Suuren luokan petosmies vaatii apulaisia onnistuakseen.

   Suuren luokan petosmies vaatii apulaisia onnistuakseen. 

Kun puhutaan jatketusta petoksesta, joka liittyy tällaiseen enterprise-luokan liiketoimintaan, niin silloin meidän pitää kyllä myöntää yksi asia. Tuon luokan petos ei varmaan käy aivan aloittelijalta. Nimittäin voidakseen tehdä jatkettuja petoksia, joilla petetään verottajaa, sekä pitkän linjan sijoittajia, pitää henkilöllä olla sellaisia suhteita, joilla petos voidaan tehdä. Eli esimerkiksi henkilön pitää löytää sellaisia tilintarkastajia, jotka suostuvat panemaan nimen alle tilinpäätöksiin, jotka sisältävät esimerkiksi epäilyttäviä rahoituskanavia, kuten yhtiö omilta ulkomailla olevilta pankkitileiltä siirrettyjä varoja, joiden alkuperästä ei ole tietoa. Siis tilintarkastaja ei tuossa mallissa ole päässyt katsomaan tuota pankkitiliä sekä sinne tulevien varojen alkuperää. 

https://yle.fi/a/74-20025030

Vaan hän on toiminut siten, että uskoo jotain johtajan kirjoittamaa lappusta, sekä selityksiä rahanlähteen arkaluonteisuudesta. Samoin onnistuakseen petoksessaan tuollainen petosmies vaatii sellaiset liikekumppanit, jotka suostuvat mukaan tällaiseen toimintaan. Eli tuolloin myöskään yhtiökumppanien pitää olla sellaisia, että he eivät katsele tilinpäätöksiä eivätkä myöskään istu yhtiökokouksissa. Vaan he saattavat antaa joko valtakirjan yhdelle toimijoista, että hän voi tehdä yhtiössä mitä tahansa, tai sitten he saattavat sallia kokousasiakirjan väärentämisen. Tuolloin heidät on merkitty paikalla olijoiksi, vaikka he eivät sitä ole. Ja sitten tämä määräävä toimija on vain antanut lupaamansa voitot noille apulaisille. Tuollainen toiminta saattaa viedä henkilön toimiluvat eli he saattavat kaikki joutua liiketoimintakieltoon tällaisen toiminnan takia. 

https://yle.fi/a/74-20025030

Termien kanssa kannattaa olla tarkkana. Eli sijoittajan kannattaa pyytää sellainen paperi, josta ilmenee yhtiön kokonaisvoiton lisäksi se, että paljonko voittoa on tullut nimenomaan liiketoiminnasta. 

Kun yhtiö puhuu liikevaihdosta, niin silloin ei kyseessä ole liikevoiton synonyymi. Liikevaihto tarkoittaa ostojen ja myynnin yhteenlaskettua summaa. Ja periaatteessa kuka tahansa voi kasvattaa yhtiön liikevaihtoa erittäin suureksi yksinkertaisesti ostamalla vaikkapa toimitilaa. Tuo osto ei kasvata yrityksen varallisuutta, mutta kuitenkin on rahan liikuttelua. Eli liikevoitto on se, mikä sitten ratkaisee yhtiön kannattavuuden. Liikevoitto tarkoittaa rahamäärää, joka jää vähennysten sekä kuljen jälkeen viivan alle. Ja liikevoitto tarkoittaa nimenomaan liikevaihdosta saatavaa rahamäärää. 

https://yle.fi/a/74-20025030

Kun yhtiö esittelee voittoaan, niin silloin pitäisi mainita, että paljonko voittoa on tullut liiketoiminnan eli tuotteiden myynnistä, ja kuinka paljon voittoa on tullut vaikkapa toimitilojen, autojen  tai tuotantovälineiden myynnistä. On erittäin helppoa väärentää loistavia voittoja, jos esimerkiksi myydään toimitila, ja sitten seuraavan toimitilan tai ajoneuvon maksut suoritetaan tilinpäätökseen kirjattavan päivämäärän jälkeisenä päivänä. Tuolloin yhtiön kokonaistulos saattaa olla hyvinkin vaikuttava. Samoin lainarahalla voidaan helposti kaunistella kokonaistilinpäätöksen lukuja. 

Samoin henkilöstövähennykset ovat yksi tapa vähentää kuluja sekä kaunistella lukuja. Mutta sitten seuraa kysymys, että miten tai kuka nuo työt jatkossa sitten tekee, jos kaikki työntekijät heitetään ulos, ja ICT ala on osittain ala, jossa käsitellään paljon luottamuksellisia tietoja, jotka ovat esimerkiksi talous- tai finanssialan järjestelmät ja niiden kirjautumisprotokollat. Joten millaisen kuvan itsestään antaa yhtiö, joka teettää esimerkiksi verkkopankkien koodeja vuokratyövoimalla, joiden taustoja he eivät itse pääse tutkimaan edes niin halutessaan.  

https://yle.fi/a/74-20025030

Eli

1) Liikevaihto=tulot+menot eli kyseessä on kaiken rahaliikenteen summa. 

2)Kokonaisvoitto= Erittelemätön rahantulo. Eli esimerkiksi lainarahalla voidaan helposti kaunistella yhtiön tulosta. 

3) Liikevoitto = Kokonaistuloksesta eritelty liiketoiminnasta saatu tuotto. 

Oululainen yhtiö kasvatti liikevaihtoaan noin 40 miljoonasta eurosta yli yhteen miljardiin euroon. Ja tuo menestystarina sai monet ihmettelemään miten "ei mistään" tuleva "ei mikään" voi kasvattaa liikevaihtoaan erittäin paljon melko lyhyen ajan sisällä. Lopulta Uroksen tarina sai käänteen, eli tilintarkastaja ei enää suostunut allekirjoittamaan tilinpäätöstä, mistä alkoi sitten selvitysputki, ja nyt velkojat vaativat yli 35 miljoonaa Euroa. 

Se mikä sai aikaan selvitysten sarjan oli se, että Uroksella oli vaikeuksia satasen arvoisten laskujen maksamisessa, vaikka se teki julkaistujen tietojen mukaan mukavasti voittoa ja haaveina oli nousu suureksi kansainväliseksi ICT-alan toimijaksi. Ja tällä hetkellä Uroksen keskeisiä toimijoita vastaan on käynnissä poliisitukintoja. Kaksi niistä poliisijutuista on noussut Suomessa ja yksi Sveitsissä. Ja tietenkin kaikki kysyvät että miten näin pääsi käymään? 

Miksi kukaan ei ole epäillyt mitään? Viittaan tässä sitten tekstin alkuun. Toisaalta taas esimerkiksi syytteitä tai epäilyjä voidaan tässä Uroksen tapauksessa vaimentaa sillä, että ne leimataan kateellisten panetteluksi. Uroksen saama julkisuus tietenkin edesauttoi sitä, että ihmiset pitivät tuota yhtiötä luotettavana toimijana, koska sillä oli suurellisia hankkeita. 

https://yle.fi/a/74-20025030

Luvassa kasvomaskeja sekä pikkujouluja.

    Luvassa kasvomaskeja sekä pikkujouluja. 

On taas aika palata parin vuoden takaiseen hittiin eli koronavirukseen. Koronavirus toi tietenkin ihmisille aivan uusia asioita kuten kasvomaskeja sekä etätyötä. Ja kuten varmaan kaikki ovat lukeneet, niin toimittajat ovat olleet yhteydessä HUS infektioylilääkäri Asko Järviseen, koska sairaalapaikat ovat taas täyttymässä sellaisista ihmisistä, jotka ovat saaneet koronan tai jonkun muun hengitystieinfektion. Ja sitten taas esimerkiksi Iltalehdessä on ollut uutinen, jonka mukaan koronavirusta vastaan voidaan aloittaa sulkutoimet, ja että maassamme on tällä hetkellä poikkeuksellinen koronatilanne, ja tänään sitten oli Helsingin metrossa näkyvä lööppi, jossa Helsingin Sanomien kaupunkisivut kertoivat että tutkijat ovat ehdottaneet maskien osittaista palauttamista. 

Se mitä tällainen uutisointitapa aiheuttaa on se, että ihmiset alkavat oikeasti kuvitella maskipakon sekä yhteiskunnan "lockdown"-tilan palauttamista. Siis noissa jutuissa sinänsä puhuttiin sulkutoimien sekä maskien osittaisesta palauttamisesta, mutta arvatkaa vain kuinka moni lukija sitten lukee oikeasti noita juttuja. He lukevat vain lööpin, ja siitä sitten lähdetään vetämään johtopäätöksiä, että maassamme on superhyper epidemia, ja terveydenhoitomme on ratkeamispisteessä, joten sen takia yhteiskunta laitetaan kiinni, ja kaikkien naamalla tulee olla maskit, koska kauko-idässä eli Kiinan kansantasavallassa ja parissa muussakin maassa on kaikkien käytettävä kasvomaskeja. 

Liittyykö kasvomaski-uutisointi esimerkiksi pikkujouluihin ja siihen mitä niissä voi tapahtua. 

Joku on toki sanonut että kasvomaskien käyttöä perustellaan noissa maissa esimerkiksi pahalla hajulla tai sillä että näin estetään poliisien tunnistaminen kadulta, mutta ehkä Japanissa on syynä se, että näin vältetään deodorantin haistelu. Siis Kiina ja Japani ovat kaksi eri valtiota. Ja niissä saattaa olla erilaiset syyt määräillä erilaisia asioita. 

Joidenkin ihmisten mielestä saattaa olla niin, että esimerkiksi tiettyjen toimittajien antama varaukseton tuki joillekin ääriryhmille kuten Baijerin vapauspuolueelle sekä myös Perussuomalaisille saa aikaan suuren huolen siitä, että jos vaikka sairastuisi johonkin hengitystieinfektioon. Kun ihminen pelkää jotain, niin hän tietenkin viestii tästä pelosta ympäristölleen. Eli normaalisti ihminen joka on kertonut pari hyvää vitsiä esimerkiksi pikkujouluissa jää seuraavana työpäivänä pois töistä vedoten vatsakipuun tai koronaan. Mutta tietenkin tietty asema yhteiskunnassa mahdollistaa sen, että henkilö voi eskaloida salaperäisen hengitystiefobiansa koko yhteiskuntaan. 

Toki kasvomaskit ovat loistava tapa piilottaa oma henkilöllisyys. Ja jossain pikkujouluissa saattaa meno yltyä vähän rajuksi. Ja sitten kun jollain on ollut läppäri tai puhelin mukana, niin se saa aikaan tarpeen esitellä esimerkiksi kuutamosonaatti sille sihteerille, tai kertoa muutamia tarkoin mietittyjä mielipiteitä esimerkiksi jonkun johtajan tavalle johtaa yritystä. Tuollaisten loistavien ideoiden jälkeen, jotka saattavat päätyä laajan kuulijakunnan levitettäviksi YouTuben tai jonkun muun sosiaalisen median kanavan kautta on hyvä hiukan totutella elämään julkkiksena. Ja innokkaiden nimikirjoitusten metsästäjien varalta on hyvä varustautua kasvomaskilla.  

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009993949.html

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/836dfd38-7cc9-42a4-ab1d-cbdbfd91b767

Tarvittaisiinko peruskouluhinkin totuus ja sovintokomissio?

Tarvittaisiinko peruskouluhinkin totuus ja sovintokomissio?

Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio on erittäin hieno asia. Eli kyseessä on tärkeä ele, jolla voidaan näyttää se, että me kaikki haluamme ottaa opiksi sekä selvittää menneisyyttä. Mutta kuten me kaikki varmaan arvaamme, niin totuuskomissioita kaipaavat moni muukin kuin vain saamelaiset. Totuus on asia mikä ei pala tulessakaan, ja se että haluamme myöntää sen, että menneisyydessä valtiomme teki virheitä tai valtiomme nimessä tehtiin virheitä, joista joku vielä nykyäänkin kokee traumoja osoittaa sen, että noudatamme oikeusvaltion periaatteita, eli emme ole mikään mielivaltainen teknokratia. 

Meillä on kuitenkin ongelma, jonka tyyssija on paikka jossa meidän pitäisi saada opetusta. Tuosta paikasta pitäisi jäädä mukavia muistoja. Mutta jostain syystä siellä vellovaan ilmiöön jota koulukiusaamiseksi kutsutaan ei aina osata, haluta tai voida puuttua. Suomessa on valtava joukko koulukiusaamisen uhreja, ja oikeastaan vasta sosiaalinen media on tuonut tuon valtavan ongelman ihmisten tietoisuuteen. 

Taas kerran Helsingin Sanomat ovat kirjoittaneet tuosta ongelmasta, ja tällä kertaa kirjoitukseen sisältyy vakava syytös. Eli kirjoituksessa sanotaan että koulut ovat jotenkin estäneet nuoria kertomasta tästä ongelmasta. Tuo asia sitten tarkoittaa sitä, että tapauksessa on saatettu jopa suosia rikosta, jos jatkettua pahoinpitelyä sekä kunnianloukkausta on painettu villaisella, eikä tapauksesta ole ilmoitettu poliisille.

Helsingin Sanomien artikkelia luettaessa silmiin pistää se, että koulu on valinnut ne nuoret, joita se haluaa haastateltavan. Vain yksi kouluista tai rehtoreista oli antanut luvan haastatteluun, ja syynä oli se, että nuorten vanhemmilta olisi pitänyt hakea haastattelulupa. Ja sitten se että nuo haastateltavat nuoret olivat koulun valitsemia, saa aikaan ajatuksia siitä, että mitä nuoret kertoisivat, jos he olisivat saaneet tulla kertomaan asioista ilman koulun valvontaa.  

Totuus ja sovinto ovat hienoja asioita, mutta aina pitää muistaa se, että kukaan muu kuin mielivaltaisen teon uhri ei voi antaa anteesi tekoja, joita hänelle on tehty. Samoin myöskään kukaan uhreista ei voi antaa anteeksi toisen uhrin puolesta. Siis jos ajatellaan että henkilöä on lyöty tai muuten nöyryytetty, niin silloin kyseessä on mielivalta. Ja mielivaltaisuutta pahentaa se, että joiltakin taas samat asiat on sallittu. Eli kuinka helppoa on antaa anteeksi esimerkiksi yhdeksän vuotta kestänyt psyykkinen sekä fyysinen väkivalta? 

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009965744.html (Juttu maksumuurin takana)

Jos esimerkiksi peruskouluissa on avointa kiusaamista, eikä siihen kukaan viitsi puuttua, niin asia on vakava. Tietenkin on aina helpompi panna tyylikkäästi pää pensaaseen ja kääntää katse pois noista tilanteista, mutta se saa aikaan sen, että kiusaaja kokee tekonsa olevan hyväksytty. Kännykkäparkit sekä kännyköiden käyttökielto koulun alueella varmaan tekevät työpäivästä helpomman, mutta sitten tietenkin lieve-ilmiö eli kiusaaminen voi silloin jäädä huomaamatta. Sosiaalinen media on paikka, missä ainakin joissakin tapauksissa on tuo kiusaaminen tullut ilmi. 

Tai siis oikeastaan kun puhutaan siitä, että joku on kiusannut toista, niin tapauksesta tietenkin pitäisi tehdä tutkimus. Ja silloin ongelma esimerkiksi tilanteen kuvaamisessa on ollut se, että filmeissä näkyy vain pieni osa tilanteesta. Samoin noiden filmien todistusarvo saattaa olla mitätön, koska kuvattavia kohteita ei voida tunnistaa. Eli varsinaisesti vain lyönti saattaa olla kuvattu. Mutta sitä edeltäviä tapahtumia ei ole dokumentoitu. Itse olen sitä mieltä, että varmaan kukaan kiusaaja ei halua tuoda esiin koko totuutta. Vaan yleensä noissa tapauksissa asiat kerrotaan, kuten se sillä kerralla parhaalta näyttää. 

Vanhempien sekä opettajien pitäisi puuttua kiusaamiseen, mutta kuitenkaan vanhemmat ja opettajat eivät ilmeisesti ole puuttuneet noihin tilanteisiin. Eli periaatteessa kiusaamisen vastainen toiminta perustuu siihen, että vanhemmat ja opettajat puuttuvat tilanteeseen sekä tuomitsevat kiusaamisen kaikki muodot. Mutta mitä jos vanhemmat eivätkä opettajat viitsi tai halua puuttua kiusaamiseen? Somessa tapahtuva kiusaaminen jää usein huomaamatta. Joten sen takia vanhempien pitäisi seurata nuorten somen käyttöä. Eikä sosiaalista mediaa saisi käyttää ilman vanhempien lupaa. Samoin nuorta pitäisi kannustaa kertomaan jos sosiaalisessa mediassa tapahtuu asioita, joita nuori pelkää tai häpeää. 

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/4285446

Joskus pelko siitä, että oma lapsi joutuu kiusaamisen uhriksi estää opettajia tai muita aikuisia puuttumasta kiusaamiseen. Samoin kiusaaja saattaa vaikuttaa päällisin puolin mukavalta pojalta tai tytöltä, jolla on hyvät harrastukset sekä paljon kavereita. Samoin hän osaa kyllä esittää asiansa vakuuttavasti. Ja se mikä erottaa kiusaajan muista nuorista on puutteellinen empatiakyky. Hän ei koe tekevänsä mitään väärää, kun hän pahoinpitelee toista sekä kertoo valheita uhristaan. 

Samoin uhri saattaa vaikuttaa epäsosiaaliselta, varsinkin jos hänellä on niin sanottu autismin kirjo tai joku ADHDn kaltainen asia. Ikävä kyllä joillakin ihmisillä on sellainen asenne, että on parempi kääntää pää toiseen suuntaan ja lähettää kiusattu esimerkiksi psykiatrille kun puuttua kiusaamiseen, jossa saattaa olla useita tekijöitä. 

Verkkouutisten mukaan "Kaikki koulukiusaamiseksi luokiteltavat teot eivät ole lainvastaisia, mutta ne ovat silti vakavia". (https://www.verkkouutiset.fi/a/viisi-keinoa-lopettaa-koulukiusaaminen/#3566889d)

Mutta kuitenkin Suomen laki sanoo, että esimerkiksi syrjintä sekä esimerkiksi pahoinpitely sekä kunnianloukkaus ovat rikoslaissa määriteltyjä rikoksia. Samoin henkilön omaisuuden sekä kotieläinten vahingoittaminen ovat rikoslaissa törkeäksi pakoksi luokiteltavia toimia. Ja jos sitten päälle vielä pakotetaan solmimaan sovinto, niin voidaan sanoa että kyseessä on törkeän pakon käyttö sopimusta solmittaessa. 

Totuus ja sovinto ovat hienoja asioita, mutta kuitenkin meidän pitää muistaa, että saamelaiset ovat vain yksi joukko, joka on joutunut huonosti kohdelluksi. Se että henkilö on jotenkin erilainen riittää siihen, että hän kokee syrjintää sekä siihen liittyviä muita negatiivisia ilmiöitä. Totuus sekä sovintokomissio ovat asioita, joita ehkä tarvittaisiin myös esimerkiksi peruskouluissa. Helsingin Sanomien jutun mukaan koulutoimi sulkee Helsingissä oppilaiden suita kun puhutaan kiusaamisesta. Kiusaaminen on asia, joka liittyy kaikkeen syrjintään, rasismiin sekä muihin epätoivottuihin piirteisiin ihmisessä. 

Se että koulussa kiusataan kertoo jotain siitä, millainen asenne tietyillä ihmisillä on toisiin ihmisiin. Kiusaaminen on tietenkin yksi mittari siitä, millaisia arvoja ihmisille opetetaan kotona. Ja se mikä on huolestuttavaa tässä asiassa on se, että koulut ovat tukkineet lasten suut, sekä samalla myös toinen seikka tekee tästä asiasta vieläkin inhottavamman. Se on se, että kiusaajat eivät ilmeisesti pelkää sitä, että he joutuvat vanhempiensa kanssa puhutteluun tai keskustelemaan asioista. Tuo on viesti siitä, että nuo kiusaajat kokevat asiat niin, että heidän toimintansa on vanhempien taholta hyväksyttyä. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/viisi-keinoa-lopettaa-koulukiusaaminen/#3566889d

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009976207.html

Alla suora lainaus (Copy-paste) Helsingin Sanomien artikkelista 8.11.2023. Eli tämä on teksti johon viittaan. Yllä ja tekstin alla on myös linkki tähän artikkeliin. 

EI onnistu. Liian kiire järjestää kuvausluvat ja etsiä haastateltavat. Joku toinen kerta.

Näin vastasivat helsinkiläisten peruskoulujen rehtorit, kun kysyin mahdollisuutta vierailla koululla ja jututtaa oppilaita heidän kokemastaan kiusaamisesta, väkivallasta ja seksuaalisesta häirinnästä.

Haastattelupyyntöjä lähetin niihin kouluihin, joissa näitä ikäviä asioita tapahtuu tilastollisesti enemmän kuin keskimäärin Helsingissä. HS oli vain hetkeä aiemmin kertonut uusimman kouluterveyskyselyn tuloksista. Sen mukaan Helsingissä on kouluja, joissa yli puolet oppilaista kertoo joutuneensa kiusatuksi viimeisen vuoden aikana.

Lopulta yksi koulu ja sen rohkea rehtori suostui.

Vuosaaressa sijaitsevan Puistopolun peruskoulu kutsui alle vuorokauden varoitusajalla jututtamaan oppilaitaan. Koulu oli yläkouluikäisten vastaajien osalta kärjessä kaikissa kolmessa edellä mainitussa kategoriassa.

KOULULLA rehtorin huoneessa odotti neljä nuorta, jotka koulu oli etukäteen valinnut kertomaan arjestaan.

Etukäteen valikoidut neljä haastateltavaa oli tietenkin parempi kuin muiden koulujen täydellinen kieltäytyminen.

Erityisen tarkkaa kuvaa koulumaailmasta tällaisiin ehtoihin pakotettu journalismi ei kuitenkaan synnytä.

Haastatellut nuoret totesivat ykskantaan, ettei heillä ole omakohtaisia kokemuksia ilmiöistä, joista monet heidät koulukaverinsa olivat THL:n kouluterveyskyselyssä raportoineet.

Nuorilla oli kavereita, harrastuksia, kiva koti ja kunnianhimoa. He olivat sanavalmiita ja fiksuja.

Näidenkin nuorten mielipide kouluarjesta on tärkeä. Nyt kuulematta jäi kuitenkin se ääni, joka yritti päästä esiin kyselyn kautta. Ääni, joka kertoo väkivallan eri muodoista kouluissa.

En voinut olla miettimättä, miltä jutun lukeminen tuntui niistä kymmenistä nuorista, jotka olivat kertoneet tulleensa viikoittain kiusatuksi tässä koulussa.

TIISTAINEN tilanne ei ikävä kyllä ollut lainkaan poikkeuksellinen.

Mediaa arvostellaan usein siitä, että nuorista kirjoitetaan kuulematta heitä itseään.

Joskus kritiikki on paikallaan, mutta viime vuosina pääkaupunkiseudun koulut ja kaupungin hallinto ovat usein asettuneet nuorten ja lehdistön väliin.

Haastattelupyyntöjä, etenkin niistä vaikeista aiheista, evätään. Näkökulmia ja sanavalintoja vahditaan ja haastateltavaksi tarjotaan vain sitä oppilaskunnan puheenjohtajaa. Joskus toimittajan ja nuorten välisiin keskusteluihin on puututtu jopa aggressiivisin ottein.

Nuoria suorastaan ylisuojellaan julkisuudelta.

Samalla heiltä viedään myös mahdollisuus ottaa kantaa itseään koskeviin asioihin ja puhua siitä koulujen kannalta kiusallisesta tosiasiasta, että aikuiset eivät pysty suojelemaan oppivelvollisia.

EIVÄT rehtorit ja koulumaailman viestintäasiantuntijat tietenkään turhaan murehdi: Jo muutenkin ikänsä puolesta haavoittuvassa asemassa olevat nuoret joutuvat mediassa ison yleisön eteen, eikä se yleisö ole aina armollinen.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)

MAINOS PÄÄTTYY

Kouluilta taitaa kuitenkin unohtua, että asia tiedostetaan toimituksessakin. Lasten ja nuorten turvallisuus on myös toimittajien huolenaihe. Siksi nuorten haastateltavien kanssa ollaan erityisen huolellisia.

HS tarkastaa alle 15-vuotiaiden huoltajilta näiden suostumuksen lapsen haastatteluun sekä nimen ja kuvan julkaisuun.

Pikainen puhelu tai juttuhetki nuoren kanssa ei ilmesty lehteen ilman, että haastateltavat ikä, taustat ja kotoa annetut luvat on tarkastettu. Arkaluontoisissa, henkilökohtaisissa aiheissa nuori saa usein kertoa kokemuksistaan nimimerkin suojasta.

LAPSILLA ja nuorilla pitäisi olla aito mahdollisuus osallistua heitä koskevaan julkiseen keskusteluun ilman viranomaisen ennakkosensuuria. Toisin kuin kouluissa näytetään ajateltavan, heidän äänellään on väliä.

Ilman tarkkaa kuvaa koulujen arjesta, yhteiskunnallista keskustelua ongelmien ratkaisemiseksi ei synny.

Nuoria koskevien ongelmien ja ilmiöiden ytimeen on vaikea päästä, jos kontaktit nuoriin tapahtuvat vain toimittajien omien lasten kautta kotona tai juttukeikoilla kaupungilla hengaavien teinien kautta.

Lapset ja nuoret lukevat yhä vähemmän sanomalehtiä ja etsivät uutisia yhä enemmän sosiaalisesta mediasta.

Se ei ole mikään ihme, jos lehdistössä puhutaan jatkuvasti nuorten ohi.

Yllä oleva teksti ei ole siis omani, vaan lainaus Helsingin Sanomista 

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009976207.html

Suurin ongelma suhtautumisessa vähemmistöihin on ihmisten asenteissa.

Suurin ongelma suhtautumisessa vähemmistöihin on ihmisten asenteissa. 

Me suomalaiset emme ole rasisteja, mutta jos emme voi jotain asiaa hyväksyä, niin silloin meillä on oikeus vaatia toista muuttumaan. Tuo asenne näkyy ja kuuluu aina välillä hyvin ikävällä tavalla. Ja juuri tuo on asenne, jota voidaan hyvällä syyllä kutsua rasismiksi. Kun vedotaan esimerkiksi enemmistön oikeuteen vaatia muita muuttumaan enemmistön kaltaiseksi, niin se aiheuttaa pahimmillaan etnisiä vainoja, joista pahimmat ovat tietenkin Holokausti, eli juutalaisten sekä muiden vähemmistöjen järjestelmällinen surmaaminen Hitlerin toimesta. 

Sekä esimerkiksi Neuvostoliitossa tapahtunut pakkokollektivisointi, jolloin varsinkin etnisiä vähemmistöjä vainottiin, koska kaikki kansat haluttiin muuttaa Homo Sovietcukseksi eli Neuvosto-ihmisiksi. Ukrainan Holomodor nälänhätä oli ilmeisesti ainakin osittain tahallaan aiheutettu, ja syynä oli halu muuttaa Ukrainan kulttuuria vastaamaan Neuvostoliiton periaatteita. Tuolloin virallinen propaganda kertoi että vähemmistöt haluavat sulautua Neuvostoliiton tai Natsien muottiin, ja vain odottavat pääsyä "uudelleenkoulutukseen. Samoja perusteita on käytetty myös Toisen Maailmansodan jälkeen kun esimerkiksi etnisiä vähemmistöjä on siirretty pois omalta maaltaan esimerkiksi Amazonin hakkuiden tieltä. 

Tuolloin vähemmistöjen kulttuuria hävitetään järjestelmällisesti, ja heitä halvennetaan kaikin tavoin. Vaikka maassamme lainsäädäntö on periaatteessa kunnossa, niin ihmisten asenteissa on petraamista. Eli vaikka elämme 2000-lukua, niin jostain syystä esimerkiksi työpaikkoja jaettaessa on ainakin joskus käynyt niin että etniseen vähemmistöön kuuluvia otetaan töihin vain silloin kun ei ole tarjolla valtaväestöön kuuluvaa ehdokasta. 

Vaikka tässä kirjoituksessa puhun 1930-luvusta, niin ikävä kyllä osa meistä enemmistösuomalaisista olemme edelleen asenteeltamme osittain tuolla 1930-luvun tasolla. Eli vaikka me olemme periaatteessa säätäneet lakeja, joiden mukaan ketään ei saisi syrjiä, niin meillä on asenteissa kyllä ainakin hiukan korjattavaa. Eli jostain syystä esimerkiksi vähemmistöistä maalataan aina se kaikkein negatiivisin kuva, ja jos vaikka jollain sattuu olemaan ADHD, niin hänet pitää välittömästi poistaa luokalta tai ainakin kovat mielenterveyslääkkeet pitää määrätä. 

Siis syrjintää perustellaan usein sillä, että noin turvataan enemmistön työ- tai opiskelurauha. Mutta sitten voidaan kysyä, että mitä jos koko luokka sattuu meluamaan tai kaikki muut asiat kuin opiskelu kiinnostaa suurinta osaa oppilaista, niin miten yhden oppilaan poistaminen saa aikaan rauhan koko luokassa tai koulussa? Tai ehkä en tiedä tästä asiasta tarpeeksi, mutta jos 30 meluajaa pannaan samaan tilaan, ja yksi poistetaan jolloin jäljelle jää 29 meluajaa, niin miten paljon tuon yhden oppilaan poistaminen vaikuttaa koko luokan suoritukseen? Vai onko hän kaiken melun ja pahan alku ja juuri? 

Mitä jos itse kokisimme saman, kuin mistä puhutaan esimerkiksi kiusaamisesta kertovissa ohjelmissa? On helppoa tuomita muita pikkumaiseksi, ja ajatella että "tuossahan vain nimitellään ja vähän tönitään", mutta mitä jos tuota asiaa jatkuu viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia? Mitä jos kukaan ei vain puhu koulussa mitään? Ehkä ne ovat pikkujuttuja niistä, jotka eivät niitä ole kokeneet. Se millä kiusaaja sitten vetää muut mukaansa on se, että jos henkilö ei osallistu syrjintään, niin häntä itseään kehotetaan vaihtamaan koulua tai työpaikkaa. Ja esimerkiksi tietyt lait kuten Hitlerin rotulait sekä "rotuhygienia" ovat asioita, jotka kannustavat kiusaamiseen sekä myös virallistavat kiusaamisen, joka sitten varmasti maksimoi uhrin ahdistuksen. 

Jos puhumme kiusaamisesta sekä syrjinnästä ja luemme noista asioista esimerkiksi lehdistä, niin silloin tietenkin me voimme ajatella että tuo asia on pikkujuttu. Siis varmaan sodat ja kaikki muutkin asiat ovat pikkujuttuja, jos satumme lukemaan niistä lehdestä tai Internetistä. Eihän se ole kuin yksi talo, joka romahtaa kun sitä ammutaan ohjuksella. 

Mutta mitä jos nuo samat pikkuasiat sattuisivat tapahtumaan juuri sinulle tai minulle? Mitä jos itse kokisimme rasistista huutelua sekä jatkuvaa pilkkaamista? Olisiko se sitten niin pikku juttu, että emme haluaisi kostaa tai kokisi vihan tunnetta tuossa tilanteessa? On helppoa tuomita muita, jos itse ei ole sitä asiaa kohdannut. 

Vaikka virallisesti me suomalaiset emme ole rasisteja, emmekä koskaan ole olleet mitenkään ylenkatsovia omia vähemmistöjämme kohtaan, niin jotain pientä korjattavaa saattaa kuitenkin olla. Eli kun me syyttelemme muita rasismista ja kuljemme pitkin maailmaa paasaamassa siitä, kuinka vähemmistöjä pitäisi kohdella, niin samalla unohdamme sen, että meillä saattaa olla asenne-ongelma suhteessamme vähemmistöihin. Se asenneongelma ilmenee esimerkiksi syrjintänä tai muuna vastaavana toimintana työpaikoilla sekä yksityiselämässä. Syrjintä on asia, mikä herättää vihaa mikä taas lisää väkivallan sekä muun rikollisuuden määrää. 

 

Joissakin piireissä pelkkä silmälasien käyttäminen on rikos yhteisöä vastaan. Tai se että henkilö sattuu puhumaan jotain muuta murretta saattaa "oikeuttaa" sulkemaan hänet yhteisön ulkopuolelle. Samoin me kohtaamme sellaista uutisointia, jossa korostetaan nimenomaan ulkomaalaistaustaisten osuutta katuryöstöissä. Eli ovatko katuryöstöt oikeasti aivan uusi asia suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Siis lainsäädäntö maassamme on melkein kohdallaan, mutta jostain syystä esimerkiksi romanit sekä saamelaiset ovat olleet ennen sellaisessa asemassa, että heidät sai poistaa mielivaltaisesti ravintoloista tai heidän lapsiaan otettiin huostaan eli sijoitettiin lastenkoteihin, joissa ei saanut harjoittaa omaa kulttuuria tai puhua omaa kieltään. Syy tähän oli se, että kaikki ihmiset haluttiin asettaa samaan muottiin. 1930-luvulla Suomessa oli paljon ihmisiä, jotka ihailivat natseja. 

Tuolloin 1920 ja -30 luvun kansallismielisyyteen sekä äärimmäiseen kansallismaniaan sisältyi "tarve" homogenisoida yhteiskuntaa. Silloin ajateltiin että etnisten vähemmistöjen hävittäminen oli enemmistön eli "herrakansan" velvollisuus. Tuolloin puhuttiin rotuhygieniasta, mikä tarkoitti että kaikki "heikommat" kuten etnisiin tai seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat piti raivata pois kaduilta erilaisiin laitoksiin. Natsien keskitysleirit eivät olleet ainutlaatuisia tapauksia, ja esimerkiksi myös GULAG toimi pitkälti samojen periaatteiden mukaan kuin nuo paremmin tunnetut Hitlerin vainojen sekä brutaaliuden symbolit. Samoin Suomessa kuuluminen johonkin vähemmistöön saattoi aiheuttaa lähetteen mielisairaalaan. 

Saamelaisiin sekä romaneihin kohdistettua syrjintää pidettiin ennen aivan sopivana asiana, ja esimerkiksi ovelle saattoi ennen tulla ryhmä suojeluskuntalaisia eli "skinipartio" kertomaan että he eivät voineet hyväksyä sitä, että esimerkiksi romaneille myytiin tuotteita, jotka oli noiden miesten mielestä varattu valtaväestölle. 

Eli viesti oli selvä: mikäli myynti romaneille sekä saamelaisille ei lopu, niin silloin loppuvat muut asiakkaat. Ja yksi noista asioista oli tietenkin esimiesasema, ja myöskään työpaikkoja ei ollut ennen helppo saada jos henkilö sattui olemaan romani tai hänellä oli sellainen lastenkotitausta. Ennen saamelaisia sekä romaneja lähetettiin tavallista useammin mielisairaaloihin, ja jos asenne oli ollut esimerkiksi koulukodissa se, että noita lapsia sai hakata, niin tietenkin he saivat asiasta traumoja.

Samalla kuitenkin saattoi olla niin, että noissa vanhanajan koulukodeissa tapahtuneita asioita haluttiin salata, ja mielisairaalaan määräämisen avulla haluttiin alentaa noiden henkilöiden todistusvoimaa. Tuolloin 1930-luvulla säädettiin esimerkiksi laki pakkosteriloinnista, ja se alisti laitoksiin määrätyt naiset sekä tytöt seksuaaliselle hyväksikäytölle. 

Siis emme olleet natseja, mutta kaikki mikä vähänkin haiskahti erilaiselta kiellettiin. Ja tietenkin kun henkilö määrättiin lastenkotiin, niin hänestä ei muuta kuin rikollista voinut tulla. Syy tuohon eristämisen tarpeeseen saattoi johtua esimerkiksi siitä, että lastenkodeissa tapahtunutta syrjintää, hyväksikäyttöä sekä väkivaltaa haluttiin peitellä. Siis en usko että kukaan haluaa muiden kuulevan sitä, että hän on huvikseen hakannut huostaan otettua lasta. 

Siis vaikka meidän maassamme on lainsäädäntö joka takaa yhtenäiset oikeudet jokaiselle suomen kansalaiselle, niin kyse on usein asenteista, jotka ovat jostain syystä syvällä. Vaikka periaatteessa esimerkiksi uutisointi maassamme on tasapuolisuuteen pyrkivää, niin silti aina välillä eteen tulee uutisia, joista paistaa läpi syvä asenteellisuus. Eli lakeja on helppo muuttaa, mutta asenteiden muuttaminen on vähän vaikeampaa. Ja asenteet ovat niitä asioita, joiden varjolla tehdään asioita, joista jää kaikkein kipeimmät muistot. Vaikka lait ovat muuttuneet 1930-luvulta, niin silti vähemmistöihin kuuluvia kohdellaan helposti niin, että heidät jätetään täysin yksin. Tai vähemmistöihin kuuluvat kohtaavat useammin kiusaamista kuten nimittelyä tai suoranaista räkimistä kasvoille. 

Saamelaisten kokemat asiat saattavat tuntua meistä muista vähäpätöisiltä, mutta ajattele itse miltä tuntuu kun ei saa puhua omaa kieltään tai harjoittaa omaan kulttuuriin kuuluvia asioita. Siis me suomalaiset emme ole rasisteja, mutta jotenkin vain ainakin itsestäni tuntuu, että esimerkiksi saamelaiset sekä romanit ovat jotenkin syrjäytettyjä yhteiskunnastamme. 

Tai siis minusta vain tuntuu jotenkin siltä, että noihin vähemmistöihin on suhtauduttu jotenkin ylenkatsoen tai vähätellen. Siis eikö se että jotain henkilöä katsotaan nenänvartta pitkin ole sellainen asia, mitä voidaan kutsua rasismiksi? Eikö rasismia ole se, että toiselta estetään oikeus puhua äidinkieltään sekä harjoittaa kulttuuria, sillä perusteella että se nyt vain ei satu kuulumaan jonkun valtaväestöön kuuluvan mielestä asioihin, joita hän voi hyväksyä. 

https://yle.fi/a/74-20059654

Tekoäly ei ole oikeasti "luova", mutta se voi mullistaa rutiinityön

 Tekoäly ei ole oikeasti "luova", mutta se voi mullistaa rutiinityön

Kun puhutaan "luovasta tekoälystä", niin silloin puhutaan erittäin kehittyneestä assistentista, joka kykenee muokkaamaan kuvia sekä tekstiä sille annettujen ohjeiden avulla. Tuo asia tekee siitä erittäin tehokkaan apuvälineen luovaan työhön. Samalla esimerkiksi insinöörien työ helpottuu ratkaisevasti. Mutta siis tekoäly ei luo uutta. Se vain muotoilee tuotetta tai tuotantomallia siten, kuin sen operaattorit haluavat noita asioita muokata. Kuitenkin meidän pitää huomioida, että suurin osa esimerkiksi teollisuuden rutiineista voidaan ainakin periaatteessa jättää suurelta osin tekoälyn hoitoon. Eli tuolloin tekoäly voi suorittaa monia rutiinitehtäviä melko itsenäisesti. 

Bing-tekoälyn näkemys tulevaisuuden toimistosta

Jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että rutiinituotanto jätetään robottien hoidettavaksi, niin silloin varmaan kaikille tulee ensimmäiseksi mieleen 3D printterit, joiden avulla voidaan mikä tahansa osa valmistaa suoraan CAD-piirustuksista. Kuitenkin robottitehdas voi operoida myös esimerkiksi ihmistä muistuttavien robottien avulla. 

Ja ihmistä muistuttavilla roboteilla voi tietenkin olla sisään rakennettuna MIG hitsauslaitteita, joita nuo tulevaisuuden työläiset voivat käyttää metallia työstävinä 3D printtereinä. Robotit voivat työskennellä tyhjiökammioissa, joissa ilma ei pääse vaikuttamaan noihin tuotteisiin, jolloin 3D printtereillä voidaan helposti tulostaa myös metalliosia, jotka vaativat erittäin korkeatasoista valua. Samoin ihmistä muistuttavat robotit voivat käyttää samoja työkaluja kuin mitä ihmiset käyttävät.  Eli nykyään myös rakettien moottoreita sekä moottorien osia valmistetaan 3D printtereillä. 

Siis teollisuuden jokapäiväisten prosessien automatisointi on yksi asia, joka varmaan tuo säästöä sekä tietenkin vähentää lakkojen vaikutusta. Tämä kehitys varmasti on yksi sellainen asia, jonka takia tekoälyä voidaan pitää vuosituhannen tärkeimpiin keksintöihin kuuluvina. Mutta kuten kaikki varmaan myöntävät, niin tekoälyä voidaan verrata suoraan ydinpommiin. Tekoälyn avulla esimerkiksi aseiden kehittäminen tapahtuu nopeammin kuin koskaan. 

Tekoälyn ja robottien käyttö työssä vähentää esimerkiksi teollisuusvakoilun mahdollisuutta. Mutta kuten kaikki me tiedämme, niin tekoälyä voidaan käyttää myös aseiden ohjaamiseen sekä ihmisen kaltaisia robotteja voidaan käyttää myös robottisotilaina. Ja vaikka esimerkiksi länsimaiset vaikuttajat ovat halunneet korostaa tekoälyn huonoja tai negatiivisia ominaisuuksia, niin samaan aikaan esimerkiksi Kiina ilmoittaa innolla, että se aikoo kehittää asevoimiaan niin, että ne lopulta voittavat Pentagonin. Samalla tietenkin Kiina on osoittanut kiinnostusta tekoälyn sotilaallisia sovelluksia kohtaan. Kiinassa tekoälyä kehitetään PLA:n eli Kiinan kansanarmeijan valvonnassa. Ja tuon kehityksen tavoite on varmasti sotilaallinen. Eli tekoälyä käytetään tuolloin joko aseiden kehittämisessä, tiedustelutoiminnassa sekä suoraan ohjaamaan aseita kohteisiinsa. 

Mutta vaikka robotteja sekä tekoälyä kritisoidaan kovin paljon, niin samalla meidän pitää huomioida, että ilman noita välineitä esimerkiksi Ukraina olisi varmaan jo kaatunut. Eli varsinkin pienet valtiot saavat tekoälystä enemmän etua myös aseistuksen sekä puolustuksen suhteen kuin isot maat. Ja tekoäly sekä robotit ovat asioita, joiden takia meidän pitää joka tapauksessa uudelleen arvioida eräiden avainkohteiden sekä avainhenkilöiden turvallisuus. Ukraina on osoittanut sen, että pizza-lennokeilla, jotka on muutettu kuljettamaan kranaatteja voidaan saada aikaan todella pahaa jälkeä. 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/eskotnurminen/tekoaly-chat-gptn-heikkoudet-kone-ei-korvaa-ihmista-eika-ylla-ihmisen-tasolle-muissa-kuin-rutiineissa/

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/newsweek-usan-rahoittama-tiedemies-kehittaa-kiinalle-tekoalyn-ydinpommia/

Työpaikka sekä itseohjautuvuus: työnjohtajan tulee aina pitää hiukan etäisyyttä alaisiin.

  Työpaikka sekä itseohjautuvuus: työnjohtajan tulee aina pitää hiukan etäisyyttä alaisiin. 

Sanotaan että mikään työpaikka ei toimi täysin itseohjautuvasti, ja että työnjohtoa tarvitaan. Kuitenkin meidän pitää samalla muistaa se, että työnjohto ei tarkoita sitä, että työnjohtaja seisoo jokaisen työläisen takana, ja komentaa kaikki asiat erikseen. Työnjohtaja jakaa tehtävät aamulla, ja sitten hänellä on oikeus olettaa että työntekijä osaa sitten itsenäisesti tehdä kyseiset tehtävät reaaliajassa valmiiksi. Jos sanotaan että työntekijää käsketään siirtää läjä punaisia tiiliä pisteestä A pisteeseen B, niin työnjohtajalla on oikeus olettaa että työntekijä siirtää nuo tiilet ilman mitään sen suurempaa välinäytöstä kuten on käsketty. Ja tulee sitten kun työ on valmis ilmoittamaan siitä, että työ on tehty. Ja sitten työnjohto etsii uuden tehtävän, jonka hänen alaisensa sitten tekee. 

Siis mikään yritys ei toimi aivan täysin itseohjautuvasti, eli jokainen oikea yritys vaatii tietenkin tilauksen, jota se lähtee suorittamaan. Tilauksessa pitää sitten olla selkeästi ilmoitettuna miten asiakas haluaa tehdä nuo tehtävät. Ja sitten tietenkin työ pitää selkeästi ohjeistaa, niin että kaikki työn tekijät muistavat sekä osaavat tehdä vaadittavat tehtävät kuten ne pitäisi tehdä. Se mikä sitten on työpaikan kannalta ongelmallinen asia on se, että työnjohtajien pitää huolehtia siitä, että työt tehdään vaadittujen standardien mukaan, niin että kaikki tapahtuu turvallisesti. Samoin työnjohtajien pitää kuormittaa työntekijöitä eli alaisiaan tasapuolisesti. 

Sekä tietenkin esimiesten pitää valvoa sitä, että alaiset tekevät töitä, josta heille maksetaan palkkaa. Tuo viimeinen velvollisuus on asia, minkä takia työnjohtajien pitää oikeasi pitää väliä alaisiinsa. Joskus käy niin että työnjohtaja joutuu irtisanomaan alaisensa, joka ei osaa tai tehdä tehdä työtään kunnolla. Ja tuollaisessa tilanteessa ei ole mukavaa olla alaisen tai tuon esimiehen lapsen kummisetä, varsinkin jos potkut kohdistuvat omaan itseen. Eli esimiehen pitää aina muistaa olla tietyllä tavalla etäinen, koska hän saattaa joutua päättämään alaisen työsuhteen. 

Vaikka esimies olisi oikeasti se maailman paras esimies, joka tietenkin voi lukea hänen kupissaan, niin hän voi joskus joutua vähentämään alaisiaan. Tuolloin myös maailman paras esimies joutuu miettimään suhdettaan alaisiinsa sekä sitä, että hän on yhtiön ylemmän johdon sekä viimekädessä osakkeenomistajien edustaja. Ja jos on määrätty että tietty määrä työntekijöitä pitää vähentää, niin silloin myös pomon pitää miettiä sitä, että kuka alaisista tuo suurimman voiton tai edun pomon sekä alaisen yhteiselle yhtiölle. 

Eli kun alaisia vähennetään, niin silloin pitää pystyä ajattelemaan että se, joka tekee vähiten töitä saa luvan lähteä. Ja samalla pitää muistaa se, että esimerkiksi YT-neuvotteluista kertominen saattaa aiheuttaa yhtiön sisälle kestämättömän kilpailutilanteen, jossa henkilöstön keskinäiset välit jokaisella tasolla saattavat tulehtua. Mikäli kilpailutus aiheuttaa kovin suurta eripuraa, niin silloin tietenkin saattaa tilanne purkautua suoraan tappeluina sekä vähemmän miellyttävänä kielenkäyttönä. Ja jos tuo tilanne on kovin tulehtunut, niin silloin kaikkien saattaa olla vaikeaa palata töihin sen jälkeen, kun vähennettävien nimet ovat ilmaantuneet ilmoitustauluille. 

Tuo tarkoittaa että työnjohdon pitäisi varmaan tutustua siihen, mitä työtehtäviin liittyy. Mikäli näin ei ole muistettu tehdä, niin seurauksena on valtava sekaannusten sarja. Kun työntekijä on otettu työpaikalle töihin, niin silloin hänen oletetaan osaavan työtehtävät, joita hän tulee saamaan. Jos työtehtäviä ei sitten joko haluta tai osata tehdä, niin silloin pitää työntekijän kanssa tehdä niin sanottu kehityskeskustelu, jossa hänelle annetaan mahdollisuus kehittää osaamistaan tai sitten hänet ohjataan suoraan ovelle sekä työvoimatoimistoon. 

Jos alainen ei muista että hänen pääasiallinen tehtävänsä työpaikalla on työn tekeminen eikä esimerkiksi tietokonepelien pelaaminen, niin toki työnjohdon pitää tuosta asiasta sekä asenteesta huomauttaa. Työkyvyttömyys ei ole sama asia kuin työkyvyttömyys, vaikka se saattaa välillä vaikuttaa vähän samalta asialta. Työnantaja maksaa työajasta palkkaa, mikä sitten tarkoittaa että työnantajilla on oikeus olettaa saavansa vastikkeeksi myös työsuorituksia, jotka on mainittu työsopimuksessa. 

Mikäli työnantajan edustajat eivät kaiken maailman pelailuun viitsi puuttua eivätkä he tee ilmoitusta asiasta, niin silloin alainen käyttää yhtiön aikaa sekä rahaa turhaan toimintaan. Jos ilmoitus turhasta toiminnasta ei päädy konsernitason esimiesten tietoon, niin silloin tuo toiminta voi jatkua vaikka kuinka kauan. 

Miksi meidän kauppamme teettävät töitä vain puoli päivää?

   Miksi meidän kauppamme teettävät töitä vain puoli päivää?

Valtion tulojen määrään pitäisi löytyä sellaisia vaihtoehtoja, että niistä saadaan aitoa tuloa valtiolle. Siis valtion tukityöllistettävät, joiden palkan maksaa valtio eivät tuota tuloa tuo. Samoin sairaslomalle tai sairaseläkkeelle lähteminen varmaan tekisi tilastoille hyvää, mutta valtion kassalle tuollainen vaihtoehto on kaikkein huonoin. Eikä sairaseläke ainakaan auta esimerkiksi työelämän ulkopuolelle pudonnutta henkilöä saavuttamaan muuta kuin paikan puliukkojen joukossa. 

https://www.talouselama.fi/uutiset/muu-yhteiskunta-maksaa-sen-etta-asfalttimies-lomailee-talven-ja-kaupan-tyontekija-tekee-puolikasta-tyopaivaa/db3848cc-17fe-45f6-8723-8ce000e75dff

Syrjäytyminen on asia, joka lopulta vie henkilöltä työkyvyn. Ja päihdeongelmat sekä muut vastaavat asiat tuovat valtiolle valtavia laskuja. Jos henkilön ei tarvitse välittää työkyvystään, niin silloin hän lopulta putoaa tukiverkoston läpi, ja tuolloin valtiolle koituva verojen menetys sekä tuollaisen henkilön elättämisestä sekä esimerkiksi maksa- ja hermostovaurioiden hoidosta tuleva lasku on todella suuri. Siis aina kun puhutaan hoidoista sekä muista vastaavista asioista, niin suurin ongelma on siinä, että hoidon keskiössä pitäisi olla potilas itse. Toki ymmärrän ettei työpaikka voi olla sosiaalitoimisto, mutta jostain pitää ihmisen hakea oma elantonsa, tai sitten valtion pitää maksaa hänen elämänsä. 

Tukien ongelma on siinä, että valtion varat ovat rajalliset. Samoin tukien ei pitäisi olla niin suuria, että ne estävät työn vastaanoton. Mutta samalla tietenkin pitää huolehtia että tukien saajat voivat elää kohtalaisen normaalia elämää, ilman että heidän päivänsä kuluu viinaksia nauttien. Samoin henkilön joka on saanut työkyvyn palautettua kuntoutuksen jälkeen pitäisi voida uskaltaa hakea työpaikkaa, sekä tietenkin hänen pitää uskaltaa saapua töihin. Jos tuollainen ehkä vähän yli kymmenen vuotta kuntoutuksessa ollut henkilö ei sitten uskalla lähteä töihin, niin silloin kaikki häneen sijoitettu raha ja aika ovat olleet turhia. 

Kuntoutumisen tavoitteen pitäisi olla täydellinen työkyvyn palauttaminen. Ja tuolloin tavoitteen määritelmän pitäisi olla se, että henkilö tekee 8h/päivä viisi päivää viikossa samaa työtä kuin kaikki muutkin tuossa työpaikassa ilman mitään erityisvalvontaa tai edunvalvojia. Siis tavoite olisi 40h/viikko työssä. Kuntoutuksen ilmapiirin pitäisi olla sellainen, että se kannustaa nimenomaan oman osaamisen sekä työkyvyn ylläpitoon tai palauttamiseen.  Eli jos henkilö on ollut pitkään työelämän ulkopuolella, niin tietenkin osaaminen pitäisi palauttaa siten, että hän voi palata töihin ja ryhtyä maksamaan veroja. 

Jos taas ajatellaan esimerkiksi opiskelijoita, niin heidän työharjoitteluun pääsemistään pitäisi helpottaa, sekä samalla myös kiirehtiä sen paljon puhutun gradun tekemistä, niin opiskelija saadaan mahdollisimman nopeasti työelämään takaisin sekä maksamaan veroja valtiolle. 

Eikä kukaan voi oikeasti ajatella että valtion pussiin tulee paljon säästöjä, jos tuo henkilö sitten palaa takaisin eläkkeelle. Tietenkin aina tuollainen tapaus vaatii osaamisen päivittämistä, mutta jos kyseessä on noin 20-vuotiaana kuntoukseen joutunut henkilö, niin hän olisi noin 35 vuotias päästessään 15 vuotta kestäneestä kuntoutuksesta, ja tuollaisella henkilöllä on paljon työvuosia jäljellä. 

Kaupat ovat yhtiöitä, joiden tehtävänä on tuottaa voittoa niiden omistajille. Meidän maassamme on sellainen palkkausjärjestelmä, että on helpompaa esimerkiksi tuoda tavara sisään kauppaan aamulla, ja sitten työntekijät ovat siellä 4 tuntia pakkaamassa, ja lähtevät neljän tunnin kuluttua kotiin. Tuolloin kauppa itse saa säästöjä, koska sen ei tarvitse palkata työläistä kahdeksan tunnin päiville, ja tuolloin jos työstä saatava palkka on noin 12-13 euroa tunnissa, niin työläinen saa silloin noin 48-52 euroa päivässä, josta hän tietenkin maksaa verot. 

Tuolloin kaupan ei tarvitse maksaa koko päivästä palkkaa, ja kun tavarat on aamulla jaettu hyllyihin, niin silloin tietenkin ainoa työ on kassan käyttö sekä tavaroiden lisääminen tarvittaessa hyllyyn. Se mitä tällainen kehitys sitten aiheuttaa on se, että henkilö joutuu elämään melko pienellä palkalla, mikä pakottaa hänet ehkä hakemaan jotain avustusta. Toinen vaihtoehto on sitten se, että tuo työläinen kehittää itselleen muuta työtä tai muun tulonlähteen. Eli esimerkiksi opiskelija voi tuota puolta päivää tehdä ainakin kesäisin. Mutta jatkuva työ tietenkin vaatii sitä, että palkalla voisi jotain myös ostaa. Vaikka suomalaisella työläisellä on näennäisesti melko hyvä palkka, niin myös hintataso maassamme on melko kova. 

Pam.fi/Kaupan alan taulukkopalkat. 

Alin palkka on tietenkin kouluttamattoman työläisen palkka. Mutta samalla voidaan kysyä että kuinka monta Merkonomin, Tradenomin sekä esimerkiksi Ekonomin työpaikkaa on kaupan alalla tarjolla? Ja itse laskin tuon tuntipalkan käyttäen pääkaupunkiseudun palkkoja. 

Ja tietenkin jos ajatellaan että taloutta hoidettaisiin devalvaation avulla, niin devalvaation vaikutus voi olla se, että ihmisten ostovoima laskee, vaikka sitten siitä vientiteollisuus saisikin lisää puhtia. Nimittäin devalvaation vaikutus kohdistuu nimenomaan ulkomailta tuotavaan tavaraan, joista yksi ovat etelän hedelmät. Jos me sitten lähdemme devalvoimaan, niin silloin tapahtuisi ilmiö, jossa esimerkiksi ulkomailta tuodut hedelmät alkavat kallistua. Ja sitten varmaan me kaikki aprikoimme sitä, että onko mahdollista, että vientiteollisuus ryhtyy takomaan upeita tuloksia, ilman että yhtään työpaikkaa syntyy koko Suomeen. 

Asvalttityöläisten ongelma on siinä, että asvalttia ei tehdä talvisin. Talveksi pitää löytyä joku tulonlähde. Jos työtä ei ole, niin silloin pitää aikaa viettää jotenkin. Mutta jos sitten taas keväällä halutaan tehdä jotain asvalttitöitä, niin tuohon työhön pitää tietenkin löytyä työläisiä. Sama koskee myös lumitöitä. Eli jos lumitöitä ei ole, niin silloin lumityöstä maksettavat maksut ovat turhia. Kuitenkin urakoitsijan pitää tuolloin varata kalusto sekä miehet mahdollista lumentuloa varten. Mikäli palkkaa ei tule, niin silloin työläiset joutuvat menemään toisen työnantajan palvelukseen, ja silloin ei ole takuuta siitä, että nuo henkilöt palaavat lumenajoon silloin kun heitä tarvitaan. 

Siis miksi meidän veronmaksajien pitää kustantaa noiden henkilöiden elämä? Kysymys voidaan asetella siten, että miksi työnantaja ei maksa niin paljon palkkaa, että henkilö elää sillä? Syy tähän on se, että noiden henkilöiden palkka ei verojen jälkeen riitä elämiseen, vaan heidän pitää hakea joko toinen työpaikka, jota aina ei ole tarjolla. Tai sitten heidän pitää hakea sosiaaliavustusta. Eli tietenkin voimme aina alentaa tuloveroja, mutta mistä sitten valtio saa tarvitsemiaan tuloja? 

Tuolloin joudutaan muuttamaan valtiollisia tai kunnallisia palveluita maksulliseksi, ja sitten tullaan taas siihen pisteeseen, että esimerkiksi sairaanhoito alkaa nykyään olla maksullista. Eli terveyskeskusmaksujen avulla ollaan paikattu esimerkiksi sairaanhoitopiirin alijäämää, mutta samalla kuitenkin ollaan käytännössä romutettu maamme ilmainen terveydenhoitojärjestelmä. Eikä esimerkiksi alle kahdensadan euron asumistukien lakkauttaminen varmaan tuo valtiolle kovin paljon säästöjä, jos tätä asiaa verrataan valtion velan määrään. 

https://www.pam.fi/wp-content/uploads/2023/06/kaupan-alan-taulukkopalkat-1.6.2023-ja-1.6.2024-seka-tyoaikalisat-1.5.2022.pdf

https://www.talouselama.fi/uutiset/muu-yhteiskunta-maksaa-sen-etta-asfalttimies-lomailee-talven-ja-kaupan-tyontekija-tekee-puolikasta-tyopaivaa/db3848cc-17fe-45f6-8723-8ce000e75dff