräjöimään tuota jutun vastaajaa vastaan, joka siis vapautettiin. Tietenkin vakuutusetsivät toimivat vastoin normeja, eli he eivät kertoneet koko totuutta, tai sitten joku taho tuolla vakuutusyhtiössä päätti, ettei kaikkia todisteita tarvitse toimittaa oikeuteen. Kyse on siitä, että millaisia käskyjä nuo tahot ovat saaneet. Onko heitä käsketty suoraan todistamaan Sofia Tuomi syylliseksi, vai oliko heitä käsketty oikeasti seurata ja hankkia mahdollisia todisteita? 

https://yle.fi/a/74-20218738

Juuri nämä asiat eli oleellisen osan jättäminen pois koosteesta sekä samalla myös se, että vasta kolmas syyttäjä suostui nostamaan syytteen ovat hyvin mielenkiintoisia asioita. Eli saako Fennia sitten oikeasti valita syyttäjän, joka sitä miellyttää? Ja sitten toinen hyvin mielenkiintoinen kysymys on se, että miksi ihmeessä Fennia jätti ilmeisesti ratkaisevan osan tutkintamateriaalista pois? Ja miksi esimerkiksi poliisia eli lähinnä ATARI-tyhmää ei ilmeisesti olla viitsitty kovin paljon vaivata näillä asioilla. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Ihmisen pitäisi olla syytön kunnes toisin todistetaan. 

Tapaus on huolestutettavaa siksi, että todisteita on käsitelty kuin ne olisi puolueettomien tahojen kuten poliisin toimittamia. Syyttäjä on siis toiminut niin, että hän käyttää yksityisetsiviä jutun selvittämiseen, ja kyseessä voi olla toisen ihmisen maineen pilaaminen. Se mikä tekee tuosta asiasta vielä merkityksellisemmän on se, että yksityisetsivät ovat toimineet toisen osapuolen eli kantajan toimeksiannosta. Joten onko syyttäjä ollut tietoinen siitä, että todisteita on peukaloitu, eli niitä on käsitelty valikoiden. Toivotaan ettei näin ole. Mutta jonkun mielestä tapaus saattaa kertoa yleisestä asenteesta. Eli jos ihminen haastetaan oikeuteen, niin hän ei muka muuta voi olla kuin syyllinen. Pelkkä oikeudenkäynti leimaa ihmisen rikolliseksi. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Ja sitten kun esimerkiksi syyttäjä häviää jutun, niin kaikki korvaukset jäävät veronmaksajien maksettavaksi. Siis tämä koskee median mukaan myös tapauksia, joissa todisteita on peukaloitu. Yleensä vahingontekijä on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Ja sama koskee rikosasioita. Jos syyte on nostettu peukaloitujen eli valikoiden käsiteltyjen todisteiden takia, eli jos todisteista on tahallisesti poistettu osia, jotka ovat tukeneet puolustusta, niin silloin noiden todisteiden muuttelija on ainakin oman käsitykseni mukaan velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Samoin todisteiden muutteleminen on rangaistava teko. Jos vastaaja on pakotettu ottamaan implantoitu kipumittari, joka voi aiheuttaa esimerkiksi halvaantumisen, niin silloin voidaan kyllä puhua teosta, joka ei ole hyväksyttävissä. 

Vai oliko langettavista todisteista sitten luvattu esimerkiksi bonuksia, jolloin todisteita saattaa jäädä huomaamatta. Tuolloin johtoajatus voi olla se, että "on se kuitenkin syyllinen", ja se sitten ikään kuin oikeuttaisi suoraan peukaloimaan tai valikoimaan todisteita siten, että henkilö vaikuttaa syyllisemmältä kuin muuten.  Siis miksi tässä tapauksessa ei muisteltu vanhaa sanontaa, eli "sen lauluja laulat, joka palkkasi maksaa". 

https://yle.fi/a/74-20218738

On ihmisiä, jotka ovat rahapulassa. Tai muuten haluavat miellyttää omia esimiehiään. Ja vakuutusetsivien joukossa on varmasti ihmisiä, joiden mielestä heidän tulee miellyttää omia palkanmaksajiaan kaikin tavoin. Siis ajatus mahdollisesta bonuksesta saa ihmiset joskus arvioimaan todisteita jotenkin väärällä tavalla. Tai heidän päässään kypsyy ajatusmalli, joka muuttaa tai siirtää kaikki todisteet siten, että ne tukevat kohteen syyllisyyttä. 

Kun kohde on boheemi tai muuten epäsovinnainen, niin silloin joku saattaa nähdä kaikki mahdolliset asiat, kuten pukeutumisen, korut, tavan puhua sekä mahdollisesti tuttavapiirin, sellaisena että ne tukevat ihmisen syyllisyyttä. Ja kun vakuutusetsivät sitten ehkä käyvät puhuttelemassa todistajia, niin todistajat jotka eivät ehkä pysty syystä tai toisesta hyväksymään kohteen elämäntapaa alkavat kertoa asioista siten, että kohde näyttää niissä negatiivisemmalta kuin hän muuten olisi. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Suuri osa sosiaalisesta kanssakäymisestä saattaa muuttua suoraan ihmisten mielessä pahimmillaan rikollisjengin jäsenyydeksi, ja seuraava ajatus sitten on se, että "linnaan tuollaiset kuuluvat". Eli halutaan todistella itselle, miten paha toinen on. Joskus ihmiset reagoivat poliisiin siten, että epäillyt ovat jo syyllisiä, kun poliisi tulee heistä kyselemään. Eli poliisin merkki on kuin yllyke syyllistää toista. Ja sitten mieleen tulee defenssi. Tuo saa ihmiset ajattelemaan, että he tekevät oikein, kun he syyttävät toista teoista, joita ei edes ole olemassa. Oma itse nähdään tuolloin ihmisenä, jolla ei ole mitään tekemistä minkään rikollisten kanssa. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Toki oma itse voi silloin lähteä vaikka ravintolaan viettämään iltaa, ja sitten edessä on tilanne, missä muutaman paukun jälkeen alkaa juttu luistaa. Eli juttu paisuu kuin pullataikina. Naapurin mopopoika muuttuu illan mittaan Helvetin Enkelien presidentiksi, ja ehkä hän on myös se kuuluisa "tuntematon mies tai nainen", eli henkilö joka on tehnyt vähintään kaikki maailman väkivaltarikokset. Ja sitten toinen sanoo vieressä "olisi pitänyt tietää". Siinä joku kaupasta tehty näpistys muuttuu massamurhaksi ja asema vähintään Helvetin Enkeleiden Suomen jaoston johtajaksi. Joku "Artemis Flow"-kirja taas muuttuu rikollisten ohjekirjaksi, kun pari miestä juo kaljaa ja kertoo siitä, miten joku rikollinen on päässyt tunkeutumaan heidän upeaan lähiöönsä. 

Eli on se naapurin poika tai tyttö, joka kulkee piirrellyissä farmareissa vähintään ammatti ja taparikollinen, ja itse sitten 16 vuotiaana käytettiin pukua ja solmiota. Eli tuolloin henkilön aivot ryhtyvät luomaan keinotekoista todellisuutta. Tuo keinotekoinen todellisuus perustuu malliin, jossa oma itse ja kaverit eli todelliset ystävät nähdään puhtoisina pulmusina. 

https://yle.fi/a/74-20218738

Meillä on ongelma USA-suhteissamme. (Maailma ei ole mustavalkoinen)

 

Meillä on syytäkin olla huolissamme siitä, että USA loukkaa kansainvälistä oikeutta. USA on valtio jonka asema kansainvälisellä kentällä perustui aikoinaan pitkälti mielikuvaan tuosta valtiosta demokratian edelläkävijänä. Mutta sitten kävi niin, että aloimme huomata muitakin asioita, kuin vain sen, mitä poliitikot puhuivat. Siis poliitikoilla tarkoitan siis sekä siellä että tällä puolen valtamerta työskenteleviä valtion päätöksistä vastaavia henkilöitä. Siis samalla kun hoemme sitä, kuinka paha valtio USA on, niin kuitenkin itse sidomme itseämme enemmän ja enemmän USAn sotateollisuuteen. Sekä samalla sidomme muutenkin kriittistä infrastruktuuriamme sekä arabeihin että USAan. 

Ja kun sitten lähdemme miettimään sitä, mitä USA tarjoaa kansallisille poliitikoille, niin ehkä meidän pitäisi sanoa, että USA on perinyt Moskovan ja Neuvostoliiton paikan tietyissä poliittisissa piireissä. Eli USAn kohdalla poliitikko voi sanoa, että "USA pakotti", kun tehdään päätöksiä jotka eivät ehkä äänestäjiä miellytä. Mutta olemmeko me ehkä sitten reiluja Washingtonia kohtaan? Kansainvälinen politiikka sekä voiman käyttö on asia, missä kaikki liittyy kaikkeen. 

Kansainväliset korkean teknologian tuote- sekä raaka-aine verkostot ovat asioita, joiden takia kansainväliset suhteet ovat monimutkaisia asioita. Ne aiheuttavat tilanteen, mikä muistuttaa lähinnä pakkoavioliittoa. Ilman raaka-aineita ei ole mikropiirejä, ja ilman mikropiirejä ei ole uusia aseita. Ja se mikä sitten pitää vielä huomioida on se, että jos joku pääsee toista edelle esimerkiksi kvanttiteknologiassa, niin kvanttitietokone murtaa kaikki olemassa olevat salaukset. Jos Kiina antaisi Venäjän tai Pohjois Korean lainata omia kvanttitietokoneitaan, niin silloin Putin varmaan hyppisi onnesta. 

Suuret toimijat joilla on käytössään miljardeja tai biljoonia euroja sekä dollareita voivat helposti horjuttaa varsinkin pieneten maiden taloutta. Se  miten esimerkiksi valtion rahayksikköä horjutetaan perustuu yksinkertaisesti siihen, että tuon valtion valuuttaa ostetaan tai myydään. Myyjä tai ostaja voi olla toinen valtio tai vain yksityinen taho, jolla on tarpeeksi valuuttaa tuollaiseen toimintaan. Ja yksi noista toimijoista joilla on tuota rahaa on kokaiinimafia, joka voi ostaa ja myydä haluamiaan valuuttoja miten se haluaa. Joten se on yksi syy siihen, miksi meillä on EU. 

Arabeilla on öljyä ja kaasua, sekä samoja polttoaineita löytyy myös Venäjältä. Sen takia meidän kannattaa silloin tällöin haukkua USAa. Ja tietenkin jääkiekon MM-kisojen alku on hyvä ajankohta tuon asian kannalta. Tuolloin voidaan pyytää sitä, että Venäjän urheilijat voisivat tulla länteen, niin saadaan aikaan tilanne, jossa myös joukkueeseen soluttautuneet agentit voisivat operoida lännessä. Varmasti KKO ja sen lajiliitot ovat sanoneet ettei politiikka kuulu urheiluun, mutta Putinin mielestä kaikki asiat voidaan muuttaa poliittisiksi. Raha on hyvä asia, jolla voidaan ostaa ymmärtämystä. Kaikki tietävät että rahalla ja elintärkeillä energianlähteillä on helppoa kiristää ja ostaa muita. 

Me kaikki tiedämme että maailma on täynnä valtioita, jotka eivät edes esitä olevansa demokratioita. Samalla me kuitenkin nostamme kätemme pystyyn, kun nuo valtiot osaavat pitää rikoksensa maan rajojen sisällä. Eikä kukaan sitten varmaan välitä siitä, että joku ruiskuttaa esimerkiksi sariinia jonkun maan toisinajattelijan silmään jossain vieraassa maassa. Kyseessä oli kuitenkin vain yksittäistapauksesta. Ja tietenkin jos Trump ei olisi hyökännyt Iraniin, niin Hormuzin salmi olisi varmaan auki. Eikä siis mieleen koskaan muistu sitä, että Iranin tukemat terroristit ovat hyökänneet myös Euroopassa olevia kohteita eli siviilejä vastaan. 

Mutta sitten kun puhumme USAn reaktioista, niin jotenkin me silti ylireagoimme. Me tiedämme että USA käyttää asemaansa hyväksi, mutta se ei ole ainoa maa joka näin tekee. Jos meillä olisi USAn kokoinen, USAn resursseilla varustettu Suomi, niin silloin ehkä mekin käyttäisimme voimaa ulkopolitiikassa. Eli sota on ulkopolitiikan äärimmäinen muoto. Se että olemme pieni valtio tekee asioista sellaisia, että meille kansainvälinen laki on erittäin tärkeä asia. Mutta kun kansainvälistä lakia ei voida valvoa kuin sellaisten maiden toimesta, joiden aseellinen voima riittää tuohon toimintaan. 

Kun USAssa ihmistä rangaistaan kuolemalla, kun hän on murhannut muutamia muita ihmisiä, niin tietenkin me näemme mielessämme kuolemantuomion hirveyden. Mutta samalla mr unohdamme sen, että kuolemantuomio tuli henkirikoksista, joita tuo henkilö oli tehnyt maassa, jossa on kuolemantuomio. Eli kuolemanrangaistuskaan ei pelottanut tuollaista henkilöä, joka kyllä osaa vedota rasismiin sekä ihonväriin, jos hän vain sattuu olemaan musta. Se miten valkoinen rikollinen tuossa tapauksessa puhuisi ei välttämättä ole asia, jota me haluamme kuulla. "Huono lapsuus ja lelut patterin välissä" ovat siis oikeutus murhata ihmsiä. Ja sitten tietenkin tuollainen mahdollisesti etniseen vähemmistöön kuuluva rikollinen vetoaa rasismiin. 

Tietenkin amerikkalaiset ovat rasisteja. Me itse emme edes ajattele mitään, kun poistamme tummaihoisia henkilöitä, ja romanihameen käyttäjiä jostain kapakasta. Tietenkään me emme ole mitään rasisteja, meillä vain on ennakkoluuloja. Tai sitten joku asakas on sanonut, että "ehkä tuo tai tämä on aikeissa varastaa" tai ehkä heillä ei sille tai tälle tarjoilla. USA on kaiken pahan alku ja juuri. Mutta olemmeko me sitten ylireagoimassa siihen, että huomaamme, ettei USA ollutkaan täydellinen valtio? Meilläkin on uusia kokemuksia esimerkiksi erilaisista etnojengeistä, jotka ovat ottaneet jonkun lähiön hallintaansa. Noissa jengeissä ei ainakaan lehtijuttujen mukaan pyöri muita kuin ulkomaalaisia. Ja sitten vielä kerrotaan että tekoäly poimii helpommin tummaihoisia, eikä koskaan kysytty sitä, miksi näin tapahtuu? 

Eli jos mustat varastelevat enemmän, niin johtuuko se ehkä siitä, että heidän sosiaalisessa ympäristössään sosiaaliset ongelmat ovat niin suuret, että ihmiset alkavat pitää varastelua ikään kuin normaalina asiana? Tietenkin esimerkiksi mafian käskyläiset voivat haluta värvätä mieluummin etnisen vähemmistön edustajia palvelukseensa kuin niin sanottuja valtaväestöön kuuluvia. Syy tähän on se, että etnisten vähemmistöjen edustajia on helpompi seurailla. Ja segregoituminen tietenkin aiheuttaa sen, että ilmapiiri muuttuu otolliseksi rikollisjärjestöjen värväreille. 

Eli tässä kohdassa "mafia" tarkoittaa kaikkia organisoituneita rikollisryhmiä kuten MC-jengit, ja muut vastaavat toimijat, jotka hoitelevat huumeiden välittämisen asiakkaille. Segregotuneille, kouluttamattomille ihmisille on helppoa esittää esimerkiksi jonkun "kansan vapautusarmeijan" jäsentä. Ja sitten vain lähetetään lapset varastelemaan. Kun lapsi varastaa, niin hän saa rikosrekisterin. Sen takia häntä ei enää voida ottaa poliisin palvelukseen. Ja rikolliset sitten voivat saattaa hänet pois koulusta, ja käyttää häntä huumeiden välittäjänä. 

Ehkä tuo tekoäly on rasistinen, mutta mitä itse ajattelette siitä, että vartijat kävelevät esimerkiksi romanien perässä kaupoissa. Ja jos sitten jonkun vähemmistöön kuuluvan autosta löytyy kokaiinia, niin silloin hän varmaan osaa kyllä huutaa sanaa "rasisti". Toki meidän pitää muistella sitäkin, että lain mukaan rikoksia tekevät yksilöt. Niitä eivät tee mitkään ryhmät. Vaan ihmiset, luonnolliset henkilöt ovat niitä jotka tekevät rikoksia. Mutta sitten me voimme miettiä samalla meidän suhdettamme Venäjään. Venäjän johto rötöstelee jatkuvasti. Eikä rötöstely ole myöskään aivan tuntematon asia myöskään Kiinalle. 

Maassa oli vallalla korruptio ennen Ukrainan sotaa. Mutta vasta Ukrainan sota sai länsimaat verkkaisesti tekemään jotain konkreettista Venäjän johtoa vastaan. Eikö olekin hienoa puhua vähän politiikkaa? Eli turruttiko Venäjän johdon jokpäiväinen rotöstely, murhat ja muut vastaavat asiat meidän mielemme? Tuliko Venäjällä korruptiosta uusi normaali. Mutta sitten me kohtaamme mielenkiintoisen ilmiön. Me kohtaamme ilmiön, jossa puuimme jatkuvasti sitä, mitä joku muu tekee. Jos me kirjoitamme Trumpin hallinnosta, niin me tiedämme, että Trump ei linjaansa meidän takia tule muuttamaan. 

Ylireagoimmeko siksi, että halusimme uskoa että USA on valtio, joka on samanlainen kuin omamme? Eli kun olemme kypsytelleet jotain ajatusta omassa päässämme, niin jotenkin se mitä kohtaamme todellisuudessa onkin aivan muuta. Siis onko kyse vain järkytyksestä, kun olemme huomanneet että Trump ei ole mikään täydellinen ihminen? 

Mutta ehkä on helppoa puhua asioista, joihin emme voi vaikuttaa. Kun haukumme supervaltoja, niin silloin kukaan ei muista jotain Sierra Leonea, jossa myös saattaa olla kuolemanrangaistus. Miksi kukaan on ylipäätään kiinnostunut siitä, mitä jossain Afrikkalaisessa valtiossa, jota EU käyttää lähinnä kaatopaikkana tehdään? Kun haukumme muita, niin voimme kääntää huomion pois asioista, joihin me voisimme, tai joihin meidän pitäisi vaikuttaa. Lehdet ovat täynnä tekstejä, joissa USAn toiminta tuomitsan, vaikka vastassa olisi millainen gansteri hyvänsä. Eli vaikka tuhansia tavallisia ihmisiä tappanut terroristi tai huumekauppias kohtaisi kuoleman Delta Forcen kädestä, niin kukaan ei tuota henkilöä tule itkemään. 

Jos sitten ajatellaan esimerkiksi Maduron kaappaamista, niin silloin olemme tietenkin sellaisen totuuden edessä, että myös Maduro on itse loukannut ihmisoikeuksia. Venäjällä ei ole kuolemanrangaistusta. Mutta samalla Putin voi murhauttaa poliittisia vastustajiaan, eikä kukaan noita ihmisiä tule rankaisemana, kun he saavat välittömästi Putinilta koskemattomuuden. Nuo salamurhaajat saavat käyttää diplomaattista koskemattomuutta kilpenään, ja heillä on aina turvanaan Putinin allekirjoittama armahdus. 

Samalla kuitenkin kohtaamme tilanteen, missä ensisjaisesti muistellaan tuon huumpomon oikeusturvaa. Hänet olisi pitänyt tuoda oikeuteen. Siis ei muistella sitä, että nuo eteläisen amerikan huumemafian miehet saattavat yrittää vapauttaa pomonsa. Ja noilla henkilöillä on tapana ottaa panttivankeja. Mutta kuitenkin heillä pitäisi olla oikeusturva, vaikka se merkitsisi pommikampanjoita. Ja varmasti jokainen Pablo Escobarin kaltainen ihminen muistaa sitten kertoa maailmalle, miten hän on toiminut CIAn agenttina. Hän osaa kyllä esittää hyväntekijää tai uhria. Pablo Escobarin kaltaiset ihmiset saattavat tarjota esimerkiksi toimittajille kokaiinia tai yrittää ostaa uutistoimistoja. Samoin he saattavat toimia esimerkiksi Venäjän tiedustelun bulvaaneina. Tuolloin Venäjän tiedustelu toimittaa noille kartellien eli huumemafian jäsenille aseita. Ja nuo henkilöt ostavat sitten osakkeita esimerkiksi mediataloista. 

Eli Pablo Escobar lupasi kerran Kolumbian valtion sosiaaliohjelmiin saman verran rahaa kuin USA käyttää lentotukialukseen. Mutta samalla tuo Medellinin kartellin johtaja unohti mainita mistä hänen rahansa ovat peräisin. Ne olivat peräisin kokaiinipelloilta, joissa tuota "valkoista lunta" kasvatettiin. Tällä hetkellä kartellien liikevaihto on yli 200 miljardia dollaria, ja kartelli käyttää tuota rahaa esimerkiksi yksityisarmeijoiden varustamiseen. Pelkkä kartellien sotilaallinen voima on liikaa pienille valtioille, ja nuo henkilöt sitten korruptoivat kaiken mahdollisen. Ja sanotaan että Kartellit voisivat maksaa maamme valtion velat välittömästi. Eli se kertoo siitä, miten suurista rahoista on tuossa kokaiinikaupassa liikkellä. Ja tietenkin Kartellit voivat tallettaa varojaan ympäri maailmaa oleviin pankkeihin, ja vaikuttaa noiden varojen avulla myös esimerkiksi eurooppalaisten poliitikkojen, virkamiesten tai julkisen sanan eduste toimintaan. 

Mutta ehkä emme voi puuttua tuollaisten Escobarien asioihin. Se että me puhumme ja kirjoitamme paljon jostain kartelleista tai mafiasta on erittäin mielenkiintoista. On mielenkiintoista havaita miten supergangsterit toimivat. Samalla meidän lehdistömme on jostain syystä ainakin omasta mielestäni vältellyt sellaisia aiheita kuin kotimaiset rikolliset. Nuo kotimaiset rikollisjärjestöt ovat asia, joihin me voisimme puuttua, jos haluamme. 

Me luemme jatkuvasti siitä, miten joku USA loukkaa kansainvälistä lakia. Samalla emme kuitenkaan muista miten esimerkiksi naapurikaupungin MC-kerhot pitävät kuulemma kaupunkia pelon vallassa. Samoin jokapäiväisestä ongelmasta kuten koulu-ja työpaikkakiusaaminen ei juurikaan viitsitä kirjoitella. Me uhraamme kilometrikaupalla palstatilaa siihen, että kirjoittelemme sodista. Mutta huumekaupasta ei kukaan jaksa kirjoittaa, kun se on niin kauhean arkinen asia. Ja kuitenkin kaikki liittyy kaikkeen. Hormuzin salmesta saa ajaa läpi, jos maksaa Iranille. Iran on myös valtio joka varmasti haluaa, että maailma näkee USAn pahana. Se mitä Iran, Kiina tai Pohjois Korea tekee sisäpolitiikassaan on aivan sama. Se riittää ilmeisesti meille, että noita asioita ei käsitellä TVssä. Riittää että kaikki ovat asioista hiljaa, syövät terveellisesti ja eivät puhu tylsistä asioista. 

https://yle.fi/a/74-20217682