Glasnost, perestroika ja nationalismi.

Glasnost tarkoitti poliittista avoimuutta 1980-luvun Neuvostoliitossa. Perestroika  tarkoittaa Mihail Gorbatšovin uskorenijen epäonnistumisen jälkeen alullepanemaa prosessia Neuvostoliitossa, jonka tarkoituksena sanottiin olevan taloudellisen järjestelmän uudistaminen. Perestroika jatkoi ja aloitti prosesseja, jotka johtivat Neuvostoliiton ja sosialistisen järjestelmän hajottamiseen Euroopassa. (Wikipedia, Glasnost) (Wikipedia, Perestroika)

Wikipedian mukaan glasnost aiheuttama toisinajattelun hyöky aiheutti Neuvostoliiton kaatumisen. Mutta se ei ollut ainoa syy. Glasnostiin liittyi pelko. Nimittäin mitä Gorbatshovin jälkeen? Tuoreessa muistissa olivat myös KGBn entisen päällikön, NKPn pääsihteeriksi nousseen Juri Andropovin kuolema munuaisvikaan. Sekä hänen seuraajansa Konstantin Tshernenkon sydänkohtaus. Joten tietenkin ihmisten mielessä oli ajatus sekä muistikuva siitä, että Neuvostoliittoa kuten ei myöskään Venäjää hallita ilman turvallisuuspalvelun eli KGBn lupaa. Joten miten Jakovlev ja Gorbatshov myivät glasnostin KGBlle? Tarjosiko se ehkä turvallisuuspalvelulle keinon metsästää toisinajattelijoita. 

Kuinka kansa kadotti uskon glasnostiin sekä perestroikaan? Tuo kysymys on asia, mikä edelleen pohdituttaa historioitsijoita. Kun Mihail Gorbatshov päätti aloittaa glasnostin ja perestroikan, niin hän ei halunnut tuhota Neuvostoliittoa. Kuitenkin glasnost sekä perestroika olivat yksi asia, mikä sai aikaan poliittisen tilanteen, mikä johti Gennadi Janajevin johtamaan vallankaappaukseen sekä myöhemmin myös Neuvostoliiton hajoamiseen. Se mikä tuossa Gorbatshovin ajamassa avoimuuden mallissa meni Neuvostoliiton kannalta vikaan, oli se että Gorbatshov kannatti puoluejohtoista mallia, missä NKP olisi johtanut avoimuutta sekä  uudistuksia niin, että sen politiikka olisi lähentynyt Lenin mallia, ja etääntynyt Stalinin mallista. 

Tuolloin 1980-luvulla alettiin Stalinin vainoja tutkia uudella tavalla, ja tietenkin tuo glasnost politiikka toi uutta tietoa juuri 1930-luvun vainoista. Tietenkin 1980-luvulla oli helpompi käsitellä Stalinin toimia kuin 1950-luvulla, jolloin Stalinin vainoihin osallistuneet ihmiset olivat nuoria ja vetreitä. Nikita Nikita Hruštšov vaivasi se, että hän oli ollut johtavassa asemassa jo Stalinin aikaan, ja Stalinin ja Berijan tuomitseminen eivät tietenkään tuominneet koko turvallisuuskoneistoa. 

Stalin ja Berija eivät yksin olleet KGB ja mukana oli paljon muitakin miehiä ja naisia. Mutta glasnostin ongelma oli se, että silloin ei sallittu syvempää kaivelua. Eli Stalinin ajan jälkeiset asiat kuten 1960-luvun avautumista seurannut paluu vanhaan, eli Brezhnevin järjestämä kurinpalautus olivat asioita, joita ei saanut penkoa. Sanotaan että Glasnost sai alkunsa jo 1970-luvun alussa eräästä "Venäläisten patrioottien" kirjoittamasta poliittisesta paperista. Tuota paperia voidaan pitää sysäyksenä kansallisuusaatteen nousulle Venäjällä. Kansallisuusaate ei ollut saanut vielä Neuvostoliitossa kunnon sysäystä. Ja valtion kanta asioihin oli se, että kaiken piti olla homogeenistä eli yhdenmukaista. 

Tuota käsitystä, jossa muita neuvostokansoja syytettiin venäläisten hyväksikäytöstä saatettiin pitää NKPn pääideologi Mihail Suslovin luomuksena. Sanotaan että Brezhnev muodosti symbioosin noiden kansallismielisten tahojen kanssa, koska se oikeutti leimaamaan mm. kirjailija Aleksandr Soltshenitsynin fasistiksi, sekä nationalistiksi, joka oli niin sanotusti muukalaisvihamielinen. Tällä sitten pyrittiin rajoittamaan tuon miehen kirjoittaman kirjan "Vankileirien saaristo" levikkiä lännessä. 

Sanotaan että tuo poliittinen essee olisi ehkä ollut väline, jolla KGB saattoi houkutella separatisteja esiin, ja sitten suorittaa pidätykset, joilla nuo miehet ja naiset lähetettiin vankileireille ja mielisairaaloihin. Eli kauniit kukat kukoistivat hetken Neuvostoliitossa, kunnes sitten ne lakastuivat, ja KGB pidätti kaikki, jotka eivät olleet noudattaneet tuota valtion yhdenmukaista linjaa. Ja nuo 1970-luvun alun puhdistukset olivat hyvässä muistissa Gorbatshovin noustessa valtaan. Tuolloin puolueen kulttuuriapparaatti julkaisi valtavan määrän kirjoja, joita ei sitä ennen oltu julkaistu. 

Tietenkin sellaiset asiat kuten Boris Pasternakin ottaminen takaisin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi oli asia, joka antoi upean signaalin. Ongelma oli vain se, että Pasternak oli tuolloin kuollut, joten hänen maineensa palautettiin postuumisti. Hän ei kyllä itse siis missään vaiheessa päässyt nauttimaan tuosta maineenpalautuksesta. Eikä kuollut Pasternak ollut oikeastaan myöskään enää uhka NKPlle. Kuollut mies ei koskaan voisi arvostella Gorbatshovia. 

Eli hän seurasi Stalinin uhrien kunniakasta perinnettä. Noiden ihmisten kuoltua heidän kunniansa palautettiin, ja kuolemantuomiot kumottiin. Mutta kuolleita vainojen uhreja se ei sitten enää itseään paljon kiinnostanut, koska he olivat päättäneet maallisen vaelluksensa. Samalla tavoin Stalinia itseään ei hänen kautensa tuomitseminen mitenkään kiinnostanut, koska hän oli kuollut ja kuopattu. Ja kuten tiedämme jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. 

Aluksi kadut täyttyivät mielenosoituksista, joilla tuettiin Gorbatshovia sekä Aleandr Jakovlevia. Mutta sitten alkoivat tummat pilvet kohota ihmisten eteen. Nuo tummat pilvet olivat pelko seuraavasta kurinpalautuksesta. Ihmiset muistivat esimerkiksi NEP-politiikkaa, joka oli poliittinen suojasää ennen Stalinin puhdistuksia, he muistivat myös Nikita Hruštšovin aiheuttamaa suojasäätä, joka sitten loppui Breznevin valtaan. Ja he saattoivat ajatella että glasnost oli KGBn ideoima tapa saada ihmiset näyttämään sen, että kuinka uskollisia he olivat puolueen apparaatille. Ja tietenkin rappiokirjallisuuden lukeminen oli asia, jolla ihminen osoitti olevansa sellainen tapaus, josta puolue ei pitänyt. 

KGB ja NKP eivät pitäneet ihmisistä jotka olivat jotenkin erikoisia. Glasnost mursi politiikan sekä monen muun asian pinnan. Mutta se ei murtanut neuvostovaltion pohjaa. Eli pinnan murtaminen jätti jäljelle teräksen kovan sortokoneiston, missä ihminen oli pakotettu tai komennettu yhdenmukaiseen malliin, eikä kukaan saanut olla erilainen. Pelkkä erilaisuuden tavoittelu sekä mahdollisuus erottua massasta saattoi aiheuttaa pidätyksen. 

Neuvostoliiton hajoaminen tietenkin aiheutti sen, että kansallismielisyys nosti päätään lähes jokaisessa entisessä osatasavallassa. Se mikä johti hajoamiseen oli tietenkin kansallismielisyys. Eli kun Venäjällä kansallismielisyys kohosi, niin se kohotti myös muissa osatasavalloissa kytevää kansallismielistä ilmapiiriä. Koko historiansa ajan Neuvostoliitossa kaikkia muita osatasavaltoja verrattiin Venäjään. Venäjä oli suurin ja voimakkain noista tasavalloista. Ja nykyään ehkä jotkut ihmettelevät miksi Venäjällä ei ollut omaa kommunistista puoluetta. Se mahdollisti sen, että KGB tai NKPn keskusapparaatti kykeni valvomaan sen satelliittipuolueita. 

Eli tietyt oikeudet takasivat näennäisen vapauden, jota sitten alettiin tuossa "kansan sananvuorossa" suoraan purkaa. Neuvostotasavaltojen poistaminen olisi merkinnyt vallan siirtymistä suoraan Moskovaan. Osittain syy tämän osatasavaltojen purkamisen vastustukseen oli se, että noiden tasavaltojen johtajat pelkäsivät asemansa puolesta. Osatasavaltojen tarkoitus oli alun perin se, että paikalliset asiat huomioidaan tuon järjestelmän kautta paremmin. Samoin esimerkiksi mellakkapoliisien sekä sisäministeriön joukkojen kutsuminen oli osatasavallan johdon vastuulla. 

Tuolla tavoin sitten helpotettiin Moskovan keskusvallan taakkaa, jos esimerkiksi joku osatasavalta oli päättänyt ryhtyä itsenäiseksi. Neuvostoliiton lain mukaan tasavalta sai erota Neuvostoliitosta, millä sitten luotiin kuva vapaudesta. Ja tietenkin jos mielenosoituksia lähdettiin murskaamaan, niin silloin oli mukavaa sysätä vastuu asioista paikallisjohdon niskoille. Toisaalta taas voidaan sanoa, että kansallisuusaatteen kanssa leikkiminen sai aikaan tilanteen, missä asiat vain lipesivät käsistä. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Glasnost

https://fi.wikipedia.org/wiki/NEP

https://fi.wikipedia.org/wiki/Perestroika

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4l%C3%A4inen_nationalismi

Mainitut henkilöt: aakkostettu etunimen mukaan. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Jakovlev

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Sol%C5%BEenitsyn

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gennadi_Janajev

https://fi.wikipedia.org/wiki/Josif_Stalin

https://fi.wikipedia.org/wiki/Juri_Andropov

https://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantin_T%C5%A1ernenko

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lavrenti_Berija

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mihail_Gorbat%C5%A1ov

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mihail_Suslov

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikita_Hru%C5%A1t%C5%A1ov