Trumpia ja politiikkaa

Trump on sanonut, että Ukraina olisi voinut estää sodan. Siis Ukrainan olisi pitänyt tehdä yksi niistä paljon puhutuista diileistä vuonna 2014, kun Venäjä miehitti Krimin. Tai Ukrainan olisi pitänyt antaa suuri osa sen rannikkoa Venäjän käsiin. Ehkä me kaikki olemme sitä mieltä, että Venäjällä olisi kyllä lääniä, eikä sen tarvitsisi pyydellä pienemmiltä naapureilta suurta osaa niiden pinta-alasta itselleen. Siis me myös varmaan tiedämme, että suluttamalla Mustanmeren rannikon voi Venäjä estää Kaukasuksen öljyn ja kaasun toimittamisen Venääjn ohi Eurooppaan, mikä sitten vaikuttaisi Gazpromin saamaan tulokseen. Mutta siis jos ajattelemme sitä, että olisiko Venäjä jättänyt hyökkäämättä Ukrainaan, jos Zelenskyi olisi tehnyt diilin, niin me voimme sitten samalla kääntää katseemme Venäjän suuntaan. 

Siis Venäjän ongelma on siinä, että kaikkien diilien pitää aina tapahtua Venäjän ehdoilla. Se siitä retoriikasta. Mutta jos keskustellaan rauhasta, ja rauhantahdosta, niin toki valmiuksia rauhaan pitäisi löytyä vähän molemmilta puolilta. Rauhan tekeminen tilanteessa jossa toinen osapuoli on kiistänyt tai vähintään kyseenalaistanut toisen maan kansallisen itsemääräämisoikeuden ja valtiollisen olemassaolon ei ole tilanne, missä rauhaa voidaan rakentaa ainakaan niin, että siitä tulisi kovin pysyvä tila. 

Diilien avulla voidaan helposti luoda tiloja, joissa rauhaa tai näennäistä rauhaa voidaan rakentaa. Venäjän tahtotila on se, että tuo maa on voimakkaampi, ja sen takia sen ei tarvitse neuvotella muiden kanssa. Tai neuvotteluja ei käydä kuin siitä asetelmasta, että sotilaallisesti voimakkaampi Venäjä tuo pöytään omia näkemyksiään, joita toisen pitää sitten hyväksyä. Eli mitään muuta kuin Venäjän esittämiä asioita ei edes ehditä käsitellä. 

Trump on kutsunut Venäjän pöytään neuvottelemaan Ukrainan rauhasta. Ukrainaa ei olla kutsuttu mukaan. Ukrainalla on paljon strategisia luonnonvaroja, mutta samalla kuitenkin me voimme huolissamme katsella sitäkin mahdollisuutta, että Venäjä antaa samanlaisen lupauksen. Me tiedämme, että sota ei jatku ikuisesti. Eli sota voidaan määritellä aseiden aktiiviseksi käytöksi vastapuolta vastaan, mutta siis tulitauosta on pitkä matka rauhansopimukseen. Rauhansopimus taas on pelkkä paperi, jos sitä ei aiota noudattaa. 

Ja tuo asia sitten merkitsee sitä, että Euroopan yli kävellään taas vaihteeksi. Mutta mitä asialle voidaan tehdä, jos Eurooppa itse antaa näin tapahtua? Meillä on edessämme kaksi tai kolme pulmallista tilannetta. Ensinnäkin jos Ukrainaan saadaan tulitauko, ja tilanne muuttuu ehkä samanlaiseksi kuin Pohjois- ja Etelä-Korean rajalla, missä tulitauko on jatkunut 1950-luvulta lähtien, mutta rauhansopimusta noiden maiden välillä ei olla kirjoitettu. Toinen asia on se, että kun Ukrainaan saadaan tulitauko, niin Venäjältä vapautuu resursseja, jotka se voi tuoda vaikka Pietarin sotilaspiiriin. Ja kolmas asia sitten on se, että kun rauha saadaan aikaan, mikä tarkoittaa tulituksen loppumista, niin se tarkoittaa sitä, että EU-maat ja poliitikot palaavat vanhaan malliin, ja tuo asia saattaa romuttaa taas kerran hankkeet EUn yhteisestä puolustuksesta. 

Eli kaikki valtiot taas lähtevät ajamaan omia etujaan, ja sitten taas veronmaksajat voivat valita terveyskeskuksen ja puolustuksen välillä. Toki huippuluokan aseet ovat kalliita, mutta samalla tietenkin myös riski tulla ammutuksi jossain sodassa on suurta. Huippuluokan aseet ovat asia, jota maan puolustaminen vaatii, ja rauhanaikaiset yhteishankinnat tietenkin ovat asioita, joiden takia omaa puolustusta voidaan tehostaa. Mutta rauhan tultua ryhdytään jossain vaiheessa taas syyttelemään esimerkiksi varusteteollisuutta sotahulluiksi, ja Venäjän vakuutteluja halutaan uskoa. Ja hankkeet EUn omasta puolustuksesta kaatuvat "kansalliseen vastarintaan". Eli kaikki haluavat olla johtajia, eikä kukaan halua kaivaa metsässä poteroita. 

Kun USAn varapresidentti Vance tapasi AfD puolueen edustajia, niin hän oli varmaan ajatellut, että hän tai Trumpin hallinto solmivat suhteita tähän Euroopan uuteen voimatekijään, jota on lehdistössä mainostettu erittäin paljon. Ja juuri näitä signaaleja Moskova pitää esimerkkinä NATOn viidennen pykälän rapautumisesta. NATOn puolustusta vaivaa sama ongelma kuin EUn puolustusta. NATO on samoin kuin EU itsenäisten valtioiden yhteisö. 

Saksassa ajatellaan että Puola on sen ja Venäjän välissä, eli jos Venäjä hyökkää länteen, niin silloin Puola jarruttelee tuota hyökkäystä. Ja sotaa käydään silloin Puolan alueella. Suomi on Ruotsiin nähden samassa maantieteellisessä asemassa. Mutta toki ohjukset lentävät helposti myös Puolan ja Suomen ylitse. Samoin Suomen itäraja on jostain syystä varsin kaukana jostain Haagista tai Pariisista. Ja tietenkin Hollannilla ja Ranskalla on myös omia ongelmia, kuten esimerkiksi skenaario jossa joku päättää tuhota Ijsselmeer padon, ja peittää suuria alueita Hollantia meren alle. 

Taas vaihteeksi USA myös muistuttaa siitä, että sen poliitikot vastaavat omille äänestäjilleen. Ja se tarkoittaa sitä, että USA saattaa vähentää sotilaallista läsnäoloaan Euroopassa. Ja juuri tämä on asia, minkä takia EUn pitäisi kyetä ottamaan vastuuta omasta puolustuksestaan. Tai sitten periaatteessa meidän pitää ymmärtää se, että myös kansallinen puolustuksemme pitäisi olla sillä tasolla, että voimme suoraan tuhota Venäjän mahdolliset hyökkäysjoukot. Eli me tarvitsemme välineitä joilla myös Suomi voi tuhota Venäjän asevoimia siinäkin tapauksessa, että me emme saa muilta apua. Toki USAn tukikohtaverkosto on rakennettu 1940-luvun lopulla. Ja voi olla että USAn sotilaallinen johto pelkää sitä, että noita tukikohtia vastaan tehdään ydinhyökkäys. 

Tuolloin koko tukikohta voi tuhoutua muutamassa sekunnissa. Eikä tuhotusta tukikohdasta ole ainakaan NATOlle mitään iloa. Samoin myös NATOn siirtyminen kohti itää saa aikaan tilanteen, missä NATOn pinta-ala laajenee. Ja NATOssa pelätään että Venäjä suorittaa laaja-alaisia maahanlaskuja sen selustaan. NATOn puolustus on tietenkin asia, johon pitää saada syvyyttä. Se mikä tietenkin tekee Ukrainan tilanteesta erilaisen kuin sodasta NATOa vastaan on se, että Ukrainassa tunnetaan Venäjän taktiikka. Eli Venäjän asevoimien taktiikka perustuu pitkälti Neuvostoliiton aikana luotuihin malleihin. 

Kun NATOa laajennetaan, niin silloin tietenkin sellaisia varusteita kuten ABM eli ohjusten torjuntatutkia sijoitetaan lähelle Venäjän rajaa. Noiden tutkien avulla kerätään tietoa Venäjän alueella tapahtuvasta toiminnasta, ja sodan aikana tiedot ohjusten laukaisuista lähetetään sekä Eurooppaan että NORADiin. Mutta noita varusteita pitää suojella. Eli esikoisjoukkojen isku tai hybridi-isku missä käytetään ohjuksia sekä kommandoja tai agentteja, joiden tehtävä on asentaa paikannin noihin tutkiin voi aiheuttaa aukon ilmapuolustukseen. NATO siis puolustaa alueita eikä yksitäisiä valtioita. Tilanteesta tekee oudon se, että myös Venäjä näkee NATOn kokonaisuutena vihollisena. 

Mutta samoin Venäjä hyökkäisi alueille. Eli se ei välttämättä välittäisi mistään puolueettomista valtioista, jos sen panssarit saisivat etua siitä, että ne koukkaavat tuon alueen läpi. Tai Venäjä voi käyttää puolueetonta maata tukikohtana, josta se kohdentaa hybridivaikuttamista tai jopa aseita muihin valtioihin. Se että Venäjä osaa vakuuttaa rauhantahtoaan ei ole mitään uutta. Mutta samalla meidän pitää muistaa, että Suomi ja Ruotsi olivat ennen NATO-jäsenyyttään NATOn ja Venäjän välissä. Pahimmillaan taistelut olisivat joka tapauksessa ulottuneet Suomeen ja Ruotsiin, jos Venäjän asevoimien johto olisi ajatellut hyökätä Pohjois-Norjaan Suomen ja Ruotsin lapin kautta. Eli historia toistaa itseään. Samoin sodan alettua Venäjä olisi voinut vaatia liittolaisuutta. Tuolloin Suomen olisi joko tuettava Venäjää, eli päästettävä Venäjän joukkoja alueelleen, sekä samalla myös säädettävä lakeja joika tukevat Venäjää, ja samoin Venäjä olisi ehkä vaatinut saada omia tukijoitaan maamme hallitukseen. NATO saattaa olla heikko, koska NATO-maat ovat periaatteessa demokraattisia valtioita. Mutta samalla meidän pitää muistaa, että diktaattorit ovat aina vahvoilla sodassa. 

Jo Ruotsin vallan aikana sodat joita Ruotsi kävi käytiin pääasiassa Suomen puolella, ja esimerkiksi Tsaaritar Katariina Suuri esitti Suomen itsenäisyyttä perustellen tätä asiaa sillä, että Ruotsin ja Venäjän väliin saadaan näin puskurivaltio. Ja jos jompikumpi valtio hyökkää toiseen, niin silloin tuo puskurivaltio antaa toiselle aikaa koota armeija. 

USA on ollut tähän asti riippuvainen Euroopan suhteistaan ainakin tiedustelun osalta. UKUSA yhteistyö sekä esimerkiksi Pohjois-Norjassa olevat NSAn kuuntelu, ja tutka-asemat välittävät Pentagoniin tietoja Venäjän joukkojen liikkeistä sekä Venäjän viestiliikenteestä. Tietenkin nuo asemat voitaisiin osittain korvata satelliiteilla sekä stratosfäärisatelliiteilla, jotka ovat erittäin korkealla leijuviin ilmapalloihin tai ilmalaivoihin asennettuja vakoilulaitteita. Mutta Pohjois-Norja on kuitenkin kustannustehokas alue noille välineille, ja se tarjoaa myös alustan josta voidaan tarvittaessa vaikuttaa esimerkiksi Murmanskin alueen laivastoon, johon on sijoitettu pääosa Venäjän ydinsukellusveneistä.