Kulttuuri, politiikka sekä kulttuuripolitiikka ovat asioita, joista nousee välillä suuren suuri kohu. Neuvostoliitossa kulttuuri oli yksi tapa vaikuttaa muiden maiden sisäisiin asioihin. Ja kulttuurin tukeminen on tietenkin asia, mikä liittyi Neuvostoliiton sekä myöhemmin Pohjois-Korean sekä Kiinan tapaan hoitaa kansainvälisiä suhteita. Kansainvälisen olympiakomitean mukaan "urheilu" ei kuulu politiikkaan. Tai politiikka ei kuulu urheiluun. Mutta samalla unohdetaan se, että tuolla idän ihmemaassa kaikki asiat ovat poliittisia. Eli jos esimerkiksi venäläisten urheilijoiden osallistuminen olympialaisiin sallitaan, niin se tiedotetaan Venäjällä ja sen liittolaisten televisiossa siten, että länsimaat ja niiden kansalaiset hyväksyvät Venäjän hyökkäyssodan.
Kulttuuria epäpoliittiseksi nimittävät henkilöt eivät ole ilmeisesti tietoisia siitä, että kulttuurialan ihmiset sekä paljon kulttuuriin kytköksissä olevan urheilun vaikuttajat sekä taustavaikuttajat ovat myös jonkun maan kansalaisia. Samoin heillä kaikilla on oma poliittinen ja kulttuurillinen taustansa, jota vasten he näkevät omat arvonsa. Ja vaikka länsimaisissa arvoissa saattaa olla jonkun mielestä paljonkin korjaamista, niin kuitenkin esimerkiksi Lähi-Idän öljyvaltioissa naisten asema on maailman huonoin. Noissa maissa tapahtuu aivan yhtä paljon törkeitä ihmisoikeusloukkauksia kuin Venäjällä, mutta jostain syystä noista asioista vaietaan. Välillä kuitenkin kulttuuri kohtaa politiikan myös Suomessa, jossa tällaisista asioista nousee helposti kohu.
Ja viimeisin kohu liittyy Erika Vikmanin kappaleeseen, "Ich Komme", mikä on valittu maamme edustajaksi Eurovision laulukilpailuihin, mutta jostain syystä joku ei pidä kappaletta edustavana. Seuraavaksi ovat kokoomusnuoret, ja palestiinalaisaktivistit vedonneet Erika Vikmaniin, että tämä olisi poissa tuosta Eurovision laulukilpailusta, joka tunnetaan nimellä ""Euroviisut.". Toisten mielestä kappale ei vain ole edustava, ja toisten mielestä se ei ole oikein, että Erika Vikman tai kukaan suomalainen artisti esiintyy laulukilpailussa, jossa esiintyy Israelin edustaja.
Ja tuo tietenkin tukee genosidismiä, mikä tarkoittaa kansanmurhaa. Mutta siis mitä sitten tarkoittaa kulttuuri ja sen riippumattomuus poliittisesta kontrollista? Kulttuuri on asia, mikä tietenkin saa samoja valtion määrärahoja kuin urheilu. Ja varsinkin urheilu on asia mikä välillä tarvitsee suuria satsauksia. Siis meillä Suomessa harjoittelu yms. ovat asioita, joihin pitää todella kuluttaa rahaa, koska esimerkiksi lumiset talvet ovat kovin lyhyitä. Ja ilmeisesti ongelma on siellä jossain, mitä kutsutaan sponsoreiksi.
Jos suomalaiset naiset hyppivät lavalla puolialastomina, ja tekevät muitakin ehkä joidenkin mielestä hyvinkin rivoja asioita, niin se ärsyttää tietenkin ainakin puhdasoppisia muslimimaita, joista kansainvälinen yleisurheiluliitto saa melko paljon tukea. Suomessa on ihmisiä joiden titteli on arvokonservatiivi. Tuo tarkoittaa sitä, että henkilöllä jos sattuu olemaan uskonnollinen vakaumus, niin hän saa sen takia tehdä mitä vain. Ja tietenkin tuo arvomaailman konservatiivisuus oikeuttaa vaatimaan sitä, että kaikkien muidenkin pitää olla samaa mieltä kaikesta, kun se jonka ainoa peruste on se, että "hän ei voi hyväksyä jotain asiaa". Ja kun hän ei voi hyväksyä, niin silloin ei kukaan muukaan saa noita asioita hyväksyä.
Itse olen sitä mieltä, että jos ihminen ei pidä jostain kappaleesta, niin hän voi jättää kappaleen kuuntelematta tai videon katsomatta. Mutta sitten on ihmisiä, joiden mielestä vain heillä on niitä oikeita suomalaisia arvoja. Noiden arvokonservatiivien mielestä Erika Vikman ei ehkä ole siis kypsä päättämään siitä, miten hän lavalla esiintyy.
Tuo arvokonservatiivisyys nostaa välillä päätään esimerkiksi lehdistössä, jossa puhutaan välillä hyvinkin suopeasti siitä, että naisten ja nuorempien sisarusten paikka on pysyä kotona. Eli tuolloin palattaisiin johonkin pimeään keskiaikaan, jossa vain vanhimmat lapset saivat jotain, ja muiden tehtävä on heidän palvelemisensa. Välillä taas kohtaamme uutisia, joissa ikään kuin korostetaan sitä, miten joku neuroepätyypillinen häiritsee luokassa. Eli kuten tiedämme, niin noiden uutisten tarkoitus on ilmeisesti se, että neuroepätyypilliset sekä psyykkisistä häiriöistä kärsivät tai niistä kärsineet "siivotaan pois kouluista", jotta neurotyypilliset sekä psyykkisesti "ei häiriöiset" voivat sitten valloittaa noiden oppilaitosten luokat.
Ja tietenkin kaiken maailman skitsofreenikoiden syyksi voidaan pistää huono koulumenestys sekä monia muita asioita. Eli tuolloin varmaan koko koululaitoksen taso paranee huomattavasti, jos kaikki epätyypilliset saadaan sieltä pois. Tuolloin opettajilla kuulemma olisi aikaa selvitellä kaikkien oppilaiden osaamista sekä tukea heitä, jos pari neuroepätyypillistä, skitsofreenikkoa yms. saadaan sieltä pois. Tietenkin voidaan sanoa että yksi skitsofreenikko jossain koulussa ei selitä sitä, että koko koulun taso on saattanut alentua. Tai ehkä se voi laskea jos koko koulussa on vain yksi luokka, jonne sitten kaikki koulun epätyypilliset työnnetään. Mutta miten se vaikuttaa seinän takana olevaan luokkaan tai 50 km. päässä olevaan toiseen kouluun sekä sen oppilaiden osaamiseen.
Onko joku sitten muuten koskaan tehnyt tutkimusta siitä, saako skitsofreenikko, autisti tai joku muu epätyypillinen enemmän esimerkiksi kurinpitorangaistuksia kuin ne niin sanotusti tyypilliset ihmiset? Meillä kulttuuriin kuuluu se, että mielenterveyshäiriöt kuvataan jonkun Hannibal Lecter-hahmon kautta, joka popsii naapurinsa aamiaiseksi. Eli tämä asia muuten näkyi esimerkiksi maatamme muutamia vuosia sitten järkyttäneiden kouluampumisten yhteydessä. Tuolloin toisen tekijän mielenterveysasioita käsiteltiin tehokkaasti, mutta samalla unohdettiin kysyä, että miksi tuo henkilö sai aseenkantoluvan, vaikka hän oli käynyt ilmeisesti psykiatrian avopoliklinikalla? Tai jos hän oli saanut tuon luvan ennen ensimmäistä käyntiä, niin miksi sitä ei peruttu psykiatrisiin syihin vedoten?
Suomessa naisten asema on kaksijakoinen, eli toisaalta meillä on periaatteessa työelämässä tasa-arvo, Mutta jostain syystä asenteet laahaavat lainsäädännön perässä. Eli naiset halutaan aina välillä takaisin hellan ääreen pois työpaikoista. Eli jotenkin jossain meillä naiset nähdään jotenkin kypsymättöminä tai sitten sellaisina, että heidän paikkansa on jonkun holhouksessa. Siis itse olen mies eli tuota asiaa en ole kokenut tietenkään henkilökohtaisesti. Mutta se mikä sitten on maassamme jotenkin huolestuttavaa on se, että esimerkiksi kunniamurhiin suhtaudutaan oudon välinpitämättömästi.
Siis me suomalaiset hätkähdämme jos joku sanoo meistä sanan, joka ei ole imarteleva. Mutta samalla kuitenkin unohdamme sen, että meidänkään ei tarvitse hyväksyä esimerkiksi naisten pahoinpitelyitä sekä esimerkiksi muslimimaissa käytössä olevaa tapaa, jonka mukaan esimerkiksi raiskauksen uhri on itse syyllinen tuohon tekoon. Siis se että joku asia on toisen uskontoon kuuluva ei tee siitä hyväksyttävää. Tai se ei tee siitä ainakaan hyväksyttävää Suomessa. Tai ainakaan se ei saisi olla lieventävä asianhaara.
Jos suomalaiset ärsyttävät noita öljysheikkejä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että olympiakomitea ei saa enää niin avokätisesti sheikkien rahaa kuin ennen. Ja kuten tiedämme, niin rahalla voi ostaa myötätuntoa maailmalta. Palestiinan kansan kärsimykset ovat todella suuret, se pitää kaikkien myöntää. Mutta palestiinalaisten kohtelu ei ole järin hyvää myöskään arabimaissa, jossa palestiinalaisia pidetään leireillä vailla mahdollisuutta työnhakuun tai muuten liittyä noiden maiden yhteiskuntaan.
Kun keskustelemme Trumpin suunnitelmasta tyhjentää Gaza, niin sitä on vastustanut sekä Qatar että Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien liitto. Sanotaan että molemmissa maissa esimerkiksi siirtotyöläisten asema on ainakin ennen ollut niin huono, että sitä on verrattu esimerkiksi keskitysleireihin. Qatar on yksi maailman törkeimmin ihmisoikeuksia rikkovista valtioista, eikä yksikään Persianlahden maa komeile noissa asioissa. Eikä siinä sitten komeillut myöskään Basar Al-Assad, jonka kotimaa on rakkaan ystävän Vladimir Putinin hellässä hoivassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.