Trump teki diilin Tanskan kanssa Grönlannista

 

Grönlanti kuuluu ilmeisesti ainakin osittain jatkossakin Tanskalle. Mutta kuten varmaan olemme kaikki huomanneet, niin Trump sai todella paljon läpi tuon sopimuksen kohdalla. Se mikä sitten tekee tuosta sopimuksesta ongelmallisen on se, että mikään ei ole selvää ennen kuin nimet laitetaan sopimuspaperiin, ja sen jälkeen Trump voi lähteä vaatimaan hiukan lisää. Arktisten alueiden arvo sekä strategisessa että taloudellisessa mielessä on valtava. Suuri osa USAn ennakkovaroitusjärjestelmän tutkista sijaitsee Grönlannissa. Ja yksi peloista tällä hetkellä on se, että joku ydinaseita käyttävä sukellusvene tunkeutuu Grönlannin sekä Kanadan välissä olevaan salmeen, ja laukaisee ne aseet suoraan USAn Itärannikolla olevia kohteita vastaan. 

Grönlanti on myös tärkeässä asemassa kun ajatellaan valtamerten akustista valvontakaapelia eli SOSUS (Sound Surveillance System )-valvontaa. Nuo merenpohjassa olevien hydrofonien ketjut paikantavat sukellusveneitä sekä keräävät sellaista dataa, jonka avulla pyritään selvittämään esimerkiksi sukellusveneiden kuntoa. SOSUS äänittää myös esimerkiksi erilaisia seismisiä ääniä. Sekä keräävät muutakin dataa kuten valaiden ääntelyä. 

 Eli jos esimerkiksi jostain sukellusveneluokasta ei suoriteta vaikkapa laakereiden vaihtoa, niin se voi tarkoittaa että veneluokkaa ollaan pian korvaamassa uudella sukellusvenetyypillä. SOSUS voitaisiin tietenkin korvata lentokoneilla, laivoilla sekä muilla sukellusveneillä. Mutta mikään niistä ei ole niin kustannustehokas kuin SOSUS. Siis tässä tekstissä SOSUS tarkoittaa siis passiivista merenpohjaan sijoitettua kuunteluasemaketjua. Vuonna 1985 SOSUSin nimi muuttui integrated undersea surveillance systemiksi (IUSS). Samoin nykyään tuohon laitteistoon on liitetty monia muitakin komponentteja. 

 Esimerkiksi avaruusrakettien laukaiseminen Grönlannin pohjoisosista merkitsisi sitä, että nimenomaan kaukokartoitus- sekä  sotilaallisten vakoilusatelliittien käyttämille polaariradoille on sieltä helpompi päästä kuin mistään muualta. Samoin pohjoisen alueen luonnonvarat tietenkin kiinnostavat myös Trumpia, ja niiden pitäisi kiinnostaa myös Eurooppaa. Samoin Grönlanti on tärkeässä asemassa, jos ajatellaan mahdollisesti Punaisenmeren sekä Suezin kanavan korvaamista luoteisväylän kautta tapahtuvalla laivaliikenteellä.

Grönlanti on myös muuten strategisesti tärkeä alue, koska esimerkiksi Venäläiset ydinsukellusveneet partioivat pohjoisen jääpeitteen alla. Kun sitten ajatellaan sitä, että esimerkiksi Euroopan puolustus nojaa pitkälti USA:aan sekä sieltä ostettuun teknologiaan, niin silloin meidän pitää joko puhutella Trumpia kauniisti, tai ryhtyä kehittämään sellaisia välineitä ja menetelmiä, joilla voimme sitten irtaantua USA-riippuvuudesta. Mutta onko meillä sitten oikeasti sellaisia välineitä, joilla voimme haastaa USAn sekä sen tarjoaman sotilaallisen avun? Me ostamme aseita Amerikasta, ja samalla sitten asetamme itsemme asemaan, jossa me teemme itsestämme riippuvaisia Trumpista. Trump ei tee mitään diilejä pelkästään tekemisen ilosta. Hän haluaa vastiketta rahoilleen.  

Andøyan avaruuskeskuksesta Norjasta laukaistiin hiljattain Spectrum-2 raketti, joka vei hyötykuorman avaruuteen. Ruotsilla on myös suunnitelmia perustaa avaruuskeskus, joten voitaisiinko myös Suomeen perustaa oma avaruusasema? Periaatteessa Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan perustetut avaruuskeskukset voisivat oikeasti palvella EUn omia polaariratoja noudattavia avaruusohjelmia. 

Siis riippumattomuus on monitahoinen asia. Se on taloudellista sekä sotilaallista riippumattomuutta. Niin kauan kuin emme itse valmista esimerkiksi mikropiirejä tai muita huipputeknisiä komponentteja, niin emme voi kehittää mitään riippumattomuutta. Jos emme saa raaka-aineita, niin silloin jäävät korkean teknologian projektit paperiksi. 

Me olemme tällä hetkellä riippuvaisia sekä GPS että tiedustelulaitteistosta. Ilman omia GPS ja tiedustelusatelliitteja EU ei kykene tekemään mitään. Eli jos emme saa Trumpilta lupaa käyttää GPS-ohjattavia pommeja, niin silloin emme myöskään niitä voi käyttää. Toisaalta voisimme pyytää paikannuspalveluita Elon Muskilta. Raketteja tarvitaan esimerkiksi hypersoonisten ohjusten sekä muiden vastaavien aseiden kuljettamiseksi. 

EUn pitäisi siksi ryhtyä laaja-laisesti kehittää esimerkiksi omaa avaruusohjelmaa. EU tarvitsee oman tiedustelu- ja avaruusaseita koskevat  avaruusohjelman, jotta se voisi laukaista omia tiedustelusatelliitteja sekä suojaamaan omaa avaruusinfrastruktuuriaan. Jos siis haluamme laukaista satelliitteja ilman, että USA saa tietoa niiden tehtävistä, Jos taas haluamme että USA tietää kaiken esimerkiksi IceEye satelliiteista, niin voimme aina käyttää USAn tarjoamia laukaisupalveluita. Siis jos haluamme luoda esimerkiksi sotilaallista riippumattomuutta USAsta, niin meidän pitäisi silloin kehittää sellaisia todellisia välineitä, joilla tuota riippumattomuutta luodaan. Mutta jos haluamme luoda järjestelmän, joka on riippumaton USAsta, niin silloin meillä on oltava koko ekosysteemi. Drooneja varten pitää olla sellainen viestiverkosto, joka toimii myös silloin, kun olemme todellisessa tilanteessa. 

Eli pelkkä EUn oma hävittäjä, EU-tankki tai EU drone ei tuolloin riitä. Myös noiden järjestelmien tukijärjestelmät eli esimerkiksi tiedustelu, kohteen osoitus ja valmistusjärjestelmät ovat tärkeitä. Kriisitilanteessa varusteiden sekä varaosien tuotanto ja logistiikka eivät saa katketa. Mutta siis kriiseihin valmistautuminen on muutakin kuin pelkkiä ase-ja tiedustelusovelluksia. Meidän pitää turvata oma infrastruktuurimme sekä ekosysteemimme myös kriisitilanteessa. Meillä pitää olla sellainen koulutustaso, että voimme ylläpitää omia ekosysteemejämme. Samoin meillä pitää itsellämme olla valmiudet ylläpitää sekä kehittää sitä ekosysteemiä, jonka pitäisi taata alueemme koskemattomuus. Ja nykyään varusteet joilla ylläpidetään tuota asiaa ovat todella kalliita. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/asiantuntija-donald-trumpin-gr%C3%B6nlanti-diili-on-ennakkotapaus-yksi-asia-ratkaisee/ar-AA2cyuQL?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=6aaea9f5ca3c412eaf3bf982101e054c&ei=7

https://www.sss.fi/2026/09/voitaisiinko-suomesta-laukaista-satelliitteja-euroopan-rooli-rakettialalla-noussee-esille-huippukokouksessa/

https://en.wikipedia.org/wiki/SOSUS

Olisiko Olivia Oraksen kuolema voitu välttää?

Plastiikkakirurgiaa markkinoitaessa pitäisi muistaa, että kyseessä on lääketieteellinen operaatio. Jokaiseen lääketieteelliseen operaatioon liittyy aina jonkinlaisia riskejä. Eli miksi esimerkiksi silikoni-implantteja kaupataan kuin ne olisivat jotain paitoja. Nuoria naisia houkutellaan käymään kauneuskirurgialla, ja lupauksena on se, että hankkimalla botoxia ja implantteja tulee tytöstä suosittu. Rasvaimulla pääsee sitten rantakuntoon muutamassa tunnissa. Eikä muuta tarvita kuin luottokortti. 

Pojille tarjotaan kosmeettisia silikonilihaksia sekä peniksen pidennyksiä. Samoin rilleistä pääsee eroon sillä, että käy pienessä leikkauksessa. Näin ihminen taas muuttuu täydelliseksi, eivätkä rillit enää paina nenällä. Näin ihminen saa oikean itsetunnon takaisin, sekä poistuu kaiken maailman pelikonsolien tai nettipelien parista ulos. Tuollainen asia saattaa kuitenkin muuttua sellaiseksi, että henkilö saattaa jopa kuolla. Jos haavat steriloidaan huonosti, välineet joita käytetään ovat huonolaatuisia. Eli ne eivät ehkä ole auktorisoidun tahon valmistamia tai sitten niitä käytetään väärin. 

Olivia Oraksen tapaus on noussut erittäin näkyvästi pinnalle. Tuon tapauksen yhteydessä on kyseessä plastiikkakirurgian yhteydessä tapahtunut komplikaatio.Hän oli mennyt rasvaimuun, ja siellä oli joku asia mennyt vikaan. YLEn saamien tietojen mukaan ei ole tietoa oliko Olivia Oraksen kuolema johtunut siitä, että oli tapahtunut hoitovirhe. Mutta jokin aiheutti komplikaation, joka johti kuolemaan. Nyt kun Olivia Oras on kuollut, niin tuon operaation tehneeltä klinikalta oli löytynyt melko paljon huomautettavaa. Mutta miten paljon huomautettavaa pitää löytyä, jotta tuollaisen klinikan toiminnasta, että siihen puututaan?                                                                                                                                    

Hän oli mennyt puudutuksen aikana tajuttomaksi, ja sitten hänet oli kuljetettu HUSiin. Siellä ei hänen pelastamiseksi voitu tehdä mitään. Niin olisiko tämä voitu välttää? Rasvaimu on asia, jota esitetään usein ikään kuin liikunnan vaihtoehdoksi. Eli rasvaimua voi muka käyttää laihdutuksen nopeuttamiseksi. Rasvaimun ongelma on siinä, että jos noita rasvasoluja poistetaan väärin, niin se saattaa jopa lisätä ruokahalua. Samoin rasvaimua tekevän henkilön pitää olla tuohon toimenpiteeseen päteviä. Ja esimerkiksi Oraksen leikkauksesta vastanneen klinikan omistaja on koulutukseltaan yleislääkäri. 

 

Näitä asioita käsitteleviä uutisia oli yhteen aikaan lähes joka päivä lehdissä. Se ja tämä julkisuuden henkilö sijoitti rahaa omaan kauneuteensa ja tietenkin hänestä tuli “se” uusi “Marilyn Monroe” tai “Elvis Presley”. Tuo sitten oli asia joka varmasti ohjasi nuoria etsimään onnea plastiikkakirurgiasta. Kaikkiin leikkauksiin liittyy jonkinlainen riski. Silmäkirurgiassa instrumentti saattaa olla väärin kohdennettu. Vaikka tuota sattuu harvoin, niin joka tapauksessa riski on aina olemassa. Samoin jos henkilö ostaa piilolasit esimerkiksi ravintola-iltoja varten, ja sitten hän sattuu nukahtamaan piilolasit päässään, niin seuraavaksi voi olla asiaa silmäpoliklinikalle, jos piilolasit juuttuvat silmään kiinni. 

Usein kuitenkin unohdetaan se, että nuo silikoni-implantit ovat vierasesineitä. Ne pitää asettaa oikein. Ja ne pitää tietenkin valmistaa oikein. Kun sitten puhutaan kirurgiasta, niin plastiikkakirurgia ei poikkea muusta kirurgiasta. Eli myös plastiikkakirurgiassa pitää noudattaa niitä sääntöjä, joita muutkin kirurgit noudattavat. Kun esimerkiksi välineissä olevissa ohjeissa lukee, että ne ovat kertakäyttöisiä, niin silloin tietenkin se tarkoittaa sitä, että noita välineitä ei saa käyttää kuin kerran. Nimittäin jos noiden välineiden kautta ihmisen sisään menee kuolleita kudoksia, niin pahimmillaan edessä on kuolio. Samoin jos välineitä ei steriloida kuten niitä pitäisi steriloida, niin silloin edessä voi olla paha infektio, vaikka kuoliota ei synnykään.

Joten jos suoraan kysytään, niin onko tällainen liiketoiminta turvallista? Itse luin että plastiikkakirurgiaa saa harjoittaa yleislääkäri. Varsinaista plastiikkakirurgin koulutusta ei siis tarvita. Joten varmaan meistä jokainen miettii, että onko tässä asiassa parannettavaa? Esimerkiksi silikoni-implantti ei ole mikään paita, jonka voi riisua pois, jos se ei enää miellytä. Silikoni-implantti on siis asia, jonka hankinta ei saisi olla mikään heräteostos. Jos plastiikkakirurgiaa kaupataan kuin paitaa, niin silloin saattaa kyllä jäädä joku turvallisuusnäkökohta huomiotta. Turvallisuusnäkökohdat ovat asioita, joiden kanssa ei pitäisi leikkiä. 

Nukutuksiin ja puudutuksiin liittyy aina pieni komplikaation vaara. Tuo komplikaatio saattaa johtua esimerkiksi väärästä puudutteesta. Kirurgin pitäisi kysellä esimerkiksi siitä, että käyttääkö potilas huumeita tai jotain pysyvää lääkitystä. Hänen pitäisi myös varmistaa tuo mahdollinen asia verikokeella. Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille ihmisille. Eli myös väärät puudutteet ja nukutusaineet voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Ja osa näistä reaktioista on tappavia. Samoin myös se että henkilö unohtaa kertoa esimerkiksi jostain lääkkeistä tai huumeista, niin se saattaa aiheuttaa vakavia komplikaatioita. 

Myös implanteissa olevat ilmakuplat voivat aiheuttaa ongelmia. Lentokoneessa nuo implantit voivat alkaa paisua. Se voi aiheuttaa kudosten repeämistä. Samoin joskus on voinut käydä niin, että implantit ovat voineet lähteä liikkumaan kehossa. Tuo on saattanut aiheuttaa erittäin vakavia kipuja että myös vakavia esteettisiä vahinkoja. 

Se mikä näistä asioista tekee mielenkiintoisen on se, että esimerkiksi sen plastiikkakirurgian klinikan lääkärit, jossa Olivia Oraan kuolema tapahtui ovat ottaneet yhteyttä YLEeen. Mutta tuo yhteydenotto on tapahtunut vasta sen jälkeen, kun MOT oli tehnyt asiasta ohjelman. Eli jos klinikalla on meno ollut mitä on, ja siellä on laiminlyöty turvallisuutta, niin miksi noita ilmoituksia ei olla tehty aikaisemmin? Kun yksi lääkäri oli tehnyt ilmoituksen KRPlle asiasta, niin se on saatettu kuitata esimerkiksi katkeruutena, jos omistaja on irtisanonut tuon alaisen. Mutta ilmiannon tehneitä lääkäreitä oli kolme. Miksi heidän ilmoituksiinsa ei oltu reagoitu? 

Ja sitten yllättäen kun asiasta kerrotaan julkisuudessa, niin muutkin entiset työntekijät alkavat iloksemme aktivoitua. Hekin muistavat sitten klinikalla olleen jotain ongelmia. Joidenkin mielestä nuo lääkärit ovat ehkä halunneet nyt sitten noiden mahdollisten väärinkäytösten tultua ilmi ikään kuin pestä kätensä tuosta paikasta. Plastiikkakirurgia on liiketoimintaa siinä missä muukin liiketoiminta. Noita klinikoita pitäisi kohdella liikeyrityksinä. Voi olla että esimerkiksi harjoittelevat lääkärit tai muu henkilökunta eivät uskalla tehdä ilmoituksia työnantajastaan, kun he pelkäävät oikeusjuttuja. Eli jos he tekevät ilmoituksen, joka todetaan aiheettomaksi, niin edessä voi olla haaste oikeuteen. Ja vaatimukset ovat tuolloin 

https://yle.fi/a/74-20245040

https://yle.fi/a/74-20245188

Lukutaitoa ei opita, jos aika menee kaikkeen muuhun.

Kun kerran puhutaan lukutaidosta, niin ehkä meidän pitäisi samalla miettiä sitä, että onko lukutaito sitä, että osaa lukea tekstiä sekä kopioida sen jonnekin tietokoneen näytölle. Vai onko se sitä että ihminen myös ymmärtää lukemansa sisällön? Me kaikki osaamme lukea, mutta ymmärrämmekö me mitä luemme? Kun me menimme aikoinaan kouluun, niin koululla oli tehtävä. Sen tehtävä oli opettaa meitä lukemaan, laskemaan sekä tietämään jotain luonnontieteistä Mutta jostain syystä koulu on saanut myös muita tehtäviä kuin vain luokassa tapahtuva opetusta. Meillä puhutaan sosiaalisten taitojen merkityksestä. 

Meille puhutaan siitä, miten tärkeää on olla muiden kanssa. Mutta joku nyt vain ei ehkä ole aivan niin sosiaalinen, kuin ihmiset haluavat heidän olevan. Jos ihmisen pitää jatkuvasti pingottaa jotain asiaa koko päivän, niin silloin stressin määrä lisääntyy. Stressaavassa ja meluisassa ympäristössä, missä ihminen ei tunne oloaan turvalliseksi. Ei ihminen kykene myöskään oppimaan mitää. Keskittyminen ei ole mahdollista, jos ihminen joutuu jatkuvasti pelkäämään väkivaltaa. 

Turvallisuutta ei tuo se, että henkilöä osoitellaan pihalla, tai häntä uhataan lähettää jonnekin laitokseen. Jos ihminen ei saa olla yhtään erilainen kuin muut, niin se aiheuttaa ongelmia. Tietenkin hänen pitäisi etsiytyä muiden seuraan, mutta mitä jos joukko ei huoli häntä mukaan? Se että toinen jätetään pois joukosta on rumaa. Se on syrjintää ja kiellettyä. Mutta kuitenkin miten tuo tilanne hoidetaan? Käsketäänkö toisten ottaa tuo syrjitty mukaan?  Nuo joukon jäsenet  tietenkin sanovat että he ovat tuon henkilön kanssa siksi, että heidän on pakko. Eli kuulostaa kivalta. Eikö vain?

Mikäli koulun tehtävä ei ole tarjota muuta kuin paikan, jossa vietetään aikaa jos muuta tekemistä ei satu löytymään, niin on turha kysyä, miksi kukaan ei opi mitään. Jos koulua markkinoidaan sillä, että se on kuin valtava bilekeskus, niin silloin voi oppiminen olla vähän vaikeaa. Jos ihmisen ei tarvitse muuta kuin jutella tekoälylle, niin hän tuskin kohta osaa lukea tai kirjoittaa. Kyllä äänikomennot pian tuonkin asian tekee mahdolliseksi, että ihminen ei enää osaa lukea tai kirjoittaa siinä mielessä kuin me nuo asiat ymmärrämme. Ehkä etäkoulu sekä etätyö tekevät mahdolliseksi sen että istumme kotonamme kaiken aikaa alasti, kun esimerkiksi lähetti robotti juoksee asioilla sekä valmistaa ruokaa. 

Meistä jokainen oppii eri tavalla. Meistä jokainen myös omaa erilaisia kiinnostuksen aiheita. Samoin meillä jokaisella on arkoja paikkoja, asioita joista emme halua koskaan puhua. Mutta yksilöllisyys ei ole huonojen tapojen tai surkean koulumenestyksen peruste. Meidän pitää ymmärtää sekin asia, että jossain vaiheessa me joudumme tekemään valintoja. Me emme kaikki ole yhtä hyviä juoksijoita. Tai me emme kaikki ole yhtä hyviä matematiikassa. Mutta siis meidän pitäisi pystyä antamaan myös yksilöllistä ja positiivista palautetta. 

Turhan usein palautteet jäävät negatiivisiksi. Ja jos yritämme opettaa että kaikki ovat yhtä hyviä kaikissa asioissa, niin kohtaamme lopulta tilanteen, jossa me joudumme tuomaan itseämme esiin. Eli vaikka perussuomalaisten puoluekokouksessa sanotaan, että nykyään tavoite ei voi olla erilaisuuden tai erikoisuuksien tavoittelu, niin miten me sitten työelämässä tuomme omaa osaamistamme ja omia taitojamme toisten tietoon. Meidän pitää saada jotain sellaista, mikä tuo meitä esille positiivisella tavalla. Siis positiivisen määrittelee se, mitä mahdollinen työhönottaja pitää tärkeänä. 

Se mitä kouluissa kaivataan on kirjat, itse olen sitä mieltä että kirjat voisivat olla digimuodossa, mutta käsin tehtävät muistiinpanot voivat auttaa myös oppimisessa. Mitä suurempi osa hermostosta osallistuu oppimistapahtumaan, niin sitä paremmin oppilas oppii. Mutta kuten tiedämme, niin jos ihminen ei käytä jotain taitojaan, niin ne taidot pois opitaan. Muistiinpanojen tekeminen käsin merkitsee toisenlaista vapautta. Se merkitsee mahdollisuutta piirrellä vihon sivuille. Kun kirjoitamme koneella, niin meidän pitää huomioida sellainen asia, että kuka vain osaa kopioida tekstejä jostain kalvolta. Se mitä meidän pitäisi ihmisille opettaa on itsenäinen ajattelu. 

Kun menemme nykyaikaiseen kouluun, niin silloin meidän pitäisi nähdä tekniikka sellaisena, että se palvelee ihmistä. Tekniikka ei saa olla itseisarvo. Se ei saa olla esimerkiksi sitä, että tekoäly agentti kirjoittaa lapsen aineet. Kun me käytämme tekoälyä, niin silloin meidän pitäisi huomioida se, että jossain peruskoulussa asioita tehdään toisin kuin jossaiin finassialan suuryrityksessä. Aivoilla pitää olla aikaa oppia. Niillä pitää olla myös aikaa tallettaa asioita muistiin. Ja niillä pitää olla lepoa, jossa ne kykenevät oikeasti palautumaan päivän kiireistä. Jos kaikki mitä jossain paikassa tehdään perustuu tehokkuuteen, niin silloin aivoille ei jää aikaa työstää saamaansa tietoa. Mikäli ihmisen aivoihin työnnetään liikaa dataa, niin silloin ne eivät kykene käsittelemään sitä. 

Aivot eivät ehdi valita mitä tietoa ne tarvitsevat ja mitä ne eivät tarvitse. Kun ihminen tulee ensimmäiselle luokalle, niin hän tarvitsee kynän kumin ja paperia. Hän ei tarvitse monimutkaisia laitteita vaan paikan sekä tilaisuuden oppia perusasioita. Eli jos oppimisen välineenä käytettävien laitteiden käytön opiskelussa kuluu tuntikausia aikaa, niin silloin tuo aika on poissa varsinaisen aineen opiskelusta. Oppimisen pitäisi siis olla sellaista, että aine mitä käsitellään on ensin. Ja sitten vasta tulevat ne laitteet joilla opiskellaan. Kun tekniikka tulee keskiöön, ja muu oppiminen jää pois, niin tulokset alkavat varmasti pudota. 

Se missä pohja luodaan on peruskoulun ala-aste sekä esiopetus. Ilman perusasioiden hallintaa ei kukaan voi oppia mitään monimutkaisempaa. Meistä jokainen on joskus laskenut sen 1+1=2 laskun. Jos ei osata tai haluta aloittaa aivan perusasioista, niin silloin oppilaalle tehdään karhunpalvelus. Meidän koulussamme opetussuunnitelma etenee siten, että seuraavana vuotena tehdään aina hiukan entistä vaikeampia tehtäviä. Jos oppilas ei ole läpäissyt edellistä vuotta, niin hän ei kykene selviytymään seuraavan vuoden tehtävistä. Siis jos lapsi ei ole läpäissyt ensimmäistä vuotta koulussa, niin silloin hänen on vaikea läpäistä mitään muutakaan. Eli koko koulunkäynti rakentuu sen varaan että ihminen osaa tietyt asiat. 

Oppiakseen ihminen tarvitsee sellaisen kannustavan opiskeluympäristön. Tärkein asia oppimiseen on tietenkin asenne, jolla koulua käydään. Toinen asia minkä pitäisi olla selvä, on se, että nuorten on koettava, että koulusta on heille jotain hyötyä. Jos he eivät koe koulua muuten kuin välttämättömänä pahana, tai asiana jota käydään, kunnes jotain parempaa tekemistä löytyy, niin silloin ei kukaan varmaan opi yhtään mitään. Se että tuota asennetta, jossa pölynimurikauppias tienaa paremmin kuin opiskelija korostetaan, niin kuka edes viitsii lähteä yliopistoon. Me voimme tienata aivan yhtä hyvin esimerkiksi nakkikioskin myyjinä. 

Toki ennemmin tai myöhemmin me kohtaamme tilanteen, jossa meiltä loppuvat ammattilaiset, jotka osaavat tehdä vaativia työtehtäviä. Jos meiltä loppuvat ammattilaiset, niin silloin olemme pulassa.  Meidän pitää silloin palkata ammattilaisia ulkomailta. Tai sitten muututtava jotenkin monialaisiksi ihmisiksi. Mutta jos me emme ryhdy tukemaan opiskelua uudella tavalla, niin silloin me menetämme kaikki maamme osaajat. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Meidän kaikkien pitää opiskella jotain asioita, koska kenestäkään tuskin tulee myötäsyntyistä kirurgia. Eli perimä-aines saattaa määrätä monia asioita, mutta aivan kirurgin taidot eivät aivan varmasti periydy.