Pietari Suuren patsas symboloi vahvaa johtajuutta. Vahvan johtajuuden kääntöpuoli on se, että niin sanottu vahva johtaja ei välttämättä halua kuulla kritiikkiä tai vastaväitteitä. Kun vahva johtajuus on korvattu uudella vahvalla johtajuudella, niin silloin vanhan eli entisen johtajan nimeämät henkilöt on korvattu uusilla. Eli entisen hallinnon "jees henkilöistä" on tullut uuden hallinnon silmissä hallinnon sisäisiä vastustajia. Tuolloin entinen lojaali virkamies tai alainen muuttuu yhdessä yössä vastarannan kiiskeksi, josta pitää hankkiutua eroon. Tai sitten käy niin, että tuo alainen jarruttaa kaikkia mahdollisia päätöksiä. Tuota logiikkaa ovat monet vahvat johtajat historian aikana noudattaneet vaihtaessaan hallintoaan. Joskus entisen hallinnon uskollinen virkamies on saanut lähteä etsimään uutta työpaikkaa, mutta joskus on edessä ollut karumpi kohtalo kuten vankiselli tai teloitus jossain unohdetussa kellarissa.
Ehkä Putinkin on haaveillut tämän kaltaisesta ratsastajapatsaasta. Vahva johtajuus on käsite, jossa johtaja johtaa kansaansa tai alamaisiaan ajatellen valtion etua. Mutta sitten samalla kun ihmiset haikailevat vahvan johtajuuden perään, niin me unohdamme, että vahva johtajuus on asia, mikä mahdollisti esimerkiksi NKVDn ja Gestapon harjoittaman terrorin. Vahva johtaja ikään kuin vapauttaa alamaiset vastuusta, ja kyseessä on asia, minkä tekoäly on tuonut ihmisten eteen. Vahvan johtajan vaihtuessa ovat edessä aina olleet puhdistukset. Eli hallinto muutetaan sellaiseksi, että se noudattaa lojaalisuusperiaatetta. Tuolloin johtajat eivät kuule mitään muuta kuin sitä, mitä he haluavat kuulla.
Kun vahva johtaja tekee päätöksiä, niin silloin tietenkin on mahdollista, että kaikki eivät noista päätöksistä pidä. Ja jossain tapauksissa ihminen luovuttaa ajattelun tai oman ajattelunsa vahvalle johtajalle, joka ajattelee sitten meidän kaikkien puolesta. Eli samasta syystä kuin tekoäly rapauttaa kritiikkiä, niin vääränlainen vahva johtajuus rapauttaa myös ajattelua sekä ennen kaikkea kriittistä ajattelua. Eli kriittinen ajattelu lähtee siitä, että kysytään itseltä, että ketä mikäkin päätös hyödyttää?
Samoin mietitään myös sitä, että mitä sitten jos tuo päätöksen tekijä sattuu vaihtumaan. Tekoälyn sanotaan rapauttavan ihmisen päätöksentekoa, mutta samalla tavalla esimerkiksi yhdenmukaistamiset sekä erityisesti sensuuri ja se ajattelutapa, että ihmiset ovat vain osa koneistoa rapauttaa ihmisten ajattelua. Me kaikki kaipaamme välillä kritiikkiä, mutta samalla kuitenkin me unohdamme sen, että joidenkin vahvojen johtajien kuten Stalinin ja Hitlerin kohdalla kaikki vastaväitteet on usein leimattu "ylikriittisiksi".
Eli jos päätöksestä on löytynyt jotain huomautettavaa, niin silloin kaikki kritiikki on leimattu ylimieliseksi sekä kritiikin esittäjiä on leimattu liian kielteisiksi. Ja varmaan vankilat sekä teloitukset ovat lopulta saaneet ihmisten ajattelutavan rapautumaan. Siis ihmiselle itselleen on sama, että tekeekö päätökset tekoäly vai joku virkamies tai ehkä joku salaisen poliisin päällikkö, jos hänen kohtalonsa on päätyä hautausmaalle.
Johtajat tulevat ja menevät, ja johtajien mukana vaihtuvat erilaiset arvot. Joillekin ihmisille Trump symboloi vahvaa johtajuutta, ja sen takia hän on ihmisille sekä kirous että pelastus. Mutta se mitä Trump itse tietää on se, että hän on tällä hetkellä johtavan NATO-maan johtaja. Ja se että väite siitä, että meitä suojelee esimerkiksi viides artikla ei ole välttämättä aivan sama asia todellisuudessa kuin mitä se on paperilla. Siis ennen kuin sota alkaa, mitä kukaan ei koskaan toivo ei kukaan voi tietää mitä, ja miten paljon apua toiset ovat valmiita alkamaan. Siis missään nimessä emme voi koskaan olettaa, että esimerkiksi sodan syttyessä pätevät samat säännöt kuin neuvottelupöydässä, missä ollaan "kavereiden kesken" puhumassa siitä miten mahdolliseen hyökkäykseen reagoidaan.
Ja Venäjän kohdalla meidän tulee tietää se, että tuolla maalla on valtava määrä ydinaseita. Vaikka niistä jonkin verran jää ehkä siiloon, niin noita aseita on kyllä tarpeeksi niin sanottuun massahyökkäykseen. Eli joskus olen kirjoittanut siitä, että osa Venäjän ydinaseista saattaa olla siinä kunnossa, että niiden kantoraketit räjähtävät siiloissa, niin sillä on vaikutusta tietenkin rajoitettuun ydinsotaan, jossa ammutaan vain muutamia ohjuksia. Tai pudottaa muutamia ydinpommeja saadakseen esimerkiksi vihollisen etenemisen pysäytettyä.
Mutta siis suurimmassa osassa skenaarioita ja simulaatioita juuri tuo rajoitettu ydinsota on se, mikä laajenee täysimittaiseksi, globaaliksi ydinsodaksi. Eli suurin osa noista rajoitetun ydinsodan skenaarioista vuorostaan perustuu ajatukseen siitä, että joku valtio joutuu konfliktissa altavastaajan asemaan, ja sitten ikään kuin viimeisenä mahdollisuutena käyttää ydinaseita vihollisen etenemisen pysäyttämiseksi. Tuolloin ydinaseen käyttö vaatii vastatoimenpiteitä, joista yksi on se paljon puhuttu ydinasein tehtävä vastaisku. Noiden taktisten ydinaseiden tarkoitus on nimenomaan pyyhkiä vihollisen asevoima pois kartalta. Ja niiden avulla voidaan vastustajaa uhata.
Siis me emme voi suorastaan sulkea mitään aseita pois myöskään kansallisesta puolustuksestamme. Ukrainan sota on osoittanut, että edes suuret tappiot eivät Venäjän johtoa hetkauta. Ja ongelma on sitten siinä, että Eurooppa ja Trump ovat vähän kaukana, jos lähdemme tai joudumme sotaan Venäjän kanssa, eli Venäjän johdon tapa on se, että sisäpoliittiset ongelmat lakaistaan maton alle, tai ihmisten huomio käännetään pois huonosta ihmisoikeustilanteesta yksinkertaisesti polkaisemalla muutamia vihollisia rajan ulkopuolelle. Näin Venäjän johto saa sitten syyn takavarikoida älypuhelimia sekä kannettavia tietokoneita, ja estää ihmisten pääsy Internetiin.
Venäjän johto näkee itsensä vahvoina johtajina, jotka ovat niin viisaita että heidän ei tarvitse kysellä mitään tavallisilta ihmisiltä. Tuo tapa ajatella on peräisin Venäjän tsaarin ajoilta, josta se on periytynyt Neuvostoliiton sekä Venäjän johtajille.
Me tiedämme että Trumpilla on mahtava voima. Hän haluaa varmasti esimerkiksi oikeuksia Ukrainan mineraaleihin, ja Starlink on väline, jolla Ukrainaa voidaan painostaa. Starlinkin sulkeminen on asia, jolla USA voi painostaa Ukrainaa suostumaan Trumpin diileihin. Ukrainan sota on monella tavalla ongelmallinen, koska Venäjä on hyökkäyksellään sekä valitsemallaan taktiikalla osoittanut, että esimerkiksi Suomen valitsema toimintatapa jolla vastustajalle aiheutetaan suuria tappioita estää sodan on ollut osittain väärä. Eli Venäjälle tappioiden määrällä ei ole ollut väliä. Mutta toki myös Venäjä on menettänyt paljon kalustoa. Ja jos Putin ei aio neuvottelupöytään, tai ei ole kiinnostunut rauhasta, niin Venäjää ei voida niihin pakottaa. Toinen asia on sitten sekin, että aikooko Venäjä noudattaa mahdollista rauhansopimusta? Meidän pitäisi tietää, että Venäjällä sopimuksia ja lakeja tulkitaan siten, että Venäjän pitää saada mahdollisimman suuri hyöty noista sopimuksista.
Mutta sitten pääsemme Ukrainan sodan ongelmalliseen asiaan numero kaksi. Eli Voldomyr Zelenskyin asemaan tuon valtion johdossa. Ukrainan presidentti on osoittanut urheutta puolustaessaan maataan, mutta siis meistä kukaan ei tiedä, millainen presidentti Zelenskyi olisi jos sotaa ei olisi tullut. Samoin meillä kaikilla on hataria mielikuvia siitä, että noiden sankari-presidenttien tapana on jossain tapauksissa ollut jäädä vallan kahvaan kiinni konfliktien loputtua. Ja jos sotaa käyvä Ukraina pitäisi vaalit, vastineeksi Venäjän tulitauosta, niin vaarana olisi se, että Venäjä kokoaisi uuden hyökkäysvoiman, ja jatkaisi operaatioitaan vaikka Zelenskyi ei olisi vaaleissa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.