Onneksi olkoon Suomelle, joka on kulkenut taas pitkän tien. Voimme siis iloisesti juhlia omaa itsenäisyyttämme, ja samalla myös miettiä sitä, mitä itsenäisyys merkitsee. Se merkitsee oikeutta päättää omista asioista. Mutta samalla se merkitsee sitä, että meillä pitää olla myös vastuuntuntoa tehdessämme päätöksiä. Meillä Suomen kansalaisilla on äänioikeus. Äänioikeuden kautta voimme vaikuttaa parlamenttiin tai sen kokoonpanoon. Ja maassamme on tietenkin edustuksellinen demokratia, jossa äänestäjät valitsevat itselleen edustajat, jotka sitten säätävät lakeja. Suurin osa tai kaikki parlamentaarikot edustavat jotain puoluetta.
Joten tietenkin äänestäjillä on mahdollisuus tutustua noiden puolueiden ohjelmiin. Sitten kun äänestyspäivä on ohi, niin silloin ne äänet joita pudotetaan vaaliuurnaan lasketaan, ja vain lasketuilla äänillä on merkitystä. Mikäli äänestämme "Aku Ankkaa" tai "Mikki Hiirtä" , niin se sitten on oma syymme, jos hänet sitten päästetään parlamenttiin. Siis äänestäjällä on myös vastuunsa siitä, mitä numeroita hän piirtää äänestyslippuun. Se että vaalikelpoinen ihminen luovuttaa valtuudet säätää lakeja jollekin henkilölle ei vapauta äänestäjää vastuusta. Hänen olisi pitänyt ainakin jonkin verran tutustua puolueen ohjelmaan sekä tavoitteisiin, joita se esittää äänestäjilleen.
Siis eihän ketään kiinnosta politiikka. Poliitikot vain puhuvat ja puhuvat. Mutta ongelma on siinä, että poliitikot säätävät lakeja, ja lainsäädäntö on osa politiikkaa. Lait itsessään ovat melko heikko turva, koska ihmiset säätävät lakeja. Joten myös perustuslaki voi muuttua melko nopeasti. Kun Putin kaappasi vallan Venäjällä, niin hän vain kaappasi tai pelotteli duuman puolelleen. Ja sitten duuma antoi Putinille ne oikeudet, jotka mahdollistavat rajattoman vallankäytön. Eli juuri tämän takia politiikan pitäisi kiinnostaa, ja myös sitä mitä nuo ehdokkaita asettavat puolueet ovat luvanneet pitäisi kiinnostaa. Eli äänestäjän pitäisi tajuta, että vaaleissa vain numerolla, joka äänestyslippuun merkitään on väliä.
Ääniä laskettaessa ei kysytä sitä, että miksi tuo ääni on annettu. Joten kannattaa muistella sitä, että vaaleissa ei ole pila-ääniä. On vain ääniä joita lasketaan, ja jotka oikeuttavat ehdokasta pääsemään parlamenttiin säätämään lakeja. Joten kannattaa muistaa, että alhainen äänestysprosentti suosii ääriliikkeitä. Tai alhainen äänestys-into suosii henkilöitä, jotka miellyttävät puolueiden aktiivijäseniä. Ja se saattaa vetää puolueen politiikkaa kohti jotain äärimmäisiä malleja. Ja jos ketään ei periaatteessa kiinnosta sekään, että mitä puolueet lupaavat, niin se taas sitten tuo ääniä niille ehdokkaille, jotka käyttävät värikästä kieltä tai ovat muuten huomiota herättäviä.
Demokratia on nyt kriisissä. Eli nyt etsitään rajoja sille, mikä on sallittua ja mikä on kiellettyä. Mitä jos puolue hylkää vaaleissa lupaamansa asiat? Tai mitä jos eduskunta päättää istua pari ylimääräistä kautta? Eduskunta voi tehdä tuollaisen päätöksen. Eli se voi säätää lain tai muuttaa perustuslakia, jos tuon muutoksen taakse saadaan tarpeeksi edustajia. Samoin on tehtävä päätöksiä siitä, mikä on esimerkiksi liiallista vihapuhetta?
Ukrainan tilanne on erittäin ikävällä tavalla osoittanut että emme ehkä osaa aina varautua tai arvostaa omaa itsenäisyyttämme. Siis miksi meidän pitää olla Ukrainan tukena? Siksi että jos Ukraina kaatuu, niin Putin tai hänen seuraajansa helposti ajattelevat, että malli jolla he toimivat on oikea. Ja sitten lähdetään liittämään seuraavia rajanaapureita Venäjään, ja perusteena on tietenkin joku historiallinen kartta.
Silloin mieleen tulee tietenkin se, että meidän maamme oli oikeastaan osa Venäjää vuodesta 1809-1917. Eli tuolloin tietenkin muistellaan sitä, että maamme oli autonominen alue, mutta viimeinen sana kaikkiin lakeihin, mitä maassamme säädettiin oli tuolloin Venäjän tsaarilla. Ja varmaan Putin myös tämän asian on kaivanut omasta arkistostaan. Kun sitten puhutaan siitä, mikä sitten itsenäisyyden arvo muille on, niin esimerkiksi Ukrainan tilanne on osoittanut sen, että on ihmisiä, joille oma etu kuten tarve päästä urheilemaan on suurempi kuin oman maan itsenäisyys. Se mitä meidän pitää tajuta olimme EU:ta vastaan tai emme.
Tai tuemmeko NATO-jäsenyyttä tai emme on se, että jos haluamme olla puolueettomia, niin silloin meidän pitää joko itse ryhtyä rakentamaan uskottavaa puolustusta, tai sitten voimme tehdä jatkuvasti myönnytyksiä herra Putinille. Meillä on nykyään tapana nostalisoida asioita. "Ennen oli kaikki paremmin, kun kaikilla oli töitä". Tai sitten me saatoimme keskustella Neuvostoliiton kanssa mistä asioista hyvänsä, eikä silloin ollut mitään ongelmia. Se mitä sitten ehkä unohtui on se, että varmaan kaikki neuvottelut käytiin silloin hyvässä hengessä, jos tuo hyvä henki sitten oli sellaista, että se myötäili Neuvostoliiton kantaa asioihin.
Mutta mikä oli vastaus silloin, jos tuon hyvän hengen vallitessa tapahtuvien neuvottelujen yhteydessä pöytään tuotiin asioita, jotka eivät olleet Neuvostoliiton johdolle mieleen? Oliko Neuvostoliiton edustaja silloin yhtä myötämielinen kuin silloin, jos keskustelut tukivat Neuvostoliiton johdon näkemyksiä? Uskoisin että Putin olisi myös halukas neuvottelemaan mistä hyvänsä, kunhan neuvottelut käytäisiin kuten hän haluaa, ja lopputulos olisi täysin hänen sanelemansa ehtojen listan mukainen. Mutta miten sitten on käynyt niissä tapauksissa, joissa Putinin on pitänyt tehdä myönnytyksiä? Onko hänen asenteensa silloin yhtä rakentava? Eli hokema siitä, että Venäjä ei aio vaatimuksistaan tinkiä toistuu vähän liian usein Putinin vastauksissa.
Se mikä ideologiaa lopulta ajaa Putinia eteenpäin on sitten ilmeisesti vain raha. Hän on tyypillinen nykyaikainen diktaattori, jonka ideologia on puhtaasti oman edun ajamista. Hän ajaa siis vain oman lähipiirinsä ja ennenkaikkea itsensä etua. Se mitä tuo etu sitten oikeasti on liittyy ilmeisesti enemmän hänen palatseihinsa sekä muuhun luksukseen. Kansa on Putinin tai jonkun muun hänen kaltaisensa ihmisen silmissä vain välttämätön paha. Ilman kansaa ei olisi niitä palatseja jotka ovat nimellisesti valtion omaisuutta, mutta käytännössä vain Putinilla itsellään on niihin käyttöoikeus. Eli hän noudattaa samoja malleja kuin Adolf Hitler. Hitler oli näennäisesti hyvin vaatimaton mies, joka pti yksinkertaisista tavoista. Muut siis ostivat hänelle esimerkiksi huvipurren, palatsimaisen alppimajan sekä ylenpalttiset ateriat, joilla puolue-eliitti palkitsi itseään.
Se mitä slavomania tarkoittaa Putinin maailmassa on se, että tuolla aatteella Putin vain kerää omaa suosiotaan, sekä tietenkin tarjoaa venäläisille asemaa herrakansana uuden valtion johdossa. Eli Putin noudattaa samanlaista apartheid-politiikkaa, mitä noudattaa esimerkiksi Israel sekä moni muu valtio, jossa vallan kolmijako-oppi on vähintään rapautunut. Se että enemmistö haluaa olla johtajan puolella antaa hänelle rajattoman vallan.
Ja miksi tämä poliittinen paasaus tuli tähän kohtaan? Politiikka on aina osa valtiota. Eli valtion johto, meidän itsemme valitsemat edustajat käyttävät valtaa meidänkin maassamme. Meillä on äänioikeus, mutta jos sitten emme tuota oikeutta itse käytä, niin joku muu sitten noita oikeuksia käyttää. Jos emme viitsi käydä äänestämässä, niin silloin me voimme sivusta seurata, mitä muiden valitsema edustajisto päättää tehdä. Tuo edustajisto sitten säätää lait, joita virkakunnan oletetaan noudattavan. Eli kannattaisi varmaan käyttää sitä äänioikeutta myös oikeissa vaaleissa. Samalla meidän pitää muistaa että ainakin Vladimir Putin ja Adolf Hitler ovat täysin laillisesti valtaan valittuja valtionpäämiehiä. Valtaan päästyään nuo kaksi diktaattoria ovat sitten keskittäneet vallan omiin käsiinsä. Ja tuloksena on verenvuodatus.
Sama laki joka suojaa yksityisyyttä suojaa myös pedofiilejä sekä muita rikollisia. Samoin sama YKn peruskirja, joka takaa valtion suvereniteetin takaa sen, että Vladimir Putin voi keikkua vallassa, vaikka sota loppuisi.
Nimittäin demokratia ei ole itsestään selvyys. Demokratia on asia, jota pitää puolustaa. Demokraattiset arvot ovat aina uhattuina, ja tuo demokratian pahin uhkaaja ei ehkä ole ulkopuolinen uhka. Valtion tulee puolustaa kansalaisiaan. Mutta voidakseen tehdä tuon tehtävän, pitää valtion olla hiukan autoritäärinen. Ja juuri tuo asia on se, mikä on valtion kaksipiippuinen ase. Esimerkiksi viranomaisten oikeus valvoa ja kerätä tietoa kansalaisista on ongelmallinen. Keräämällä tietoa voidaan ennaltaehkäistä rikoksia, sekä esimerkiksi vähentää viranomaista tarvetta käyttää ilmiantajia. Mutta samalla myös väärissä käsissä nuo oikeudet valvoa kansalaisia muuttuvat aseeksi, jolla murskataan oppositiota.
Ja kuitenkin jos viranomaiset ovat täysin riippuvaisia siitä, että jos joku nyt sattuu ilmiantamaan naapurin huumekauppiaan tai pedofiilin, niin se aiheuttaa tilanteen missä väärien ilmiantojen avulla voidaan ihmisten elämästä tehdä hyvinkin ikävää. Eli kyse on siitä että miten varmistetaan se paljon puhuttu ilmianto tai muu poliisin hankkima tieto? Onko se mahdollisesti keskellä yötä tapahtuva kotietsintä vai joku televalvonnan avulla tapahtuva toiminta. Eli eikö olekin helppoa säätää lakeja ja tehdä päätöksiä näistä asioista. Sama yksityisyyden suoja, joka suojaa ihmisiä valvonnalta suojaa myös huumekauppiaita ja pedofiilejä. Ongelma sitten on siinä, että valtion johto määrittelee sen, mikä on rikollisuutta.
Meillä länsimaissa puhutaan vapauksista sekä liberaaleista arvoista. Mutta ovatko ne vain vaalipuheita sekä kangastusta? Meillä ei periaatteessa ole ennakkosensuuria, eikä mitään muuta kuin erikseen määrättyjä asioita saa pitää salassa. Kuitenkin esimerkiksi tutkijoihin kohdistetaan jatkuvasti painetta esimerkiksi vihapuheen ja erilaisten muiden maalittamisten kautta. Samoin nettikiusaamista, uhkailua ja muita vastaavia asioita tarkasteltaessa voidaan kyynisesti todeta, että sananvapauden pahin vihollinen on henkilö, joka käyttää tuota oikeutta väärin. Sananvapaus ja demokratia eivät ole asioita, jotka automaattisesti ovat kytköksissä toisiinsa.
Samoin se että henkilö on syntynyt Suomessa ei takaa sitä, että hän kasvaa ympäristössä, missä tuetaan tasa-arvoa ja demokratiaa. Ongelma voisi olla esimerkiksi joku rikas öljysheikki joka tuo vaimonsa Suomeen, ja sitten täällä tehdään pari lasta. Ja nuo lapset voidaan lähettää vaikka koraanikouluun kasvatettaviksi. Tai hän voi tilata Suomeen yksityisopettajia, jotka opettavat noille lapsille islamia. Ja pahimmillaan noista henkilöistä voidaan kasvattaa fanaatikkoja. Ja jollain valtiolla voi olla samanlaisia projekteja. Eli maamme passi on loistava kulkulupa maailmalla. Ja joku valtio voisi rahdata tänne raskaana olevia naisia, jotka sitten synnyttävät Suomessa, ja saavat sen kautta Suomen kansalaisuuden. Tuon jälkeen nuo lapset viedään kasvatuslaitoksiin tuohon maahan outoon sohjoiseen. Ja näin he saavat sitten Suomen passit joiden kanssa voidaan matkustella hyvin vapaasti.
Sananvapaus on hyvä asia silloin, kun se myötäilee omia näkemyksiä asioista. Ideologia on yksi näkemyksen ulkoisista olemuksista. Eli pitääkö julkaistujen asioiden olla linjassa jonkun tahon ideologian kanssa. Mikäli julkaisun ja sananvapautta rajoitetaan siksi, että niiden pitää jotenkin tukea valtion ulkopolitiikkaa, tai että julkaisut jotka vahingoittavat esimerkiksi Suomen kansainvälisiä suhteita voidaan poistaa, niin kuka määrittelee ne julkaisut jotka noita suhteita vahingoittavat? Eli jos vieressämme on iso valtio, tai valtiomme puolustus nojaa johonkin suureen valtioon, niin tuohon valtioon voidaan aina vedota silloin, kun halutaan poistaa muutamia valtion johdon kannalta kiusallisia asioita.
Eli kun YYA-aikaan huudettiin että "Neuvostoliitto pakotti", niin nykyään huudetaan, että "Washington pakotti". Eli ei tarvitse mainita sitä, että kuka Washingtonista on ottanut yhteyttä? Rittää että mainitaan joku "Washington". Tuolloin vastuu sensuurista siirretään Trumpille. Eli näin vapautetaan omat johtajat vastuusta, kun vastuu siirretään Trumpille. Eli toimitaan kuten varastelusta kiinni jäänyt lapsi toimii. Huudetaan että "Isot pojat pakottivat", niin mitään vastuuta ei itse tarvitse kantaa.
Sananvapauden pitäisi koskea myös holhouksen alaisia, vankeja sekä muita vastaavia ryhmiä, jotka eivät äänestä vaaleissa. Eli tuon oikeuden pitäisi koskea myös maassamme asuvia ulkomaalaisia, mutta mitä jos joku ulkomaalainen alkaa sitten Suomen nimissä käydä informaatio-sotaa muita länsimaita vastaan? Eli hän voi väittää edustavansa Suomen virallista hallitusta. Ja seurauksena on erittäin ikävä asia. Sananvapauden paradoksi on siinä, että se on tarkoitettu tuomaan valtion johdon tietoon asioita, joita se ei saisi muuten tietoonsa. Kuitenkin tuota asiaa voidaan käyttää ihmisten solvaamiseen ja mustamaalaamiseen. Mustamaalaaminen on tietenkin keino taivutella muut sensuroimaan asioita, jotka eivät ole linjassa sen tai tämän poliitisen tai taloudellisen intressin kanssa.
