Tapaus Auer jälleen kerran.

Anneli Auer on ollut syytettynä erilaisissa oikeusasteissa parinkymmenen vuoden ajan. Syytteet ovat koskeneet murhaa ja lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Oikeus on aikoinaan vapauttanut Auerin, ja myöhemmin korkein oikeus on purkanut hänen saamansa seksuaalirikostuomion. Mutta syyttäjä on taas kerran palannut käräjille. Se mikä on totuus mistäkin asiasta on tälläkin kerralla unohtunut. Eli kyseessä on prosessi, jossa pyritään ikään kuin osoittamaan jotain, mikä ei ole aivan kaikille selvää. Auer on useita kertoja vapautettu ylemmissä oikeusasteissa, mutta jostain syystä syyttäjä tuo saman asian aina uudelleen käsiteltäväksi. Yleensä uusi käsittely vaatii myös uusia todisteita. 

"Hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen Auerin nuorimpien lasten huoltajana toiminut veli otti yhteyttä syyttäjiin ja kertoi, että lapset olivat kertoneet uusia väitteitä surmayöstä. Poliisi suoritti tapauksessa lisätutkintaa ja 19. lokakuuta 2012 korkein oikeus palautti tapauksen käsittelyn käräjäoikeuteen. Korkeimman oikeuden mukaan syyttäjien uusi aineisto viittasi sellaiseen tapahtumakulkuun, jonka pohjalta asiaa ei ollut aiemmin arvioitu ja joka merkittävällä tavalla poikkesi siitä lähtökohdasta, joka oli alempien oikeusasteiden tuomioiden perustana. Jos korkein oikeus olisi ottanut asian suoraan käsiteltäväkseen, sen tuomioon ei olisi voinut enää hakea muutosta" (Wikipedia, Ulvilan surma)

Siis tässä tapauksessa voidaan sanoa, että surmaa oli ikään kuin "maustettu" seksuaalirikossyytteellä. Eli kun murha ei mennyt läpi hovioikeudessa, niin silloin avuksi saatiin syyte lapsiin kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jolloin syyte muuttuu pahemmaksi kuin aluksi. Eli jotenkin ihmisten on helpompi pitää seksuaalirikollista pahempana kuin murhaajaa. 

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/9012460

Eli miksi näin toimitaan. Auerin lapset olivat asuneet ilmeisesti uskonnollisessa sijaisperheessä. Tuossa perheessä oli paljon sääntöjä, kuten esimerkiksi se, että lapset eivät saaneet käyttää talon pesuhuonetta, vaan heidän piti käydä suihkussa uimahallissa. Samoin erityisesti vanhimman tyttären "pahuus" viittaa johonkin uskontoon liittyvään käsitykseen. Sijaisvanhemmat olivat kuulemma halunneet manata paholaista pois vanhimmasta lapsesta, mikä kertoo hyvin paljon noiden ihmisten ajatusmaailmasta. Myös liiketunnistimien laittaminen rappusiin kertoo jotain vainoharhoista, mitä nuo sijaisvanhemmat ovat ilmeisesti kokeneet. Lasten ainoa yhteys ulkomaailmaan oli koulu. 

Se kuuluivatko nuo sijoitusperheen vanhemmat johonkin "viralliseen" uskonnolliseen yhteisöön, mikä toimii erillään valtionkirkosta on jäänyt mainitsematta. Mutta syyttäjä ilmeisesti panee erittäin suuren painon Auerin vanhimman lapsen lausuntoihin. Yleensä noissa uskonlahkoissa on sellainen käsitys, että vanhin lapsi, varsinkin jos hän on poika on nimenomaan isän sijainen. 

Kun alla olevia leikkeitä katsotaan, niin voidaan kysyä, että ketä syyte ylipäätään palvelee? Onko syytteen tarkoitus oikeasti palvella lasten etua? Vai onko kyseessä järjestelmän tarve suojella esimerkiksi poliisia, jonka sormenjäljet ovat löytyneet Auerin asunnosta? Siis syyttäjä aivan kuin yrittäisi mustamaalata tai syyttää lapsia siitä, että he ovat muuttaneet lausuntojaan. Joten mieleen tulee se, että Auerin tapausta voidaan periaatteessa käyttää mihin tahansa juuttuun ennakkotapauksena. Eli vaikka vapauttava päätös tulisi, niin silloin asia voidaan viedä kerran toisensa jälkeen tuomioistuimiin.

Eli tietenkin tuo asema jotenkin aina viehättää jotain ihmisitä, ja uskonnollinen yhteisö voi tukea tai painostaa tuota vanhinta lasta kertomaan asioita, joiden todellisuudesta voidaan keskustella. Myöhemmin sitten asiat saattavat muuttua, kun lapselle kerrotaan siitä, kuinka vakavasta syytöksestä oikeasti on kysymys. Eli ajattelemattomuuttaan varsinkin lapsi voi kertoa kameroille asioita, joiden hän uskoo miellyttävän kameran käyttäjää. 

Jos lapsille hoetaan jatkuvasti että "vanhempasi ovat pahoja ihmisiä", niin varsinkin lapsi alkaa hyvin nopeasti uskoa tuota hokemaa. Ja sitten kun ympärillä on outoja ihmisiä, jotka ovat ehkä hyvinkin tarkkoja omasta auktoriteetistaan, niin saattaa olla että lapset kertovat asioita, jotka eivät enää ole totta. Se mikä sitten on  esimerkiksi voimakkaasti uskonnollisten ihmisten kohdalla usein tapahtunut, on se että he saattavat olla täysin kouluttamattomia. Samoin jos heidän joukossaan käytetään paljon alkoholia, niin se saattaa luoda yhteisön painetta siihen, että lapsia pakotetaan sanomaan asioita, jotka eivät ole niin kuin ne on esitetty. 

Joskus noissa piireissä poliisiin suhtaudutaan palvoen. Ainakin osassa noista lahkoista seksi on tabu, asia josta ei juurikaan saa puhua. Yhteisö saattaa olla noissa tapauksissa hyvinkin painostava, ja jos lapsia uhkaillaan esimerkiksi heittämisellä kadulle, niin he saattavat kertoa asioita siten, kun yhteisö ne haluaa kuulla. Se että jos tuossa sijaisperheessä on alkoholin tai lääkkeiden väärinkäyttöä, niin se saa kaiken muuttumaan mustavalkoiseksi. Samoin ne saattavat aiheuttaa esimerkiksi likakammoa, mikä saattaa sitten johtaa tragikoomisiin sääntöihin. 

Virkapukuisen henkilön puheita uskotaan hyvin mielellään. Sekä tietenkin kaikkia asioita levitellään ympäriinsä. Noissa piireissä pelkkä se että poliisi käy ovella tekee ihmisestä suuren luokan rikollisen. Ja tietenkin kaikkia asioita levitellään sekä paisutellaan uusiin mittoihin. Se millaiseen uskonnolliseen yhteisöön tuo sijoitusperhe on kuulunut ei varsinaisesti ole tiedossa. Mutta ainakin julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tuossa perheessä uskottiin kuriin ja järjestykseen. Eli tuollaisessa ilmapiirissä saattaa ympäristön paine aiheuttaa sen, että lapsi kertoo asioista, jotka eivät ole oikeastaan koskaan tapahtuneet siten, kun ne on kuvailtu. 

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/9012460

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011525285.html

https://yle.fi/a/74-20203691

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ulvilan_surma

Kun ideologia ja totuus käyvät kilpasille, niin ideologia voittaa.

Vladimir Putin haluaa monien muiden diktaattorien tavoin suosia urheilua nuorten ajanvietteenä. Kun nuori juoksee tai harrastaa jotain potkunyrkkeilyä, niin hän valmentautuu samalla päätehtäväänsä eli palvelemaan suurta johtajaa, jonka suurten aatteiden takia miljoonat saavat kuolla. Liikunnan merkityksen nuorison kasvattajana tunsi myös Adolf Hitler, jonka mielestä nuorten kuului kiitää pitkin stadionia. Syy miksi monet diktaattorit tekevät juuri tällaista nuorisotyötä johtuu siitä, että he voivat pitää näin nuoret poissa kirjojen sekä kaiken maailman ruutujen äärestä. Näin nuori ei saa haitallisia vaikutteita, jotka voivat aiheuttaa erittäin haitallisena pidettävän taidon käsitellä kriittisesti eli toisin sanoen kyseenalaistaa "vallitsevia arvoja sekä totuutta", joka tarkoittaa tietenkin vahvan johtajan palvontaa sekä sitä, mitä TV nyt milloinkin sattuu syytämään. 

Kriittisyys ei siis tarkoita suoraan kieltämistä. Tai se ei myöskään tarkoita asioiden suoranaista vastustamista, vaikka sitä usein käytetään juuri tässä muodossa. Joskus puhutaan myös "ylikriittisyydestä". Tuota termiä käytetään usein tilanteessa, jossa henkilö kyseenalaistaa jonkun asian tarpeellisuuden. Eli hän ei suoraan ehkä suostu nielemään sitä, mitä joku hänen yläpuolelleen kohotettu henkilö tai taho sattuu sanomaan tai käskemään. 

Kriittisyys eli kyseenalaistaminen tarkoittaa sitä, että henkilö uskaltaa kysyä, että "onko olemassa muita mahdollisuuksia tai vaihtoehtoja tämän ehdotetun lisäksi"? Tai sitten hän voi esittää kysymyksen, että kuka mahtoi kertoa toveri Putinille, että hän on ainoa oikea johtaja Venäjälle? Kriittiseen ajatteluun kuuluu myös se, että esimerkiksi lakia tutkitaan, ja siitä etsitään ne kohdat, joista paljastuu ketä varten lait on perustettu. Eli kuka on se, ketä lait suojaavat? Lain tehtävä on siis kaikessa komeudessaan suojata heikompia, mutta joissain maissa lait ovat väline, jolla eliitti tai sisäpiiri turvaa omia oikeuksiaan, jotka voivat olla laajempia kuin keskimääräisen asukkaan oikeudet. Toisaalta laki voidaan määritellä siten, että sen tehtävä on vakauttaa yhteiskuntaa. Ja taas pitäisi kysyä, että millaista yhteiskuntaa tuo laki vakauttaa. 

Totuus tai todellisuus eivät ole kykeneviä kilpailemaan ideologian kanssa. Kun joku haluaa puhua todellisuudesta tai totuudesta, niin hän joutuu tietenkin tarkastamaan tai tarkastuttamaan faktat, joita hän käyttää, tai joihin hän vetoaa. Faktojen tarkastamiseen tarvitaan tietenkin joku lähdeaineisto, joka voi olla tietosanakirja, joka voi olla joko netin kautta luettava tai fyysinen kirja. Toki ainakin osan faktoista voisi tarkastaa kaivamalla taskusta sen paljon puhutun älypuhelimen. Mutta kukaan oikea ihminen ei tarvitse faktoja. Oikea ihminen tarvitsee vain leipää ja sirkushuveja. Sekä jonkun kertomaan itselleen, miten hyvä ihminen hän on tänään ollut. Jos joku on eri mieltä jonkun ideologisesti valveutuneen ihmisen kanssa, niin silloin edessä on tilanne, joka voidaan ratkaista karjumalla, että "turpa kiinni". 

Tai ehkä sitten vielä käydään miesjoukon kanssa kertomassa se, että vaikka joku nyt ehkä on vähän väärässä, niin sen ei pitäisi alaisille kuulua. Vaan alaisten tehtävä on ainoastaan totella, koska lain mukaan on olemassa lojaalisuusvelvoite. Jos neuvonantaja antaa neuvon, joka osoittautuu vääräksi, niin silloin syy on neuvonantajan. Tai jos johtaja jättää neuvonantajan neuvon noudattamatta, niin syy on se, että neuvonantaja ei ole toiminut oikein, tai jotenkin jättänyt neuvon antamatta. Jos taas neuvo osoittautuu oikeaksi, niin silloin johtaja tietenkin on itse tehnyt päätöksen. 

Eli johtajat korjaavat plus pisteet, ja alaiset taas kantavat vastuut vääristä päätöksistä. Mikäli sitten joku tutkija tai tutkijaksi itseään kutsuva henkilö sattuu olemaan "vähän" eri mieltä jonkun johtajan kanssa, niin silloin löytyy varmaan paljon nimekkäämpi tutkija, jolla on paljon suurempi arvovalta tai paljon pidempi kokemus, tai paljon enemmän media-aikaa kun jollain vähän vähemmän tunnetulla tutkijalla. Ja sitten tietenkin kaikki vastaväitteet voidaan suoraan jyrätä median avulla. 

Faktan tarkastamiseen kului ennen aina aikaa. Ja fakta voi olla asia, mistä kukaan ei pidä. Jos älypuhelimet saataisiin kerättyä pois, niin ehkä kukaan ei edes viitsisi tarkastaa mitään faktoja. Ennen piti rynnätä kirjastoon, ja katsoa sitten jostain tietokirjasta jotain asiaa. Mutta nykyään riittää, että taskusta kaivetaan se paljon vaivaa ja häiriöitä aiheuttava älypuhelin. Näin ei kukaan nuori sitten googleta vääriä asioita väärissä paikoissa. Nuorilta on helppoa vetää etuja pois. Nuori ei äänestä, niin hänen äänensä ei näy poliitikon saamien äänten määrissä. Nuorten saapuminen paikalle häiritsemään tilaisuutta voidaan estää helposti pitämällä tilaisuuden yhteydessä esimerkiksi alkoholitarjoilu, joka tekee tilaisuudesta välittömästi K-18 tapahtuman. 

Ja jos sitten voidaan kaikki asiat esittää niin, että vanhempien oikeusturvaa parannetaan, niin asiat saadaan näyttämään varsin komeilta. Miksi edes vaivaudutaan neuvottelemaan, kun kuitenkin asiat voidaan laittaa toimimaan siten, että käytetään hyväksi vanhempien auktoriteettia. Ja myöhemmin tietenkin esimies on se, jonka tehtävä on ottaa käyttöön vanhempien asema ihmisen elämässä. Kun esimies joka ei itse ole ollut paikalla näkemässä jotain asiaa istuu edessä, niin häneltä puuttuu subjektiivinen kokemus tuosta asiasta. Kun esimies ei ole joutunut likaamaan käsiään, niin hän sitten varmaan on parempi tekemään päätöksiä, kun hiestä märkä alainen, joka kädet rakoilla on tehnyt koko päivän töitä kentällä. 

Pitäisikö nuorten osata lukea mediaa, ja tarkastaa faktoja, jos he eivät äänestä? Sanotaan että se minkä nuorena oppii, niin sen vanhana myös osaa. Eli tässä hiukan muuntelin vanhaa sananlaskua nykykielelle. Tietenkin ainakin joidenkin mielestä olisi varmaan parempi, että he sitten äänestyskopissa käynnin jälkeen alkaisivat miettiä, mitä joku ehdokas on oikeasti sanonut. Eli on taitoja joita kannattaisi opetella vähän ennen kuin niitä aletaan tarvita. 

Ideologia on taas asia, jota myydään tunteella. Ideologiaan kuuluu tietenkin se, että ihmisille luvataan paljon hyvää ja kaunista. Poliitikot puhuvat mielellään sitä, mitä ihmiset milloinkin haluavat kuulla. Eli tietenkin Donald Trumpin kaltaisten poliitikkojen ja liikemiesten ajatukset esimerkiksi öljyteollisuuden tukemisesta ilmastonmuutoksen kustannuksella ovat asioita, jotka ottavat helposti tulta. "Tietenkään ilmastonmuutosta ei ole" on asia, mikä uppoaa ihmisiin, jotka ostavat isomoottorisia autoja. Toinen asia on sitten se, että jotkut poliitikot osaavat toki pitää oman etupihansa siistinä. Eli kaikki ongelmat ulkoistetaan jonnekin missä niitä ei nähdä. Hiilidioksidipäästöt voidaan ulkoistaa Venäjälle, niin omat päästöt saadaan välittömästi kuriin. Siis sähköauto on asia, joka on juuri niin ekologinen, kuin sen käyttämä sähkö on. Eli sähkön tuotantotapa tietenkin on se, mikä määrittää sen, miten paljon päästöjä sen tuottamisesta tulee. 

On helpompi sanoa asiat niin, että ihmiset voivat huoleti jatkaa vanhaan malliin, kuin pakottaa äänestäjiä tekemään jotain, ehkä hyvinkin kalliita muutoksia elämäänsä. Ja jos oikein viisaita ollaan, niin asiat voidaan suoraan työntää seuraavalle sukupolvelle. Kun ihminen on haudassa lepäämässä, niin hän ei varmaan sen jälkeen ainakaan maallisen oikeuden ulottuvilla ole. Ja kun 80-vuotias presidentti päättää asioista, niin mitään muuta ei voida valitettavasti tehdä kuin seurata johtajaa, tai sitten ihminen saa sanoa hyvästit työpaikalleen. Eli ideologiaa myydään sillä, että ihmisille kerrotaan sitä, että he ovat aina oikeassa. Tai ihmisten ei tarvitse olla oikeassa, riittää että he pitävät siitä, mitä he ovat tehneet. 

Koskaan ei saa suututtaa äänestäjää, on asia mikä varmaan on jokaiselle poliitikolle tuttu. Ja tietenkin jos joku nyt haluaa puhua vaikkapa siitä, mitä hyvää jossain vetytaloudessa voisi olla, niin tietenkin hänet voidaan vaientaa sillä, että puhe käännetään johonkin muuhun asiaan. Ketä nyt kiinnostaa se, että lentotukialus voi kehittää vetyä omia laser aseita käyttäviä lentokoneita varten yksikertaisella elektrolyysillä, kun TVstä tulee esimerkiksi jääkiekkoa. Kuka edes uskaltaa väittää sitä, että jäähallien kylmälaitteet kuluttavat turhaan sähkövirtaa, tai että noista laitteista ja niiden ylläpidosta koituu hiilidioksidipäästöjä. 

Jääkiekko kun on tärkeässä asemassa nuorison liikuntaharrastuksessa, joka tietenkin suoraan kompensoituu maanpuolustuksessa. Eli tietenkin datakeskukset ovat niitä asioita, joita ei maassamme edes tarvittaisiin. Jos koko internet saataisiin pois, niin voisimme sitten kaikki rynnätä harrastamaan tuota kovaa ja korrektia kontaktilajia. Ajatelkaa kun maailmassa ei olisi mitään rillipäisiä nörttejä, jotka tuijottelevat kaiken päivää jotain ruutuja. Maailma täyttyisi korrektisti piilolaseja käyttävistä sosiaalisista nuorista, jotka varmasti haluavat viettää koko aikansa jossain jäähallissa. Näin taas kerran maailma täyttyy urheilijanuorista, joita ei edes kiinnosta se, kuka asioista tällä kerralla päättää. 

https://yle.fi/a/74-20204907

Aiheuttaako internet sekä älypuhelin aivomätää?

Aiheuttaako internet sekä älypuhelin aivomätää? Tai pitäisikö älypuhelin kieltää alle 18 vuotiailta, kuten futurologi Roope Mokka on esittänyt. Hänen mielestään älypuhelimet vievät lapsilta vapauden. Siis mitä ne vievät lapsilta? Sosiaalisen median lukutaito tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee erottamaan milipiteen totuudesta. Eli se että ihminen etsii draamaa, hakee tietoja jostain äärimmäisestä asiasta, kuten ääriliikkeiden edustajien mielipiteitä vääristää hänen mielikuvansa siitä, millainen on niin sanottu enemmistön mielipide. Tai mikä on sovelias tapa ilmaista omia mielipiteitä. Eli pahimmillaan internetistä tulee ikään kuin elokuvien jatke. Paikka jossa jaetaan tietoa, ja mielipiteitä, jotka ovat jonkun muun sinne tuomia. Ennen kuin tuomitsen jonkun ideologiasta, niin voin sanoa, että kaikilla ihmisillä on oma ideologia. 

Ei ole olemassa ihmistä jolla ei ole jotain käsitystä jostain asiasta. Tuo käsitys tietenkin muodostuu omien subjektiivisten kokemusten kautta. Jos jotain tapahtuu, niin juuri minä, oman elämäni päähenkilö olen sen asian näkijä ja kokija. Meidän kaikkien kokemusmaailma sekä omat ajatuksemme ovat subjektiivisia, vaikka emme tietenkään sitä halua ajatella. Meidän on kerta kaikkiaan mahdoton olla olematta subjektiivisia. Kaikki mielentilamme, ajatuksemme sekä kaikki se mitä tunnemme ovat juuri meihin vaikuttavia asioita. Ne muodostuvat kokemusmaailmastamme. Tuo maailma koostuu fyysisestä sekä myös henkisestä tai välillisestä kokemuksesta. Se miten asennoidumme erilaisiin asioihin muokkaa sitä, miten tarkasti etsimme niistä virheitä. Jos etsimme pelkkiä virheitä, niin silloin meiltä saattaa jäädä koko asian sisältö täysin pimeäksi. Tilannetta voidaan verrata esimerkiksi tapaukseen jossa kirjoitelmasta on arvioitu pelkkä kielioppi kuten pisteiden sekä pilkkujen oikeat paikat, ja tekstin varsinaiseen sisältöön ei sitten ole kiinnitetty ollenkaan huomiota. 

Me voimme kehittää kieltoja, joiden avulla voimme rajoittaa sekä ainakin omasta mielestämme suojella lapsia. Mutta meidän pitäisi kyetä myös perustelemaan nuo kiellot. Eli se että joku sattui ottamaan uimahallissa kuvan omasta keski-ikäisen miehen vartalostani ja laittamaan sen internetiin sattui juuri minulle. Minä voin tietenkin ottaa tuosta asiasta hernettä nenään. Voin suuttua siitä, jyristä ja salamoida, mutta oikeuttaisiko se koko alaikäisten joukkoa koskevaan kännyköiden täyskieltoon? Siis itse en ole huomannut onko minua kuvattu noissa paikoissa, mutta jos sitä tapahtuu, niin se tapahtuu juuri minulle. Jos se tapahtuisi vaikka naapurilleni, niin silloin asia voidaan tietenkin painaa huumorilla. Mutta odotas kun se oman elämme päähenkilö, eli minä, joka katsoo peilistä  joutuu tuollaisen vääryyden kohteeksi. 

Samalla tavalla voimme ajatella esimerkiksi kriminaalipolitiikasta. Me kaikki haluamme olla humaaneja sekä kukaan meistä ei tietenkään halua kovia rangaistuksia. Paitsi silloin jos paikallisella nakkikioskilla sattuu tulemaan pieni tappelu. Silloin juuri se "minä" oman elämäni päähenkilö on se, joka viedään sairaalaan kylkiluut murtuneena. Tuossa tapauksessa eivät sitten enää rangaistusasteikot riitä, kun lähdetään hakemaan oikeutta. Siis se joka itsen potkii varmasti on vähintään sarjamurhaaja, ja hänen kohdallaan ei mitään armoa edes saisi osoittaa. 

Jos vastaava asia sattuu jollekin muulle, niin silloin edessä on tilanne, jossa voidaan vaikka kertoa pari hyvää vitsiä, ja kuten tiedämme, niin "pojat ovat poikia" eli "noin voi käydä kenelle tahansa". Kun asia sattuu jollekin toiselle, niin silloin on helppoa vähätellä tuota tekoa. Mutta kun itse joutuu vastaavan teon kohteeksi, niin silloin asia on aivan päin vastoin. Tuota tarkoittaa kokemuksen subjektiivisuus. Vain minä itse voin kokea sen, miltä tuntuu kun käsi katkeaa. Joku toinen voi kuvailla tuota asiaa, mutta vain se jonka käsi katkesi todella tietää miltä se tuntuu.

Paikka jossa ihminen selaa sekä etsii tietoa tai tiedoksi naamioituja mielipiteitä, joka tukee hänen omia ajatuksiaan sekä ideologiaansa. Siis mikä on oikeaa tai mikä on väärää tietoa? Aivan siinä vasta hyvä kysymys. Kysymys on siitä, miten laitteita käytetään. Tai oikeastaan kysymys on pohjimmiltaan siitä, että kumpi on parempi kirja vai joku elokuva? Elokuvat ovat jonkun toisen esittämiä asioita. Ne ovat ikään kuin valmiimmin käsiteltyä tai osaksi valmiiksi pureskeltua materiaalia, joissa esitetään toisen ihmisen näkemys asiasta. Elokuva ja kirja eivät ole sama asia. Kirjassakin esitetään toisen ihmisen ajatuksia, näkemyksiä sekä myös toisen ihmisen tuottamia asioita tai olioita. Kuten filosofiassa asiat on tapana ilmaista. 

Kun ihminen lukee kirjaa, tai tekstiä niin hänen aivoillaan on tilaa tuottaa omia näkemyksiä asioista. Eli teksti antaa tuolloin vain kehyksen sille, miten aivot muokkaavat mielessämme noita kielikuvia, jotka on vangittu tietynlaiseen tekstiin. Kun ihminen näkee kaiken valmiiksi pureskeltuna tai valmiiksi käsiteltynä, niin hän ei ehkä osaa tai edes halua kuvitella sitä, mikä olisi lopputulos, jos kirjan teksti muuttuisi kuvaksi hänen mielessään. Eli valmiiksi pureskeltu ajatus antaa ihmisille valmiin kattauksen siitä, mikä olisi jonkun toisen mielestä hyvä tai jopa loistava tapa pureskella tai pohtia asioita, 

Tai mikä olisi minkäkin asian kohdalla paras tai oikea tapa toimia. Ihmisillä pitää olla tilaa ajatella. Heillä pitää olla tilaa ja osaamista sekä uskallusta luoda uusia asioita ja uusia malleja. Se että me käytämme internetiä päivittäin tai jatkuvasti saattaa olla tehokas tapa tehdä töitä. Mutta miten sitten opimme ajattelemaan itse ihan niillä omilla aivoillamme. Kun me kohtaamme Internetin, niin silloin tietenkin voimme etsiä sieltä kaikkein äärimmäisimpiä malleja, joiden kautta sitten annamme lopulta jonkun toisen muodostaa malli, joka on jollekin kuin suoraan taivaasta. Mutta sitten kun puhumme toimintamalleista sekä ajattelusta, niin me kaikki varmaan haluamme kuulla, että ei ole olemassa muuta kuin se tapa, joka on sama kuin meillä. 

Siis sinuna minä tekisin sitä tai tätä. Mutta sinä et voisi olla minä. Sinä et ole minä. Sinä olet sinä, sinulla on tietenkin oikeus ilmaista oma mielipiteesi. Mutta myös meillä muilla on tämä sama oikeus. Varmasti maailma on täynnä ihmisiä, joilla on paremmin perustellut mielipiteet kuin omani ovat. Se mikä sitten tekee noista mielipiteistä sellaisia, että ne ovat parempia kuin omani tai sinun omasi onkin sitten aivan eri juttu. Kolmas osapuoli voi sanoa aina, että hän on ministerien neuvonantaja, tai että hän tekee sitä tai tätä työtä. Mutta tekeekö se noista neuvoista parempia? Siis se että ministeri noudattaa noita neuvoja tekee niistä laajemmin vaikuttavia, mutaa ovatko ne parempia? Ja jos ministeri noudattaa suoraan neuvonantajansa neuvoja, niin kumpi silloin tekee päätöksen? 

Kun puhutaan säästötoimista, niin tietenkin maamme tapa on se, että henkilöstöä vähennetään. Mistään muusta kuin henkilöstön vähennyksistä ei voida edes puhua. Toimitilojen lämpötilaa ei voida mitenkään laskea, tai yhtään turhaa lentomatkaa ei listoilta löydy. Vain se että henkilökuntaa potkitaan pois on merkityksellistä. Lämmitys tai energiakuluista ei voida edes yrittää säästää. 

Ja jos toisen osapuolen neuvot ovat parempia kuin toisen, niin kuka on se, jolle ne ovat parempia. Kuten tiedämme niin älypuhelin pitäisi jonkun mielestä kieltää alle 18 vuotiailta. Toki se syy miksi ne pitäisi kieltää on hiukan eri, eli se riippuu siltä keltä kysytään. Jonkun mielestä ne vievät aikaa urheilulta, ja jonkun mielestä ne vievät ihmisiltä mielikuvituksen. Kolmannen mielestä ne saattavat paljastaa sen, miten joku esimerkillisiä asioita harrastava tai tekevä käyttäytyy muita kohti. Älypuhelin ei ole asia, mikä on itsessään vahingollinen. Se on vahingollinen jos käytämme sitä vahingollisesti. Jos kaikki mitä sanomme tai kirjoitamme on otettu jostain internet-lähteistä, niin se tarkoittaa sitä, että meillä ei ole enää tilaa ajatella. Me emme uskalla esimerkiksi kyseenalaista, haastaa tai luoda uusia suuntaviivoja. 

Meillä on vain tilaa etsiä tietoa sekä referoida jo olemassa olevaa tietoa. Me emme opi sillä tavalla esittämään mitään uusia ajatuksia. Me emme siis voi kehittää mitään uutta, koska kaiken mitä sanomme tai kirjoitamme pitää perustua jonkun toisen sanomiseen. Ja juuri tämä lähtökohta on esimerkiksi tekoälyn käytössä. Tekoäly on loistava työkalu, kun sen pitää etsiä sekä yhdistää jo olemassa olevaa tietoa. Mutta tekoäly on kyvytön käsittelemään puhdasta abstraktiota. Se mikä tällä hetkellä erottaa ihmisen koneesta tai muista eliöistä on meidän kykymme käsitellä abstraktioita sekä luoda mielikuvitus- tai virtuaalisia maailmoja oman mielemme, tai aivojemme sisällä. 

Jos emme koskaan käytä mielikuvitustamme, niin varmaan meidät kyllä tekoäly korvaa hyvin nopeasti. Meitä kehotetaan työelämässä käyttämään tekoälyjä tai muita vastaavia asioita. Se tehostaa meidän työtämme. Meitä ei kehoteta koskaan käymään kirjastossa, koska kirjojen käyttö varmaan vie turhaan sitä kallista työaikaa. Mielikuvitus koetaan jotenkin vahingollisena. Se on työajan haaskausta, että henkilö tuottaa myös omaa tuosta paperille tai ruudulle. Kun puhutaan kirjoista, niin kirja on oikeastaan vain kirjoitetun tekstin toinen nimi. 

Kirjoitettua tekstiä voi kyllä lukea myös tietokoneen näytöltä. Se että tekoälyt ovat hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä ei koskaan ole oikeastaan asia, mitä sen kummemmin olisi kukaan käsitellyt. Eli jos tekoäly toimii neuvonantajana, ja me vain sokeasti noudatamme noita neuvoja, niin se sitten tarkoittaa sitä, että annamme tekoälyn tehdä päätöksen puolestamme. Siis tekoäly saattaa tehdä aivan laillisia päätöksiä, mutta sitten seuraavaksi voimme keskustella noiden päätösten tai ehdotusten etiikasta.

Eli onko eettisesti oikein ulkoistaa YEL- yms. maksut vaikkapa omalle työntekijälle, tekemällä hänestä kevytyrittäjän. Tuo päätös on laillisesti aivan oikea, mutta samalla myös ainakin jonkun mielestä hiukan moraaliton. Jos tekoäly tekisi päätöksiä ilman tietoa muusta kuin lain kirjaimesta, niin hetken päästä koko Suomi olisi täynnä erilaisia versioita Woltista, eli palvelusta joka ulkoisti kaikki työnantajamaksut työntekijöilleen. Tällainen asia on täysin laillista, mutta kuitenkin se jättää suuhun vähän oudon maun siitä, ketä lakien pitäisi oikeastaan palvella.

https://yle.fi/a/74-20206052

Iranissa on menossa iso muutos

Iran on joutunut hallituksen vastaisten mielenosoitusten kynsiin. Tämänkertaiset mielenosoitukset ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että ne saattavat karata käsistä. Voidaan siis hyvin todeta, että Iraniin tai sen yhteiskuntaan on kerääntynyt sellainen määrä painetta, että valtio sekä sitä tukevat ääri-uskonnolliset piirit eivät enää pysty pitämään ihmisiä pelon vallassa. Iran on kerran toisensa jälkeen vastannut vaatimuksiin muutoksista väkivallalla. Eli se on määrännyt sotilaat sekä tasavaltalaiskaartin ampumaan mielenosoittajia ja muutenkin käyttänyt terroria sisäpoliittisena painostuskeinona. 

Eli joka kerran kun ihmiset on painettu takaisin, on seurauksena ollut se, että pelko sekä viha ovat patoutuneet yhteiskuntaan, joka on äärimmäisen vanhoillisten pappien johtama autokratia. Islam on siis tuossa maassa vallankäytön väline, joka sitten oikeuttaa hallinnon tekemään mitä tahansa. Iranissa lakia luetaan siten, että hallituksen vastustaminen on samalla islamin vastustamista, ja se tietenkin johtaa kuolemantuomioon. Syy miksi valta päätyi aikoinaan Ajatollah Rudollah Khomeinin käsiin on siinä, että aluksi Iranissa alkoi vallankumous, jonka tarkoitus oli kaataa Shaahi, eli Iranin johtaja. Shaahin kaatamiseen tietenkin liittyi koko kansa, mutta sitten yllättäen ajatollah Rudollah Khomeini kaappasi vallan. Eli käytännössä valta keskitettiin islamistisille papeille, ja mahdolliset lupaukset mitä kansalle annettiin vain yksinkertaisesti peruttiin. 

Sen jälkeen Iranin hallitusta on suoranaisesti syytetty sisäisestä väkivallasta, naisten aseman polkemisesta, että myös kansainvälisen terrorismin tukemisesta. Tuon terrorin tarkoitus on ollut se, että Iran olisi vihattu maa, jotta tuon maan papit voivat suoraan vedota ulkoiseen uhkaan, jotta he saavat oikeutuksen murskata sisäinen vastarinta. Joka siis tarkoittaa sitä, että sisäinen vastarinta samaistetaan suoraan oppositioon. Ja juuri tämän takia esimerkiksi Iranin hallituksen vastustajia hirtetään vankiloissa. Ja yksi syy hirttämiseen saattaa olla se, että nainen ei suostu käyttämään burkhaa. Burkha on Iranin uskonnollisen autokratian näkyvä symboli, joten sen käyttö osoittaa sen, että ihmiset alistuvat islamistisen hallinnon määräyksiin. Jos ihminen ei alistu, niin hänet surmataan. 

https://yle.fi/a/74-20202030

Iran on myös luovuttanut Shahed droneja Venäjän käsiin, ja sen takia tuo valtio on ajautumassa enemmän paitsioon kuin koskaan ennen. Trumpin hyökkäys Iranin ydinaseiden kehittämisestä vastaaviin laboratorioihin  sekä samalla myös Israelin ilmaiskut Iranin lentokenttiä sekä ilmavoimia vastaan ovat tehneet suuren aukon Iranin ilmapuolustukseen. Samalla ne ovat myös vieneet mahdollisuuden käyttää ilmavoimia omien mielenosoittajien uhkailuun. Me kaikki varmaan muistamme sen, kuinka Libyan johtaja Gaddafi lähetti ilmavoimiensa hävittäjiä hyökkäämään Libyalaisten mielenosoittajien kimppuun. Ja tietenkin aina on ollut vaarana se, että noita koneita varustetaan kemiallisilla pommeilla, joilla voidaan vaikuttaa ihmisiin, mutta talot jäävät ehjiksi. Iranin ilmavoimien kalusto on ollut pääosin vanhentunutta F-5 Tiger,  F-14A, MiG-29A/UB, Mirage F1, F-7M-tyyppisiä koneita. Länsikoneet ovat ilmeisesti Shaahin hallinnon perua. 

Tieto noista konetyypeistä löytyy Wikipediasta. Iran on panostanut kovasti droneihin, mutta syy tähän saattaa olla se, että tuollaisten aseiden käyttäjiä voidaan paremmin valvoa, kuin jos he istuvat koneessa. Mutta kuten tiedämme, niin Shahed-droneja ei ehkä voi käyttää samalla tavalla kuin miehitettyjä hävittäjiä. Eli jos dronet lähetetään iskuun, niin niitä ei voida enää palauttaa. Ja tietenkin on olemassa sellainen pelko, että dronet varustetaan esimerkiksi maataloudessa käytettävillä ruiskutus-välineillä, joiden avulla mielenosoittajia voidaan sumuttaa sinappikaasun avulla. Tiedetään että Iranin hallitus, joka lähetti lapsia polkemaan miinoja ei ole koskaan ollut koin hellävarainen vastustajiaan kohtaan. Se että Iranin hallitus käyttää kemiellisia aseita mielenosoittajia vastaan on todellinen uhka. 

https://yle.fi/a/74-20202030

https://yle.fi/a/74-20203330

https://en.wikipedia.org/wiki/Islamic_Republic_of_Iran_Air_Force

Kun puhutaan suojelemisesta, niin silloin kysytään että kuka on se, jota suojellaan?

Sanotaan että Maduron sieppaus osoitti, että Venäjä ei kykene suojelemaan liittolaisiaan. Mutta jos sitten kysytään kysymys, että jos valtio suojelee toista valtiota, niin ketä se oikeastaan suojelee? Jos asiaa ajatellaan Ludvig XIVn eli "Aurinkokuninkaan" oppien mukaan, niin tietenkin hänen mallinsa eli "Valtio olen minä" tarkoittaa sitä, että Ludvig XIVn mukaan valtio joka suojelee toista valtiota itseasiassa suojelee toisen valtion johtoa. 

Miksi valtionpäämiehen paikka on niin haluttu? Sen avulla voidaan eskaloida omia ja oman eturyhmän etua läpi koko yhteiskunnan. Venezuelan presidentin Maduron sieppaus on tietenkin asia, mikä varmasti saa aikaan erilaisia ajatuksia, ja yksi niistä ajatuksista on se, että mitä jos valtion johtoa aletaan entistä useammin vaihtaa yöllisten helikopteri-iskujen avulla? Mitä jos esimerkiksi jonkun toisen maan johtaja vain kaapataan? 

 Kyse on siitä, että uhan tarkoitus on terrorisoida, ja terrorin tarkoitus on taivuttaa vastapuoli sellaiseen mielentilaan, että sen omat mielipiteet sopivat toisen osapuolen mielipiteiden kanssa samoihin raameihin. Terrorin tarkoitus on siis vaikuttaa yleiseen päätöksentekoon. Juuri siksi terrorin kylväjät valitsevat kohteita, joilla he saavat iskuilleen mahdollisimman paljon huomiota. Noiden iskujen tarkoitus on kylvää kollektiivista pelkoa. Samalla kollektiivinen pelko luo käsitteen jota voimme kutsua kollektiiviseksi viholliseksi. 

Mutta valtioon kohdistuvan terrorin seuraukset ovat usein sellaisia, että terrori yhdistää kansan. Kansa kansa joka kärsii yhdistyy johtajansa taakse. Ja juuri tämä on se mitä meillä Suomessa kutsutaan Talvisodan hengeksi. Eli kun Neuvostoliiton pommit putosivat, niin ihmiset ajattelivat, että heidän oli ainakin hetkeksi unohdettava keskinäiset kaunansa, ja yhdistettävä voimansa ulkoista, barbaarista vihollista vastaan. 

Tuo ulkoisten vihollisten avulla tapahtuva kansan yhdistäminen on tehnyt monesti esimerkiksi epäsuosituista johtajista ihmisten mielissä messiaanisia ikoneja, joiden taakse ryhmitytään siksi, että ulkoinen vihollinen on pommittanut oman kodin hajalle. Mutta mitä tehdään jos uhka kohdistuu valtion johtajaan henkilökohtaisesti? Eli vastustaja tai vihollinen, miten me tätä ulkopuolista vaikuttajaa kutsummekaan, kykenisi suuntaamaan uhan niin, että muille kuin valtion johtajille ei ole vaaraa? Silloin tietenkään tavallinen ihminen ei koe asiaa niin konkreettisesti, että hänen kotinsa on muuttunut soraläjäksi. Uhkaamalla valtion johtajaa henkilökohtaisesti voi tuo näkymätön vaikuttaja eskaloida omaa malliaan läpi koko yhteiskunnan. 

Tosin sanoen, mitä jos esimerkiksi Neuvostoliiton johto olisi suoraan sijoittanut agentin Presidentin selän taakse, ja uhannut tätä pistoolilla? Jos näin olisi toimittu eikä pommeja olisi pudotettu, niin silloin ei Stalinin pelko olisi samalla tavalla eskaloitunut läpi yhteiskunnan. Kansainvälisen lain ongelma on se, että se on laadittu valtion johtajien toimesta. Sen avulla ainoastaan valtioiden välisiin selkkauksiin voidaan puuttua kansainvälisten järjestöjen toimesta. Ja juuri tässä asiassa kansainvälinen laki osoittaa toimimattomuutensa. Esimerkiksi Hitler hyökkäsi toiseen maahan eli Puolaan siksi, että hän halusi kääntää ihmisten huomion pois sisäisistä ongelmista, kuten vallan keskittämiseen natsipuolueelle eli Hitlerille itselleen. Samalla tavalla valta oli Neuvostoliitossa keskittynyt Stalinin käsiin, ja molemmissa maissa alettiin keskustella siitä, että voisiko valtaa jakaa myös muille. 

Eli yhteiskunnan sisäistä painetta purettiin hyökkäämällä ulkoista vihollista vastaan. Neuvostoliiton virallinen propaganda nimitti kaikki muut kuin kommunistit aatevihollisiksi, jotka piti tuhota. Hitler taas muutti omassa propagandassaan kommunismin juutalaisten vaikutuskanavaksi. Ja tietenkin esimerkiksi valtion taloutta voitiin hoitaa mukavasti viemällä tuolta melko suurelta vähemmistöltä kansalaisoikeudet, ja sitten takavarikoida heidän omaisuutensa. Neuvostoliitossa esimerkiksi työttömiä, asunnottomia sekä muita "sopeutumattomia" kuten vähemmistökansojen kieltä puhuvia siirrettiin armotta vankileireille. Se että salaisen poliisin ilmiantaja ei osannut jotain kieltä teki tuon kielen puhujasta suuren luokan agitaattorin sekä imperialistien kätyrin. 

Eli tuolla tavalla sitten valtion johto suoritti kovan luokan etnistä puhdistusta. Kun työttömyyttä hoidettiin pakkotyön kautta, niin se sitten suoraan aiheutti vankileirien koon kasvua. Eikä normaali teollisuus kyennyt kilpailemaan hinnassa pakkotyöllä teetettyjen tuotteiden kanssa. Mutta lopulta sitten alkoi kuulua myös pyyntöjä siitä, että Stalinin pitäisi jakaa valtaansa myös muille. Ja siksi Stalin hyökkäsi Suomeen. Neuvostoliitossa oli nimittäin alkanut liikkua tietoja siitä, että Stalin ei ollut välittänyt mitään Ukrainan nälänhädästä, jonka yhteydessä kuoli noin 8 miljoonaa ihmistä. Stalinille tuo nälänhätä oli kiusallinen. Joten hän halusi päästä eroon ukrainalaisista sotilaistaan, jotka olivat ehkä todistaneet Ukrainan nälänhätää. Joten tietenkin pieni Suomi sopi erinomaisesti tähän tarkoitukseen. 

Valtion johtoon kohdistuva painostus sekä hallinta ovat asioita, joista pitäisi keskustella paljon enemmän. Eräässä kirjassa eräs valtiotieteilijä esitti ajatuksen siitä, että mitä jos YKn pääsihteerillä olisi käytössään salamurhaajia, joiden tehtävä olisi estää sotia. Tuo ajatus perustuu malliin, jonka mukaan henkilökohtaisen uhan kautta voidaan valtion johtoa painostaa demokratiaan sekä luopumaan sodista. 

Tuo ajatus tietenkin tuo heti mieleen sen, että mitä jos tuota asiaa käytetään väärin, ja YKn pääsihteeri kaappaa vallan maailmassa? Siinä siis on syy siihen, miksi maailmanjärjestön johdolla ei ole mitään keinoja puuttua valtioiden sisäiseen toimintaan, ja kun tuo malli sitten yhdistetään ulkopuolisen uhan avulla tapahtuvaan kansan yhdistämiseen, niin silloin olemme tilanteessa, jossa henkilö suoraan uhkaa maailmaa. Valtionpäämiehen murha on ajatus, josta joskus on puhuttu jopa laittomana toimintana. Ja silloin voimme tietenkin kysyä, että mitä jos Putinilla ei olisi ydinaseita? Putin on samalla tavoin kuin muutkin diktaattorit hankkinut ydinaseita turvakseen. Eli sanotaan, että Putinin ja muiden ydinaseita omistavien diktaattorien malli on se, että "jos minut tuhotaan, niin silloin myös te muut tuhoudutte". 

Mutta mitä jos tuon murhan avulla estetään esimerkiksi ydinaseiden käyttö? 

Äärimmilleen viedyssä futuristisessa mallissa voi tuo diktaattori yrittää estää esimerkiksi itseensä kohdistuvaa salamurhaa siten,, että tuo diktaattori hankkii sellaiset mikropiiri-implantit joiden avulla ydinasesalkku tai siihen liitetty teknologia toteaa hänen olevan hengissä. Jos tuo signaali katoaa, niin järjestelmä laukaisee ydinaseet. Malli on haettu jostain fantasiakirjoista, joissa johtaja asentaa pommit henkivartijoidensa ruumiiseen. Ja jos hän kuolee, niin samalla hänen biosensorinsa laukaisee nuo pommit, joilla hän hallitsee henkivartijoitaan?

Valtion johtajat, tai valtion johtajat joilla on ydinasesalkku ovat ihmisiä, joiden käytössä on valtava tulivoima. Ja tuo tulivoima on tietenkin asia, joka pitää heidät vallassa. Jos noita henkilöitä ei ole, niin silloin ei ehkä ydinaseen laukaisu onnistu. Ennen ydinasetta valtion johtajat olivat vain yksi henkilö, mutta ydinaseet ovat konkretisoineet tulenkäytön myös heihin itseensä. 

Mitä jos ketään ei tarvitse tappaa? Seuraava malli luo mahdollisuuden uhkaan, jota ei koskaan ennen ole ollut. Mutta samalla se on myös äärimmäinen mahdollisuus. 

Elon Muskin kaltaisten miesten yhtiöissä kehitellään mikropiirejä joiden avulla voidaan ohjata esimerkiksi robottiproteeseja. Mutta noiden implantti-sirujen avulla voidaan myös kontrolloida ihmisten toimintaa täysin. Kyseistä tekniikkaa kutsutaan nimellä BCI eli Brain-Computer Interface. 

Kyseessä on teknologia jonka tarkoitus on liittää ihminen tietokoneeseen ilman näppäimistöä ja muita näkyviä välineitä. BCI teknologia voi palauttaa näön sokealle tai sen avulla esimerkiksi neliraaja-halvaantunut kykenee käyttämään tietokoneita sekä antamaan käskyjä roboteille. BCI laite lukee ihmisen aivoaaltoja ja muuttaa ne käskyiksi, jotka välitetään tietokoneelle. 

Elon Muskin Neuralink-yhtiö kehittelee yhä kehittyneempiä tapoja asentaa noita siruja ihmisten aivoihin. Periaatteessa tuollaisen mikropiirin voisi asentaa drooni, joten tietenkin on mahdollista, että tuollainen siru asennetaan kenen tahansa aivoihin. Tuollaisesta teknologiasta ovat kiinnostuneet myös sellaiset miehet kuin Kim Jong un, ja  noiden välineiden avulla voidaan tietenkin lukea myös ajatuksia. Eli periaatteessa ihminen voidaan muuttaa robotiksi, joka tekee vain mitä käsketään. Eli tuollaiset välineet tietenkin herättävät ajatuksia siitä, miten niitä voidaan myös käyttää mielellään erittäin väärin, tai pitäisikö tässäkin kohdassa kysyä itseltään, että kenen kannalta tuollainen käyttö on väärinkäyttöä? Kuka on siis vastuussa sodista? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Holodomor

Meri-Porin katoaminen, sekä sen outo yhtäläisyys Piia Ristikankareen katoamiseen.

 

Tämä teksti voitaisiin otsikoida näin: miksi tämä Meri-Porin naisen nimeä ei olla julkaistu? Ja miksi siitä kirjoitetaan niin vähän? Johtuuko se siitä, että nainen oli kadotessaan noin 30-vuotias, kun taas Piia Ristikankare oli 15-vuotias. Hän oli siis syntynyt joulukuussa. Tai tarkemmin sanoen joulukuun 18 päivä vuonna 1972. 

Tässä yllä on eräs rikostarina, jonka päähenkilö, kolmekymppinen nainen lähti ulos kotitalostaan ja katosi ilman mitään jälkiä. Tuo tapaus ei ole ollut sellainen paljon huomiota herättävä rikos tai katoaminen, kuten esimerkiksi kuuluisan Piia Ristikankareen tapaus, jossa Piia Ristikankare-niminen nuori lähti ulos, kun hänellä tuli riitaa veljensä kanssa Piikkiössä vuonna 7.lokakuuta vuonna 1988. Tuo Meri-Porin tapaus pitää sisällään monia yksityiskohtia kuin Piia Ristikankareen katoamistapaus. Laitoin myös siitä kertovan filmin tähän tekstin yhteyteen.  

Se että tekstin perässä olevat lähteet liittyvät Ristikankareen tapaukseen selittyy sillä, että tästä Meri-porin tapauksesta ainoa lähde on tekstin päällä oleva filmi,  jossa mainitaan myös Piia Ristikankare. Molemmissa kadonnut on nainen, ja he ovat kadonneet samanlaisen riidan päätteeksi. Olivatko he lähteneet spontaaniin tapaamiseen, vai olivatko he mahdollisesti lähteneet sovittuun tapaamiseen, mikä selittäisi viimeiseen iltaan liittyvän ärtyneisyyden. Mutta kukaan ei muista moista tapaamista, tai sitä ei ole missään mainittu. 

Naisen nimeä tai tapauksen vuotta ei mainita tuossa tekstin päällä olevassa filmissä. Hänestä kerrotaan, että hän oli asunut talossa, jonka sisäänkäynti oli merelle päin. Ja hänellä oli kaksi ala-aste ikäistä lasta. Aivan kuten Ristikankareen perheessä. Kaksilapsiset perheet ovat tietenkin melko yleisiä. Ja se eroavaisuus tietenkin on Ristikankareen tapaukseen nähden, että Meri-Porissa kadonnut nainen oli perheen äiti, ja  Piia Ristikankare on taas on perheen vanhempi lapsi. 

Eikä myöskään sitä, mainita että onko hän ehkä liikkunut  samoissa uskonnollisissa piireissä kuin Piia Ristikankare. Eikä myöskään sitä mainita, onko tuo Meri-Porin katoaminen tapahtunut ennen vai jälkeen Ristikankareen tapausta. 

Tuota Meri-Porista kadonnutta kutsun tässä kirjoituksessa "Meri-Porin naiseksi". Tai yksinkertaisesti vain "naiseksi". Jos ajatellaan että Piia Ristikankare ja Meri-Porin nainen olivat kohdanneet jotain kuormittavaa, joka sai heidät suuttumaan siitä, että esimerkiksi TV-kanavaa vaihdettiin yllättäen, niin mikä oli tuo kuormittava asia. Jos he olivat lähteneet ulos siksi, että heillä oli joku tapaaminen, niin miksi tuosta tapaamisesta ei ole kukaan kertonut yhtään mitään? 

Jos he olivat nousseet tuntemattomaan autoon, niin oliko tuo auto ollut sattumalta paikalla? Vai oliko se tullut tuohon hypoteettiseen tapaamiseen? Ja myös se asia sitten vielä on tietenkin unohtunut mainita, että olisiko tuon auton kuljettaja ollut ehkä mahdollisesti nainen? Se olisi ehkä selittänyt Meri-Porin naisen sekä Piia Ristikankareen luottamuksen. Ja jos sitten oli käynyt niin, että jotain odottamatonta oli tapahtunut, niin miksi ainakaan tuo Meri-Porin nainen tai Ristikankare eivät kiljuneet, tai heittäneet jotain vihjettä maastoon, jonka etsijät olisivat voineet liittää kyseisiin henkilöihin. 

Jos tuo Meri-Porissa kadonnut nainen ja Piia Ristikankare olivat kuuluneet samanlaiseen uskonnolliseen yhteisöön, eli Jehovan todistajiin, niin olisiko heidän välillään ollut ehkä tuttavuus-suhde, ja jos oli, niin oliko heillä jotain tietoa, joka aiheutti katoamiset. Tuo olettamus perustuu siihen ajatukseen, että mitä jos tuo Meri-Porin nainen sekä Piia ristikankare olivat tutustuneet jossain uskonnollisessa tilaisuudessa?  Eli tässä Meri-Porin tapauksessa kyseiselle perheenäidille tuli riitaa lastensa kanssa, kun nämä olivat halunneet katsoa erästä nuorten ohjelmaa. Nainen oli lähtenyt pihalle, ja jättänyt oven raolleen. 

Sen jälkeen häntä ei oltu löydetty. Puolen yön jälkeen perheen isä oli soittanut poliisille, kun vaimoa ei kuulunut takaisin. Samalla tavalla myös Piia Ristikankare oli menossa ainakin paikalla olleen veljensä mukaan saunaan, kun hän oli kadonnut. Se mikä tuosta Meri-Porin tapauksesta tekee oudon on se, että siitä ei olla puhuttu juuri mitään. Tuossa tapauksessa on omasta mielestäni melko paljon yhtenäisyyksiä kuuluisaan Piia Ristikankareen tapauksessa. Tuohon elämään kuului koulu, harrastukset sekä seurakunta. Samoin nuo samat asiat kuuluivat Piia Ristikankareen elämään. Jos ajatellaan että pelkkä TV-kananvan vaihto suututti tuota naista niin paljon, että hän joutui lähtemään ulos rauhoittumaan, niin tietenkin voidaan huomauttaa, että ilmeisesti kyseessä oli kello kuuden uutiset, ja puoli yhdeksän aikaan tuo nainen olisi voinut katsoa illan pääuutiset. 

Periaatteessa kaikissa perheissä missä on lapsia on "vaarana" se että joku vaihtaa kanavaa ilman lupaa. Mutta tietenkin voidaan sanoa, että suurin osa lapsista varmaan kysyy lupaa, ennen kuin vaihtaa kanavaa. Samalla kuitenkin voidaan kysyä, että miksi äiti ei komentanut lapsiaan, eli miksi hän ikään kuin antoi periksi? Oliko hänellä ehkä joku psykoosi, joka sai hänet kuvittelemaan, että TVstä tuli jotain viestejä? Mukanaan tuolla naisella oli käsilaukku, muutamia kymmeniä markkoja rahaa, sekä pankkikortti, jossa oli samanlaisia summia kuin mitä Piia Ristikankareella oli mukanaan, kun hän poistui kotoaan Piikkiöstä. Tuolloin perheenisä oli jäänyt saunalle, ja sanonut että hän oli lähtenyt ulos "hieman kiihtyneenä". 

Hän oli ilmoittanut käyvänsä katsomassa koiria. Tuo nainen oli vetänyt jalkaansa kumisaappaat, ja päälleen sadetakin. Hän oli tottunut hoitamaan asioitaan kävellen, aivan kuten Piia Ristikankare. Aluksi mies oli luullut vaimonsa lähtenen naapuriin. Ja ilmoitus kirjattiin poliisille vasta katoamista seuraavana maanantaina, aivan kuten Piia Ristikankareen tapauksessa, jossa isä jätti katoamisilmoituksen seuraavana päivänä. Tuon tapauksen yhteydessä kymmeniä vapaaehtoisia osallistui etsintöihin, ja sukeltajat haravoivat jokia sekä rantaa. Ja aivan kuten Piia Ristikankareen katoamisessa tuota naista ei nähnyt kukaan pihasta tai ovesta poistumisen jälkeen. Eli kysymys on siitä, että miksi noin on päässyt tapahtumaan? 

Miksi nimenomaan TV-kanavista on tullut niin kova kiista, että on täytynyt lähteä ulos jäähylle. Ja mitä sitten on tapahtunut? Oliko joku kutsunut tuota naista, ja jos oli niin miksi kukaan ei kuullut mitään? Sitten tietenkin seuraa kysymys siitä, että onko sama taho kutsunut myös Piia Ristikankaretta? Tapauksen erityispiirre on se, että naisen pankkikortti löytyi erään naisen lompakosta löytynyttä pankkikorttia ei oltu käytetty katoamisen jälkeen. Sitä ei ole kerrottu, että oliko lompakko sitten löytynyt jostain, vai oliko tarkastus tehty pankin kautta. 

Tuohon tapaukseen liittyy varmistamaton tarina siitä, että tuo nainen olisi ollut Reposaaren satamassa kyykyssä, ja puhunut kahden miehen kanssa. Erään toisen huhun mukaan tuo nainen olisi liftannut jonkun auton kyytiin, ja että tuo auto olisi ollut samanlainen, jota poliisi oli etsinyt "Hausjärven hiekkakuoppasurmien"-jutun yhteydessä.  Kyseinen surmatapausten sarja sattui Meri-Porin ja Ristikankareen tapausten jälkeen 1990-luvulla. Tuo auto oli pysähtynyt tarinan mukaan tuon pihaportin eteen. Kyseessä olisi siis ollut Volkswagen Passat, jonka väri oli valkea. 

Se miten monta huhua tuosta Meri-Porin tapauksesta on liikkunut on varmasti mielenkiintoista. Villeimpien huhujen mukaan nainen olisi ollut joku KGBn agentti, joka oli kutsuttu kotiin. Mutta kuten varmaan tiedämme, niin asiat muuttuvat, ja ihmiset unohtavat. Merkille pantavaa on se, että tapauksesta ei juurikaan ole tietoa internetissä. 

Eikä tämä tapaus ole samalla tavalla kuuluisa kuin Piia Ristikankareen tapaus. Jos ajatellaan että Ristikankare liftasi, niin tietenkin asia voi olla niin, että Ristikankare oli itseasiassa sopinut tuon tapaamisen. Ja siksi oli niin hermostunut. Jos Meri-Porin nainen oli myös sopinut jonkun pikaisen tapaamisen, ja sitten mennyt tapaamispaikkaan, ja sitten pakotettu autoon, niin miksi hän ei ollut kiljunut? Ja miksi tuo halkopino oli kolissut? Liittyikö kolina jotenkin katoamiseen? Piia Ristikankareen katoamisen yhteydessä ymmärtäisin liftaamisen, mutta tuo Meri-Porin nainen oli täysi-ikäinen. 

Ristikankareen tapaukseen liittyy muuten muistaakseni outo maininta mahdollisesta suhteesta. Tuo asia oli mainittu Piia Ristikankareen päiväkirjassa, ja tässä sitten mieleen juolahti että mitä jos tuo outo autoileva henkilö olikin ollut nainen? Siis ihmiset vain olettivat, että kyse oli miehestä, mutta nainenkin se olisi voinut olla. Ja jos ajatellaan että Piia Ristikankare sekä Meri-Porin nainen olisivat oikeasti menneet jonkun tuntemattoman kyytiin, niin olisiko tuo tuntematon voinut olla nainen? Siis Ristikankareen tapauksessa eräs henkilö oli väittänyt nähneensä Ristikankareen nousevan autoon, jonka hän oli pysäyttänyt liftaamalla. 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010096934.html

https://yle.fi/a/74-20096145

https://fi.wikipedia.org/wiki/Piia_Ristikankareen_katoaminen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hausj%C3%A4rven_hiekkakuoppasurmat

Paloittelusurmaajan murhannut henkilö tuomittiin elinkautiseen.

 

"Paloittelumurhaajan surmasta tuomittiin elinkautinen – ”Kidutuksenomaisia piirteitä” (MSN)

Maassamme ei ole voimassa verikoston lakia. Samoin maassamme ei ole voimassa lakia, jonka mukaan vankilasta vapautunut henkilö on vapaata riistaa. Eli tämä seuraava teksti liittyy siihen että vaikka henkilö on tuomittu paloittelusurmasta, niin hän ei ole mikään yleinen maalitaulu, jonka kautta näytetään omaa kovuutta. Eli kyseessä on kommentti Janne Hyvösen murhaan, josta sitten tuli elinkautinen. 

Janne Hyvösen murhasta on tullut tuomio, jonka mukaan Jaakko Erik Bremer tuomittiin elinkautiseen äsken  mainitun Janne Hyvösen murhasta. Tuo tekijän nimi kerrottiin tapausta käsittelevässä jutussa, joten siksi sen tässä tekstissä mainitsen. Hyvösen taustalta löytyy karmiva paloittelusurma, jonka hän teki aikoinaan yhteistyössä Virpi Buttin kanssa. Tällaisella asialla on tietenkin aina merkitystä, ja Hyvösen kuolemaan liittyy Satakunnan käräjäoikeuden mukaan raakaa kidutusta sekä väkivaltaa. Se miksi tästä asiasta kirjoitan on se, että maamme lain mukaan kukaan ei saa ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Eli meillä Suomessa eivät vallitse viidakon lait. 

Se aiheuttivatko Hyvönen ja Butt uhrilleen ylimääräistä kärsimystä tai kiduttivatko he uhriaan ei ole ainakaan kovin selkeästi mainittu. Eli ilmeisesti tuo uhri ei ollut ainakaan kovin paljon ehtinyt kärsiä, eli suurin osa väkivallasta mitä uhrille oli tehty tapahtui kuoleman jälkeen. Tapauksen yhteydessä puhutaan kannibalismista, mutta Hyvönen on saattanut esittää hullua, koska hän saattoi ajatella saavansa lievemmän tuomion tuosta teosta. Eli leikkimällä hullua pääsee vankimielisairaalaan, jossa olot eivät ole aivan niin karut kuin vankilassa. Paloittelusurmasta voitte lukea tekstin lopussa olevista liitteistä. 

Ja toinen asia on sitten se, että Hyvösen murha on raakuudessaan osoitus siitä, miksi ei kannata ottaa itselleen "kovan jätkän" mainetta. Kun maine ympärillä kasvaa liian suureksi, ja kukaan ei enää uskalla sanoa mitään vastaan, ilman pelkoa siitä että vedetään jalat alta, ja että "pään aukoja" hakataan kuoliaaksi. Niin se sitten tuo ympäristöön sellaisia ihmisiä, jotka uskovat saavansa mainetta tuollaisesta väkivallasta, joka kohdistuu tappajaksi luokiteltuun henkilöön. Samoin jos toinen on ottanut toiselta hengen, niin se herkistää muita ajattelemaan, että toisen ihmisen lausumat asiat ovat uhkaavampia kuin ne itseasiassa muuten olisivat.  

On olemassa ihmisiä, joiden mielessä käy se, että jos oma uhri on tappaja, niin se sitten oikeuttaa tuollaiseen tekoon. Eli jostain syystä lähdetään kostamaan tuntemattoman henkilön puolesta, koska ajatellaan että muut ihmiset hyväksyvät tuollaisen toiminnan. Myös toisen ihmisen psyykkiset ongelmat ovat asioita, jotka jotkut näkevät oikeutuksena hyökätä toisen kimppuun tai pahoinpidellä toista. Eli he näkevät toisen ihmisen olevan itsensä alapuolella. Ja juuri tuo ajattelutapa on hyvin vaarallinen. 

*******************************

Tässä seuraavaksi kirjoitan hypoteettisesta tapauksesta. Siis jos siinä on yhtymäkohtia johonkin todelliseen tapaukseen, niin kyse on puhtaasti sattumasta. Eli tarkoitus ei ole kommentoida mitään todellista rikosta, vaan esittää ajatus tilanteesta, jossa uhrin asema laukaisee vihan, joka saattaa kohdistua hyvinkin suureen kansanjoukkoon. Tuollainen vihan eskaloituminen saattaa johtaa jopa sarjamurhaan, kun henkilö kokee oman asemansa jonkinlaisena katujen järjestysmiehenä. 

Se onko tappajan kynnys käyttää uudelleen kuolettavaa väkivaltaa laskenut riippuu siitä, että missä tilanteessa tuota kuolettavaa voimaa on käytetty. Eli jos kyseessä on teko, jossa esimerkiksi päälle käynyttä henkilöä on torjuttu, ja hän on tuon torjunnan tai hätävarjelun yhteydessä saanut kuolettavan vamman, niin kynnys uusia teko on pienempi kuin tapauksissa, joissa on käytetty ansaa tai tekoa on muuten suunnisteltu. Mutta kuitenkin on aina mahdollista, että hätävarjelu saa aikaan ajatuksen siitä, että henkilö alkaa kantaa asetta mukanaan, ja ikään kuin toivoo että joku alkaisi taas "esiintyä". Eli mitään yleispätevää kannanottoa tuohon asiaan ei ole olemassa. 

Samoin joissain tapauksissa esimerkiksi pahoinpitelyn uhri saattaa alkaa kostaa ihmisille, jotka ovat häntä kohdelleet huonosti. Ja joskus tuollainen ihminen laajentaa tuon koston koskemaan kokonaisia ihmisryhmiä. Eli pahoinpitely saa tuolloin aikaan ajatuksia siitä, että kun itse on väkivallan uhri, niin se sitten oikeuttaa muuttumaan joksikin katujen järjestysmieheksi. Toki väkivalta kohdistuu aina siihen henkilöön joka ottaa potkuja sekä iskuja vastaan. Ja jos kyseessä on ryöstö, niin se sitten herättää varmasti vihaa. Eikä toisen puolesta voi kukaan antaa anteeksi. 

Mikäli sitten ryöstäjät tai ryöstäjiksi epäillyt päästetään todisteiden puutteessa vapaaksi, kokee pahoinpitelyn uhri varmasti tilanteen olevan suoranainen oikeusmurha. Tuolloin henkilö saattaa kokea voimattomuutta, vihaa sekä tarvetta tuhota kaikki kadulla oleskelevat henkilöt, jotka edustavat mitenkään tuota joukkoa, joka on teon tehnyt. On ihmisiä, joiden mielestä he ovat tehneet aukottoman tunnistuksen, mutta sitten oikeus näkee asian toisin. Eli epäiltyä ei voidakaan sitten tuomita, koska he eivät ole ehkä olleet paikalla. Mutta kuunteleeko rikoksen uhri tuota alibia, vai vääntääkö hän ehkä vapauttavan päätöksen sellaiseksi, että syy siihen on vastaajien alaikäisyys tai etninen tausta. 

Eli tässä vaiheessa voidaan todeta, että rikoksen uhri ei ehkä usko, että hänen havaintonsa ei olekaan niin hyvä, kuin hän haluaa uskoa. Tai hän saattaa eskaloida tuota rikosta mielessään siten, että jokainen ulkomaalainen on jotenkin rikollinen. Siis hän on ehkä nähnyt kasvot joita peittää huivi sekä aurinkolasit, mutta koska lehdistössä on ollut juttuja ulkomaalaisten katujengeistä, niin "tietenkin" myös nämä rikolliset ovat "varmasti" ulkomaalaisia. He eivät voi olla suomalaisia. Ja jos mukana on ollut suuri summa rahaa, niin jostain syystä kukaan ei kysy itseltään, että mistä joku katurosvo on saanut tietää noista käteisvaroista? Oliko siinä pankkiautomaatilla joku ulkomaalainen oikeasti vahdissa, vai miksi juuri tuolla tavalla naamioitunut katurosvo iski juuri siinä kohdassa? Eli jos henkilöllä on aurinkolasit päässään pilkkopimeässä, niin hän todennäköisesti on noita laseja ajatellut käyttää naamiona. Tai ehkä on hyvinkin yleistä, että joku kulkee aurinkolasit päässään huivi naaman edessä keskellä talvea. Ehkä tuo uhri valittiin sattumalta, mutta kuitenkin nuo rahat saavat aikaan ajatuksen mahdollisuudesta, että teko olisi suunniteltu.  

*******************************

Tuo ajattelutapa kuuluu näin, "kun tapan kovan tappajan, niin saan siitä kovaa mainetta". Eli toisen ihmisen kova henkirikos tausta yllyttää joitain sitten tekemään myös kovia tekoja. Pelko ja viha ovat asioita, joiden hallinta saattaa jossain tapauksissa pettää. Pelko saattaa muuttua vihaksi monella tavalla, ja meidän kaikkien pitää ymmärtää se, että vihan hallinta on äärimmäisen tärkeä taito. Kun toista nöyryytetään muiden edessä, niin silloin hän saattaa kyllä lähteä pois, mutta sitten tietenkin se, mitä nöyryyttämiseen liittyy saattaa aiheuttaa sen, että toinen saattaa kokea tilanteen niin, että hän ei löydä muuta tietä siitä pois, kuin ehkä hyvinkin raukkamainen henkirikos. 

Joku saattaa kokea, että hän palvelee oikeutta, kun hän surmaa tappajan. Se mikä saattaa tietenkin lisätä tällaisen teon uhkaa on tiedotustapa, jossa tuon edellisen uhrin teosta jätetään pois se, mitä murhan uhri oli tehnyt. Eli kun murhan uhri esitetään enkelinä, niin se alentaa toisten ihmisten kynnystä lähteä "kostamaan". Tuohon ajatteluun liittyy usein ikään kuin ajatus siitä, että murhaajan murhaaminen tekee ihmisestä sankarin. 

Eli ihminen joka kokee pelkoa, tai joka ajattelee tekevänsä vaikutusta muihin saattaa toimia tavalla, jota voidaan kutsua epärationaaliseksi. Ihminen joka käyttää esimerkiksi liikaa lääkkeitä tai muuten omaa mielenterveyden häiriön saattaa esimerkiksi painostuksen alla muuttua vaaralliseksi. Ja tietenkin se että uhkailija on itse istunut toisen ihmisen murhasta alentaa kynnystä käyttää vakavaa väkivaltaa uhkailijaa kohtaan. Ajattelutapa on yleensä ollut se, että kun toinen surmaa toisen, niin surmaajan kynnys tehdä uusia henkirikoksia on alentunut. 

Tuo asia ei aina ole totta. Siis riippuu pitkälti teon motiivista eli miksi ja missä tilanteessa henkilö tappaa se, onko hänellä oikeasti tuota uusimisen uhkaa. Jos henkilö on käyttänyt kuolettavaa voimaa päälle käyvän henkilön pysäyttämiseksi, niin silloin ei uhka uusinnasta ole niin suuri kuin esimerkiksi väijytystapauksessa. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ihmismieli on pahimmillaan synkkä ja kylmä paikka, ja on ihmisiä jotka eivät kykene hillitsemään tunteitaan.

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/paloittelumurhaajan-surmasta-tuomittiin-elinkautinen-kidutuksenomaisia-piirteit%C3%A4/ar-AA1TKqBC?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=f02d0ac98b09482be80a333666b73682&ei=31

https://fi.wikipedia.org/wiki/Janne_Hyv%C3%B6nen_(paloittelumurhaaja)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Virpi_Butt

Rooman valtakunnan nousu, uho ja tuho.

Rooman valtakunnan nousu, uho ja tuho, eli tarina siitä, kuinka päätökset jotka näyttivät aluksi hyviltä muuttuivat myöhemmin huonoiksi tuhosivat Rooman valtakunnan. 

Sanotaan että Rooman valtakunnan uho aiheutti tuon valtakunnan tuhon. Eli sodat olivat Rooman valtakunnan olemassaolon ehto. Ulkoisten vihollisten avulla voitiin huomio kääntää pois Rooman valtakunnan sisäisistä ongelmista sekä epätasa-arvosta. Samoin jatkuvat sodat tarjosivat tilaisuuden hankkiutua eroon Rooman keisarin vihollisista. Murhat voitiin selittää sillä, että vihollinen on tappanut esimerkiksi henkilön, joka on arvostellut keisaria. Sanotaan että visigoottien kuningas Alarik tuhosi Rooman vuonna 410. Tuolloin unohdetaan se, että tuo visigoottien hyökkäys Roomaan oli vain piste sille ketjulle, joka alkoi vuonna 9 Teutoburgista, tai jonka alku on jossain Rooman historiassa. Yksi tietty asia ei aiheuttanut sitä, että Rooma tuhoutui. 

Vaan Rooman tuho oli seurausta useista erilaisista asioista, jotka alkuun olivat oikeita, mutta sitten ne muuttuivat vääriksi. Kun Rooman keisarin paikka muuttui perinnölliseksi, niin se avasi Rooman korkeimman viran ihmisille, jotka saattoivat olla esimerkiksi kehitysvammaisia. Samoin se että Roomassa mies peri myös isänsä viran automaattisesti sai aikaan sen, että esimerkiksi lukutaidottomia saattoi päästä hyvinkin korkeisiin virkoihin. Eli miksi kukaan viitsi kuunnella jotain filosofioita, kun ilman niitäkin saattoi päästä keisariksi. Samoin esimerkiksi orjat saattoivat istua myös luennoilla roomalaisten sijasta. 

Kun keisari Augustus Teutoburgin taistelun jälkeen erotti omat germaanihenkivartijansa, niin hän tietenkin korvasi heidät roomalaisilla. Mutta samalla hän aiheutti tilanteen, että keisari sai vain sitä tietoa, mitä hänelle haluttiin antaa. Ja henkivartijoita alettiin valita korkeimmista aatelissuvuista. Se miksi keisarin henkivartijat olivat germaaneja johtui siitä, että germaani ei voinut vaatia Rooman keisarin kruunua itselleen. Kun viereen tuli miehiä, jotka saattoivat vaatia itselleen keisarin virkaa, niin silloin tietenkin kynnys esimerkiksi murhata keisari laski. Perinnöllinen keisarin virka taas takasi sen haltijalle sopivan määrän liehittelijöitä heti syntymästä lähtien. Ja kuten me varmaan tiedämme, niin voittamaan oppii vain häviämisen kautta. 

Eli jokaisessa pelissä pitää pelata ensimmäinen ottelu. Jos vastassa on vain ihmisiä, jotka häviävät tahallaan, niin silloin ei pelaaja pysty kehittymään tai kehittämään taktiikkaansa. Ja se on sitten myöhemmin osoittautunut tuhoisaksi. Tuolloin tulee mieleen nyrkkeilijä, jonka kaikki harjoitusvastustajat ovat hävinneet tahallaan. Ja sitten kun eteen tulee oikea ottelu, niin tulos on tuon äsken niin voittoisan miehen kohdalla se, että hänet tyrmätään ensimmäisessä erässä. Eli tuolloin omat taidot näytetään vasta kun sillä on merkitystä. 

Sanotaan että yksi viimeisistä teoista oli se, kun keisari Honorius antoi pidättää ja surmata taitavimman sotapäällikkönsä Stilichon ja hänen poikansa. Väitetään että Honorius uskoi huhuja, joiden mukaan  Stilicho olisi juoninut häntä vastaan. Toisten mielestä Honorius surmasi Stilichon siksi, että keisari oli tälle kateellinen. Eli hän koki Strichon olevan kilpailija itselleen. Se että hän surmasi parhaan miehensä tietenkin söi ihmisten luottamusta Rooman johtoon. Ja sen takia erityisesti sotilaiden päätä alkoi vaivata epävarmuus. Eli mitä jos heidät pidätetään ja surmataan jonkun huhun perusteella. 

"Länsi-Rooman tuho olisi ehkä ollut vältettävissä, mikäli keisari Honorius ei vuonna 408 olisi antanut teloittaa valtakunnan taitavinta kenraalia Flavius Stilichoa. Stilicho oli itsekin puoliksi germaani, ja hän oli saavuttanut useita voittoja Rooman valtakuntaa uhan­neista germaaneista." (Historia.fi, Rooman tuho vaikutti koko Eurooppaan)

"Kun visigoottien kuningas Alarik vuonna 401 oli marssinut joukkoineen kohti Roomaa, Stilicho oli pysäyttänyt hänen etenemisensä. Vuonna 408 Stilicho onnistui taivuttelemaan Alarikin liittoutumaan Rooman kanssa, ja pahin vaara näytti olevan ohi."(Historia.fi, Rooman tuho vaikutti koko Eurooppaan)

Liittolaisuus synnytti kuitenkin ­huhuja siitä, että Stilicho juoni vallankaappausta. Keisari ­Honorius uskoi huhuihin ja ­antoi vangita ja teloittaa ­Stilichon. Kaksi vuotta myöhemmin Alarik hyökkäsi sotureineen Roomaan." (Historia.fi, Rooman tuho vaikutti koko Eurooppaan)

Rooman valtakunnan yhdisti ulkoinen vihollinen nimeltään Karthago, jonka legendaarinen sotapäällikkö pakotti silloiset Italian alueen kaupunkivaltiot yhdistämään voimansa Karthagoa vastaan. Kun Karthagon sotapäällikkö Hannibal Barka toi norsunsa Italiaan halki vuoriston, niin Rooma ja sen liittolaiset eivät olleet valmistautuneet tuohon iskuun. Roomassa ilmeisesti oltiin ajateltu niin, että Hannibal yrittää maihinnousua Sisiliassa tai Italian saappaan eteläosassa, jolloin Roomalla olisi aikaa varustautua tai sitten muut olisivat lyöneet tuon vihollisen. 

Tuolloin noin vuoden 200 eKr. tienoilla ei asevoimilla ollut satelliitteja tai muitakaan nykyaikaisia varusteita, joten sen takia sodankäynti oli verkkaisempaa kuin nykyään, ja armeijat saattoivat liikkua pitkän matkaa vastustajan puolella ilman, että esimerkiksi keisari tai kuningas sai sitä tietoonsa. Rooman talous perustui pitkälti sotaan. Eli Rooma keräsi varoja ympäröiviltä kansoilta valloittamalla niiden alueita. Tuolloin sitten ihmiset vietiin orjiksi, ja kulta päätyi keisarin taskuun. 

Rooman yhteiskuntaa käsittelevissä teksteissä puhutaan usein kolmesta yhteiskuntaluokasta. Eli pääluokat olivat aateliset, tavalliset ihmiset ja orjat. Ylimmän aatelin eli patriisiaatelin muodostivat Rooman vanhimmat suvut. Ja seuraavan portaan myöhemmin varallisuutensa hankkineet henkilö sekä suvut. Mutta kuten varmaan tiedätte, niin Rooman yhteiskuntaan kuului kymmeniä tai ehkä jopa satoja yhteiskuntien alaluokkia, ja yksi luokista, joita ei koskaan oikeastaan virallistettu olivat ritarit. 

"Antiikin Roomassa ritari tarkoitti alun perin ratsupalvelusta suorittavaa kansalaista. Heitä oli kahdenlaisia: valtion kustantamalla hevosella ratsastavia (equites equo publico) ja itse hankkimallaan hevosella ratsastavia (equites equo privato). Vähitellen ritarit erottuivat omaksi säädykseen, jolla oli erityisiä oikeuksia. Ritarisäätyyn pääsivät myöhemmin myös muut kuin sotilaat, esimerkiksi varakkaat maanomistajat, puhujat ja oppineet". (Wikipedia, Ritari). 

Ja kuten arvaatte, niin lopulta kaikkien roomalaisten piti päästä ritareiksi. Eli he hankkivat hevoset mikä takasi mukavamman asepalveluksen kuin jalkaväkimies joutui juoksemaan upseerin perässä. 

Kun Rooman joukot hävisivät Teutoburgin taistelussa, niin tuo tappio tuhosi Rooman legioonien maineen voittamattomina joukkoina, joita ei kannattanut vastustaa. Toki tappio oli muutenkin suuri, mutta se kohdistui niihin miehiin, joista piti kouluttaa legioonien johtajia. Samoin mukana oli paljon nimekkäiden perheiden poikia, jotka olivat hankkimassa mainetta tulevaa poliittista uraansa varten. Teutoburgin metsä osoittautui paikaksi, jossa Rooman taktiikka ei yksinkertaisesti toiminut. Ja seurauksena oli katastrofi. 

"Sotapäällikkö Stilicho ja hänen ­poikansa murhattiin keisari Honoriuksen käskystä vuonna 408." (Historia.fi, Rooman tuho vaikutti koko Eurooppaan)

"Ikääntyvä Augustus oli surun murtama saatuaan kuulla hirvittävästä tappiosta. Hänen kerrotaan valittaneen: ”Varus, Varus, anna takaisin legioonani!” Rooma menetti kaikki Reinin itäpuolella olleet alueensa, ja Varuksesta tehtiin Augustuksen epäonnistuneen Germania-politiikan syntipukki. Taistelussa tuhoutuneiden legioonien numeroita ei enää koskaan käytetty. Keisari Augustus ymmärsi tappion laajemmat seuraukset: Rooma olisi suojaton, jos germaanit lähtisivät etenemään kohti pääkaupunkia. Germania-hankkeeseen uhratut varat olivat menneet hukkaan. Lisäksi keisari erotti kaikki germaanista syntyperää olevat henkivartijansa ja karkotti heidät valtakunnastaan. Uusia legioonia värvättiin ja maa oli lähes poikkeustilassa." (Wikipedia, Publius Quinctilius Varus)

Ja juuri Teutoburgin taistelu ilmeisesti kannusti myös muita kansoja vastustamaan Roomaa. Samoin roomalaisten ankaruus vastustajiaan kohtaan aiheutti vihaa sekä samalla myös voimisti vastarintaa. Eli vastustajat taistelivat loppuun saakka, koska heitä odotti joko kuolema roomalaisten miekoista, tai sitten esimerkiksi elävältä polttaminen. Ja juuri tämä asia sai esimerkiksi Masadan linnoituksen väen surmaamaan itsensä. Kun Rooma ei sitten esimerkiksi Attilan valloitettua Rooman antanut edelleenkään muille kuin omalle eliitilleen oikeutta päättää Rooman asioista, niin liittolaiset vetivät tuen pois. 

Eli äänioikeus Rooman senaatissa oli vain rikkaimmilla roomalaisilla. Samoin senaatti alkoi ikään kuin erkaantua kansasta. Roomassa oli periaatteessa yleinen asevelvollisuus. Yksi tuon asevelvollisuuden tarkoituksista oli se, että senaatti saisi tietoa myös kansan tarpeista. Mutta sitten alkoivat Rooman yhteiskuntaluokat, eli työläiset, ritarit sekä senaattorit segregoitua eli eristäytyä toisistaan. He alkoivat palvella myös omissa osastoissaan, ja juuri ritari-luokasta tuli ikään kuin välittäjä, joka välitti tietoa senaatille. Ja lopulta kävi niin, että senaatille kerrottiin asioita niin, että kertoja itse esitti itsensä parhaassa mahdollisessa valossa. Keisarivalta perustettiin selvittelemään senaatin ongelmia, mutta sitten valta vain keskittyi Julius Caesarin ja hänen ottopoikansa Octavianuksen, eli Augustuksen käsiin. 

Teutoburgin tappio sattui juuri Augustuksen ollessa vallassa, ja se oli omiaan heikentämään ihmisten luottamusta Rooman hallintoon. Teutoburgissa kuoli myös monia nimekkäiden perheiden jäseniä, mikä aiheutti vihaa keisaria kohtaan. Tuetoburgin taistelussa johtajana toimi Varus-niminen päällikkö. Se mikä sitten aiheutti närästystä oli se, että Augustus ei itse johtanut valloitusretkeään. Aluksi se että Varus johti pelasti Augustuksen, joka saattoi syyttää Varusta kaikesta. Mutta sitten myöhemmin alettiin kysellä, että "miksi keisari antoi alaistensa johtaa, eikä itse vaivautunut lähtemään mukaan?". 

Augustus korotti itsensä jumalaksi, mutta samalla ihmiset huomasivat, ettei hän kyennyt pelastamaan legiooniaan. Myöhemmin sodat sekä sisäiset levottomuudet saivat aikaan sen, että Rooman valtakunta romahti. Koska Rooman keisari saattoi suoraan katkaista pään, jos hän ei pitänyt jostain henkilöstä, niin hänelle ei enää uskallettu kertoa asioita, joita hänen olisi pitänyt tietää. Rooman legioonien tappio Attilaa vastaan johtui siitä, että legioonat eivät koskaan muuttaneet taistelutapaansa. 

Eli Attila kykeni suoraan ennakoimaan legioonien toiminnan. Attilan nopeat voitot saivat aikaan sen, että Rooma menetti luotettavuuttaan. Liittolaiset hylkäsivät tuon valtion siksi, että se ei kyennyt enää suojelemaan niitä. Samasta syystä myös aikoinaan Peloponnessolais-sodissa Ateena hävisi Spartalle. Ateenan ongelma oli se, että se ei puolustanut liittolaisiaan. Kun valtiot lähtevät liittoon toisen valtion kanssa, niin ne odottavat täysin oikeutetusti myös saavansa vastiketta siitä, että ne lähettävät poikiaan toisen valtion sotiin. Sparta sen sijaan puolusti liittolaisiaan sekä samalla yritti ainakin välittää niiden välisiä kiistoja, mikä tietenkin nosti Spartan suosiota. 

Kun puhutaan sitten esimerkiksi Länsi- ja Itä- Rooman tuhosta, niin Itä-Rooma eli Bysantti oli olemassa vielä tuhat vuotta Länsi-Rooman jälkeen. Mutta Itä-Rooman tuhon aiheutti jatkuva sotiminen Persian kanssa. Tuolloin kaksi aikansa supervaltaa olivat jatkuvasti sodassa. Kun molemmat suurvallat olivat heikentyneet, niin ulkopuolelta tuleva voima saattoi voittaa molemmat suurvallat helposti. Toki esimerkiksi roomalaisten tapa siirtää töitään orjille sai aikaan sen, että roomalaiset eivät enää osanneet tehdä itse mitään. Mukava elämä tuhosi lopulta kaiken. Kun esimerkiksi legioonien päälliköt valittiin sen perusteella, kenellä oli suurin varallisuus, ja ritarit siirsivät tehtävänsä suoraan alemmille yhteiskuntaluokille.

https://historianet.fi/sivilisaatiot/rooman-valtakunta/rooman-tuho-vaikutti-koko-eurooppaan

https://maestrovirtuale.com/fi/Roomalaisen-yhteiskunnan-luokat-ja-niiden-p%C3%A4%C3%A4piirteet/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Attila

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannibal

https://fi.wikipedia.org/wiki/Publius_Quinctilius_Varus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ritari

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rooman_valtakunta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teutoburgin_taistelu

Laki itsessään on aina heikko turva, varsinkin jos sitä ei valvota.

Periaatteessa laki yksin on heikko turva. Lakia voidaan aina muuttaa. Ja jokainen valtio lukee lakia kuten se haluaa sitä lukea. Pienet valtiot turvaavat pakosta kansainväliseen lakiin. Ja suuret valtiot taas uskovat suuressa määrin voimaan, kun ne valvovat omaa etuaan. Kansainvälisen lain suurin ongelma on siinä, että sen mukaan valtio itse määrittelee sen, mikä on laillinen tai mikä on laiton hallitus. Lain mukaan toisen valtion suvereniteetin loukkaaminen sekä rajojen muuttelu on kiellettyä. Mutta sitten taas toisaalta mitä jos valtion johtaja toteuttaa Ludvig XIVn valtio-oppia, joka kuuluu lyhyesti ja ytimekkäästi "Valtio olen minä"? Jos valtion johtajalla on sellainen tapa toimia, että hän vaientaa kaikki, jotka edes uskaltavat ajatella eri tavalla kuin hän, tai kyseenalaistaa tuon valtion johtajan suuria ajatuksia, niin miten silloin valtion johtajaan pitäisi suhtautua? Eli maan rajoja ei saa koskaan muutella, tai sitten seurauksena on rikos kansainvälistä lakia vastaan. 

Mutta sitten kun taas lähdetään tekemään rauhaa esimerkiksi Ukrainaan, niin silloin tietenkin sopimukset menevät ohi kansainvälisen lain. Eli kansainvälistä lakia ei oikeastaan kukaan edes yritä valvoa. Tai kansainvälisen lain valvonta on erittäin huteralla pohjalla. Siis vaikka kansainvälistä lakia poljetaan jatkuvasti, niin kukaan ei tee mitään sen lopettamiseksi, koska kukaan ei varmasti halua haastaa oikeasti ydinaseita hallussaan pitäviä valtioita. Mutta kun lähdetään pohtimaan kansainvälisen lain tulkintaa, niin aina voidaan kysyä, että kuka rikkoi ensin lakia, kuka sitten käytti väkivaltaa, ja kuka sitten teki sitä tai tätä? Eli miksi Taliban ei luovuttanut Osama bin Ladenia, vaikka tämä surmasi 4000 amerikkalaista? 

Eli mitä jos tuo sattuisi tapahtumaan kotoisessa Suomessamme? Taliban tarjosi bin Ladenille turvapaikkaa, vaikka hän oli tuota Syyskuun 9. päivän iskua tukenut, ja muistaakseni myös tunnustanut tuon teon. Samoin terrori-iskuja Euroopassa on tuettu ainakin Iranin sekä Libyan toimesta, mutta samalla kuitenkaan noita valtioita joita johtivat kiihkoislamistiset papit sekä hullu Muammar Gaddafi eivät koskaan saaneet osakseen samalla tavalla kansainvälisen oikeuden kautta tapahtuvaa paheksuntaa tai tuomiota, vaikka muutamia länsimaiden kansalaisia on ehkä ammuttu tai räjäytetty kappaleiksi. Eli kaiken maailman Fatwat sekä monet muut vastaavat asiat eivät ole saaneet aikaan samanlaista kansainväliseen oikeuteen vetoamista, kuin USAn iskut Venezuelaan tai aikaisemmin Irakiin, sekä Libyaan. 

Tuolla viittaan Lockerbien pommi-iskuun, joka tapahtui 21. joulukuuta, 1988. Tuossa tapauksessa on monia asioita, jotka vaatisivat ehkä uusia tutkimuksia. Eli teosta syytettiin aluksi Libyaa, mutta myöhemmin tapauksesta on liikkunut monia eri versioita, ja mm. kuuluisa terroristi Abu Nidal oli kuulemma kertonut, että tuo isku oli tehty hänen määräyksestään. Myöhemmin sitten kaksi tuosta teosta epäiltyä joutuivat oikeuteen. Toinen heistä vapautettiin ja toinen taas joutui vankilaan. Josta hänet vapautettiin sitten myöhemmin pitkälle edenneen eturauhassyövän takia. Kyseinen henkilö oli Libyan tiedustelu-upseeri, joka ilmoitti suoraan, ettei hän ole tehnyt tuota iskua. 

Tuosta Lockerbie-jutun tuomiosta voidaan sanoa, että se tapahtui kolmen skotlantilaisen tuomarin toimesta. Tuomioistuin istui Hollannissa. Ja sen jälkeen tietenkin on tapauksesta liikkunut monia versioita. Wikipediassa tästä tapauksesta kirjoitetaan näin: 

************************************************

"Iskujen todellisista tekijöistä kiistellään edelleen, vaikka asianosaisten maiden hallitukset pitävät tapausta selvitettynä. Monien mielestä Yhdysvallat syytti Libyaa tapauksesta voidakseen julistaa vihollismaansa kauppasaartoon; Libyan väitetään ottaneen vastuun iskuista vain päästäkseen eroon sen taloutta 15 vuotta pahoin rasittaneesta saarrosta, kuten maan pääministeri vuonna 2004 selvitti BBC:lle. Myös YK:n nimittämä Lockerbie-oikeudenkäyntien tarkkailija piti saavutettua ratkaisua poliittisena ja tapausta pahasti selvittämättömänä. Osa Lockerbien iskun uhrien omaisista on tyytynyt rahoihin ja hyväksynyt oikeudenkäyntien päätöksen, kun taas toiset vaativat uusia tutkimuksia."

"Kesällä 2007 julkaistun Scottish Criminal Cases Review Commission -raportin mukaan oikeudenkäynnissä saattoi olla epäselvyyksiä ja todisteet olivat epäluotettavia.Samana kesänä insinööri Ulrich Lumpert myönsi valaehtoisessa lausunnossa varastaneensa oikeudenkäynnissä käytetyn ratkaisevan todistuskappaleen työnantajaltaan Mebo Ab:ltä ja antaneensa sen 22. kesäkuuta 1989 ilman lupaa Lockerbie-iskua tutkineelle viranomaiselle." 

(Olisiko Lunbertin pitänyt pimittää tuo todiste, tai kysyä Mebo Oyltä lupaa sen antamiseen viranomaisten käsiin?) 

"Vuonna 2002 kuollut palestiinalaisterroristi Abu Nidal väitti olleensa iskun takana. Megrahin puolustusasianajajien ryhmä nimesi mahdolliseksi syylliseksi PFLP-GC:n Mohammed Abu Talbin. Iskusta syytettiin alun perin Syyriaa ja PFLP-GC:ta, mutta tämä muuttui 1991 kun Syyria liittyi liittoumaan, joka karkotti Irakin joukot Kuwaitista ja Syyriasta tuli Yhdysvaltain tukeman arabien ja Israelin välisen rauhansopimuksen ajaja."

Yhdysvaltain DIA:n dokumentit taas syyttivät Iranin entistä sisäministeriä Ali-Akbar Mohtashemi-Puria, jolloin isku olisi ollut kosto viisi kuukautta aiemmin USS Vincennesin alas ampumasta iranilaisesta matkustajakoneesta. DIA väitti Mohtashemi-Purin luvanneen PFLP-GC:n Ahmad Jibrilille iskusta miljoona dollaria. DIA piti myös Libyan osuutta epäuskottavana

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lockerbien_pommi-isku

Eli oliko kyseessä klassinen "väärän lipun käyttö". Eli Iran saattoi haluta USAn iskevän Gaddafin Libyaa vastaan, ja tietenkin USS Vincennesin 8. syyskuuta 1988 alas ampuma iranilainen matkustajakone olisi varmaan hyvä tekosyy aloittaa terrorikampanja USAa ja sen liittolaisia vastaan. Ja vielä nykyäänkin keskustellaan siitä, että oliko tuo matkustajakone sellaisella lentolinjalla, että sen voitiin olettaa olevan törmäyskurssilla Vincennesiin. Siis tuolloin tulenarka tilanne sai aikaan sen, että kovassa hermopaineessa oleva miehistö tulkitsi Iran arin lento 655n olevan Iranilainen sotilaskone. Eli varmasti on olemassa sellainen hyvin ikävä ajatus, että Iranin lennonjohto  saattoi ohjata siviilikonetta siten, että sen näyttäisi törmäävän Vincennesiin. 

Tuolloin Vincennesin miehistöllä saattoi olla tuoreessa muistissaan 23.marraskuuta, 1987 tapahtunutta USS Starkin tapaus, jossa alusta kohti ammuttiin Exocet. Tuolloin Stark ei reagoinut ohjukseen eikä siihen lukittuun tutkaan, ja seurauksena oli kahden irakilaisen hävittäjän ampuman Exocetin osuma, joka surmasi 37 amerikkalaista merimiestä. 

Se että Vincennesin miehistö ei kyennyt ottamaan yhteyttä tuohon Iranin koneeseen kansainvälisten hätäkanavien kautta saattoi tietenkin aiheuttaa väärin tulkintoja, mutta olisiko Iranin johto halunnut käyttää matkustajakonetta kamikaze-tehtävissä. Vuosia myöhemmin eräät Osama bin Ladenin laskuun toimivat terroristit lensivät matkustajakoneen suoraan pilvenpiirtäjiä päin. Joten tietenkin voidaan kysyä, että olisiko tuo Iran Airin lento 655 oikeasti myös provosoinut Vincennesin miehistöä. lentämällä laivan yli tai oliko Iranin F-14 käyttänyt tuota Airbus 300 konetta ikään kuin maskina? Eli oliko Iranin F-14 hävittäjä linjassa tuon matkustajakoneen kanssa? 

Tuolloin Iran saattoi toivoa että maailma tuomitsee USAn teon ja uhrata tuon takia muutamia oman maan kansalaisia. Iran on tukenut itsemurhaterroristeja sekä pakottanut lapsia hyökkäämään miinakenttiin, joten olisiko se välittänyt muutaman oman maan kansalaisen kuolemasta? Eli miksi tuohon kutsuun kansainvälisellä hätäkanavalla ei vastattu? Pitää huomioida sellainen asia, että Persianlahden sodassa, eli Iranin ja Irakin välisessä sodassa molemmat osapuolet olivat hyökänneet siviili tankkereita vastaan. 

Ja sen takia myös USS Vincennesin miehistön hermot olivat kireällä. Hyökkäykset olivat tapahtuneet esimerkiksi tasavaltalaiskaartin pikaveneiden sekä Exocet ja Silk worm-ohjuksin. Ja jos Vincennesiä vastaan olisi hyökätty Silkworm ohjuksella, niin tuon riistelijän miehistöllä olisi ollut hyvin vähän aikaa reagoida. Tuolloin Irak käytti hyökkäyksiin Exocet-ohjuksia, ja iran taas kiinalaisia Silkworm-ohjuksia. Ja voidaan sanoa että nuo Silkworm-ohjukset olivat lähtölaukaus Kiinan aseistautumisen kiihdyttämisessä. Voidaan toki sanoa että myöskään tuossa kauppa-alusten saatto-operaatiossa ei ollut kyseessä altruistinen toiminta. Vaan kyse oli suurvaltojen eduista. 

Wikopedia kertoo tapauksesta näin: 

"Iran Airin lento 655 oli Iran Airin lento Bandar Abbasista Dubaihin. Yhdysvaltain laivaston Ticonderoga-luokan ohjusristeilijä USS Vincennes tuhosi koneen 3. heinäkuuta vuonna 1988 Persianlahdella. Turmassa sai surmansa 290 ihmistä. Tapaus sattui Iranin ja Irakin sodan aikana.

"Iran Airin lento oli matkalla Bandar Abbasista Dubaihin, jonne sen oli määrä laskeutua puolen tunnin sisällä. USS Vincennes oli Persianlahdella suorittamassa harjoittelua."

"YK:n turvallisuusneuvosto käsitteli tapausta. Aluksi Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon ilmoitti, ettei Yhdysvaltain laivaston risteilijä USS Vincennes olisi ampunut matkustajalentokonetta vaan iranilaista sotilaslentokonetta, mutta ilmoitus peruttiin heti, ja viralliset valittelut tapahtuneesta esitettiin välittömästi."

"USS Vincennesin miehistö oletti virheellisesti Airbus A300:n olevan iranilainen F-14-hävittäjä, joka olisi pudottanut korkeutta ja lisännyt nopeutta hyökkäystä varten. Miehistö tulkitsi tarjolla olevaa informaatiota väärin, sillä USS Vincennesin oman AEGIS-järjestelmän mukaan lento 655 kone nousi jatkuvasti tasaisella nopeudella. Aluksen AEGIS-järjestelmä myös tunnisti koneen siviilikoneeksi sen lähettämän transponderikoodin perusteella, mutta väärintulkintojen takia USS Vincennesin miehistö piti konetta silti Iranin sotilaskoneena. Väärintulkintaa edesauttoi, ettei tunnistamisesta vastannut upseeri saanut yhteyttä Iran Airin koneeseen radiolla armeija- ja siviilihätäkanavien kautta. USS Vincennes ampui Iran Airin lentokoneen alas, kun se oli 13 kilometrin päässä aluksesta.

Iranin viranomaisten mukaan teko oli tahallinen ja laiton. Yhdysvallat maksoi uhreille yhteensä 131,8 miljoonan dollarin korvaukset mutta ei pyytänyt tapausta anteeksi Iranilta. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iran_Airin_lento_655

************************************************

Hams ja Hizbollah ovat oikeastaan Iranin ja eräiden muiden valtioiden versioita Wagner PMC- ja Blackwater yhtiöistä. 

Kun valtion johto ulkoistaa terrorin "ei valtiollisille toimijoille", niin silloin se ilmeisesti saa tehdä mitä hyvänsä. Me mielellämme syytämme länsimaisia palkkasoturi-yhtiöitä siitä, että ne surmaavat siviilejä. Mutta samalla me sitten hyväksymme Hamasin sekä Hizbollahin toiminnan, tai emme jostain syystä tuomitse niiden taustavoimia kuten Irania. Eli Israel sotii tuon näkemyksen mukaan yksi koko Lähi-Idässä eikä sillä ole mitään oikeutta hyökätä Iraniin. 

Toki Iran niin mielellään ammuskelee droneja ja ohjuksia Israeliin, mutta noita tekoja ei varmaan kukaan muista tuomita. Eli vain länsimaat loukkaavat kansainvälistä oikeutta. Se että Iran ulkoistaa likaista työtään Huthi-kapinallisille sekä Hizbollahille ja Hamasille tarkoittaa sitä, että nuo järjestöt ovat samassa asemassa Arabiassa kuin esimerkiksi Blackwater eli nykyinen Academica on USAssa. Tai ilmeisesti virallisesti lakkautettu Wagner PMC sekä sen perilliset ovat olleet Venäjällä. 

Kun valtion johto käyttää ja hyväksyy terrorin, niin silloin sen toimintaa ei tuomita muuten kuin silloin, kun joku "jenkki hyväkäs" saa päähänsä iskeä johonkin maahan. Jos joku Iranin tukema terroristi päättää tyhjentää rynnäkkökiväärin keskellä Pariisilaista katua, niin tuosta asiasta ei koskaan edes yritetä nostaa syytettä kansainvälisessä oikeudessa. Eikä se ole mitenkään provosoivaa tai muuten kansainvälisen oikeuden vastaista, että jossain torilla karjutaan kuolemaa USAlle, Britannialle, Israelille sekä kaikille muille länsimaisille tahoille. 

Tuo asia nähdään tietenkin hyvin pelottavan noissa valtioissa, joihin nuo iskulauseet kohdistuvat. 

Mutta kukapa noista asioista välittää. Me olemme lukeneet kansainvälistä lakia, joka kieltää puuttumisen toisen valtion sisäisiin asioihin. Joten meidän pitää muistaa sitten sekin asia, että esimerkiksi Josif Stalin ei pääosin rikkonut kansainvälistä lakia vastaan, paitsi silloin kerran tai kaksi kun hän hyökkäsi Suomeen eräänä kauniina pakkasaamuna 30. marraskuuta 1939. Tai sitten tietenkin Stalin oli vähän aikaisemmin hyökännyt Puolaan 17. syyskuuta 1939, eli 16 päivää Saksan hyökkäyksen jälkeen. Tuota hyökkäystä voidaan pitää Puolan tuhona. Neuvostoliitto iski Saksalaisia vastaan taistelevan Puolan asevoimien selustaan ilman sodanjulistusta. Ja se aiheutti osaltaan Puolan nopean luhistumisen. 

Nuo asiat kertovat siitä, miten heikko puolustus laki oikeastaan on. Stalin oli massamurhaaja samoin kuin Hitler. Ja sodan jälkeen Neuvostoliitto tietenkin otti asemastaan voittajavaltiona kaiken irti. Se perusti Varsovan liiton, sekä saneli perustuslain noihin miehittämiinsä maihin, joiden mukaan mitään muuta kuin kommunisteja ei voida hyväksyä valtaan, ja että kaiken poliittisen toiminnan pitää noudattaa sosialistista eli kommunistista ideologiaa. Tuolloin ainakin osa Itäisen Euroopan maista tuki länsimaissa toimivia terroristijärjestöjä kuten Punaista Armeijakuntaa, (Rote Armee Fraktion, RAF), punaisia prikaateja (Brigate Rossi) tai  Irlannin tasavaltalaisarmeijaa, (Irish republican Army,IRA)ta sekä PIRA (Provisional IRA). Ja monia muita separatisteja kuten Baskien vapautusarmeijaa ETA. Nuo tuet kuten poliittisten turvapaikkojen antaminen terroristeille ei ole ilmeisesti mitenkään kansainvälisen oikeuden vastaista toimintaa. 

Eli koska valtaosa Stalinin rikoksista oli tapahtunut Neuvostoliiton sisällä, niin häntä ei voitu saattaa kansainvälisen oikeuden eteen edes teoriassa. Myöhemmin ydinaseiden leviäminen on saanut aikaan sen, että tiettyjä valtioita kohtaan ollaan hyvin pitkämielisiä. Me tiedämme että kun Ukrainaan aletaan neuvotella aselepoa sekä rauhaa, niin silloin "tietenkin" pitää alueita luovuttaa. Putin ei lähde muusta kuin siitä, että vain hänen oma käsityksensä on oikea, ja mitään muuta kuin Putinin ilmoituksen pohjalta ei ole olemassa rauhaa. Eli vain Putinin ja Venäjän tahtoon mukautuminen on asia, jolla sotatoimet Ukrainassa loppuvat. Ja sitten seuraavaksi tietenkin Ukrainan asevoimien johtoa sekä presidentti Zelenskyitä pitää rangaista. Tai niin ainakin voidaan ajatella, jos ajatellaan että historia toistaa itseään. Eli saattaa olla että Putin suoraan sanottuna ajaa Ukrainaa samaan asemaan kuin Neuvostoliitto ajoi Suomea välirauhan aikaan 1944. 

https://en.wikipedia.org/wiki/ETA_(separatist_group)

https://en.wikipedia.org/wiki/Exocet

https://en.wikipedia.org/wiki/Red_Army_Faction

https://en.wikipedia.org/wiki/Red_Brigades

https://en.wikipedia.org/wiki/Silkworm_(missile)

https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Stark

https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Vincennes_(CG-49)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iran_Airin_lento_655

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lockerbien_pommi-isku

https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_hy%C3%B6kk%C3%A4ys_Puolaan

https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Varsovan_liitto