Siis kuinka meillä on ylipäätään otettu käyttöön silkkihansikkaat nuoriso- tai oikeastaan katurikollisuuden hallinnassa?

Siis mitä meidän pitäisi tehdä katujengeille? 

Me emme saa leimata suoraan kaikkia maahanmuuttajia rikollisiksi, sanoo Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen. Meidän pitää myös käsittää se, että katujengit eivät ole mitään uusia asioita. Ne ovat vain uudelleen nimettyjä nuorisojengejä. Me voimme aina pestata vähän lisää poliiseja, antaa heille välineitä sekä tarkastaa se, että lainsäädäntö on kunnossa. Mutta sitten niihin silkkihansikkaisiin, eli meidän pitää tehdä selväksi se, että nuorisorikollisuus ei ole oikea vaihtoehto kenellekään. Mutta miten sitten tuo asia tehdään selväksi? 

Rankaiseminen ja poliisit ovat ratkaisu silloin kun rikoksia on jo tehty. Mutta esimerkiksi puukotusta tuo asia ei saa enää tekemättömäksi. Varsinkin aikuisten johtamissa katujengeissä on sellainen ongelma, että aikuiset selittävät nuorelle että "häntä ei voida rangaista" esimerkiksi huumekaupasta. Rikolliset käyttävät alaikäisiä esimerkiksi osoittamaan poliiseja tai hankkimaan tietoja esimerkiksi lakimerkiksi sitä, että onko jonkun kaveripiiriin kuuluvan vanhempi poliisi tai joku muu heitä kiinnostava henkilö kuten  syyttäjä tai lehtimies. 

Lehtimiesten kautta esimerkiksi moottoripyöräjengit Hell's Angels sekä Bandidos saivat aikoinaan vakuutettua suuren yleisön siitä, että heitä vainottiin elämäntavan takia. Eli lehtimiehiä kutsuttiin jengien tarjoamille illallisille missä viini virtasi ja pihvejä kannettiin selkä vääränä pöytiin. Tuolloin ei median edustajille tullut mieleenkään kysyä, että mistä rahat tuohon illanviettoon oli hankittu? 

Samoin katujengien vähemmistöihin kuuluvat edustajat tietenkin ovat aina vedonneet siihen, että poliisi on rasistinen. Toki tuo vähemmistöön kuuluva on saattanut jäädä kiinni huumekaupasta tai varkaudesta, mutta jostain syystä vain siitä puhutaan, miten rasistinen yhteiskunta on häntä kohtaan. 

Joillakin nykyajan huumenuorista on takanaan sukupolvien verran huumetaustaisia ihmisiä. Eli he saattavat olla 1960 ja -70 lukujen huumenuorten lapsenlapsia. 

Kun puhutaan esimerkiksi meidän maassamme olevasta huume- ja päihdeongelmaista, niin meidän pitää huomioida sellainen asia, että ainakin jotkut tämän hetken huumekoukussa olevista (nuorista) henkilöistä ovat ehkä sellaisia henkilöitä, että heillä on useamman sukupolven verran huumeiden käyttöä takanaan. 

Eli he saattavat olla esimerkiksi 1960 ja -70-lukujen ensimmäisen sekä toisen aallon narkomaanien lapsia, joilla on kahden tai kolmen sukupolven verran huumeiden käyttäjiä taustallaan ennen kuin he ovat itse aloittaneet käytön. Kun kotona ei huumeisiin ole suhteuduttu kielteisesti, tai niiden käyttöä ja kauppaamista on jopa tuettu vanhempien taholta, niin silloin yhteiskunnan käyttämät keinot ovat väissä, mikäli ne vaativat vanhempien puuttumista rikolliseen toimintaan. 

Esimerkiksi osassa Ruotsin mellakoista on ollut sellainen asetelma, että erikoiskoulutettuja poliiseja joilla on varusteet ja taidot hoitaa mellakoita on ollut liian vähän töissä. Ja sen takia sitten mellakat ovat päässeet leviämään. Eli osassa suuren luokan tapauksista on ongelmia ollut siinä, että poliisi ei ole ajoittanut vapaitaan tai lomiaan oikein. 

Katujengeihin on vaikea puuttua, mutta miksi?

Esimerkiksi ulkomaalaisten maahanmuuton estäminen on keino pitää ulkomaalaiset pois Suomesta. Mutta täällä jo asuvien ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin ei tällä tavoin voida puuttua. Eikä myöskään katurikollisuuteen voida puuttua estämällä maahanmuuttoa, mikä on kotimaisten rikollisten tekemiä. Ongelma on se, että katujengejä johtaa usein täysi-ikäinen henkilö, joka ostelee nuorille alkoholia sekä esimerkiksi tupakkaa sekä huumaavia lääkkeitä. 

Syy miksi katujengeihin on vaikea puuttua on se, että niitä ei nähdä. Koska katujengit harvoin käyttävät univormuja kuten MC-kerhoille eli moottoripyöräjengien tyypillistä liiviä missä on jengin logo, niin katujengejä on tietenkin vaikeampi tunnistaa katukuvasta kuin MC-miehiä. Todellisuudessa ainakin osalla katujengeistä on samanlainen jäseneksi ottamista koskeva hierarkia sekä seremonia kuin  MC-jengeillä. Ja joidenkin ihmisten mielestä katujengit ovat vain MC-jengien yksi olemus. 

Tänään taas on sanottu, että katujengejä ei saada kuriin silkkihansikkain. Samalla tietenkin vedotaan Ruotsin mellakoihin, vaikka meidän maassamme ei onneksi vielä ole samaa tapahtunut. Mutta tietenkin meidän pitää muistaa se, että poliisi tarvitsee oikeat välineet sekä valtuudet ongelmien hoitoon, mutta miksi katujengit ovat muodostuneet ongelmiksi? 

Tässä kohtaa meidän pitää muistaa se, että katujengit eivät ole vain yksi toimija. Nuo näennäisen itsenäiset toimijat ovat oikeastaan vain MC-jengejä, joilla ei ole moottoripyöriä. Esimerkiksi takavuosien pahamaineinen "Rogues Gallery", joka operoi muistaakseni Lahden seudulla käytti samanlaisia tunnuksia kuin MC- eli "moottoripyöräjengit". Samoin tuon jengin jäseneksi tulossa käytettiin samanlaista hierarkiaa kuin moottoripyöräjengit käyttävät. Eli katujengi on oikeastaan vain yksi noiden Hell's Angels tai Bandido-jengien muunnoksista, ja katujengeillä saattaa olla yhteisiä bisneksiä noiden MC-miesten kanssa. 

Ongelma on siinä, että noita nuorisojoukkoja johtaa ilmeisesti täysi-ikäisten henkilöiden muodostama ryhmä, joka mielellään teettää rikoksia alaikäisillä, ja samalla tietenkin ottaa asemastaan kaiken irti. Ja ongelmia kärjistää tietenkin se, että noiden katujengien jäsenet eivät koe kuuluvansa oikeastaan yhtään mihinkään. 

Tuollaiset toimijat ovat esimerkiksi terroristijärjestöjen kannalta niitä niin sanottuja "hyödyllisiä hölmöjä". Eli heille kerrotaan siitä, miten hienon aseman he voivat saada tekemällä työtä terroristeille, jotka tarvitsevat samoja asioita kuin esimerkiksi FSB. Nuo asiat ovat esimerkiksi asuntoja, joissa iskuryhmä voi odottaa H-hetkeä. 

Mutta ovatko katujengit ja huumekauppa aivan uusia ilmiöitä, ja onko se että täysi-ikäinen henkilö hakee alkoholia sekä liimaa ja muita asioita aivan uusia ilmiöitä, vaikka ne ehkä ovat tulleet ihmisille tietoon vasta nyt. Ennenkin on maassamme saatu turpiin, kun ei oma olemus tai mielipide ole jotain suurta ja mahtavaa jengipomoa miellyttänyt. Eikä suojelurahan periminen eli kiristys ole myöskään meillä Suomessa ollut täysin tuntematon asia. Itse muistelen että 1980 ja -90 luvuilla oli kouluissa kiristystä, eli oppilaita pakotettiin antamaan viikkorahojaan kiristäjille, tai sitten tuli turpiin. 

Mutta mieleen tulee se, että miksi niistä vasta nyt on tullut sellainen asia, mistä halutaan laajemminkin keskustella? Samoin se että miksi meillä on rikollisuuteen sekä varsinkin alkavaan rikollisuuteen suhtauduttu jotenkin leväperäisesti? 

Me olemme aina jostain syystä lähteneet ajattelussamme siitä, että rikollinen on meidän kaltaisemme ihminen. Me olemme jostain syystä aina halunneet luottaa ihmisiin sekä uskoa siihen, että ihmisestä löytyy jotain hyvää, ja että hän haluaa aina irti rikollisesta elämäntavasta. Me olemme varoneet rasistisia puheita, ettemme vain vahingossa loukkaa muita ihmisiä. Mutta yhdestä asiasta me emme koskaan ole keskustelleet. Rikollinen ei ole kuin me niin sanotut rehelliset ihmiset. 

Varsinkin etniseen vähemmistöön kuuluvat ammattirikolliset varmasti osaavat vedota rasismiin. Eli heitä on muka syynätty liian paljon, kun sitten on käynyt niin, että hänet tavataan jostain koulun läheltä amfetamiinipussi taskustaan. Siis moni rikollinen sekä varsinkin rikollisten järjestöjen, joihin myös katujengit kuuluvat johtajat eivät ehkä edes ajattele tekevänsä väärin, kun heidän alaisensa kauppaavat huumeita jossain kotibileissä tai koulujen lähellä. Mutta sitten kun lain koura laskeutuu noiden henkilöiden olkapäälle, niin silloin tietenkin vakuutetaan halua parannukseen sekä kerrotaan siitä, kuinka rasistisia ihmiset voivat olla. 

Millaisia suhteita katujengeillä on organisoituun rikollisuuteen? 

Katujengeillä on oma asemansa järjestäytyneessä rikollisuudessa. Niiden tehtävänä on raivata kilpailevia huumekauppiaita pois alueelta sekä rahastaa niitä huumekauppiaita, joiden tehtävä on tuoda rahaa noille organisaatioille. Organisoitu rikollisuus on asia, minkä kanssa on opittava elämään, ja tuota asiaa voidaan hoitaa vain antamalla poliisille sekä muille viranomaisille enemmän oikeuksia esimerkiksi televalvonnan suhteen, sekä tietenkin sellaisia voimankäyttöön liittyviä välineitä, joilla se voi hoitaa ongelmia. 

Mutta miten esimerkiksi kaukainen pohjola liittyy mafian kaltaisiin organisaatioihin? Mafia saattoi pestä vielä 1980-luvulla valtavan määrän rahaa pohjoismaisissa pankeissa, koska pohjolasta puuttui rahanpesua säätelevä lainsäädäntö. Eli mafia vain lähetti rahat Pohjoismaissa asuville yhteyshenkilöilleen, jotka veivät ne omalle pankkitililleen. Ja sitten mafia tyylikkäästi laskutti noita yhteyshenkilöitä tekaistujen laskujen avulla. 

Jos esimerkiksi katujengit solmivat suhteet USA:ssa olevaan ryhmittymään, niin USA.ssa toimiva joukkio voi ostaa aseita tuolle pohjoismaiselle jengille. Ja vastapalvelukseksi pohjoismainen jengi on sitten ehkä valmis pesemään rahaa, jota tuo USAn katujengi lypsää huumekauppiailta, joiden aluetta se valvoo. 

Tuolloin mafia tai joku muu organisoidun rikollisuuden ryhmittymä ehkä huomasi että Pohjoismaissa saatettiin tehdä myös muuta bisnestä. Eli paikallinen katu- tai moottoripyöräjengi solmi mafian kanssa sopimuksen, että mafia toimittaa heille aseita sekä huumeita myytäväksi. Samoin myös esimerkiksi Suomen hyvät suhteet Neuvostoliittoon takasivat sen, että myös Venäjän mafia saattoi pestä rahaa Suomalaisissa pankeissa. Samoin myös seteleitä saatettiin vaihtaa jossain Pietarilaisessa rahanvaihtokioskissa. 

https://yle.fi/a/3-12685561