Venäjän tilanteesta uutisoimisesta, ja tietenkin Syyriasta

Asia jonka tietenkin me kaikki voimme sanoa olevan totta, on se että me emme voi olla mistään niin varmoja, kuin että epävarmuus on ainoa mikä on varmaa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi pahimmillaan Syyrian tilanne johtaa uuteen diktatuuriin, josta sitten saa koko kansa kärsiä. Ja se miten paljon Al Assadin hallinto kidutuksineen sekä muine kauheuksineen on aiheuttanut ilmeisesti jotenkin unohtuu. Se että Al Assad kuuluu tai kuului johonkin vähemmistöön ei tee hänen toiminnastaan mitenkään erityisen hyväksyttävää. Kuitenkin jostain syystä noista kidutuksista ja muista vastaavista asioista ei juurikaan olla puhuttu. 

Eli Al Assadin tapauksessa kyse on samasta asiasta kuin J.V Stalinin tapauksessa, jossa valtion päämieheksi nousee pienen vähemmistön edustaja, ja sitten hän laittaa toimeen sellaisen kansanmurhan, että sen edessä moni muu diktaattori kalpenee. Mutta maailma toivon mukaan seuraa Syyrian tilannetta, ja se että voimme vain toivoa että ääri-islamistit eivät ota tuota maata hallintaansa, koska se vie tilannetta ojasta allikkoon. Mutta se että Venäjän asema on tämän tapauksen takia jotenkin horjunut on väistämättä totta. 

Jos puhumme esimerkiksi maanpuolustuksen tehosta, niin sen tehon me näemme vasta todellisessa tilanteessa. Mikään simulaatio ei vastaa todellista taistelua, jossa ihmisiä kuolee oikeasti. Mutta simulaatio voi parantaa meidän kykyämme vastustaa vihamielistä toimintaa. 

Jo Vladimir Lenin ymmärsi lehdistön tärkeyden vallankumouksen onnistumisessa. Samoin Venäjällä on jo pitkän aikaa ymmärretty median rooli silloin, kun tietty joukko haluaa pitää vallan käsissään. Neuvostoliitto osasi hyödyntää mediaa rapauttaessaan NATOa. Putinin pelikirjassa on pitkälti samat säännöt kuin mitä esimerkiksi Neuvostoliiton pelikirjassa. Tunteisiin vetoamalla sekä tietenkin vakaudella voidaan perustella hirmuhallitusten tukemista. Kun puhumme uutisoinnista, niin silloin unohdamme sen, että meillä kaikilla on tunteet sekä mielipiteet. 

Siis sen väliin on joskus vaikea vetää rajaa, että kirjoittaako toimittaja esimerkiksi omien mielipiteidensä mukaista tekstiä, vai kirjoittaako toimittaja ehkä suoraan jonkun toisen sanelemaa tekstiä. Tai että raportoiko hän kiihkotta siitä, mitä hän näkee ja kuulee. Siis me kaikki olemme ihmisiä. Me emme voi sulkea tunteita pois aivan niin helposti kun haluaisimme. 

Putinin kaltaiset ihmiset osaavat miellyttää, ja kuka olisi uskonut että Al Assadin kaltainen pulloposki on mitä julmin diktaattori? Mutta se että me olemme antaneet noiden ihmisten pettää itseämme ei ole aivan uutta. Nimittäin noita ihmisiä vaivaa se, että he ovat patologisia valehtelijoita. Me olemme tottuneet siihen, että asioista puhutaan melko suoraan tai ainakaan ei valehdella jos joku sattuu kysymään. Mutta Putin ja Al Assad ovat miehiä, jotka valehtelevat aina jos totuus ei tuo heille etua, tai he katsovat että he saavat paremman aseman valehtelemalla. Meillä ei olla totuttu siihen, että median tehtävänä on puolustaa järjestelmää sekä osallistua toisinajattelijoiden vainoihin. 

Kun meidän mediamme kommentoi esimerkiksi Venäjän tilannetta, niin silloin tällöin me voimme huomioida sellaisen asian, että jostain uutisista paistaa vielä se vanha, ja hyvin tunnettu suomettuminen. Meillä Suomessa suomettumista eli itsesensuuria sekä Venäjän pussiin pelaamista on perusteltu sellaisilla asioilla kuin esimerkiksi Venäjän sotilaallisella voimalla. Jos emme miellytä itäistä naapuria, niin olemme tuhon omat, on asenne, joka on värittänyt journalismia oikeastaan koko sotien jälkeisen ajan. Eli emme ole koskaan oikeastaan uskaltaneet sanoa Venäjää tai sen johtoa vastaan yhtään mitään. Ja sitten suoraan sanottuna kun liityimme NATOoon, niin silloin heiluri liikahti jonnekin vastakkaiseen suuntaan. Tuo suunta oli se, että meillä ikään kuin oksennetaan pahaa oloa pois. 

Putin käyttää omassa toiminnassaan sellaisia menetelmiä, joilla esimerkiksi ihmiset saadaan syyllistämään itseään. Nuo menetelmät ovat klassisia huijareiden suosimia malleja, joilla he vaientavat todistajia. Eli "olisihan sinun pitänyt tietää"... Mutta samalla myös esimerkiksi Suomessa ovat ihmiset tarjonneet itseään vapaaehtoisesti Venäjän tai Neuvostoliiton käyttöön, koska "tuo valtio tulee seuraavan sodan voittamaan". Ja tietenkin esimerkiksi FSB saattaa pyytää tietoja vastapalvelukseksi vapauttamisesta, jos henkilö jää kiinni esimerkiksi huumeista. 

Meidän maassamme on tiedetty esimerkiksi GULAGista eli vankileireistä, sekä poliittisista pidätyksistä, jotka ovat jatkuneet myös Putinin aikana. Ja meillä lehdistö on kiitettävästi tukenut V. Putinia. Tai ainakin tuki Putinia ennen Ukrainan sotaa sekä NATO-jäsenyyttä. Mutta kun sitten sanotaan, että Putin hallitsee KGB:n eli nykyisen FSBn tuella, niin samalla unohdamme, että kun turvallisuuspalvelu asettui tukemaan nuorta presidenttiä, niin silloin tuo järjestö, joka on kuin valtio valtiossa asetti Putinin käyttöön myös propagandakoneistonsa. Tuolloin vaaleissa luotiin sellainen kuva, että Putin on varma valinta. Ja Venäjällä on pitkät perinteet siitä, että johtajan puolella kannattaa olla. Ennen kuin hänestä tulee johtaja. Sen takia media on myös tullut Putinin taakse ainakin Venäjällä, jossa median perinteinen asema on ollut se, että media tukee hallitusta. Jos hallitus ei pidä median tavasta käsitellä asioita, niin seurauksena on pidätys sekä katoaminen johonkin kaivokseen. 

Eli turvallisuuspalvelu käyttää tuolloin keppiä ja porkkanaa. Jos ihminen on heidän valitsemansa miehen takana, niin silloin hän saa paljon maallista mannaa. Jos taas henkilö vastustaa turvallisuuspalvelun ehdokkaita, niin silloin hän voi saada paljon vaikeuksia. Eli silloin asenne on se, että jos olet turvallisuuspalvelun ehdokkaan takana, niin olet turvallisuuspalvelun puolella. Ja jos esimerkiksi äänenestät tuota FSBn asettamaa ehdokasta vastaan, niin silloin vastustat turvallisuuspalvelua. Saattaa olla että FSB myös ottaa vaalilipuista sormenjälkiä paljastaakseen ne, jotka uskaltavat vastustaa turvallisuuspalvelua. Ja kukaan ei hallitse Venäjää ilman turvallisuuspalvelun lupaa. Kaikki henkilöt presidentin ympärillä ovat FSBn kontrollissa. Ja ilmeisesti lähes kaikki Venäjän ja Neuvostoliiton johtajat ovat turvallisuuspalvelun tappamia. 

Miksi Syyrian armeija romahti? Eli onko Assad jossain Pohjois-Koreassa pyytämässä turvapaikkaa?

Miten käy silloin kun maata hallitaan vieraan asevoiman turvin? Kun ulkomainen tuki romahtaa, niin silloin loppuu myös omien joukkojen kiinnostus hallitsijaa kohtaan. Kun palkanmaksu päättyy, niin palkkasoturit lähtevät etsimään uusia haasteita. 

 Basar Al Assadin joukkojen uskollisuus lienee ostettu pelolla ja rahalla. Eli Al Assad on ilmeisesti tehnyt selväksi, että jos asevoima ei tottele häntä, niin silloin Venäjä iskee näitä kohteita esimerkiksi mereltä tai ilmasta laukaistavilla ohjuksilla, jotka siis olisivat turvassa kapinallisten iskuilta. Mutta tilanne on muuttunut melkoisesti siitä, kun tuo strategia on kehitelty. 

Eli Ukrainan sota on saanut aikaan sen, että voidakseen turvallisesti huoltaa Syyriassa olevia joukkojaan tai ampuakseen ohjuksia Syyriaan pitää laivojen lähteä joko Baltiasta tai Murmanskista, ja sitten noiden yksiköiden pitää päästä ampuma-etäisyydelle. Eli aikoinaan ilmeisesti Venäjän strategia on perustunut Krimin käyttöön tämän alueen pääasiallisena tukikohtana. Mutta Ukrainan sota on muuttanut tilanteen siten, että Krim on tällä hetkellä epävarma tukikohta. 

Jos Ukrainan isku osuu laivaan, niin se on poissa pelistä tai sitten sen käyttö operaatioissa on muuten epävarmaa. Samoin jokainen ohjus, jonka Venäjä ampuu Syyriassa on poissa Ukrainasta. Tämä tarkoittaa sitä, että Al Assad tai Assad on ikään kuin pakottanut asevoimansa sotimaan ase niskassaan. Ja nyt kun Venäjän uhkaa ei enää entisellä tavalla tarvinnut pelätä on sotilaiden ollut helpompi paeta tai antautua, kuin lähteä hyökkäyksiin ja uhraamaan henkensä Al Assadin puolesta. Al Assadin asevoima siis vain lakkasi olemasta. Ja uskoisin että häntä ehkä  koko hallinnon ajan tukeneet ihmiset ovat vaikeuksissa.  Al Assad itse on varmaan lähtenyt pakoon maahan, joka hänet suostuu ottamaan vastaan.

Parhaaseen diktaattorien tyyliin on tuo mies jättänyt muut vastaamaan hänen diktatuurinsa aikana tehdyistä rikoksista. Ehkä hän tällä hetkellä herkistelee Teheranissa, Pjongjangissa tai Moskovassa sitä, miten kaikki meni päin seiniä. Tuollaisilla diktaattoreilla on valtavasti henkilökohtaista omaisuutta, ja ehkä hän on saanut ostettua turvapaikan jostain maasta, jossa hänen naamaansa ei tunneta. Mutta uskoisin että mikään sivistysmaa ei hänelle tarjoa turvapaikkaa. 

Ainakin pelko on varmasti levinnyt noissa piireissä, joissa Al Assadia on aikoinaan tuettu. 24 vuotta jatkunut hirmuhallinto on varmasti jättänyt jälkensä tuohon maahan, joka on nyt ainakin suurelta osin kapinallisten hallinnassa. Muutamassa tunnissa tapahtunut kukistuminen on tietenkin ollut melkoinen yllätys lähes kaikille. Ja mediassa tietenkin puhutaan joko vallankumouksesta tai vallankaappauksesta, riippuen vähän toimittajasta. Mutta se mitä tämä Assadin kaatuminen tulee aiheuttamaan on se, että BRICS liittoumassa tullaan pohtimaan Venäjän asemaa tuossa joukossa. Kiina ei varmaan jätä tätä tilaisuutta käyttämättä, ja myös Pohjois-Koreassa varmaan ollaan ainakin osittain ilahtuneita siitä, miten tässä näin pääsi käymään. 

Siis Pohjois-Korea on ihmishengistä täysin piittaamaton diktatuuri, mutta varmaan sielläkään ei panna pahaksi, jos Putin vaikka joutuisi altavastaajan asemaan näissä liittoumissa. Kim Jong-Un sekä muut Putinia tukevat tahot tunnetaan siitä, että ne eivät paljon mistään muusta kuin omasta asemastaan piittaa, niin silloin voidaan hyvin olettaa, että Putin on antanut ydinmateriaalia eli ilmeisesti ainakin ydinaseiden valmistamiseen tarvittavaa teknologiaa noille kahdelle littolaiselleen eli Pohjois-Korealle mikä on yhtä kuin Kim Jong-Un sekä Iranille. 

Molemmilla noista valtioista on hallussaan uraanikaivoksia. Joten Putinin lupaama teknologia saattaa käsittää esimerkiksi sentrufugeja tai muita vastaavia asioita, joilla uraania voidaan erottaa malmista, tai sitten plutoniumia voidaan erottaa käytetystä polttoaineesta. Sentrifugierotusta voidaan käyttää molemmissa tapauksissa. Tuolloin pitää tietenkin tarkkailla radioaktiivisen säteilyn määrää, koska jos seoksesta tulee liian rikasta, niin silloin tapahtuu spontaani fissio, mikä tarkoittaa pahimmilaan ydinräjähdystä. 

Mutta sitten tietenkin meidän pitää muistaa se, että joku päivä myös Putinin on noita omia lupauksiaan ryhdyttävä lunastamaan. Eli kun tuo teknologia on ylittänyt Venäjän rajan, niin ehkä sitten loppuu myös Putinin saama tuki. 

https://yle.fi/a/74-20129860

https://yle.fi/a/74-20129864

https://yle.fi/a/74-20129869

Assadin hallinto kaatui Syyriassa, ja tällä voi olla pitkäkestoisia seurauksia sekä Iranin että Venäjän politiikkaan.

Kapinalliset ovat vallanneet Syyrian pääkaupungin Damaskoksen. Ja se on ilmeisesti yhden kovan luokan diktaattorin uran päätepiste. Se että korvautuuko Assadin hallinto samanlaisella hallinnolla on taas kysymys johon saamme vastauksen vasta tulevaisuudessa. Mutta kuten tiedämme, niin Assadin hallinto on yksi maailman törkeimmin ihmisoikeuksia loukkaavista hallinnoista. Ja viimeaikoina hän on hallinnut lähinnä Venäläisten tuella. Siis missään nimessä tuossa konfliktissa ei ole ollut pyhimyksiä, joten varmasti kapinalliset aikovat suorittaa joitakin revanssi-toimenpiteitä. 

Assadin tappio on tietenkin hyväksi Ukrainalle, koska näin Venäjä menettää uskottavuuttaan liittolaisena, joka tukee kyllä mielellään kaiken maailman diktaattoreita. Mutta siis se että mitä nyt seuraavaksi tapahtuu on tietenkin suuri mysteeri. Mutta varmasti noissa piireissä on kauan itänyt halu kostaa asioita, joita Assadin hallinto on tehnyt. Se miten sitten elämä jatkuu Syyriassa on suuri arvoitus. Ja pahimmillaan hirmuhallinto korvautuu uudella hirmuhallinnolla. 

Assad pääsi sitten pakenemaan Syyriasta, ja hänen hallintokautensa päättyi siihen samaan tarinaan, joka on tuttu jo Afganistanista. Assadin joukot ovat pysyneet niskan päällä kapinallisista Venäjän sekä Iranin tuen avulla, ja nyt sitten hänet on syrjäytetty. Tai ainakin Damaskos on vallattu. Hänen sotilaansa ovat vain jättäneet asemansa sekä sitten vallankumous on edennyt kuin joku hyökyaalto. Se mikä sitten tekee tilanteesta oudon on se, että nämä kapinalliset ovat islamisteja. Toki Assadin joukot ovat käyttäneet fosforiammuksia sekä termobaarisia räjähteitä kapinallisia vastaan, ja samalla toimineet muutenkin erittäin brutaalisti. 

Tai heidän johdossaan on noita kovan linjan muslimeja. Mutta kuitenkin tämä asia kertoo siitä, että Venäjä ei ehkä kykene seisomaan liittolaistensa tukena, ja samalla tietenkin Venäjä on menettänyt tukikohtia, joita se tarvitsee Välimeren operaatioihin, joilla se on yrittänyt turvata asemansa tuolla alueelle. Samoin se että Venäjä on jättänyt liittolaisensa saattaa aiheuttaa tilanteen, missä tuohon valtioon ei enää niin paljon tukeuduta. 

Assadin tappio on tietenkin suuri arvovaltatappio sekä Iranille että Venäjälle. Mutta miten se vaikuttaa esimerkiksi Pohjois-Korean haluun tukea Venäjää on arvoitus. Jos ajatellaan että Venäjältä ovat varusteet niin lopussa, että se ei enää kykene antamaan niitä edes Assadin kaltaiselle miehelle, joka on ilmeisesti lihottanut Putinin lompakkoa melko paljon, niin tietenkin Venäjällä on ydinaseita, joilla se voi muita uhkailla. 

SS-25 tai SS-27 ohjus laukaisuvalmiina. 

Voisiko Putin käyttää ydinaseita Syyriassa tai Ukrainassa?

Ydinaseiden käyttö on aina mahdollista jos niitä on varastossa. Ja on olemassa malli jota kutsutaan rajoitetuksi tai "kirurgiseksi" ydiniskuksi. Tuo rajoitettu ydinisku tarkoittaa yksittäisen ydinaseen käyttöä esimerkiksi vihollisen joukkojen tuhoamiseksi tilanteessa, jossa omat joukot ovat kykenemättömiä toimimaan. Mutta rajoitettu ydinisku on sellainen, että siinä on suurin epäonnistumisen mahdollisuus. Jos tuo kyseinen ase ei toimi kuten sen pitäisi on tilanne toivoton. Eli kuinka monta kertaa laukaisua kokeillaan, jotta vastaan tulee toimiva ohjus? Toisaalta ydinaseen käyttö tällä tavoin on monissa skenaarioissa globaalin täysimittaisen ydinsodan alku. 

Eli teoreettisesti voidaan ajatella että ehkä 60-70 prosenttia Venäjän ydinaseista on tällä hetkellä käyttövalmiina. Jos ajatellaan että Venäjä tekee massahyökkäyksen ydinaseilla, niin silloin 600-700 kärkeä lähtee kohti kohteitaan. Tuolloin tietenkin kärkien laukaisu- ja suuntaamiseen sekä kohteeseen ohjaukseen tarkoitettujen järjestelmien pitää toimia kuten on laskettu. Siis tällä tarkoitan että ehkä 60-70% Venäjän ydinaseiden kuljettamiseen käytetyistä raketeista saadaan ilmaan. Mutta sitten kärkien kohdentaminen sekä niiden laukaisemisen pitää tapahtua suunnitellusti. Jos näin ei tapahdu, niin aseet eivät ole niin hyödyllisiä kuin niiden pitäisi olla. 

Venäjän  keskimatkojen IRMB ohjukset kantavat tietenkin pitkälle, ja mannertenväliset ICBM ohjukset kantavat vielä pidemmälle. Mutta jos Venäjä käyttää noita aseita, niin silloin se astuu yli yhden rajan, josta ei ole paluuta. Mikäli lähdetään siitä että kaikki Venäjän ydinaseet eivät ole käyttökunnossa, niin tietenkin Venäjä voi aina tehdä niin sanotun massahyökkäyksen. Massahyökkäys tarkoittaa sitä, että kymmeniä tai satoja, tai jopa kaikki siiloissa ja mobilisoiduissa asemissa olevat ydinaseet laukaistaan kohteeseen. Ja tuolloin ei ole mitään väliä sillä, että muutamat ohjukset jäävät maahan.  Massa-iskuissa kuitenkin pahimmillaan valtio itse jää ilman ydinaseita, jos niillä isketään johonkin kolmanteen maahan. 

Mutta epävarmuus aseiden tai niiden kantolaitteiden toimivuudesta tekee ajatuksen kirurgisista iskuista melkein epävarman. Kirurgisissa iskuissa tai rajoitetussa ydiniskussa ammutaan yksittäinen ydinase johonkin valtioon. Tuolloin on vaarana se, että jos ohjus jää putkeen eikä laukea, niin se saattaa aiheuttaa erittäin suuren ongelman. Samoin rajoitetuissa ydiniskuissa on sellainen ongelma, että monissa skenaarioissa nuo iskut alkavat eskaloida tilannetta. 

https://yle.fi/a/74-20129860

https://yle.fi/a/74-20129872

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Tänään taas juhlimme maamme eli Suomen itsenäisyyttä. Ja meidän pitää muistaa, että voidaksemme säilyttää itsenäisyytemme, niin meidän pitää uskaltaa tehdä asioita, joita ei välttämättä hyväksytä esimerkiksi Kremlissä. Siis meidän pitäisi ymmärtää se, että jos haluamme pelata Putinin pussiin, niin voimme välittömästi lähteä tukemaan kaiken maailman ääriliikkeitä, joilla on vain yksi tavoite, nimittäin päästä valtaan, ja saada koko maa palvelemaan omaa tavoitettaan. Siis meillä pitää olla syvyyttä myös silloin kuin ajattelemme ehkä omasta mielestämme itsenäisyyttä itsestään selvänä asiana. Itsenäisyys ei ole eikä tule olemaan itsestään selvyys, sen pitäisi olla historian kautta selvää jokaiselle. Mutta itsenäisyydessä pitää olla jotain, jota puolustetaan. Ja ehkäpä se joku on sitten se paljon puhuttu demokratia. 

Siis demokratia voi olla vähän pehmoa tai tehotonta, mutta samalla kuitenkin tuo valtiomuoto on kansalaisille ehkä hiukan parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi diktatuuri. Jos haluamme puhua esimerkiksi Putinin trolleista, niin nuo Putinin trollit ovat sellaisia, että he jakavat Putinin sekä hänen ajamansa Venäjän arvot venäläisten kanssa. Eli noiden arvojen mukaan naisen on jäätävä kotiin, kun mies menee töihin yms. 

Vakaa talous takaa rauhan, on väite joka ei aina kerro koko totuutta. Nimittäin raha  yksin ei tuo onnea, vaan sekin on tärkeää, mitä rahalla saa. Syy NATO-jäsenyyteen on se, että NATOssa voimme olettaa saavamme paremmat turvatakuut kuin puolueettomana. Jos sidomme koko puolustuksemme NATOn varaan, niin varmaan haluamme myös vaikuttaa tuon liiton päätöksiin myös sen ytimessä. Siis jos emme ole itse solidaarisia, niin miten voimme sitten olettaa muiden rientävän apuun?

Se että valtion talous kasvaa tai supistuu ei kerro kaikkea siitä, millainen tilanne maassa on. Valtio voi olla näennäisesti erittäin rikas, mutta jos sen esimerkiksi luonnonvaroista saatavista tuloista pääosa menee valtiopäämiehen ja hänen lähipiirinsä taskuun, niin silloin maan BKT ei kerro sitä, miten tavallisten keskivertoihmisten elintaso kehittyy tuossa maassa. Eli kuten tiedämme, niin maailman rikkaimmat ihmiset elävät maailman köyhimpien ihmisten naapureina. Tai että maailman rikkaimmat ihmiset elävät samassa valtiossa maailman köyhimpien ihmisten kanssa. 

Valtion talous on vakauden perusta, jos omaisuutta jaetaan oikeudenmukaisesti. Ja esimerkiksi Saudi-Arabiassa yhteiskunnan polarisaatio on äärimmäistä. Se miten sitten valtionpäämiesten omaisuutta arvioidaan esimerkiksi diktatuureissa on vaikeaa, koska heillä saattaa olla esimerkiksi henkilökohtaisessa käytössään lentokoneita, jotka ovat virallisesti valtiollisen lentoyhtiön omaisuutta, mutta todellisuudessa ne ovat valtionpäämiehen yksityisessä käytössä. Samoin heidän muuta omaisuuttaan kuten vaikkapa palatseja tai linnoja on virallisesti merkitty valtion omaisuudeksi, vaikka niitä ei kukaan muu kuin valtionpäämies saa käyttää. 

Meidän maamme on suoraan sanottuna muutoksen kourissa. Muutos on maailman ainoa pysyvä olotila. Se että yhteiskuntamme vaatii muutosta on kaikkien tiedossa. Ja muutoksen vastaisuus on myös kaikkien ihmisten tiedossa. Se miten ihmiset saadaan muutoksen taakse, tai hyväksymään muutosta perustuu siihen, että ihminen itse tuntee saavansa jotain positiivista tuosta muutoksesta. Se että muutos tuo työttömyyttä tai ansiomenetyksiä ei ole asia, joka paljon lämmittää. Ja vaikka sanotaan että yhtiö tarvitsee muutosta, niin se ei varmaan ole mukavaa ihmisestä, joka YT- tai muutosneuvottelujen jälkeen saa kuulla saavansa lähteä etsimään uutta työpaikkaa.  

Työhakemuksista suurin osa on tekoälyn tekemiä. Ja me olemme vähitellen siirtyneet tähän malliin, koska esimerkiksi työhakemuksissa ei enää hyväksytä yksilöllisyyttä. 

Kun työhakemusten yksilöllisyys kuoli sekä kielioppivirheistä tuli anteeksiantamattomia rikoksia, niin silloin siirtyminen tekoälyn käyttöön oli sujuvaa. Eli emme suinkaan siirtyneet tekoälyn käyttöön esimerkiksi työhakemusten tekemisessä sekunnissa. Vaan otimme joukon induktioaskeleita joiden kautta sitten muutuimme sellaisiksi, että pelkäämme virheitä sekä yksilöllisyyttä niin paljon, että koemme tekoälyn käytön hakemusten täyttämisessä ja tekemisessä periaatteessa ainoaksi mahdollisuudeksi tehdä sellainen hakemus, että se miellyttää työnantajaa. Ja sen takia me voimme sanoa kylmästi, että tekoäly on periaatteessa väline, joka korostaa jotain kapitalismin äärimmäistä osa-aluetta. Tuossa osa-alueessa ihmistä ei nähdä robottina, tai koneena vaan osana valtavaa koneistoa. Hän on olio, joka odottaa vain sitä, että hänet voidaan korvata jollain, joka ei koskaan mene lakkoon. 

Tekoäly ja muut vastaavat välineet ovat tulleet jäädäkseen. Ne tehostavat toimintaa erittäin paljon, joten yhtiöt varmaan ne kohta ottavat käyttöön. Sanotaan että tekoäly on tehnyt esimerkiksi työhakemuksista pelkkää pelleilyä. Mutta toisaalta me voimme sanoa, että meidät on pakotettu tekemään hakemuksemme tekoälyn avulla. Eli tekoälyn käyttö työhakemuksen sekä CV:n tekemisessä on periaatteessa vain melko pitkän tien päätepiste. Jo pitkän aikaa CV ja hakemus on pitänyt tehdä tiettyyn muottiin, mikä sitten on tuonut eteen tilanteen, jossa siirtyminen tekoälyn käyttöön on ollut vain pieni askel. Eli se että pelkäämme virheitä ja teemme hakemuksia sekä CVtä tietyn kaavan mukaan maailmassa jossa ei mitään yksilöllisyyttä jostain syystä haluta nähdä. Kun kaikki pitää tehdä tietyn kaavan mukaan, ja jokainen pilkku ja piste pitää olla millilleen oikein, niin voidaan sanoa että se mikä tappoi yksilöllisyyden nosti tekoälyn, kuten äsken kirjoitin. 

Maanpuolustus on yksi itsenäisyyden takaajista. 

Maanpuolustus on tietenkin jokaisen ihmisen mielessä kun puhutaan itsenäisyydestä. Kun maata puolustetaan, niin myös kotirintaman varmistaminen on tärkeää. On tärkeää että vihollinen ei soluta agentteja tai tee maahanlaskua rintaman taakse. Samoin on tärkeää että asevoimat saavat käyttöönsä toimivaa kalustoa silloin kuin sitä tarvitaan. 

Ja erityisesti tärkeää on se, että asevoimilla on tarpeelliset välineet maan puolustamiseksi. Tärkein asia minkä ehkä olemme oppineet Ukrainan sodasta on se, että jos vihollinen ei välitä omista tappioistaan, on miina melko tehoton ase. Jos vihollisen tyyliin kuuluu lähettää joukkoja hyökkäämään suoraan miinakentän läpi, niin silloin miinat eivät ole ehkä niin tehokkaita kuin niiden pitäisi olla. 

Se että puolustusvoimat on hylännyt maamiinat tai tarkemmin sanottuna henkilömiinat on tietenkin asia, jonka pitäisi perustua esimerkiksi tutkittuun tietoon siitä, mikä on niin sanottu korvaava väline. Sirote- eli ilmasta laskettavien ja muiden miinojen avulla voidaan luoda miinakenttiä sekä vaikeuttaa vihollisen liikkumista myös tämän omalla alueella. Mutta miinojen ongelma on siinä, että ne vaikuttavat myös omien joukkojen liikkumista, kun aluetta vallataan takaisin. 

Tietenkin on kehitelty miinoja, jotka tietyn ajan kuluttua räjähtävät tai sitten miinoja, joissa on tunnistuselektrodi, joka tunnistaa omien joukkojen maastokengissä olevat RFID-tunnistimet. Mutta miinojen ongelma on siinä, että ne voivat myös auttaa vihollista toimissaan. Kutenkin tuollaiset tunnistemiinat ovat vaaraksi siviileille. Ja sotilaat tietenkin osaavat raivata noita aseita maastosta. 

Esimerkiksi sissit voivat siirtää perinteisiä miinoja uuteen paikkaan, jossa ne muuttuvat vaaralliseksi myös omille joukoille. Mutta perinteiset miinat saattavat jäädä maastoon, ja sanotaan että esimerkiksi Vietnamissa käytetyt miinat vaativat vielä nykyäänkin uhreja. Ja pahimmillaan miinojen räjähteet päätyvät rikollisten käsiin. 

Miinat ovat sikäli tehottomia että esimerkiksi jyrävaunujen avulla voidaan miinakenttää raivata hyvin nopeasti. Ja samoin erilaisten raivauspanosten käyttö saattaa pyyhkäistä miinakentän pois melko tehokkaasti. 

Mutta suurin ongelma miinojen kanssa on se, että miinat eivät ole tehokkaita silloin, jos vastassa on vihollinen, joka ei välitä omista miehistään. Olemme ajatelleet, että aiheuttamalla viholliselle tarpeeksi suuria tappioita voidaan hyökkäys estää. Mutta olemme olleet väärässä. 

Meidän kaikki taktiikkamme ovat rakentuneet sen olettamuksen varaan, että vihollinen välittää miehistään. Siis me emme ole rankentaneet taktiikkaamme sellaista vihollista vastaan, joka komentaa ihmisaaltoja panssarivaunujen suojaksi sekä laskee miinakenttiä omien joukkojen selustaan. Siis maamiina ja miinat ylipäätään ovat sellaista tilannetta varten, jossa vihollinen harkitsee muutakin kuin vain sitä, mistä kohdasta se lähettää miehiä miinakettään. 

Venäjä auttaa Pohjois-Koreaa sen ydinaseohjelmassa.

Yllä: Hwasong-15-tai 18 ohjuksen koelaukaisu. 

Pohjois-Korea on yksi valtio, joka varmasti on hyötynyt Ukrainan sodasta. Venäjä antaa siis vastapalvelukseksi ydinaseiden valmistamiseen sopivaa teknologiaa Kim Jong-Unin diktatuurille. Ja Pohjois-Korea on saamassa käyttöönsä uuden mannertenvälisen Hwasong-15-ohjuksen jonka kantama on yli 13000 kilometriä. Nykyään noita Hwasong-ohjuksien uusia malleja tulee julkisuuteen niin nopeasti, että kukaan ei edes pysy niiden perässä. Yllä on ilmeisesti vuosi sitten otettu kuva Hwasong-18-ohjuksesta, jota Pohjois-Korea on alkanut kaikessa hiljaisuudessa testata- 

Edellisenkin Hwasong-ohjuksen kantama riittää koko Euroopan uhkaamiseen, joten ehkä tämä asia muistuttaa meitä siitä, että me emme ole toisella planeetalla. Voi olla että Pohjois-Korealla on myös FOBS-ohjelma. Eli maassa varmasti ainakin himoitaan noita kiertoradalle lähetettäviä vaanivia ydinkärkiä, jotka yllättäen laukaistaan joko kohdemaan yläpuolella, jolloin ne aiheuttavat voimakkaan EMP-iskun, joka lamauttaa puolustuksen tehokkaasti. Tai sitten niitä voidaan käyttää kaupunkeja vastaan. 

Se mitä Venäjä tarkalleen ottaen on antanut Kim Jong-Unille on tietenkin täysi mysteeri. Mutta uskoisin että noihin lahjoihin kuuluu reaktorien, suuntauslaitteisiin sekä muihin vastaaviin asioihin liittyvää tietotaitoa tai välineitä ja raaka-aineita, joilla noita laitteita voidaan valmistaa. 

Kuvassa Pohjois-Korean ohjusten arvioidut kantamat. Huomaatte varmaan että Eurooppa on tuon pelon kehän sisällä.  (Wikipedia, North Korea and weapons of mass destruction)

Pohjois-Korean ydinohjelma on ilmeisesti varattu täysin sotilaallisiin käyttötarkoituksiin. Eli tarkoitus on tuottaa plutoniumia sekä muita varusteita Pohjois-Korean asevoimien eli käytännössä Kim Jong-Unin käyttöön. Ja vastineeksi tuosta avusta Pohjois-Korean johtaja lähettää miehiään Ukrainan rintamalle, jossa Putin kuluttaa omia ja Ukrainan voimia loppuun tehden samalla suuria tappioita. 

Kim Jong-Un on mies joka ei paljon ihmishengistä välitä, jos nuo ihmiset tai heidän uhraamisensa eivät suorastaan palvele hänen omaa henkilökohtaista etuaan. Pohjois-Korean propaganda tietenkin sanoo, että Kim ja Pohjois-Korea tulevat tukemaan Putinia loppuun saakka, mutta sitten kun tarpeelliset vastalahjat on rahdattu Pohjois-Koreaan, niin silloin voi Kimin antama tuki loppua. Pohjois-Korean ydinasepelote on pitkälti ohjusten varassa. 

Ja uudet ohjukset ovat jokapäiväinen näky tuon maan TVssä, ja se että Kim ampuu rakettejaan Japanin yli tekee noista asioista stressaavia kaikille. Nimittäin se että Pohjois-Korea on saamassa käyttöönsä uuden Hwasong-14 ohjuksen tekee tuosta maasta uhan myös Euroopalle. Pisimmille kantavan ohjuksen toimintasäde ulottuu Suomeen asti, mikä tarkoittaa että emme enää voi ajatella, että Pohjois-Korea on jossain toisella planeetalla. Suurin pelko tietenkin on yli 13000 kilometriä kantavista Hwasong-14 ohjuksista, joilla Kim Jong-un voi uhata koko Eurooppaa. 

Noiden ohjusten takia myös Suomi on joutunut Pohjois-Korean pelotteen sisälle. Ja juuri ohjusten suuri rooli Pohjois-Korean ydinpelotteessa on se, mikä osoittaa tuon maan olevan kovan luokan diktatuuri. Ohjus on juuri diktaattorien käteen sopiva ase. Jos ohjukset ammutaan siiloista, niin silloin niiden käyttäjiä voidaan kontrolloida muiden aseiden kuten kemiallisten aseiden tai kiväärien avulla, eikä noiden henkilöiden tarvitse silloin poistua esimerkiksi Pohjois-Korean alueelta. Ja tietenkin ohjus on joka tapauksessa melkoinen propaganda-valtti. Pohjois-Korean ohjukset ovat ilmeisesti melkolailla samanlaisia kuin USAn 1960-luvun ohjukset sekä raketit. Paitsi että niitä esitellään mobiilialustoilta laukaistavina versioina. 

Kuvissa Hwasong-15 näyttää melko paljon Titan II- tai SS-18 (F-1) ohjukselta, ja tuon ohjuksen valtava kantama tekee siitä pelottavan. Siis onko kyseessä SS-18 ohjuksen kopio, joka voi nostaa pienen ydinkärjen maapalloa kiertävälle radalle? Uusia Hwasong-ohjuksia tulee kuin liukuhihnalta, ja jo nyt Pohjois-Korea on testannut Hwasong-19-ohjusta. 

 Se mikä lisää pelkoa on se, että Pohjois-Korean johtaja ei välitä muusta kuin itsestään. Juuri tämä uhka on sellainen, että sen takia meidän pitää ryhtyä kehittelemään uusia ohjusten torjuntaan tarkoitettuja ohjuksia tai laser, yms aseita. Pohjois-Korean johtaja on yksi maailman vaarallisimmista miehistä. Ja tiedämme, että hän ei koskaan tule jättämään Pohjois-Korean johtajuutta vapaaehtoisesti. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/vastineeksi-sotilaista-pohjois-korea-saa-venajalta-ydinteknologiaa/#c644c4d8

https://en.wikipedia.org/wiki/North_Korea_and_weapons_of_mass_destruction

https://en.wikipedia.org/wiki/Hwasong-15

https://en.wikipedia.org/wiki/Hwasong-16b

https://en.wikipedia.org/wiki/Hwasong-17

https://en.wikipedia.org/wiki/Hwasong-18

https://en.wikipedia.org/wiki/Hwasong-19

Demokratia oli viimeyönä koetuksella Etelä-Koreassa.

 

Etelä-Korean presidentti julisti viime yönä hätätilan tuohon maahan. Kyseinen teko on todiste siitä, että demokratia ei ole missään maassa suorastaan itsestään selvyys. Eikä myöskään Suomessa ole mahdotonta, että Presidentti suoraan määräisi esimerkiksi hätätilaa tai ulkonaliikkumiskieltoa perustellen asiaa esimerkiksi sillä, että Eduskunnan työstä ei tule mitään. 

Vallankaappauksia osataan tehdä toki muuallakin kuin jossain Afrikassa tai muissa epädemokraattisissa maissa. Korean tilanne on todella erikoinen, koska tuolla niemimaalla on periaatteessa ollut sotatila vuodesta 1953 alkaen, tai oikeastaan sotatila alkoi jo vuonna 1950 kun Korean sota syttyi. Vuonna 1953 astui voimaan tulitauko, joka kesti vuoteen 2013 asti. Tuolloin Pohjois-Korea palautti sotatilan. 

Siis periaatteessa koreoiden välillä ei ole koskaan ollut rauhaa, vaan maiden välillä on aselepo, mutta virallista rauhansopimusta ei olla tehty. Ja juuri tuo asia tietenkin tukee Kim Jong-Unia sekä myös edesauttaa militarismia molemmissa maissa. Mutta siis Etelä-Koreakaan ei ole kovin pitkää aikaa ollut demokratia. 

Vuoteen 1987 asti Etelä-Koreaa hallitsi markkinatalouteen uskonut sotilashallitus, joka luovutti vaalien kautta vallan siviileille. Mutta sitten kun tätä tilannetta katsotaan tarkemmin, niin toki ilmeisesti myös Etelä-Koreassa on ihmisiä, joiden mielestä demokratia on heikkoutta. Siis periaatteessa voidaan sanoa että demokratia ei ole myöskään Etelä-Koreassa juurtunut samalla tavalla kuin esimerkiksi Suomessa. Demokratia on asia, joka ei ole aivan sama jokaisessa maailman kolkassa. Vaikka Pohjois-Korea on viralliselta nimeltään Korean Demokraattinen Tasavalta, niin demokratia on tuosta maasta hyvin kaukana, ja koko maa on yksi pahimmista, ellei pahin ihmisoikeuksien polkija. 

Mutta siis pohjimmiltaan sosialismin ja kapitalismin välinen kilpailu on kahden talousjärjestelmän välinen kilpailu. Vaikka korealaiset ovat periaatteessa sama kansa, jolla on sama kieli, niin missään muualla ei kahden valtion välinen asetelma ole ole yhtä jyrkkä kuin Etelä- ja Pohjois-Korean välillä. Syy tähän näkökulmien erilaisuuteen johtuu siitä, että nuo kaksi valtiota ovat erittäin hyvä esimerkki äärimmäisen polarisoidusta yhteiskunnasta. 1940-luvun lopusta lähtien kommunistit ja kommunisteja vastustavat voimat ovat tietenkin halunneet tiivistää omien kannattajiensa linjoita. 

Sekä samalla myös trollata sekä demonisoida toista osapuolta. Ja juuri tuo demonisointi sekä tarkoituksellinen polarisointi ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa kaksi valtiota ovat kuin yö ja päivä. Ja tietenkin esimerkiksi soluttautuminen toiselle puolelle on melko helppoa, jos molemmilla osapuolilla on sama kieli. Mutta se mikä tätä tilannetta mutkistaa on se, että periaatteessa voidaan ajatella että Korean Sota oli sisällissota, vaikka se tapahtui kahden periaatteessa itsenäisen valtion välillä. Pohjois- ja Etelä-Korea olivat itsenäistyneet vuonna 1948. Korean Sota syttyi kaksi vuotta myöhemmin. Ja syy tähän saattoi olla se, että Kim Il Sung halusi tiivistää rivejään. Sota päättyi niin kuin se päättyi. 

Mutta Korean sota on ollut asia jolla esimerkiksi Kim Jong-Un perustelee omaa valtaansa. Siis kun valtioiden välillä ei ole olemassa sodan jälkeen tehtyä rauhansopimusta, niin silloin valtiot ovat juridisesti sodassa. Ja sotatila antaa Kim Jong-Unille rajattomat toimintavaltuudet maassa, joka on oikeastaan moderni versio feodaalisesta yhteiskunnasta. Pohjois-Koreassa on säädetty laki, jonka mukaan valta kuuluu ikuisesti Kimien suvulle. Eli siellä valtio on siirtynyt kohti pimeää keskiaikaa. 

Sotatila antaa verukkeen esimerkiksi opposition tukahduttamiselle. Tuota samaa asiaa on käyttänyt aikoinaan verukkeena vallassa pysymiseen myös Etelä-Korean sotilashallitus, joka väitti suojelevansa kansaa Pohjois-Korean hirviöltä. Ulkoinen vihollinen on erittäin hyvä syy lähteä hakemaan lisäkausia. Kim Jong-Unin sapelinkalistelu, ydinaseet sekä esimerkiksi kranaattien ampuminen Etelä-Koreaan ovat asioita, jotka saavat Etelä-Korealaiset pelkäämään. Ja myös Etelässä on ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi Pohjois-Korea pitäisi likvidoida mitä pikimmin. 

Tuollaiset ajatukset tietenkin tukevat niitä, joiden mielestä sotilashallitus tuo kuria ja järjestystä Etelä-Koreaan. Sotilashallitukset eivät ole koskaan kovin mukavia asioita. Ne polkevat usein ihmisoikeuksia, mutta ne myös tekevät päätöksiä nopeasti. Se mikä varmasti aiheuttaa turbulenssia Etelä-Korean poliittis-sotilaallisessa ympäristössä on Pohjois-Korean ydinase. Tuo ase on asia, joka takuulla saa aikaan ajatuksia siitä, että jotain olisi pitänyt tehdä. Ja tietenkin on ihmisiä jotka käyttävät tällaisia asioita ja ajatuksia hyväkseen. 

Etelä-Korean presidentti saattoi pitää aikaa sopivana siihen, että hän siirtää vallan itselleen. Ulkoinen vihollinen kuten Pohjois-Korean kaltainen valtio, jota voidaan syystä pitää pahan tyyssijana on sopiva väline myös demokraattisen maan poliittisessa pelissä. Eli ketä vain voidaan sitten syyttää yhteistyöstä Pohjois-Korean johtajan kaltaisten hirviöiden kanssa. Ja sitten vain lähdetään julistamaan sotatilaa. Tuolloin lait tai asenteet jotka tekevät räikeästi ihmisoikeuksia polkevasta Kim Jong-Unista loistavan lyömä-aseen Etelä-Korean sisäpolitiikassa tekevät mahdolliseksi käyttää noita lakeja tai asenteita hyväksi. 

Eli vallan siirto vaikkapa presidentille voi tapahtua niin, että parlamentissa tehdään jotain, joka antaa aiheen väittää parlamentaarikkojen tekevän yhteistyötä Kim Jong-Unin kanssa. Tai ketä vain voidaan syyttää yhteistyöstä Kimin kanssa ilman mitään syytä. 

Korean tilanteesta tekee ongelmallisen juuri se, että Kim Jong Un on hankkinut ydinaseita turvatakseen omaa mahtiaan sekä alistaakseen omaa väkeään sekä sitoakseen omia kansalaisiaan tiukemmin komentoonsa. Joidenkin mielestä Pohjois-Koreaan olisi pitänyt hyökätä ennen kuin tuo valtio kehitti ydinaseita joilla se kykenee hyökkäämään moniin muihinkin maihin kuin vain Etelä-Koreaan. Mutta ydinaseet ovat valttikortti jonka avulla voidaan tehdä mitä vain. Ja Kimin uusi ystävyys Putinin kanssa varmaan aiheuttaa paineita Etelä-Koreassa. 

https://yle.fi/a/74-20129045

https://yle.fi/a/74-20129049

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korean_demokraattinen_kansantasavalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korean_tasavalta

Saako kansanedustaja olla poissa Linnan Juhlista, koska hän haluaa osallistua 612 mielenosoitukseen?

Linnan Juhlat eli itsenäisyyspäivän vastaanotto on loppuvuoden "Se" tapahtuma. Kun ihmiset saapuvat Tasavallan presidentin vastaanotolle, niin tapahtumaa seuraa koko Suomi sekä joukko ulkomaalaisia seurapiiritoimittajia. Mutta sitten välillä tapahtuu niin, että joku kansanedustaja tai muu julkisuuden henkilö haluaa olla poissa noista juhlista, ja tällä kertaa Perussuomalaisten edustaja Teemu Keskisarja on ilmoittanut halunsa olla mieluummin mukana 612 mielenosoituksessa sekä soihtukulkueessa. No, asia on noussut näyttävästi esille mediassa, ja tähän päätökseen on ottanut kantaa sekä presidentti, pääministeri, että perussuomalaisten puheenjohtaja. Itse uskon että ajatus siitä, että Keskisarja haluaa osallistua soihtukulkueeseen ja pitää siellä puhe on lähtöisin häneltä itseltään. 

Aluksi tempauksessa mukana oli eräs toinenkin kansanedustaja, joka kuului samaan puolueeseen, mutta hän sitten perui puheensa. Joten koska koko Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei ole ollut mukana, niin uskoisin ettei Riikka Purra ja puolueen johto ole ollut tuon tempauksen takana. Olisi todella kova päätös määrätä kaksi edustajaa soihtukulkueeseen ja sitten mennä itse Presidentin linnaan tanssimaan. Itse olen sitä mieltä, että Keskisarjan toiminta on pelkkää halua tehdä itseä näkyväksi. 

Eli tällaiset tempaukset tuovat julkisuutta eli medianäkyvyyttä, ja ehkä tuollaisten ilmoitusten tekijä sitten suoraan toivoo sitä, että puolueen puheenjohtaja tai muut puolueen johtoelimissä työskentelevät estävät häntä ottamasta noihin mielenosoituksiin osaa. Kun puhutaan sitten esimerkiksi ääriliikkeistä, niin me voimme aina todeta, että ääriliikkeet koostuvat yksilöistä. Eli mikään liike tai puolue ei ajattele. Puolueen tai liikkeen jäsenet ajattelevat. Paperit tai tietokoneet eivät ajattele myöskään. 

Vaan ajattelija eli vastuun kantaja on aina se, joka noita välineitä käyttää. Se mitä ihminen itse päässään ajattelee on asia, jota meistä kukaan ei näe. Se miten ihminen toimii on se, minkä muut näkevät. Siis ulkoinen toiminta on se, jonka perusteella me muut määrittelemme asenteemme henkilöön. Kuka tahansa voi olla osa ääriliikettä siksi, että henkilö omaa ääriliikkeen arvoja tai asenteita. Ja sitten kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten ihminen kokee tai käsittelee asioita, niin silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, että tiedostaako ihminen omien arvojensa  ja/tai asenteidensa olevan jollain tavalla ääripäätä. 

Äärimmäinen ajattelu littyy tiettyihin elämäntilanteisiin. Ja se miten sitten meidän on toimittava, jos havaitsemme äärimmäistä ajattelua omassa pääkopassamme? Meidän on vain opittava hallitsemaan tunteitamme sekä tietenkin jollain tavalla myös pyrittävä pois tuosta tilanteesta. Varsinkin nuoria miehiä mutta miksei myös naisia saattaa kiehtoa ääriliike, koska nuo liikkeet tai niiden jäsenet pukeutuvat tietyllä tavalla. Ääriajattelu on aina samanlaista, riippumatta etnisestä tai uskonnollisesta taustasta. Siinä itse eli "me" olemme jotenkin kaiken muun yläpuolelle, ja muut eli "he" ovat niitä, joissa ei ole yhtään mitään hyvää. Turvattomuuden tunne ja epävarmuus saavat ihmiset hakemaan turvaa jengeistä, joissa vanhemmat jäsenet käyttävät nuorempia säälittä hyväkseen. 

Siis omaa itseä ei koskaan nähdä syyllisenä mihinkään. Kun nuori lentää pihalle ravintolasta, niin hän saattaa syyttää mielessään järjestysmiehiä siitä, että nämä ottivat häntä kiinni, ja ohjaavat hänet ovelle. Tai sitten joku nuoren kaveri saattaa sanoa, että joku asiakas osoitti hänet järjestysmiehille. Se mikä saattaa unohtua on se, että nuori on 16-vuotias, ja ala-ikäinen. Jutuissa tuo tapaus muuttuu sellaiseksi, että portsari "Vai oliko se vartija" nappasi nuorta niskasta kiinni, ja heitti hänet suoraan ikkunasta läpi, ja sitten joku mainitsee sanan, joka viittaa ulkomaalaiseen.

 Eli ketään ulkomaalaista ei tarvitse olla edes paikalla, kun joku keksii sen että ulkomaalaisissa on kaiken pahan alku ja juuri. Ja sitten tietenkin "pitäisi tehdä jotain". Siinä joukossa uho sitten nousee uusille tasoille, kun toiset muistelevat miten heitä on väärin kohdeltu, ja tietysti heidän koulunsa joulunäytelmä kiellettiin. Syy saattaa olla se, että esiintyjiä ei löydetty, mutta siitäkin voi syyttää jotain erilaista. 

Nuorille miehille pitäisi olla sellaisia paikkoja, joissa he voivat käydä purkamassa tuntojaan ilman, että asiasta kerrotaan heidän kotonaan. Siis jokainen vihaa sisältävä ajatus ei ole sellainen, että siinä tarvitaan mielisairaalaa. Mutta siis radikalisoitumisen aiheuttaja on usein sellainen kaveripiiri, joka hokee samoja asioita kuin oman elämänsä keskushahmo jota myös ihmiseksi kutsutaan. Viha on ihmisen luonnollinen tunnetila. Sitä vain on opittava käsittelemään ja sen kanssa pitää oppia elämään, oli vihan syy mikä hyvänsä. 

Jos tietynlainen paha olo alkaa patoutua, niin silloin saattaa tilanne muuttua hyvin radikaalisti. Mutta mikäli radikalisoituminen saadaan loppumaan ennen kuin ihminen tekee mitään peruuttamatonta, niin silloin saattaa monta rikosta jäädä tekemättä. Siis ääriryhmä syntyy siten, että joukko ihmisiä ikään kuin suljetaan pois yhteiskunnasta. Esimerkiksi huumeiden käyttö saattaa tietenkin vaikuttaa ihmisen minä-kuvaan sekä vaikeuttaa oman itsen sekä omien tunteiden hallintaa. Tuolloin oma itse saatetaan nähdä ylimaallisena olentona, joka ei edes kykene tekemään mitään väärää. Ja muut ovat sitten kaiken pahan alku ja juuri. 

Jos joku on nuorena miehenä tehnyt tiettyjä tervehdyksiä, niin tietenkin hänen pitää kantaa vastuu noista asioista. Mutta ei hänen tarvitse lopun ikäänsä kärsiä noiden nuoruuden aikaisten harkitsemattomien tekojen takia. Eli voiko skinhead katua? Vastaus on sama kuin kysytään voiko joku MC-jengin jäsen katua tekojaan? Kun me rankaisemme ihmistä, niin meidän on suhteutettava rangaistus siihen tekoon, mitä teon tekijä on tehnyt. Siis mikään tietty tervehdys ei ole sama asia kuin polttopullo isku. Eli emme saa suoraan niputtaa kaikkia asioita yhteen. 

Suomessa on aina välillä esillä sellainen malli, jossa rikosrekisteriä paisutellaan. Eli jos ihminen on näpistellyt, niin hänen sanotaan tehneen useita rikoksia. Mutta tuolloin rikoksen lajia ei muisteta tai haluta mainita. Ja jos ihminen on sitten tehnyt kovin kovia rikoksia kuten tappanut toisen, niin silloin tietenkin tuota rikosta heilutellaan ihmisten edessä. Tuossa mallissa pikkurikoksia tehneen ihmisen rikokset samaistetaan suoraan johonkin kovaan väkivaltaan. Samoin joissain piireissä sellaisia tekoja kuten juovuksissa tai amfetamiinin vaikutuksen alaisena ajamista ei edes ajatella rikoksena. Tuolloin vaikkapa vaatteiden näpistäminen on joidenkin mielestä pahempi rikos kuin autolla ajaminen juopuneena. 

Tämäkin on tietenkin äärimmäistä ajattelua. Eli kaikki asiat nähdään suoraan mustavalkoisena. Ihminen joko on tai ei ole rikollinen, ja kaikki rikolliset ovat jotenkin pahoja. 

Samoin nuo univormua käyttävät jengit tai poliittiset järjestöt tarjoavat epävarmalle ihmiselle yhteisöllisyyttä sekä luovat kuvan voimasta ja mahdollisuudesta saada kunnioitusta. Ne tarjoavat yksinkertaisia selityksiä sille, miksi joku lensi pois kapakasta. Periaatteessa poliittinen ääriliike on samanlainen kuin joku helvetin enkeleiden kaltainen jengi. Eli yhtenäinen pukeutuminen sekä tietyt muut arvot yhdistävät noita toimijoita.