Kukaan meistä internetin käyttäjistä ei varmaan ainakaan julkisesti koskaan myönnä olevansa maalittaja, koska maalittaminen tarkoittaa nettikiusaamista. Jos esimerkiksi hallituksen edustaja maalittaa toimittajaa, niin silloin tietenkin kyseessä on erittäin ikävä asia. Mutta sitten meidän pitää muistaa myös pari muuta asiaa, ennen kuin lähdemme hyökkäämään ketään vastaan. Nimittäin netissä maalittamisen uhreiksi saattaa joutua kuka hyvänsä. Mutta yksi asia tietenkin on myös varmaa. Maalittaminen ei ole aina yksipuolista. Jos henkilö itse maalittaa muita, niin hän todennäköisesti joutuu helpommin maalitettavaksi kuin henkilö joka ei ole maalittanut muita.
Eli myös journalistien joukossa on ihmisiä, jotka tavoittelevat rävähtäviä otsikoita, ja sitten nuo toimittajat menevät joskus liian pitkälle. Tuolloin saattaa eteen tulla sellainen tilanne, missä joku kokee että hänen yksityisyyttään on loukattu, ja esimerkiksi lääkärintodistuksia levitelty pitkin ja poikin internetiä. Siis missä vedetään raja asiallisen huomautuksen sekä pelkän rienauksen ja henkisen pahoinpitelyn välillä? Osa toimittajista käyttää sanan säilää tavalla, jota ei voida pitää muuna kuin leimaavana sekä nälvintänä.
Kyseessä on yleensä sellainen tapaus, joka haluaa repiä otsikoita tavalla, joka ei ole ehkä kaikista ihmisistä miellyttävää. Ja sitten tietenkin meidän pitää huomioida sekin, että kaikilla meistä on erilainen toleranssiraja nimenomaan ikävän palautteen sekä suoranaisen vihapuheen kohdalla. Joku on aina toista herkempi, ja tuo asia sitten saa aikaan sen, että joku on toista kärkkäämpi tekemään ilmoituksia asioista. Toisten silmissä tietyt asiat ovat toisten silmissä pikkujuttuja.
Mutta toisia ne samat asiat sitten koskettavat erittäin syvältä, ja vaikka itse pitäisit jotain asiaa pikkujuttuna. Niin joku muu saattaa niistä tehdä rikosilmoituksen sekä oikeasti pelästyä ikävää palautetta sekä uhkaavaa ja rienaavaa kielenkäyttöä. Kuitenkin meidän pitää huomioida se, että fyysisellä väkivallalla uhkaaminen, lääkäritietojen sekä muiden yksityiselämään kuuluvien tietojen levittäminen sekä muuten kaikilla muillakin tavoilla uhkaaminen ei ole mikään pikkujuttu.
Me kaikki olemme joskus kohdanneet ainakin ulkomailla sekä ulkomaisia TV-kanavia seuratessamme sellaisia tapauksia, joissa toimittajat ovat hyökänneet henkilöä päin ja kohdelleet häntä kuin vierasta sikaa. Siis toimittaja on aina hyvä maalittamisen välikappale. Ja me kaikki olemme oikeasti vain ihmisiä. Jos maksamme puolueen jäsenmaksua, niin varmaan haluamme nähdä tuon menoerän kohteen eli puolueen, jonka jäseniä olemme parhaassa mahdollisessa valossa. Samoin jos meillä on ollut sanaharkkaa tai riitaa jonkun henkilön kanssa, niin se ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten tuon henkilön sekä hänen arvomaailmansa näemme.
Ville Rydman tullaan valitsemaan ilmeisesti Vilhelm Junnilan seuraajaksi elinkeinoministerin paikalle. Kun lehdistö aikoinaan otti Rydmanin hampaisiinsa siksi, että hän oli muka harrastanut seksiä alaikäisen kanssa, niin tuolloin Rydmania kohdeltiin jo valmiiksi syyllisenä. Hänet tuomittiin julkisen sanan toimesta ennen kuin esitutkinta on valmistunut. Ja sitten yllättäen Rydman vapautettiin, mutta hänen uraansa Kokoomuksessa oli mennyttä. Se tietenkin sai Rydmanin siirtymään Perussuomalaisiin, jossa näihin asioihin suhtaudutaan hiukan ymmärtäväisemmin. Mutta siis Rydman on vapautettu syytteen jälkeen, joten siis lain silmissä hän on vapaa mies.
Hänellä ei ole siis ainakaan virallista rikosrekisteriä, joten se ei ole este sille, että häntä ei voida valita elinkeinoministeriksi. Joten tässä Rydmanin tapauksessa kohtaamme äärimmäisen ikävän ilmiön. Koska häntä syytettiin, niin silloin hän oli joidenkin ihmisten silmissä jo valmiiksi syyllinen. Ja kommentti siitä, että syytteen takia Rydman ei olisi voinut toimia toisen päähallituspuolueen ministerinä on jotenkin ikävä, koska se tarkoittaa sitä, että henkilö tuomitaan poliisiasemalla sekä lehdistössä eikä suinkaan siellä missä virallisia tuomioita luetaan. Tuolloin pelkkä syyte saa aikaan sellaisen asian, että henkilö joutuu sen takia kärsimään lopun elämäänsä.
Mieleen tulee se, että kuinka monelle aikuiselle näin sitten käy jossain festivaaleilla, jossa on otettu vähän miestä väkevämpää? Pitäisikö jokaiselta olutlasi kädessä itseään tyrkyttävältä henkilöltä käydä kysymässä henkilöllisyyspaperit? Tässä sitten mieleen tulee muuten eräs melko erikoinen uutinen, jossa eräs poliitikko poistettiin festivaaleilta eli Provinssirockista järjestyksenvalvojien toimesta. Syynä oli hänen kirjoittelunsa seksuaalisista vähemmistöistä tai trans-laista. No meistä jokaisella on oikeus olla samaa tai eri mieltä tuon edustajan kanssa.
Kuitenkin mieleen tulee se, että kuinka monta kertaa tätä ennen on järjestysmies poistanut mielivaltaisesti henkilön jostain tapahtumasta. Poistamiseen on joskus riittänyt syyksi se, että henkilö on vain sattunut olemaan väärin puettu, käyttää väärän väristä paitaa, tai vain muuten sellainen "tylsä tyyppi", jota ei haluta noille festivaaleille. Tuolloin järjestyksenvalvoja on saattanut sanoa, että festivaalit ovat loppu osaltasi, ja sitten saattaneet tuon tylsän tyypin suoraan portille. Juridinen ongelma sitten on siinä, että tuollainen tylsä tyyppi on varmaan maksanut lippunsa, joten hänellä on periaatteessa oikeus kyllä kuulla syy poistamiseen. Eli periaatteessa hänen pitäisi jotenkin häiritä muita mutta jotenkin tuntuu että osa noista poistetuista on ollut sijaiskärsijöinä joillekin örveltäjille.
Kommentit
Lähetä kommentti