Kuka palkkasi maksaa, niin sen lauluja laulat.

 

Tsaari Iivana IV eli "Iivana Julma" (1530-1584), Venäjän ensimmäinen Tsaari. Muotokuva on vuodelta 1897. 

Miksi Venäjää on tähän asti kohdeltu silkkihansikkain, vaikka maassa ei ole sananvapaudesta tai demokratiasta tietoakaan? Ehkä me olemme tottuneet siihen, että Venäjä on diktaattorien temmellyskenttä, ja tietenkin suuret luonnonvarat ja myös ydinpelote ovat olleet asioita, joiden takia Venäjän toimia on ennen Ukrainan konfliktia ymmärretty keskimääräistä paremmin. Diktatuurin on ajateltu tuovan vakautta tuohon suureen maahan, mutta nyt kun Putin on vanhenemassa, niin ihmisille on tullut kiire sanoutua hänestä irti. 

Putinin kohdalla historia toistaa itseään. Vaikka valtaan astuu aluksi sivistynyt yksinvaltias, niin ennemmin tai myöhemmin hän alkaa muuttua despootiksi. Kun ihminen vanhenee, niin hän saattaa saada esimerkiksi Alzheimerin taudin, joka muuttaa luonnetta. Tuo tauti tekee ihmisestä "äksyn", sekä lyhytjännitteisen. 

Miksi Putin kuitenkin ankkuroituu valtaan? Hän ei enää uskalla astua sivuun, koska hän on tehnyt paljon pahaa. Siis aivan kuten kaikki muutkin rikolliset, niin myös presidentti Putin pelkää kostajia, jotka eivät ehkä hänelle aio armoa antaa. 

Juuri vähän aikaa sitten mediassa oli väite, että FSB painosti Putinia hyökkäämään Ukrainaan. Venäjän historia on siitä mielenkiintoinen, että kukaan ei ole Iivana Julman jälkeen hallinnut sitä ilman salaisen poliisin lupaa. Ja yritykset puuttua esimerkiksi FSBn tai sen edeltäjien tapaan käyttää valtaa ovat aiheuttaneet outoja sydänkohtauksia. Esimerkiksi NKP:n pääsihteerien  Juri Andropovin (1914-1984) sekä Konstantin Tšernenkon (1911-1983) kuolemien epäillään johtuneen turvallisuuspalvelun määräämästä salamurhasta. Joten ehkä myös V. putin pelkää vastaavaa kohtaloa. 

Me länsimaiset ihmiset emme ole koskaan oikeastaan joutuneet pohtimaan suhdettamme diktatuureihin, emmekä ole koskaan joutuneet kasvokkain sen kanssa, mitä diktatuuri oikeastaan on. Diktatuurissa tietenkin päätökset tehdään hyvin nopeasti, mutta sitten kuitenkin meiltä usein unohtuu se, että diktaattorin ei tarvitse pelätä, jos hän jää valheesta kiinni. Eli hän voi periaatteessa solmia mitä hyvänsä sopimuksia tai luvata mitä hyvänsä. 

Mutta hänen ei tarvitse pitää lupauksiaan. Jos joku huomauttaa asiasta, niin silloin hän voi yksinkertaisesti pidättää tuon huomauttelijan. Diktatuureissa esimerkiksi sillä mitä julkisuudessa kerrotaan ei ole niin suurta merkitystä, kuin sillä mitä jätetään kertomatta. 

Miksi jotkut eivät suostu näkemään Venäjää hyökkääjänä Ukrainan konfliktissa? Ehkä se vanha sananlasku "kuka palkkasi maksaa, niin sen lauluja laulat" kertoo kaiken. Kun puhutaan ehkä ihmisistä, joilla on mittavia sijoituksia esimerkiksi Pietarissa, niin silloin varmasti ihminen haluaa miellyttää V. Putinia viimeiseen asti. Eli jos itse olisin sijoittanut mittavia omaisuuksia Venäjän veroparatiisiin, ja hankkinut niitä "oikeita ystäviä"  Putinin vaikutuspiiristä, niin silloin varmasti olisin hänen takanaan.

Koska jos en Putinia miellyttäisi, niin silloin saisin sanoa rahoilleni sen kuuluisan sanan "hyvästi". Siis itse en tiedä kuinka moni suomalainen on saanut rahaa Venäjältä tai kuinka moni suomalainen on pyöritellyt esimerkiksi korruption kautta saatuja tuloja Venäjän pankeissa, jossa ne ovat ainakin olleet poissa länsimaisten rahoitustarkastajien silmistä. Mutta jos itse olisin toiminut noin, niin silloin varmaan olisi mukavaa, että Putin myös pitäisi minusta. 

Joidenkin ihmisten motiivi valtiopetokseen saattaa olla kosto. Eli ihminen on kokenut ehkä ainakin omasta mielestään vääryyttä, ja siksi hän katsoo Putinin paremmaksi kaveriksi kuin länsimaiset johtaja. Tietenkin diktatuureja kannatetaan joskus siksi, että diktaattoria on helpompi nuoleskella, ja sen kautta saada ylimääräisiä etuja kuin esimerkiksi kokonaisia parlamentteja. 

Kun ajatellaan paluuta "Kekkoslovakiaan" eli tiukan sensuurin aikaan, jolloin idänsuhteet olivat kaikki kaikessa, niin tuo asia ei varmaan ainakaan minua kovin paljon houkuttele. Mutta kun katsomme tiettyjen ihmisten kommentteja, joissa tuetaan estoitta Putinia, niin silloin mieleen tulee se, että onko noiden tilien käyttäjä oikeasti maamme kansalainen, tai asuuko hän ehkä jossain muussa maassa kuin Suomessa? Eli tietenkin voidaan ajatella, että hän ajattelee että Suomen sijainti tekee siitä automaattisesti Venäjän etupiiriin kuuluvan maan. Mutta kuitenkin se että Venäjän toiminnassa ei nähdä mitään sen suurempaa ongelmaa ainakaan kansainvälisen lain tulkinnan kannalta on jotenkin outoa. 

Kun tietyt ihmiset tuomitsivat USA:n hyökkäyksen Osama Bin-Ladenin piilopaikkaan, koska se rikkoi kuulemma Pakistanin itsemääräämisoikeutta. Kun sitten ajatellaan että Osama oli kuitenkin vastuussa Syyskuun 11. päivän terrori-iskuista, niin onko kansainvälisen lain mukaan valtioilla oikeus suojella tuollaista henkilöä? Siis Osama oli aikoinaan myös myöntänyt tuon iskun, eli eikö häntä sitten olisi edes saanut kuulustella?  Tai onko siis tuhansia ihmisiä surmanneelle terroristille oikeus myöntää turvapaikka? Tai onko Osama silloin edes tuota turvapaikkaa hakenut? Mutta kuitenkaan kukaan ei varmaan ole tuominnut Venäjän toimia samalla tavalla ennen Ukrainan sotaa. 

Eli palaamme kysymykseen,  miksi Venäjää kohdellaan aina silkkihansikkain? Kuten alussa kirjoitin, niin ehkä Venäjän diktatuurit on jotenkin koettu lännessä itsestäänselvyytenä, joten siksi emme aina ole muistaneet, että varsinkin vanhenevat diktaattorit muuttuvat epävakaiksi, ja he voivat saada esimerkiksi Alzheimerin tai Parkinsonin taudin. Samoin vanha diktaattori voi kuolla yllättäen, ja sen jälkeen saattaa edessä olla valtataistelu. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Juri_Andropov

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Iivana_Julma

https://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantin_T%C5%A1ernenko

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/