Hyvää kansainvälistä naistenpäivää
Tänään taas vietetään kansainvälistä naistenpäivää, ja taas tänään kohtaamme sen karun totuuden, että naisten tasa-arvo yhteiskunnassa ei ole vieläkään itsestäänselvyys yksi asia mikä varmaan on jäänyt tasa-arvo keskustelussa huomiotta, ja mikä itse olen huomannut vasta äskettäin. Kun kohtaamme sukupuolten epätasa-arvoa, niin me miehet usein emme tuohon asiaan mitenkään kiinnitä huomiota, koska se ei kohdistu meihin ja se on se, että esimerkiksi johtajien kohdalla saatetaan kiinnittää huomiota siihen, että joku on "naisjohtaja" tai "nainen joka työskentelee vaativissa asiantuntijatehtävissä".
Mutta kuten tiedämme, niin nykyaikaiset tekniset apuvälineet ovat sellaisia, että niiden avulla jopa pikkulapsi selviää useimmista normaaleista raskaista tehtävistä, kuten sairaankuljetuksesta tai muutoista yms. niin noissa perinteisissä miesten töissä ei enää tarvita niin paljon voimaa kuin ennen. Ja nykyään mies voi aivan helposti olla naista fyysisesti heikompi. Jostain syystä joidenkin ihmisten on vaikea suhtautua naisiin kuten muihin työtovereihin. Eli kun nainen saapuu johonkin työpaikkaan, niin ensin kaikki saavat luettavakseen valtavan määrän ohjeita, joissa kerrotaan että "työpaikkaseurustelu" on vähintään seksuaalista häirintää. Samalla esimerkiksi sitä, että äidit käyvät jossain kirjaston aulassa syöttämässä vauvojaan kritisoidaan aivan valtavasti.
Siis kaikki haluavat sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta kuitenkaan osaa noista tasa-arvosista ihmisistä ei haluta muiden silmien eteen. Kun puhutaan naisten tasa-arvoisesta kohtelusta, niin silloin meidän pitää käsittää että tasa-arvo on asia minkä oppiminen aloitetaan kotoa. Se että perheessä vallitsevat arvot ovat epätasa-arvosia ei merkitse sitä, että kyseessä on joku esimerkillinen kasvuympäristö. Nimittäin jos jossain maassa naisia saa kohdella kuin esineitä, niin silloin tuo kohtelu eskaloituu suoraan myös lapsiin. Eli karrikoiden sanottuna, jos naisia ei löydy hakattavaksi, niin sitten hakataan lapsia. Syy miksi jossain yhteiskunnissa naisten tasa-arvosta ei ole edes paperilla tietoa johtuu siitä, että noissa patriarkaalisissa yhteiskunnissa nainen eli perheen päällikön eli miehen vieressä istuu perheen kuningatar, joka voi mukavasti siirtää kaikki tehtävänsä suoraan lapsille.
Eli tuo hallitseva pariskunta ei noissa töissä paljon rasitu, ja siksi osa noissa yhteiskunnissa elävistä naisista pitää itseään tasa-arvoisina. Mutta miten tuo tasa-arvo sitten saadaan eskaloitumaan myös muihin naisiin sekä lapsiin? Siis yleensä ongelma on siinä, että yhteisön alimmalla portaalla olevan naisen lapselle siirretään kaikki tehtävät, mitä muut eivät halua tehdä. Jos puhutaan tasa-arvosta niin se, että naiset saavat huonompaa palkkaa kuin miehet ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi kesä-apulaisena tai määrä-aikaisena työntekijänä toimiva maahanmuuttajataustainen mies voi saada vielä huonompaa palkkaa. Tai siis onhan tuolla paljon ihmisiä kuten lapsia, joihin nainen voi vapaasti käyttää auktoriteettiaan, jos siis miespuolista henkilöä ei satu olemaan paikalla.
Jos jossain päin maailmaa naisiin suhtaudutaan vähätellen, eikä heitä arvosteta, niin jos naisia ei satu paikalla olemaan, niin silloin tuo sama asenne eskaloituu suoraan pikkuveljeen. Eli jos vessaa ei voi vaimolla tai siskolla teettä, niin tuo tehtävä siirretään suoraan pikkuveljelle. Kun puhutaan tasa-arvosta, niin silloin puhutaan siitä, että epätasa-arvoinen kohtelu on ongelma läpi koko yhteiskunnan. Se ei ole vain sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Vaan sitä että joku yhteiskunnassa kokee olevansa oikeutettu saamaan parempaa palkkaa tai parempaa kohtelua kuin muut. Ja samalla tuo joku ajattelee että hän voi kohdella muita kuin esineitä.
Kun toinen esineellistetään tai häntä vähätellään, niin tuo vähättely sekä esineellistäminen kohdistuu suoraan tuohon esineellistettävään tai vähäteltävään henkilöön. Hän on se joka kohtaa alistavia katseita sekä ikäviä huomautuksia. Siis me jotka tuota tilannetta katsomme vierestä emme ehkä viitsi tuohon asiaan puuttua, koska se ei kohdistu meihin. Mutta tuo esineellistetty kokee asian vähän eri tavalla kuin muut. Hän saattaa loukkaantua tuosta asiasta perijuuriaan myöten. Eli meidän muiden on tuossa tilanteessa helppo sanoa, että "älä nyt noin pienistä, ne jutut on laskettu vain väärin". Mutta mitä jos tuosta asiasta sitten tulee vallitseva tapa? Mitä jos kaikki ne jutut on joka kerran laskettu vähän väärin, ja mitä jos tuo yksi henkilö on sellainen, että häneltä puuttuu aina joku olennainen osa jostain tilaisuuksista?
Ehkä tämäkin kirjoitus nyt loukkaa jotain lukijaa. Mutta oletteko koskaan itse miettineet että joku asia saattaa loukata myös jotain muuta? On ihmisiä joiden mielestä tasa-arvo on aivan ok, jos muut tasa-arvoiset ihmiset vain ovat samaa mieltä heidän kanssaan. Se että joku on eri mieltä kuin tuo tasa-arvoisten ihmisten johtajaksi itsensä nimennyt henkilö merkitsee sitä, että tasa-arvoisten ihmisten johtajalla on oikeus olla kuuntelematta sitä henkilöä, jonka mielipiteet eivät sovi yhteen tuon tasa-arvoisen joukon johtajan mielipiteen kanssa. Tuolloin hän käyttää oikeuttaan poistaa tuo hänen näkemyksiään vastustava henkilö pois joukosta.
Kommentit
Lähetä kommentti