Miksi me aina löydämme aktivismin kohteet kaukaa?

 

Johtavat poliitikkomme ovat poiskatsojia. Mutta olemmeko me heitä parempia? Mutta mitä muuta me kaikki vältämme katsomasta, kuin vain Palestiinan asiaa? Vältämmekö katsomasta Hakanimen torin puliukkoja, tai vältämmekö katsomasta jotain teiniä, joka on päättänyt koristella koko ihonsa tatuoinneilla? Siis kun katsomme Palestiinaan, niin vältämmekö silloin tarkoituksellisesti katsomasta oman maamme ongelmia? Koska pääsemme katsomaan näytelmää siitä, mitä tapahtui eräänä perjantaina eräässä kodissa, jossa isä päätti jälleen kerran että lapset ja vaimo ovat hiukan liikaa? Tai vanhemmat yhdessä päättivät, että lapset häiritsevät heidän illanviettoaan. Ehkä tuollaisen näytelmän tekeminen olisi liian ahdistavaa. Tai ehkä se olisi liian tavallinen aihe, joka ei ehkä vedä yleisöä samalla tavalla kuin palestiinalaisten hätä. 

Me kaikki vastustamme kansanmurhaa. Mutta samalla me vastustamme tai meidän pitäisi vastustaa vääryyttä, myös silloin kun se tapahtuu omalla takapihallamme. Siis tämä yläkuva esittää KOM teatterin julistetta, jossa se markkinoi Palestiinalaisten kärsimystä esittävää näytelmää. Tuo näytelmä on todennäköisesti riipaiseva kuvaus siitä, miten lapsi näkee sodan. Ja tietenkin jokainen normaali ihminen haluaa myös verilöylyn loppuvan. Mutta kuten varmaan arvaatte, niin kuva on otettu Hakaniemen torilla Helsingin kaupungissa. 

Tuolla torilla kävellessäni mieleeni tuli se, miten herkästi me ajamme esimerkiksi palestiinalaisten asiaa. Yliopiston avajaisissa huudettiin, miten yliopisto tukee kansanmurhaa. Se saattaa olla todella hyvältä näyttävä asia, mikä kertoo aktivismista. Televisio ja radio täyttyivät siitä, miten palestiinalaisia tukevat mielenosoittajat täyttivät Helsingin Yliopiston, ja painostivat sitten erilaisia artisteja jättämään euroviisut väliin, koska siellä esiintyi Israelin edustajia. Ja sitten jatkoin kävelyä Hakaniemen torilla, ja mietin maailman menoa. Siis sitä mitä edessäni näin, ja miten me suhtaudumme erilaisiin asioihin.

Me emme käännä katsettamme pois Gazasta. Mutta käännämme katseemme pois näistä "ihme hiippareista" tai yhtiskunnan eläteistä. Me kauhistelemme kun joku noista ihmisistä tekee rikoksia, mutta emme koskaan kysy sitä, miten heistä tuli niitä mitä heistä tuli? Tietenkin he ovat aiheuttaneet perheelleen sekä muille suurta huolta. Mutta miksi tuo huoli ei ole ilmennyt haluna auttaa noita ihmisiä? Kun naapurista kuuluu meteliä, niin soitammeko oikeasti poliisia. Tai teemmekö ehkä huoli-ilmoituksen, jos naapurin lapset istuvat pihassa keskellä viikkoa kello yhden aikaan yöllä? 

Kun kaverimme menee ehkä psykoosiin, niin olemmeko hänen tukenaan? Hänen hyvännäköinen siskonsa sekä perheensä saa varmasti tukea. Mutta miten sitten on sairastuneen itsensä laita? Joskus eräs psykoosista kuntoutuva sanoi minulle, että miksi hän ei ole hankkinut maksakirroosia tai keuhkosyöpää? Kumpikin noista kahdesta viimeksi mainituista sairauksista on ainakin osittain itse aiheutettu. Ja ainakin jälkimmäinen aiheuttaa myös ahdistusta lähipiirille. 

Samalla kuitenkin meidän pitäisi jotenkin tukea noiden ihmisten kuntoutusta. Samalla kuitenkin mieleen tulee, että miksi psykoosipotilasta syyllistetään enemmän kuin muita? Johtuuko se ehkä siitä, että hän ei voi osoittaa ketään, joka olisi sen sairauden aiheuttanut? Vai onko ehkä liian vaikaa katsoa kun kohtuuton stressi ja muut paineet romahduttavat ihmisen jaksamisen? Eli ei riitä että toteamme että joku on mennyt psykoosiin tai että jeppe juo. Vaan meidän on kysyttävä, että miksi jeppe juo? Miksi ihminen ei kestänyt? Oliko häntä kuormitettu liikaa? 

Samalla torilla istui muistaakseni puoliukko, jonka asiaa ei kukaan varmaan viitsi lähteä ajamaan. Torilta menin metroon, jossa näin noin ehkä 15-vuotiaan punkkarin, jonka kädet olivat täynnä tatuointeja. Silloin maailmaani katsomaan jäin. Kukaan ei varmaan ollut koskaan edes ajatellut osoittaa noiden kahden ihmisen puolesta mieltä. Me emme ehkä halua muistella sitä väliinputoajien joukkoa, joka maleksii Helsingin kaduilla. Meistä on hienompaa muistella jotain palestiinalaisten kärsimyksiä, kun heitä sortaa valtio, jota suuri joukko arabimaita ei ole tunnustanut. Israelin valtion tuhoaminen on ollut ainakin Iranin johdon tavoitteena. Mutta ehkä emme ole idiootteja. Me tietenkin haluamme varmistaa sen, että olemme voittajien puolella. Näin saamme sitten öljyä ja bensiiniä auton tankkiin. 

Samalla me tietenkin suuressa viisaudessamme pakotamme Helsingin köyhät muuttamaan pois, koska heillä ei ole enää varaa asua omistusasunnossa. Kun olemme lopettaneet ruoan jakelun jostain, mistä sitä ei muutenkaan osattaisi etsiä, niin olemme onnellisia. Näin meidän ei tarvitse katsella punkkareita tai puliukkoja jossain Hakaniemen torilla. Me voimme tietenkin luoda tasa-arvoisen ylipiston, johon pääsee jokainen, jolla sattuu olemaan 10 000-20 000 euroa vuodessa ylimääräistä. Näin saamme sitten yliopiston, joka jakaa tietoa kaikille sellaisille, jotka sitä haluavat. Maailmamme on karrikatyyrien täyttämä. Me näemme ainoastaan kaikkein huono- ja kaikkein hyväosaisimmat. Ja tietenkin se mikä mittaa tuota ihmisen kyvykkyyttä on varmasti se, miten paljon rahaa ihmiseltä löytyy. 

Raha on se, millä saamme ostaa mitä haluamme. Jos joku nyt sattuu haluamaan olla esimerkiksi kirurgi, niin häneltä vaaditaan vain paljon rahaa, niin kaikki järjestyy. Ja tietenkin me voimme kohdata esimerkiksi tilanteen, missä joku mielenterveyspotilas voi tehdä muutakin kuin siivota vessoja. Kun me katsomme peiliin, niin voimme sanoa hiljaa sen, että me olemme luoneet sosiaaliturvan, joka tietenkin takaa jokaiselle ihmiselle perustoimeentulon. 512 euroa tietenkin on sellainen raha, että sillä elää jo herroiksi. Opiskelijoiden kannattaa tietenkin lähteä siitä, että heidän pitää luovuttaa opiskelupaikkansa. Näin he pääsevät tekemään työtä vaikka myyntimiehinä johonkin ovelta-ovelle myyntifirmaan. Näin esimerkiksi lakimiesten kohdalla ei tarvitse pelätä sitä, että lakimies olisi joskus ollut toimeentulonsa äärirajoilla.

 Kun yliopistoon pääsevät vain sellaiset, joiden pöydät notkuvat erilaisista ruoista, ja viikonloput vietetään Levillä laskettelemassa, ja sitten pidemmät lomat vaikka Sveitsissä, niin silloin ei kukaan varmaan kuvittelekaan enää, että hän kykenee nousemaan mistään syrjäytyneiden joukosta. Mielenterveyspotilaiden paikka on laitoksessa. Näin sanoo ihminen joka näyttää samalla esimerkiksi Veikko "Jammu" Siltavuoren kuvaa. Toki suurin osa mielenterveyskuntoutujista ei ole noita "Jamme-sedän veroisia tapauksia. Mutta kun tuo tapaus sitten tuli mieleeni, niin voimme lisätä myös hänet karrikatyyrien joukkoon. Ja varmaan olisi parempi että kukaan ei sieltä palaisi takaisin. Näin ei kenenkään tarvitse kuunnella sitä, miten jotain ihmistä on potkittu päähän. Eli mitä varten heiltä ei oteta esimerkiksi Internetiä pois, niin  kukaan ei saisi tietää miten sairaita he nyt ylipäätään ovat. 

Kun televisioon marssitetaan ihmisiä, jotka ovat nauraneet ja itkeneet, niin en yhtään ihmettele, miksi he eivät ole jaksaneet. Mutta kun puhumme siitä miten mielenterveyskuntoutujan omaiset jaksavat, niin jostain syystä emme koskaan muista kysyä mielenterveyskuntoutujan itsensä jaksamista. Hän varmaan jaksaa hyvin, kun kaikki aika menee nukkuessa. Lääkkeet väsyttävät sekä lihottavat, ja kaikki raha menevät ruokaan. Joten varmaan mitään kovin laajaa ystäväpiiriä ei tuolla potilaalla ole. Kun hänet vielä saataisiin pois sieltä makuuhuoneesta, niin ei kenenkään tarvitse häntä katsoa. 

Tietenkin kun puhumme esimerkiksi mielenterveyspotilaiden suorittamista henkirikoksista, niin mieleen voisi tulla kaksi kouluampumista, joissa molemmissa kuoli liikaa nuoria ihmisiä. Noita kahta tekoa eli Jokelan sekä Kauhajoen tapauksia käsiteltäessä tietenkin on puhuttu siitä, miten toinen noista tekijöistä oli käynyt psykiatrilla. Siitä huolimatta hän sai pitää aseensa, johon oli ilmeisesti haettu lupaa hoitosuhteen alkamisen jälkeen. Ja samalla sitten huolestutaan siitä, miten tieto tuosta hoidosta ei päädy poliisille. 

Samalla kuitenkaan poliisi ei puuttunut tuohon aseeseen, vaikka ilmeisesti tuon teon tekijästä oli tehty ilmoitus. Eli olisiko Jokelan tapaus voitu välttää, jos ase olisi otettu pois? Ehkä emme koskaan saa tietää, eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Kuitenkin tuon jälkeen olemme varmasti kuulleet siitä, miten mielenterveyskuntoutuja tai potilas on nuo teot tehnyt. Ja varmaan sitten ainakin joidenkin mielestä olisi parempi, että heidät suljettaisiin pois ihmisten lähettyviltä. Ja tietenkin helpoin tapa olisi se, että heitä pyydettäisiin jättämään opiskelupaikkansa, niin kenenkään ei tarvitse koskaan kuunnella heidän taholtaan mitään ammattislangeja. Mutta me siis mielellämme puutumme Palestiinan asiaan. Ehkä palestiinalaisten kannattaisi lähteä protestoimaan suomalaisten kaltoin kohdeltujen puolesta. 

Näin suomalaiset kaltoin kohdellut voisivat saada huomiota. Siis me mielellämme huomioimme sitä, mitä tapahtuu kaukomailla. Näin voimme sitten kauniisti kertoa siitä, miten ihmisten pitäisi tuolla elää. Niin meidän ei kuitenkaan tarvitse puuttua mihinkään tai tehdä mitään konkreettista kenenkään hyväksi. Voimme aina vedota siihen, että meillä ei ole resursseja puuttua johonkin kaukaisen maan tapahtumiin. Mutta samalla me olemme hiljaa niistä kahdesta Hakaniemen torin hahmosta. Heidän tilanteeseensa me kyllä voisimme puuttua. Me voisimme vaikka ohjata heidät kahvipöytään. Mutta jostain syystä katsomme kainosti muualle. 

Me olemme kaikki erittäin hyväksyviä ihmisiä. Vastustamme rasismia. Ja tietenkin osoittelemme sormella, jos joku vaikka näyttää jotenkin rasistiselta. Kun sitten joku on eri mieltä kanssamme, niin silloin emme tietenkään voi tuota henkilöä mitenkään kuunnella. Hän kun sattuu olemaan jotenkin rasistinen tai woke tai ainakin jotain asiaa vastustava. Siis meille kelpaavat kaikki mielipiteet, kunhan ne ovat samat kuin omamme. 

Kun valtiomme laittaa pakotteita venäläisille, niin me tietenkin kannatamme noita pakotteita. Samalla haluamme nähdä venäläisiä urheilijoita olympialaisissa. Heidän tukijoukkoonsa ei varmaan voi kuulua FSBn agentteja. Siis meillä eivät valtiolliset säännöt ja määräykset koske urheilijoita. Siis kukaan FSBn agentti ei voi esiintyä esimerkiksi huoltojoukon jäsenenä. Ja se tekee doping-testeistä puhtaita, että ne merkitään paperilla puhtaaksi. Joten ehkä ensi vuonna näemme jo niitä venäläisiä urheilijoita jokaisessa lajissa. 

Me voimme toki muistella esimerkiksi DDRn huonomaineista doping-ohjelmaa, jossa valtiollinen antidoping-järjestö valjastettiin doping-lääketieteen työkaluksi. Tuolloin steroideja sekä muita kiellettyjä aineita popsittiin niin, että annoksia pienennettiin kun isot kansainväliset kisat lähestyivät Ja tietenkin olympialaisissa testit olivat puhtaat. Tuolloin dopng-testejä käytettiin stasin valvonnassa niin, että niillä testattiin näkyykö esimerkiksi jossain näytteessä kiellettyjä aineita. Ja se mukaan säädettiin noiden aineiden annostusta. 

Me mielellämme puhumme siitä, miten eräs herra insinööri Tigerstedt syntyi kultalusikka suussaan. Hän sai kaiken mitä hän halusi. Hän kehitteli koneita, mikä teki hänestä erityisen. Ja kuten tiedämme niin meillä Suomessa ei kukaan saisi olla erityinen. Ainoa hyväksyttävä tapa ansaita rahaa on jääkiekko, tai joku muu urheilumuoto. Urheilijat eivät ole koskaan oikeasti syntyneet kultalusikat suussaan. He saavat kaikki asiat kovalla työllään. Joten Suomessa ei mitään erikoisuuksia sallita. Vaan kaikkien pitää olla samanlaisia. Jos olet esimerkiksi silmälasien käyttäjä, niin sinun pitää sitten vain joko jättää lasit pois, tai sitten kuulet kuinka kamalan huono olet. Siis oletteko koskaan kuulleet esimerkiksi silmälaseja käyttävistä pikajuoksijoista? Ehkä olet. Ehkä et. 

Hoitomuotoja on erilaisia. Siis yksi noista hoitomuodoista on avohoito. Tuossa mallissa henkilö saatetaan määrätä holhoukseen, jolloin muut voivat päättää hänen asioistaan. Se miten paljon holhous suojelee ketään on sitten jäänyt hämärän peittoon. Samalla pitää kuitenkin sanoa, että ihminen tarvitsee myös jotain muuta kuin tyhjän huoneen, jossa ei käy ketään. Kun ihminen on työkyvyttömyyseläkkeellä, niin tulot eivät ole suuren suuria. Tuolloin ihmisen suurin ongelma on siinä, että hänellä ei ole mitään tekemistä. Kun ihmisellä ei ole mitään tekemistä, ja kaikki ovet sulkeutuvat, niin hän on silloin vaarassa tarttua pulloon. Ihminen on sosiaalinen laji. Hän hakeutuu sellaiseen seuraan, jossa häntä kuunnellaan sekä hänet hyväksytään. Tuo asia aiheuttaa sen, että hänen ympäristönsä näkemyskenttä yksipuolistuu. Ja koska kaikki vain myötäilevät toisiaan, ja kaikilla on samat käsitykset asioista. Niin silloin ihminen alkaa helposti radikalisoitua, kun hänen ympärillään hoetaan sitä, miten sitä tai tätä pitäisi vähän kouluttaa. Ja sitten lopulta edessä on tekoja, joita ei kukaan voi ymmärtää. 

Mikäli lähdemme siitä, että kaverimme päässä liikkuu asioita, joista ei kukaan ehkä välitä, niin varmaan mieleen tulee sanoa, että "kuule "Pena", olet hiukan omissa maailmoissasi". "Tässä on sinulle psykiatrin numero, voit soittaa hänelle". Ja seuraavaksi sitten voimme ohjata tuon kauhean ihmisen pois kotoamme, jotta meidän ei tarvitse kuunnella hänen ajatuksiaan. Me kun tiedämme kaiken paremmin kuin tuo meidän kaverimme. Niin että kuinka monta kertaa me sitten olemme kuunnelleet oikeasti mitä tuo "Pena" meille sanoo? Vai onko tuo henkilö mukana vain siksi, että hän sattuu omistamaan jonkun pakettiauton, jolla liikumme lomalla? Eli onko "Pentti" edes mukana siinä joukossa, missä hän liikkuu? Vai onko hän samassa asemassa kuin huonekasvi tai jakkara. Ja aina kun kaverimme puhuu jotain, niin hänen päälleen aletaan puhua, kun ketään ei tuon tylsimyksen asiat kiinnosta. Eli mistä voimme tietää mitä hänen päässään liikkuu, jos emme koskaan häneltä mitään kysy? 

Me voimme aina leimata kaverimme mielipiteet roskaksi. Me voimme aina sanoa, että kaverimme on vain omissa maailmoissaan. Me voimme aina sanoa, että hän vain korottelee itseään muiden yläpuolelle, joten some kiinni, ja kokka kohti pururataa. Samalla me kuitenkin unohdamme sen, että me emme ehkä aina muista sitä, kuinka olemme survoneet kaverimme itsetuntoa maan rakoon. Kun toinen on heikoilla, niin tuota heikkoutta ollaan mielellään käyttämässä hyväksi. Toisen tyttöystävälle tai poikakaverille järjestetään kyllä iltoja, joissa hän unohtaa nuo murheet. Sekä tietenkin entisen kaverin voi jättää samalla pois mielestä. Elämä on pelkkää iloa. Joten jos vaikka sen mahdollisen halvan sormuksen voi käydä palauttamassa tuon elämän jyrän alle jääneen pulloon pudonneen kaverin vanhemmille. 

Näin suru voi sitten muuttua iloksi. Ja ne yhteiset kirjeet ja muut asiat jotka silloin tuntuvat tärkeiltä voivat muuttua vaikka takan sytykkeeksi. Tai ne voidaan heittää roskiin. Ja jos siltä vielä saadaan sosiaalinen media suljettua, niin varmaan se sitten tuntuu paremmalta. Tietenkin joku äkkiviisas toimittaja voi kirjoittaa artikkelin jolla todistetaan, ettei maamme ole aivan liian liberaali, ja jossa sitten korostetaan kuinka itketään ja nauretaan, sekä sitä miten paljon tuollaisen väliinputoajan käytös on ihmisiin sattunut. Väliinputoajan ei tietenkään koskaan sallita puhua. Hänen mielipiteensä eivät kiinnosta ketään, kun hän sitten on vaikka holhouksessa. 

Samaan aikaan maamme lehdistössä kannetaan suurta huolta 77 ihmistä surmanneen Andreas Behring Breivikin sekä muutaman huumekauppiaan kohtalosta. Ja korostetaan sitä, kun joku huumejengin pomo on saanut uuden tyttöystävän. kaksi lasta tappaneen  Jammu Siltavuoren kohdalla oli myös asenteena se, että to mies oli kärsinyt liikaa. Ja hänen vapauttamistaan odotettiin innolla. Tuolla miehellä oli pitkä ja kivinen rekisteri. Eli tunnollaan hänellä oli vähintään yksi henkirikoksen yritys sekä useita raiskauksia.

Siltavuoren historiaa tutkittaessa voidaan sanoa, että jostain syystä tuota miestä ja hänen puolustustaan oli kuultu todella tarkasti. Eikä häntä voitu suoraan lähettää pakkolaitokseen, eikä hänellä kuulemma ollut tarkoitus aiheuttaa uhriensa vanhemmille (äideille) kärsimystä. Joten korkein oikeus kumosi Siltavuorta vastaan esitetyt vahingonkorvausta koskevat vaatimukset. Samoin tuon miehen ihmisoikeuksien vastaista olisi ollut eristää hänet pakkolaitokseen. Koko jutun voitte lukea Jammu-Sedän Wikipedia sivulta. 

Sieltä näemme kuinka upeasti maassamme suojellaan rikoksen tekijöitä. Varsinkin jos uhri on alaikäinen sekä vähävaraisesta perheestä, niin hänen on vaikeaa saada oikeutta. Siltavuoren kuntouttamiseen sekä moneen muuhun asiaan kyllä kiinnitettiin huomiota. Mutta samanlaista upeaa asennetta toivoisimme varmaan myös niille, jotka eivät ole noin vakaviin tekoihin syyllistynyt. Eli Jammu-Sedän kaltaisten henkilöien asioihin panostetaan valtavasti resursseja kun joku vähemmän vakavia tekoja tehnyt pikkurikollinen jää oman onnensa nojaan. 

Kun ajatellaan sitä teatteria, mikä ihmisten päässä liikkuu, niin voimme tietenkin vaikka soittaa hänelle apua. Hän tarvitsee ehdottomasti jotain lääkkeitä, jos hänellä sattuu olemaan jotain muita unelmia kuin esimerkiksi pääsy insinööriksi. Kun ihminen ajattelee elättää itsensä jollain muulla kuin siivoamalla tai pelaamalla jääkiekkoa, niin hän on rikollinen. Hänet pitää heti palauttaa maanpinnalle. Eli kuten tiedämme, niin tuo mielenterveyskuntoutuja tai potilas on ihminen, joka ei tiedä itse mikä hänelle on parasta. Joten varmasti ihminen, jolla on unelmia tai ajatuksia on sellainen, joka tarvitsee muiden ohjausta sekä tukea. Hän tarvitsee ehdottomasti lääkkeitä, sairaslomaa sekä muita vastaavia asioita, jotta kukaan ei pääse näkemään tai kuulemaan hänen palturiaan. Kun ihminen sairastuu kerran esimerkiksi skitsofreniaan, niin miksi hän ei vain jätä kaikkea taakseen. Siellä kaukana jossain unohdetussa hoitolaitoksessa on se paikka, mihin tuollainen ihminen voidaan sijoittaa. Näin ei kenenkään tarvitse nähdä häntä. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jammu_Siltavuori

Wildberries-yhtiön perustajan Tatjana Kimin oudot kuviot. (Onko hän Pohjois-Koreaa hallitsevan Kimien klaanin jäsen)

 

"Tatjana Kim perusti Wildberries-yrityksen vuonna 2004. Kuva: Sefa Karacan / AOP" (Yle)

Tatjana Kimillä on sama sukunimi kuin Kim Jong-unilla. Eli Pohjois-Koreassa sukunimi kirjoitetaan aina ensin. Joten onko tuo yhteinen sukunimi Kim Jong-unin kanssa vain sattumaa. Pohjois-Koreassa hänen nimensä kirjoitettaisiin Kim Tatjana. Joten tuossa maassa hänen pitäisi olla kyllä Kimien klaanin jäsen, tai sitten seuraukset voivat olla hyvin ikävät. Nimittäin tuossa maassa vain Kimien klaanin jäsenillä eli Kim Jong-unilla ja hänen suvullaan saa olla tuo sukunimi. 

"Ukraina on ottanut venäläisen Wildberries-verkkokaupan tähtäimeensä. Se on iskenyt viikon sisällä jo kahdeksan kertaa yrityksen varasto- ja logistiikkatiloihin eri puolilla Venäjää. Tuoreimman iskunsa Ukraina teki yrityksen tiloihin Pietarin alueella perjantain vastaisena yönä.Yritystä johtaa Venäjän rikkain nainen Tatjana Kim (ent. Bakaltšuk). (https://yle.fi/a/74-20237869)

Wildberries verkkokaupan varastot roihuavat. Ukraina tietenkin perustelee iskuaan sillä, että tuon verkkokaupan kautta masinoidaan Venäjän sotataloutta tai luukutetaan esimerkiksi droneja Venäjän asevoimille. Wildberries verkkokaupan väitetään olevan erään seitsemän lapsen äidin nimeltään Tatjana Kim luomus, jonka hän on rakentanut tyhjästä. Siis tuota tarinaa kerrotaan Venäjällä erittäin usein, mutta tuossa tarinassa ei joku asia täsmää. Yksi asia siis mikä ei täsmää on se, että hänen miehellään oli Wildberriesin perustamisen aikaan mittava omaisuus. Eli ilmeisesti Tatjana Kimin aviomies, jonka nimi Vladislav Bakaltšuk. Tuo mies oli tarinan mukaan antanut Tatjana Kimille 700 dollaria, jonka avulla Tatjana Kim olisi sitten hankkinut tarvittavat välineet. Sitten hän olisi rakentanut liiketoiminnan, joka paisui lopulta 7,1 miljardin euron arvoiseksi. 

Joten merkitsikö hänen nimensä tuossa kaupassa? Hänen sukunimensä on sama kuin Pohjois-Koreaa hallitsevan Kimien klaanin sukunimi. Joten vetikö hänen nimensä sijoittajia tuolle yhtiölle? 

Mutta kuten Ylen jutusta voitte lukea niin Vladislav Bakaltšuk oli Wildberriesin perustamisen aikaan menestyvä liikemies, joka tulot olivat miljoonia. Tai ainakin hän sai Ylen jutun perusteella omistamastaan yhtiöstä 3-5 miljoonaa euroa. Ja pariskunta käytti noita rahoja sitten Wildberriesin perustamiseen. Tarinan mukaan Tatjana Kim pyöritti yhtiötään pariskunnan pienestä vuokra-asunnosta käsin, ja kävi jopa itse viemässä tavaroita asiakkailleen. Toki voi olla että tuo vuokra-asunto oli ehkä olemassa, ja Tatjana Kim sekä hänen miehensä saattoivat tietenkin asua jossain muualla. Eli tuolloin kyseinen asunto olisi ehkä ollut Wildberriesin toimitilana. Myöhemmin Vladislav Bakaltšuk ja Tatjana Kim erosivat, ja eroon otti osaa Ramzan Karydov, joka oli tuolloin Tšetšenian kovaotteinen johtaja. 

Se mikä tarinassa ei täsmää on se, että Tatjana Kim on nainen. Venäjällä naisen paikka on kotona, ja mies tekee kaikki liiketoimet. Joten se että Venäjän virallinen propaganda nostaa Tatjana Kimin tuohon asemaan, missä hän on ikään kuin miestään parempi pistää erityisesti silmään. 

Tatjana Kimin väitetään olevan Venäjän pääministerin Mihail Mišustinin suojatti. Se mikä tässä tarinassa pistää silmään, on se, että Tatjana Kim on nainen. Hänen kaltaisiaan menestystarinoita harvoin näkee erittäin patriarkaalisessa venäläisessä yhteiskunnassa, jossa nainen johtajan on edelleen melko harvinainen näky. Se että Tatjana Kimin osaamista sekä yritteliäisyyttä korostetaan on jotenkin outoa. Siis jos ajatellaan venäläisen  yhteiskunnan vanhoillisuutta erityisesti tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä, niin silloin voisin helpommin uskoa, että tuon menestystarinan eli Venäläisen yritteliäisyys-tarinan päähenkilönä olisi Tatjana Kimin mies Vladislav Bakaltšuk. Siis yksi osoitus venäläisen yhteiskunnan patriarkaalisista asenteista on se, että Venäjällä esimerkiksi kotiväkivalta ei ole rikos. Joten miten Tatjana Kim pääsi esimerkiksi Venäjän pääministerin suojatiksi? 

Onko Tatjana Kimillä oikeasti jotain yhteyksiä Pohjois-Koreaa hallitsevaan Kimien klaaniin. 

Pohjois-Koreaa hallitsevan Kim Jong-unin sukunimi on myös Kim. Eli tuossa maassa sukunimi kirjoitetaan ensin. Ja sitten tulevat etunimet. Joten Pohjois-Koreassa Tatjana Kimin nimi kirjoitettaisiin muotoon Kim Tatjana, kuten alussa mainitsin. Joten olisiko tuon verkkokaupan tuotteita päätynyt myös Pohjois-Koreaan. Eli jos Wildberries olisi siis todellisuudessa Pohjois-Korean hallituksen alaisuudessa toimiva yhtiö, jonka tehtävä olisi toimittaa Pohjois-Koreaan tuotteita, joita sinne ei muuten olisi saanut toimittaa, niin se olisi selittänyt tuon yhtiön valtavan arvon nousun. Mikäli ihminen todella kuuluu niin Venäjän pääministerin omaan lähipiiriin, niin silloin hän tarvitsisi Putinin luvan tuollaiseen tapailuun. 

Samoin Ramzan Karydov on mies, jonka suhteet Venäjän asevoimiin sekä turvallisuuspalveluun ovat vähintään hyvät. Joten uskoisin että Karydov on saattanut toimia Kremlin valvojana myös Tatjana Kimin avioerossa. Se että tuo nainen sai yksinoikeuden tähän Wildberries verkkokauppaan kertoo jotain siitä mikä on hänen arvonsa. Venäjällä ihmisten toimeentulo yrittäjinä on riippuvainen FSBn suosiosta. Joten jos joku nainen kehittää miljardiluokan bisneksen 700 euron pohjakassasta, niin se varmasti olisi herättänyt FSBn sekä muiden oligarkkien suostumuksen. 

Tai sitten joku kateellinen olisi voinut lopettaa liiketoimet sekä lähettää FSBn talousrikosyksikön tuollaisten liian menestyneiden ihmisten kimppuun. Eli se että joku tienaa miljoonia Venäjällä vaatii sitä, että hänellä on oikeat suhteet. Samoin hänellä pitää olla sellaisia ystäviä, joiden suojeluksessa voidaan liiketoimia hoidella. Ramzan Karydov on mies, joka on ainakin ollut Putinin lähipiiriin kuuluva. Hän on voinut hankkia tuolla Tatjana Kimille tarvittavan suojelun. Mutta miten Tatjana Kim olisi päässyt tapaamaan Ramzan Karydovia tai Venäjän pääministeriä, jotka olisivat toki voineet suojelua järjestää, jos esimerkiksi he vain olisivat saaneet takeet siitä, että Tatjana Kim olisi sopiva henkilö tukemaan heidän toimintaansa. 

https://yle.fi/a/74-20237869

https://yle.fi/a/74-20237949

Voiko Kreml suorittaa mobilisaatioita?

"Kreml näyttää valmistelevan olosuhteita mobilisaatiota ja mahdollista sotatilalakia varten, ajatushautomo ISW katsoo. Päätös asiassa on kuitenkin yksin presidentti Putinin."(MSN). Mutta kyse on siitä, että voiko Kremlin johto oikeasti mobilisoida kansaa samalla tavalla kuin Suomi. Kremlin valta perustuu pelkoon ja väkivaltaan. Joten sen takia sen on vaikea jakaa aseita ihmisille samalla tavalla, kuin esimerkiksi vastaavassa tilanteessa oleva Suomi voisi niitä jakaa. 

Eli voiko Kreml suorittaa mobilisaatioita? Ja missä laajuudessa se tuon mobilisaation voisi tehdä?

Venäjällä Kremlin johto valmistautuu sisäisiin levottomuuksiin. Nuo levottomuudet saattavat aiheuttaa vaikeuksia jopa Vladimir Putinille itselleen. Samoin jos Venäjällä syntyy sisäisiä levottomuuksia, niin silloin esimerkiksi sotilaiden rekrytoinnista tulee vaikeaa. Vaikka Kreml haluaisi mobilisaatiota, niin sen pitää silloin huomioida se, että laaja-alainen mobilisaatio vie aseita myös Vladimir Putinin vastustajien käsiin. Ja sen takia mobilisaatio ei ole Venäjällä niin helppoa, kuin se olisi esimerkiksi Suomessa. Laaja-alaiset sisäiset levottomuudet voivat olla Putinin vallan lopun alkua. Se että Venäjällä on ehkä hajanainen oppositio ei ehkä ole este Putinin kaatamiselle. Näissä skenaarioissa Venäjän oppositio saa yhdistettyä voimansa sekä kaadettua Putinin, mutta sitten sen toiminta muuttuu keskinäiseksi vallan tavoitteluksi. 

Ja loppujen lopuksi Putinin kaataminen voi onnistua ehkä hänen lähipiirinsä oligarkkien avustuksella. Eli tuolloin vallan siirto pois Putinin käsistä voi tapahtua esimerkiksi murhan avulla. Mutta sitten joka tapauksessa edessä voi olla samanlainen tilanne kuin Stalinin kuoltua. Tuolloin valtaa tavoittelevat ryhmittymät ryhtyvät taistelemaan verisesti siitä, kenestä tulee Putin Putinin paikalle. Ja Stalinin kuoltua tapahtui suuri joukko puhdistuksia, joiden yhteydessä moni Stalinin uskollisista palvelijoista sai kokea karu kohtalon, kun heitä vastaan nostettiin syytteitä murhista, ja mielivaltaisista pidätyksistä, jotka olivat Stalinin aikaan arkipäivää. 

Stalinin kuoltua nuo hirmuteot muuttuivat rikoksiksi, ja niistä sitten seurasi se, että vainoajat muuttuivat vainotuiksi. Mutta kuten varmaan muistamme, niin Nikita Hruštšov ei tuonut käytännössä mitään todellisia muutoksia Stalinin sekä Neuvostoliiton politiikkaan. Eli vaikka valta vaihtui, niin kuitenkaan mikään ei muuttunut. Eli voidaan sanoa että Putinin jälkeen edessä voi olla samanlainen välienselvittely kuin Stalinin kuoleman jälkeen. Putin pitää lähipiiriään tiukassa otteessa, ja tietenkin hänen lähipiirinsä on muistettava se, kuka on todellinen johtaja. Kun palaamme Stalinin jälkeiseen puhdistukseen, niin silloin me usein unohdamme että Nikita Hruštšov oli itsekin Stalinin sisäpiirin mies. KGB:n puhdistuksessa melkeinpä voidaan sanoa, että Lavrenti Berija oli ainoa. joka todella kärsi tuomionsa, teoista joista suurin osa ilmeisesti tapahtui Jezovin aikaan. Itse olen sitä mieltä, että Stalin käytti sairasta miestä hyväkseen, eli hän saattoi ohittaa tuon turvallisuuspalvelun vihatun päällikön miten hän halusi. 

Esimerkiksi NKVD päällikkö Ivan Serov ei saanut mitään tuomiota, ja myöhemmin tuo mies johti KGBtä sekä ilmeisesti toimi esimerkiksi DDRn kansannousun sekä Unkarin kansannousun kukistamisen pääasiallisena ideoijana. Vaikka Serov ei ollut vielä 1953 KGBn päällikkö, niin hän kuitenkin oli merkittävässä asemassa, kun DDRn kansannousu kukistettiin vuonna 1953. Tuolloin Neuvostoliitto selvisi vastuusta sillä, että se väitti, että tuo kansannousu oli Hitlerin miesten mobilisoima. Neuvostoliitossa maan tapa oli se, että syyllisyyksiä vieritettiin kuolleiden miesten niskoille. 

Ivan Serov (1905-1990)

Wikipediassa väitetään Neuvostoliiton komentajan olleen Andrei Gretško, joka myöhemmin toimi Neuvostoliiton marsalkkana sekä puolustusministerinä. Mutta voidaan sanoa, että ehkä pääasiallinen vastuu tuosta 16-17 kesäkuuta vuonna 1953 tapahtuneesta toiminnasta oli KGBn johdolla. Syy tuohon toimintaan saattoi olla se, että KGBn johto pelkäsi DDRssä palvelevien Neuvostoliiton sotilaiden saavan liikaa vaikutteita saksalaisilta. Joten sen takia tuossa operaatiossa ammuttiin vähintään 106 mielenosoittajaa. Samoin esimerkiksi DDRssä työajan pituus pidennettiin kaksinkertaiseksi, jotta ihmiset eivät ehtisi politikoimaan. Ja ehkä tämä sama ajatus sitten on yksi syy siihen, miksi esimerkiksi tekoälyä vastustetaan niin paatoksellisesti. 

Eli antoiko käskyt Shelepin vai Serov, siitä ei varmasti koskaan saada varmuutta.  Mutta Unkarin kansannousun kohdalla syyllisyydestä voidaan olla täysin varmoja. Juuri tuon vuoden 1956 kansannousun verisestä kukistamisesta vastasi Serov, joka oli toiminut Stalinin lähipiirissä. Myöhemmin Serov joutui jonkinlaiseen epäsuosioon, ja hän siirtyi KGBn päällikön virasta GRUn eli sotilastiedustelun päälliköksi. 

Serov oli siis hyödyllinen työkalu, jonka kautta voitiin herättää pelkoa kautta koko Varsovan Liiton. Neuvostoliiton etu oli se, että noiden sen satelliittivaltioiden johto olisi ollut mahdollisimman epäsuosittu. Eli se että kansa vihasi johtajiaan pakotti heidät hakemaan tukea Neuvostoliitosta. Samalla voidaan kuitenkin todeta, että tuon toiminnan malli oli haettu siirtomaahallinnosta, jonka avulla Eurooppalaiset riistivät Afrikkaa. Paikalliset johtajat tehtiin riippuvaiseksi Eurooppalaisten aseista, jonka jälkeen heidän piti toimia kuten herrat määräsivät. Ja tuota mallia sitten myöhemmin noudatettiin sekä KGBn että CIAn toimesta Afrikassa. Eli Kylmän Sodan aikaan kuljetuskoneet rahtasivat aseita Afrikkaan. Ja toisella puolen olivat Kalashnikoveja käyttävät tahot, jotka olivat Neuvostoliitolle mieleisiä. 

Ja toisella puolen olivat CIAn sekä NATO-maiden tiedustelujen tukemat henkilöt, jotka kantoivat joko amerikkalaisia tai ranskalaisia aseita. Ja nykyään tuota toimintaa on ulkoistettu Wagner PMC sekä muille yksityisille sota-alan yhtiöille. Eli kuten tiedämme, niin siirtomaa-ajattelu ei tietenkään rajoitu mihinkään CIAhan, vaan sitä on harjoitettu myös esimerkiksi KGBn sekä sen satelliittipalvelujen toimesta. Putin tietenkin haluaa varmistaa sen, että esimerkiksi Kongon Demokraattisen tasavallan luonnonrikkaudet kuten harvinaiset maametallit päätyvät kauppaan Venäjän kautta. Eli yksityisen sota-alan yhtiön eli palkkasotureiden käytön tarkoitus on vain tehdä tuosta toiminnasta jotenkin kauniimman näköistä. Kun toimijana on joukko palkkasotureita, niin valtion johto voi virallisesti pestä kätensä noista toimista. 

Putin noudattaa menestyksellisesti mallia, jossa ihmiset sidotaan hänen valtaansa väkivallan kautta. Tuota mallia on noudattanut lähes jokainen Neuvostoliiton johtaja. Ei kun ihmiset joko houkutellaan tai pakotetaan tekemään rikoksia, niin silloin heistä tulee työkaluja, joista pääsee helposti eroon. Jos niin sanottu "väärä ilmianto" on aiheuttanut esimerkiksi teloituksen, niin silloin ilmiantajaa voidaan syyttää väärästä ilmiannosta sekä sen ja sen henkilön kuolemasta. Ja se sitten aiheuttaa teloituksen, joka voidaan periaatteessa hyväksyä. Vaikka kummankin henkilön maine palautettaisiin joskus vuosikymmenten päästä, niin se ei varmaan noita murhattuja lohduta. Mutta kun esimerkiksi poliisit ja upseerit ovat olleet korruptoituneita sekä käyttäneet väkivaltaa sivullisia sekä omia alaisiaan kohtaan, niin se sitoo heitä Putiniin. Eli epäsuosittu upseeristo sekä poliisi tarrautuvat Putiniin. 

Sanotaan että Venäjää ei voida hallita ilman turvallisuuspalvelua. Mutta Ukrainan sota on verottanut myös FSBn sekä sisäministeriön joukkojen voimia. Eli kykenevätkö nuo joukot kukistamaan kapinoita. Eli yhden ihmisen hallinta pitämällä pistoolia hänen ohimollaan on hiukan eri asia, kuin se että lähdetään kukistamaan kymmenien- tai satojen tuhansien ihmisten mielenosoituksia. Tai vaikka nuo mielenosoitukset saataisiin väkivalloin taltutettua, niin miten sitten noiden ihmisten mahdollisesti Ukrainassa palvelevat sukulaiset reagoivat? 

Mitä jos joku laittaa siellä huhun liikkeelle, että Venäjän johto aikoo tapattaa kokonaisia divisioonia siksi, että ne ovat poliittisesti epäluotettavia, eli niiden jäsenet vastustavat Putinia. Tuo voi aiheuttaa kapinan, minkä kukistaminen ei ole ehkä niin helppoa kuin sen pitäisi olla. Eli tuolloin asevoimat kääntyvät ympäri, ja sitten hyökkäävät Putinin päämajaa vastaan. Tuo tilanne voi sitten tietenkin sysätä Venäjän kaaokseen, kun sitten eri osapuolet ryhtyvät selvittelemään välejään. 

Jos palaamme Wagner- palkkasotureiden kapinaan 23-24 Kesäkuuta 2023, niin syy tuohon kapinaan saattoi olla se, että joku laittoi liikkeelle huhun siitä, että Putin aikoo joko jättää palkat maksamatta, tai sitten hän aikoo myrkyttää nuo miehet siksi, että he tietävät liikaa tuon miehen likaisista bisneksistä. Ja itse uskoisin että myös Jevgeni Prigožin murhattiin, koska hän tiesi liikaa. Eli tietenkin tuo lento-onnettomuus tutkittiin, mutta tutkijat olivat FSBn komennossa. Ja heidän raporttinsa on erittäin helposti saneltavissa. Joten tuolloin murhan peittely on tietenkin hyvin helppoa. 

Niin kauan kuin Putin on vallassa, niin kauan nuo miehet voivat olla melko varmoja siitä, että heillä on Putinin suojelu. Mutta kun Putinin seuraaja astuu valtaan, niin hän ei ehkä olekaan niin kauhean mukava esimies. Eli kun palaamme Stalinin kuolemaa seuranneisiin puhdistuksiin, niin silloin tietenkin uudet vallanpitäjät halusivat varmistaa oman suosionsa. Joten muutamia syyllisiä, jotka olivat ehkä hyvinkin sairaita miehiä raahattiin oikeuteen sekä tuomittiin kansan pettureina. Se kuka olisi Putinin seuraaja. Siitä ei voida olla varmoja. Mutta tuo seuraaja on todennäköisesti henkilö, joka on tehnyt uran Putinin lähipiirissä sekä hankkinut itselleen turvallisuuspalvelun luottamuksen. 

Eli voiko tuollainen ihminen saada aikaan muutosta. Vastaus on se, että hän on tuolloin tehnyt niin paljon pahaa, että hänestä on helppo hankkiutua eroon. Toinen mahdollisuus on se, että Venäjä syöksyy kaaokseen. Ja silloin ei voida kontrolloitua vallansiirtoa pitää mahdollisena. Mutta kuten tiedämme, niin tilanne on joka tapauksessa erittäin monimutkainen. Eli Putin yksin pitää Venäjän johtoa pystyssä. Vain pelko valtataistelusta sekä koston kierteestä pitää tuota miestä vallassa. Eli mitä jos esimerkiksi jonkun oligarkin oman perheenjäsenen murha johtuu toisesta oligarkista, joka on tehnyt väärän ilmiannon. Silloin viha ja pelko voivat saada ihmisen toimimaan epärationaalisesti. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/kreml-varautuu-levottomuuksiin-ven%C3%A4j%C3%A4n-sis%C3%A4ll%C3%A4-arvioi-isw/ar-AA28Boic?ocid=hpmsn&cvid=6a64654197714034b4934684f59cedbc&ei=33

https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_Gret%C5%A1ko

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ivan_Serov

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jevgeni_Prigo%C5%BEin

https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Saksan_kansannousu

https://fi.wikipedia.org/wiki/Unkarin_kansannousu

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wagner-ryhm%C3%A4n_kapina

https://www.bbc.com/news/world-60947877

https://www.britannica.com/topic/Wagner-Group

https://en.wikipedia.org/wiki/Wagner_Group

Onko sotilaan tehtävä olla kone, joka ei koskaan ajattele itsenäisesti?

 

Sotatieteilijä Ilmari Käihkön kolumnin mukaan Hegseth haluaa muuttaa asevoimat tappokoneeksi. Hän eli Hegseth ajattelee että sotilas on kone, joka ei koskaan kyseenalaista yhtään mitään. Ja vaikka näemme tilanteen tietenkin USAn asevoiman ongelmana, niin samanlaisia ajatuksia esitellään välillä myös Suomessa. Tuon mallin mukaan sotilaan tehtävä ei ole ajatella vaan toimia. Hän ei saa edes ajatella mitään muuta kuin asevoimia, eli maamme tapauksessa puolustusvoimia. Kaikki mitä hän itsenäisesti tekee, ellei kyseessä ole nyrkkeily tai joku UFC ovat ajan haaskausta. Jos tässä viittaan otsikkoon, niin tuo ajattelu, että sotilas on robotti, joka ei koskaan kyseenalaista mitään, niin tuo ajattelu luo tilanteen, joka voi muuttua vaaralliseksi. Kautta historian on asevoimissa palveluun suhtauduttu ristiriitaisesti. Eli joidenkin ihmisten mielestä armeijassa palvelu on alentavaa. Eli on jotenkin "coolia" kun kykenee välttelemään tuota paikkaa. 

Kun menet armeijaan, niin et tee mitään oikein, on asenne johon joskus törmätään. Mikäli yrität välttää tuon paikan, niin olet lintsari. Jos taas menet erikoisjoukkoihin, niin olet sotahullu. Ja jos teet jotain mekaanikon töitä, niin piileskelet ammattisi takana. Jos kuntosi ei riitä ja sinut komennetaan esimerkiksi oviampujaksi, niin olet murhaaja. Mikäli lennät suihkuhävittäjällä, niin olet sankari. Riippumatta siitä miten monta napalm pommia olet pudottanut. Jos taas olet Predator-operaattori tai cyber sotilas, niin olet jotenkin pelkuri. Eli eikö olekin helppoa olla asevoimissa. Se miksi ihmiset vihaavat Hegsethiä on se. että hän käski asevoimia ampumaan muutamia huumekauppiaita. Toki nuo käskyt olivat presidentti Trumpin hyväksymiä. Eikä kukaan noista huumekauppiaista olisi kuitenkaan itse mitenkään kaihtanut edes lasten murhaamista. Ja juuri kartellien kaltaiset superrikolliset, joilla on palveluksessaan palkkasotureita ja palkattujen pyssymiesten armeijoita, ovat muuttuneet ongelmiksi. 

Nimittäin puhutaan että jopa entisiä Britannian, Ranskan, Israelin ja USAn kommandojoukkojen -sotilaita olisi antanut kartelleille neuvoja. Ja noilla järjestöillä on rahaa vaikka miten paljon. He voivat ostaa tietotaitoa. Joten juuri sellainen ihminen jolla ei ole mitään armeijan jälkeen on altis liittymään esimerkiksi kokaiinikartellien neuvonantajien joukkoon. Kun he tulevat armeijasta, niin edessä on usein töitä, joita ei ehkä kukaan oikeasti arvosta. Siivoojan ura ei ehkä jonkun SEAL-miehen mielestä ole kovin mieltä ylentävä. Työttömyyskorvaus tai eläke eivät ole 25-30 vuotiaan kohdalla mitään kovin suuria. Rahaa pitäisi saada, jotta laskut saadaan maksetuksi  Joten aina on mahdollisuus, että joku etelä-amerikkalainen pukumies tulee tarjoamaan töitä, eli hyvä palkka sekä mahdollisuus päästä pois noista hanttihommista saattavat muuttua tuollaisessa tapauksessa liian houkutteleviksi. Ja tuon jälkeen mafia tai huumekartellit omistavat tuon henkilön. 

Mutta uskaltaisiko Hegseth toimia tai sanoa asioita ilman presidentti Trumpin lupaa? Hegseth on puolustusministerinä vastuussa asevoimista. Mutta siis esimerkiksi upseerien erottamisessa Trumpilla on viimeinen sana. Joten onko Hegseth vain syntipukki, jota tarjoillaan ihmisten tyynnyttelemiseksi. 

Vanhanaikaisen mallin mukaan sotilaan tehtävä on noudattaa ja totella käskyjä. Kaikki muu kuin käskyjen noudattaminen on politikointia, jota ei tietenkään voida missään armeijassa hyväksyä. Ja jos tuota mallia jatketaan, niin silloin simputusta sekä kaikkea muuta siihen toimintaan kuuluvaa perustellaan sillä, että sen tehtävä on kovettaa sekä samalla tehdä käskyjen noudattamisesta helpompaa. Joten voimme silloin muistella esimerkiksi Sven Hasselin kirjoista tuttua hokemaa, "jätä ajattelu hevosille, koska niillä on isompi pää". Siviileihin kohdistettu väkivalta sekä järjestelmällinen terrori ovat asioita, jotka ovat jokaiselle sotahistoriaa lukeneelle tuttuja asioita. 

Saksan "Einsatzgruppenin" sekä Neuvostoliiton NKVD-joukkojen toiminta on asia, mikä saa ihmisissä aikaan inhoa. Ja nimenomaan siviileihin kohdistettu terrori oli asia, mikä edesauttoi esimerkiksi Hitlerin tappiota. Kun siviilejä terrorisoitiin jatkuvasti, niin se kannusti tai pakotti ihmisiä liittymään partisaaneihin tai muihin vastarintajärjestöihin. Julkiset hirttämiset sekä siviilien järjestelmällinen murhaaminen ovat asioita, joilla Saksan asevoimat saivat ihmiset vihaamaan itseään. Samoin kävi esimerkiksi Vietnamissa. Kun tulta käytettiin surutta, niin ihmiset alkoivat vihata amerikkalaisia, ja juuri tuo viha aiheutti pelkoa. 

Pelko vangiksi joutumisesta ajoi miehiä ampumaan aseet kuumana. Samalla tavalla saksalaiset pelkäsivät päätymistä Neuvostoliittolaisten vangiksi, niin että he saattoivat surmata itsensä mieluummin kuin lähteä Siperiaan jäätymään kuoliaaksi. Eli tilanne muuttui sodan jatkuessa käänteiseksi. Ensin neuvostoliittolaiset tekivät erilaisia fanaattisia itsemurhaiskuja saksalaisia vastaan. 

Tuon järjestelmällisen tuhoamisen logiikka oli se, että vihollinen saadaan pelkäämään. Saksalaisten sekä Neuvostoliittolaisten logiikka oli se, että väkivallalla saatiin estettyä ihmisiä liittymästä vastarintaverkostoon. 

Geneven sopimuksen mukaan esimerkiksi sissejä ei tarvitse ottaa vangiksi. Eli Geneven sopimus suojelee vain asepukua käyttäviä sotilaita, jotka palvelevat virallisessa armeijassa. 

Vietnamissa logiikka oli periaatteessa samanlaista. Sillä motivoitiin ihmisiä ampumaan.  Kun aseita käytettiin summittain, niin silloin ajatus oli se, että viidakko oli sotatoimialuetta. Ja kylät olivat siviilikohteita. Kun konekivääreillä räiskittiin pitkin metsiä, niin tarkoitus oli pelottaa paikallisia niin, että he eivät menisi viidakkoon. Samoin tarkoitus oli estää sissejä liikkumasta maan pinnalla. Mutta Vietnam osoitti sen, että sotaa ei voida voittaa vain surmaamalla vihollisia. USAn sotilaat kävelivät viidakossa ympyrää, ja yrittivät surmata mahdollisimman suuren määrän vihollisia. 

Kun tulenkäyttö oli summittaista, niin silloin tietenkin siviilejä kuoli, ja se että siviilejä ei joko tahallisesti tai tahattomasti kyetty erottelemaan aseistetuista sisseistä aiheutti tilanteen, jossa voidaan puhua rikoksesta. Mutta siis kenen syytä tämä rikos sitten on? Miehet lähetettiin operaatioon puutteellisesti varustettuina, eikä esimerkiksi helikoptereista näe onko jollain alueella vihollisia vai ei. Kun oviampujat sitten aloittivat tulituksen, niin tiheän lehvästön läpi ei nähnyt oliko siellä alueella aseellisia vai aseettomia henkilöitä. He toimivat maasta tulevien viestien perusteella. Se että oliko tuolla viidakossa sitten vihollisia vai ei? Sitä voidaan kyllä kysyä. Jos luodit osuvat omaan helikopteriin, niin silloin pudotaan mahdollisesti tuon vihollisen käsiin. Jos taas omat luodit osuvat ihmiseen, niin tämä ihminen voi kyllä olla sissi. Hänen toverinsa voivat ottaa aseen mukaansa ja sitten kertoa, miten iso paha oviampuja oli surmannut siviilin. 

Siis ihminen voidaan sotatilanteessa kyllä pakottaa tekemään sotarikoksia. Mutta siis kuka on syyllinen sotaan? Onko sotilas itse syyllinen sotaan, vai onko syyllinen jossain muualla? Sotilas noudattaa käskyjä, eikä kyseenalaista niitä. Ja juuri tuo asenne tekee maaperän otolliseksi sotarikoksille. Usein kun katsomme sotarikoksia esimerkiksi oikeuden asiapapereiden sekä muiden vastaavien dokumenttien kautta, niin koemme syvää inhoa tuota miestä tai naista kohtaan. Me emme kuitenkaan koskaan puhu siitä, että mikä loi otollisen ilmapiirin sille, että ihminen muuttuu hirviöksi? Kun puhumme Vietnamissa tapahtuneista asioista, niin mieleen tulee tietenkin Mylain verilöyly. Syy tähän on se, että jotkut sotilaat olivat raiskanneet siviilejä. Jos Mylaissa ei olisi raiskattu, niin se olisi vain yksi kylä Vietnamissa. Eli juuri tällaiset asiat ovat niitä, mitä nostetaan helposti pinnalle. 

Esimerkiksi Predator-iskut joiden tarkoitus oli kyllä surmata Talibaneja. Eli jos sitten tarkasti noita mahdollisia siviiliuhreja tarkastellaan, niin noiden operaattorien asianajaja kysyisi varmaan, että olisiko mahdollista, että Taliban olisi vienyt aseet pois noiden ruumiiden läheisyydestä ennen YKn paikalle saapumista. Predator-iskuja käsitellään samalla tavalla kuin esimerkiksi ohjusten käyttöä. Kun rintamalla tai sissien vastaisessa operaatiossa olevaa miestä ammutaan, niin hänellä on vajaa sekunti aikaa vastata tuleen. Predator-operaattori ei itse ole vaarassa, joten hän voi arvioida tilannetta hiukan  pidemmän aikaa. Mutta jos omat joukot ovat tulessa, niin silloin ei noiden dronejen lentäjillä ole aikaa kovin paljon arvioida tilanteita. 

Kun USA ja NATO sotivat Afganistanissa Talibania vastaan, niin Taliban nimettiin muitta mutkitta terroristijärjestöksi. Ja tietenkin esimerkiksi Syyskuun 11. päivän terrori-iskut joissa keskellä kirkasta päivää keskellä USAn kaupunkia nimeltä New York kuoli 4000 ihmistä aiheuttivat vihaa. Ja juuri tuollainen toiminta luo otollisen ilmapiirin rikoksille. Tuolloin vastustaja demonisoidaan. Samoin esimerkiksi itsemurhapommitukset aiheuttavat aina stressiä. Kuin omia on kuollut, niin ihminen ei sitten depressiossa tarvitse kovin paljon yllytystä. jotta hän ryhtyy tekemään asioita, joita me emme ehkä tekisi. 

Ja jos soturi eli sotilas on inhottu ja vihattu, niin häntä ei ehkä haluta kuulla. Kun sotilas lähetetään tehtäviin, niin hänen lähettäjänsä ovat vastuussa tuosta tehtävästä. Poliittinen rasite on sotilas, joka on saanut tehdä esimerkiksi varuskunnassa mitä haluaa. Se mikä tekee hänestä poliittisen rasitteen on se, että hänen toimintaansa ei olla puututtu. Eli me näemme rikoksissa usein vain rikoksen. Emme sitä mikä tie eli tekojen sarja on johtanut rikokseen. Ja onko rikoksesta vaiettu siksi, että alainen ei ole ehkä tiennyt, että potku naamaan on rikos jokaisessa aselajissa. Eli jos alaisen tietämättömyyttä oikeuksistaan käytetään hyväksi, niin seurauksena on usein hyvin monitahoinen sekä ikävä rikossarja. 

Ja en usko että sellainen tilanne missä erikoisjoukkoihin mennään siksi, että se antaa auktoriteettia kadulle on missään maassa mitenkään ainutkertainen. Tai sitten tietenkin entinen erikoisjoukkojen mies voi lähteä etsimään töitä vaikka paikalliselta MC-kerholta, koska hän ei sopeudu enää siviilielämään. Syistä, joihin palaan tekstin lopussa. Sanotaan että siivooja ei ole tuollaisen ihmisen mielestä ehkä paras mahdollinen ammatti. Mutta jos muuta siviiliammattia ei ole, niin silloin tarjolla ei ole muuta. 

Eli sen jälkeen kun esimerkiksi ura SEAL Team six-osastossa päättyy, niin henkilö muuttuu ongelmaksi. Hän on tehnyt iskuja, joita ei virallisesti ole tapahtunut. Joten hänen tietonsa voivat olla ongelmallisia. Eli valitaanko noihin erikoisosastoihin miehiä, joilla ei ole muuta koulutusta? Joidenkin kouluttajien mielestä kouluttamaton sotilas on parhaiten motivoitavissa erilaisiin operaatioihin, joista emme lue lehdestä. Näissä asioissa kysymys on siitä, että pitääkö jonkun aina päästä käyttämään esimiesasemaa toiseen? Tai miksi jonkun toisen pitää aina tietää kaikki asiat toista paremmin? 

Vai tekisimmekö? 

Me pelkäämme joka päivä sitä, että me muutumme hirviöiksi. Sotaa voidaan tarkastella nojatuolista. Siitä voidaan kirjoitella vaikka muutamia kirjoja. Ja sitten voimme sanoa, että olemme kaiken tuon yläpuolella. Me emme ole helikopterissa Vietnamin yläpuolella. Me emme ole Afganistanin vuorilla, ja meillä ei ole samanlaista tilaisuutta rötöstellä kuin joillakin erikoisjoukkojen miehillä on. Sota on asia mikä saa ihmisestä esiin parhaat ja pahimmat puolet. Sodassa käy joskus niin, että joku alkaa pitää tappamisesta. Eli kaikkien sotilaiden joukossa on psykopaatteja, ja sota saa ehkä aikaan tuollaisen vietin heräämisen. 

Suomalaisia ei koskaan ennen ole syytetty tai edes epäilty mistään rikoksista. Mutta kuten tiedämme niin esimerkiksi entisten erikoisjoukkojen miesten paljastukset ovat aiheuttaneet ainakin pienen tahran asevoimiemme puhtoiseen kilpeen. Tapaukset on myönnetty, mutta niitä ei ole tutkittu. Ja olisiko myönnetty, jos niillä ei olisi todistajia. 

Eli myös suomalaiset voivat kuumeta tai suuttua. Ja juuri kuumeneminen tekee asioista vähän toista kuin mitä niiden pitäisi olla. Mutta kuten me kaikki tiedämme, tai meidän pitäisi tietää, niin me olemme mieluusti tuomitsemassa toimeenpanoporrasta. Me emme siis tuomitse ihmisiä, jotka ovat tuon sotilaan varustaneet, valinneet ja kouluttaneet. Jossain piireissä arvostetaan sotilaita, jotka eivät ole edes ammattikoulua viitsineet käydä. Ajatellaan että noiden miesten motivaatio on korkealla, kun heidän on pakko käydä noita asevoimien tarjoamia kouluja, kuten aikaisemmin kirjoitin? 

Ja tietenkin oppimaton ihminen on helposti johdateltavissa. Kun ihmisellä on alemmuuskompleksi tai muuten huono itsetunto, niin asevoimat ovat paikka jossa tuota itsetuntoa voidaan kohottaa. Trump oli armahtanut erään erikoisjoukkojen sotilaan, jota oli syytetty siviilin murhasta Afganistanissa. Hän oli myös puuttunut toisen syytetyn syytteisiin.  Se että palvelutoverit ovat nimenneet esimerkiksi jonkun erikoisjoukkojen miehen psykopaatiksi saattaa olla erittäin korkean kynnyksen takana. Ja kuitenkin asianajaja voisi sanoa että sosiaalinen paine tai halu kostaa on pakottanut tuon miehen alaiset nimeämään hänet psykopaatiksi. Eli muut ovat sitten ikään kuin pesseet käsiään. Hegseth on puolustusministeri. Mutta ylin päätösvalta on Trumpilla. 

Se millaista arvopohjaa me haluamme puolustaa on tärkeää. Mutta samalla kohtaamme sen, että myös suomessa on ihmisiä, joiden arvopohja on se, että sotilas on robotti. Ja robotti tekee mitä on käsketty. Eli myös meillä on miehiä ja naisia joiden arvopohjaan voimme tutustua elokuvassa "Full Metal jacket". Rikokset simputus sekä väkivalta ovat asioita, joiden avulla ihmisten suut tutkitaan. Kun toinen houkutellaan tekemään kovaa väkivaltaa, tai raiskaamaan niin silloin hän ei kehtaa kertoa kotonaan asioista, jotka ovat ehkä hyvinkin noloja. 

USA aikoo lakkauttaa ICCn eli kansainvälisen rikostuomioistuimen.

 

Se että joku maa on ICCn jäsen, mutta ei luovuta rikollisia sinne, ei ole kovin hyvää mainosta ICClle. Se että ICCn päätös ei velvoita valtioita, jotka eivät ole sen jäseniä on asia, mikä pitää aina huomioida. Siis esimerkiksi Venäjä, Kiina ja moni muu valtio eivät ole ICCn jäseniä. Venäjän kohdalla taas asiat ovat niin, että tuo valtio ei luovuta kansalaisiaan ICCn tuomittaviksi. Ja esimerkiksi Salisburyn myrkkyiskut ovat osoittaneet sen, miten myös tuo valtio suhtautuu kansainväliseen oikeuteen. Joten sanotaan että USA ja Venäjä ovat periaatteessa jo vetäytyneet ICCn toiminnasta. ICC ei kykene toimimaan, jos sen päätöksiä ei noudateta. Vaikka valtio on ICCn jäsen, niin sen ei ole pakko noudattaa ICCn määräyksiä. Ja kuitenkin kansainvälistä tuomioistuinta tarvittaisiin enemmän kuin koskaan ennen. 

"Kansainvälinen rikostuomioistuin (engl. International Criminal Court, ICC) tuomitsee henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet vakaviin kansainvälisiin rikoksiin. Rikostuomioistuimella on toimivalta sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonnasta. Tuomioistuimen toiminta alkoi vuonna 2002, ja se toimii Haagissa, mutta perustamissääntö sallii toiminnan muuallakin." (Wikipedia, Kansainvälinen rikostuomioistuin)

"Venäjä, Yhdysvallat, Israel ja Kiina, eivät kuulu tuomioistuimen 125 jäsenvaltioon. Kesäkuussa 2026 Niger jätti virallisen pyynnön erota Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun se oli ilmoittanut aikomuksestaan ​​erota. Syyskuussa 2025 Niger antoi yhdessä liittolaistensa Malin ja Burkina Fason kanssa yhteisen lausunnon, jossa ne ilmoittivat, etteivät tunnusta ICC:n auktoriteettia, ja kutsuivat sitä "uuskolonialistisen sorron välineeksi". Kolme maata ovat sotilashallinnon alaisia" (Wikipedia, Kansainvälinen rikostuomioistuin) 

Samoin kartasta voimme huomata, että suuri määrä muitakin valtioita on jättäytynyt ICCn ulkopuolelle. Pohjois-Korea, Intia sekä monia muita maita on jättänyt allekirjoittamatta sopimusta. Samoin myös esimerkiksi Iran on valtio, joka on toki allekirjoittanut ICC-sopimuksen. Mutta tuo valtio ei ole sitä sopimusta ratifioinut. 

Ongelma on siinä, että esimerkiksi joidenkin suurten kansainvälisten rikollisjärjestöjen uhrimäärä on sellainen, että se vastaa jo laaja-alaista joukkotuhontaa. Eikä tuohon tuomioistuimeen olla koskaan viety esimerkiksi kansainvälisten moottoripyöräkerhojen johtajia. Samoin rikollisuutta, joka toimii valtioiden suojeluksessa ei juurikaan olla huomioitu ICCn peruskirjassa. ICC voi olla tyhjää parempi. Mutta sen pitäisi olla tuomioistuin, jonka päätökset velvoittavat myös muita kuin Suomea. ICC syntyi Jugoslavian sodan jälkeen paikkaamaan Haagin sopimuksen aukkoa. Haagin sopimus vuodelta 1899 ja 1907 käsittelevät kiellettyjä sodankäynnin muotoja. 

Haagin sopimuksen aukko oli siinä, että ei ollut olemassa mitään kansainvälistä tuomioistuinta, jonne voitiin tehdä valitus esimerkiksi kemiallisten aseiden käytöstä. Myöhemmin esimerkiksi Nürnbergin ja Tokion oikeusistuimet joissa tuomittiin Saksan sekä Japanin sotasyyllisiä olivat nimenomaan voittajien oikeutta. Joten sen takia jo kauan ennen tuota Toisen Maailmansodan päätöstä, on puhuttu kansainvälisistä puolueettomista tuomioistuimista. Nuo tuomioistuimet eivät toimi, jos niiden päätöksiä ei voida panna toimeen. Jotkut ovat sitä mieltä että esimerkiksi eurooppalaisten siirtomaa-isäntien toimintaa Afrikassa sekä Kauko-Idässä olisi pitänyt myös tuomita. Euroopassa toki tuomittiin USAn toiminta esimerkiksi Vietnamissa, mutta samalla syy tähän oli se, että Vietnamin sota täytti TVn ja valkokankaat. Se mitä tapahtui jossain Venäjällä tai Kiinassa jäikin sitten vähemmälle huomiolle. Eli julkisuus määritteli sen, että miten tuomitsevia ihmiset olivat jossain asioissa. 

Jugoslavian tuomioistuin on siis elin, jonka tehtävä oli tuomita Jugoslavian sodan yhteydessä sotarikoksista epäiltyjä. Kaikki osapuolet ovat moittineet tuota tuomioistuinta puolueellisuudesta. Ja sanotaan että sen tuomiot ovat ruokkineet kansallismielisyyttä kaikissa entisissä Jugoslavian osatasavalloissa. Syy miksi Jugoslavian ihmisoikeusrikkomukset nousivat ihmisten silmiin ja iskivät tajuntaan johtui siitä, että nuo asiat tapahtuivat Euroopassa. Samasta syystä holokausti eli juutalaisten massamurha oli hyvin järkyttävää. Se miten nuo tapahtumat erosivat siitä, mitä tapahtui esimerkiksi Afrikassa joskus 1800-luvun lopulta 1970-luvun alkuun oli se, että nuo Jugoslavian tapahtumat tapahtuivat keskellä Eurooppaa. 

(Wikipedia, Kansainvälinen rikostuomioistuin) 

Samoin on rumasti sanottu, että jos Birkenaun tuhoamisleiri olisi sijainnut Afrikassa, niin asiaa ei olisi ehkä katsottu kuten sitä katsottiin. Tälläkin hetkellä Aasiassa ja Afrikassa on vankiloita joiden olot ovat samanlaisia kuin Birkenaussa, ja noihin vankiloihin pääsee sillä, että uskaltaa sanoa jotain vallitsevaa järjestelmää vastaan. 

Se että Japanilaiset kohtelivat toisen Maailmansodan aikaan ottamiaan sotavankejaan erittäin julmasti on myös usein jäänyt alaviitteeksi Euroopassa julkaistuissa sotahistoriaa käsitelevissä kirjoissa. Eli noiden sotavankien kohtalosta sekä kurjista oloista ei juurikaan muisteta kirjoittaa. Syy siihen on se, että nuo tapahtumat tapahtuivat kaukana Euroopasta paikassa nimeltään Malaiji. Me muistamme mielellämme Hiroshiman ja Nagasakin, mutta emme muista esimerkiksi Japanin biologista ja kemiallista sotaa Burmassa sekä Manchurian alueella. Sanotaan että Neuvostoliitto tuomitsi joitain tuohon toimintaan liittyvän "Yksikkö 731"n jäseniä niin sanotussa Habrovskin oikeudenkäynnissä ei tarkoita sitä, että noitakaan tuomioita on pantu käytäntöön. USA lupasi tuon yksikön päällikölle aikoinaan koskemattomuuden. Ja hän kuoli kurkkusyöpään ennen kuin häntä oli edes ehditty syyttää. Mutta nuo tapaukset kertovat surullista kieltään siitä mitä "valtion etu" tarkoittaa. USA sekä Neuvostoliitto halusivat kiihkeästi saada tuon yksikön miesten ammattitaidon eli biologisen ja kemiallisen sodan asiantuntemuksen omaan käyttöönsä. Joten tuolloin suuren kiinalaisjoukon oikeudet sivuutettiin täysin. Kiina oli tuolloin sisällissodassa. Ja kaoottinen tilanne tietenkin esti tuon yksikön tietojen leviämisen ympäri maailmaa. 

Eli kiinalaisilla uhreilla ei ollut edunvalvojaa. Ja sitä miten monta ihmistä tuon yksikön toimesta kuoli ei olla selvitetty. Uhreja väitetään olevan vähintään 200 000, mutta samalla unohdetaan että tuon yksikön johto vapautti suuren määrän ruttobasilleilla tartutettuja rottia sekä muita organismeja luontoon. Ja vesistöön vapautetut mikrobit pääsivät helposti ihmisten juomaveteen. Eli Yksikkö 713n uhriluku on varmasti paljon suurempi, kuin nuo 200 000, mitkä on ilmoitettu kuolleen sen alueella. Japani myönsi tuon yksikön olemassaolon vasta vuonna 2002. 

Jugoslavian sota alkoi sisällissotana. Jonka jälkeen EU tunnusti nuo Jugoslaviasta eronneet valtiot. Silloinen Jugoslavian johto näki etniset puhdistukset eli vähemmistöjen molemmin puoliset joukkomurhat poliisitoimena. Siviiliväestöön järjestelmällisesti kohdennettu väkivalta loi tarpeen luoda ICCn kaltainen organisaatio. Mutta ICCn peruskirja ei korjannut sitä perusongelmaa, joka oli jo Haagin sopimuksessa. Eli mitä tehdään jos valtio ei joko liity ICChen tai se ei vain viitsi noudattaa ICCn määräyksiä. 

Ja juuri kansainvälistyvä, verkostoituva rikollisuus vaatisi kansainvälisesti koordinoitua poliisi- sekä oikeusviranomaisten yhteistyötä. Eli esimerkiksi pienenkin kansainvälisen joukon kohdalla pitäisi viranomaisten hakea esimerkiksi kuuntelu- ja muita valvontalupia useista maista. Ja jos ryhmä pitää kokouksiaan esimerkiksi Virossa, niin silloin Viron viranomaisten pitäisi hankkia nuo todisteet, ja luovuttaa ne Suomeen, jos varsinainen rikollinen toiminta on tapahtunut Suomessa. Eli nykyään voi käydä niin, että rikollinen toiminta tai pääosa siitä tapahtuu muualla kuin Suomessa. Ja ulkomaiset poliisit hankkivat todisteet. 

Kun esimerkiksi Cannonballin jutussa käytettiin haittaohjelmilla saastutettuja puhelimia, joiden käyttöön oli lupa Liettuan tai Latvian oikeuslaitokselta, niin suurin huomio kääntyi haittaohjelmiin sekä tiedon keruuseen. Kertaakaan ei muistettu mainita sitä, millaista toimintaa on noiden puhelimien ja valealustojen kautta hankittu. Suurin huoli oli siinä, että paria haittaohjelmalla saastutettua puhelinta oli käytetty Suomessa. Tuo "Anom"-nimellä  haittaohjelma oli ujutettu puhelimiin FBIn toimesta. Se mikä tuossa jutussa pistää silmään on se, että erityisen tarkasti ollaan vahdittu sitä, että onko tuohon kuunteluun ja "Anom" viestialustaan sekä sen käyttöön hankittu lupaa Suomen tuomioistuimesta.

 Tämän logiikan mukaan siis hankkimalla ulkomaisen puhelinliittymän voi välttyä syytteiltä, jos lupaa kuunteluun ei olla haettu molemmissa maissa, eli maassa jossa puhelinta käytetään ja maasta, josta nuo SIM-kortit on haettu. Eli onko näissä tapauksissa tärkeää se, että kuinka paljon huumeita on kaupattu, vai kuinka monta ihmistä on ammuttu. Vai se että onko tärkeämpää suojella ihmisten mainetta? Siis meistä jokainen pelkää sitä, että joku perheenjäsen ehkä viestittelee jonkun huumekauppiaan kanssa, ja jos tuollaiset asiat alkavat nousta pintaan, niin se varmasti vaikuttaa myös kaikkeen muuhun toimintaan. Mainehaitta voi noissa tapauksissa olla vakava.

 Mutta asioiden peittely ei varmaan ole myöskään asia, mikä auttaa korjaamaan mainetta. Mutta Anom juttu on asia, mikä varmasti vaatisi kansainvälistä oikeudenkäyntiä. Verkottuneiden kansainvälisten MC- ja muiden jengien toiminta perustuu pitkälti siihen, että matkustetaan toiseen maahan, ja sitten siellä keskustellaan rikoksista eli liiketoimista. Ja jos esimerkiksi virolaiset rikolliset käyvät Suomessa tekemässä rikoksia, ja suomalaiset rikolliset käyvät vastaavissa puuhissa Virossa, niin silloin kummallakaan ei ole omassa maassaan mitään epäilyttävää toimintaa. 

 ICC on laitos, jonka hampaattomuuden on jokainen meistä nähnyt. ICC on antanut pidätysmääräyksen presidentti Vladimir Putinista, sekä pääministeri Netanjahusta, joista kumpikaan ei koskaan päädy oikeuteen asti, Kuten olemme huomanneet, niin ICC voi näyttää hyvältä, mutta todellisuudessa sen kyky tuomita rikollisia on melko rajallinen. ICC ei ole syyttänyt Ali Khameneita eikä Kim Jong-unia, vaikka esimerkiksi Pohjois-Korean agentit ovat tehneet murhia muissa maissa sekä Iranin johdon määräämiä Fatwoja on toki toteutettu muualla. Mutta ICC ei nähtävästi viitsi näistä asioista nostaa syytettä. 

Jos ICC tuomitsee jonkun, niin silloin kyseessä on enemmänkin alainen eli mahdollisen sotarikoksen toimeenpanija. Eikä ICC kykene tuomitsemaan valtion päämiehiä, ja alaisiakin tuomitaan vain silloin jos valtion johto haluaa näitä alaisia lähettää tuomittaviksi. Toiseksi ICCn toimivalta ulottuu vain rikoksiin, jotka tapahtuvat valtioiden eli tunnustettujen valtioiden välisissä konflikteissa. 

Eli ICC ei kykene tuomitsemaan esimerkiksi Pohjois-Korean johtajaa Kim Jong-unia tai jotain afrikkalaista diktaattoria siksi, että nämä ihmiset ovat valtioiden päämiehiä. ICC ei myöskään kykene puuttumaan asioihin, jotka ovat valtioiden sisäisiä. Eli esimerkiksi sissiliikkeitä vastaan käydyissä sodissa tapahtuneita tekoja ei käsitellä ICCssä. ICCn katsantokanta näissä asioissa on se, että noiden valtioiden sisäiset konfliktit ovat valtioiden sisäisiä asioita. 

Seuraavaksi minut todennäköisesti lynkataan saivartelun takia. Mutta otan kuitenkin sen riskin. Koska ICC on perustettu kansainvälisiä rikoksia ajatellen, niin sen takia esimerkiksi USAn hyökkäys Iranin ydinlaitoksiin olisi rikos, jota voidaan käsitellä esimerkiksi ICCssä. Samalla tavalla Iranin johdon tapa käsitellä oppositiota taas on Iranin sisäinen asia. Eli niin kauan kuin väkivalta ei laajene Iranin kaltaisten maiden rajojen ulkopuolelle, niin kaikki on kunnossa. 

Ja jos Iranin tukema kapinallisjoukko sulkee tärkeitä meriteitä, niin silloin tietenkin se, että Iranin johto sanoo, ettei se ole moista asiaa käskenyt tarkoittaa sitä, että ICC ei voisi tuomita Iranin johtoa. ICCn toiminta perustuu siihen, että valtio kiltisti luovuttaa sotarikollisensa ICCn tuomittaviksi. Mutta tuolloin unohdettiin se, että valtion johtaja voi itse käskeä hyökkäyssodan. Putin on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta. Hänellä on kyllä kansainvälinen pidätysmääräys päällään. Mutta kun hän sattuu olemaan valtionpäämies, niin hänellä on diplomaattinen koskemattomuus takanaan. Duuma voisi teoriassa peruuttaa nuo valtuudet. Mutta kuten olemme huomanneet, niin Putin pitää duumaa tiukasti otteessaan. 

Eikä kukaan voi häntä syyttää. Kun puhutaan valtionpäämiehistä sekä heidän oikeuksistaan, niin noita oikeuksia on tietenkin arvioitu siten, että valtionpäämies olisi ikään kuin politiikan yläpuolella oleva henkilö. Kuitenkaan valtionpäämies ei tätä ole. Valtionpäämiehellä on oma puolue- sekä muu ideologinen taustansa. Hän on ihminen siinä missä kaikki muutkin. Kun esimerkiksi Unkarin parlamentti lähti poistamaan presidenttiä, niin asiaa vastustettiin siksi, että silloin valtionpäämies erotetaan. Ja idea olisi sitten se, että valtionpäämies estäisi hallituksen suorittamat puhdistukset. 

Toki esimerkiksi Putin on suorittanut parlamentin puhdistamista oikein urakalla. Ja vaikka puhutaan siitä, että Pete Hegseth on suorittanut puhdistuksia Pentagonissa, niin nuo puhdistukset ovat kyllä presidentti Donald Trumpin hyväksymiä. Ketä upseereita Hegseth muuten on erottanut? Siis ovatko nuo upseerit pitäneet huolta koulutuksestaan, eli ovatko he hoitaneet virkaansa kuten sitä pitäisi hoitaa? Eli ovatko he ehkä huolehtineet siitä, että heillä on viimeisin käytettävissä oleva tieto toimialueestaan eli sodasta? Vai ovatko he ehkä laiminlyöneet jotain asioita? Siis erotukset ovat kuitenkin Trumpin hyväksymiä. 

 Juuri tällaista tilannetta jossa presidentti mahdollisesti estää valtion toiminnan tai romuttaa valtionsa ei olla juurikaan pohdittu. Valtionpäämiesten asema on sikäli outo, että he ovat tietenkin tärkeässä asemassa, mutta jos nuo ihmiset asettavat itsensä valtion edun edelle, niin silloin asiaan ei voida puuttua. Eikä missään muuten edelleenkään määritellä sitä, mikä on valtion etu. Tai kuka saa määritellä valtion etua? Arvopohjainen realismi on loistava pohja lähteä keskustelemaan asioista, mutta siis tuo asia on mukava vain silloin, kun tuo arvopohja on kaikilla keskustelijoilla yhtenäinen. 

https://www.hs.fi/maailma/art-2000012141666.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haagin_sopimus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jugoslavia-tuomioistuin

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansainv%C3%A4linen_rikostuomioistuin

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksikk%C3%B6_731

Kuka on voittaja? Olisiko se Venäjä vai Putin?

 

Sotatieteilijä IImari Käihköä siteeraten: "Hyvällä strategialla pienempi voi voittaa, huonolla suurempi hävitä". Venäjän taktiikka Ukrainassa on sitä mitä se on. Eli se ei ole kovin edistynyttä, ja siksi voi olla, että Venäjältä loppuvat koulutetut sotilaat. Mutta toisaalta kuka on voittaja? Onko voittaja sittenkin joka tapauksessa Vladimir Putin? Jos Putin jää valtaan, niin Ukrainan sota on hänelle suuri henkilökohtainen menestys. Eli Putinin maailmassa vain hänellä itsellään on merkitystä, ja ehkä hän on ajatellut käyttää Ukrainaa samaan, kuin Stalin hyväksikäytti Suomea vuonna 1939. Hän ajatteli surmata muutamia tuhansia ukrainan sekä muutaman muun neuvostotasavallan kansalaista, mutta hän ei sitten halunnut teettää tätä työtä omilla NKVD miehillään. Vaan hän valitsi työkalukseen Suomen armeijan. 

Eli mitä nuo mahdollisesti tarkoituksellisesti kuolemaan lähetettävät miehet tiesivät? He tiesivät siitä, mitä Venäjän viranomaiset olivat tehneet esimerkiksi Ukrainan nälkäkapinan verisen kukistamisen aikaan vuonna 1933. Stalin piti tietenkin noiden ihmisten tietoja kiusallisina, varsinkin kun miliisi oli takavarikoinut siemenviljan edellisenä vuotena. Tuolloin Stalin laittoi kaiken Aleksei Rykovin ja erityisesti Lev Kamenevin sekä muiden puolueen oikeisto-opposition jäsenten niskoille. Eli tietenkin Ukrainan nälänhätä on yleisesti tunnettu asia. Tuolloin tuosta asiasta tietenkin tiedettiin myös Neuvostoliitossa. Mutta tietenkin asia esitettiin niin, että määräykset, joita silloin annettiin, ja jotka johtivat hätätilaan. Olivat Stalinin vihamiesten antamia. Eli todellinen nälänhädän arkkitehti oli Lazar Kaganovitš. Tuo mies kuoli vuonna 1991. 

Wikipedian mukaan. 

"Nälänhädän taustalla oli Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin päätös maatalouden kollektivisoinnista vuonna 1929. Kommunistisen puolueen agitaattorit pakottivat maaseudulla talonpojat luopumaan maastaan, henkilökohtaisesta omaisuudestaan ja jopa asunnoistaan sekä luovuttamaan ne kolhoositiloille. Niin sanotut kulakit eli varakkaammat talonpojat ja kollektivisointia vastustaneet talonpojat karkotettiin. Kollektivisointi johti tuotannon laskuun, maaseutuelinkeinon sekaannukseen ja elintarvikepulaan. Se sai myös aikaan useita talonpoikaiskapinoita ja joissakin osissa Ukrainaa myös aseellisia kansannousuja."(Wikipedia, Holomodor)

"Nämä kapinat huolestuttivat Stalinia, sillä ne tapahtuivat alueilla, jotka olivat taistelleet Venäjän sisällissodassa Puna-armeijaa vastaan. Myös Ukrainan kommunistisen puolueen piirissä esiintynyt Neuvostoliiton maatalouspolitiikan vastustus huolestutti Stalinia. Stalin kirjoitti elokuussa 1932 politbyroon sihteeri Lazar Kaganovitšille:""»Jos emme nyt toimi parantaaksemme Ukrainan tilannetta, voimme menettää Ukrainan" (Wikipedia, Holomodor)

"Kaganovitš ehdotti Stalinille maatalouden kollektivisoinnin ja ukrainalaisten kansanmurhan yhdistämistä, jotta paikallisten kommunismin vastustus saataisiin murskattua. Kaganovitš oli itse syntynyt Ukrainassa." (Wikipedia, Holomodor)

"Syksyllä 1932 Neuvostoliiton politbyroo teki joukon päätöksiä, jotka laajensivat ja syvensivät nälänhätää Ukrainan maaseudulla. Ukrainan maatilat, kylät ja kokonaiset kaupungit asetettiin mustille listoille ja niiden elintarvikkeiden saanti estettiin. Talonpoikia kiellettiin poistumasta Ukrainan neuvostotasavallasta. Kasvavasta nälänhädästä huolimatta elintarvikkeiden pakkolunastuksia lisättiin, eikä alueelle toimitettu apua riittävästi. Lisäksi talvella 1932–1933 viranomaiset ja kommunistipuolueen virkailijoiden järjestäytyneet iskuryhmät pakkolunastivat talonpoikien ruokaa ja vähäisiä viljavaroja."(Wikipedia, Holomodor)

Stalin ei tietenkään voinut käskeä surmata kaikkia ukrainalaisia, joten hän sitten lähetti heidät Suomeen kuolemaan. 

Siis kuten varmaan tiedämme, niin sota on erittäin hyvä tapa selvittää välit omien vihamiesten kanssa. Vihollisen asevoimia voidaan syyttää kaikista tapoista, ja jos ruumiit sitten jäävät rintamalle, niin kukaan ei ehkä saa tietää, että mies kaatui omien luodeista. Venäjällä sana "Venäjä" korvaa usein valtion johtajan nimen. Stalin oli aikoinaan Neuvostoliiton synonyymi. Joten jos ajatellaan surkeaa taktiikkaa, niin se tietenkin voi tuota ajatusta vastaan nousta ajatus, että suuret tappiot palvelevat Putinin henkilökohtaista etua. Se saattaa olla eri kuin muiden venäläisten tai Venäjän valtion etu. Samoin kuin Stalinia palvelivat aikoinaan suuren luokan tappiot, mitä hänen asevoimansa tekivät sekä Saksaa että Suomea vastaan. Noiden tappioiden mukaan saatettiin laittaa esimerkiksi NKVDn teloittamia toisinajattelijoita, jotka sitten vielä saivat kotiinsa mitalin. Eli mies palvelee paremmin kuolleena kuin elävänä. 

Kuollut mies ei koskaan kerro, miten häntä kohdeltiin asevoimissa. Asevoimien upseeriston harjoittama huono kohtelu taas tekee heistä itsestään loistavia työkaluja. Mikäli upseerista halutaan eroon, niin silloin täytyy vain kaivaa esiin tuollainen mahdollisesti alaiseen kohdistunut kuolemaan johtanut laiminlyönti, ja seuraavaksi sitten upseeri siirretään mukavasti salaisen poliisin vankilaan. Siis se että onko kuoleman aiheuttanut upseerin tai salaisen poliisin pistoolin luoti on saman tekevää. Se että upseeri pidätetään ja poistetaan elävien kirjoista riittää. Venäjän asevoimissa on samanlainen järjestelmä kuin esimerkiksi Neuvostoliiton tai Natsi-Saksan asevoimissa. Jokaisen upseerin tulee olla lojaali isänmaalleen, sekä tietenkin muutenkin luotettava sekä sopiva tehtäviinsä. 

Natsi-Saksassa valtakunnan turvallisuuden päävirasto eli RSHA sekä Gestapo kirjoittivat luotettavuuslausunnon upseerista. Eli kaikki upseerit olivat SS-miesten valitsemia. Neuvostoliiton tai Venäjän tapauksessa luotettavuuslausunnon kirjoittaa KGB tai nykyään FSB. Noissa maissa valtion johtaja on sama kuin valtio. Hitler ja Natsit olivat yhtä kuin Saksa. Ja idässä kommunistinen puolue ja Stalin sekä nykyään Putin on yhtä kuin valtio. Upseereiden tehtävä on olla vihattuja. Näin estetään kapinat. Samoin upseereiden tyly käytös tekee miehille helpommaksi kertoa salaisuuksiaan turvallisuuspalvelulle. Ja tietenkin noiden miesten rooli on näytellä syytettyjä oikeudenkäynneissä, joissa tuomio on ennestään selvä. Putinin pitää olla suosittu. Hänen alaistensa pitää taas olla vihattuja, niin he eivät kykene nousemaan Putinia vastaan. 

Miehet palvelevat kuoltuaankin propagandaa. Heidän kohotetaan lähes taivaalliselle tasolle, kun heidän mitaleitaan luetellaan. Kuolleen miehen uskollisuutta ja uhrivalmiutta on tietenkin korostettu. Eikä kuollut puhu asioista, jotka ovat ehkä kiusallisia myös Putinille itselleen. Ja tietenkin meidän pitää muistaa se, että Putin on taitava improvisaattori. Hän saattaa kehitellä uusia päämääriä, jos edelliseen päämäärään pääseminen on liian työlästä tai se vaarantaa hänen oman asemansa. Siis se mikä on hyvää taktiikkaa riippuu siitä, mikä on sodan tarkoitus. Jos sodan tarkoitus on saada ihmisten huomio pois Putinin hallinnon korruptiosta, niin silloin pitkä ja kuluttava sota olisi se, mikä ajaisi parhaiten Putinin itsensä asemaa. 

https://yle.fi/a/74-20165620

https://fi.wikipedia.org/wiki/Holodomor

Onko hierarkkinen rotuoppi eli tieteelliseen kaapuun puettu rasismi osoitus huonosta omatunnosta?

 Hierarkkinen rotuoppi jakaa ihmiset syntyperänsä perusteella eri tasoihin. 

Se että pseudotieteen levittäjä on muuten tunnustettu tiedemies tekee pseudotieteestä erityisen vaarallisen. Eli esimerkiksi rotuoppi on sellaista pseudotiedettä, jota on levitetty muuten tunnustettujen tiedemiesten toimesta. Kyseessä on siis eräänlainen politisoitu näennäistiede, jonka avulla on perustelu sekä orjuutta, että kansojen historian poistamista pakkokollektivisoinnin nimissä. Samoin erityisesti natsien omaksumalla hierarkisella rotuopilla on perusteltu myös muita kansanmurhia kuin vain holokaustia eli juutalaisten massamurhaa natsien toimesta. 

Natsien rotuopin tai rotuhierarkian  mukaaan toiset kansat ovat alempiarvoisia kuin toiset. Ja natsien rotuopilla on kauas menneisyyteen ulottuvat juuret. Tuon opin rakentaminen alkoi kauan ennen Hitleriä. Se alkoi kauan ennen kuin Kaarle Suuri nousi Frankkien valtakunnan valtaistuimelle. Eli sen juuret ovat Kreikan kaupunkivaltioiden ajassa, jolloin kreikkalaiset nimittivät vihollisiaan “barbaareiksi”. Tarkoitus oli osoittaa vastustajille oman aatemaailman sekä oman aseman ylemmyys. Eli armeijat suojelivat tuolloin Kreikan sivistystä barbaareita vastaan. Aivan kuten Hitler myöhemmin perusteli hyökkäystä Neuvostoliittoon. Samoin panslavistinen liike katsoo slaavilaiset kansat muita paremmiksi. 

Ja paras niistä kansoista on tietenkin  Venäjä. Voidaan sanoa että panslavistinen liike syntyi vastavoimaksi länsimaisia asenteita kohtaan. Eli aikoinaan Hitler kopioi itselleen paljon panslavistien ja heidän liikkeensä ajatuksia. Hän vain vaihtoi keskuksessa olevan valtion paikalle Saksan ja korvasi sanan slaavilaiset kansa sanalla “arjalainen”. Venäjän tsaarin perustaman panslavistisen liikkeen johtava ajatus on se, että muut slaavilaiset kansat vain odottavat pääsyä “Äiti-Venäjän yhryteen”. Ja muut kansat sitten vain odottavat sitä, että ne slaavilaistetaan, mikä johti esimerkiksi vuoden 1900 Kielimanifestiin. 

Oma kieli on jokaisen kansan sielu. Jos kieltä ei voida käyttää missään, niin kieli kuolee. Sen mukana kuolee kansan perimätieto eli kansan sielu. Ja kielimanifestin tarkoitus oli tietenkin tuhota suomen ja ruotsin kieli suuriruhtinaskunnasta. Eli kansallistunnon ydin olisi tuolloin revitty pois, ja korvattu venäläisillä tavoilla sekä venäjän kielellä. 

Tuolloin kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov asetti asetuksen jonka mukaan virastoissa siirryttäisiin käyttämään pelkästään Venäjää asiointi kielenä. Ja se olisi merkinnyt lopulta Suomen kielen tuhoa. Tuon asetuksen ideointi saattoi tapahtua tsaari Nikolai II toimesta. Mutta tietenkin hän oli taustalla hyvin pidättyväinen, koska jos tuo manifesti aiheuttaisi ongelmia, niin silloin Bobrikov olisi ollut oiva syntipukki. Bobrikov ammuttiin Senaatin portaikossa Eugen Schaumanin toimesta vuonna 1904, 

Mikä päätti kielimanifestin noudattamisen. Siis manifesti kumottiin vuotta myöhemmin. Mutta myöhemmin se aiheutti myös sen, että Suomi julistautui itsenäiseksi vuonna 1917.  Bobrikovin suuret valtaoikeudet olivat tietenkin tarkoitettu tsaarin kilveksi. Jos asiat olisivat menneet mönkään, niin syyt olisi ottanut päälleen Bobrikov. Ja Bobrikovin etunimi “Nikolai” tietenkin olisi tehnyt mahdolliseksi väittää, että Nikolai olisi tarkoittanut Bobrikovia eikä tsaari Nikolai IIt:a. 

“Mutta mistä suomalaiset epäilivät Tsaarin olleen tuon manifestin ideoija. “Kielimanifesti otettiin Suomessa tyrmistyksellä vastaan. Senaatti esitti sitä muutettavaksi, ja senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Sten Carl Tudeer ja senaattori Waldemar Eneberg matkustivat Pietariin neuvottelemaan asiasta, mutta Nikolai II hylkäsi muutosesityksen. Senaatti julkaisi laittomana pidetyn manifestin päätettyään asiasta äänin 12–6. Julkaisua vastustaneet kuusi perustuslaillista senaattoria erosivat pian tämän jälkeen ja julkaisua kannattanut Tudeer muutamaa viikkoa myöhemmin. Myös joukko aatelissäädyn valtiopäivämiehiä laati keisarille osoitetun vastalausekirjelmän, mutta von Plehwe kieltäytyi toimittamasta sitä keisarille.” (Wikipedia, Kielimanifesti)

Siis olisiko Von Plehwe oikeasti uskaltanut jättää viemättä senaatin kirjettä tsaarille, ellei hänellä olisi ollut tsaarin nimenomaista käskyä toimia kuten hän toimi? 

Gustav Retzius uskoi suomalaisten olevan ruotsalaisia alempiarvoisia. Tuon 1800-luvun antropologin käsitykset suomalaisista muistetaan erittäin hyvin. Mitä jos Gustav Retzius olisi sanonut esimerkiksi saamelaisia tai afrikkalaisia vähempi arvoisiksi ihmisiksi? Tuo näkemys oli erittäin yleinen 1800-luvun Euroopassa. Vähemmistöistä sekä kaukaisista maista kotoisin olevista ihmisistä etsittiin kilpaa vikoja. Ja ainoa syy miksi päivittelemme Retziuksen toimintaa, eli sitä että hän vei kalloja suomalaisten haudoista Tukholmaan tutkittavaksi on ollut asia, joka muistetaan aina välillä erittäin tarkasti. Sitä että useita erilaisia hauta-esineitä ja kalloja vietiin esimerkiksi afrikkalaisista haudoista tai intiaanien haudoista aivan järjettömiä määriä. 

Rotuoppi: ajatus siitä että toinen on alempiarvoinen syntyi ehkä siitä, että jotkut halusivat turruttaa omaatuntoaan. Sen melkein lopullinen malli syntyi 1800-luvun katovuosien aikaan. Tai katovuodet ainakin muokkasivat esimerkiksi sellaisten tiedemiesten kuten Axel Olof Freudenthalin ja Gustaf Retziuksen ajattelutapaa. Mutta se ei tee tuosta tavasta arvottaa ihmisiä heidän syntyperänsä mukaan yhtään sen kauniimpaa. Eli tässä tietenkin yritän ymmärtää heitä. Mutta en voi heidän ajatusmaailmaansa hyväksyä. Mutta kuten aina välillä lehdistä saamme lukea, niin Retziuksen ja Freudenthalin ajatukset muovaavat jotenkin vieläkin yhteiskuntaamme. 

Eli nykyaikainen rasismi on tuon 1800-luvulla syntyneen rotuopin perillinen. Vaikka rasismin juuret ovat paljon pidemmällä. Kuin noissa kahdessa 1800 luvulla vaikuttaneeseen antopologissa.  Ja rasismi on aina tarjonnut oikeutuksen sotiin ja muuhun väkivaltaan. Sen juuret ovat muinaisessa Kreikassa. Ja myöhemmin rasismia on käytetty myös esimerkiksi orjuuden hyväksyttämiseen. Rotuoppi eli tieteelliseksi puettu rasismi kehitettiin perustelemaan orjuuttamista. Ja rotuoppi antoi tietenkin orjien omistajille asian jolla he voivat turruttaa omaatuntoaan. He perustelivat tuon julman ihmiskaupan sekä väkivallan sillä, että he “opettivat isoja lapsia tavoille”. 

Rasismin tarkoitus oli myös esimerkiksi luoda railoja yhteiskunnan eri osien välille. Eli hallitsijat korostivat tuolloin 1800- luvulla alamaistensa eriarvoisuutta, jotta he eivät kapinoi häntä vastaan. Ja tietenkin railo suomalaisten ja ruotsalaisten välillä oli myös tsaarille mieleen. 

Yleensä Suomea ei ajatella siirtomaana, Mutta myös suuriruhtinaskunnassa käytettiin samoja menetelmiä, kuin siirtomaissa. Hallitsija asettui pienen vähemmistön puolelle, ja sitten asiat jaettiin siten, että tuo vähemmistö piti hallinnassaan aseita. Samoin niin sanottuihin korkeampiin ammatteihin, kuten lääketieteelliseen tiedekuntaan oli pääsy vain tuolla pienellä vähemmistöllä. Tuon vähemmistön piti tietenkin ajatella sitä, että enemmistö eli rahvas oli jotenkin alempaa kastia. Ja siksi esimerkiksi Suomen aatelistossa oli ruotsinkielisillä suuri enemmistö. 

Korkeammat upseerin ja muut virat jaettiin noille aatelisille, jotka asuivat omissa kartanoissaan vailla yhryttä ympäröivään yhteiskuntaan. Heille kerrottiin jatkuvasti tarinoita siitä, miten barbaarisia tai sivistymättömiä ja raakoja nuo tavalliset ihmiset olivat. Segregaatio takasi eripuran, joka teki maan hallinnasta helppoa. Se takasi myös molemminpuolisen skisman, jota sitten ruokittiin kaikin tavoin esimerkiksi korostamalla vähemmistön asemaa. Tietenkin korkeimmat virat olivat varattuina venäläisille. Mutta ruotsalaisten syyksi voidaan laittaa esimerkiksi liiallinen verotus. Eli kaikki ikävät virat jotka näkyivät kansalle olivat tietenkin ruotsinkielisten hallussa. Näin Venäjän tsaari takasi sen, että kansa piti hänestä.

 

“Retzius teki kesällä 1873 tutkimusretken Suomeen voidakseen todistaa isänsä teorian, jonka mukaan suomalaiset kuuluivat vähemmän kehittyneeseen lyhytkalloiseen mongolidiseen rotuun eivätkä samaan pitkäkalloiseen germaaniseen rotuun kuin ruotsalaiset ja muut pohjoismaalaiset.” (Wikipedia, Gustaf Retzius)

Voidaan ajatella että Venäjän keisarikunta ruokki Retziuksen sekä Freudenthalin kaltaisten miesten ajatuksia. Nimittäin tsaari varmaan tiesi mitä ihmiset ajattelivat noista sanoista, että suomalaiset olisivat alempiarvoisia kuin ruotsalaiset. Ja tällaisten lausuntojen ja käsitysten levittämisen tarkoitus oli ehkä se, että niiden avulla voitiin lyödä kiilaa eri yhteiskunnan osien välille. 

Rotuoppi ei enää nykyään ole niin sanottua hyväksyttävää tiedettä, mutta samalla me välillä huomaamme Retziuksen sekä Freudenthalin varjot seinillä. Sanotaan että jos Retzius sekä Freudenthal eivät olisi sanoneet suomalaisia alempiarvoiseksi ruotsalaisiin nähden, niin emme sitten muistaisi heidän nimiään. He olivat molemmat hyvin arvostettuja tiedemiehiä. He ovat tehneet paljon tunnustettua tieteellistä työtä. Mutta rotuoppi on tahrinut heidän maineensa. Ja juuri nämä kaksi miestä  ja heidän kaltaisensa tekevät rotuopista, jota ajetaan tieteen nimissä erittäin vaarallisia. Eli ihmisten pitäisi osata erottaa erilaiset tutkimukset toisistaan. Eli vaikka yksi tutkimus olisi hyvätasoinen, niin toinen voi olla täydellistä pseudotiedettä.  

Kun politiikka ohjaa tiedettä, niin silloin puhutaan siitä, miten paljon esimerkiksi yliopistot tarjoavat selkänojaa ihmisille, jotka osaavat valita “oikeita” kohteita rahoitukselle. Siis oikea kohde voidaan määritellä siten, että se tukee jonkun ihmisen ajatusmaailmaa. Tai siten se voidaan valita siten, että se tukee niitä puheita, joita poliitikko on pitänyt. Tiedemiehiä syytetään aina siitä, että he ovat jotenkin erillään todellisuudesta. Tai että tiedemiehet eivät osaa valita tutkimuskohteita siten, että ne hyödyttävät veronmaksajia. Kyseessä on silloin käsite, joka nostaa veronmaksajat suoraan samalle tasolle kuin esimerkiksi lautamiehet tai valamiehet ovat ainakin amerikkalaisessa oikeudenkäynti sarjoissa.

He arvioivat ikään kuin valamiehistön mallikoina  sitä, että onko joku tutkimuskohde sellainen että, sen voidaan katsoa olevan muuta kuin veronmaksajien rahojen tuhlaamista. Kuten Urho Kekkonen, tasavallan presidentti suoraan sanoi, niin “kyllä kansa tietää”. Kansaa edustavan poliitikon tehtävä on siis tietenkin myös valvoa kansan etua, ja kieltää tutkimukset, joiden rahoitusta hän pitää rahan tuhlaamisena. Mutta kun puhutaan kansan tiedosta, eli kansa tietää asioista parhaiten, niin tietenkin voimme kysyä, että “mitä kansa tiesi”? 

Tai mistä kansa sai tietonsa? Kansa tietää vain sen, mitä kansalle kerrotaan. Jokaisella ihmisellä on maailmassa oikeus mielipiteeseen. Jokaisella ihmisellä on myös oma mielipide kaikista asioista. Ja tietenkin jokaisen poliitikon tulee myös ajatella sitä, että he miellyttävät äänestäjiään. Kun sitten lehdet täyttyvät kirjoituksista siitä, miten kaiken maailman kesäseurat, uskonto sekä erilaiset isänmaallisuuden palolla itseään markkinoivat liikkeet ovat kasvattaneet suosiotaan, niin se tietenkin kannustaa poliitikkoja hakemaan suosiota ja ääniä noista liikkeistä. 

Kriittisesti eli kielteisesti ulkomaalaisiin, EU hun sekä erilaisiin vähemmistöihin suhtautuvat tahot varmasti saavat noista jutuista lisää tuulta purjeisiin. Ja tuon takia poliitikot varmaan haluavat osoittaa rohkeutta, eli miellyttää noita tahoja. Joten varmaan sen kautta sitten saadaan sitten taas ääniä, kun ministerinä osoitetaan rohkeutta poistaa tutkimuksia, joita sitten suoraan voidaan katsoa vaikuttavan negatiivisesti siihen, miten tietyt piirit tukevat poliittisia päättäjiä. Mutta siis poliittinen ja taloudellinen ohjaus, mitä tieteen tekemiseen käytetään on yleensä sellaista, että ihmisten tunteisiin vedotaan monissa asioissa. Jos tutkimus alistetaan palvelemaan ideologiaa, niin silloin olemme sellaisella tiellä, mikä on muutamia kertoja aiheuttanut jopa kansanmurhia. 

Kun meillä kiistellään esimerkiksi sian kivesten poistamisesta, niin kukaan ei ole vieläkään muistanut puhua siitä, miten ainakin ennen mielenterveyspotilaita pakkosteriloitiin. Syynä oli se, että haluttiin estää “ei toivotun perimän leviäminen”. 

Mutta kuinka paljon esimerkiksi 1800-luvun katovuodet vaikuttivat rotuopin syntyyn? Eli onko mahdollista että  parivaljakko  Retzius sekä Freudenthal turruttivat omatuntoaan siitä, että he olivat ehkä jättäneet toisia kuolemaan nälkään katovuosien aikaan, sillä että ajattelivat kuolleiden olevan alempaa rotua. 

Ja ehkä he ajattelivat että nälkä “puhdistaa yhteiskunnan”. Ehkä tuo ajatus alemmista roduista sai jalansijaa siksi, että isännät eivät ehkä olleet antaneet ruokaa kerjäläisille, jotka ehkä olivat sitten vähän ajan päästä kuolleet. Ja sitten rotuoppi tarjosi mahdollisuuden turruttaa omaa omatuntoa. 

Kun 1800-luvun Gustaf Retzius ruotsalainen tiedemies halusi osoittaa suomalaisten olevan ruotsalaisia alempi kansa, niin hän käytti silloin erästä kalloa todistaakseen tämän asian. Tuolloin 1870-luvulla uskottiin yleisesti rotuoppiin. Mutta Retzius jättää varjoonsa erään suomenruotsalaisen Axel Olof Freudenthalin. Tuo mies uskoi myös suomalaisten olevan alempaa rotua. Ja se mikä tekee näistä kahdesta miehestä vaarallisia on se, että he olivat tunnustettuja tutkijoita. Freudenthalin sekä Retziuksen titteli oli antropologi. 

“Axel Olof (A. O.) Freudenthal 12. joulukuuta 1836 Siuntio – 2. kesäkuuta 1911 Helsinki) oli suomenruotsalainen kielentutkija ja 1800-luvun svekomaanien johtohahmoja ja sitä kautta merkittävimpiä suomenruotsalaisen kansallistunteen herättäjiä. Hän oli Helsingin yliopiston muinaispohjoismaisen kielen ja antikviteettien dosentti vuodesta 1866 sekä ruotsin kielen ja kirjallisuuden ylimääräinen professori vuosina 1878–1904.Freudenthal edisti merkittävästi Suomen ja Viron ruotsalaismurteiden tutkimusta. Hän harrasti rotuoppeja ja uskoi suomalaisten alempiarvoisuuteen.” (Wikipedia, Axel Olof Freudenthal)

“Magnus Gustaf Retzius (17. lokakuuta 1842 Tukholma – 21. heinäkuuta 1919 Tukholma) oli ruotsalainen anatomi, biologinen antropologi, Karoliinisen instituutin professori ja sanomalehti Aftonbladetin omistaja ja päätoimittaja. Hän oli monipuolinen tutkija, jonka merkittävimmät tutkimukset liittyvät hermojärjestelmän histologiaan. Suomessa Retzius tunnetaan vuonna 1873 Suomeen tekemästään tutkimusretkestä, jonka yhteydessä hän keräsi kymmeniä suomalaisten pääkalloja rotututkimuksiaan varten. (Wikipedia, Gustaf Retzius)

Se mikä tekee tällaisista miehistä erityisen vaarallisia on se, että he tekivät pääosin hyvää työtä. Heidän toimintansa teki heistä uskottavia. Ja juuri tämä muu tuotanto teki rotuopista hyvin uskottavan tuntuista tiedettä. Mutta miksi nuo miehet halusivat uskoa toista kieltä puhuvien ihmisten olevan heitä alempiarvoisia? Juuri se ajatus että toinen ihminen on etnisen taustansa takia kykenemätön johonkin toimintaan hivelee joidenkin toisten itsetuntoa. Millaisen vaikutuksen ajatus siitä, että saisi jo lapsena pitää toista ihmistä orjana tai leluna? 

Saattaa olla että noiden kahden miehen toimintaa ohjasi segregaatio. He saattoivat elää hyvin eristettyä elämää. Ja sen takia he ehkä alkoivat radikalisoitua. Se että he olivat tunnustettuja tieteen tekijöitä sai aikaan sen, että ihmiset uskoivat myös rotuopin olevan oikein. 

Jos ajatellaan Retziuksen sekä Freudenthalin toimintaa, niin saattaa olla että siihen vaikuttivat myös esimerkiksi Suomen sekä Ruotsin katovuodet. Katovuodet tai nälkävuodet  kestivät Suomessa vuodesta 1866 vuoteen 1868. Ja Ruotsissa katovuodet kestivät vuodesta 1867 vuoteen 1869. Nuo vuodet olivat hyvin raskaita. Ja pelkästään Suomessa kuoli noin 150 000- 250 000 ihmistä nälkään. Ruotsissa kuolleita oli noin 10 000. Se miten noita kuolleita lasketaan sitten tietenkin vaikuttaa siihen, montako kuollutta katovuodet aiheutti. Eli lasketaanko tauteihin kuolleet ihmiset katovuosien uhreiksi vai ei vaikuttaa lukuun, joka esitetään historiankirjoissa. 

Rotuopin muotoutuminen saattoi olla seurausta Retziuksen sekä Freudenthalin traumoista, jotka muodostuivat noiden 1800-luvun nälkävuosien aikana. Eli rotuoppi tietenkin antoi mahdollisuuden valita niitä, joita kannatti pelastaa. Ja ehkä Retzius ja Freudenthal olivat niitä etuoikeutettuja, joilla oli mahdollisuus hankkia elintarvikkeita vaikka muilla ei niitä ole. Ja ehkä he perustelivat omaa elintasoaan ja turruttivat omaatuntoaan sillä, että he ajattelivat nälkään ja tauteihin kuolevien olevan jotenkin “ali ihmisiä”. 

Retziuksen kohdalla hänen asemansa lääkärinä tietenkin takasi hyvän aseman, koska varsinkin leikkaavien lääkäreiden tuli olla hyvässä kunnossa. Niin hänelle varmaaan varattiin ruokaa, vaikka sitä ei muualla ollut. Ja ehkä nuo herrat ajattelivat darvinistiseen malliin sitä, että nuo nälkävuodet ikään kuin puhdistivat yhteiskuntaa. Tai sitten he ehkä  toistelevat tuota mantraa. Tuota ajatusta toisten alemmasta ihmisarvosta itselleen, koska he halusivat turruttaa omaatuntoaan. 

Eli määräsikö esimerkiksi Hitlerin ajan Saksan asevoimien johto juutalaisia mieluummin tiettyihin hyökkäyksiin kuin muita? Eli onko Hitlerin raivo ja viha peräisin siitä, että hän halusi myös turruttaa omaatuntoaan? Armeijassa pienikin ero voi aiheuttaa syrjintää. Ja sodassa syrjintä voi johtaa seurauksiin, joita kukaan ei voi edes kuvitella. Erilaisia ihmisiä syrjitään jo peruskoulun pihalla. Joten mitä tuo syrjintä oli esimerkiksi keisarillisen saksan asevoimissa, joissa rasismi ei ollut kiellettyä, eikä trollaamisesta rangaistu mitenkään. 

Monet uskonnolliset ääriliikkeet vetoavat nimenomaan esimerkiksi sisarussarjan ensimmäiseen. Ennen nimen omaan vanhin poika peri isänsä maat. Muut jäivät maalle asumaan vuokra- tai torpparin asemassa. Ja jos sitten vanhin poika saatiin mukaan johonkin herätysliikkeeseen, niin silloin heillä tuon vanhemman sisaruksen kautta oli ote nuorempiin sisaruksiin. Eli jos nuoremmat sisarukset eivät miellyttäneet, niin he saivat lähteä etsimään onneaan muualta. Kenenkään ei omalla maallaan tarvinnut kuunnella asioita, joita hän ei halunnut kuulla. 

Mutta sitten kuten tiedämme, niin herrojen elkeet tarttuvat renkiin. On olemassa niin sanottu “Kapo efekti”. Tuo efekti on saanut nimensä siitä, että keskitysleireillä luottovagit eli “Kapot” olivat usein innokkaimpia hakkaajia, jotka pieksivät muita vankeja säälittä. Samoin esimerkiksi orjaplantaaseilla toinen orja suoritti piiskaamisen. 

Mikäli sanotaan että orjan asema on huonompi kuin kenenkään muun, niin asema huonojen kuninkaana saattaa olla parempi kuin alimman vapaan miehen tai naisen. Siis piiskuri, kuningasrotta tai orjapiiskuri oli tuon ideologian mukaan “isäntäänsä huonompi, mutta hän oli paras 2000 huonosta”. Eli vaikka näkisimme orjuutta, niin meidän pitäisi muistaa se, että orjat eivät olleet oikeasti tasa-arvoisia. Asema luotto-vankina tai luotto-orjana hajotti joukkoa siten, että he eivät kyenneet muodostamaan järjestäytynyttä vastarintaa. 

Ja rotuoppi sitten sai myöhemmin Hitlerin käsissä aikaan sen, että Natsit murhasivat miljoonia ihmisiä Euroopassa. Mutta sitä ennen rotuoppi sai aikaan kansanmurhia siirtomaissa.  Se mikä natsien teot erotti muista eurooppalaisten teoista esimerkiksi Afrikassa oli se, että natsit tekivät tekonsa Euroopassa. 

Eli jos natsit olisivat toimineet Afrikassa, niin heidän tekojaan ei ehkä olisi tuomittu niin ankarasti. Siis rumasti voidaan sanoa, että ihmisten etninen tausta on aiheuttanut sen, että toisiiin kohdistetut rikokset annetaan helpommin anteeksi kuin toisten tekemät vastaavat rikokset. Tuomitaanko holokausti siksi, että se tapahtui Euroopassa? Mutta samasta syystä esimerkiksi Afrikassa tapahtuneet asiat kuten Kongon vapaavaltiossa tapahtuneet asiat olisi pitänyt tuomita. Mutta se että nuo asiat tapahtuivat kaukana Afrikassa ennen Ensimmäistä Maailmansotaa teki niistä pienempiä kuin sen, mitä tapahtui ihmisten ikkunan takana. 

Vaikka muistamme aina tuomita esimerkiksi Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommit, niin emme jostain syystä viitsi tuomita samalla tavalla esimerkiksi Shanghain pommitusta. Tai emme ollenkaan muista mainita esimerkiksi Brasiliassa 1930-luvulla tapahtunutta intiaanien vainoamista. Emme muista sitä, miten meillä mielenterveyslain takia ihmisiä steriloitiin siksi, että heillä vain ei ollut kotia. Samaan aikaan kun meillä tälläkin hetkellä kiistellään esimerkiksi siitä, että saako sian kivekset leikata, niin ei ole kovin pitkää aikaa siitä, kun mielenterveyspotilaiden kivekset poistettiin. Tai naisilta munasarjat sitten säteilytettiin.  Ja varsinkin jälkimmäinen asia aiheutti sen, että naiset ja nuoret tytöt altistuivat seksuaaliselle hyväksikäytölle. 

Tai he olivat saamelaisia sekä romaneja. Samoin adoptiot sekä monet muut asiat sitten saavat aikaan sen, että henkilöä voidaan suoraan syrjiä jo heidän syntymästään asti. Rotuoppi ei siis ollut mitenkään vain saksalaisten asia. Vaan myös Venäjän tsaari hyödynsi tuota rotuoppia tai sen muunnelmaa, jonka mukaan Venäjä on pyhä valtio, ja sitä johtaa jumalan valitsema Tsaari. Tuota asiaa ei Venäjän tsaari itse keksinyt, vaan ajatus valtion johdon jumalallisesta alkuperästä on peräisin jostain antiikin Kreikasta. Sen jälkeen sitä ovat menestyksellisesti hyödyntäneet esimerkiksi sellaiset miehet kuten Kaarle Suuri, sekä monet häntä pienemmät hallitsijat. 

Mutta rotuoppi on siis asia mikä eriarvoistaa ihmiselämän. Vaikka me kilpaa juoksimme tuomitsemassa juutalaisiin kohdistetun terrorin, niin emme jostain syystä ole ainakaan kovin usein nähneet mielenosoituksia ainakaan afrikkalaisten puolesta. Se ajatus että joku on etniseltä taustaltaan toista huonompi on se, mikä on aiheuttanut kovan luokan väkivaltaa sekä jopa kansanmurhia. Viha on asia mikä opitaan nuorena. Kun me kilpaa haukumme amerikkalaisia rasisteiksi, niin samalla me etsimme esimerkiksi romaneista sekä muista vähemmistöistä jatkuvasti vikoja. Mikään muu kuin negatiiviset asiat eivät pääse julkisuuteen, kun puhutaan vähemmistöistä. Siis emme ole julkisesti rasisteja. Mutta kuitenkin jokainen jolla on erilainen tausta tai joka on muuten erilainen kohtaa jonkinlaista vihaa tai “kritiikkiä”, kuten on tapana sanoa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eugen_Schauman

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf_Retzius

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kielimanifesti

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_II

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Bobrikov

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_n%C3%A4lk%C3%A4vuodet

https://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_famine_of_1866%E2%80%931868

https://en.wikipedia.org/wiki/Swedish_famine_of_1867%E2%80%931869