Ääriliikkeet osaavat hyödyntää julkisuutta. Mutta ovatko nuo liikkeet oikeasti aivan uusia asioita poliittisella kentällä? Eli onko poliittinen radikalismi oikeastaan tullut ihmisten tietoisuuteen vasta kun sosiaalinen media on tuon asian tuonut ihmisten koteihin. Ääriryhmiin on aina hyvä myös vedota, kun itse valtiopäämies rötöstelee oikein olan takaa. Vladimir Putin on mies, joka osaa tällaisen pelin. Hän nimittää mielellään poliittisia vastustajiaan äärioikeistoksi tai äärinationalisteiksi, sekä tietenkin Putin ja hänen hallintonsa pelottelevat sillä, että vallan vaihdos Venäjällä saattaa aiheuttaa sen, että ydinaseita päätyy rikollisten käsiin.
Ääriliikkeet pelottelevat vuoron perään äärioikeistolla sekä äärivasemmistolla, eli vastustajien mustamaalaamisessa rasismi on tietenkin asia, jolla saadaan ainakin osa sosiaalisen median tileistä poistetuksi. Samoin jokainen musta mies osaa huutaa oikeudessa että hänen pidättäjänsä tai rikostutkijat ovat olleet rasistisia. Putin tukee myös eurooppalaisia ääriliikkeitä, koska niiden avulla saadaan NATOn sekä EUn rivit rakoilemaan.
Tiedättekö muuten mikä muu kuin imperialismi sekä äärimmäinen nationalismi yhdistävät Adolf Hitleriä sekä Vladimir Putinia? Kumpikin on ennen vaaleissa valituksi tulemistaan olevansa vasemmistolainen. Me emme muuten yleensä ajattele venäläisiä esimerkiksi imperialisteina tai Neuvostoliittoa äärioikeiston johtamaksi maaksi, koska nuo johtajat ovat osanneet käyttää punaista väriä julisteissaan sekä käyttää puoleistaan nimeä työväenpuolue.
Ääriliikkeiden tuntomerkkeihin kuuluu se, että ne ovat usein sellaisia, jotka trollaavat mielellään muita, mutta sitten kun niitä itseään hiukan trollataan, niin nämä liikkeet muuttuvat tulta syökseviksi hirviöiksi, joiden ainoa agenda on se, että kaikki muut kuin heidän hyväksymänsä aatteet ovat vääriä. Jos ääriliike saa esimerkiksi tunnetun poliitikon omaan saunahuoneistoonsa tai kahvitilaisuuteen, niin sitten otetaan joukko valokuvia, ja tuo poliitikko saa sitten kuulla yllättäen olevansa tuon liikkeen jäsen, ja ääriliikkeillä on sellainen tapa, että ne saattavat väärennellä omia jäsenrekisterejään. Eli ne saattavat lisätä noille listoille nimiä kysymättä siihen edes lupaa.
Osa ääriliikkeiden jäsenistä ei edes halua hallitukseen. He saattavat suoraan sanottuna vain haluta hyväpalkkaisen työn parlamentissa. Tietenkin värikäs kielenkäyttö sekä pari hyvin soviteltua kirosanaa saavat aikaan sen, että puolue saa huomiota. Kun ääriliikkeen jäseniä pyydetään mukaan hallitukseen, niin noiden liikkeiden jäsenet sitten aloittavat riitelyn, sekä tietenkin syyttävät muita siitä, että heidät ajettiin ulos neuvotteluista. Siis nuo liikkeet syyttävät aina muita siitä, että joku asia meni pieleen. Samoin moni noista liikkeistä haluaa aina esiintyä sellaisena, että ne ovat jotenkin suurempia kuin muut poliittiset liikkeet sekä niiden tavoitteet ovat aina suurempia kuin muiden puolueiden.
Ääriliikkeet ovat alkaneet myös muuttaa taktiikkaansa, eli ne eivät enää hyökkää suurin joukoin esimerkiksi seksuaalisia vähemmistöjä vastaan. Kun esimerkiksi Suomessa alkavat asenteet juuri sellaisia asioita kohtaan, joille ihmiset eivät itse voi mitään alkavat muuttua suvaitsevammiksi, niin ääriliikkeiden asenteet sekä kirjoittelu varmasti myös kovenee. Eli hallituksen pitäisi kyllä puuttua vihapuheeseen, joka ei ole mitenkään erityisen mukavaa. Se että esimerkiksi vain niin sanottu kova ydinjoukko jää jäljelle saa aikaan sen, että ihminen ympäröi itsensä henkilöillä, jotka myös käyttävät kovaa kieltä.
Varsikin äärioikeisto on tunnettua siitä, että he tekevät helposti kanteita asioista, joita he eivät voi omasta mielestään hyväksyä. Mutta siis miten me ajattelemme äärioikeistosta. Tuo äärioikeisto on oikeastaan nimitys, joka kattaa kaikki sellaiset liikkeet, jotka turvautuvat kovaan kielenkäyttöön sekä väkivallan uhkaan. Liike voi sanoa tavoitteekseen aivan mitä tahansa, mutta jos se nousee valtaan, niin silloin omaisuutta aletaan kasata niille, joilla sitä on.
Kommentit
Lähetä kommentti