Putin pelkää sotilasvallankaappausta, mutta pitääkö myös lännen pelätä sitä?

Putin pelkää  sotilaiden suorittamaa vallankaappausta. Mikäli asevoimat kaappaavat vallan Venäjällä, niin voidaan aina kysellä, että muuttuuko mikään tuossa valtiossa? Putin itse on koulutukseltaan KGB upseeri, eli periaatteessa hän on myös sotilashenkilö. Siis Neuvostoliitto samaistaa tiedustelupalvelun työntekijät asevoimiin, ja he käyttävät asevoimien sotilasarvoja. Heidän myös oletetaan noudattavan käskyjä samalla tavalla kuin normaaleiden sotilaiden. Eli tuolla tavoin arvioiden Venäjää johtaa tälläkin hetkellä jonkinlainen autoritaarinen sotilasjuntta, ja tietenkin meidän pitää muistella, että Putin on myös mielellään itsekin käyttänyt univormuja. Sotilasvallankaappauksen pelko on ollut keskeinen osa NKPn politiikkaa tai propagandaa. 

Eli jos NKPn eli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri menettää johtoasemansa, niin se merkitsee sitä että asevoimat ottavat maassa vallan. Tuolla asialla NKP perusteli sitä, että sen johto ei halunnut jakaa asemaansa kenenkään kanssa. Samoin Putinin propagandan keskeinen osa on se, että hänen syrjäyttämisensä johtaa sotilasvallankaappaukseen. Ja sen takia länsimaiden pitäisi tukea nimenomaan hänen omaa asemaansa.

Jos haluamme uskoa tuota ajatusta, niin silloin Putinin pitäisi saada paljon tukea, jotta hän "kykenee estämään" sotilaiden pääsyn valtaan. Se mitä sotilasvallankaappaus voisi tuoda tullessaan. Eli sotilaat voivat tuolloin saada esimerkiksi ydinaseiden laukaisukoodit sekä muut niihin liittyvät varusteet käsiinsä. Yleensä laukaisemiseen tarvittavia mikropiirejä sekä muita koodiavaimia säilytetään siten, että ne ovat turvallisuuspalvelun hallussa. Ja asevoimat vastaavat kuljetuslaitteiden kuten ohjusten raketteja sekä taktisia ja strategisia lentokoneita. Mutta varsinaisten kärkien laukaisimet ovat FSBn käsissä. 

Tuo järjestelmä on sellainen, että sen pitäisi taata se, ettei ydinaseita laukaista ilman lupaa. Jos sotilaat saavat vallan, niin se toisi nuo ydinaseiden laukaisimet periaatteessa yksiin käsiin. Mutta muuttaako se tilannetta miksikään?  Putin on julkistanut doktriinin jonka mukaan Venäjä ei käytä ydinaseita, jos niitä ei ensin käytetä sitä vastaan. Putin on myös miehittänyt asevoimien komennon "Jees miehillä", joilla ei ole joko haluja tai kykyä vastustaa Putinia. Periaatteessa Putin tarvitsee kahden kenraalin tuen ydinaseiden laukaisemiseen. Mutta hän on voinut salaa muuttaa tuota protokollaa. 

Eli hän on voinut ottaa nuo ydinaseavaimet omaan taskuunsa. Tai sitten hän on periaatteessa voinut nimittää esimerkiksi täysin sotilaallista koulutusta vailla olevia ihmisiä tuohon virkaan. Heidän tehtävänsä ei siis olisi tuossa mallissa muu, kuin kääntää avainta silloin, kun presidentti Putin käskee heidän niin tehdä. Putin lujittaa valtaansa pelolla. Hän siis ei välitä asevoimien jäsenistä yhtään sen enempää kuin muistakaan ihmisistä. Joten tietenkin tuo mies voi aina pelotella ydinaseiden käytöllä. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että Putin ei ole normaali ihminen. Hänet on aikoinaan koulutettu täyttämään käskyjä niitä kyseenalaistamatta. 

Kun hänestä on tullut Venäjän presidentti, niin hän on muuttunut alaisesta esimieheksi, joka vaatii alaisiltaan samaa, kuin häneltä itseltään on vaadittu. Aikoinaan KGB opetti hänelle, että Neuvostoliiton poliittinen johto on erehtymätön. Kun Putin nousi valtaan, niin silloin hän sai  aseman, joka oli hänelle esitetty erehtymättömän miehen asemana. Putin siis muuttui mielessään erehtymättömäksi, ja hän tietenkin vaatii muilta samanlaista kohtelua ja asennetta, mikä hänellä itsellään on ollut omaa presidenttiään sekä NKPn  pääsihteeriä kohtaan. Eli hän olettaa saavansa samaa kohtelua kuin Gorbatshov sekä hänen edeltäjänsä ovat saaneet. Putin kohtelee myös oppositiota samalla tavalla kuin häntä on opetettu KGB akatemiassa kohtelemaan toisinajattelijoita. Tuossa ideologiassa toisinajattelijat eli oppositio murtaa valtion yhtenäisyyttä. Siksi toisinajattelijat pitää murskata. 

Hän on käyttänyt väkivaltaa pitääkseen vallan omissa käsissään. Hän on aloittanut täysimittaisen sodan Ukrainassa. Joten saattaa olla, että Putin voi käyttää ydinaseita myös ensin, jos se auttaa häntä säilyttämään valtansa. Hän voi käyttää ydinseita myös omaa kansaansa vastaan, jos hän katsoo sen olevan välttämätöntä. Ja vain yksi asia on Vladimir Putinin mielestä välttämätöntä. Se on se, että valta Venäjällä kuuluu hänelle, ja hänen lähipiirilleen. Tuo Putinin lähipiiri on sillä tavoin orkestroitu, että jokainen heistä voidaan uhrata. Ja jos Putin pettyy lähipiiriinsä, niin seurauksena on putoaminen kaiteen yli tai liukastuminen suihkussa. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/professori-telle-vladimir-putin-pelkaa-jo-sotilasvallankaappausta/#36498dd2

Tiedustelun merkitys nykyisessä sodassa on olennainen.

Yllä: Lockheed U-2

Pekka Toverin mukaan poliitikot eivät usein ymmärrä tiedustelun merkitystä. Tiedustelun eli vakoilun sekä vastavakoilun merkitys on siinä, että sen avulla etsitään valtion sisäisiä sekä ulkoisia uhkia, Ilman tiedustelua ei tykistö tiedä mihin se ampuu. Tai valtion johto ei tiedä millaisiin sotilaallisiin uhkiin sen pitää varautua. Mitään asevoimaa ei voida pitää loputtomiin valmiudessa. Mutta nykyinen sodankäynti korostaa yllätyshyökkäyksen mahdollisuutta. Ja juuri tuo asia tekee strategisesta tiedustelusta erittäin olennaisen asian. 

Ilman tietoa siitä mitä välineitä vastapuoli aikoo käyttää, mitä joukkoja se aikoo lähettää ja mitkä ovat sen tavoitteet, on armeija pulassa. Esimerkiksi laskuvarjojoukkojen isku kannattaisi torjua niin, että noita joukkoja kuljettavat koneet ammutaan alas. Kyseisten joukkojen koulutus on erittäin hyvä, mutta esimerkiksi jopa huonosti koulutettu mies kykenee ampumaan nuo koneet alas IT tykeillä ja ohjuksilla. Siis noita joukkoja ei kannata päästää maahan asti. 

Eli sota ei ole mitään urheilua. Se on kilpailua siitä kumpi tuhoaa vastustajia tehokkaammin sekä siitä, kuka kykenee korvaamaan tappiot tehokkaimmin. Juuri noihin eliittijoukkoihin kohdistuvat tappiot ovat vaikeimpia korvattavia. Joukkojen koulutus kestää pitkään. Niihin kuuluvien pitää olla motivoituneita sekä pitää huolta kunnostaan. Sekä tietenkin osattava käyttää uusimpia varusteita. Mikään 6 viikkoa koulutettu mies ei ole samantasoinen kuin 2-3 vuotta koulutettu laskuvarjojääkäri. Eli pelkkä määrä ei riitä korvaamaan tappioita. Korvaavan kaluston sekä miesten pitää olla samalla tasolla kuin niiden jotka on menetetty rintamalla tai taistelussa rintaman takana. 

Tiedustelupalvelun tehtävä on hankkia tietoa vastustajan toiminnasta. Ja jos ajatellaan esimerkiksi sotilaallista toimintaa, niin monissa tapauksissa se, mitä vastapuoli ei halua muille kertoa on se, mikä pitäisi saada selville. Vastapuoli voi vakuutella rauhan tahtoaan, Ja kirjoitella alle mitä tahansa sopimuksia. Jos vastapuolena on Venäjä, niin Venäjä on valtava alue. Siis vaikka emme näkisi joukkojen keskityksiä rajan läheisyydessä, niin nuo joukot voivat valmistautumassa Siperiassa. Tuolta kaukaa ne voidaan tuoda alueelle joko rautateitse. Tai sitten ilmasiltaa käyttäen. 

Strategiset kuljetuslentokoneet voivat kuljettaa miehiä sekä jopa raskaita varusteita tuhansien kilometrien matkan. Tässä tapauksessa ei riitä, että suomalaiset ja muut NATO-joukot istuskelevat Suomen rajalla ja kiikaroivat vastustajien toimintaa. Ilman pitkälle vastapuolen alueelle ulottuvaa tiedustelua voidaan maassamme olevat joukot kohdata hyvinkin suuria tappioita, jos vihollinen pääsee yllättämään. 

Nykyaikaisten hybrdiuhkien aikaan ei hyökkäys välttämättä ala maan rajojen ulkopuolelta. Vastapuoli saattaa rekrytoida paikallisia rikollisia toimimaan omaksi hyödykseen. Sähköverkon vahingoittaminen, kansanedustajiin kohdistuva uhkailu sekä monet muut ilkeät asiat saattavat olla sellaisia, että niitä ei ehkä välttämättä osata tai haluta suoraan yhdistää esimerkiksi Venäjään. Kun tekijöinä on paikallisia tai kolmannesta maasta kotoisin olevia palkkasotureita, niin silloin voi Kremlin johto selvitä ilman, että sitä edes osataan epäillä näistä teoista. 

Tiedustelun ongelma on siinä, että ollakseen tehokas, sen pitää pystyä keräämään tietoa myös silloin, jos tekijöinä on oman maan kansalaisia. Tiedustelu perustuu pitkälti niin sanottuun laittomaan tiedonhankintaan. Ilman tuota tietoa ei varautuminen sekä uhilta suojautuminen ole mahdollista. Ilman taktista tiedustelutietoa eivät asevoimat  kykene iskemään tarkasti viholliseen. 

Tiedustelun tarkoitus on auttaa valtiota varautumaan uhkaan, mikä siihen ehkä kohdistuu. Tiedustelun toimialat ovat sotilastiedustelu, mikä tarkoittaa sitä, että hankitaan tietoa vastapuolen aseistuksesta, tuki-infrastruktuurista sekä mahdollisesti myös joukkojen keskittämisestä. Poliittisen tiedustelun tarkoitus on analysoida sitä, että luodaanko esimerkiksi rajan takana sellaista tahtotilaa, jossa hyökkäys pienempään naapurimaahan on mahdollinen. 

Vihollisen informaatio-operaatiot voivat antaa erittäin tarkan kuvan siitä, mikä on vihollisen heikkous. Siis jos ajattelemme että “siitä puhe, mistä puute”, niin tietenkin vastapuolella on intressi saada esimerkiksi tekoälyn kehitys loppumaan.Strategisen tiedustelun tarkoitus on siis havaita mahdollinen vihamielinen toiminta sekä välineet, joita siihen on varattu. Nykyaikaisen sodankäynnin silmiinpistävä piirre on nopeasti kehittyvät tilanteet. 

Eli strateginen kuljetuskalusto tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi nopeasti liikuteltavia ohjuksia voidaan nopeasti siirtää rajan tuntumaan. Samoin laskuvarjojoukkoja voidaan koota periaatteessa jopa tuhansien kilometrien päässä niiden kohteesta, ja nuo joukot voidaan pahimmassa tapauksessa havaita vasta, kun laskuvarjodivisioonan etjoukko hyppää koneesta ulos. Tuolloin voi reagointi olla muutamasta minuutista kiinni. Pahimmillaan tuo hyppy tapahtuu jonkun ilmavoimien tukikohdan päällä. Ja nopeasti alueelle siirrettävät ohjukset ja dronet voivat aiheuttaa hyvin pahoja tappioita.  

Periaatteessa Iskander ohjukset voidaan siirtää esimerkiksi Sortavalan, Viipurin ja Murmanskin lentokentiille Il-76 kuljetuskoneilla. Ne voidaan ajaa kentälle, ja sitten 500 kilometriä kantavat taktiset ohjukset voidaan saman tien laukasta. Sekä Tampere että Helsinki ja Turku ja myös Pori ovat merkittävistä lentokentistä Viipurista laukaistavien Iskanderien toimintasäteen sisällä. Ja jos osa noista ohjuksista laukaistaan Murmanskista, niin näin saadaan aikaan peittoalue, joka peittää käytännössä koko Suomen. Tällaiseen toimintaan pitää aina varautua. Kun ohjukset ovat matkalla, niin niitä ei enää sitten voida muuten torjua, kuin IT- ohjuksilla. 

Juuri tuo sodankäyntitapa jossa sotaa käydään pitkältä rintaman takaa  luo tarpeen myös tehdä iskuja pitkälle. Nykyiset nopeasti liikuteltavat asejärjestelmät kuten Iskander ovat erittäin vaikeasti löydettävissä. joten periaatteessa iskut kannattaa suunnata tehtaaseen, joka valmistaa noita ohjuksia. Ongelma on siinä, että nuo ohjukset saatetaan valmistaa jopa tuhansien kilometrien päässä sieltä, missä niitä  

Sodankäynnin muuttuessa pitää uusiin uhkakuviin pystyä vastaamaan. Jos niihin ei pystytä vastaamaan, niin seuraukset ovat oman valtion muuttuminen raunioiksi. Kun teemme päätöksiä, niin meidän pitää muistaa kokonaiskuva. Meillä voi olla omia arvojamme, meillä voi olla laki, mutta samalla meidän pitää muistella sitä, että maailmassa on toimijoita, joille sopimukset ja lakikirjat ovat pelkkää vessapaperia. Jos luotamme sokeasti siihen, että vastapuoli noudattaa sopimuksia, niin olemme sitten pahasti vipuun. 

Vaikka meillä olisi erilaisia Open skies sopimuksia, niin noiden sopimusten ongelma on aina niiden valvonnassa. Jos esimerkiksi ylilento pitää ilmoittaa esimerkiksi kolme tuntia ennen lentoa, niin ohjukset voidaan siirtää pois silmistä esimerkiksi kuljetuslentokoneisiin, jotka nostavat nuo ohjukset taivaalle. Eli tuolla tavalla voidaan ohjuksia siirtää pois tarkastajien silmistä. Tällaisella toiminnalla ei ole mitään tekemistä tiedustelun kanssa. Kun halutaan luotettavaa sekä käyttökelpoista tietoa vastapuolen toiminnasta, niin ainoa keino on suorittaa sitä oikeaa vakoilua. 

Voidaanko vaalitulos syrjäyttää?

 

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/E8KenT9vFw

Onko sosiaalisen median täyskielto väkivaltaa vai ei?

Kun keskustellaan sosiaalisen median käytöstä, niin toki voidaan sanoa että liika on aina liikaa. Mutta sitten toisaalta taas täyskielto ei ehkä ole myöskään järkevää. Eli kun sosiaalisen median käyttöä halutaan rajoittaa, niin helposti mennään toiseen ääripäähän nimeltään täyskielto. Kun mitään muuta välimuotoa ei edes voi ajatella kuin täyskielto, niin silloin toimitaan niin kuin mustavalkoisessa maailmassa toimitaan. On olemassa joko se kanta että sosiaalisen median käyttö sallitaan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Ja sitten tietenkin toinen ääripään vaihtoehto on sitten se, että sosiaalisen median käyttö kielletään täysin. 

Me haluamme varmasti varjella lapsiamme erilaisilta ikäviltä vaikutteilta. Mutta pahimmillaan kohtaamme tilanteen, missä suojelemme lapsiamme väärällä tavalla. Eli me emme valmista heitä maailmaan, jossa he kohtaavat erilaisia huijareita. Se että kiellämme sosiaalisen median käytön saattaa altistaa lapsemme toisenlaisille vaaroille. Eli tuolloin sosiaalisen median käyttö saattaa muuttua sellaiseksi, että sitä tehdään salaa vanhemmilta. Kun kukaan ei valvo niin kukaan ei puutu. 

Niin onko tuo sosiaalisen median kieltäminen tarpeen tai järkevää? Pahimmillaan siitä tulee asia, josta saa ostaa erivapauksia, kun esimerkiksi urheiluseura laittaa tärkeitä tiedotteita Facebook-sivuille. Parhaimmillaan siitä tulee asia, mikä muuttaa koulun yhteisöksi, jossa kaikki ovat läsnä. Ja sitten se paljon puhuttu ongelman ydin, eli sosiaalisen median liikakäyttö. Addiktio määritellään riippuvuus suhteeksi, joka vaikuttaa ihmisen toimintaan. Pahimmillaan addiktio on asia, joka syrjäyttää kaikki muut asiat ihmisten elämästä. 

Se mitä me sitten oikeasti unohdamme niin usein on se, että se millä perustelemme kieltoa on se, mikä motivoi noudattamaan sitä. Kun kiellämme sosiaalisen median, niin samalla meidän pitäisi pystyä valvomaan tuota kieltoa. Se että kieltoa valvotaan silloin kun mitään muuta tekemistä ei ole ei muuta asioita yhtään miksikään. Tai toinen vahingollinen tapa on se, että kieltoja annetaan mutta niitä ei viitsitä valvoa. Tai sitten kieltoja valvotaan vain yhden tai kahden oppilaan kohdalla. Eli ne jotka osaavat laittaa puhelimen äänettömälle ja pitää sen pois pöydältä tekevät niin ilman erillistä kieltoa. Mutta ne jotka muutenkaan eivät kieltoja noudata eivät tuotakaan kieltoa mitenkään erityisesti noteeraa. Kännykkä kiellosta voidaan joka tapauksessa tehdä show, jolla joku häirikkö voi saada suosiota tai aplodeja, kun hän esittelee uusia soittoääniä kaikelle kansalle. 

Tupakointi yläasteella oli silloin jo kauan sitten kiellettyä kun kävin yläastetta itse. Kuitenkin tupakointi oli jokaiseen välituntiin kuuluvaa “kansallisurheilua”, eli joka välitunti samat naamat olivat puskassa polttelemassa parit savukkeet, ja sitten taas joku oli jälki-istunnossa. Lopulta kävi niin ikävästi että opettajat eivät enää rankaisseet noita henkilöitä. Tuolloin 1980-luvulla ei sosiaalista mediaa oltu vielä keksitty. Eikä tupakoinnin vaaroista tiedotettu vielä tuolloin. Mutta se oli kiellettyä. Ja kun jälki-istuntoa tuli tarpeeksi, niin siihen tottuu. Mutta samalla meidän pitää huomioida sellainen asia. Että jokaiseen rikkeeseen voidaan suhtautua samalla tavalla kuin tupakointiin. Se että kielto perustellaan oikein varmasti vähentää tupakointia. Ja sitten eräänä päivänä eräässä luentosalissa katsottiin elokuvaa siitä, mitä tupakka tekee elimistölle. Silloin ainakin itse ymmärsin että tuo asia on oikeasti vaarallista. Ja ymmärsin tumpata. 

Eli perusteltu kielto sitten voisi olla paljon parempi asia kuin pelkkä kielto. Mutta siis se, että “minä sanon” ei ole se perusteltu kielto. Ehkä se olisi parempi kertoa oppilaille sosiaalisen median varjopuolista sekä siitä, että on olemassa pahoja miehiä, jotka palvelevat pahoja valtioita. Ja kaikki ihmiset tarvitsevat uudenlaista kriittisyyttä, mediakasvatusta sekä erityisesti tietoa siitä, että kaikki mikä näyttää hyvältä ei ole aivan niin hyvää kuin miltä me haluamme sen näyttävän. 

Jos vaihdamme amerikkalaisen palvelun johonkin tuntemattomaan palveluun, niin silloin me ehkä siirrämme tietomme niin sanotusti ojasta allikkoon. USAn tilalle voi karrikoiden tulla vaikka Pohjois Korea, Iran tai Venäjän mafia. Eli ennen kuin Microsoft tuotteet vaihdetaan pois, niin kannattaa hiukan tutustua uuden palveluntarjoajan taustoihin. Tai sitten edessä voi olla paljon pahempia ongelmia kuin se, että tietoa nyt sattuu vuotamaan NSAlle. 

Sosiaalisen median käyttö voi addiktoida ihmisen. Samalla tavalla kuin pelaaminen tai alkoholi sekä nikotiinivalmisteiden käyttö. Eli ihminen ei ehkä enää saa itseään irti sosiaalisesta mediasta, ja pahimmillaan tuo addiktio sitten alkaa dominoida tuon ihmisen elämää. Se mikä on oikein ja mikä on väärin riippuu ihmisestä. Sosiaalista mediaa syytetään kiusaamisen välikappaleeksi. Jos joku kirjoittaa hävyttömästi sosiaaliseen mediaan, niin hän varmasti loukkaa toista. 

Se että hän kuiskaa tuon asian toisen korvaan tai soittaa nimettömänä puhelinsoiton varmaan sattuisi aivan yhtä paljon. Mutta sosiaaliseen mediaan kirjoitetut asiat jättävät jäljen, jota voidaan käyttää todisteena. Toisten mielestä sosiaalisen median kieltäminen estää kiusaamista. Toisten mielestä sosiaalisen median kieltäminen taas ainoastaan lakaisee ongelmia pois ihmisten silmistä. Eli jos itse olisin kiusaaja, niin varmaan en toivoisi tekojani käsiteltävän jossain sosiaalisen median sivuilla. Tai ehkä se kuvaus mitä teoista kerrotaan jossain ehkä valtakunnallisessa sanomalehdessä pitää osittain paikkansa. Mutta kuvaus siitä, että tempaisi huivin jonkun tytön päästä. 

Tai tönäisi jotain poikaa pihalla ei ole teon koko kuva. Siis mitä jätettiin kertomatta? Ehkä se selviäisi paremmin, jos koko asia näytettäisiin suoraan, eikä siis kerrota vain sitä, mitä joku haluaa asiasta kertoa. Tai jutusta näytetään ehkä viimeiset viisi sekuntia, jossa voidaan todeta että joku löi toista. Tuolloin se mitä ennen tapahtui jää usein täysin selvittämättä. Jutuista voidaan sitten lukea sitä, mikä näyttää koulun johtokunnasta suotuisalta. Se että miten paljon sitä tai tätä on haukuttu, ärsytetty tai muuten kohdeltu huonosti ei useinkaan viitsitä näyttää. Me kaikki puutumme kiusaamiseen. Niin ainakin meistä jokainen sanoo. 

Aikuisten velvollisuus on siis puuttua kiusaamiseen. Mutta tuon velvollisuuden siirtäminen käytännön tasolle on jotenkin vaikeaa. Kiusaamiseen puututaan, mutta siitä saatavat rangaistukset ovat pieniä. Tunti tai kaksi jälki-istuntoa kerran pari vuodessa ei ole aivan sitä, mitä toivottaisiin. Pahimmillaan jälki-istunto tarjoaa jollekin kiusaajalle mahdollisuuden verkostoitua kaltaistensa kanssa. Ja se saattaa tuoda tuolle kiusaajalle kovaa mainetta sekä kunniaa. 

Se mitä tuo jälki-istunto sitten voi aiheuttaa on se, että kiusaaja muuttaa tuon jälki-istunnon keinoksi, jolla hän uhriuttaa itseään. Esimerkkitapauksissa väärin annettu rangaistus vain puhaltaa tuulta kiusaajan purjeiisiin. Eli jo seuraavana aamuna kiusaaja ilmaantuu koulun pihaan ja väittää että hänen uhrinsa on keksinyt kaiken. On helpompi sanoa että kiusattu on jotenkin ahdistunut. Ja että hänet suoraan paiskataan pois koulusta, kuin kysyä. Että miksi hän on ahdistunut. 

Kaikki tietävät että jeppe juo. Kukaan ei kysy miksi jeppe juo? Kaikki tietävät että “aimo” on ahdistunut. Kukaan ei kysy miksi “aimo” on ahdistunut? 

Samoin jos ihminen ryyppää, niin kaikki päivittelevät sitä, että hän ryyppää. Kukaan ei viitsi kysyä että miksi ihminen ryyppää? Ahdistus on asia joka johtaa joskus alkoholismiin. Me voimme aina määräillä lääkkeitä. Mutta samalla unohdamme kysyä että mikä esimerkiksi koulussa pelottaa? 

Ja siellä “opettajanhuoneessa vain kiusattua on uskottu”. Ja pahimmillaan kiusaaja muuttaa tuon kiusatun uhrista tekijäksi. Kun ajatellaan sitten noita kiusaamistapauksia, niin uskooko kukaan oikeasti sitä, että kiusaaja toimii yksin? Pääasiallinen räksyttäjä voi olla hyvinkin pienikokoinen, mutta hänellä saattaa olla erittäin paljon vanhempia ystäviä. Ja mikäs sen hauskempaa on kuin panna joku 12 vuotias hakkaamaan 16-17 vuotiasta koko koulun edessä. 

Jos sitten tuo vanhempi henkilö edes uskaltaa tehdä vastarintaa, niin tuon 12 vuotiaan taustavoimat ovat sekunnissa paikalla. Eli tällaista voidaan sitten tietenkin pitää jossain määrin muka oikeutettuna kun tuota hakattua  henkilöä kutsutaan “pedofiiliksi”. Siitä mitä hän on tuota ennen tehnyt lapsille ei tarvitse todistaa. Riittää että hän ei ole maksanut jotain “veroja”. Kun ulkomaalaisten rikollisten toimintamallit saapuvat myös Suomeen, niin voidaan hyvin olettaa, että myös alaikäisten tai jopa lasten käyttö rikollisten juoksupoikana tai jopa varsinaisina iskijöinä on ehkä muuttumassa yleisemmäksi. 

Muualla maailmassa rikolliset ovat antaneet reilusti alaikäisille aseita ja käyttäneet heitä myös kovien rikosten välineinä. Se että ihmiset vaikenevat ongelmista eivätkä puutu asioihin riittävän ajoissa saattaa aiheuttaa suuren luokan ongelmia. Asioihin puuttuminen ei ole sidoksissa sosiaalisen median kieltämiseen. Se on asia joka on sidoksissa yleiseen asenneilmapiiriin. Sosiaalisen median käytön kieltäminen oppituntien ajaksi ei liene vaikeaa. Se että sosiaalista mediaa käsitellään mustavalkoisesti saa aikaan sen, että sen käyttöä ryhdytään harjoittelemaan joskus aikuisiällä. Sama koskee myös esimerkiksi kulutusluottoja. 

Tuolloin ei kukaan voi siellä sitten enää suoraan laillisesti puuttua tuohon sosiaalisen median käyttöön. Suomessa ongelma on siinä, että kaikki aikuisten oikeudet saadaan samantien. Kun oikeuksien käyttöön kuuluvista velvollisuuksista ei juurikaan ehditty puhua. Niin kun herra tai rouva 18 vuotias saa oikeuden käydä ravintolassa, niin hän saa silloin oikeuden hakea lainaa pankista sekä samalla taata lainoja. Hän saa oikeuden käyttää sosiaalista mediaa. Ja sitä on sitten aikuisena mukava harjoitella.

Eli kun mitään oikeutta ei saa harjoitella vanhempien valvonnassa, niin silloin uudet vapaudet saattavat muuttua asioiksi, joista seuraa jopa vuosien piina. Sosiaaliseen mediaan kuuluu vaaroja. Mutta jos noita vaaroja ei tunnisteta, niin ne voivat viedä joko rahat tai sitten esimerkiksi munuaisen sekä hengen. Toisin sanoen netin vaaroihin pitäisi tutustuttaa paremmin. Kun ihminen opetetaan jo nuorena etsimään tietoa oikein sekä olemaan kriittinen näkemänsä suhteen. Niin silloin hän todennäköisesti pärjää paremmin. Sosiaalinen media on täällä jäädäkseen. Se että rajoitamme sen käyttöä voi olla hyväksi. 

Parempi tietenkin olisi se että tutustuminen sosiaaliseen mediaan tapahtuisi vanhempien valvonnassa sekä siten, että ihmiset opetetaan jo lapsesta pitäen liikkumaan internetissä sekä myös sosiaalisen median alustoilla varoen. Mutta se mikä sitten tietenkin pitää aina huomioida on se, että mikään kiusaaminen ei lopu sillä, että asioista vaietaan. Se että kiusaamiseen ei puututa vaan että sen annetaan jatkua ei lopeta kiusaamista. Pahimmillaan ainoa asia joka rajoittaa kiusaajia on pelko siitä, että joku kuvaa tuota toimintaa. Sekä jakaa sen jonnekin sosiaalisen median palveluun. Tai sitten tietenkin jokaisesta ihmisestä voidaan sosiaalisen median kautta tehdä aivan mitä hyvänsä. Eli pahimmillaan sosiaalinen media on väline, jonka avulla ihmistä voidaan mustamaalata rajattomasti. 

Taas kerran tilastojen kaunistelu on pääroolissa..

Pitkäaikaistyöttömien siivoaminen kortistosta on varmaan jokaiselle meistä tuttu tapa hoitaa asioita. Yleensä tuolloin puhutaan siitä, että henkilö eli työnhakija on jotenkin sairas. Ja jotenkin mieleen tulee se, että sanan “sairaus” tarkoittaa tälläkin kerralla psykiatrisia oireita, joiden avulla sitten ihmisille kerrotaan, että muut tietävät kaikki asiat paremmin kuin tuo potilas, eli kuntoutuja itse tietää. 

Tuolloin ei potilaan omaa mielipidettä tarvitse kuunnella. Psykiatrisen potilaan kohdalla ongelmana on se, että potilaan tahtoa palautua työkyiseksi ei kannusteta tarpeeksi. Potilaan vähättely on erittäin yleistä. Ja sitten jos joku nyt huomauttaa siitä, että potilaan omaa tahtoa pitäisi hiukan enemmän huomioida, niin silloin muistellaan esimerkiksi “Veikko “Jammu-Setä” Siltavuorta. Eli tuollaiset superpedofiilit ovat niitä, joita mielellään käyteään esimerkkinä siitä, miksi kaikki mielenterveyspotilaat pitäisi eristää lopun iäksi. 

Samalla kuitenkaan kukaan ei ole koskaan verrannut esimerkiksi amfetamiinia kauppannutta huumekauppiasta vaikkapa Pablo Escobariin. Samalla tavalla me kaikki voisimme verrata jokaista huumekauppiasta tuohon Kolumbian huumemafian pomoon, kuin vertaamme psykiatrisia potilaita koko suomen vihaamaan Jammu Siltavuoreen. Jokaista myymälävarasta voidaan silloin verrata johonkin mafiapomoon, ja sanoa että noiden ihmisten varastamat lonkerot suoraan vievät hänet tielle, joka tekee hänestä vähintään Al Caponen. 

Kun ihmisen tekoa ei tuomita oikein, tai hänelle osoitetaan että mitään muuta vaihtoehtoa ei ole kuin rikollisen tie, niin se kehittää sitten mallin, joka vie ihmisen kohti kovempia rikoksia. Kun meillä on tapana tuomita, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä rikoksesta tuomitun henkilön positiivista kehitystä ei edes yritetä tukea. Hän on tehnyt rikoksen, ja saanut tuomion. Mutta samalla kun hänen motiivejaan ei kukaan edes halua kuunnella. Kaikki tietävät että “Jeppe juo”. Mutta kukaan ei kysy miksi jeppe juo. Rikoksiin pitää löytyä syy. Ilman tuon syyn löytämistä ei rikosten tietä voida katkaista. Samoin alkoholismi ei ole mikään sairaus vaan oire. Samoin kukaan kovia rikoksia tehnyt ei ole koskaan aloittanut murhalla. Hän on tehnyt jo kauan ennen murhaa tekoja, jotka ovat olleet tuomittavia. 

Tässä vähän aikaa sitten luin jostain, että pikkulapset ovat kaikkein väkivaltaisimpia. Jos lapsena ilmenneeseen väkivaltaan ei puututa oikein, niin se saattaa muuttua myöhemmin teoiksi, joita emme halua todistaa. Tietenkin rikollisen pitää hävetä tekoaan. Hänen pitää uskaltaa tulla takaisin yhteisöön, jonka sääntöjä vastaan hän on tehnyt rikoksia. Tappelun jälkeen pahinta on usein sen toisen kaverin kohtaaminen. Pahimmillaan pelko sekä häpeä ajavat ihmisen tekemään lisää tekoja joista saamme sitten lukea Alibista. Vankila eristää mukavasti muusta yhteiskunnasta. 

Vangin ei tarvitse sanoa olevansa vanki muille kuin muille vangeille. Pahimmillaan vanki joutuu yhteisöön jossa rikoksella leuhkitaan ja jossa rikokset hyväksytään. Tuo asenne sitten vie varmasti kohti uusia rikollisia tekoja. Kun ihmistä rangaistaan, niin hänen pitää myös saada kertoa oma näkemyksensä teosta, mistä hänet on tuomittu. Jos häntä syyllistetään liikaa, niin se saattaa aiheuttaa vihan patoutumista. Ja patoutunut viha tietenkin voi hyvin purkautua hyvin vaarallisella tavalla. Mutta siis onko esimerkiksi pahoinpitelijä kokenut itse toimivansa oikein? Onko hänelle kerrottu jotain asioita, jotka hänen eli tekijän mielestä oikeuttavat väkivaltaan uhria kohtaan? Kun ihminen ajattelee niin, että hänen paikkansa on joka tapauksessa laitoksessa, niin silloin hän voi lähteä tielle, jonka seurauksena on ehkä useita ihmisiä kuollut. 

Kun pitkäaikaistyötön ei sitten enää ole rumana esimerkkinä kortistossa roikkuvasta henkilöstä, jonka työura on päättynyt alkoholismiin tai muuten sairauteen, mikä ehkä olisi voitu estää, niin totta kai hänet halutaan pois tuolta listalta. Siis kun työkyvytön siirtyy toisen palvelun käyttäjäksi, niin kenenkään ei häntä tarvitse katsella. Tai siis kaikki hänen ajatuksensa tai ideansa voidaan silloin sivuuttaa vetoamalla hänen mielenterveyteensä. Kun hän pääsee pois oravanpyörästä, niin kaikki ovat onnellisia. 

Hän voi vaikka jäädä kotiin lepäämään, jotta hän ei sitten enää vaikuta mitenkään missään työvoimaministeriön hankkeessa. Tilastot muuttuvat noin erittäin kauniiksi. Noin nämä vapautuvat resurssit voidaan sitten siirtää johonkin muuhun käyttöön. Ja hyvän käytännön mukaan ei työttömän kuulu näkyä eikä kuulua. Joten kun asioista vaietaan, niihin suhtaudutaan kriittisesti eli kielteisesti, niin silloin voimme kaikki hyppiä riemusta. Näin sitten voidaan mielenterveyden ongelmista kärsivät siirtää suoraan pois koulusta, kun heistä ei kuitenkaan tule niitä kunnon kansalaisia. 

Heitä voi aina nälviä, kun heillä ei ole mitään tietoa siitä, mitä esimerkiksi kunnianloukkaus tarkoittaa. Hänen asioitaan voi aina levitellä vaikka internetissä.  Ja kun “sairaus” sitten saa aikaan sen, että tuo vajaakuntoinen työnhakija suljetaan pois kaikista aktiviteeteista, niin kenenkään ei tarvitse häneen eli tylsään harmaaseen ihmiseen edes tuhlata omaa aikaansa. Kun puhutaan työkyvyttömyydestä, niin kaikkein parasta olisi se, että joku muu voisi tehdä heidän kohdallaan päätöksiä. 

Tietenkin psykiatriseen hoitoon liittyy se, että ihmiset ovat vaitiolovelvollisia. Mutta jostain syystä tieto sairaudesta leviää kuin se paljon puhuttu elanto. Kun kaikki sukulaiset saavat tietää tuosta hoidosta, niin silloin kannattaa ajatella sillä tavalla, että asioiden levittäminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. 

Työkyvyn arvioinnin suurin ongelma on siinä, että siinä etsitään ihmisistä vain vikoja. Ihmisestä ei edes yritetä etsiä mitään vahvuuksia. Kun ihminen sitten todetaan jostain syystä vajaakuntoiseksi, niin kuntoutusta eli niin sanottua ihmisen työkyvyn palautumista sille tasolle, että hän voisi lähteä töihin ei sitten enää ehditä tehdä. Ihmisen tulevaisuus määrätään siten, että hän tulee lopun ikänsä oleva jossain muualla kuin työelämässä. Häntä ei tarvitse koskaan enää nähdä työpaikalla. 

Kun mielenterveyden ongelmat alkavat dominoida ihmisen elämää, niin hän ei tietenkään ymmärrä omaa parastaan. Hän ei varmaan koskaan saa mitään töitä, niin miksi hän ylipäätään käy mitään koulua. Hän kilpailee jatkuvasti niin sanottujen terveiden kanssa niistä resursseista, jotka ovat olleet niin sanotusti normaaleja. Kun sitten tuo 1,2 miljoonaa euroa vapautuu siitä, kun tuollaista pitkäaikaistyötöntä paapotaan, niin silloin varmasti maailma on paljon parempi paikka elää. Kun työvoimapiiri säästää 1,3 miljoonaa euroa, niin silloin tietenkään tuollainen henkilö, joka määrätään kansaneläkkeelle eli kuntoutumaan, ei varmaan aiheuta kustannuksia minnekään muualle. 

Hän tietenkin silloin työllistää muutamia lääkäreistä ja sairaanhoitajia. Mutta mitä sitten. Hän saa rahansa jostain muualta kuin työttömyyskorvauksesta. Näin hän kokee sitten varmaan suuren vapautumisen, kun tuo entinen voi kokopäivätoimisesti istua yksin kotonaan. Siinä stigmat katoavat ja skitsofreniat paranevat, kun hänet ympäröidään muilla potilailla. Ja kukaan kiusaaja ei varmaan vastusta sitä, että sosiaalinen media kiellettäisiin täysin. Liika ruutuaika on asia, mikä sitten aiheuttaa suuria ongelmia. Joten sitä pitää tietenkin rajoittaa. Kun ihminen ympäröidään sairailla henkilöillä, niin hän ei sitten ehkä edes halua tai kykene enää pitämään itseään kiinni todellisuudessa. 

Kun ihminen alkoholisoituu, niin hän varmasti haluaa jäädä kotiinsa. Hän kokee tuolloin että tällainen kuntoutusraha tai eläke olisi ikään kuin joku loma. Kun ihminen uupuu, niin hän ei välttämättä osaa ajatella muuta kuin mahdollista jäämistä kotiin. Kun keskustellaan siitä, mikä on ihmisille parasta, niin yleensä unohdetaan se, että jokainen ihminen on itse asiassa yksilö. Jokainen ihminen siis voi vaatia aivan omia ratkaisuja. Siis mikään toimintatapa ei ole koskaan universaali. Se mikä on yhdelle kaunistus on toiselle kauhistus. Ja kun toimintamalleja lähdetään etsimään, niin silloin tietenkin fokus pitäisi olla siinä, että mikä on juuri tälle asiakkaalle paras mahdollinen vaihtoehto.

Pahimmillaan parhaalta näyttävä lyhytnäköinen vaihtoehto ei ole pidemmän päälle kovin hyvä. Ja pahimmassa tapauksessa säästö tuo sitten jopa suurempia kuluja yhteiskunnalle kuin vanhan mallin säilyttäminen. Ja tietenkään esimerkiksi se, että ihminen kadottaa lopullisesti otteen elämästään ei ole hänen läheisilleen mikään hyvä asia. Läheiset ovat tietenkin aina huolissaan. Tai niin aina olemme tottuneet ajattelemaan. On paljon ihmisiä joilla ei ole ketään, joka edes käy kylässä. 

Sukulaiset eivät viitsi soitella tai muutenkaan “vaivata” tuota sukulaistaan, jota ei ehkä edes koskaan kutsuta mihinkään. Kun kylään ei tarvitse tulla, tai kylässä ei ehditä käydä, niin silloin varmaan on muille parasta, että tuo syrjitty ihminen ei näkyisi missään tai kuuluisi missään. Hän voi jäädä kotiinsa miettimään sitä, mitä hänen olisi pitänyt muiden mielestä olla. Usein yksin jättämistä perustellaan sillä, että henkilö on sairas. Tai muuten vain omituinen. kun muut tietävät kaikki asiat paremmin, niin silloin ihminen varmaan muuttuu alemmuuskompleksin. Kun muut tietävät paremmin, niin silloin unohtuu se, mikä olisi tuolle työnhakijalle itselleen tärkeitä asioita. 

Siis muut voivat olla sitä mieltä, että on parempi että toinen nukkuu 20 tuntia vuorokaudessa. Mutta onko se ehkä sitten tuon sairaan ihmisen mielestä paras mahdollinen tapa viettää aikaa? Kas siinä vasta kysymys. Kun ihminen sairastuu, niin silloin muiden ihmisten mielipide saattaa muuttua sellaiseksi, että se dominoi hoitoa tai kuntoutusta. Toisten ihmisten mielipiteiden huomioiminen vie usein huomion siitä, mitä potilas itse haluaa tai mihin hän kykenee. 

Se että ihminen määrätään edunvalvontaan ei siis poista hänen ongelmiaan. Edunvalvonta antaa muille oikeuden määräillä toisen asioista. Mutta vaikka tarkoitus olisi hyvä, niin potilaan omasta mielestä se, että muut päättävät hänen asioistaan voi tuntua potilaasta tai asiakkaasta nöyryyttävältä. On olemassa tapauksia, joissa edunvalvontaan määrääminen on muuttunut pääasialliseksi tai ainoaksi toimenpiteeksi. Henkilön koulu päätetään hyvässä hengessä. Ja sitten mitään muuta ei tapahdu. Hoitoa sekä siihen kuuluvia perheen kanssa tapahtuvia neuvotteluja jatketaan vielä yli 60-vuotiaana. Arvatkaa vain mistä sen tiedän. 

Kun ihminen siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle, niin silloin taas siirrytään tilanteeseen, missä maailma on mustavalkoinen. Mikään lyhennetty työviikko tai muut kuin hoitoon liittyvät asiat eivät tule kuuloonkaan. Vaan ihminen muuttuu silloin haamuksi. Hän ei saa tehdä mitään vapaaehtoistyötä, jotta kukaan ei vain saa kuulla hänen mielipiteitään asioista. Kun muut katsovat sairasta ihmistä alaspäin, niin se saattaa murskata kyseisen henkilön itsetunnon. Pahimmillaan tuo asenne ajaa ihmisen itsemurhaan. 

Kun ihminen siirretään sairaseläkkeelle, niin hänen ei silloin tarvitse tehdä mitään muuta kuin vain olla olemassa. Häntä saatetaan kohdella kuin lasta. Hän varmaan kuulee tuosta sairaudestaan erittäin usein. Mutta muuten häntä itseään ei sitten enää edes kukaan haluaa kuunnella. Kun hän on lopun elämänsä jossain sairaseläkkeellä, niin häntä ei edes tarvitse kuunnella. Tai kuunnella voidaan aina, mutta päätökset tekee joku muu. 

https://yle.fi/a/74-20239292

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/sWnCB7RsHB

Onko Venäjä tuhottu?

Maalaus: Volgan lautturit. (Ilja Repin, 1870–1873)

Tsaarin aikaan Venäjän yläluokka puhui ranskaa. Se piti näin “hajurakoa” tavallisiin ihmisiin. Tsaari piti lukutaidottomuutta suurena hyveenä. Hän ajatteli että kun ihmiset eivät osanneet lukea, niin silloin he eivät saisi ulkomailta niitä niin sanottuja “vahingollisia vaikutteita”. Eli kun ihmiset tekivät työtä pelloilla ja joivat vodkaa, niin se sitten säästi Venäjän johdon vaatimuksilta parantaa työläisten oloja. 

Tsaari siis halveksi kansaansa. Ja sama asenne tarttui myöhemmin Neuvostoliiton johtoon. Miksi kouluttaa venäläisiä kirurgeja tai insinöörejä, kun sama työ voidaan teettää ulkomaalaisilla. Venäläinen sydänkirurgi vain levittelee oligarkkien sekä todellisten johtajien asioita muille. Joten sen takia näiden superrikkaiden pamppujen kannattaa omasta mielestään käyttää itseään hoidossa ulkomailla. 

Ulkomainen kirurgi ei levittele asioita samalla tavalla kuin kotimainen. Eikä hänen kohdallaan tarvitse pelätä, että FSB on surmannut hänen tuttaviaan. Ja ulkomaisen kirurgin voi aina vaihtaa toiseen. Kun hoidossa käydään ulkomailla, niin silloin ei Venäjälle tarvitse kouluttaa lääkäriä, joka ehkä lukee vapaa-aikanaan kirjoja, jotka ikään kuin infektoivat häntä. Hän saa ehkä noista kirjoista ajatuksia, jotka eivät ole Venäjälle sopivia. 

Ihmisten rooli Venäjällä on palvella Vladimir Putinia sekä hänen oligarkki-tuttaviaan. Eli koko yhteiskuntaa voidaan verrata Ilja Repinin maalaukseen “Volgan Lautturit”. Siinä joukko riepuihin puettuja ihmisiä vetää laivaa pitkin Volga jokea. Tuota miesten vetämää  lauttaa voidaan verrata Kremliin. Siellä istuu Venäjän johto joka saa tehdä mitä huvittaa. Nuo miehet ovat luhistumassa taakkansa alle, mutta samalla tuo joukko sitten saa määräyksen yrittää yhä enemmän. 

Kun ihmiset ovat koulutusta vailla, eivätkä mielellään edes osaisi lukea, niin he eivät ehdi silloin ehkä edes tiedä mahdollisuudesta saada jotain parempaa. Kun ihmiset jättävät koulut käymättä, niin se tukee valtion itsevaltaista johtoa. Jos he tekisivät vain työtä ja juovat vodkaa, niin heistä ei silloin koidu ongelmia valtion päämiehelle. 

Se mitä Vladimir Putin ajattelee määrittelee tällä hetkellä hyvinkin pitkälle sen, mitä Venäjälle tapahtuu. Jos me lähdemme ajattelussa siitä, että Venäjän johto pitää maataan lähinnä oman lompakkonsa jatkeena. Asiana jota pitää sietää siksi, että kansaa on vaikeaa vaihtaa, niin silloin Venäjän johdolle riittää, että heillä itsellään menee hyvin. Me kaikki olemme kuulleet Putinin kyvystä improvisoida tilanteissa, joissa hänelle sattuu virheitä. 

Ja tietenkin Ukrainan sota antaa hänelle sekä hänen tukijoilleen mahdollisuuden eli tekosyyn säätää lakeja, joilla heidän valtaansa pönkitetään. Samoin Ukrainan sota antaa hänelle mahdollisuuden lähettää poliittisia vastustajiaan suoraan tuonne rintamalle tapettavaksi. Näin ollen Ukrainan sota tukee Putinin henkilökohtaista valtaa. Putin on pohjimmiltaan tyypillinen diktaattori. Hän haluaa kansan joka tottelee häntä, eli tyytyy vähän, juo vodkaa sekä kuolee mahdollisimman nuorena. 

Samoin Putinin kaltaiset ihmiset eivät suorastaan korosta tai halua edes nähdä mitään oma-aloitteista toimintaa. Ihmisten tulee tuossa maassa totella esimiestään ilman, että he kyseenalaistavat yhtään mitään. Ihminen saa tehdä asioita vain silloin, jos hänellä on lupa tai käsky suorittaa näitä tehtäviä. Joten sen takia Putin näkee varmaan ihmiset mieluummin rintamalla kuin käymässä jotain kouluja siksi, että oppimattomat ja “tyhmät” eivät koskaan tee mitään, mitä Putin ei ole nimenomaisesti käskenyt. Putinille itselleen kelpaa varmaan tilanne, missä hän hallitsee kansaa, joka ei edes osaa lukea. 

Putin todennäköisesti pitää suurimpana pelkonaan sitä, että sukupolvet, jotka ovat saaneet maistaa vapautta alkavat vaatia lisää vapauksia. Näin ollen nuo Jeltsinin ajan nuoret ovat hänelle vain uhka. Putinin suurin tukija on vihattu ja pelätty turvallisuuspalvelu. Putinin etu on se, että alaiset ovat vihattuja. Vihatut alaiset ovat sikäli tiukemmin hänen käsissään, kun heillä ei ole mitään muuta kuin hyppypotkut ja tuliaseet, joilla he pitävät järjestystä. Jos valta  vaihtuu, niin seuraaja ei ehkä ole enää samalla tavalla valmis myöntämään armahduksia samalla tavalla kuin Putin on niitä jaellut. Se ei ehkä vaikuta samalla tavalla myöskään Venäjän ulkopolitiikkaan kuin sen toivottaisi vaikuttavan. 

Putin on monella tavoin tyypillinen diktaattori. Kaaoksesta nousi liberaali sekä miellyttävä presidentti. Ihmiset luottivat hänen lupauksiinsa siitä, että asiat tulivat muuttumaan. Hän tarvitsi vain erityisoikeudet. Putin lupasi ihmisille, että hän ei aio asettua ehdolle, kun hänet kuljetettiin suihkuhävittäjällä Moskovaan sijaistamaan sairaskohtauksen saanutta Jeltsiniä. Mutta sitten löytyi paljon tehtävää. Jeltsinin alkoholin käyttö oli asia, mikä teki hänestä pelottavan. Samoin Jeltsin käski tulittaa parlamenttitaloa, jonka säätämät lait eivät häntä miellyttäneet. Tuota tapausta kutsutaan parlamentti-kapinan nimellä. Ideana oli siis näyttää se, että parlamentin oli toteltava presidenttiä. 

Mutta syy siihen, että ihmiset hyväksyivät nuo toimet joilla parlamentti eli duuma alistettiin presidentin käskyvaltaan oli se, että vaatimuksiin syytteistä joita Jeltsiniä vastaan piti esittää oli sisällytetty maininta siitä, että Jeltsin olisi ollut vastuussa Neuvostoliiton hajoamisesta. Juuri tuo lause sai ihmiset tukemaan sairasta Jeltsiniä. Saattaa olla että Jeltsin oli sairautensa takia vajaakuntoisena ehkä sitten vain ollut ajattelematon, mutta hän ajoi maansa oligarkkien käsiin. Kun Jeltsin erosi sitten niin valta ja valtaoikeudet siirtyivät Putinin käsiin. 

Putin antoi heti aluksi Jeltsinille täyden armahduksen. Ja tuo asia tietenkin auttoi Jeltsiniä eroamaan. Mutta samat valtalajit jotka säädettiin Jeltsinin käyttöön siirtyivät nyt Putinille. Valtio oli sekasorron tilassa. Valtion syvä depressio sai aikaan sen, että ihmiset eivät värväytyneet miliisiin tai he eivät ylipäätään halunneet viranhaltijoiksi. Rikostutkintaa ei enää kukaan ehtinyt tehdä. Samoin myös tuomarit ja muut virkamiehet erosivat tai sitten heitä ei saatu värvättyä tehtäviin, jotka edellyttivät ehdotonta luotettavuutta. 

Depressiossa oleva valtio jota johti epäsuosittu presidentti tarjosi uuden temmellyskentän erilaisille rikollisille. Oligarkeille tuollainen viranomaistoiminnan lama oli mannaa. He saattoivat sanella täysin sen, mitä presidentti teki tai sanoi. Heille Putin oli vain kulissi, jonka avulla voitiin omia toimia peitellä. Ja alaisille Putin on tarjonnut sellaisen tekosyyn, että he voivat sanoa suoraan, että “Vladimir pakotti”. 

Entisille KGB miehille Putin oli mieluisa tuttavuus. He tunsivat Putinin ennalta. Mikä helpotti asioita. He saattoivat tietää asioita, joita Putin ei halunnut muiden tietävän. Yhden miehen soolo hallinto on tietyissä piireissä suositumpi kuin demokratia. Yksinvaltias diktaattori on vallan kanssa yksin. Mutta samalla pitää muistaa se, että yhden ihmisen taivuttelu sekä mielistely on helpompaa kuin kaiken maailman duumien ja muiden kansanedustuslaitosten satojen jäsenten mielistely. Joten juuri tuon takia diktaattorit ovat erityisesti rikollisten suosiossa. 

Samalla Putin ympäröi itsensä KGB miehillä, joiden taustalta saattaa löytyä melkein mitä hyvänsä. KGB eristi tuon miehen samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä eristettiin. Toki KGB oli vaihtanut nimensä FSB:ksi. Mutta miehet sekä menetelmät olivat samoja kuin Neuvostoliiton aikaan. Ja monet KGB miehet eivät varmaan halunneet keskustella asioista, mitä he tekivät Neuvostoliiton aikaan. 

Mutta sitten kävi kuten kaikille diktaattoreille käy. He muuttuvat ennen pitkään despooteiksi. Putinille Venäjän johtajan pesti on ollut taloudellisesti hyvin kannattava. Ja hän on myös samalla tehnyt asioita, joiden takia tuo mies varmasti haluaa pysyä vallassa. Kaaos sekä depressio nostivat Putinin valtaan. Hän tarjosi jämeriä otteita. Mutta samalla hän rankaisi vain rikollisjengien alimpia toimijoita. TV täyttyi näyttävistä iskuista, mutta samalla laiminlyötiin sellainen tutkimus, mikä ei ollut niin kauhean näyttävää, kuten tilikirjojen tutkinta laiminlyötiin täysin. 

Kun valtio on raunioina ja kaikkialla vallitsee kaaos, niin silloin ihmiset eivät kykene tai halua vastustaa esimerkiksi juuri Putinin nomenklatuuraa. Mikäli ihmiset eivät tiedä paremmasta, niin tietenkään hän ei silloin ole niin herkkä kapinoimaan. Neuvostoliiton kaatumisesta on kulunut noin 35 vuotta. Putinin hallinnon yksi kulmakivistä on tuon ajan nostalgiasointi. Putin haluaa palauttaa Neuvostovaltion. Tai siis hän ilmoittaa tuon olevan yksi hänen tavoitteistaan. 

Todellisuudessa hänen ylin tavoitteensa on pitää vallasta kiinni, hinnalla millä hyvänsä. Valta takaa hänelle koskemattomuuden. Ja koskemattomuus pelastaa hänet tutkimuksista sekä oikeudenkäynnistä. Jos Putinin kuoleman jälkeen hänen yllytyksestään tehtyjä rikoksia lähdetään tutkimaan, niin käy kuten Stalinin tapauksessa. Pääsyyllinen istuu pilven reunalla, ja hän tuolloin enää välitä siitä, mitä hänestä sanotaan. 

Kun valtion puolustus nojaa yhä enemmän ja enemmän ydinaseisiin, niin se tietenkin pelottaa ihmisiä. Kun käynnissä on sota, niin se antaa Putinille tilaisuuden päästä eroon ihmisistä, jotka ovat kritisoineet häntä. Kun kaduilla oli kaaos, niin ihmiset valitsivat Putinin. Hän toi järjestystä kaduille. Myöhemmin hän puhdisti kadut. Eli Venäjän mafian katutason operaattorit ammuttiin tai he joutuivat vankilaan. Mutta tuon katutason mafian päälliköt sen sijaan jäävät rankaisematta. 

He muodostivat myöhemmin eliitin, joka ainakin jossain määrin tukee Putinia. Niin kauan kuin aitoja tutkimuksia ei olla tehty. Tai historiaa muutetaan sen mukaan, miten se sattuu ketäkin palvelemaan, niin kauan korruption annetaan rehottaa. Samoin niin kauan itsekkäät ihmiset johtavat Venäjää. Ja noilla ihmisillä ei ole mitään kiirettä lopettaa yhtään sotaa. He eivät halua Putinin aseman heikkenevän. Samoin he haluavat sellaiset takuut, että seuraava presidentti armahtaa heidät. Nimittäin nuo miehet eivät ehkä ole olleet mitenkään erossa noista 1990-luvun väkivaltaisuuksista. He saattavat tehdä tekaistuja ilmiantoja Putinille, joka rankaisee vihollisiaan armotta. 

Niin Venäjä on tuhottu. Sen tuhosivat Vladimir Putin, Boris Jeltsin ja monet muut, joiden oma henkilökohtainen etu meni kaiken muun ylitse. Rahan kahmiminen keinolla millä hyvänsä teki rikoksista osan arkipäivää. Poliisin sekä tuomioistuimen kyvyttömyys puuttua noihin rikoksiin tekivät mahdolliseksi sen, että valtion rakenteet alkoivat murentua. Niin ei Putin yksin ole Venäjää tuhonnut. Sen on tuhonnut ahneus joka on tehnyt korruptiosta valtion osasen. Tuo korruptio oli olemassa jo ennen Putinia. Se oli olemassa jo ennen Lokakuun vallankumousta 1917. Kun valtio on depressiossa ja ihmisten pitää jatkuvasti taistella elantonsa puolesta. Niin silloin tietenkin ne jotka johtavat nousevat vielä ylemmäksi niin sanottujen tavallisten ihmisten yläpuolelle. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ee474271-c906-4708-8aae-525ce97eba55