Ruotsin pauloissa taas kerran.

 

Pitäisikö meidän odottaa Ruotsia, vai mennä ilman naapuria NATOoon? Me olemme aina olleet jotenkin Ruotsin pauloissa. Jostain syystä olemme usein seuranneet Ruotsia monissa asioissa, ja toivottavasti emme aivan kaikissa asioissa seuraa Ruotsin vankkumatonta linjaa. Mitä jos Turkki tai Unkari päättävät ratifioida esimerkiksi vain Suomen NATO-jäsenyyden? Mitä silloin teemme? Toisten mielestä meidän pitäisi odottaa Ruotsia sekä kytkeä oma NATO-jäsenyytemme Ruotsiin, koska me olemme yhdessä vahvempia.

Mutta sitten kuitenkin toisaalta, jos me aina odottelemme Ruotsia, niin silloin me kohtaamme toisenlaisen tilanteen. Nimittäin me kaksi maata olemme kuitenkin itsenäisiä valtiota, ja siksi meidän pitää aina tehdä omat päätöksemme. Samoin onko muuten kenellekään tullut mieleen sellainen vaihtoehto, että Unkari tai Turkki tekisi oikeasti aivan yllättävän päätöksen, ja ilmoittaisi että se on viime yönä ratifioinut Suomen mutta ei Ruotsin NATO-jäsenyyttä?

Meidän maamme sijaitsee Venäjän sekä Ruotsin välissä. Joten jos sota NATOn ja Venäjän välillä alkaisi, niin ainakin osa siitä käytäisiin Suomen maaperällä. Sen takia pahin mahdollinen skenaario olisi se, että Ruotsi olisi NATOn jäsen mutta Suomi ei. Meidän pitää huomioida se, että tietenkin Ukrainan menestys Venäjää vastaan on rohkaissut länsimaita vastustamaan Venäjää uudella tavalla.

Siis Ukraina on saanut tukea länneltä vaikka se ei ole NATOn tai EUn jäsen. Mutta me emme voi kuitenkaan aina olettaa, että NATO-optio olisi aina ja ikuisesti meidän käytettävissämme. NATOon liittyminen on kansainvälinen sopimus, mikä tarkoittaa että myös vastapuolelta pitäisi löytyä tahtoa ja valmiuksia keskustella esimerkiksi NATO-jäsenyydestä. Siis me emme voi koskaan lähteä siitä, että kaikki maailman maat ovat samaa mieltä meidän kanssamme tai että noissa maissa aina ajatellaan Suomen ja Ruotsin etua. Joissakin maissa oma kansallinen etu sekä se että kansallinen etu on sama kuin valtion johdon etu sekä oman edun jääräpäinen ajaminen aiheuttavat sen, että jonkun Ruotsin ja Suomen NATO-hakemukset voivat hautautua sisäisten asioiden sekaan.

Siis tietenkin presidentti Niinistö on sanonut, että me menemme NATOoon yhdessä, mutta sitten kuitenkin meidän pitää muistaa, että tuo NATO-jäsenyytemme parlamentaarinen ratifiointi riippuu vähän muistakin ihmisistä kuin vain presidentti Sauli Niinistön sekä pääministeri Sanna Marinin mielipiteistä tai heidän tahdostaan. Se riippuu siitä, että mitä Turkin ja Unkarin parlamentti sanoo, ja noissa maissa sitten esimerkiksi presidentin sekä pääministerin asema on aivan toinen kuin Suomessa. Samoin poliittinen kulttuuri on noissa maissa on aivan erilainen kuin Suomessa, eikä noissa maissa esimerkiksi presidentin ja pääministerin tarvitse hävetä populismia. Mutta tämä on vain toteamus, eikä siis yritys neuvoa maamme hallitusta sekä ulkopoliittista johtoa.

Miksi me otamme oppia vain negatiivisista asioista? Miksi emme koskaan voi ottaa oppia menestystarinoista?

Kauan sitten kirjailija Marianne Alopaeus kirjoitti kirjan "Ruotsin pauloissa" siitä, kuinka ruotsalaista oikeusvaltiota on murennettu järjestelmällisesti sekä tehokkaasti. Ja ikävä kyllä tuo sama kehitys saattaa olla myös Suomen valinta. Eli valta siirtyy populistien tai populisteina esitettyjen omaa lyhytkestoista etua ajavien tahojen käsiin, jotka saattavat aiheuttaa todella paljon vahinkoa maiden kansainvälisille suhteille sekä samalla myös lisätä sekä kärjistää maiden sisäisiä jännitteitä. Ja tuo sitten varmasti on Kremlille mieleen.

Oman edun lyhytnäköinen ajaminen on hyvin vahingollista. Mutta ongelma on siinä, että kukaan ei oikeastaan tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joten siksi meidän pitää ottaa oppia toisten tekemistä virheistä. Mutta samalla me voimme myös ottaa oppia niistä asioista, jotka ovat olleet menestystarinoita.

Mutta kuten tiedämme, niin me olemme aina olleet jotenkin Ruotsin pauloissa. Me jostain syystä emme osaa ottaa oppia niistä virheistä, mitä Ruotsissa on tehty. Kun Ruotsissa aikoinaan yhteiskuntaa rakennettiin siten, että maahan kutsuttiin valtava määrä maahanmuuttajia tekemään töitä, jotka eivät ruotsalaisille kelvanneet, niin silloin varmaan tämä tapa hoitaa asioita tuntui todella hyvältä. Ajateltiin että maahanmuuttajista olisi sitten helppoa päästä eroon, kun heitä ei enää tarvita. Mutta asia sitten muuttui hyvin radikaalisti, kun nuo siivoojat sekä muut hanttihommien tekijät saivat Ruotsissa lapsia. Kyseiset henkilöt eivät ehkä liikkuneet muussa kuin omaa kieltään puhuvien henkilöiden kanssa, eivätkä he edes yrittäneet opetella ruotsia. Eikä heitä kiinnostanut koulutus.

Heidän lapsensa eivät ehkä osanneet ruotsia ollenkaan tai ainakaan tarpeeksi hyvin voidakseen asioida virastossa, ja nuo yleensä kouluttamattomat ja huonosti ruotsia osaavat henkilöt olivat sellaisia, että he saattoivat liikkua vain muiden samaa kieltä puhuvien henkilöiden kanssa. Kun kotona asenteet olivat sellaisia, että kouluihin ei kannata mennä. Tai sitten ei edes tiedetty miten kouluihin haetaan, niin silloin tietenkin tuo jälkikasvu, joka toimettomina vietti aikaa ostoskeskuksissa taskussaan Ruotsin passi, mutta ilman yhtään ruotsalaista kontaktia saattoi tuntea olevansa vähän juureton.

Kouluissa noilla oppilailla oli varmasti vaikeuksia enemmän kuin tarpeeksi, koska he eivät ehkä osanneet ruotsia tarpeeksi hyvin, jotta olisivat pärjänneet muiden kanssa tai voineet ottaa osaa opiskeluun. Tai he tarvitsivat valtavasti tukea opiskelussaan, koska kotonakaan ei ollut mitään rauhaa.

Virhe mikä Ruotsissa on tehty on se, että noiden maahanmuuttajien integroiminen ruotsalaiseen yhteiskuntaan on jätetty tekemättä. Eli jos maahanmuuttaja saa lapsen, ja hän sitten putoaa pois työelämästä, niin silloin hän jää ruotsalaisessa mallissa heitteille. Se mikä tuossa Ruotsin maahanmuuttopolitiikassa on mennyt vipuun, on oikeastaan se, että kun tuota hallitsemattomaksi kutsuttua maahanmuuttoa on tuettu, niin ei olla ajateltu muuta kuin sitä, että tuo Ruotsiin kotiutunut ulkomaalainen siivooja sitten saadaan irtisanottua tarpeeksi helposti, ja sitten irtisanomisen jälkeen hän matkustaa kohti kotimaataan. Mutta kun hän sai lapsia Ruotsissa, niin tilanne muuttui radikaalisti.

Nimittäin kun on lapsi joka on syntynyt Ruotsissa, niin saa pysyvän oleskeluluvan. Ja siitä sitten seuraa varmasti ongelmia, jos henkilö itse tai hänen lapsensa ei pääse töihin tai kouluun. Laskun tuosta mallista sitten maksaa ruotsalainen veronmaksaja. Se että siivousfirmat saavat halpaa työvoimaa ei takaa sitä, että tuo henkilö ei muuten tule yhteiskunnalle kalliiksi.

Ruotsin mallissa esimerkiksi siivoustyötä on ajateltu maahanmuuttajan pysyväksi olotilaksi. Eli maahanmuuttajille ei ole edes ajateltu järjestää koulutusta tai muuta mahdollisuutta kehittää itseään. Se että henkilö on vuosia työssä, joka ei muille kelpaa, eikä edes yritä kehittää kielitaitoaan takaa sen, että hän varmasti syrjäytyy ja päätyy väärään seuraan sekä imppaamaan ja juomaan olutta sekä popsimaan pillereitä jonnekin ostoskeskukseen.

Eli tuota siivoojan työtä ei voida ajatella mitenkään välivaiheena, jonka aikana tehdään suunnitelma yhteiskuntaan integroitumiseksi. Tuossa mallissa siivoojana maahan tullut henkilö joutuisi tietyn ajan sisällä hankkimaan tarpeellisen kielitaidon sekä ehkä koulutuspaikan. Tarkoitus olisi siis muuttaa yhteiskunnan elätti sekä sosiaalihuollon kautta tukien nettosaaja verojen nettomaksajaksi, joka osaisi ihan oikeasti muutakin kieltä, kuin omaansa.

Siis miksi ketään ei voida pakottaa mihinkään? Siinä vasta pulma. Jos esimerkiksi maahanmuuttaja jää työttömäksi, eikä hänellä ole mitään osoitusta ammattitaidosta tai muistakaan taidoista, niin kuka ottaa tuollaisen henkilön työhön? Ja se mikä sitten varmaan on jo Ruotsissa käsitetty on se, että jos ihminen on täysin juureton eikä edes uskalla yrittää integroitumista yhteiskuntaan, niin se aiheuttaa varmasti paljon ongelmia. Kouluja käymättömään ihmiseen, joka kokee jatkuvasti negatiivisia asioita on helppoa vaikuttaa.

Eli tuollaiseen ihmiseen uppoaa kaiken maailman populistien selitykset, joiden mukaan syy on aina esimerkiksi ruotsalaisissa tai länsimaisissa ihmisissä, jotka eivät voi hyväksyä toisten elämätapaa. Toinen äärikansallinen populisti taas vaahtoaa siitä, että nuo ulkomaiset siivoojat vievät ruotsalaisten työpaikat. Ja jokainen asia missä osapuolena ovat valtaväestöön kuuluva ja ulkomaalaistaustainen ovat valtavan suuri asia, jota paisutellaan puolin ja toisin. Eli rappu ei voi koskaan olla huonosti siivottu. Mutta siivousliikkeiden ongelma on siinä, että myös työnjohtaja voi olla täysin kouluttamaton maahanmuuttaja. Ja sitten tietenkin työ saattaa oikeasti olla huonosti tehty, tai sitten valitusta on käsitelty niin, että siivoojan erottaminen on helpompaa kuin lähteä riitelemään työn tasosta.

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2022/11/30/ruotsin-pauloissa-taas-kerran/