Donald Trump teki sen mitä pelättiin ja odotettiin.

Trump osoitti sen että hän osaa tehdä nopeita liikkeitä. Ja sen takia Zelenskyi ei saanut sopimusta, mitä hän tarvitsisi. Tuo mineraalisopimus oli siitä ongelmallinen, että se ei ehkä olisi tuonut yhtään työpaikkaa USAaan. Jos nuo himoitut mineraalit olisi kaivettu ylös Ukrainan maaperästä, niin ne olisi viety ilmeisesti Kiinaan jatkokäsittelyyn. Eli mitään kaivos- tai kaivostuotteiden käsittelyyn liittyviä työpaikkoja ei ehkä olisi Amerikkaan edes voitu saada. Mutta siis sopimuksen jatko on täysin avoinna. Ja sitä että miten paljon Putin ystävälleen Trumpille lupailee ei olla vieltä ainakaan julkistettu. Mutta se miten Trumpin lähipiiri suhtautuu Putiniin voi olla hyvinkin lämmin. 

Putin tuo heille rahaa eli edullisia tuotantoa ja raaka-aineita koskevia sopimuksia ja paikan missä halpatyövoimalla tehdään tuotteita. Mutta sitten amerikkalaiset tavalliset ihmiset eivät ehkä noista Putinin kanssa tehtävistä sopimuksista saa kovin paljon omaan taskuunsa. Kun tuotanto ulkoistetaan esimerkiksi Venäjälle, niin se tarkoittaa sitä, että USAn teollisuuden lakot menettävät tehonsa. Ja mitäpä joku kuljetus- tai kaupan alan lakko merkitsee esimerkiksi superrikkaille. He voivat lentää aina maahan, missä ei lakkoa ole. Samoin ulkomaille ulkoistettu tuotanto joka jaetaan useisiin maihin vie lakoilta tehon. Eli jossain voidaan tuotteita tuottaa, vaikka jossain muussa maassa on yleislakko. 

Toisaalta taas Putin ja Venäjä nähdään USAssa Neuvostoliiton jatkeena, ja se sitten rasittaa Republikaanista puoluetta. Se että valtio tekee yhteistyötä kommunistisen mannerkiinan kanssa on myös ristiriidassa Trumpin ultra-kapitalismin kanssa. Kapitalismissa ei pohjimmiltaan ole mitään vikaa, mutta siihen kuuluu sellainen lieve-ilmiö että töitä ulkoistetaan jonnekin duunareiden luvattuun maahan, jossa tuotanto ei maksa mitään. Sen takia esimerkiksi Suomessa ei ole työpaikkoja. Ongelma on siinä, että nuo duunareiden luvatut maat ovat kovan luokan diktatuureja, joissa tavalliset ihmiset eivät tee muuta kuin duunia. 

Saattaa olla että Trump toimi vanhan hyvän tavan mukaan tuossa Zelenskyin tapaamisessa. Eli jos mineraali- tai muu sopimus on itselle kiusallinen, niin silloin kannattaa ryhtyä riitelemään. Sillä tavalla saadaan kaikki asiat näyttämään hyvältä. Ja räväköillä kommenteilla sitten saadaan ihmisten päät kääntymään pois esimerkiksi työttömyydestä tai jostain muista ikävistä asioista. Samoin Trump ei ole ehkä maailmanpolitiikassa yksin. Saattaa olla että hän tarjoaa muille poliitikoille sellaisen keulakuvan, jonka taakse he voivat ryhmittyä. Eli kun Donald on kieltänyt aseiden viennin Ukrainaan, niin muutkin voivat sen takia jättää Ukrainan tukemisen, josta Kremlin mielestä ei ole muutenkaan mitään hyötyä. 

 Eli tätä on ilmeisesti luvassa vielä jatkossakin. Trump tekee mielellään shown jokaisesta asiasta, mitä hän kohtaa. Ja varmasti hän on mies, jonka voima perustuu pitkälti siihen, että hän osaa käyttää mediaa hyväkseen. Se että tämä kohtaus Valkoisessa talossa, missä Zelenskyi ja Trump ottavat miellyttää kovasti Kremlin johtoa ei varmaan ole kenellekään yllätys. Se että tämän presidenttikauden alussa Republikaanien rivit ovat tiukasti suorassa ei ole myöskään mikään yllätys. Se kauanko tämä kausi kestää on tietenkin arvailujen varassa, eli Trump voi pyydellä sitä paljon puhuttua jatkokautta, kun hän on niin hyvä presidentti. 

Mutta sitten jossain vaiheessa taas alkaa poliittinen arki tuossa USAn hiukan keskimääräistä monimutkaisemmassa politiikassa. 78 vuotias Trump voi pyytää suoraan vaikka kolme tai neljä jatkokautta, mutta jos geeniteknologiassa ei suurta läpimurtoa tapahdu, niin Trump ei siellä ehkä kovin pitkään jaksa meuhkata. Trump itse on esimerkki siitä, miten väkivalta luo legendoja. Ilman salamurhaa John F. Kennedy olisi vain tavallinen presidentti. Murha tai salamurha teki tuosta miehestä legendan. Ja me muistamme hänet lähinnä tuon tapauksen kautta. 

Eli Kennedy olisi varmaan unohtunut jo kauan sitten. Mutta sitten eräs henkilö ampui hänet ihmisten edessä Dallasissa. Samoin Trump olisi ehkä jopa hävinnyt vaalit, ellei eräs höyrypää olisi ampunut palaa hänen korvastaan ja surmannut viattomia ihmisiä Trumpin kampanjatilaisuudessa. Eli jos haluat ettei ihmistä muisteta, niin älä ainakaan murhaa häntä. 

Trumpia on kuulemma arvosteltu omiensa joukossa. Mutta siis se mitä tällä hetkellä Republikaanipuolueessa tapahtuu tietää vain republikaanien johto, jos hekään sitä tietävät. Trump on saanut Amerikan näyttämään suurelta, mutta samalla hän on myös saattanut sen asemaan, jossa liittolaiset eivät voi luottaa hänen tukeensa. Samalla tietenkin kaikkien pitää kumartaa Donald Suurta, jonka näkemykset ovat ainoa oikea tapa johtaa Republikaanista puoluetta. 

Jos Donaldia vastustetaan, niin seuraukset ovat todella rajuja, eli vastustaja lentää ulos puolueesta. Ja sen takia tuota miestä sietää pelätä ja kunnioittaa. Mutta toisaalta Donald Trump on mies joka lupaa Amerikan kansalle suurta ja vahvaa johtajuutta, ja sitten me voimme taas ryhtyä miettimään sitä, että mitä vahva johtajuus tarjoaa ihmisille? Se tarjoaa ihmisille ikään kuin oikeuden vetäytyä vahvan johtajan selän taakse. 

Kun Trump tai kuka tahansa tuo vahva johtaja nyt sitten onkaan tekee päätökset ihmisten puolesta, niin tavalliset ihmiset voivat ahmia hampurilaisia sekä tuijottaa apaattisina televisiota. Vahva johtajuus tietenkin saa aikaan sen, että ihmiset voivat luovuttaa omasta mielestään moraalisen vastuun vahvalle johtajalle, joka sitten tekee päätökset ihmisten puolesta. Tilanne on sama kuin tekoälyn kohdalla. Me ja USAn kansa olemme tienneet mihin suuntaan Trump on maataan viemässä. Hän on tarjonnut ihmisille shown, jonka nimi on vaalikampanja. Ja samalla kun olemme saaneet kuulla mitä ja tätä hän on sillä kerralla tehnyt, sanonut tai sitten antanut alaistensa sanoa, niin voimme sanoa että TV ja muu media ovat tarjonneet hänelle ilmaista mainosaikaa. 

Eli kriittinen käsittely sekä median tasapuolisuus ovat asioita, joilla sitten on saatu aikaan tilanne, missä Trump ja hänen kannattajansa ovat päässeet julkisuuteen kertomaan siitä, miten jokaisella jenkillä on oikeus kantaa rynnäkkökivääriä kadulla. Noita aseita Trumpin kannattajat käyttävät puolustaakseen suurta esikuvaansa. Trumpin tukena on tietenkin suuri rahan keskittymä. Eli esimerkiksi Elon Muskin kaltaiset superrikkaat jotka omistavat suuren joukon yhtiöitä voivat periaatteessa poistaa henkilön työelämästä täysin. 

Omasta mielestään, tai omien puheidensa mukaan Musk on vain neuvonantaja, mutta sitten kysymys kuuluu seuraavasti: Tekeekö Donald Trump taloutta koskevat vakautuspäätökset, eli antaa potkuja sen mukaan mitä DOGE eli liittovaltion vakautusviraston listan mukaan? Jos hän näin tekee, niin silloin hän antaa Elon Muskille päätösvallan. Jos hän korvaa virkamiehet uusilla, itselleen uskollisilla miehillä ja naisilla, niin siitä ei sitten säästöjä synny. Siis Elon Musk vain näyttää Trumpille listan miehistä ja naisista, jotka eivät mitään tee, ja sitten Trump laittaa hihat heilumaan. 

Ja tietenkin kaiken maailman Proud Boysit ovat myös ilmeisesti löytäneet tiensä median sivuille, joissa heidän kung-fu, kickboxing, MMA-lajejaan mainostetaan oikein olan takaa. Ja noiden järjestöjen järjestäytymistä sekä muuta vastaavaa toimintaa suoraan sanoen korostetaan. Ne ovat ilmeisesti perineet mediassa MC-Hell's Angelsin sekä muiden vastaavien  moottoripyöräkerhojen paikan. Eli ennen nuo MC-miehet tarjoilivat suurella sydämellä toimittajille pihvejä sekä olutta, ja sitten nuo sisältä ja ulkoa marinoidut toimittajat kertoivat tarinoita siitä, kuinka virkavalta vainoaa moottoripyöräilijöitä heidän elämäntapansa perusteella. Se että Trumpin vihollisia eli joidenkin mielestä niitä, jotka uskaltavat puhua Trumpia vastaan trollataan mediassa varmasti auttoi tuota miestä valtaan. 

Trumpille tietenkin tässä vaiheessa riittää tukea Republikaanisessa puolueessa, ja hän varmaan tietää sen. Eli kukaan ei saa asettua tuon miehen tielle, kun hän vaihtaa virkamiehet ja muut ihmiset mieleisikseen. Mutta kuten tiedämme, niin Trump ei ikuisesti missään istu. Hän on 78 vuotias, ja sen takia hän saattaa olla joidenkin mielestä hiukan etäinen. 

Peli on kovaa sekä Washingtonissa että Ukrainassa

 

Onko mineraalisopimus Trumpille huono, tai onko se Zelenskyille niin huono kuin se voisi olla? Sopimukset ovat aina kaksipuolisia, eli niistä hyötyy kumpikin osapuoli. Se että tarjoaako sopimus turvatakuita Ukrainalle aiheuttaa harmaita hiuksia kaikille? Tuota sopimusta voidaan verrata esimerkiksi Saudi-Arabian ja muiden arabimaiden mineraalisopimuksiin USAn kanssa. Eli nuo sopimukset ovat ainakin taanneet sen, että Israel ei pommita esimerkiksi Riadia atomeiksi, jos Saudi-Arabiassa osoitetaan mieltä Israelin hallintoa vastaan. Omaa hallitustaan kohtaan Saudit eivät sitten enää saakaan osoittaa mieltään. Eli ehkä tämä Ukrainan mineraalisopimus toimii samalla tavalla kuin Saudi-Arabian ja Quatarin vastaavat sopimukset. 

Zelenskyin oli pakko allekirjoittaa USAn mineraalisopimus, joka antaa Trumpille oikeuden Ukrainan mineraaleihin. Ja tuo sopimus ei ehkä ole kaikkein tasapuolisimpia maailmassa. Mutta samalla meidän pitäisi muistaa se, että USAlla on mineraaleja ja öljyä koskevia sopimuksia myös muiden maiden kanssa, joista osa ei ehkä täytä alkeellisimpiakaan ihmisoikeusnormeja.

Siis Israel ei ole tuon Lähi-Idän törkein tapaus, vaan esimerkiksi Saudi-Arabia sekä muutamat muut maat ovat huomanneet, miten paljon tukea myös valtiot jotka tukahduttavat oppositiota kovin ottein voivat saada USAlta sekä myös muutamilta EUhun kuuluvilta mailta. Ja tietenkin Zelenskyi on myös tämänkin asian huomannut. Jos tukea voidaan ostaa, niin se on tietenkin parempi ainakin Trumpin kannalta. Siis mineraalisopimus on ikään kuin Trumpinkin kannalta mukavampi kuin Ukrainan tukemisen lopettaminen, koska yleinen mielipide USAssa ei liene kovin Putin myönteinen. 

Tai sitten tuen lopettaminen vedoten talouteen voidaan kokea Valkoisessa talossa kovin hankalaksi asiaksi. Eli mineraalisopimuksen avulla Ukraina voi ostaa aseita USAsta näyttää hyvältä. Se tarjoaa Trumpille myös kunniallista takaovea suurten puheidensa jälkeen. Jos Trump ei vaadi Venäjältä mitään, tai ryhtyy tanssimaan Putinin pillin mukaan, niin hän osoittaa silloin heikkoutta sekä omien kannattajiensa että muiden mielestä. 

Se että Republikaanisen puolueen Trump-siipi kannattaa tukien lopettamista, koska se on "hyväntekeväisyyttä" ei tarkoita sitä ettei se voisi saada aikaan mielenosoituksia. Eikä myöskään kukaan Washingtonissa halua Trumpin osoittavan myöskään tässä asiassa sellaista, että hän olisi Putinin vietävänä. Trump on sanonut että jos Ukraina ei suostu neuvotteluihin, niin hän lopettaa Ukrainan tukemisen. Mutta Trump on myös sanonut, että jos Venäjä ei suostu tulitaukoon tai vihollisuuksien lopettamiseen, niin hän jatkaa Ukrainan tukemista. Ja sen takia mineraalisopimus Ukrainan kanssa on ikään kuin tulemista puolitiehen vastaan tässä asiassa. 

Venäjän mukaan se haluaa sopia Ukrainan pään ylitse, mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista, kuin miltä se näyttää. Trump on pannut paljon sen varaan, että Ukrainassa saadaan aikaan aselepo, eli vaikka hän itse voi keskustella Putinin ja kumppaneiden kanssa, niin kuitenkin esimerkiksi se, että USAn kaivosteollisuus alkaisi "kehittää" kaivostoimintaa Venäjän laittomasti miehittämällä alueella Kremlin luvalla ei ehkä olisi kaikkein paras mahdollinen ratkaisu esimerkiksi USAn teollisuuden itsensä tai Washingtonin poliittisen eliitin kannalta. 

Eli kuten tiedämme niin poliittinen eliitti on riippuvainen äänestäjien suosiosta. Ja jos esimerkiksi USA lopettaa Ukrainan aseistamisen, ja lähtee sitten ostamaan lantardeja, eli harvinaisia maametalleja esimerkiksi Venäjältä, niin se ei tuo kuitenkaan yhtään kaivosteollisuuden työpaikkaa USAan. Joka tapauksessa nuo työpaikat menevät sinne, missä mineraaleja on. Joten tietenkin USAssa halutaan että ne menevät maahan, jota voidaan esitellä myös muuten kuin raaka-aineiden lähteinä. Kiinan kohdalla ongelmana on tietenkin ideologinen. 

Kiina on kommunistinen valtio, jossa ei kovin paljon vapauksia ole. Se että USAssa tai ainakin jossain sen poliittisissa piireissä kommunisteihin suhtaudutaan perinteisesti erittäin penseästi tekee Kiinan kaupasta ongelmallisen. Ja kuten alussa kirjoitin niin arabien kaksijakoinen suhtautuminen USAan, eli tuo maa nähdään loistavana kauppa- ja sotilaallisena kumppanina, mutta samalla myös suurena saatanana, joka on islamilaisten arvojen "vihollinen numero yksi" tekee arabimaista ongelmallisia kumppaneita. 

 https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/6e95b667-947a-495e-b7d3-7f5699c33e07

https://www.verkkouutiset.fi/a/mineraalisopimus-onkin-ehka-donald-trumpille-huono/#763c8b88

Turvallisuuspoliittinen tilanne on tällä hetkellä vakava... Mutta mitähän sille pitäisi tehdä?

SS-18 ohjus

Loogisesti ajatellen Venäjä voi vaatia Suomen ja Ruotsin erottamista NATOsta. Ja me kaikki tiedämme että Venäjällä on keppi ja porkkana. Keppi ovat tuon maan valtavat ydinasevarastot. Porkkana ovat taas tuon maan suuret luonnonvarat. NATOn päätöksentekoa rapauttavat tiettyjen itäisen Euroopan maiden ripustautuminen Venäjältä saatavaan energiaan. Nuo maat otettiin aikoinaan NATOon siksi, että niiden luisuminen takaisin kommunismiin sekä Varsovan liiton uudelleen perustaminen halutiin estää. Venäjän tapaan käyttää energiaa aseena on tähän asti pidetty jotenkin vieraana. Mutta sanotaan että meidän olisi pitänyt ennakoida se, että Venäjän tapa ajaa omaa etuaan kaikissa tapauksissa johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että se käyttää energiaa aseena. Eli jos vastapuolen ehdotukset eivät miellytä, niin kaasuhanaa käännetään kiinni. Ja jos taas toinen suostuu ajamaan Venäjän etua, niin silloin kaasua myydään halvemmalla. 

Periaatteessa EUn riippuvuus USAn sotakalustosta voidaan rinnastaa tähän riippuvuuteen. Eli koska suurin osa NATOn varusteista tulee USAsta, niin se antaa Washingtonille mahdollisuuden kiristää Eurooppaa. Ja koska ainakin osa EUsta on riippuvainen Venäjän energiasta, niin se antaa taas Venäjälle kiristyksen välineet. Ja riippuvuus on asia, joka antaa mahdollisuuden kiristykselle kaikilla yhteiskunnan, valtioiden välisen toiminnan sekä elinkeinoelämän osa-alueille. Se että Venäjällä ei ole samanlaista ympäristölainsäädäntöä kuin EUssa saa aikaan sen, että halpatuotantoa siirretään Venäjälle, jossa ilmastonmuutos ei paljon kiinnosta. 

Ja me tiedämme että Trump ja Putin varmasti ajavat tarmokkaasti omaa ja tukijoidensa parasta. Nuo tahot eivät kiristystä kaihda. Joten sen takia meidän pitää pystyä ajattelemaan myös tilannetta, jossa NATO ei ehkä tule meidän avuksemme. Se suojaako NATOn viides pykälä tai artikla meitä selviää vasta jos Venäjä hyökkää. 

Me olemme tilanteessa, jossa meidän pitää ryhtyä puheiden sijasta ryhtyä tekemään tarmokkaammin yhteistyötä oman maamme sekä koko maanosamme turvallisuuden varmistamiseksi. Se että kerran toisensa jälkeen todetaan se, kuinka vakava tilanne on saattaa olla loistava tapa toimia. Mutta siis sen me kaikki varmaan uskomme, että olemme historiallisen vakavassa tilanteessa, ja tilannetta voidaan tietenkin loputtomiin päivitellä. Se että olemmeko olleet sitten eri asemassa kuin ilman NATOa on tietenkin arvailujen varassa. Eli meidän pitää vain elää päätöksen kanssa, joka varmasti saa aikaan keskustelua, mutta sitten keskustelun päätteeksi olisi melko hyvä lähteä myös tekemään jotain konkreettista. 

Eli oli NATO neljän vuoden kuluttua pystyssä tai ei, niin meidän pitää lähteä siitä, että NATO on pohjimmiltaan itsenäisten valtioiden yhteisö. Ja kuten olen muualla kirjoittanut, niin todellinen tilanne mittaa sitä, millaiset halut muilla on sitoutua minkäkin maan puolustamiseen. Joten varmaan me kaikki tiedämme sen, että esimerkiksi kahvilta ja pullalta tuoksuvat kabinetit ovat kaukana rintamien todellisuudesta. Joten NATOn viidennen pykälän varaan ei pidä omaa puolustusta rakentaa. Suomen ja Ruotsin NATOon liittyminen oli Venäjälle valtava arvovaltatappio. Joten se ei tätä asiaa unohda, oli USA Euroopassa tai ei. 

On helppoa puhua asioista, nostaa epäkohtia pintaan, mutta samalla kuitenkin jostain syystä meidän pitää ryhtyä myös tekemään konkreettisia asioita, joilla maamme sisäistä sekä ulkoista turvallisuutta voidaan rakentaa. Me olemme huonossa tilanteessa. Mutta emme ehkä aivan niin huonossa kuin esimerkiksi Kreml meidän toivoisi olevan. NATO ei ehkä meitä loputtomiin turvaa, mutta emme ehkä voi odottaa myöskään sitä, että Venäjän hyvä tahto voisi meidät pelastaa. Kuten tiedämme, niin on helppoa sanoa, että tilanne on kauhea. Tilanne voi olla kauhea, mutta sitten asialle pitäisi tehdä jotain, jotta tilanne saadaan paranemaan, niin että kaikki voisivat olla turvassa. 

Venäjän mestarilliset peliliikkeet perustuvat siihen, että liittoumia uhkaillaan todella kovasti. Samoin Venäjällä on valtavat luonnonvarat, joiden avulla se on voi lahjoa niitä, jotka suostuvat myötäilemään sen linjaa. Eli ihmettelen jos Putin ei pyydä Trumpilta Suomen ja Ruotsin erottamista NATOsta. 

Ja niiden yhtenäisyyttä koetellaan kaikin tavoin. Eli kun yhtä valtiota uhkaillaan, niin muille vakuutellaan hyvää tahtoa. Ja kun esimerkiksi Baltia on miehitetty, niin sama toiminta jatkuu muiden valtioiden kohdalla. Meillä Suomessa on toisteltu sitä mantraa, että  ei ole samoja luonnonvaroja kuin Ukrainassa, joten emme ehkä olisi sen takia hyvä tai kannattava hyökkäyskohde Venäjälle, joka ilmeisesti on tällä hetkellä suurin uhkakuvamme. Meillä toki on luonnonvaroja kuten kultaa, joka varmaan Venäjälle kelpaa. Ja juuri tuo itärajan lähellä oleva kultaesiintymä on asia, jonka pitäisi nostaa pelko meidän mieliimme. 

Tuollaiset luonnonvarat voisivat olla syy siihen, että Venäjä haluaa tarkastaa rajoja. Eli tuolloin meidän pitää valita se, että haluammeko antaa nuo kultaesiintymät Venäjälle, vai haluammeko itse niitä hyödyntää.  Me voimme tietenkin aina antaa periksi, ja sitten lopulta kiinnittää Putinin kuvia omien virastojemme seinälle, jos niin haluamme tehdä. Mutta meidän pitää tietenkin varustautua myös sitä kaikkein pahinta tilannetta varten, mikä on Venäjän suurhyökkäys sekä samalla myös tilanne, missä NATO ei meitä suojele. Meidän eurooppalaisten pitää myöntää se, että USA ei meitä välttämättä suojele. Eikä Venäjän laki estä sitä käyttämästä ydinaseita Euroopassa. 

Eli tuollaiset lakikirjat tai lait ovat tuossa maassa vain paperia, jota luetaan miten ne milloinkin sattuvat hyödyttämään Kremlin vallanpitäjiä. Se että Euroopan pelote lepää pitkälti USAn varassa tekee asiasta hiukan erikoisen. Washington on verraten kaukana Helsingistä, joten uhkaamalla ydinaseilla voi Putin tai hänen seuraajansa tarjota Washingtonin johdolle tekosyytä olla puolustamatta Eurooppaa. Se että Venäjällä ei välitetä tappioista on asia, mikä tietenkin pitää aina huomioida. Joten sen takia Euroopan olisi hankittava sellainen ydinpelote, että se riittää Venäjälle myös tilanteessa, jossa USA ei anna omia aseitaan EUn tai Euroopan NATOn käyttöön. Kun olemme lähteneet hakemaan ydinaseista turvaa itsellemme, niin meidän pitää myös olla valmiit niiden käyttöön. Toki ydinaseita voidaan käyttää myös puolueettomien maiden asevoimia vastaan. Eli niillä pyyhitään hidasteet omien sotavoimien tieltä.  

Se että toisella osapuolella ei satu niitä olemaan tai että toinen osapuoli pidättäytyy lausunnoissaan ydinaseiden ensikäytöstä ei ole mitenkään erityisen sitova asia. Valtaosa ydinseiden käyttöä koskevista skenaarioista liittyy tilanteeseen, jossa konfliktin toinen osapuoli jää alakynteen konventionaalisessa sodassa. Ja sitten seuraavaksi tuo alakynteen jäänyt osapuoli käyttää ydinaseita tuhotakseen vihollisen konventionaaliset joukot. Ja sitten ensikäyttö aiheuttaa tilanteen, jossa ydinsota iskujen ja vastaiskujen kautta laajenee globaaliksi lämpöydinsodaksi. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/kova-arvio-suomen-tilanteesta-asiantuntijalta-historiallisen-vakava/ar-AA1zSGLU?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=4ffbf23bf9b74431bc5f8d824049c614&ei=25

Lässytystä Trumpista ja talouden hoidosta.

Donald Trump saattaa toimillaan romuttaa NATOn ja jopa Yhdysvaltojen talouden. Tai hän saattaa siirtää amerikkalaisten työpaikkoja jonnekin Kiinan, Ukrainaan sekä ehkä myös Venäjälle, jos Venäjästä vielä meidän aikanamme tulee luotettava sijoituskohde. Ja syy tähän on se, että valtion talous on kaiken taloudellisen kehityksen pohjalla. Kun ihmiset investoivat hallinnoimaansa pääomaa jonnekin valtioon, mikä tarkoittaa teollisuutta, jonka pääkonttori on kyseisessä valtiossa, niin he haluavat varmasti tuottoa omalle sijoitukselleen. Taloudellisen tuoton tavoittelu tarkoittaa sitä, että  sijoittaja saa sijoituksestaan parhaan mahdollisen tuoton. Ja tuolloin sijoittaja yrittää ennakoida sitä, millainen liiketoimintaympäristö missäkin maassa vallitsee ehkä parin vuoden kuluttua. 

Ja se että valtio on poliittisesti vakaa, sekä tietenkin esimerkiksi taloudellisen toimintaympäristön ennakoitavuus on asia, mikä varmasti otetaan huomioon sijoituksia tehtäessä. Mikäli valtion johto tekee päätöksiä nopeasti, eikä sen toiminnassa ole mitään ennakoitavuutta, niin silloin tietenkin edessä on tilanne, missä sijoittajat alkavat sijoittaa rahojaan jonnekin muualle. Kun sijoituksia lähdetään nopeasti myymään, niin se antaa markkinavoimille signaalin siitä, että maassa menee huonosti, ja se voi aiheuttaa ketjureaktion missä sijoittajat alkavat myydä hallinnassaan olevia osakkeita. Tuo voi aiheuttaa hyvin nopeasti suuren luokan laman. 

Toinen asia on sitten se, että tuotannon ulkoistaminen Kauko-Itään, Ukrainaan  tai Venäjälle ei tuo yhtään työpaikkaa esimerkiksi USAaan. Eli uskoisin että Ukrainan mineraalisopimusta ajatellaan siten, että USAn kaivosyhtiöiden edustajat toimivat esimiehinä Ukrainalaisille, jotka tekevät käytännön työt. Mutta ongelma on siinä, että ennen kuin mitään malmeja saadaan nostettua Ukrainasta, on sodan loputtava. 

Se että Amerikkalaiset saadaan investoimaan noihin kaivoksiin tai lähtemään Ukrainaan edellyttää sitä, että nuo miehet ja naiset saavat turvatakuut sekä omille sijoituksilleen että myös omalle fyysiselle turvallisuudelleen, jos he joutuvat lähtemään kohti Ukrainaa. Eli se että kaivokset sijaitsevat ehkä muutaman tunnin kuluttua Venäjän valtaamalla alueella varmasti eivät tuo turvallisuuden tunnetta omaa henkeä tai omia rahoja kohtaan. 

Kun puhutaan sitten työvoimasta sekä siitä, mikä siinä kaukaisessa idässä miellyttää ovat sitten erilaiset ympäristö- ja muut kustannustekijät. Siis alemman tason tuotantoa halutaan siirtää itään. Se tarkoittaa sitä, että Amerikkalaisten työläisten työpaikat lähtevät Kiinaan, Ukrainaan sekä ehkä myös Venäjälle, ja oikeastaan USAan ei saada yhtään uutta työpaikkaa luotua. 

Koska tuolla Idän ihmemaassa Venäjällä ei ole esimerkiksi samanlaista ympäristölainsäädäntöä kuin Suomessa, tai muissakaan länsimaissa, niin saastuttava teollisuus voidaan saman tien ulkoistaa Venäjälle sekä Ukrainaan ja Kiinaan. Siellä tuotanto on erittäin halpaa. Ja erityisesti korkean teknologian teollisuuden tuotteiden avulla voi Kiina jatkossakin vahvistaa omaa asevoimaansa. Se mikä sitten rasittaa Ukrainaa yhteistyökumppanina on sota. Venäjän ongelma on sitten korruptio, eikä Kiinakaan ole ideologiansa takia mitenkään ongelmaton maa. Kiinan kommunistinen puolue on hyvin tarkka kaikesta siitä, mitä siitä puhutaan. Ja muiden yksipuoluevaltioiden tapaan se on vähintään hiukan korruptoitunut. 

Kuten tiedämme, niin Kiinassa esimerkiksi blogikirjoittelu voi aiheuttaa erittäin pahoja ongelmia. Enkä itse tiedä että tutkiiko Kiinan kansanpoliisi noita blogeja sen kummemmin. Eli mitä jos joku kateellinen kirjoittaa esimerkiksi kilpailijansa nimiin blogin, jossa soimataan Kiinan hallitusta, ja sitten julkistaa nuo tekstit juuri, kun tuo henkilö on Kiinassa? Kun ihmiset lähtevät sijoittamaan rahaa ulkomaiseen teollisuuteen, niin heidän pitää tuntea että he itse, ja heidän sijoituksensa ovat turvassa. Sama koskee heidän liikekumppaneitaan. Jos liikekumppanin nimiin kirjoitetaan esimerkiksi Kiinan oppositiota tukevia kirjoituksia, niin hän voi joutua hyvin vakaviin ongelmiin. 

Ja toinen asia sitten on se, että mitä jos Kiina päättää kansallistaa nuo sijoitukset. Eli tietenkin sijoitus voidaan tehdä niin, että esimerkiksi Kiinalaiset hoitavat käytännön toimet ja esimerkiksi amerikkalainen tai suomalainen vain antaa rahaa tuohon liiketoimintaan. Mutta mitä jos tuollaiset ihmiset sitten vain katoavat rahat taskussaan? Kiinan viranomaisten tapa toimia ei ole ehkä aivan sama kuin Suomessa, eli jos rahat jäävät Kiinaan, niin ei ole niin itsestään selvää että Kiinalaiset niitä lähtevät etsimään. 

Johtajat tulevat ja menevät mutta tavat pysyvät ikuisesti.

Pietari Suuren patsas symboloi vahvaa johtajuutta. Vahvan johtajuuden kääntöpuoli on se, että niin sanottu vahva johtaja ei välttämättä halua kuulla kritiikkiä tai vastaväitteitä. Kun vahva johtajuus on korvattu uudella vahvalla johtajuudella, niin silloin vanhan eli entisen johtajan nimeämät henkilöt on korvattu uusilla. Eli entisen hallinnon "jees henkilöistä" on tullut uuden hallinnon silmissä hallinnon sisäisiä vastustajia. Tuolloin entinen lojaali virkamies tai alainen muuttuu yhdessä yössä vastarannan kiiskeksi, josta pitää hankkiutua eroon. Tai sitten käy niin, että tuo alainen jarruttaa kaikkia mahdollisia päätöksiä. Tuota logiikkaa ovat monet vahvat johtajat historian aikana noudattaneet vaihtaessaan hallintoaan. Joskus entisen hallinnon uskollinen virkamies on saanut lähteä etsimään uutta työpaikkaa, mutta joskus on edessä ollut karumpi kohtalo kuten vankiselli tai teloitus jossain unohdetussa kellarissa. 

Ehkä Putinkin on haaveillut tämän kaltaisesta ratsastajapatsaasta. Vahva johtajuus on käsite, jossa johtaja johtaa kansaansa tai alamaisiaan ajatellen valtion etua. Mutta sitten samalla kun ihmiset haikailevat vahvan johtajuuden perään, niin me unohdamme, että vahva johtajuus on asia, mikä mahdollisti esimerkiksi NKVDn ja Gestapon harjoittaman terrorin. Vahva johtaja ikään kuin vapauttaa alamaiset vastuusta, ja kyseessä on asia, minkä tekoäly on tuonut ihmisten eteen. Vahvan johtajan vaihtuessa ovat edessä aina olleet puhdistukset. Eli hallinto muutetaan sellaiseksi, että se noudattaa lojaalisuusperiaatetta. Tuolloin johtajat eivät kuule mitään muuta kuin sitä, mitä he haluavat kuulla. 

Kun vahva johtaja tekee päätöksiä, niin silloin tietenkin on mahdollista, että kaikki eivät noista päätöksistä pidä. Ja jossain tapauksissa ihminen luovuttaa ajattelun tai oman ajattelunsa vahvalle johtajalle, joka ajattelee sitten meidän kaikkien puolesta. Eli samasta syystä kuin tekoäly rapauttaa kritiikkiä, niin vääränlainen vahva johtajuus rapauttaa myös ajattelua sekä ennen kaikkea kriittistä ajattelua. Eli kriittinen ajattelu lähtee siitä, että kysytään itseltä, että ketä mikäkin päätös hyödyttää? 

Samoin mietitään myös sitä, että mitä sitten jos tuo päätöksen tekijä sattuu vaihtumaan. Tekoälyn sanotaan rapauttavan ihmisen päätöksentekoa, mutta samalla tavalla esimerkiksi yhdenmukaistamiset sekä erityisesti sensuuri ja se ajattelutapa, että ihmiset ovat vain osa koneistoa rapauttaa ihmisten ajattelua. Me kaikki kaipaamme välillä kritiikkiä, mutta samalla kuitenkin me unohdamme sen, että joidenkin vahvojen johtajien kuten Stalinin ja Hitlerin kohdalla kaikki vastaväitteet on usein leimattu "ylikriittisiksi".

Eli jos päätöksestä on löytynyt jotain huomautettavaa, niin silloin kaikki kritiikki on leimattu ylimieliseksi sekä kritiikin esittäjiä on leimattu liian kielteisiksi. Ja varmaan vankilat sekä teloitukset ovat lopulta saaneet ihmisten ajattelutavan rapautumaan. Siis ihmiselle itselleen on sama, että tekeekö päätökset tekoäly vai joku virkamies tai ehkä joku salaisen poliisin päällikkö, jos hänen kohtalonsa on päätyä hautausmaalle. 

Johtajat tulevat ja menevät, ja johtajien mukana vaihtuvat erilaiset arvot. Joillekin ihmisille Trump symboloi vahvaa johtajuutta, ja sen takia hän on ihmisille sekä kirous että pelastus. Mutta se mitä Trump itse tietää on se, että hän on tällä hetkellä johtavan NATO-maan johtaja. Ja se että väite siitä, että meitä suojelee esimerkiksi viides artikla ei ole välttämättä aivan sama asia todellisuudessa kuin mitä se on paperilla. Siis ennen kuin sota alkaa, mitä kukaan ei koskaan toivo ei kukaan voi tietää mitä, ja miten paljon apua toiset ovat valmiita alkamaan. Siis missään nimessä emme voi koskaan olettaa, että esimerkiksi sodan syttyessä pätevät samat säännöt kuin neuvottelupöydässä, missä ollaan "kavereiden kesken" puhumassa siitä miten mahdolliseen hyökkäykseen reagoidaan. 

Ja Venäjän kohdalla meidän tulee tietää se, että tuolla maalla on valtava määrä ydinaseita. Vaikka niistä jonkin verran jää ehkä siiloon, niin noita aseita on kyllä tarpeeksi niin sanottuun massahyökkäykseen. Eli joskus olen kirjoittanut siitä, että osa Venäjän ydinaseista saattaa olla siinä kunnossa, että niiden kantoraketit räjähtävät siiloissa, niin sillä on vaikutusta tietenkin rajoitettuun ydinsotaan, jossa ammutaan vain muutamia ohjuksia. Tai pudottaa muutamia ydinpommeja saadakseen esimerkiksi vihollisen etenemisen pysäytettyä. 

Mutta siis suurimmassa osassa skenaarioita ja simulaatioita juuri tuo rajoitettu ydinsota on se, mikä laajenee täysimittaiseksi, globaaliksi ydinsodaksi. Eli suurin osa noista rajoitetun ydinsodan skenaarioista vuorostaan perustuu ajatukseen siitä, että joku valtio joutuu konfliktissa altavastaajan asemaan, ja sitten ikään kuin viimeisenä mahdollisuutena käyttää ydinaseita vihollisen etenemisen pysäyttämiseksi. Tuolloin ydinaseen käyttö vaatii vastatoimenpiteitä, joista yksi on se paljon puhuttu ydinasein tehtävä vastaisku. Noiden taktisten ydinaseiden tarkoitus on nimenomaan pyyhkiä vihollisen asevoima pois kartalta. Ja niiden avulla voidaan vastustajaa uhata. 

Siis me emme voi suorastaan sulkea mitään aseita pois myöskään kansallisesta puolustuksestamme. Ukrainan sota on osoittanut, että edes suuret tappiot eivät Venäjän johtoa hetkauta. Ja ongelma on sitten siinä, että Eurooppa ja Trump ovat vähän kaukana, jos lähdemme tai joudumme sotaan Venäjän kanssa, eli Venäjän johdon tapa on se, että sisäpoliittiset ongelmat lakaistaan maton alle, tai ihmisten huomio käännetään pois huonosta ihmisoikeustilanteesta yksinkertaisesti polkaisemalla muutamia vihollisia rajan ulkopuolelle. Näin Venäjän johto saa sitten syyn takavarikoida älypuhelimia sekä kannettavia tietokoneita, ja estää ihmisten pääsy Internetiin. 

Venäjän johto näkee itsensä vahvoina johtajina, jotka ovat niin viisaita että heidän ei tarvitse kysellä mitään tavallisilta ihmisiltä. Tuo tapa ajatella on peräisin Venäjän tsaarin ajoilta, josta se on periytynyt Neuvostoliiton sekä Venäjän johtajille. 

Me tiedämme että Trumpilla on mahtava voima. Hän haluaa varmasti esimerkiksi oikeuksia Ukrainan mineraaleihin, ja Starlink on väline, jolla Ukrainaa voidaan painostaa. Starlinkin sulkeminen on asia, jolla USA voi painostaa Ukrainaa suostumaan Trumpin diileihin. Ukrainan sota on monella tavalla ongelmallinen, koska Venäjä on hyökkäyksellään sekä valitsemallaan taktiikalla osoittanut, että esimerkiksi Suomen valitsema toimintatapa jolla vastustajalle aiheutetaan suuria tappioita estää sodan on ollut osittain väärä. Eli Venäjälle tappioiden määrällä ei ole ollut väliä. Mutta toki myös Venäjä on menettänyt paljon kalustoa. Ja jos Putin ei aio neuvottelupöytään, tai ei ole kiinnostunut rauhasta, niin Venäjää ei voida niihin pakottaa. Toinen asia on sitten sekin, että aikooko Venäjä noudattaa mahdollista rauhansopimusta? Meidän pitäisi tietää, että Venäjällä sopimuksia ja lakeja tulkitaan siten, että Venäjän pitää saada mahdollisimman suuri hyöty noista sopimuksista. 

Mutta sitten pääsemme Ukrainan sodan ongelmalliseen asiaan numero kaksi. Eli Voldomyr Zelenskyin asemaan tuon valtion johdossa. Ukrainan presidentti on osoittanut urheutta puolustaessaan maataan, mutta siis meistä kukaan ei tiedä, millainen presidentti Zelenskyi olisi jos sotaa ei olisi tullut. Samoin meillä kaikilla on hataria mielikuvia siitä, että noiden sankari-presidenttien tapana on jossain tapauksissa ollut jäädä vallan kahvaan kiinni konfliktien loputtua. Ja jos sotaa käyvä Ukraina pitäisi vaalit, vastineeksi Venäjän tulitauosta, niin vaarana olisi se, että Venäjä kokoaisi uuden hyökkäysvoiman, ja jatkaisi operaatioitaan vaikka Zelenskyi ei olisi vaaleissa mukana. 

Itämerellä taas kaapelit poikki

https://yle.fi/a/74-20145167

Taas Itämerellä tapahtui pieni vahinko, ja meren pohjalla kulkevat tietoliikenne tai sähkökaapelit ovat vaihteeksi poikki. Se että tapahtuiko tämäkin kaapelivaurio vahingossa vai onko teko tahallinen on tuloksen kannalta melko sama. Siis kaapelien katkomisesta seuraa miljoonien korvausvaatimukset, eli noita vahinkoja ei varmaan laiteta veronmaksajien piikkiin. Jos ankkuria on laahattu vahingossa meren pohjalla, niin silloin kyseessä on huolimattomuus, joka tietenkin aiheuttaa korvausvaatimuksia, ellei vakuutusyhtiö suoraan halua maksaa noita asioita. 

Mutta se edellyttää sitä, että tuolla aluksella tai sen omistavalla varustamolla on sellainen vakuutus, joka korvaa tällaisia tekoja. Se että teko olisi tahaton ja ankkuri irtosi vahingossa voi olla pahempaa kuin se, että teko olisi tapahtunut tahallaan. Se kertoisi silloin siitä, miten huonossa kunnossa nuo Venäjän tankkerit ovat. Mutta tuo kaapelien katkeilu voi olla myös esimerkiksi osa kiusan tekoa, mikä kuuluu hybridivaikuttamiseen. Ja jos näin on, niin silloin tietenkään Venäjä ei myöntäisi mitään. Ja asialla on taas kiinalaisten omistama tankkeri. Eli joko Kiina pelaa täällä omaa peliään tai sitten sen laivakatsastus vuotaa kuin seula. 

Ja sitten toiseen ongelmaan. Nimittäin USAn mahdollinen lähtö Euroopassa on asia, mihin jokaisen meistä pitää varautua. Venäjä on mestarillinen toimija, kun vastapuolella olevaa liittoumaa lähdetään hajottamaan. Eli yhden tai kahden valtion kohdalla suoritetaan sotilaallinen toimenpide, ja sitten toisille vakuutellaan rauhantahtoa. Ja se saattaa upota esimerkiksi johonkin maahan, joka on ehkä kaukana Venäjän rajasta. Tuota asiaa Venäjän propaganda eli hybridioperaatioiden esikunta Kremlissä sekä GRUn päämajassa toistelee jatkuvasti. 

Nuo valtiot ovat sikäli eri asemassa, että esimerkiksi Suomi on noista kaukaisista maista ehkä vähän liian kaukana, jotta ne lähtisivät puolustamaan meitä. Ja juuri tällaiseen toimintaan Venäjän taktiikka perustuu. Eli "miksi Hollanti tai Espanja lähettävät poikiaan sotimaan tänne, ja he saisivat elää jos jättävät Suomen sekä Baltian yksin", kuuluu Venäjän pelikirjan mukaiseen propagandaan. Eli jos jätät toisen NATO-maan pulaan, niin saat lahjaksi öljyä ja kaasua.

 https://yle.fi/a/74-20145167

Mutta mitä jos olisimme jääneet NATOn ulkopuolelle? Mitä sitten siitä olisi seurannut? Olisimmeko silloin ehkä onnellisempia kuin nyt? Vai näkisikö Venäjä ehkä Maarianhaminan loistavana tukikohtana esimerkiksi Itämeren laivastoa tukevien helikopterien ja lentokoneiden tukikohtana? Tai ehkä pari Kilo-luokan sukellusvenettä ilmestyisi Helsinkiin puolustamaan Suomea NATOn aggressioita vastaan. 

Ja tuon jälkeen sitten vähän ajan päästä on seuraavan NATO-maan vuoro saada joukko vaatimuksia, joiden takana on Kreml. Noiden vaatimusten ongelma on siinä, että ne merkitsevät valtion aseistariisuntaa sekä suuren osan sen infrastruktuurista joutumista Venäjän käsiin. Eli Venäjä haluaa tämän skenaarion mukaan tarkastaa poliisi- ja muita toimia koska se kokee "kansalaistensa joutuneen vainon kohteeksi". Tietenkin ne toimijat jotka lähtevät Venäjän kelkkaan ovat saavinaan suuren määrän leipää ja voita. 

Sitten lähdetään taas puhumaan siitä, miten USA aikoo ehkä toimia lähi tai jossain tulevaisuudessa. NATOn viides artikla on asia, jonka tarkoitus on suojella NATO-maita ulkoiselta vaikuttamiselta. Eli viidennen artiklan mukaan NATO on velvollinen lähettämään apua jos yhtä sen jäsenmaata vastaan hyökätään. Se mikä meiltä unohtuu usein, jos puhumme viidennestä artiklasta, on se että viides artikla on neuvoteltu rauhan aikana. Rauhan aikana meidän on helppo puhua siitä, että viides artikla suojelee jokaista NATOn jäsenmaata. Mutta samalla unohtuu se, että rahan aikana on helppoa puhua monista asioista. Mutta lojaalisuus mitataan tositilanteessa. Euroopan maat ovat yhdessä vahvempia. Mutta meidän pitää muistaa se, että Venäjä onnistui hämäämään meitä. 

Rauhanliikkeen kautta tapahtuva vaikuttaminen yhdessä Putinin vakuuttaviksi tarkoitetut puheet rauhantahdosta olivat asia, jonka takia NATO päästi varusteensa ruostumaan. Jos joku olisi vuonna 2014, jolloin Venäjän ja Ukrainan konflikti alkoi puhunut maamme liittymisestä NATOoon, niin hänet olisi jyrätty julkisen sanan voimalla. Eli leimaaminen sotahulluksi sekä mielenvikaiseksi olivat asioita, joita jokainen joka uskalsi epäillä Putinin rauhantahtoa kohtasivat. Ihmiset halusivat kuulla uudesta rauhasta, ja sitä kautta sitten he halusivat uskoa, että Putin haluaisi oikeasti rauhaa. Meillä Suomessa on ongelmana ollut se, että USA nähdään meillä pahana, ja jostain syystä Venäjään on haluttu luottaa. Vielä silloinkin kun Putin esitteli ylpeänä Sarmat ohjuksiaan ja 50 megatonnin torpedojaan oli maassamme vallalla käsitys siitä, että Putin oli rauhan asialla. 

Rauhan aikana on helppoa puhua suuria asioita, mutta sodan tullen sitten voi pupu mennä jonkun pöksyyn kuten on tapana sanoa. Britannia on maa jonka piti olla NATOn selkäranka. Nyt on tullut ilmi että tuo maa on päästänyt asevoimansa melko pahasti rapistumaan. Eli se saisi ehkä prikaatin verran joukkoja mobilisoitua jos Venäjä hyökkäisi Eurooppaan. Mutta kuten tiedämme niin kaikissa NATO--maissa on huomattu se, että Venäjän uhka on aikaisempaa todellisempi. Se että on panostettu kaiken maailman erikoisjoukkoihin on varmaan osittain oikea ratkaisu. Mutta siis tilanne on aivan sama, kuin Suomi olisi Jatkosodan aikaan kouluttanut pelkkiä kaukopartiomiehiä. Myös muita kuin vihreitä baretteja tarvitaan konflikteissa, joissa keskeinen osa on edelleen taistelupanssareilla, jotka on tulevaisuudessa varustettu paremmin esimerkiksi ilmasta tulevaa uhkaa vastaan. 

https://yle.fi/a/74-20145167

https://fi.wikipedia.org/wiki/Krimin_miehitys_2014

Segregaatiosta sekä pääoman kasaantumisesta.

Vallan ja erityisesti rahaan sekä taloudelliseen asemaan perustuva valta kasaantuu tiettyihin käsiin. Nuo kädet ovat niitä superrikkaita, jotka ostelevat yrityksiä omistukseensa. Ja nuo yritykset ovat niitä, joiden varaan esimerkiksi valtio laskee sekä omien asevoimiensa teknologian että myös suurimman osan verotuloista. Tässä puhutaan siitä, kuinka USA ja jotkut muut länsimaat suoraan ulkoistavat esimerkiksi asevoimien viestiliikennettä jollekin yksityisille yhtiöille. Mutta siis kaikki kasaantuminen ei koske avaruus- tai puolustusteollisuutta. Tuo pääoman kasaantuminen on nähtävissä monissa arkipäiväsemmissäkin asioissa. Ja kuten tiedämme niin suuri koko sekä tunnettavuus tekevät sen, että asiakkaita kasaantuu tunnettujen yhtiöiden kassoille. 

Jos me puhumme siitä, että super- ja hypermakettien tuleminen saa ihmisten kauppamatkan muuttumaan helpommaksi, niin samalla tuo keskittyminen vaikuttaa siihen, millaisia tuotteita voimme hankkia. Mutta oletteko koskaan ajatelleet että noiden super- ja hypermarkettien tarkoitus on tuottaa voittoa niiden omistajille? Samoin oletteko ajatelleet että tuollainen pääoma joka koskettaa jokaista ihmistä maailmassa kasaantuu jatkuvasti enemmän ja enemmän tiettyjen ihmisten käsiin. 

Ja jos sanotaan että esimerkiksi Suomessa olisi vain yksi tai kaksi tavarataloketjua, sekä samojen ketjujen omistukseen päätyisivät myös muut pienemmät vähittäiskaupat sekä niiden tavarantoimittajat? Tuolloin noiden ketjujen ylimmät päättäjät voivat käytännössä sulkea jonkun tietyn henkilön pois ainakin suuresta osasta työpaikkoja. Eli on esimerkiksi sellaisia tavarantoimittajia, jotka ovat periaatteessa täysin riippuvaisia yhdestä asiakkaasta. Se tuo vallan myös näihin yhtiöihin. Rahalla voi ostaa suosiota. Ja tarjoamalla työpaikkoja voidaan ostaa suosiota myös paikallisten asukkaiden keskuudesta. 

Työsuhde voi kuitenkin tuoda yhtiön johdolle vallan myös ihmiseen itseensä. Jos hän haukkuu työnantajaansa, niin silloin hänet voidaan jopa erottaa. Kun puhutaan keskeisestä liiketoimesta, jossa suuri joukko toimijoita on yhden suuren toimijan varassa, niin tuo asetelma tuo valtaa myös tuon keskeisen yhtiön ulkopuolelle. Mikäli kaikkien tunteman keskeisen toimijan kohdalla asiat menevät solmuun, niin se voi tarkoittaa sitä, että henkilö voi joutua muuttamaan toiseen kaupunkiin. Ja ongelma on siinä, että tieto siitä vanhasta työsuhteesta on myös toisessa kaupungissa toimivan saman ketjun yrityksen käytössä. 

Samoin jos kilpailu puuttuu, niin se saattaa aiheuttaa tilanteen, missä kilpailun puutteen takia ei tuotteen vikoja huomata. Ja juuri kelvottoman tavaran pääsy markkinoille voidaan panna osittain kilpailun puutteen tilille. Jos on olemassa vain yksi toimija joka välittää tuotteita asiakkaalle, niin silloin se aiheuttaa tilanteen, jossa valmistusportaaseen pääsevät vain noiden välittäjien hyväksymät valmistajat, ja muille sitten käy huonosti. Eli markkinointikoneisto jyrää kaiken muun paitsi sen, mitä markkinointikoneisto sillä kerralla markkinoi. Mikäli asiakas ei saa tietoa jostain tuotteesta, niin se merkitsee sitä että asiakas ei osta tuotetta. Markkinointikoneistot ovat osa verkostoja, joissa liiketoimet kukoistavat. Noista verkostoista on kirjoitettu jopa useiden satojen sivujen mittaisia kirjoja. Joten niitä en tässä ryhdy käsittelemään. 

Mutta kuten tiedämme niin rikkaat pyrkivät samoihin kouluihin. Siellä he muodostavat verkostoja, joista osa hyödyttää sen jäseniä koko elämän ajan. 

Segregaation alku on teollistumisessa. Teollistumisen alkuaikoina tehtaiden omistajat vuokrasivat maita aatelisilta. Aateliset tunsivat pankkiireja joiden antamilla lainoilla voidaan tehtaita ja kaivostoimintaa rahoittaa. Ja juuri se että aatelisilla ja rikkailla sijoittajilla oli jo silloin omat verkostot, joiden kautta voitiin ostaa puuvillaa tehtaisiin sekä samalla tietenkin työllistää omia ja maanomistajien lapsia takasivat erittäin suuret tulot. Eli Marxin kasautumisteoria ei ole väärin. Se että rikkaat tehtaanomistajat sekä raaka-ainelähteiden omistajat tuntevat toisensa takaa sen, että rahaa tulee ovista sekä ikkunoista. 

Varallisuuden kasaantuminen niiden käsiin joilla sitä jo on ei ole aivan uusi asia. Rahaa on aina kasaantunut rikkaiden käsiin, jotka ovat lainanneet rahaa esimerkiksi yrittäjille. Tuolloin yrittäjä on ehkä tarjonnut vastineeksi osuutta yrityksessä, jos rahoittaja ei muuten olisi saanut lainaamaansa rahaa takaisin määrä-aikaan mennessä. 

Ja se että nuo ihmiset sitten tunsivat toisensa toimi suunnannäyttäjänä suureen teolliseen vallankumoukseen sekä samalla se että tärkeät ihmiset tunsivat toisensa aiheuttivat tuon verkoston ulkopuolella olevia kohtaan epäreilun asetelman. Aateliset saattoivat taata toistensa lainoja, ja he saattoivat ryhtyä tehtaiden osakkaiksi. He sijoittivat pääomaansa tehtaisiin, joiden pääomasta tuo sijoitus olisi ehkä noin 25%. Tuolloin aatelinen sai 35% tehtaan tuotosta, ja sitten samalla tehdas maksoi vuokraa maan omistavalle aateliselle. Koska tuossa verkostossa tunnettavuus oli tärkeää, niin tietenkin aateliset ja varakkaat porvarit saattoivat solmia erilaisia herrasmies-sopimuksia. Tuolloin oman isän antamia tukia siirrettiin ystävien tilien kautta. Näin luotiin kuva itsenäisestä jälkikasvusta. 

Ja samoin tietenkään esimerkiksi lainojen takaisin maksulla ei ollut kovin suurta kiirettä. Tuollaiset lainat voitiin myös merkitä siten, että niitä oli tarkoitus käyttää liiketoiminnan kehittymiseen. Rahat tietenkin maksettiin tuon näennäisen lainoittajan tilille, joka sitten siirsi ne isälle, joka antoi jälkeläiselleen luvan käyttää tuota tiliä. 

Kun lainasi rahaa kaverilta ei tarvinnut jokaista asiaa käydä läpi, eikä meno noilla epävirallisilla rahoitusmarkkinoilla ollut niin jäykkää kuin pankeissa. Kun tavallinen yrittäjä joutui anomaan lainaa joka kerran, niin tuo hiukan joustavampi verkosto saattoi tarjota lainoja monella eri tavalla. Yksi oli se että perustettiin yritys joka sitten antoi kehityslainaa kaverille, joka sen kautta otettiin vaikkapa yrityksen osakkaaksi. Ja sitten ryhmänä käytiin hankkimassa rahat, joilla laina maksettiin takaisin. 

Mutta miten segregaatio eli taloudellinen eristys sekä eriarvoisuus ovat mahdollisia nykyaikaisessa yhteiskunnassa? Se johtuu siitä että rikkaat ihmiset tuntevat toisensa jo lapsuudesta. Jos ihminen haluaa varman asiakkaan, niin hänen kannattaa ryhtyä kauppaamaan tuotteitaan valtiolle. Mutta päästäkseen tekemään päätöksiä jossain yhtiössä, niin henkilöllä pitää olla hyvät suositukset. Eli hänen pitää olla tunnettu toimija, jotta hän voi sitten ottaa yhtiön johdon käsiinsä, varsinkin jos kyseessä on suuri globaaleilla markkinoilla toimiva yritys. Koska johtajien tytöt ja pojat tuntevat toisensa, niin he saavat noita korkean profiilin johtajien paikkoja helpommin kuin ihminen, jolla ei ole vastaavia suhteita. 

Tuolloin paikka annetaan sen perusteella, että henkilö on ennestään tunnettu. Ja miksi sitten vanhemmat haluavat saada lapsensa Harvardin yliopistoon lukemaan lakia? Harvard on paljon muutakin kuin vain joku tavallinen yliopisto, jossa lukukausi maksaa hiukan enemmän kuin tavallisessa yliopistossa. Se on paikka jossa ihmiset verkostoituvat. He voivat ikään kuin näyttää kavereilleen kyntensä sekä tavata  oman uransa kannalta tärkeitä henkilöitä. Kun ihminen hakee ensimmäistä suuren luokan johtajan tehtävää, niin hänellä pitää olla meriittiä vastaavista tehtävistä. 

Ja juuri nuo ensimmäiset tehtävät jaetaan opiskeluaikana. Opiskeluaikana saatu työpaikka voi tietyissä tapauksissa olla se, mikä vetää ihmisiä ylöspäin koko heidän elämänsä ajan. Siis kun ihminen on tunnettu jossain tietyissä piireissä, niin se avaa valtavasti ovia myös myöhemmin. Se että esimerkiksi johtajat suosivat oman korkeakoulunsa entisiä opiskelijoita työhakemuksia katsottaessa johtuu siitä, että vaähintään koulu on asia minkä työhönottaja tuntee ennestään. Juuri ennestään tunteminen on tärkeää kun ensimmäistä johtajan paikkaa haetaan. 

Trumpia ja politiikkaa

Trump on sanonut, että Ukraina olisi voinut estää sodan. Siis Ukrainan olisi pitänyt tehdä yksi niistä paljon puhutuista diileistä vuonna 2014, kun Venäjä miehitti Krimin. Tai Ukrainan olisi pitänyt antaa suuri osa sen rannikkoa Venäjän käsiin. Ehkä me kaikki olemme sitä mieltä, että Venäjällä olisi kyllä lääniä, eikä sen tarvitsisi pyydellä pienemmiltä naapureilta suurta osaa niiden pinta-alasta itselleen. Siis me myös varmaan tiedämme, että suluttamalla Mustanmeren rannikon voi Venäjä estää Kaukasuksen öljyn ja kaasun toimittamisen Venääjn ohi Eurooppaan, mikä sitten vaikuttaisi Gazpromin saamaan tulokseen. Mutta siis jos ajattelemme sitä, että olisiko Venäjä jättänyt hyökkäämättä Ukrainaan, jos Zelenskyi olisi tehnyt diilin, niin me voimme sitten samalla kääntää katseemme Venäjän suuntaan. 

Siis Venäjän ongelma on siinä, että kaikkien diilien pitää aina tapahtua Venäjän ehdoilla. Se siitä retoriikasta. Mutta jos keskustellaan rauhasta, ja rauhantahdosta, niin toki valmiuksia rauhaan pitäisi löytyä vähän molemmilta puolilta. Rauhan tekeminen tilanteessa jossa toinen osapuoli on kiistänyt tai vähintään kyseenalaistanut toisen maan kansallisen itsemääräämisoikeuden ja valtiollisen olemassaolon ei ole tilanne, missä rauhaa voidaan rakentaa ainakaan niin, että siitä tulisi kovin pysyvä tila. 

Diilien avulla voidaan helposti luoda tiloja, joissa rauhaa tai näennäistä rauhaa voidaan rakentaa. Venäjän tahtotila on se, että tuo maa on voimakkaampi, ja sen takia sen ei tarvitse neuvotella muiden kanssa. Tai neuvotteluja ei käydä kuin siitä asetelmasta, että sotilaallisesti voimakkaampi Venäjä tuo pöytään omia näkemyksiään, joita toisen pitää sitten hyväksyä. Eli mitään muuta kuin Venäjän esittämiä asioita ei edes ehditä käsitellä. 

Trump on kutsunut Venäjän pöytään neuvottelemaan Ukrainan rauhasta. Ukrainaa ei olla kutsuttu mukaan. Ukrainalla on paljon strategisia luonnonvaroja, mutta samalla kuitenkin me voimme huolissamme katsella sitäkin mahdollisuutta, että Venäjä antaa samanlaisen lupauksen. Me tiedämme, että sota ei jatku ikuisesti. Eli sota voidaan määritellä aseiden aktiiviseksi käytöksi vastapuolta vastaan, mutta siis tulitauosta on pitkä matka rauhansopimukseen. Rauhansopimus taas on pelkkä paperi, jos sitä ei aiota noudattaa. 

Ja tuo asia sitten merkitsee sitä, että Euroopan yli kävellään taas vaihteeksi. Mutta mitä asialle voidaan tehdä, jos Eurooppa itse antaa näin tapahtua? Meillä on edessämme kaksi tai kolme pulmallista tilannetta. Ensinnäkin jos Ukrainaan saadaan tulitauko, ja tilanne muuttuu ehkä samanlaiseksi kuin Pohjois- ja Etelä-Korean rajalla, missä tulitauko on jatkunut 1950-luvulta lähtien, mutta rauhansopimusta noiden maiden välillä ei olla kirjoitettu. Toinen asia on se, että kun Ukrainaan saadaan tulitauko, niin Venäjältä vapautuu resursseja, jotka se voi tuoda vaikka Pietarin sotilaspiiriin. Ja kolmas asia sitten on se, että kun rauha saadaan aikaan, mikä tarkoittaa tulituksen loppumista, niin se tarkoittaa sitä, että EU-maat ja poliitikot palaavat vanhaan malliin, ja tuo asia saattaa romuttaa taas kerran hankkeet EUn yhteisestä puolustuksesta. 

Eli kaikki valtiot taas lähtevät ajamaan omia etujaan, ja sitten taas veronmaksajat voivat valita terveyskeskuksen ja puolustuksen välillä. Toki huippuluokan aseet ovat kalliita, mutta samalla tietenkin myös riski tulla ammutuksi jossain sodassa on suurta. Huippuluokan aseet ovat asia, jota maan puolustaminen vaatii, ja rauhanaikaiset yhteishankinnat tietenkin ovat asioita, joiden takia omaa puolustusta voidaan tehostaa. Mutta rauhan tultua ryhdytään jossain vaiheessa taas syyttelemään esimerkiksi varusteteollisuutta sotahulluiksi, ja Venäjän vakuutteluja halutaan uskoa. Ja hankkeet EUn omasta puolustuksesta kaatuvat "kansalliseen vastarintaan". Eli kaikki haluavat olla johtajia, eikä kukaan halua kaivaa metsässä poteroita. 

Kun USAn varapresidentti Vance tapasi AfD puolueen edustajia, niin hän oli varmaan ajatellut, että hän tai Trumpin hallinto solmivat suhteita tähän Euroopan uuteen voimatekijään, jota on lehdistössä mainostettu erittäin paljon. Ja juuri näitä signaaleja Moskova pitää esimerkkinä NATOn viidennen pykälän rapautumisesta. NATOn puolustusta vaivaa sama ongelma kuin EUn puolustusta. NATO on samoin kuin EU itsenäisten valtioiden yhteisö. 

Saksassa ajatellaan että Puola on sen ja Venäjän välissä, eli jos Venäjä hyökkää länteen, niin silloin Puola jarruttelee tuota hyökkäystä. Ja sotaa käydään silloin Puolan alueella. Suomi on Ruotsiin nähden samassa maantieteellisessä asemassa. Mutta toki ohjukset lentävät helposti myös Puolan ja Suomen ylitse. Samoin Suomen itäraja on jostain syystä varsin kaukana jostain Haagista tai Pariisista. Ja tietenkin Hollannilla ja Ranskalla on myös omia ongelmia, kuten esimerkiksi skenaario jossa joku päättää tuhota Ijsselmeer padon, ja peittää suuria alueita Hollantia meren alle. 

Taas vaihteeksi USA myös muistuttaa siitä, että sen poliitikot vastaavat omille äänestäjilleen. Ja se tarkoittaa sitä, että USA saattaa vähentää sotilaallista läsnäoloaan Euroopassa. Ja juuri tämä on asia, minkä takia EUn pitäisi kyetä ottamaan vastuuta omasta puolustuksestaan. Tai sitten periaatteessa meidän pitää ymmärtää se, että myös kansallinen puolustuksemme pitäisi olla sillä tasolla, että voimme suoraan tuhota Venäjän mahdolliset hyökkäysjoukot. Eli me tarvitsemme välineitä joilla myös Suomi voi tuhota Venäjän asevoimia siinäkin tapauksessa, että me emme saa muilta apua. Toki USAn tukikohtaverkosto on rakennettu 1940-luvun lopulla. Ja voi olla että USAn sotilaallinen johto pelkää sitä, että noita tukikohtia vastaan tehdään ydinhyökkäys. 

Tuolloin koko tukikohta voi tuhoutua muutamassa sekunnissa. Eikä tuhotusta tukikohdasta ole ainakaan NATOlle mitään iloa. Samoin myös NATOn siirtyminen kohti itää saa aikaan tilanteen, missä NATOn pinta-ala laajenee. Ja NATOssa pelätään että Venäjä suorittaa laaja-alaisia maahanlaskuja sen selustaan. NATOn puolustus on tietenkin asia, johon pitää saada syvyyttä. Se mikä tietenkin tekee Ukrainan tilanteesta erilaisen kuin sodasta NATOa vastaan on se, että Ukrainassa tunnetaan Venäjän taktiikka. Eli Venäjän asevoimien taktiikka perustuu pitkälti Neuvostoliiton aikana luotuihin malleihin. 

Kun NATOa laajennetaan, niin silloin tietenkin sellaisia varusteita kuten ABM eli ohjusten torjuntatutkia sijoitetaan lähelle Venäjän rajaa. Noiden tutkien avulla kerätään tietoa Venäjän alueella tapahtuvasta toiminnasta, ja sodan aikana tiedot ohjusten laukaisuista lähetetään sekä Eurooppaan että NORADiin. Mutta noita varusteita pitää suojella. Eli esikoisjoukkojen isku tai hybridi-isku missä käytetään ohjuksia sekä kommandoja tai agentteja, joiden tehtävä on asentaa paikannin noihin tutkiin voi aiheuttaa aukon ilmapuolustukseen. NATO siis puolustaa alueita eikä yksitäisiä valtioita. Tilanteesta tekee oudon se, että myös Venäjä näkee NATOn kokonaisuutena vihollisena. 

Mutta samoin Venäjä hyökkäisi alueille. Eli se ei välttämättä välittäisi mistään puolueettomista valtioista, jos sen panssarit saisivat etua siitä, että ne koukkaavat tuon alueen läpi. Tai Venäjä voi käyttää puolueetonta maata tukikohtana, josta se kohdentaa hybridivaikuttamista tai jopa aseita muihin valtioihin. Se että Venäjä osaa vakuuttaa rauhantahtoaan ei ole mitään uutta. Mutta samalla meidän pitää muistaa, että Suomi ja Ruotsi olivat ennen NATO-jäsenyyttään NATOn ja Venäjän välissä. Pahimmillaan taistelut olisivat joka tapauksessa ulottuneet Suomeen ja Ruotsiin, jos Venäjän asevoimien johto olisi ajatellut hyökätä Pohjois-Norjaan Suomen ja Ruotsin lapin kautta. Eli historia toistaa itseään. Samoin sodan alettua Venäjä olisi voinut vaatia liittolaisuutta. Tuolloin Suomen olisi joko tuettava Venäjää, eli päästettävä Venäjän joukkoja alueelleen, sekä samalla myös säädettävä lakeja joika tukevat Venäjää, ja samoin Venäjä olisi ehkä vaatinut saada omia tukijoitaan maamme hallitukseen. NATO saattaa olla heikko, koska NATO-maat ovat periaatteessa demokraattisia valtioita. Mutta samalla meidän pitää muistaa, että diktaattorit ovat aina vahvoilla sodassa. 

Jo Ruotsin vallan aikana sodat joita Ruotsi kävi käytiin pääasiassa Suomen puolella, ja esimerkiksi Tsaaritar Katariina Suuri esitti Suomen itsenäisyyttä perustellen tätä asiaa sillä, että Ruotsin ja Venäjän väliin saadaan näin puskurivaltio. Ja jos jompikumpi valtio hyökkää toiseen, niin silloin tuo puskurivaltio antaa toiselle aikaa koota armeija. 

USA on ollut tähän asti riippuvainen Euroopan suhteistaan ainakin tiedustelun osalta. UKUSA yhteistyö sekä esimerkiksi Pohjois-Norjassa olevat NSAn kuuntelu, ja tutka-asemat välittävät Pentagoniin tietoja Venäjän joukkojen liikkeistä sekä Venäjän viestiliikenteestä. Tietenkin nuo asemat voitaisiin osittain korvata satelliiteilla sekä stratosfäärisatelliiteilla, jotka ovat erittäin korkealla leijuviin ilmapalloihin tai ilmalaivoihin asennettuja vakoilulaitteita. Mutta Pohjois-Norja on kuitenkin kustannustehokas alue noille välineille, ja se tarjoaa myös alustan josta voidaan tarvittaessa vaikuttaa esimerkiksi Murmanskin alueen laivastoon, johon on sijoitettu pääosa Venäjän ydinsukellusveneistä. 

Tiede, politiikka ja kulttuuri, kas siinä kolme asiaa...

Sanotaan että Galileo Galilei aloitti empiirisen tutkimuksen. Todellisuudessa hän ei ollut heliosentrisen eli aurinkokeskeisen maailmankuvan isä. Tuota maailmankuvaa ei luonut myöskään Nikolaus Kopernikus, vaan se loi eräs kreikkalainen filosofi nimeltään Aristarkhos Samoslainen kauan ennen kuin edes Klaudios Ptolemaioksesta eli geosentrisen maailmankuvan eli maakekeisen maailmankuvan luojasta edes tiedettiin mitään. 

Ptolemaios ei muuten väittänyt maapalloa litteäksi, vaan litteän maapallon mallin muodostivat tieteen popularisoijat. Eli syy tähän litteän maapallon vääräksi todistettuun malliin on se, että se vaikuttaa järkeenkäyvältä ihmisestä, joka seisoo maan pinnalla ja katsoo horisonttiin. Vasta noustuaan torniin voi ihminen nähdä horisontin kaareutuvan. Eli tieteen popularisoiminen ja niin sanottu maalaisjärki saivat aikaan litteän maapallon mallin muodostumisen. 

Syy miksi geosentrinen malli syrjäytti heliosentrisen mallin on se, että geosentrinen malli on maalaisjärjellä ajatellen helpompi perustella kuin heliosentrinen malli. Geosentrinen malli on siis "myyvempi" koska se on käsin kosketeltavampi kuin heliosentrinen malli, jossa maapallo kiertää aurinkoa muiden planeettojen tavoin. 

Eli tarinan mukaan Galilei todisti toistuvien havaintojen avulla sen, että maapallo ei ollut maailmankaikkeuden keskus. Hän ei ollut ensimmäinen joka tuota asiaa käsitteli. Mutta kuten tiedämme, niin Kopernikus oli tuo niin sanotun heliosentrisen maailmankuvan esittänyt ennen Galilein elinaikaa. Jos puhutaan aivan totta, niin heliosentrisen maailmankuvan isä oli Aristarkhos Samoslainen 310-230 eaa. , joka eli kauan ennen geosentrisen maailmankuvan luojaa Klaudios Ptolemaiosta 86-165 jKr.. 

Syy miksi Ptolemaioksen maailmankuva geosentrisestä maailmasta yleistyi nopeammin kuin Aristarkhos Samoslaisen heliosentrinen näkemys oli se, että Ptolemaioksen maailmankuva oli helpommin omaksutavissa kuin Aristarkhos Samoslaisen maailmankuva. Ptolemaios oli rikas, ja hän sai helposti ihmiset kuuntelemaan itseään. Toki Ptolemaiota saatettiin esittää kristittynä, mikä sitten tietenkin upposi nuoreen katoliseen kirkkoon paremmin kuin verraten nuoren Aristarkhos Samoslaisen näkemykset. Eli kaikki tunsivat Ptolemaioksen, mutta kukaan ei tuntenut Aristakhos Samoslaista. 

Mutta Kopernikus julkaisi tekstinsä vasta kuoltuaan. Ja Galilei oli ensimmäinen joka vei tuon tutkimuksen pois tiedemiesten kammioista. Hän oli mies joka kumosi geosentrisen eli maapallo-keskeisen maailmankuvan. Mutta hän oli mies, joka ei tehnyt sitä vapaaehtoisesti. Galilei joutui vastaamaan käsityksistään inkvisition edessä. Ja hänet pakotettiin siellä pyörtämään puheensa. 

Galileo Galilein aikaan tiede oli pitkälti kirkon kontrollissa. Tuolloin valtavirrasta eriävä kommentti kuten se, että maapallo ei ollut maailmankaikkeuden keskus saattoi johtaa roviolla polttamiseen. Ja Galileo Galilei todisti havaintojen kautta sen, että Jupiteria kiersi neljä kuuta, eli Io, Europa, Ganymede ja Kallisto ja sen kautta Galilei sai inkvisition vakuuttuneeksi, että maapallo ei ollut universumin keskus. 

Aristarkhos Samoslainen, Aurinkokeskeisen maailmankuvan luoja. 

Mutta kuitenkin Galilei joutui julkisesti kumoamaan puheensa, siis tuomio tuli tällä kertaa siitä, että Galilei ei tunnustanut paavin erehtymättömyyttä. Eli paavin erehtymättömyyttä perusteltiin sillä, että hän oli Jeesuksen sijainen maan päällä, ja jos hänen erehtymättömyytensä kyseenalaistettiin, niin tuloksena oli syyte jumalanpilkasta ja kuolemantuomio. Mutta kuten tiedämme, niin se pyörii sittenkin. 

Tämä tapaus on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten tiede on aina ollut jotenkin suhteessa politiikkaan. Galileo Galilei pakotettiin perumaan puheensa, koska se oli ristiriidassa paavin tai muiden oppineiden mielipiteen kanssa, ja paavin mielipide oli tietenkin asia, joka eskaloituu suoraan esimerkiksi läpi koko kristikunnan. Toki voimme palata ajassa taaksepäin ja muistella, että paavi oli hyväksynyt aikaisemmin Kopernikuksen ajatukset, mutta niitä vastustivat monet Euroopan oppineet. Mutta siis jos Kopernikus olisi oikeassa olisivat muut Euroopan oppineet väärässä. Ja tuota ei voitu hyväksyä. 

"Kopernikus tunnetaan parhaiten esittämästään heliosentrisestä eli aurinkokeskisestä maailmankuvasta, jossa Maa kiertää Aurinkoa eikä päinvastoin. Planeettateoriansa hän julkaisi teoksissa Commentariolus (vuonna 1530) ja De revolutionibus orbium coelestium (Kopernikuksen kuolinvuonna 1543). Ajatus itsessään oli vanha ja se olikin alun perin esitetty jo antiikissa, ja teoksen käsikirjoituksesta löytyy suoria viitteitä Aristarkhokseen. On siis varmaa, että Kopernikus tiesi heliosentrismin alkuperän. Nämä teoriat olivat kuitenkin sittemmin vaipuneet unohdukseen kirkon virallisen maailmanselityksen tieltä. (Wikipedia, Nikolaus Kopernikus) 

"Kopernikus saattoi kuitenkin laskennalla osoittaa, että myös aurinkokeskinen malli selitti havainnot. Tämän vuoksi Kopernikuksen esitys oli 1500-luvulla täysin mullistava. Paavi Paavali III hyväksyi esityksen, mutta sitä vastustivat useimmat Euroopan oppineet, jotka perustivat käsityksensä Aristoteleen teoksiin. Myöhemmin sekä katolinen kirkko että Martti Luther vastustivat uutta maailmankuvaa ja katolinen kirkko julisti opin pannaan vuonna 1616. De revolutionibus joutui katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen listalle Index librorum prohibitorum." (Wikipedia, Nikolaus Kopernikus)

Ja tietenkin paavin oli vaikea myöntää olleensa väärässä. Hänet oli kasvatettu sen ajan tieteellisen totuuden mukaisesti, eli tuolloin "tutkittu tieto" oli peräisin Ptolemaioksen ajalta. Hän uskoi että Maapallo on pyöreä, mutta saamalla kuitenkin hän asetti Maapallon maailmankaikkeuden keskukseksi. Ja sen jälkeen tieteellinen totuus pyöri satojen vuosien ajan tuon Ptolemaioksen luoman käsityksen mukaan.  

Ihmiset eivät nimittäin usein tiedä sitä, että Ptolemaios-suku oli itseasiassa Egyptin hallitsijasuku, jonka viimeinen jäsen oli Kleopatra. Ptolemaiokset olivat suku, jonka kreikkalaiset asettivat Egypti johtoon voitettuaan Faaraon armeijan. Ja kuten tiedämme, niin Ptolemaioksen sana oli laki. Se tarkoittiko Ptolemaios aikoinaan sitä, että Maapallon piti olla hengen keskus kiistellään vielä nykyäänkin. Mutta samalla kuitenkin meidän on muistettava, että katolinen kirkko asetti maapallon myös fyysisesti universumin keskukseksi. 

Mutta uskoisin että Klaudios Ptolemaios ei olisi saanut teoriaansa läpi ilman omaa asemaansa Egyptin  syrjäytetyn hallitsijasuvun jäsenenä. Siis kuten tiedämme niin kuningatar Kleopara VII oli nainen joka meni naimisiin Julius Caesarin kanssa. Ja myöhemmin hänellä oli vähän tunnettu seuraaja Ptolemaios XV. Siis päättelin itse, että Ptolemaioksen asema varsinkin hänen vääräksi osoitetun geosentrisen mallin alkuaikoina johtui hänen nimestään. Siis tuskin Klaudios Ptolemaios on itse faaraoita tuntenut, mutta hän varmaan on kuitenkin ottanut nimestään kaiken irti. 

Nikolaus Kopernikus

Empiirisesti ajatellen tieteen tekeminen lähtee hypoteesista, sitten sitä seuraa kokeellinen vaihe.  Ja lopulta kun konjektuuri eli kokeellinen vaihe saadaan päätökseen, niin tuota asiaa voidaan pitää ratkaistuna. Siis väittämä todistetaan oikeaksi tai vääräksi tekemällä joukko kokeita, joissa toisistaan riippumattomat kokeen suorittajat saavan aikaan samat tulokset. 

Mutta tiede ei ole koskaan valmis. Eli kaiken aikaa löytyy uusia asioita, sekä ihmisen tieto eri asioista syvenee jatkuvasti. Nykyään tiedetään että protonit ja neutronit eivät ole alkeishiukkasia, vaan että ne koostuvat kvarkeista. Ja nykyään tiedetään että esimerkiksi protonin rakenne on paljon monimutkaisempi kuin pelkät kolme kvarkkia, joka olivat vielä jokin aika sitten protonin mallina. 

Eli tietomme erilaisista asioista syvenee jatkuvasti. Se tuo ihmisten eteen uusia haasteita. Ja samalla uusia mahdollisuuksia. Nykyisin  heliosentrinen maailmankuva on muuttunut monimutkaisemmaksi eli me olemme siis nykyään osa galaksia nimeltään Linnunrata joka on taas vain yksi monista galakseista. Mutta ensin galaksimalli meni niin, että muut galaksit kiersivät Linnunrataa, ja sitten myöhemmin linnunrata muuttui tieteen näkökulmasta katsottuna vain yhdeksi galaksiksi. Se mikä tekee Linnunradasta erikoisen on tietenkin se, että me asumme täällä. Mutta nykyään tuo maailmankuva laajenee siten, että voimme puhua myös esimerkiksi multiversumista, mikä tarkoittaa sitä, että olisi muitakin universumeja kuin vain se missä elämme. 

Edwin Hubble, Kosmologian isä. 

Sanotaan että Edwin Hubble laittoi Linnunradan paikoilleen. Hän löysi ensimmäiset galaksit Linnunradan ulkopuolelta. 

"Vielä 1920-luvulla suurin osa tähtitieteilijöistä uskoi, että maailmankaikkeus on käytännössä Linnunrata. Hubble tutki lokakuussa 1923 valokuvia, jotka hän oli ottanut Hooker-teleskoopilla Andromedan kaasusumusta. Yksi tähdistä oli kefeidityypin tähti, jonka avulla pystyisi laskemaan Andromedan etäisyyden." (Wikipedia, Edwin Hubble)

Hubble keskittyi kuukausien ajan tähteen ja laski, että se on 7 000 kertaa Aurinkoa kirkkaampi ja noin 900 000 valovuoden päässä. Harlow Shapleyn teorian mukaan maailmankaikkeus olisi 300 000 valovuoden laajuinen.Se oli suurin arvio maailmankaikkeuden koosta."(Wikipedia, Edwin Hubble)

Shapley tyrmäsi Hubblen tutkimukset ”roskatieteeksi”. Hubble jatkoi kuitenkin satojen kaasusumuista otettujen valokuvien tutkimusta. Hän oli käytännössä ensimmäinen henkilö, joka osoitti, että Linnunradan ulkopuolella on useita muitakin galakseja. Hän oli 1920-luvun loppuun mennessä löytänyt niin monta galaksia, että pystyi luokittelemaan ne muodon mukaan. Järjestelmää kutsutaan Hubblen luokitteluksi."(Wikipedia, Edwin Hubble)

Kuten huomasitte, niin tiedettä jarrutetaan. Eli se että ihmiset vain eivät voi uskoa jotain tai he eivät halua uskoa jotain tekee tieteestä jotenkin haavoittuvan. Tiede itse ei koskaan ole moraalisesti oikeaa tai väärää, mutta vielä nykyäänkin esimerkiksi uskonnolla sekä uskontoon liittyvillä tunteilla on paljon tekemistä esimerkiksi lääketieteen kanssa. Viimeisin esimerkki on psykedeelien käyttöä masennuksen hoidossa koskevan tutkimuksen rahoituksen sekä tutkimusta koskevan luvan evääminen. Sama koskee myös esimerkiksi kannabiksen lääkinnällistä käyttöä. 

Mutta siis tietenkin noihin asioihin liittyy paljon tunnepohjaista latautuneisuutta. Ja periaatteessa esimerkiksi tieteellisten lupien hakemisen estäminen tällaisessa tapauksessa voidaan perustella sillä, että tutkimus on tarpeetonta. Mutta moni ihminen näkee tällaiset asiat "kriittisesti", mikä on sitten asia mikä voi sisältää uskonnollisen, moraalisen tai ehkä jonkun muun näkemyksen. Siis vastustammeko me jotain tällaisia asioita tieteelliseen, moraaliseen vai pelkästään tunteisiin vetoamalla? Jos tutkimusta ei saa tehdä, niin silloin ei tieteellistä näyttöä puolesta tai vastaan edes voida hankkia. 

Tiedemiesten pitäisi pysyä poissa politiikasta. Eli tiede on tässä tapauksessa neutraalia, koska siinä ei harjoiteta vasemmistolaista ajattelua. Tuolloin tiedemies ei saisi sanoa mielipidettään tai omata mitään omaa kantaa asioihin. Tiede ei ole moraalia tai etiikkaa. Ja kuitenkin jostain syystä tieteen tekijät leimataan hyvin helposti natseiksi tai esimerkiksi luonnon tuhoajiksi tai sitten heidän leimataan talouden tuhoajiksi, jos he tutkivat asioita joita tavallinen ihminen pitää jotenkin vaikeina. Mutta kuten tiedämme, niin kaikilla meillä on jostain syystä oma mielipiteemme asioista. Eli ei ole olemassa työtä, joka on täysin sivussa ihmisen omasta arvomaailmasta. Me kaikki katsomme maailmaa sen kautta, miten meidät on kasvatettu sekä oman kokemusmaailmamme kautta. 

Me emme pääse siitä mitenkään eroon. Jos tiedemiehen työ ei miellytä, niin se ei ehkä ole väärin tehtyä. Mutta siis me voimme aina miettiä sitäkin, että tutkimus vedetään pois koska joku sanoo, "en pidä tutkimuksen sisällöstää". Vai olemmeko koskaan kokeneet tilannetta, jossa tutkijan älykkyysosamäärä jyrätään maan rakoon, koska hän ei ole ottanut huomioon sitä, että asia voi olla jollekin toiselle vähän vaikea. Siis olemme varmaan kaikki nähneet huomautuksia, joissa tutkijan työtä väheksytään, häntä saatetaan leimata idiootiksi tai muuten hyökätä häntä itseään vastaan. Tai sitten hänen työtään leimataan massamurhaksi, ja tässä sitten puhutaan nimenomaan alkiotutkimuksesta. 

Tutkijan tehtävä on tuoda kaikkia näkökulmia ihmisten tietoisuuteen. Myös ne näkökulmat joita emme ehkä muuten halua kuulla pitää asioissa huomioida. Siis tutkimuksen tehtävänä ei ole olla miellyttävää, tai mikään tutkimus ei miellytä kaikkia. Ja vielä nykyäänkin ihmisten uskonnollinen vakaumus saa aikaan sen, että esimerkiksi ruumiinavauksia vastustetaan tai geenitutkimusta jarrutellaan sillä perusteella, että ihmiset eivät voi niitä hyväksyä. 

Mutta siis samalla tavalla kuin Galilei niin nykyaikaiset tutkijat saavat kuulla kuinka moraalittomia he ovat. Tutkija joka käyttää esimerkiksi Israelilaisten yliopistojen julkaisemia artikkeleja lähteenä tuomitaan helposti kansanmurhan hyväksymisestä. Nuokin asiat ovat politiikkaa, vaikka sitä ei kukaan varmaan halua myöntää. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aurinkokeskinen_maailmankuva

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edwin_Hubble

https://fi.wikipedia.org/wiki/Galileo_Galilei

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maakeskinen_maailmankuva

https://fi.wikipedia.org/wiki/Klaudios_Ptolemaios

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Egyptin_faaraoista

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolaus_Kopernikus

Kulttuuri ei ole koskaan erossa politiikasta.

Kulttuuri, politiikka sekä kulttuuripolitiikka ovat asioita, joista nousee välillä suuren suuri kohu. Neuvostoliitossa kulttuuri oli yksi tapa vaikuttaa muiden maiden sisäisiin asioihin. Ja kulttuurin tukeminen on tietenkin asia, mikä liittyi Neuvostoliiton sekä myöhemmin Pohjois-Korean sekä Kiinan tapaan hoitaa kansainvälisiä suhteita. Kansainvälisen olympiakomitean mukaan "urheilu" ei kuulu politiikkaan. Tai politiikka ei kuulu urheiluun. Mutta samalla unohdetaan se, että tuolla idän ihmemaassa kaikki asiat ovat poliittisia. Eli jos esimerkiksi venäläisten urheilijoiden osallistuminen olympialaisiin sallitaan, niin se tiedotetaan Venäjällä ja sen liittolaisten televisiossa siten, että länsimaat ja niiden kansalaiset hyväksyvät Venäjän hyökkäyssodan. 

Kulttuuria epäpoliittiseksi nimittävät henkilöt eivät ole ilmeisesti tietoisia siitä, että kulttuurialan ihmiset sekä paljon kulttuuriin kytköksissä olevan urheilun vaikuttajat sekä taustavaikuttajat ovat myös jonkun maan kansalaisia. Samoin heillä kaikilla on oma poliittinen ja kulttuurillinen taustansa, jota vasten he näkevät omat arvonsa. Ja vaikka länsimaisissa arvoissa saattaa olla jonkun mielestä paljonkin korjaamista, niin kuitenkin esimerkiksi Lähi-Idän öljyvaltioissa naisten asema on maailman huonoin. Noissa maissa tapahtuu aivan yhtä paljon törkeitä ihmisoikeusloukkauksia kuin Venäjällä, mutta jostain syystä noista asioista vaietaan. Välillä kuitenkin kulttuuri kohtaa politiikan myös Suomessa, jossa tällaisista asioista nousee helposti kohu. 

Ja viimeisin kohu liittyy Erika Vikmanin kappaleeseen, "Ich Komme", mikä on valittu maamme edustajaksi Eurovision laulukilpailuihin, mutta jostain syystä joku ei pidä kappaletta edustavana. Seuraavaksi ovat kokoomusnuoret, ja palestiinalaisaktivistit vedonneet Erika Vikmaniin, että tämä olisi poissa tuosta Eurovision laulukilpailusta, joka tunnetaan nimellä ""Euroviisut.". Toisten mielestä kappale ei vain ole edustava, ja toisten mielestä se ei ole oikein, että Erika Vikman tai kukaan suomalainen artisti esiintyy laulukilpailussa, jossa esiintyy Israelin edustaja. 

Ja tuo tietenkin tukee genosidismiä, mikä tarkoittaa kansanmurhaa. Mutta siis mitä sitten tarkoittaa kulttuuri ja sen riippumattomuus poliittisesta kontrollista? Kulttuuri on asia, mikä tietenkin saa samoja valtion määrärahoja kuin urheilu. Ja varsinkin urheilu on asia mikä välillä tarvitsee suuria satsauksia. Siis meillä Suomessa harjoittelu yms. ovat asioita, joihin pitää todella kuluttaa rahaa, koska esimerkiksi lumiset talvet ovat kovin lyhyitä. Ja ilmeisesti ongelma on siellä jossain, mitä kutsutaan sponsoreiksi. 

Jos suomalaiset naiset hyppivät lavalla puolialastomina, ja tekevät muitakin ehkä joidenkin mielestä hyvinkin rivoja asioita, niin se ärsyttää tietenkin ainakin puhdasoppisia muslimimaita, joista kansainvälinen yleisurheiluliitto saa melko paljon tukea. Suomessa on ihmisiä joiden titteli on arvokonservatiivi. Tuo tarkoittaa sitä, että henkilöllä jos sattuu olemaan uskonnollinen vakaumus, niin hän saa sen takia tehdä mitä vain. Ja tietenkin tuo arvomaailman konservatiivisuus oikeuttaa vaatimaan sitä, että kaikkien muidenkin pitää olla samaa mieltä kaikesta, kun se jonka ainoa peruste on se, että "hän ei voi hyväksyä jotain asiaa". Ja kun hän ei voi hyväksyä, niin silloin ei kukaan muukaan saa noita asioita hyväksyä. 

Itse olen sitä mieltä, että jos ihminen ei pidä jostain kappaleesta, niin hän voi jättää kappaleen kuuntelematta tai videon katsomatta. Mutta sitten on ihmisiä, joiden mielestä vain heillä on niitä oikeita suomalaisia arvoja. Noiden arvokonservatiivien mielestä Erika Vikman ei ehkä ole siis kypsä päättämään siitä, miten hän lavalla esiintyy. 

Tuo arvokonservatiivisyys nostaa välillä päätään esimerkiksi lehdistössä, jossa puhutaan välillä hyvinkin suopeasti siitä, että naisten ja nuorempien sisarusten paikka on pysyä kotona. Eli tuolloin palattaisiin johonkin pimeään keskiaikaan, jossa vain vanhimmat lapset saivat jotain, ja muiden tehtävä on heidän palvelemisensa. Välillä taas kohtaamme uutisia, joissa ikään kuin korostetaan sitä, miten joku neuroepätyypillinen häiritsee luokassa. Eli kuten tiedämme, niin noiden uutisten tarkoitus on ilmeisesti se, että neuroepätyypilliset sekä psyykkisistä häiriöistä kärsivät tai niistä kärsineet "siivotaan pois kouluista", jotta neurotyypilliset sekä psyykkisesti "ei häiriöiset" voivat sitten valloittaa noiden oppilaitosten luokat. 

Ja tietenkin kaiken maailman skitsofreenikoiden syyksi voidaan pistää huono koulumenestys sekä monia muita asioita. Eli tuolloin varmaan koko koululaitoksen taso paranee huomattavasti, jos kaikki epätyypilliset saadaan sieltä pois. Tuolloin opettajilla kuulemma olisi aikaa selvitellä kaikkien oppilaiden osaamista sekä tukea heitä, jos pari neuroepätyypillistä, skitsofreenikkoa yms. saadaan sieltä pois. Tietenkin voidaan sanoa että yksi skitsofreenikko jossain koulussa ei selitä sitä, että koko koulun taso on saattanut alentua. Tai ehkä se voi laskea jos koko koulussa on vain yksi luokka, jonne sitten kaikki koulun epätyypilliset työnnetään. Mutta miten se vaikuttaa seinän takana olevaan luokkaan tai 50 km. päässä olevaan toiseen kouluun sekä sen oppilaiden osaamiseen. 

Onko joku sitten muuten koskaan tehnyt tutkimusta siitä, saako skitsofreenikko, autisti tai joku muu epätyypillinen enemmän esimerkiksi kurinpitorangaistuksia kuin ne niin sanotusti tyypilliset ihmiset? Meillä kulttuuriin kuuluu se, että mielenterveyshäiriöt kuvataan jonkun Hannibal Lecter-hahmon kautta, joka popsii naapurinsa aamiaiseksi. Eli tämä asia muuten näkyi esimerkiksi maatamme muutamia vuosia sitten järkyttäneiden kouluampumisten yhteydessä. Tuolloin toisen tekijän mielenterveysasioita käsiteltiin tehokkaasti, mutta samalla unohdettiin kysyä, että miksi tuo henkilö sai aseenkantoluvan, vaikka hän oli käynyt ilmeisesti psykiatrian avopoliklinikalla? Tai jos hän oli saanut tuon luvan ennen ensimmäistä käyntiä, niin miksi sitä ei peruttu psykiatrisiin syihin vedoten? 

Suomessa naisten asema on kaksijakoinen, eli toisaalta meillä on periaatteessa työelämässä tasa-arvo, Mutta jostain syystä asenteet laahaavat lainsäädännön perässä. Eli naiset halutaan aina välillä takaisin hellan ääreen pois työpaikoista. Eli jotenkin jossain meillä naiset nähdään jotenkin kypsymättöminä tai sitten sellaisina, että heidän paikkansa on jonkun holhouksessa. Siis itse olen mies eli tuota asiaa en ole kokenut tietenkään henkilökohtaisesti. Mutta se mikä sitten on maassamme jotenkin huolestuttavaa on se, että esimerkiksi kunniamurhiin suhtaudutaan oudon välinpitämättömästi. 

Siis me suomalaiset hätkähdämme jos joku sanoo meistä sanan, joka ei ole imarteleva. Mutta samalla kuitenkin unohdamme sen, että meidänkään ei tarvitse hyväksyä esimerkiksi naisten pahoinpitelyitä sekä esimerkiksi muslimimaissa käytössä olevaa tapaa, jonka mukaan esimerkiksi raiskauksen uhri on itse syyllinen tuohon tekoon. Siis se että joku asia on toisen uskontoon kuuluva ei tee siitä hyväksyttävää. Tai se ei tee siitä ainakaan hyväksyttävää Suomessa. Tai ainakaan se ei saisi olla lieventävä asianhaara. 

Jos suomalaiset ärsyttävät noita öljysheikkejä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että olympiakomitea ei saa enää niin avokätisesti sheikkien rahaa kuin ennen. Ja kuten tiedämme, niin rahalla voi ostaa myötätuntoa maailmalta. Palestiinan kansan kärsimykset ovat todella suuret, se pitää kaikkien myöntää. Mutta palestiinalaisten kohtelu ei ole järin hyvää myöskään arabimaissa, jossa palestiinalaisia pidetään leireillä vailla mahdollisuutta työnhakuun tai muuten liittyä noiden maiden yhteiskuntaan. 

Kun keskustelemme Trumpin suunnitelmasta tyhjentää Gaza, niin sitä on vastustanut sekä Qatar että Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien liitto. Sanotaan että molemmissa maissa esimerkiksi siirtotyöläisten asema on ainakin ennen ollut niin huono, että sitä on verrattu esimerkiksi keskitysleireihin. Qatar on yksi maailman törkeimmin ihmisoikeuksia rikkovista valtioista, eikä yksikään Persianlahden maa komeile noissa asioissa. Eikä siinä sitten komeillut myöskään Basar Al-Assad, jonka kotimaa on rakkaan ystävän Vladimir Putinin hellässä hoivassa. 

Koululaitos on muutakin kuin vain 9. luokka.

Suomessa ihmetellään sitä, että koululaitoksessamme yhdeksäsluokkalaisten osaaminen on romahtanut tai romahtamassa, eikä koulu enää kiinnosta. Missä vika on? Vika on siinä, että meillä Suomessa on unohdettu se, että päästäkseen yhdeksännelle luokalle, pitää oppilaan käydä kahdeksan muuta luokkaa ennen tätä paljon puhuttua yhdeksättä luokkaa. Samalla kun oppilas käy peruskoulua yhdeksän vuotta, niin hänen pitää huolehtia omasta rasvaprosentistaan sekä monista muistakin asioista. Se että me panostaisimme koulutukseen jo aivan heti koulun alussa, niin kuitenkin lasten pitää koulun yhteydessä muistaa monia muitakin asioita. 

Heidän pitää harrastaa, heidän pitää olla sosiaalisia sekä tehdä monia muitakin jännittäviä asioita. Ja lopulta sitten illan päätteeksi pitäisi vielä vähän läksyjä vilkaista. Samoin asiat eivät jää päähän ilman oikeaa lepoa ja rauhoittumista. Jos aivoja kuormitetaan jatkuvasti, niin ne eivät kykene vastaanottamaan tietoa. Mikäli asenne oppiin on se, että siinä tulevassa ammatissa ei kuitenkaan tarvita sitä tai tätä tietoa tai taitoa, niin hyvin äkkiä tuo asenne aiheuttaa sen, että ihminen hyvin helposti kehittää jotain muuta niiden tylsien asioiden tilalle, jotka vievät häneltä aikaa, jonka hän voisi käyttää sosiaalisten verkostojen rakenteluun tai muuhun toimintaan, joka ei ole niin tylsää kuin koulu. Ja varmaan kohta tekoäly muutenkin tekee ihmisten kirjoitukset ja muut ikävät työt. 

Siinä sitten tuleva huippulääkäri miettii miten kaikki asiat saadaan mahtumaan mukavaan pikku kalenteriin, ja jostain syystä peruskoulu jonka valtio tarjoaa ilmaiseksi ei ole oppilaiden kohdalla aina se paljon puhuttu prioriteetti yksi. Kun peruskoulu on ilmainen, ja sinne sitten pääsevät kaikki, niin miksi siihen pitää panostaa? Samoin koulukiusaaminen sekä yleinen rauhattomuus sekä mahdollinen turhautuminen ovat asioita, joiden takia koulu menettää merkityksensä. Se ajatus että kaikki saavat samanlaista ja samantasoista opetusta on ymmärretty niin, että kaikkien pitää koulussa olla yhtä hyviä. Ja se sitten saa aikaan tilanteen, missä kaikkien pitää tehdä tehtävänsä samaan tahtiin. 

Eli sanotaan että koulu tasapäistää oppilaita. Koulussa valitaan ikään kuin merkkipaalu tai tyyppioppilas, johon muita verrataan.  Mutta samalla unohdetaan se, että pahimmassa tapauksessa tuo paljon puhuttu merkkipaalu on luokan huonoin oppilas. Mikäli luokassa opetusta tehdään luokan heikoimman oppilaan mukaan, niin tilanne muuttuu siten, että luokan häntäpää joka ei viitsi koskaan edes kotitehtäviään tehdä tai muutenkaan vilkuilla oppikirjojaan tai kuunnella opetusta vetää muun luokan tasoa alaspäin. Syy esimerkiksi erinäisiin järjestyshäiriöihin on monesti sellainen, että muutaman oppilaan kanssa ollaan säännöistä lipsuttu. Ja sen jälkeen tuo lipsuminen on antanut muille oppilaille omissa silmissään oikeuden tehdä samaa kuin ne, joiden kohdalla esimerkiksi törkeä sääntöjen rikkominen ei ole aiheuttanut rangaistuksia. 

Muistelen tässä muutamia vuosia sitten lukemiani artikkeleita, joiden mukaan maassamme ei ole pakko käydä koulussa. Koulussa käyminen koettiin noissa artikkeleissa olevan jotenkin sellaista, että se häiritsee jotenkin jotain, jota en täysin käsittänyt. Siis meistä kukaan ei varmaan halunnut olla ekaluokkalainen, tai meistä kukaan ei varmaan myöhemmin halunnut olla fuksi tai kandidaatti, mutta nuo vaiheet on pakko lukea, jos mielii päästä tohtoriksi. Siis jos ihminen haluaa päästä tohtoriksi, niin hänen on pakko lukea myös kandidaatti. 

Samoin jos ihminen haluaa päästä armeijassa upseeriksi, pitää hänen suorittaa alokasaika, mikä ei ehkä ole mukavin vaihe tuossakaan paikassa. Mutta kuten kaikissa esimerkeissä oli kyse kandidaatista, ensimmäisestä peruskouluvuodesta tai sitten puolustusvoimien upseerista, niin alku on aina hankalaa, ja myöhemmin kaikki helpottaa. Eli joku päivä nuorimmista tulee vanhimpia. Ja voin sanoa että se päivä kun ensin kävelin koulua kohti uusissa samettihousuissa vuonna 1982, on yhä mielessä. 

Jokaisella luokka-asteella on omat tehtävänsä, ja jos oppimista ajatellaan tornina, jossa luokat ovat kerroksia joista jokaisessa kerroksessa on oma sisältönsä, niin jos haluamme rakentaa oppimiskokonaisuuden, mikä pitää sisällään koko peruskoulun oppimäärän, niin meidän pitää huomioida se, että mitään kokonaisuutta ei voida rakentaa ylhäältä alas. Vaan jokaisen meistä on pitänyt olla se ekaluokkalainen, joka opettelee tavaamaan ja joka ainakin toivon mukaan myös lukee ensimmäisen sanansa tuolla asteella. 

Kun ajatellaan esimerkiksi huippuluokan matemaatikoita, kuten David Hilbertia, niin nuokin miehet ovat todennäköisesti aloittaneet laskemisen siitä kuuluisasta 1+1=2 tehtävästä, joka on ainakin itselleni se ihan ensimmäinen matematiikan lasku. Sitä kautta sitten edetään kohti vaikeampia yhtälöitä kuten eksponenttiyhtälöä. Mutta samalla meidän pitää huomioida sekin asia, että ilman perusasioita ei matematiikassa kukaan voi oppia mitään eksponenttiyhtälöiden kaltaista. Siis meistä kukaan ei voisi edes ajatella, että peruskoulussa oppii yhtään mitään, jos ihminen ei ole ensimmäisellä tai viimeistään toisella luokalla oppia lukemaan ja tekemään peruslaskutoimituksia. 

Mutta siis miten motivoidaan joku viides tai kuudes luokkalainen tekemään tehtäviä sekä kiinnostumaan koulusta? Tuon ikäinen löytää varmaan paljon parempaa tekemistä kuin istua koulussa ja laskea jotain laskuja tai lukea tylsääkin tylsempää historiaa. Jos kaiken aikaa selitetään että sieltä ja täältä voisi saada paremmat tulot kuin tylsässä koulussa istumalla, niin varmasti koulussa ei enää mikään kiinnosta. Jos koko aikaisempi koulu on ikään kuin luovittu läpi niin, että arvosanoja on lähinnä tullut armosta, niin silloin varmasti jossain vaiheessa tökkää. Tuo tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa opettajat eivät enää voi antaa armosta arvosanoja. Jos koko koulun oppimäärä pitää opiskella vuodessa, niin se saattaa olla vähän vaikea prosessi. 

Kun ihminen on yhdeksännellä luokalla koulussa, niin hänen pitäisi pystyä tekemään tulevaisuuttaan koskevia valintoja. Jos ei koulu kiinnosta, niin tietenkin ihminen voi pitää tavoitteenaan esimerkiksi McDonald'sin tarjoilijaa tai siivoojaa. Toki tavoite voi olla vaikkapa NHL tai Formula 1, mutta jostain syystä nuo eivät ole varmaan keskivertonuoren realistisia tavoitteita. Toisaalta taas jos ihminen kuuluu noihin piireihin, niin silloin varmaan tuo vaihtoehto on realistinen. 

USA on edelleen sitoutunut NATOon, mutta...

Euroopan tulevaisuus on sumun peitossa. Ja kaikki mahdolliset uhkakuvat pitää ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä. 

Euroopan pitäisi pikkuhiljaa heräillä ruususen unestaan. Se ei voi loputtomiin sysätä vastuuta puolustuksestaan jonnekin Atlantin toiselle puolen. Meidän pitäisi ryhtyä kehittämään Euroopan puolustusta niin, että sen riippuvuus USAn halusta puolustaa meitä vähenee. Me usein unohdamme että toisella puolen maailmaa, Beringin Salmen rannalla myös USA ja Venäjä ovat rajanaapureita. Venäjän johto onnistui vakuuttamaan maailman omasta rauhantahdostaan, jolloin USA muuttui maailman "pahikseksi". 

Sitten kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin myös me saimme huomata, että Putin on valehdellut meille tai meidän johtajillemme, jotka ihan itse olemme valinneet. Me voimme tietenkin sanoa, että moni länsimainen johtaja on tehnyt virheitä Putinin kanssa. Mutta samalla me voimme sanoa, että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Me voimme aina päivitellä sitä, mitä esimerkiksi USAn varapresidentti Vance, Trump ja muutamat muut ovat sanoneet tai tehneet. Mutta sitten me voisimme pikkuhiljaa ryhtyä tekemään konkreettisesti jotain, jolla voisimme korjata niitä virheitä, joita olemme tehneet. 

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on asia, missä silmiinpistävää on se, että se on osoittanut myös Suomalaisen sodankäyntidoktriinin osittain vääräksi. Me olemme ajatelleet, että saamme Venäjän lopettamaan aggression aiheuttamalla sille suuria tappioita, jolloin Venäjä huomaisi maamme käyvän sille liian kalliiksi. Mutta kuten olemme huomanneet, niin Venäjän johto ei välitä tappioista, mikä sitten tarkoittaa sitä, että joudumme arvioimaan uudelleen tuota doktriinia eli puolustusoppia. Se että olemme NATOn jäseniä tekee meistä Venäjän silmissä sen vihollisia. Putin ei tule unohtamaan sitä, mitä olemme Ukrainan hyväksi tehneet. Joten sen takia meidän pitää löytää sellainen puolustusmalli, jolla voimme uskottavasiti vastustaa Venäjää myös silloin jos USA ei meitä tue. Ja tuolloin ei mitään asetyyppiä saa jättää listojen ulkopuolelle. 

Ja me emme sen takia voi niin vain perua NATO jäsenyyttä. Siis se että olisimme pysyneet puolueettomina olisi saattanut aiheuttaa sen, että Venäjä olisi kohdistanut meihin kovempia otteita kuin mitä nyt olemme saaneet kokea. Vai uskoko joku että Putin olisi jättänyt maamme rauhaan jos olisimme olleet NATOn ulkopuolella?  Eli NATO on mielestäni erittäin perusteltu päätös omaan poliittiseen asemaamme nähden. Mutta meidän ei tule siis vain sokeasti luottaa siihen, että joku Atlantin toisella puolella istuva poliitikko kantaa vastuun Euroopan puolustamisesta.

Donald Trump on mies joka osaa pelata erilaisia pelejä, ja sen takia meidän pitäisi ehkä muistaa, että hän ei ole ehkä yksin mielipiteineen. Se miten Trump käsittelee maailmanpolitiikkaa on erittäin suuri yllätyksellisyys. Eli Trump saattaa olla mies, joka on Putinin tavoin loistava improvisoija. Hän on suuren luokan populisti, joka saa erityisesti valtion hallinnon sekä sen virastot näyttämään pahalta. Ja samalla hän on suuren luokan valtion presidentti, joka on luvannut työtä miljoonille. Se on nostanut hänen suosiotaan todella paljon. 

Kun tuo mies puhdistaa hallintoa, sekä FBItä sekä CIAta ja ilmeisesti kohta myös oikeuslaitosta, niin silloin olemme tilanteessa, joka on ollut osittain käytäntönä myös Euroopassa. Eli jos presidentti myöntää eron, niin virkamiesten on silloin lähdettävä. Virkamiesten on meillä Suomessa ollut nautittava Eduskunnan sekä presidentin luottamusta, ja itse mietin että onko se mitä me USAssa näemme ja arvostelemme oikeastaan vain maailmanlaajuinen tapa? Siis pelkäämmekö Trumpin muuttuvan Amerikan kuninkaaksi, vai pelkäämmekö että hänen aloittamansa malli yleistyy. 

Ukrainan asia on Euroopan asia. Sen me voisimme jo pikkuhiljaa myöntää. Ukraina on kovin kaukana Washingtonista, ja sen takia meidän pitäisi EUna ottaa myös vastuuta Ukrainasta. Trump on tietenkin omasta mielestään vastuussa lähinnä omille äänestäjilleen sekä tukijoilleen. Ja Ukrainan tukeminen varmaan on Trumpin mielestä hyvin kallista. Me olemme lähempänä Ukrainaa kuin USA. Sen takia me ehkä voimme ajatella asioista hiukan eri tavalla kuin Trump. Mutta kuten tiedämme, niin meillä on  jotenkin pitkä matka siitä, että ajatukset muuttuvat teoiksi. 

Ukrainan presidentti Zelenskyi on väläyttänyt mahdollisuutta siihen, että Ukraina hankkisi ydinaseita. Ydinaseiden hankkiminen nykyisessä tilanteessa voisi olla liian kova ponnistus tuolle maalle. Mutta toisaalta Ukraina voisi noita aseita kehitellä rauhan aikana, kun sellainen joskus sitten saadaan Ukrainaan aikaiseksi. Mutta siis "rauha" voi merkitä myös tulitaukoa, ja se saattaa muuttaa Ukrainan uudeksi Etelä-Koreaksi. 

Olemmeko kauhuissamme siksi, että Trump iskee niihin laitoksiin, jotka ovat ennen olleet ainakin Suomessa jotenkin arvostelun ulkopuolella? Mitä jos joku presidentti päättää Suomessa siitä, että lakkautamme esimerkiksi Keskusrikospoliisin, pääesikunnan tiedustelun sekä samalla lopetamme erikoisjoukkojen koulutuksen? 

Trump on perustellut toimiaan talouden kohentamisella, mutta samalla voidaan sanoa, että 75 000 valtion työntekijää tulee nyt ainakin siirtymään pois valtion palveluksesta, tai niin ainakin Trumpin suunnitelma toimii. Mutta Trump on mies joka tietää arvonsa. Hän tietää että NATO nojaa pitkälti USAn antamaan sotilaalliseen tukeen. Ja Washington on joka tapauksessa kovin kaukana Helsingistä.

Sotilaalliseen ajattelutapaan kuuluu sekin, että otetaan huomioon myös mahdollisuudet siihen, että meitä ei tulla kuitenkaan auttamaan. Siis asia on niin, että toivottavasti tuota USAn sotilaallista tukea ei tarvita, mutta sitäkin mahdollisuutta pitää ajatella. Mutta siis olemmeko onnellisia NATOssa. Me saamme varusteita sopuhintaan, ja osaa niistä varusteista mitä saamme NATOn kautta emme voisi muuten edes kuvitella saavamme. 

Mutta me emme voi vain kuvitella, että USA dumppaa rahaa ja aikaa NATOoon. Putin varmasti kertoo mielellään millaisia laskuja NATO tuo USAn veronmaksajille, koska se on hybridioperaatioiden käsikirjan mukaista toimintaa. Eli "kyllä Venäjä toimittaisi kaasua, jos vain eroatte NATOsta, vähennätte armeijaa sekä tietenkin hylkäätte kaikki tuulivoimalat. Noin voidaan ilmastonmuutos ulkoistaa Venäjälle. 

Rauhan aikana USA ja länsimaat laskivat sotatarvikkeiden, sekä erityisesti ihmisiä vastaan kehitettyjen aseiden kuten rypälepommien kehittelyä ja tuotantoa. Ikävä kyllä nuo aseet ovat niitä, joiden avulla saadaan vihollisen jalkaväen hyökkäyksiä torjuttua tehokkaasti. Ja nyt Ukrainan sodan kohdalla onkin huomattu, että myös Suomen doktriini, missä viholliselle sodan alussa aiheutettu raskas tappio saavat aikaan sen, että vihollinen lopettaa sotatoimet. Sen takia esimerkiksi Suomen ammukset eivät riitä ainakaan kuukausia jatkuvaan tulivoiman ylläpitoon. 

Tulivoiman pitäisi riittää siihen, että armeijaryhmän kokoisia osastoja voidaan tehokkaasti torjua myös silloin jos hyökkäys tapahtuu jalkaväen avulla hajaryhmityksessä. Eli tuolloin jalkaväki liikkuu tankkien edellä polkien miinoja sekä vetäen tulta puoleensa. Näin tankit voivat kohdistaa tulensa noihin kohteena oleviin asemiin. Mutta kyseinen hyökkäystapa voi aiheuttaa suuria tappioita, eikä se olisi varmaan Suomessa hyväksytty toimintamalli. Mutta venäläisiä komentajia ei tarvitse tappioistaan välittää. Tärkeämpää tuossa maassa on miellyttää Putinia, kuin välittää omista alaisista. Ja jos esimies käskee hyökätä, niin silloin vihollisen asemiin hyökätään, eikä tappioista tarvitse välittää. 

Ja sitten tulikin ilmi, että Venäjän johtoa eivät tappiot kiinnosta. Sota pitkittyi ja samalla myös NATOn ammusvarastot alkavat ehtyä. Joten myös NATO-maiden pitää täyttää omia varstojaan. Ja asevarastojen sekä tuotannon laskeminen on aiheuttanut sen, että aseteollisuus ei ehdi täyttää samalla omia varastoja, kun sen pitäisi valmistaa aseita ja ammuksia myös Ukrainaan. Ja voin sanoa että Putin ei tule tätä tukea unohtamaan. Me tiedämme että Ukrainan tukeminen on välttämätöntä koko Euroopan ja maailman tulevaisuutta ajatellen. 

Venäjä osaa samalla tavalla keikuttaa venettä kuin mitä Trump tekee. Venäjä osaa hyödyntää sekä korostaa erityisesti Ukrainan tuen hintalappua veronmaksajille. Tuo tieto varmaan hyvin helposti tavoittaa työttömiä amerikkalaisia, jotka ovat kuulemma saaneet ilmaiseksi Venezuelassa tuotettua öljyä. Ja Putin sekä Venezuelan hallinto tietenkin syyttävät USAn viranomaisia siitä, jos tuo ilmaisen lämmitysöljyn jakelu on estetty. Putin tovereineen osaa lyödä kiilaa kansojen keskelle, jotta hän saisi aikaan hajaannusta. NATOssa tuo malli toimii siten, että toisille hän vakuuttelee rauhantahtoaan. Ja toisille hän sitten lähettää ryöpyn ohjuksia. 

Asekauppa on asia mikä varmaan toisi rahaa myös Washingtonin miesten taskuun. Euroopassa on jo muutaman vuoden ajan pyörinyt sellainen malli, missä puhutaan siitä, kuinka suuri tarve esimerkiksi tykin ammuksille olisi. Mutta jos sitten lähdetään siitä, miten Venäjää kohdeltiin ennen Ukrainan sotaa, niin jostain syystä ihmisiä, jotka hankkivat tai kehittivät aseita syytettiin sotahulluiksi. Eli asevarastoja purettiin, ja sitten yllättäen eteen tuli tilanne, missä Venäjä suuntasi täysimittaisen iskun naapurivaltiotaan vastaan. 

Eli tuolloin vasta ihmisten silmät aukenivat, vaikka Venäjä oli muutaman vuoden ajan esitellyt uusinta sotilaskalustoaan sekä tehnyt paljon työtä sotilasparaatien kanssa. Mutta toki tämä asia on varmaan ollut sellainen, että sitä ei voida pitää signaalina esimerkiksi naapurimaihin kohdistetusta hyökkäysaikeista. 

Mutta kun USAn aseteollisuudella on täysi työ täydentää tuon maan asevarastoja. Kiinan sekä Pohjois-Korean aseteknologian nopea kehitys tarkoittaa sitä, että USAlla itsellään ei ehkä riitä varusteita omaan käyttöön, jos vaikka sattuisi käymään niin, että idässä puhkeaa kriisi samalla, kun Putin hyökkää esimerkiksi Baltiaan. Silloin eivät USAn omat varastot ja keinot riitä, jos esimerkiksi Pohjois-Korea päättää tehdä jonkun yllätyshyökkäyksen USAn maaperälle. 

Tuo hyökkäys voidaan tehdä vaikkapa kauppalaivasta, johon on asennettu ballistisia tai hypersoonisia ohjuksia. Jos tuollainen yllätyshyökkäys tehdään USAn satamia vastaan, niin se saattaa menettää suuren määrän huolto- ja kuljetusaluksia. 

Euroopan pitäisi varautua myös siihen mahdollisuuteen, että USA ei jostain syystä kykene tai halua tukea Eurooppaa. Tuolloin Euroopalla pitäisi olla sellaiset varusteet, että se kykenee pysäyttämään sen alueelle tulevat joukot. Ja noihin varusteisiin kuuluvat myös ydinaseet. Mikään muu ei ehkä riitä estämään Putinin hyökkäystä kuin raaka voima.